Raskauden yrittäminen - kauanko yrititte esikoista?

Jätin pillerit, odotin ekan normaalin kk-kierron verran ja heti menkkojen loputtua hommiin joka toinen pvä. Heti tärppäsi.

Ikää molemmilla 29 v. Normaalipainoisia olemme, jos sillä on väliä.

Samoin tehtiin toisen ja kolmannen lapsen kanssa, sama juttu. Nusutteletteko tarpeeksi usein?

Meilläkin tuli eka laakista, kun jätettiin pillerit pois, ollaan 29-vuotiaita. Miestä suorastaan kiihotti ajatus, että saa painaa ilman ehkäisyä mut paksuksi. Hän oikein karjahti, että:”Nyt mä siitän sut!”

Esikoista 2v ja toista 9v. Kilpirauhasessa vika, thyroxinia vuosi ennen molempia raskauksia ja ehkä vielä tärkeempi se, että relaa, heittää hanskat tiskiin ja elää.

Jotenkin uskon, että kun siitä hommasta lähtee se pakko saada-asenne pois niin joku lukko aukee. Sain ekan 30v ja olin jo luopunut toivosta ja aattelin ruveta opiskelemaan, mut tulinkin raskaaksi. Toisen sain 40v ja ajattelin, et tää oli tässä ja saa nuoremmat hoitaa nää lapsi jutut, mutta toisin kävi. Tulin raskaaksi.

Mulla siis hoitojakin kokeiltu ja keskenmenoja ja lääkäri lapsettomuusklinilla sanoi, etten voi saada lapsia kuin koeputkella. Mutta sain kuitenkin 2 ihanaa lasta ja toisen vielä ikäloppuna😊

Ekasta toisesta kierrosta. Tokasta oli aika päätön meno.. mentiin varmoilla päivillä yhteensä n. 8-9 kk ku pillerit ei sopineet. Koko syksyn oltiin välillä hilkulla ja huh, läheltä liippasi monta kertaa. Sit tän vuoden puolella, bum! Ei liipannut enää läheltä, vaan ovis oli ollut vähän myöhemmin ja oltiin puuhailtu ihan otollisimpaan aikaan. Se niistä varmoista päivistä.

Tää on muuten ihan neitseellinen raskaus muutenkin, koska tuosta kerrasta mies joutui katumapäälle ja fiilis meni kortsua hakiessa. Jep jep, touhutipat ja sillai. Mut jos vertaa koko tuon syksyn menoon, niin suurempia riskejä silloin otettiin, tähdet vaan sattui sopivaan asentoon nyt. Et ei se välttämättä helppoa ole, vaikka tekisikin kaiken ns oikein. Ja ikä oikeesti vaikuttaa, yli 30v on ihan eri meininki kuin esim 27-28.

Ja miehen ylipaino vaikuttaa! Pistäpä kuurille hänet, jotta siimahännät ois parhaimman laatuiset :) miehellä rasva erittää estrogeeniä.

Ja yks juttu vielä. Älä älä älä rajoita sun syömisiä ja juomisia ennen plussaa. Please don't. Tiedän mitä ajat takaa, mut älä silti, sil ei oikeesti ole mitään merkitystä. Lue aiheesta. Se raskausaika on ihan tarpeeksi pitkä muutenkin, tuo vaan luo stressiä <3

19 vuotiaana n. 6kk (mies oli 22) olin normaalipainoinen ja käytin runsaasti alkoholia viikonloppuisin

22 vuotiaana tärppäsi heti kun kokeiltiin, silloin en ollut enää juonut melkein koskaan ja oli kuitenkin 5kg ylipainoa

2 viikkoa.

Pillereiden poisjätöstä seuraavasta kierrosta 23v sitten. Seuraavat kaksi lasta samalla kaavalla. Olin helposti raskautuvaa tyyppiä (äitini oli aikoinaan myös) Luojan kiitos! 

Ja hyvä, että olinkin sillä menopaussi alkoi jo 4-kymppisenä.

Kesti n. vuoden, oli kyllä selvästi myös kiertohäiriöitä, oli lyhyt luteaalivaihe eliaika ovulaatiosta kuukautisten alkuun. Sitten se yhtäkkiä piteni riittävästi ja raskauduin. Toinen lapsi tuli nopeammin, n. Pari kuukautta siitä kun kerto palasi raskauden jälkeen, ensimmäinen lapsi oli jo 1 v 4 kk silloin. Tsemppiä, on raskaita kuukausia odottaa ja tietysti vuoden jälkeen kannattaa käydä vähän tutkii viimeistään.

1 v 6 kk. Oltiin jo luovuttu toivosta, kun sitten vahingossa tärppäsi. Olin 27-vuotias lievästi ylipainoinen. Toinen lapsi lähti tulemaan n. 4 kk yrittämisen jälkeen.

Meillä meni tasan vuosi, olin 28 ja mies 34 kun ruvettiin yrittämään. Ehdin just täyttämään 30 kun lapsi syntyi.

Siinä ajassa ehtii jo miettimään lapsettomuutta paljon. Se oli rankka vuosi vaikka olikin _vain_ 1 vuosi.

Esikoista yritettiin 4kk. En muista hirveää pettymystä tuona aikana ennen raskautta, aika rauhallisesti otettiin. Jos olisi kauemmin kestänyt yritys, niin tunteet olisivat varmaan olleet hyvin erilaiset. Toista yritettiin 2kk. Kolmas ja neljäs tuli oikeastaan yrittämättä/kerrasta, vaikka imetyskin oli käynnissä. Lapset sain ikävuosina 24-32.

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko itse millaisen stressin luot kehollesi elämällä kuukautiskalenterin mukaan? Mitäs jos nauttisit nyt rauhassa elämästäsi ennen kuin tikku tosiaan näyttää plussaa. Sovi itsesi ja miehesi kanssa päivämäärä, johon mennessä pitää olla pulla uunissa ja hakeudu vasta sen jälkeen lääkäriin. Ennen sitä elä niin kuin ennenkin - juot sen lasin viiniä, käyt treeneissä tai mitä ikinä harrastatkaan ja nautit yhdessäolosta. Jos pelkäät sitä, että vahingossa vedät kännit jos tai kun oletkin raskaana, niin ei huolta - kehosi kertoo kyllä maistuuko alkoholi ja toisekseen se olisi silloin niin alussa, että se ei vaikuttaisi mihinkään ratkaisevasti.  

Sitten kun se pikkuinen on siinä, niin elämä mullistuu paljon ja ajoittain kaipaat aikaa kun olitte kahden (vaikka omaa lastaan ei mihinkään antaisikaan). Nyt voi tuntua siltä, että haluat kiihkeästi vauvan ja ajatukset pyörivät sen ympärillä, mutten tekisi asiasta pakkomiellettä vielä tässä vaiheessa. Sitä paitsi voin tasan väarmasti väittää, että sitten kun tärppi käy, tiedät sen varmasti. Naisenvaisto ja hormonimyrskyinen keho kertoo riittävästi. 

Itsehän olin 7 vuotta suhteessa, enkä vain tullut raskaaksi. Kyttäsin kehoani, kellotin aikoja ja mittailin lämpöjä, mutta nyt kun miettii niin voi höpöhöpö mitä meininkiä. Olin sitä paitsi mitä parhaimmassa lisääntymisiässä (vähän päälle parikymppinen), mutta eipä vain kuulunut. Nykyiseni kun tapasin kolmikymppisenä, niin vedimme viskipaukut ja pelehdimme minkä ehdimme, minkä jälkeen tärppäsi ensimmäisestä laakista. Uskon, että aiemassa suhteessa se lapsen saamattomuus oli osaltaan sitä hirveän raskasta elämäntilannetta ja keho aivan sekaisin stressistä, itsensä tarkkailusta ja alituisesta mittailusta. Olen kuullut, että muillekin on käynyt näin. Toisaalta onko se kauhean nautinnollista muutenkaan ajoittamalla ajoittaa seksikertoja? 

Äläpä jauha sontaa. Itse tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi, ja kyllä vaan olin todella, todella tukevasti humalassa vain pari päivää ennen kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa, ja minun kehoni kertoi silloin ainoastaan, että vielä olisi yksi olut mennyt. (Raskaus meni sitten itsekseen aika alussa kesken.)

Esikoinen sai alkunsa ensimmäisestä yrityskierrosta, ajatuksena että raskautumiseen menisi enemmän aikaa. Olin silloin 26 vuotias ja mieheni 31v, ja häihimme oli kuukausi aikaa. Yllätys olikin suuri, kun tein positiivisen raskaustestin häämatkalla :) kuopusta sitten aloimme yrittämään esikoisen ollessa 1,6 vuotias, ja täytyy myöntää että luulin että toinen saisi yhtä nopeasti alkunsa. Toisin kuitenkin kävi, ja vuoden yritimme kuopusta ennenkuin plussasin. Eli kokemusta on molemmista; heti raskaaksi tulosta mutta myös piinaavasta odottelusta.

Hämmästys oli suuri, kun tulin raskaaksi heti, kun jätin vuosikausia syömäni e-pillerit veke. Oli jotenkin sellainen mielikuva, että ei ole mahdollista tulla raskaaksi niin pian. Sitten alkoi pähkäily, että voiko tulevaan lapseen jotenkin vaikuttaa se, että niitä pillereitä oli syöty niinkin lähellä raskauden alkua ja humalassakin ehdin olla kerran ennen kuin tein testin. Tai itseasiassa tein kaksi testiä itse ja kolmannen teetetin terveyskeskuksessa. En nimittäin millään voinut uskoa, että asia on tosi. Todella onnellinen olin toki. Lapsi syntyi terveenä ja on nyt 25-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mikäs sitten laskettaisiin. Tulin 22-vuotiaana vahingossa raskaaksi keskeytetystä yhdynnästä, olin varmaan kuukauden seurustellut silloin. Se raskaus valitettavasti päättyi silloisen poikaystävän painostuksesta keskeytykseen. Harmittaa edelleen, mutta minkäs teet. Nyt tulin 35-vuotiaana raskaaksi 1,5 kuukauden seurustelun jälkeen. Mies on 29. Siinä oli varmaan yksi kierto välissä ennen kuin tärppäsi. Tosin mies ei halunnut yrittää lasta, joten ei suostunut sänkyyn ovulaatiopäivänä. :( onneksi olin tullut raskaaksi jo ennen ovulaatiota. Ja mies oli kyllä tosi tosi onnellinen raskausuutisesta, mutta ei vaan halunnut ns. yrittämällä yrittää lasta vielä niin lyhyen seurustelun jälkeen. Ymmärrän kyllä, mutta itsellä kun alkaa ikä painaa, niin en halunnut kauaa odotella ja toisaalta olin vakuuttunut että löysin hyvän miehen:) ja olen edelleen :) onnea yritykseen ap ! :)

Pakko kysyä, että mikä kiire on aloittaa lapsenteko noin tuoreessa suhteessa?

Et ole ilmeisesti kuullut mitään siitä, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea pikavauhdilla, kun nainen täyttää 35 vuotta? Toisekseen, miksi kuvittelet, että ihmistä ei voisi tuntea hyvin lyhyen tuntemisen jälkeen, mutta pitkän tuntemisen jälkeen voisi? Joskus ihminen vain tietää, kun se oikea sattuu kohdalle. Olet varmaan huomannut myös julkisuudesta tutuista kolmekymppisistä henkilöistä, että on saatettu olla pitkässä suhteessa aiemmin, mutta niihin ei ole syntynyt lapsia, ja sitten yhtäkkiä löydetäänkin juuri se mies tai nainen, jonka kanssa perheen perustaminen tuntuu erittäin luontevalta. Näitä esimerkkejähän riittää, mm. Krista Siegfrids, Anni Hautala, Tuija Pehkonen, Jenni Dahlman, Roope Salminen, Maryam Razawi ynnä muut. Itse tiesin, kun mieheni kanssa menin treffeille, että tässä se minun mieheni on, eikä etsintää tarvitse jatkaa. Hän oli samaa mieltä. Harmi, jos sinulle ei ole käynyt hyvää tuuria rakkausrintamalla. Ei varmaan ainakaan auta, jos on kateellinen ja katkera toisten ihmisten onnistuneista parisuhteista! Jos olisit onnellinen itsesi kanssa, niin ei tarvitsisi muita haukkua. Tsemppiä sulle.

Esikoista 2 kk. Toista lasta sai yrittää reilun vuoden verran, se alkoi jo tuntua pitkältä!

Puolisen vuotta meni, nyt olen kolmannella kuulla raskaana. Emme kylläkään varsinaisesti yrittäneet lasta, ts. en tikuttanut ovulaatiopäiviä. Asumme töiden takia eri paikkakunnilla, joten seksiä oli max. kerran viikossa. Olen laskeskellut, että se kerta kun tärppäsi, oli puolen vuoden sisällä ehkä toinen seksikerta, joka osui ovulaation kohdalle. Olen 33-vuotias, mies 37.

Meille kävi kumma juttu. Yritettiin lasta 2 vuotta ja joka kuukausi se sama, inhottava vuoto tuotti pettymyksen. Olin varannut itselleni ajan omakustanteisesti hedelmöitysklinikalle, että alettaisiin selvittää, mikä mättää. Aika oli huhtikuulle ja maaliskuussa tulinkin raskaaksi. Olin silloin 28v. Ensimmäisen jälkeen muut raskaudet alkaneet helposti.

4kk. Elin normaalisti ja rennosti. Join jopa alkoholia välillä. Ei se alkio vaarannu alkuviikoilla normaalista elämästä, mutta stressi voi saada sen aikaan ettei raskaus ala. Toki foolihappoa on hyvä syödä. Itse en sitäkään tajunnut syödä, luin asiasta vasta kun olin raskaana. Terve vauva tuli. Olin 32v.

Yrittäkää nauttia vauvanteosta. Monella onnistunut kun on lakannut yrittämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko itse millaisen stressin luot kehollesi elämällä kuukautiskalenterin mukaan? Mitäs jos nauttisit nyt rauhassa elämästäsi ennen kuin tikku tosiaan näyttää plussaa. Sovi itsesi ja miehesi kanssa päivämäärä, johon mennessä pitää olla pulla uunissa ja hakeudu vasta sen jälkeen lääkäriin. Ennen sitä elä niin kuin ennenkin - juot sen lasin viiniä, käyt treeneissä tai mitä ikinä harrastatkaan ja nautit yhdessäolosta. Jos pelkäät sitä, että vahingossa vedät kännit jos tai kun oletkin raskaana, niin ei huolta - kehosi kertoo kyllä maistuuko alkoholi ja toisekseen se olisi silloin niin alussa, että se ei vaikuttaisi mihinkään ratkaisevasti.  

Sitten kun se pikkuinen on siinä, niin elämä mullistuu paljon ja ajoittain kaipaat aikaa kun olitte kahden (vaikka omaa lastaan ei mihinkään antaisikaan). Nyt voi tuntua siltä, että haluat kiihkeästi vauvan ja ajatukset pyörivät sen ympärillä, mutten tekisi asiasta pakkomiellettä vielä tässä vaiheessa. Sitä paitsi voin tasan väarmasti väittää, että sitten kun tärppi käy, tiedät sen varmasti. Naisenvaisto ja hormonimyrskyinen keho kertoo riittävästi. 

Itsehän olin 7 vuotta suhteessa, enkä vain tullut raskaaksi. Kyttäsin kehoani, kellotin aikoja ja mittailin lämpöjä, mutta nyt kun miettii niin voi höpöhöpö mitä meininkiä. Olin sitä paitsi mitä parhaimmassa lisääntymisiässä (vähän päälle parikymppinen), mutta eipä vain kuulunut. Nykyiseni kun tapasin kolmikymppisenä, niin vedimme viskipaukut ja pelehdimme minkä ehdimme, minkä jälkeen tärppäsi ensimmäisestä laakista. Uskon, että aiemassa suhteessa se lapsen saamattomuus oli osaltaan sitä hirveän raskasta elämäntilannetta ja keho aivan sekaisin stressistä, itsensä tarkkailusta ja alituisesta mittailusta. Olen kuullut, että muillekin on käynyt näin. Toisaalta onko se kauhean nautinnollista muutenkaan ajoittamalla ajoittaa seksikertoja? 

Äläpä jauha sontaa. Itse tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi, ja kyllä vaan olin todella, todella tukevasti humalassa vain pari päivää ennen kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa, ja minun kehoni kertoi silloin ainoastaan, että vielä olisi yksi olut mennyt. (Raskaus meni sitten itsekseen aika alussa kesken.)

Jaa, mulla taas yhtäkkiä ei enää baarissa alkoholi maistunut. Kesken illan tuli täysi stoppi. Samoin kävi tupakalle. Ei vain pystynyt enää. Jotkuthan polttaa raskaanakin. Mulla loppui tupakointi kuin seinään enkä oo sen koommin ( neljään vuoteen) polttanut. Varmaan aika yksilöllistä. Ei mennyt raskaus kesken ja terve lapsi syntyi. T: Se jolla meni 4kk raskautua ja joka kehotti myös ottamaan rennosti.