Raskauden yrittäminen - kauanko yrititte esikoista?
Olemme mieheni kanssa jo jonkun aikaa yrittäneet raskautta, olemme molemmat kolmikymppisiä. Raskaus ei ole alkanut ja tämä kuukausittaisessa syklissä eläminen turhauttaa ja väsyttää. Menkkojen alkamisaikaan saa jännittää ja lopulta pettyä, kun menkat alkaa. Sen jälkeen on pari viikkoa ns. normaalia elämää ja sitten yrittämistä ovulaation aikoihin. Yrityksen jälkeen elän seuraavien kuukautisten alkuun niin kuin olisin raskaana, jotta en ruokavaliolla tm. vahingoittaisi mahdollista raskautta. Kuukautisten lähestyessä pohdin, ovatko oireet raskausoireita vai kuukautisiin liittyviä. Kun kuukautiset taas alkaa, niin harmittaa ja olen pettynyt. Kauanko te muut yrititte esikoista? Miltä teistä tuntui, jos lasta ei kuulunut?
Kaipaisin tähän ketjuun vertaistukea. Raskaus on meille molemmille toivottu asia, joten en kaipaa kommentteja, että kannattaisi jättää lapset tekemättä.
Ap
Kommentit (516)
Eka lapsi tärppäsi 6. kierrosta, olin silloin 25v. Toinen lapsi 2. kierrosta ja kolmas heti ekasta kierrosta, vaikka ikää jo päälle 30v.
Olin jättänyt pillerit pois 5kk ennen kuin tein positiivisen raskaustestin, sillä ajatuksella että lapsi saa jossain vaiheessa tulla. Siinä ei kuitenkaan heti aloitettu varsinaisesti yrittämistä, vaan muistaakseni välillä oli kumikin käytössä. Sanoisin että tuon viiden kuukauden aikana oli ehkä kaksi kiertoa milloin raskaaksi tuleminen oli ylipäätään mahdollista ja vain yhdessä kierrossa tosissamme yritettiin, ja siitä raskaaksi tulinkin.
Meillä oli pitkään keskeytetty ja ”varmat päivät”ehkäisynä, raskaus ei olisi ollut katastrofi.
Kaksi raskautta alkaneet heti 1. kierrosta ilman suuurempaa yritystä, ensimmäinen meni 10. viikolla kesken.
Nyt toiveissa pikkusisarus ja yritystä helmikuussa saakka - joka kuukausi ”selvät” raskausoireet mutta aina alkaa kierto alusta. Ikää nyt N34 M38.
Te, ketkä kehotatte olemaan stressaamatta raskauden alkamisesta. Onhan se helppo sanoa, ettei kannata stressata jos oma lapsi on saanut alkunsa helposti.
Kyllä minua stressaa raskauden onnistuminen, kun mieheni vanhemmilla yritys kesti 5 vuotta ja suvuissamme on muutamia tahattomasti lapsettomia pariskuntia.
Sanotaan että kun "unohtaa" pakkomielteisen yrittämisen niin raskaus alkaa, näin kävi itsellenikin molemmilla kerroilla, ja niin kuin minäkin yritin ja petyin sitä ennen. Olen myös lukenut että punaviini PIENINÄ annoksina ovulaatioaikana lisää verenkiertoa joten raskaus alkaa helpommin. En nyt toki suosittele muuten kenellekkään alkoholia mutta siinä vaiheessa tuskin mitään haittaa.
Kommentteja lukiessa näyttää siltä että mammoilla raskaus alkaa kertalaakista tai sitten venaillaan jopa vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta. Itsellä vaikea raskautua; yritetty nyt toista taas kohta 2v eikä nappaa. Ylipaino on merkittävä este btw.
Minä olen normaalipainoinen, miehellä on ylipainoa.
Ap
Myös miehen ylipaino vaikuttaa. Nimittäin siittiöiden laatuun. :(
Vierailija kirjoitti:
Yritys päällä jo muutaman kuukauden. Mietin, vaikuttaako koronatilanne niin, etten edes ovuloisi jonkun alkukantaisen stressin takia?🤔
Kyllä voi vaikuttaa, eikä se erityisen alkukantaistakaan ole. Pienikin stressi voi myöhäistää ovulaation tai ovulaatio voi jäädä kokonaan väliin. :(
Pipa93 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta. Itsellä vaikea raskautua; yritetty nyt toista taas kohta 2v eikä nappaa. Ylipaino on merkittävä este btw.
Minä olen normaalipainoinen, miehellä on ylipainoa.
Ap
Myös miehen ylipaino vaikuttaa. Nimittäin siittiöiden laatuun. :(
Jep, läski erittää estrogeeniä, siksi haitallista miehille. Että kyllä se lihavuus on merkittävä hidastaja mitä tulee raskautumiseen, niin paljon hormonaalisia vaikutuksia.
Ensimmäinen lapsi tärppäsi ekalla yrityksellä (ikää mulla 30 v), toka samoin (32 v olin), samoin kolmas lapsi ekalla yrityksellä (olin 40 v). Mutta varmaan tosi harvinaista, että näin helposti tulee raskaaksi.
Ennen lapsia ja lasten välissä ehkäisynä Femoden-yhdistelmäpillerit.
ekasta yrityksestä 35-vuotiaana ja kolmannesta 38-vuotiaana. Ap älä stressaa. se pahentaa tilannetta ja voi olla juurikin se syy miksi ei tärppää. monet pariskunnat tuleekin raskaaksi juuri lomalla. tiedän, että ajatukset on vain raskaudessa, mutta koita kiinnittää huomiota hetkeksi muihinkin asioihin. vuoden yritys on täysin normaalia.
Sain useita keskenmenoja, mutta sitten molemmat poikani syntyivät minun ollessa 40- ja 42-vuotias. Ei voi koskaan etukäteen tietää.
Itse olin henkisesti varautunut, että se vuosikin voi mennä.
Tulin kuitenkin raskaaksi toisesta kierrosta pillerien lopettamisen jälkeen. Kumpikin yrityskierto ihan yrittämällä yritettiin. Tosin ensimmäistä kolmannesta vielä mennään, joten vielä ei voi esikoisesta puhua.
Raskaus sai alkunsa toisesta yrityskierrosta. Nyt odotellaan, että kierto synnytyksen ja imetyksen jälkeen taas alkaisi, että voitaisiin alkaa yrittää pikkusisarusta esikoiselle.
Kun ei melkein vuodessa tullut raskaaksi menin gynelle ja määräsi hedelmöityspillereitä.Sanoi että kohtuni on pieni ja siellä on joku kasvain en muista nimeä.Söin niitä ja aina oli muistaakseni 7 päivän tauko jolloin piti tehdä hommia.Nyt meillä on 3 lasta joten toimivat tosin muille kuin ensimmäiselle piti noita syödä ei muille.Kasvaimesta ei sen jälkeen ole kukaan jälkitarkastuksissa puhuneet mitään.Ilmeisesti tuli synnyttäessä pois.
4. Yrityskerralla tärppäsi, minä 20 ja mies 27. Odotan esikoista rv 25.
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä kehotatte olemaan stressaamatta raskauden alkamisesta. Onhan se helppo sanoa, ettei kannata stressata jos oma lapsi on saanut alkunsa helposti.
Kyllä minua stressaa raskauden onnistuminen, kun mieheni vanhemmilla yritys kesti 5 vuotta ja suvuissamme on muutamia tahattomasti lapsettomia pariskuntia.
Täällä toinen stressaaja, joka juuri aloitti greippimehun lipittelyn. :D
Vahinkokakara ja sterilisaatio äkkiä perään. Ei pitänyt tehdä yhtään niitä.
Kyllä se pitää paikkansa niille ihmisille, joille niin on käynyt, joten ei mitenkään edesvastuutonta. Jokaisen, etenkin lapsettomuudesta kaatkeroituneiden tai musertuneiden, pitäisi muistaa, että nämäkin asiat ovat yksilöllisiä ja niihin vaikuttaa paljon geenit sekä sitten geenien yhteensopivuus. siinä missä tiedätte ettei joku keino tepsi teille, se voi ihan hyvin toimia jollekin toiselle ja päinvastoin. älkää verratko omaa elämäänne ja sen haasteita toisen elämään ja haasteisiin. Ölkää tuhlatako aikaanne turhaan kinasteluun.