Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Hirveästi en ole uhrannut ajatuksia sille näytänkö tätimäiseltä vai en. Mutta sen olen huomannut, että hymy poistaa ainakin 10 vuotta iästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi pitää hävetä jotain tiettyä ikää tai pelätä että näyttääkö tätiltä. Kaikilla on varmaan omat kriteerinsä tädeille ja eri yhteyksissä ne tarkoittaa eri asioita. Miksei mieluummin puhuta vaikka mummoista.
Itse en koe olevani mummo, olen 33v. Varmasti on joku bilettäjä, jonka mielestä on mummomaista viihtyä kotona jne. Ulkonäkö sitten erikseen, ne jotka miettii onko muut tätimäisiä yrittää tod näk pitää sairaalloisesti kiinni jostain nuoruudesta.
Säilön ja pidän kotivaraa. Marjastan, sienestän, kalastan.
Olen onnellinen kuin hepo pellossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten mulla on alkanut tulla vilu niskan alueelta, aloin siksi käyttää hartiahuiveja. Vilkaisin kerran peiliin, kun oli nykerönuttura ja hartiahuivi... auts.
Minulla sama kokemus, joskin ilman autsia. Katsoin ihastuneena, että näytän ihan siltä, että olen syntynyt ruustinnaksi! Meidän suvussa oli nimittäin lapsena ollessani eräs erittäin arvokas ruustinna. Kun ruustinna astui huoneeseen, kaikki nousivat seisomaan ja häntä kätellessään niiasivat -iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ruustinnalla oli harmaa kävelypuku ja ryhti kuin rautakanki, vaikka ikää oli jo 90. Päätin teinityttönä, että minusta tulee vanhana tuollainen -nähtyäni ÄITINI polvien hitusen myötäävän ruustinnan edessä, ja äitini on sentään pelottavin ihminen, jonka tunnen.
Nyt olen saavuttanut tavoitteeni, ja vuosikymmeniä etuajassa! Olen niin tyytyväinen itseeni.
Olen aina tuntenut olevani jotenkin väärässä paikassa väärään aikaan väärin pukeutuneena. Mutta löydettyäni sisäisen ruustinnani, olen comme il faut missä hyvänsä. Koska ruustinna on siellä, missä sen kuuluukin olla. Ei ole ruustinnan ongelma, jos paikka on päättänyt ruveta vääräksi.
Tajusin vasta tätä kirjoittaessa miten suuri syy kiitollisuuteen minulla on, kun jo nuorena oli ruustinnan kaltainen roolimalli. Että ei tarvitse ruveta vanhanakaan säälittäväksi lastenlapsistaan hössöttäväksi mummeliksi. Eikä ole pakko ruveta pitämään beigejä kuminauhavyötäröhousuja, kuten molemmat mummoni tekivät, rauha heidän muistolleen silti.
Ruustinnan esimerkki myös sai minut ymmärtämään, miten ensiarvoisen tärkeää hyvän ryhdin säilyttäminen on. Sittemmin olen kouluttautunut pilatesohjaajaksikin (itseni takia, en vedä tunteja) ruustinnan ryhdin innoittamana.
Olkaa tekin oman elämänne ruustinnoja. Lähipiirin tytöt tulevat teitä vielä esimerkistänne kiittämään, ainakin hengessään.
Kiva juttu, mutta yhtä kohtaa vähän kummastelin, 50-luvulla syntyneenä: että häntä kätellessään myös miehet olisivat niianneet. Niiaminen ja kumartaminen olivat vielä 50-luvullakin hyvin sukupuolittuneita tekoja ja pojat opetettiin kumartamaan, pojat niiaamaan. Kumartaminen oli yhtä lailla "alistumisen osoitus" kuin niiaminen. Vaikea uskoa, että mies niiaisi tuohon aikaan, ellei tämä tapahtunut suomenruotsalaisissa piireissä. :) Sori off-topic.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten mulla on alkanut tulla vilu niskan alueelta, aloin siksi käyttää hartiahuiveja. Vilkaisin kerran peiliin, kun oli nykerönuttura ja hartiahuivi... auts.
Minulla sama kokemus, joskin ilman autsia. Katsoin ihastuneena, että näytän ihan siltä, että olen syntynyt ruustinnaksi! Meidän suvussa oli nimittäin lapsena ollessani eräs erittäin arvokas ruustinna. Kun ruustinna astui huoneeseen, kaikki nousivat seisomaan ja häntä kätellessään niiasivat -iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ruustinnalla oli harmaa kävelypuku ja ryhti kuin rautakanki, vaikka ikää oli jo 90. Päätin teinityttönä, että minusta tulee vanhana tuollainen -nähtyäni ÄITINI polvien hitusen myötäävän ruustinnan edessä, ja äitini on sentään pelottavin ihminen, jonka tunnen.
Nyt olen saavuttanut tavoitteeni, ja vuosikymmeniä etuajassa! Olen niin tyytyväinen itseeni.
Olen aina tuntenut olevani jotenkin väärässä paikassa väärään aikaan väärin pukeutuneena. Mutta löydettyäni sisäisen ruustinnani, olen comme il faut missä hyvänsä. Koska ruustinna on siellä, missä sen kuuluukin olla. Ei ole ruustinnan ongelma, jos paikka on päättänyt ruveta vääräksi.
Tajusin vasta tätä kirjoittaessa miten suuri syy kiitollisuuteen minulla on, kun jo nuorena oli ruustinnan kaltainen roolimalli. Että ei tarvitse ruveta vanhanakaan säälittäväksi lastenlapsistaan hössöttäväksi mummeliksi. Eikä ole pakko ruveta pitämään beigejä kuminauhavyötäröhousuja, kuten molemmat mummoni tekivät, rauha heidän muistolleen silti.
Ruustinnan esimerkki myös sai minut ymmärtämään, miten ensiarvoisen tärkeää hyvän ryhdin säilyttäminen on. Sittemmin olen kouluttautunut pilatesohjaajaksikin (itseni takia, en vedä tunteja) ruustinnan ryhdin innoittamana.
Olkaa tekin oman elämänne ruustinnoja. Lähipiirin tytöt tulevat teitä vielä esimerkistänne kiittämään, ainakin hengessään.
Kiva juttu, mutta yhtä kohtaa vähän kummastelin, 50-luvulla syntyneenä: että häntä kätellessään myös miehet olisivat niianneet. Niiaminen ja kumartaminen olivat vielä 50-luvullakin hyvin sukupuolittuneita tekoja ja pojat opetettiin kumartamaan, pojat niiaamaan. Kumartaminen oli yhtä lailla "alistumisen osoitus" kuin niiaminen. Vaikea uskoa, että mies niiaisi tuohon aikaan, ellei tämä tapahtunut suomenruotsalaisissa piireissä. :) Sori off-topic.
Korjaus: pojat opetettiin kumartamaan ja usein myös pokkaamaan jalallaan, tytöt niiaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täti voi muuttua makuukammarissa melkoiseksi nautiskelijaksi. Mikään ole seksikkäämpää kuin nähdä siveyden sipulin ja moraalinvartijan riehaantuvan kun saa vaihteeksi hoidattaa itseään;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätimäistynyt, vaikka täytin juuri 45v. Kroppa on hyvässä kunnossa, treenaan monipuolisesti. Oon aina tykännyt vaatteista, joten tykkään seurata trendejä
Miksette liiku jos ylipainoa on tullut?
Jos katsot yhtään ympärillesi, huomaat että 50 ikävuoden jälkeen painoa alkaa kertyä, vaikka kuinka liikkuisi. Vain himourheilijat ja poikkeusgeeneillä varustetut säästyvät.
Tutkimusten mukaan 70% painonhallinnasta tapahtuu syömisen säätelyn kautta, ei liikunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi pitää hävetä jotain tiettyä ikää tai pelätä että näyttääkö tätiltä. Kaikilla on varmaan omat kriteerinsä tädeille ja eri yhteyksissä ne tarkoittaa eri asioita. Miksei mieluummin puhuta vaikka mummoista.
Itse en koe olevani mummo, olen 33v. Varmasti on joku bilettäjä, jonka mielestä on mummomaista viihtyä kotona jne. Ulkonäkö sitten erikseen, ne jotka miettii onko muut tätimäisiä yrittää tod näk pitää sairaalloisesti kiinni jostain nuoruudesta.
Minusta tässä ketjussa ei paheksuta tätimäisyyttä vaan heitetään herjaa vanhenemisesta, mikä väistämättä kaikille tapahtuu, huumori on yksi tapa suhtautua siihen.
On totta, että omissa silmissä se muutos "tädiksi" tapahtuu niin hitaasti, ettei sitä helposti huomaa. Minullekin kävi kuten ap:lle (huomasin kyllä, että ikivanha ketju), eli näin kaupan ikkunasta heijastuksena jonkun mummon ulkoiluttamassa koiraa, ja tajusin itse olevani se mummo :D. Lähinnä se nauratti, miten sokea sitä onkaan muutoksille, kun oman peilikuvansa kuitenkin näkee joka päivä, eikä se muutos edellisestä vilkaisukerrasta ole suuri. Sitä paitsi peilin edessä on usein tapana ottaa aina se sama, "paras" ilme ja mielellään myös kääntää pää niin, että peilistä näkyy paras kuvakulma. Ja kun näkökin huononee iän myötä, niin peilistä usein katsoo se sama, pirtsakka tyttö, joka tuntee olevansa (no, on poikkeuspäiviäkin, mutta silloin ei tahdo paljon peiliin vilkuilla).
Vierailija kirjoitti:
Se, kun hassun hauskalla biletanssivideolla kuvittelet olevasi sulavasti liikkuva beibe, mutta oletkin kuin rautakangen nielaissut tuulimylly.
Et näe ilman silmälaseja lähelle etkä kauas. Piilolinsseillä näkee kauas, muttei lähelle. Denialismin huippu marketista ostetut lukulasit.
Leuka/kaulan iho roikkuu epämääräisenä taikinana...
Minusta ne markettilasit ovat todella hardcore täti- ja setätyyliä.
Itsekin olen sellaiset ostanut kun en ole saanut aikaiseksi varata aikaa optikolle. Jotkut lasit on pakko olla, ja marketista ne sai nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo huomattu on että läski pysyy mahan päällä ja vaikka miten liikkuisi...ei tunnu myöskään ruokavalio auttavan vaikka on jättänyt kaiken k
Sokerin ja rasvaisen pois ruokavaliosta..
Maha vain pysyy..
Kirjoitin jo aiemmin, et niin kauan en tätiydy kun puskapissa onnistuu. Eilen olin mustikassa, aikani kyykittyäni en meinannut millään ymmärtää miten pääsee ylös🙃
Eli pikainen puskapissa onnistuu, mutta minuuttien kykkiminen mustikkapensaassa on liika... luovutan: olen täti
N62
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painon noustessa aloin suosia löysiä, peittäviä ja mukavia vaatteita. Käyttämättä jäivät ihonmyötäiset, istuvat ja värikkäät vaatteet. Silloin tajusin että nyt on pakko skarpata.
Silloin kun huomaan itsessäni äitini maneereja, joita aiemmin hänellä naureskelin: menen hakemaan jotain eteisestä; hmmphhh, mitäs minun pitikään... palaan keittiöön, muistan ja menen taas eteiseen.
"Oletpas sinä kasvanut" huudahdus huuliltani aivan kuin tädeiltäni ennen aikaan.
"Oletpas äitisi/isäsi näköinen" sanonta ei varmaan ilahduta teiniä
Ai mikäss se olikaan omaasukua, kenenkäs lapsi/serkku yms on kyseessä... kysyn minä, jota ei olis aiemmin voinut vähempää kiinnostaa.
Isäni evakkotarinat? Kun on myöhäistä kysyä/kuunnella.
Tätiys kunniaan🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säkki päähän niin saa ne täti piirteet piiloon.
Tätit on kuumaa kamaa. Huoli pois.
T:Setä
Vierailija kirjoitti:
Säkki päähän niin saa ne täti piirteet piiloon.
Miksi niitä pitäisi piilottaa? Puolisoni setämäistyy myös, pitää hattuja, muitakin kuin lippistä. Ollaan ihan oikea täti-setäpariskunta juhlissa. Muistutellaan toisiamme lääkkeenotosta... tämä on ihan mukavaa aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaa tätiytymistä tuntuu korostavan mies, johon ikä ei vaan tunnu tarttuvan. Vähän harmaata on tullut, mutta muuten ei ole hirveästi 15 vuodessa muuttunut. Mutta hyvä kai näin, monet kaverinsa ovat kyllä setäytyneet ihan urakalla.
Joo, mulla samanlainen babyface-mies. Tässä pitää alkaa pelkäämään sitä, kun meitä luullaan äidiksi ja pojaksi :D Totta puhuen, on kyllä mukava katsoa kun mies on komea. Eikä häntä näytä haittavaan tätiintynyt vaimoke.
Sama! Mieheltä 51v kysyttiin kaupassa paperit kun taas mulle 45v tutut huomauttaa harmaantumisesta.
Ihan mukavaa on huomata, että myös täteille flirttaillaan...
Eihän se seksuaalisuus mihinkään katoa...
Kesällä varsinkin ihmiset hymyilee/juttelee enemmän. Huumoria&rakkautta ilmassa💕
Tätiytymisessä on ihanaa, että sama puoliso 29v. Vieläkin nauretaan ja hullutellaan. Terassilla pidän kättäni hänen reidellään💕
Aloin kutoa ja lukea Tommi Kinnusta. Lisäksi keitän kaaliruokia ja aloin syödä korppuja.