Raskauden yrittäminen - kauanko yrititte esikoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tulee raskaaksi yhdestä suojaamattomasta yhdynnästä.

Tää on muuten oikeasti aika huvittavaa, että terveystiedontunneilla ihan rautalangasta väännettiin, että aina voi tulla raskaaksi, jos ei ole käyttänyt ehkäisyä. Nyt sitten, kun oikeasti haluaa lapsen, niin on selvinnyt, kuinka vaikeaa se raskaaksi tuleminen onkaan. Vaikka osuisikin ovulaatioon, niin silti on vain 25 %:n mahdollisuus, että hedelmöitys onnistuu.

Valitettavasti tämä ei pidä paikkaansa. 25% todennäköisyys koskee 20-25-vuotiaita. 35-vuotiaana todennäköisyys tärppiin per kk on noin 15%. 40-vuotiaana 5%.

Jaa, mikäs sitten laskettaisiin. Tulin 22-vuotiaana vahingossa raskaaksi keskeytetystä yhdynnästä, olin varmaan kuukauden seurustellut silloin. Se raskaus valitettavasti päättyi silloisen poikaystävän painostuksesta keskeytykseen. Harmittaa edelleen, mutta minkäs teet. Nyt tulin 35-vuotiaana raskaaksi 1,5 kuukauden seurustelun jälkeen. Mies on 29. Siinä oli varmaan yksi kierto välissä ennen kuin tärppäsi. Tosin mies ei halunnut yrittää lasta, joten ei suostunut sänkyyn ovulaatiopäivänä. :( onneksi olin tullut raskaaksi jo ennen ovulaatiota. Ja mies oli kyllä tosi tosi onnellinen raskausuutisesta, mutta ei vaan halunnut ns. yrittämällä yrittää lasta vielä niin lyhyen seurustelun jälkeen. Ymmärrän kyllä, mutta itsellä kun alkaa ikä painaa, niin en halunnut kauaa odotella ja toisaalta olin vakuuttunut että löysin hyvän miehen:) ja olen edelleen :) onnea yritykseen ap ! :)

Huomaatko itse millaisen stressin luot kehollesi elämällä kuukautiskalenterin mukaan? Mitäs jos nauttisit nyt rauhassa elämästäsi ennen kuin tikku tosiaan näyttää plussaa. Sovi itsesi ja miehesi kanssa päivämäärä, johon mennessä pitää olla pulla uunissa ja hakeudu vasta sen jälkeen lääkäriin. Ennen sitä elä niin kuin ennenkin - juot sen lasin viiniä, käyt treeneissä tai mitä ikinä harrastatkaan ja nautit yhdessäolosta. Jos pelkäät sitä, että vahingossa vedät kännit jos tai kun oletkin raskaana, niin ei huolta - kehosi kertoo kyllä maistuuko alkoholi ja toisekseen se olisi silloin niin alussa, että se ei vaikuttaisi mihinkään ratkaisevasti.  

Sitten kun se pikkuinen on siinä, niin elämä mullistuu paljon ja ajoittain kaipaat aikaa kun olitte kahden (vaikka omaa lastaan ei mihinkään antaisikaan). Nyt voi tuntua siltä, että haluat kiihkeästi vauvan ja ajatukset pyörivät sen ympärillä, mutten tekisi asiasta pakkomiellettä vielä tässä vaiheessa. Sitä paitsi voin tasan väarmasti väittää, että sitten kun tärppi käy, tiedät sen varmasti. Naisenvaisto ja hormonimyrskyinen keho kertoo riittävästi. 

Itsehän olin 7 vuotta suhteessa, enkä vain tullut raskaaksi. Kyttäsin kehoani, kellotin aikoja ja mittailin lämpöjä, mutta nyt kun miettii niin voi höpöhöpö mitä meininkiä. Olin sitä paitsi mitä parhaimmassa lisääntymisiässä (vähän päälle parikymppinen), mutta eipä vain kuulunut. Nykyiseni kun tapasin kolmikymppisenä, niin vedimme viskipaukut ja pelehdimme minkä ehdimme, minkä jälkeen tärppäsi ensimmäisestä laakista. Uskon, että aiemassa suhteessa se lapsen saamattomuus oli osaltaan sitä hirveän raskasta elämäntilannetta ja keho aivan sekaisin stressistä, itsensä tarkkailusta ja alituisesta mittailusta. Olen kuullut, että muillekin on käynyt näin. Toisaalta onko se kauhean nautinnollista muutenkaan ajoittamalla ajoittaa seksikertoja? 

Esikoista ei yritetty ollenkaan. Toista päälle 4kk. Esikoisesta raskautuessa 20v, toisesta 25v.

Olen 31 v., mieheni 28 v., ja odotamme nyt esikoistamme (raskaus on vasta alussa, joten toivotaan, että kaikki menee hyvin). Söin pillereitä 10 vuotta ja ne lopetettuani kuukautiskierto palautui heti. Vauvaa yritettiin 8 kk, alkuun vähemmän aktiivisesti ja viimeiset pari kk hyvin ahkerasti.

Kuukautisten alkaminen oli joka kerta pettymys, vaikka yritin pitää mielessä, että usein raskaaksi tuleminen kestää. Halusin olla ottamatta raskaaksi tulemisesta liikaa paineita, päätin mm. että en ala tikuttaa oviksia, mutta kyllä niitä paineita silti tuli ja joskus seksi meni suorittamiseksi.

Onnea ap:lle yrittämiseen, toivottavasti tärppää!

kaksi ekaa helposti parissa kuukaudessa, olin alle 30v, jos sillä nyt on merkitystä. Kolmatta melkein vuoden, olin yli 30v, ja ovulaatiotikuilla.

1,5 vuotta meni ennen kuin tärppäsi. Niin tuttua noilta ajoilta tuo kuukauden sykleissä eläminen, toivon ja epätoivon aaltoillessa. Tsemppiä!!

Vuosi sitten jatin ehkaisypillerit, nelja vuotta ehdin syoda niita. Jatin ne koska aiheuttivat fibroideja kohtuun ja fibrokystisia muutoksia rintoihin. Rinnat olivat aivan alyttoman kipeat ja muhkuraiset, alkoi kaksi-kolme vuotta pillereiden aloittamisen jalkeen. Voitte kuvitella kuinka saikahdin kun tama oire alkoi! Tutkittiin, kuvattiin ja hoidoksi tarjottiin toisen nimista e-pilleria!! 😯 jarkytyin siita, ja oikeastaan menetin luottamuksen laakareihin.. Kohdun limakalvot oli 3mm kun olisi kuukautisten pitanyt alkaa.. Myyoma vaivasi ja alavatsa kramppasi koko kierron ajan. Nama muutamia "sivuoireita".

Jatin pillerit omatoimisesti ja mies sanoi etta minun paatos ja etta haluaa vain minun olevan taas terve. Vauvaa ei ole viela nakynyt mutta uskon etta nuo myrkky pillerit sekoitti mun aiemmin taysin normaalin keho kokonaan, ja varmaan menee viela aikaa palautua. Jos ei nay plussaa ennen vuoden loppua, niin kysyn laakarilta neuvoa.. Toivottavasti auttavat ja eivat tuputa e pilleri reseptia taas :D

2kk, olin 24v ja kuopus 1vko, olin 27v.

Jätettiin ehkäisy pois viime syyskuussa, ekan kerran tärppäsi kolmannesta kierrosta joka sitten meni vuoden vaihteessa kesken. Epäiltiin kohdunulkoiseksi raskaudeksi kun ei sikiöpussia löytynyt, samoja aikoja repesi kuitenkin kysta.

Kohdunulkoisen/keskenmenon jälkeen tarttui kyytiin toisesta kierrosta, eli yhdet kuukautiset ehti olla ja toisia ei tullut.

Yllätti vähän että onnistui näin helposti koska minulla on pitkä kierto (keskimäärin 35pv, joskus jopa 42) ja usein puhutaan että raskaaksi tuleminen voi silloin olla vaikeaa. Ehkä se ovulaation bongaaminen on se hankala juttu? Itsellä on niin selkeät ovisoireet ettei voi erehtyä, ongelmana oli vaan saada mies kiinnostumaan seksistä juuri silloin. Mies siis enemmänkin vain suostui jättämään ehkäisyn pois kuin yrittämään, mutta vuodenvaihteen jälkeen on onneksi ollut vähän innokkaammin matkassa.

Ikää minulla 30v, mies täyttää kesällä 32. Mies hoikka, minulla painoindeksi lipsahti just ylipainon puolelle (26bmi) mutta muuten terveitä. Tai ainakin toivon mukaan. Glukoosi kokeessa just parasta aikaa istun koska on niin vahva sukurasite diabetekseen.

Lisään vielä että meillä oli ennen raskautta käytössä kondomi, enkä ole syönyt koskaan hormonaalista ehkäisyä joten ei tarvinnut odottaa kropan normalisoitumista kun on koko ajan ollut luonnollisessa tilassa. Osalla varmaan kestää just sen takia ennen kuin keho alkaa toimia oikeasti normaalisti pillereiden jälkeen.

T. 131

7 vuotta meni ja kaikkia hoitoja kokeiltiin, kun lopetettiin hoidot tulin tokasta kierrosta raskaaksi luomuna.

ap kertomus tuntuu niin tutulta. Kuukaudesta toiseen terveellisesti syömistä ym. Terveyskyselyihin on helppo vastata, että on lähes absolutisti. En muutenkaan joisi paljon, mutta raskausta yrittäessä ei juo, koska ei voi tietää, jos vaikka tässä kuussa olisi kuitenkin tärpännyt. Jne.

Meillä esikoinen sai alkunsa 1.5 vuoden yrityksen jälkeen ollessamme 25/26-vuotiaita.

Muuta: Toinen lapsi viiden vuoden yrityksen jälkeen, clomifenit oli mukana muutaman kierron ajan, mutta ei kuitenkaan kierrossa, jossa lopulta tärppäsi.  Seuraavan kerran tulin raskaaksi vajaan viiden vuoden jälkeen, mutta raskaus päättyi keskiraskauden keskenmenoon. Sen jälkeen vuosien ajan toivoin raskautumista, mutta lopulta ajattelin, etten enää raskaudu ja että meillä on ihanat kaksi lastamme. Vaan sitten 42-vuotiaana elämä yllätti melko totaalisesti: saimme vielä kolmannen lapsen. Raskaus oli todellinen yllätys, koska olin tosiaan jo vuosien ajan ehtinyt ajatella, ettei meille enää tule lapsia.  Ja ikääkin oli tosiaan yli neljäkymmentä vuotta.  Nyt meillä on kolme aivan ihanaa lasta, joista olemme äärimmäisen kiitollisia. Ja olen steriloitu, koska nämä kyllä riittävät meille. Yleensä kai lapsia saa tai sitten ei (raskautuu tai sitten ei). Meidän tapaus, jossa saamme kyllä lapsia mutta kovin pitkän odotuksen jälkeen, on hieman erilainen.

Olin 36 ja toisesta kierrosta. Toinen lapsi myös toisesta kierrosta. Olin 39. Mies esikoisen syntyessä 46. Helposti siis onnistui, eli ei se aina ikää katso. Hyvin yksilöllistä. 

Ekaa yritettiin noin 4,5v ja tärppäsi hoidoilla. Sitä ennen kaksi raskautta (hoidoilla), jotka menivät kesken. Toinen lapsi tärppäsi heti ekasta hoidosta. Ikää mulla oli raskauksien aikaan 29v ja 31v. Yrityksen alkaessa olin 24v ja vuoden yrittämisen jälkeen mentiin tutkimuksiin, jossa ilmoitettiin, että hoidot ainoa vaihtoehto (miehestä johtuvat syyt).

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko itse millaisen stressin luot kehollesi elämällä kuukautiskalenterin mukaan? Mitäs jos nauttisit nyt rauhassa elämästäsi ennen kuin tikku tosiaan näyttää plussaa. Sovi itsesi ja miehesi kanssa päivämäärä, johon mennessä pitää olla pulla uunissa ja hakeudu vasta sen jälkeen lääkäriin. Ennen sitä elä niin kuin ennenkin - juot sen lasin viiniä, käyt treeneissä tai mitä ikinä harrastatkaan ja nautit yhdessäolosta. Jos pelkäät sitä, että vahingossa vedät kännit jos tai kun oletkin raskaana, niin ei huolta - kehosi kertoo kyllä maistuuko alkoholi ja toisekseen se olisi silloin niin alussa, että se ei vaikuttaisi mihinkään ratkaisevasti.  

Sitten kun se pikkuinen on siinä, niin elämä mullistuu paljon ja ajoittain kaipaat aikaa kun olitte kahden (vaikka omaa lastaan ei mihinkään antaisikaan). Nyt voi tuntua siltä, että haluat kiihkeästi vauvan ja ajatukset pyörivät sen ympärillä, mutten tekisi asiasta pakkomiellettä vielä tässä vaiheessa. Sitä paitsi voin tasan väarmasti väittää, että sitten kun tärppi käy, tiedät sen varmasti. Naisenvaisto ja hormonimyrskyinen keho kertoo riittävästi. 

Itsehän olin 7 vuotta suhteessa, enkä vain tullut raskaaksi. Kyttäsin kehoani, kellotin aikoja ja mittailin lämpöjä, mutta nyt kun miettii niin voi höpöhöpö mitä meininkiä. Olin sitä paitsi mitä parhaimmassa lisääntymisiässä (vähän päälle parikymppinen), mutta eipä vain kuulunut. Nykyiseni kun tapasin kolmikymppisenä, niin vedimme viskipaukut ja pelehdimme minkä ehdimme, minkä jälkeen tärppäsi ensimmäisestä laakista. Uskon, että aiemassa suhteessa se lapsen saamattomuus oli osaltaan sitä hirveän raskasta elämäntilannetta ja keho aivan sekaisin stressistä, itsensä tarkkailusta ja alituisesta mittailusta. Olen kuullut, että muillekin on käynyt näin. Toisaalta onko se kauhean nautinnollista muutenkaan ajoittamalla ajoittaa seksikertoja? 

Itse en vaan usko tuohon stressiteoriaan. Miettii kuitenkin, että ympäri maailmaa lapsia syntyy todella stressaavissa elinoloissa.

Itse kun tulin raskaaksi, niin oltiin juuri hakeuduttu lapsettomuustutkimuksiin ja aloin olla todella hädissäni, että mitä vikaa tulee löytymään. Taisin stressata asiaa siinä kuussa enemmän kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mikäs sitten laskettaisiin. Tulin 22-vuotiaana vahingossa raskaaksi keskeytetystä yhdynnästä, olin varmaan kuukauden seurustellut silloin. Se raskaus valitettavasti päättyi silloisen poikaystävän painostuksesta keskeytykseen. Harmittaa edelleen, mutta minkäs teet. Nyt tulin 35-vuotiaana raskaaksi 1,5 kuukauden seurustelun jälkeen. Mies on 29. Siinä oli varmaan yksi kierto välissä ennen kuin tärppäsi. Tosin mies ei halunnut yrittää lasta, joten ei suostunut sänkyyn ovulaatiopäivänä. :( onneksi olin tullut raskaaksi jo ennen ovulaatiota. Ja mies oli kyllä tosi tosi onnellinen raskausuutisesta, mutta ei vaan halunnut ns. yrittämällä yrittää lasta vielä niin lyhyen seurustelun jälkeen. Ymmärrän kyllä, mutta itsellä kun alkaa ikä painaa, niin en halunnut kauaa odotella ja toisaalta olin vakuuttunut että löysin hyvän miehen:) ja olen edelleen :) onnea yritykseen ap ! :)

Pakko kysyä, että mikä kiire on aloittaa lapsenteko noin tuoreessa suhteessa?

Toisesta kierrosta tulin raskaaksi ja sillon ei taidettu edes niinä otollisimpina päivinä harrastaa seksiä. Mutta todella nopeesti nappasi! Perheessä muutenkin sisaruksilla napannut heti kun on alettu yrittämään. Sanoinkin miehelle, että jos halutaan toinen lapsi niin se saattaa tulla hyvinkin pian et valmiina pitää olla😄

Me oltiin alle 30 vuotiaita. Ensimmäinen raskaus alkoi 8kk yrittämisen jälkeen, mutta niskapoimu-ultrassa rv 12 todettiin keskeytynyt keskenmeno.

Sen jälkeen meni vuosi ennen uutta raskautta.

Kun tyttömme oli vasta 8kk ikäinen päätimme jättää ehkäisyn (kortsu) pois ja käyttää ehkäisynä varmoja päiviä sillä ajatuksella että ei haittais vaikka tulisin raskaaksi. Mutta en uskonut että tulisin raskaaksi ainakaan vuoteen edellisten raskauksien perusteella. Yllätys olikin suuri kun seuraavia kuukautisia ei tullutkaan.

Pillereitä en ole käyttänyt koskaan ja olemme molemmat normaalipainoisia.

esikoinen oli ns. onnekas "vahinko"ekasta kerrasta. Toista ei koskaan tullut yritystä takana 16 vuotta :(

Hoidot käyty, syytä ei löydy.