Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Ahaa-elämys: olenkin miettinyt että mistä tämä yhtäkkiä kasvanut veto huiveihin on tullut. Mutta tästä siis selvästikin! Samasta asiasta kuin oudosti nouseva paino, pään ja kaulan hakeutuminen kenottamaan vähän eteenpäin (ryhtiä lysäyttävä vaikutus tällä!) sekä innostunut puhe "mukavista nuorista" heti kun joku nuorempi asiakaspalvelija on ollut ihan normaalin ystävällinen.
Hauska.
Pohditko pitkäänkin ennenkuin Ahaa-elämys tuli.
Itse huomaan usein käyttäväni sanaa nuoripari. Saattavat olla jotain 45-50v😉
Itse 62v
Tätinainen - Setämies. Sama kehityskulku?
Ostan parvekekukkia. En edes ole kukkaihnisiä ja silti ostan parvekekukkia kuten muutkin tädit.
Itken ylioppilasjuhlissa ja häissä ja vastaavissa. Kunmilapsen yo-juhliin mennessä matkalla jo itkin. Miksi? Kun se tuntuu niin haikealta, että lapsi on jo aikuinen. En minä sitä itke, etten olisi uskonut hänen pääsevän ylioppilaaksi tai vastaavaa. Ajan kuluminen itkettää ja toivoo, että maailma olisi hänelle lempeä.
Vierailija kirjoitti:
Tätinainen - Setämies. Sama kehityskulku?
Tuo just. Termit. Kun tulee uudempia termejä mitä ei käytetty kun olin nuori. Mikä on setämies? Mitä se tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa-elämys: olenkin miettinyt että mistä tämä yhtäkkiä kasvanut veto huiveihin on tullut. Mutta tästä siis selvästikin! Samasta asiasta kuin oudosti nouseva paino, pään ja kaulan hakeutuminen kenottamaan vähän eteenpäin (ryhtiä lysäyttävä vaikutus tällä!) sekä innostunut puhe "mukavista nuorista" heti kun joku nuorempi asiakaspalvelija on ollut ihan normaalin ystävällinen.
Hauska.
Pohditko pitkäänkin ennenkuin Ahaa-elämys tuli.Itse huomaan usein käyttäväni sanaa nuoripari. Saattavat olla jotain 45-50v😉
Itse 62v
Käytät sanaa nuoripari reilut 10 vuotta nuoremmista? Minulle nuoripari on iällisesti nuori, siis vaikka 18-25-vuotiaat. Oma ikä alkaa viitosella.
Lihon vaikken söisi mitään. Sain burn outin josta toipuminen edelleen täysin kesken näin vuoden jälkeen, nuorena vastaava meni ohi 3 kuukaudessa.
Mulla on litteät poskipäät joten naama on valahtanut muodottomaksi jo näin nelikymppisenä. On hamsteriposket ja leukalinja kadonnut. Se tätimäistyttää selvästi eniten kun poskilihakset roikkuu polvissa. Myös luomet on painuneet.
En onnistunut saamaan miestä edes nuorena ja nättinä joten olen yksin seuraavat 40 vuotta kuten suvussani on näköjään naisilla tapana. Odotankin lähinnä kuolemaa koska ei mulla mitään elämääkään ole.
Ikääntyminen on kamalaa. Ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa-elämys: olenkin miettinyt että mistä tämä yhtäkkiä kasvanut veto huiveihin on tullut. Mutta tästä siis selvästikin! Samasta asiasta kuin oudosti nouseva paino, pään ja kaulan hakeutuminen kenottamaan vähän eteenpäin (ryhtiä lysäyttävä vaikutus tällä!) sekä innostunut puhe "mukavista nuorista" heti kun joku nuorempi asiakaspalvelija on ollut ihan normaalin ystävällinen.
Hauska.
Pohditko pitkäänkin ennenkuin Ahaa-elämys tuli.Itse huomaan usein käyttäväni sanaa nuoripari. Saattavat olla jotain 45-50v😉
Itse 62v
Käytät sanaa nuoripari reilut 10 vuotta nuoremmista? Minulle nuoripari on iällisesti nuori, siis vaikka 18-25-vuotiaat. Oma ikä alkaa viitosella.
Nii-in. Tämä mielestäni osoittaa tätimäisyyttäni. 45v on miltei 20v nuorempi!
Mulle pahinta on sisäisen ja ulkoisen olotilan ristiriita. Tunnen itseni nuoreksi, hyväkuntoiseksi, jaksavaksi, energiseksi ja kaikin tavoin hyväksi. Peilistä kuitenkin katsoo takaisin valahtaneet kasvot. Kroppani pystyn pitämään hyvässä kunnossa mutta näihin kasvoihin ei auta mikään. Ratkaisuni: vältän peilejä ja kameroita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa-elämys: olenkin miettinyt että mistä tämä yhtäkkiä kasvanut veto huiveihin on tullut. Mutta tästä siis selvästikin! Samasta asiasta kuin oudosti nouseva paino, pään ja kaulan hakeutuminen kenottamaan vähän eteenpäin (ryhtiä lysäyttävä vaikutus tällä!) sekä innostunut puhe "mukavista nuorista" heti kun joku nuorempi asiakaspalvelija on ollut ihan normaalin ystävällinen.
Hauska.
Pohditko pitkäänkin ennenkuin Ahaa-elämys tuli.Itse huomaan usein käyttäväni sanaa nuoripari. Saattavat olla jotain 45-50v😉
Itse 62v
Käytät sanaa nuoripari reilut 10 vuotta nuoremmista? Minulle nuoripari on iällisesti nuori, siis vaikka 18-25-vuotiaat. Oma ikä alkaa viitosella.
Nii-in. Tämä mielestäni osoittaa tätimäisyyttäni. 45v on miltei 20v nuorempi!
Ei minun äitikään käytä 60-vuotiaasta pariskunnasta sanaa nuoripari, ja äitini on 73 v. Hän jos joku on ollut tätimäinen niin pitkään kuin minä olen ollut aikuinen.
Kun lähdin Lontooseen ja Brightoniin v. 1991, oli lama Suomessa. Olin raskasta työtä tekemällä kerännyt kokonaisen vuoden rahaa ja päässyt vuodeksi kieltä opiskelemaan. Äiti sanoi, että nyt on lama, ne rahat pitää laittaa sukan varteen eikä tuhlailla maailmalla. Ei mitään onnentoivotuksia. Toinen kommentti, että miehiin älä siellä sekaannu, harmia vaan saat itsellesi. Kun aikuinen tytär lähtee vuodeksi Englantiin, mikä voisi olla tätimäisenpi kommenti.
Kynitty tukka, pieni seurakoira ja asuintalon ja ympäristön valvontakamerana toimiminen.
Olen tätimäistymyt niin paljon viimeisten 7 vuoden aikana. 40-vuotiaaksi asti ihan normaali.
- Kun käyn jossain ulkona, olen kotona klo 22-24 välillä. Koskee ihan kaikkea, oli hääjuhla tai pikkujoulut tai työkavereiden kanssa ilta terassilla. Alkaa väsyttää ja tekee mieli lähteä kotiin. Tänä kesänä kävin kerran festareilla, en missään Ruisrockissa vaan pienemmässä tapahtumassa, jossa osallistujien keski-ikä oli 40+ v. Tapahtuma olisi loppunut yhdeltä. Otin taksin klo 23, koska en jaksanut enää. Tietysti nyt on rahaa niin, että voi sillä taksilla ajaa 20 km matkan kotiin, siis kun lapset oli pieniä, ikinä ei olisi pystynyt yksikseen ajelemaan kalliilla taksilla. Jos kerran vuodessa jossain miehen kanssa käytiin, jompi kumpi oli kuskina säästösyistä.
- Höpötän miehelle päivän tapahtumia. Hän myöntelee. En tiedä, höpötänkö enemmän yksikseni vai kuunnellaako minua.
- Olen alkanut ostaa ärsyttävän käytännöllisiä lahjoja! Se ärsyttää itseänikin. Tätimäinen ajatus, että tätä se tarvitsee, ostanpa tämän.
Juhlissa alkaa haukotuttaa jo klo 22 ja lähdemme kotiin viimeistään klo 23.
Käyn kalliimmissa kasvohoidoissa kuin aikaisemmin. En usein nytkään, mutta joku laaserfrekvenssihoito oli kokeilussa viimeksi. Tuliko tuloksia? No, en osaa sanoa. Olo tuli kuitenkin paremmaksi, mistä ilosta hieman voi maksaakin.
Nuoret miehet ovat poikani ikäisiä ja herättävät minussa lämpimiä ailahduksia sydämessä, eikä suinkaan siksi, että olisin heistä kiinnostunut. He muistuttavat omasta rakkaasta samanikäisestä pojastani. Kauheasti noille nuorille toivon mielessäni kaikkea hyvää elämään.
Alan pohtia sitä, että saankohan koskaan lapsenlapsia... Vielä ei ole aika, mutta äkkiäkös 10 vuotta kuluu.
Olen alkanut myös ihan eri tavalla pohtia menneitä aikoja.
Epäsuosittu mielipide mutta ai että nautin kun ikää tulee
Totta on, että alusvaatteeni ovat aina rumat ja virttyneet, reikäiset. En osata niitä edes miestäni varten, vaan kuljeksin alasti kotonani. Lapset ovat muuttaneet jo pois, eli tämä toimii ihan hyvin.
Mäkin ihan tykkään iän karttumisesta. Pelkään ainoastaan sairauksia, mutta niitä voi tulla toisaalta kenelle vaan (edellinen).
Olen lukenut lehdestä kuolinilmoitukset - aina.
Jonkun mielestä on tätimäistä.
Olen jo vuosikymmenet muistellut mielelläni menneitä aikoja ja keskustellut iäkkäämpien ihmisten kanssa. Tätimäistä tämäkin.
Olen 62
Vierailija kirjoitti:
Mäkin ihan tykkään iän karttumisesta. Pelkään ainoastaan sairauksia, mutta niitä voi tulla toisaalta kenelle vaan (edellinen).
Juuri näin.
Jos joku lupaisi nopean ja kivuttoman kuoleman, mieluiten saappaat jalassa, olisin ihan tyytyväinen
N62
Olen 41 v. Lihaksiin ikään kuin koskee hirveästi koko ajan enkä jaksa tehdä yhtään mitään. Näin ollut jo vuoden ja olenkin sairaslomalla masennuksen takia. Mutta nuorena kun olin masentunut niin pystyin ja jaksoin silti esim urheilla. Nyt vain särkee joka paikkaa.
Nuorena masentuneena näin myös tulevaisuudessa jotain toivoa. Nyt on vaan pelkkää harmaata loppuluisua.
Vierailija kirjoitti:
Totta on, että alusvaatteeni ovat aina rumat ja virttyneet, reikäiset. En osata niitä edes miestäni varten, vaan kuljeksin alasti kotonani. Lapset ovat muuttaneet jo pois, eli tämä toimii ihan hyvin.
Tuo olisi minulle ihan kauhistus. Pitää kuluneita ja reikäisiä alusvaatteita. Ja kävellä alasti kotona. Minulla on aina ollut ehjät alusvaatteet ja ostan uusia säännöllisesti. En kulje kotona alasti. Kesähelteillä voin nukkua alasti. Minusta alasti oleskelu kotona on junttia.
Sain lapsen. Lakkasin värjäämästä hiuksia ja käytännöllisyyden vuoksi leikkautin ne, joten pitkä, blondi tukka on vaihtunut lyhyeen maantienväriseen. Vyötäröni on kadonnut. Sohvalla istuskellessa vedän päälleni viltin jalkojen lämmikkeeksi. Haluaisin opetella kutomaan ja haaveilen keinutuolista.