Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Samaan aikaan lukulasit ja muutama koronakilo, joista en pääse eroon. Muutuin olemukseltani mummukaksi. Mun pukeutumistyyli on ollut aina aika klassinen, tyyliin vaaleansininen kauluspaita ja ballerinat työasuna. Nyt tyylikin on sellainen last season, mutta nykyinen kukkamekkotyyli (Kaiko, Nakoa tms. jota nuoret aika paljon työtyylissä käyttää) tekisi minusta vielä mummelimman.
Ihana tarina. Etsin just sopivaa asua juhliin... rimpsut ei houkuta, jakkupukua en halua. Joku finnwear trikoomekko paksuhkoa kangasta aika kiva, musta/valkoinen. Onko vähän tylsä? Yksi pellavamekko vaaleanlohenpunainen, vähän tummempi villatakki???
Siis tod. vaikea löytää sopiva, mieluinen. Kaappi täynnä vaatteita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tätiytymistä, kun alkaa ähkiä ja puhkia aina kun istuu autoon tai nousee sieltä ylös. Itse kiinnitin tähän huomiota nelikymppisenä :D
Tämä :D Pätee myös sohvalle istuessa ja sieltä noustessa. Itselle tuli lonkka- ja polvivaivat nelikymppisenä ja tämän takia ähkäisen usein.
Nouseminen mistä tahansa ähkityttää. Sairauksista on mukava puhua ja vertailla erilaisia kolotuksia. Kun kumartuu koukkimaan jotain lattialta, ei selkä suoristukaan vaan pitää puhkua naama polvissa ja ojentaa selkä varovasti suoraksi.
Iltakahvit on parasta. Peilin edessä katsoo nainen jonka tukanraja on karannut, posket roikkuvat velttoina ja iho on harmaa. Jenkkakahvat ovat tulleet jäädäkseen. Maha on veltto ja taikinamainen. Pitkiä hameita on mukava käyttää koska en jaksa enää sheivata, epilointi on karmeaa ja sokerointi ihan samaa paskaa. Kengät on mukavat sämpylät eikä korkoja näy kuin laskuissa.
Vertailen mielelläni erilaisten pyykkietikkojen tuoksuja ja silitän lakanat. Iltaisin kudon villasukkia ja katselen paheksuvasti erilaisia tv-sarjoja lasit nenällä. Pientä tekstiä ei näe joten tuijotan kuin äitini esim shampoopullojen takana olevaa tekstiä ja samalla manaan kuinka pienellä kaikki täytyy kirjoittaa.
Tämä täti kikatti kuin nuori likka tätä lukiessa 😂 Ihan on sama meininki täällä, paitsi että lakanat mankeloin. Niin, ja koiralleni olen äiti.
Kaiken kaikkiaan. Todellinen hyvänmielenketju. Ketjujen parhautta.
Todellakin: kun puskapissa onnistuu ja ojan yli harppaus... ei huolta!
Eskaloitui nopeasti koska kipeä aihe...kaikilla edessä....itse en koe itseäni tädiksi ja täteiltä oon saanut pilkallista palautetta.....olen oma itseni vuosista piittaamatta....
Olen pitkin kesää katsellut kuinka vanhoilla ihmisillä on jännästi kovin samanlainen pukeutumistyyli kuin itselläni ja miettinyt pitäisikö vähän freshata tyyliä. Kunnes tajusin että ne "vanhat ihmiset" on about oman ikäisiä. Voi v**u sentään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli hyvin vaikea siirtymä tätiyteen :D Siinä joutui luomaan minäkuvansa uudelleen. Kaikki klassiset, ihan kaikki. Kissaäitiydet, puutarhanhoidot, kanankaulat, omaksi äidiksi muuttuminen, käsittämätön vatsan muoto, humalaisten ja rajujen nuorten miesten pelko, ajatus seksihommista ja miehen hurmaamisesta tuntuu yhä useammin koomisen kiusalliselta...
En edes enää tunne häpeää siitä, että huomauttelen nuorille työmiehille tyyliin "no nyt se bussi ei pysähtynytkään tässä!". Sellainen oman elämäni Hyacinth olen, selvästi olen kipakoituvaa tyyppiä enkä lempeä hippivanhus. Vastaanotto kipakkaan tätiyteen on ollut yllättävän hyvä. Tuntuu, että tämä kipakkuus on ollut minussa joskus nuorena, ja nyt päässyt taas vapaaksi. Tätiys on omaksi itsekseen tulemista.
Asiaa helpottaa elämässäni oleva mies, jonka setäytyminen on ollut noin tsiljoonakertaista sekä ulkoisesti että muuten.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli hyvin vaikea siirtymä tätiyteen :D Siinä joutui luomaan minäkuvansa uudelleen. Kaikki klassiset, ihan kaikki. Kissaäitiydet, puutarhanhoidot, kanankaulat, omaksi äidiksi muuttuminen, käsittämätön vatsan muoto, humalaisten ja rajujen nuorten miesten pelko, ajatus seksihommista ja miehen hurmaamisesta tuntuu yhä useammin koomisen kiusalliselta...
En edes enää tunne häpeää siitä, että huomauttelen nuorille työmiehille tyyliin "no nyt se bussi ei pysähtynytkään tässä!". Sellainen oman elämäni Hyacinth olen, selvästi olen kipakoituvaa tyyppiä enkä lempeä hippivanhus. Vastaanotto kipakkaan tätiyteen on ollut yllättävän hyvä. Tuntuu, että tämä kipakkuus on ollut minussa joskus nuorena, ja nyt päässyt taas vapaaksi. Tätiys on omaksi itsekseen tulemista.
Asiaa helpottaa elämässäni oleva mies, jonka setäytyminen on ollut noin tsiljoonakertaista sekä ulkoisesti että muuten.
Niin ja ikää siis nelisenkymmentä. Luulin vielä 30-vuotiaana jostain syystä, että olisin vähintään viisikymppiseksi suurin piirtein se sama ihminen.
Listalta jäi puuttumaan mm. tänä vuonna kuin tyhjästä ilmestynyt pytyllä asiointia suuresti vaikeuttava kyljen kankeus, joka on niin kliseetä tätiä, että huvittaa lähinnä. Jos joku olisi kolmikymppiselle sanonut... Ja kun jotain painavaa kantaa, niin ilmestyy johonkin mystiseen paikkaan saatanallinen kipu, joka kestää ja kestää. Seuraava askel varmaan, että puhuu pääasiassa vaivoistaan... No, onpahan puhuttavaa muiden kanssa sitten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ulkoiset merkit on jo mainittu mutta erikseen nostan kassit ja pussit. Täti kun lähtee töihin, täytyy olla kangaskassissa sateenvarjo, lämmin huivi, vaihtopusero, nylonsukat, deodorantti ja tietysti eväät pakataan kylmälaukkuun. Toisessa kassissa on mahdolliset vaihtokengät, keskeneräinen kirja tai neulomus, käsirasva ja laturi. Olkalaukussa on lompakko, henkkarit, laastarit (erityisesti kesäaikaan rakkolaastari on kätevä), Panadolia jos sattuu jotain särkemään, Samarin-pussi sekä muuta sälää jota voi täti tarvita kun poistuu mukavuusalueeltaan. Joskus mukana on kampa mutta ei milloinkaan huulipunaa koska huulten rajat karkaavat.
Näin täti saa työmatkaan useamman nyssäkän joita asianmukaisesti kaivellaan julkisilla paikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Se tapahtui töissä. Vaihdoin vähän alle nelikymppisenä työpaikkaa ja oli järkytys huomata, että toimitusjohtaja on minua nuorempi. Olin siihen asti ollut jotenkin se nuorin. Sitten uuden työpaikkani vanhimmat kollegani jäivät eläkkeelle ja hups, minä olin vanhin! Tuli aina vaan uusia ja nuorempia työtekijöitä. Olin aina ennen ollut se joka firman juhlista lähtee jatkoille, nyt minua ei pyytänyt enää kukaan. Nuoret menivät omissa porukoissaan. Huomasin, että ei minulle enää ollut bileissä juttuseuraa. Joka juhlissa puheilleni tuli se firman onnettomin nörtti. Juhlat alkoivat tuntua pakkopullalta.
Sinulla on huono työpaikka. Ei toisia työntekijöitä iän takia saa syrjiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle iski vakavasti tajuntaan, että olen tätiytynyt, kun etsin englantilaisia SEINÄLAUTASIA ja pohdin kukallisen kahviastiaston hankkimista. Vaatteina käytän erilaisia mekkoja värillisten sukkisten ja kävelykenkien kanssa, joten ehkä ihan mummomainen en ole, tietääkseni. Paitsi aloittajan sivuprofiili ämmänkyhmy löytyy.
En ole täti muuten kuin sukulaisena. Ikää on. Ei ole omia lapsia eikä tule. Ei kaikista tule automaattisesti tätejä, mutta saa toki tulla jos sen tyylin kokee omakseen. Ei tätiydessä mitään pahaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miten ennen ihan solakat säärenikin ovat muuttuneet kahdeksi pölkyksi. Tämä kaikkinainen rotevoituminen tuntuu kovin merkilliseltä, koska ihan äsken vuonna 2000 olin kuitenkin solakka ja siro. Minne se siro ja söpö ihminen hävisi, ja kuka on tämä kaakattava pullukka minun sieluni ympärillä?
Että mä nauroin XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievä painonnousu vaihdevuosien takia tekee tätimäisen vaikutuksen. Sen takia asialle on pakko tehdä nyt jotain! Oon muuten sporttisen nuorekas mutta nyt tuo ärsyttävä painonnousu pitää saada kuriin.
Tämä. Tosi vaikea pitää kilot kurissa. En vaan onnistu. Liikun, syön samalla lailla kuin ennenkin. Isosiskoni on pysynyt mitoissaan, mielestäni näyttää kyllä ikääntyneemmältä kuin monet pyöreämmät ikätoverinsa.
Yksi hankala juttu on nuo kokonumerot. Moni L on ihan sopiva, verkosta jos ostan L:n on kippana... pitäis vaan ymmärtää ostaa isompi... tai ostaa kivijalkamyymälästä ja sovittaa (mikä kesähelteillä on karseaa!)
Ei ikääntyessä voi syödä "samalla lailla kuin ennenkin"! Joka vuosi pitää syödä vähän vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole ylipainoa, mutta huomaan pitäväni kunnolla väljistä mekoista. Ja ylipäätään vaatteista, jotka eivät purista mistään. Pellavatunikat löysin pari vuotta sitten, niitä on monessa värissä. Vielä pari vuotta sitten käytin pillifarkkuja ja "tiukkoja" vaatteita. Nyt en kestä, jos joku vaatteen osa painaa.
Olen myös hurahtanut aiemmin kammoksumaani kukkakuosiin. Minulla on kukkaviltti, kukkatyynyjä, kukkamekkoja ja kukalliset käsineet & kukkasaappaat puutarhahommiin. Päässä en pidä aina pelkästään lippistä, vaan joskus myös lierihattuja, niihin saa ihanasti vaihtelua erilaisilla huiveilla!
Tärkeintä on kuitenkin se aito ilo, mitä koen niinä päivinä, kun mihinkään ei satu.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ulkoiset merkit on jo mainittu mutta erikseen nostan kassit ja pussit. Täti kun lähtee töihin, täytyy olla kangaskassissa sateenvarjo, lämmin huivi, vaihtopusero, nylonsukat, deodorantti ja tietysti eväät pakataan kylmälaukkuun. Toisessa kassissa on mahdolliset vaihtokengät, keskeneräinen kirja tai neulomus, käsirasva ja laturi. Olkalaukussa on lompakko, henkkarit, laastarit (erityisesti kesäaikaan rakkolaastari on kätevä), Panadolia jos sattuu jotain särkemään, Samarin-pussi sekä muuta sälää jota voi täti tarvita kun poistuu mukavuusalueeltaan. Joskus mukana on kampa mutta ei milloinkaan huulipunaa koska huulten rajat karkaavat.
Näin täti saa työmatkaan useamman nyssäkän joita asianmukaisesti kaivellaan julkisilla paikoilla.
Kiitos hyvistä nauruista 😂 Täällä aivan samanlainen kassitäti!
Juu, aina tietty pitää kaivella kuin koira kiireellä pakattuja nyssäköitä. Kerran työmatkalla täpötäydessä junassa pengoin esiin muistikirjani, hiukkasen oli noloa huomata, että tavarakaaoksesta oli tarttunut pikkuhousunsuoja kirjan kanteen 🤦
Katselin 75-vuotiaan isäni käsiä, jotka sileämmät kuin omat kuivahtaneet kämmenselkäni, joihin mikään rasvaus ei auta. Vaikuttaa erittäin todennäköiseltä, että siirryn 38-vuotiaana suoraan kuihtuneeksi mummoksi ja jätän sen pönäkän tätivaiheen niskakyttyröineen ja täräkköine tätipäineen väliin.
Lukulasit. Olen ripotellut niitä halpislaseja pitkin asuntoa, laukkuja ja työpaikalle kun mutta aina ovat hukassa.
Ja klassikkoja luonnollisesti se että olen etsinyt laseja ja ne ovat olleet nostettuna pään päälle.
Tämä! Vielä kymmenisen vuotta sitten minua puhuteltiin ulkomailla "ladyksi", nyt olen "madam". Kuulostaa arvokkaalta ja mukavalta. Kivaa olla täti. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tätiytymistä, kun alkaa ähkiä ja puhkia aina kun istuu autoon tai nousee sieltä ylös. Itse kiinnitin tähän huomiota nelikymppisenä :D
Tämä :D Pätee myös sohvalle istuessa ja sieltä noustessa. Itselle tuli lonkka- ja polvivaivat nelikymppisenä ja tämän takia ähkäisen usein.
Nouseminen mistä tahansa ähkityttää. Sairauksista on mukava puhua ja vertailla erilaisia kolotuksia. Kun kumartuu koukkimaan jotain lattialta, ei selkä suoristukaan vaan pitää puhkua naama polvissa ja ojentaa selkä varovasti suoraksi.
Iltakahvit on parasta. Peilin edessä katsoo nainen jonka tukanraja on karannut, posket roikkuvat velttoina ja iho on harmaa. Jenkkakahvat ovat tulleet jäädäkseen. Maha on veltto ja taikinamainen. Pitkiä hameita on mukava käyttää koska en jaksa enää sheivata, epilointi on karmeaa ja sokerointi ihan samaa paskaa. Kengät on mukavat sämpylät eikä korkoja näy kuin laskuissa.
Vertailen mielelläni erilaisten pyykkietikkojen tuoksuja ja silitän lakanat. Iltaisin kudon villasukkia ja katselen paheksuvasti erilaisia tv-sarjoja lasit nenällä. Pientä tekstiä ei näe joten tuijotan kuin äitini esim shampoopullojen takana olevaa tekstiä ja samalla manaan kuinka pienellä kaikki täytyy kirjoittaa.
Tämä täti kikatti kuin nuori likka tätä lukiessa 😂 Ihan on sama meininki täällä, paitsi että lakanat mankeloin. Niin, ja koiralleni olen äiti.
Minä nauroin kanssa. Mitä tälle mun vatsalle tapahtui? Se ei ollut raskauksienkaan aikana tällainen pallo. Ei häviä, vaikka syön porkkanoita, mansikoita ja leipää ilman voita. Näön kanssa sama juttu. Hyvä tosin, etten edes näe ilman silmälaseja peilikuvaani kovin hyvin. Ja lasien kanssa en katso. Kissalle olen isoäiti ja koiralle äiti. Tänään yritin risti-istuntaa, mutta oikeaan polveen sattui. Vasenta rannetta särki, kun kannoin kauppakassia. Siellä oli porkkanoita, mansikoita ja suklaaloita. Sukkia kudon, mutta harvakseltaan. Jouluna 2026 ajattelin taas antaa jollekin parin.
Samaan aikaan lukulasit ja muutama koronakilo, joista en pääse eroon. Muutuin olemukseltani mummukaksi. Mun pukeutumistyyli on ollut aina aika klassinen, tyyliin vaaleansininen kauluspaita ja ballerinat työasuna. Nyt tyylikin on sellainen last season, mutta nykyinen kukkamekkotyyli (Kaiko, Nakoa tms. jota nuoret aika paljon työtyylissä käyttää) tekisi minusta vielä mummelimman.