Lue keskustelun säännöt.
Kuinka suurella todennäköisyydellä 38-vuotias yh tekee vielä lapsia?
02.06.2020 |
Tällainen tapaus lähettelee minulle viestejä ja tsekkailee minua nettideiteillä. Ihan kivannäköinen nainen, mutta ymmärrän myös, että aktiivisuus johtuu siitä, että hän on yh.
Nyt tulee jotain, joka saa teidät vihaamaan minua, mutta tämä on vain tuntemus. Naisille on kaikenlaiset tunteet sallittuja, miksei miehille?
Se, että tuolla naisella on lapsia jotka eivät ole minun kanssani tehty, loukkaisi minua treffeillä. Se loukkaisi minua tapaillessa. Se loukkaisi minua seurustellessa. Se loukkaisi minua niin kauan kunnes meillä olisi yhteinen lapsi. Sen jälkeen se ei enää loukkaisi.
Voitte haukkua minua. Muistakaa kuitenkin mitä kaksinaismoralisteja olette, kun naisina saatte tuntea inhotusta miestä kohtaan ihan mistä tahansa tyhjänpäiväisyyksistä ja mehustella niillä, ja minua rupeatte tästä haukkumaan.
Onko mitään keinoa selvittää naiselta nopeasti haluaako hän tehdä vielä lapsia ja kykeneekö hän siihen?
Kommentit (87)
Yh- vanhemmuus ei myöskään ole mitään sankari-vanhemmuutta emmekä me itsellisetäidit ole mitään superihmisiä. Elämänme kaikkineen on ihan sitä samaa mitä muillakin, ainoastaan perheessä on vanhempia yksi. Minäkin heräsin tänään hieman elähtäneenä kun lapsi tuli viereen klo 05. Keitin seitsemältä kaffet ja join sängyssä kupillisen lapsen leikkiessä ja häiritessä vieressä. Pestiin hampaat, vaihdettiin vaippa. Laittauduin töihin ja sain kymmenen hermoromahdusta kun lapsi repi kaiken alas huushollissa. Pakkasin kamat, puin lapsen ja vein hoitoon. Olin töissä, hain lapsen. Hengailimme aurinkoisessa puistossa tuttujen kanssa, oli mukavaa. Kotona lapsi ei suostunut syömään. Rötkötimme sohvalla, vilkaisimme kirjoja, kuuntelimme puf lohikäärmettä, laitoin dijonkanan uuniin. Lapsi pesulle, pisulle ja nukkumaan. Nyt partsilla, lasi hyvää viiniä, kohta hyvä illallinen, vähän paikkojen järjestelyä, pyykkiä, vilkaisu työasioita, suihku, sänkyyn..... sellaista on meidän elämä, ei siihen mitään sankaria tarvi. Vain halu elää lapsiperhe-elämää ja kasvattaa lasta, antaa lapsen kasvattaa itseään. Joskus muinoin ajattelin että puoliso olisi kiva tässä kokonaisuudessa, mutta kun niin ei käynyt en istu täällä mutehtimassa sitä mitä ei ole vaan olen kiitollinen siitä mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä tavalla suurin osa lapsettomista miehistä ajattelee. Olen oikeasti kuullut miehiltä paljon ikävämpääkin puhetta kuin mitä tässä itse olen laittanut. Minähän olen kuitenkin siitä mukava tyyppi, että en ole niitä lapsia tässä mistään syyttänyt. Syyttömiä lapset ovat äitinsä virheisiin. Kuitenkin muilta miehiltä olen kuullut myös niihin naisen lapsiin kohdistuvia juttuja. Jos löydätte miehen, joka ihan tosissaan, aidosti, sisimmissään ei koe mitään tällaisia tunteita, niin se on todellinen harvinaisuus. Ei nyt lottovoittoon verrattava, mutta pienet todennäköisyydet joka tapauksessa. Voitte syyttää minua jos se helpottaa. Tämä on kuitenkin todellisuus. Vihatkaa todellisuutta, älkää viestintuojaa.
t. aloittaja
Eli naisen menneisyys on noin kova pala jollekin? Onneksi on toisenlaisia miehiä. En epäile etteikö seurustelukumppanini toivoisi välillä minun olevan lapseton, mutta minun elettyyn elämääni kuuluu lapset. Hieman kriiseilin asiaa seurustelumme alussa (myös miehellä on menneisyys vaikkei lapsia olekaan) ja tein miehelle hyvin selväksi ettei minun kanssa ole pakko olla. Vielä se mukana roikkuu. Ei ihme ettei sopivaa kumppania löydy, jos on äärimmäisen tiukat kriteerit parisuhteelle. Mutta jos ei niistä ole valmis joustamaan hyvillä mielin, kannattaa pysyä sinkkuna ettei kellekään tule paha mieli. Ei ole pakko tyytyä johonkin, mutta sitten asian kanssa täytyy osata elää.
Minä ainakin haluaisin kumppanin, jolle minun menneisyys ei olisi samantekevää... eli minä en olisi samantekevä.
-ohis
Minulle kyllä mieheni aiemmat naiset ovat samantekeviä. On kai hänellä ollut paljon lyhyitä ja pitkiä suhteita sekä yhden illan juttuja. Minulle on pääasia, ettei niistä ole tullut lasta tai sukupuolitauteja. Mieskin on sanonut, ettei häntä kiinnosta minun kumppanihistoriani. Emme silti ole toisillemme yhdentekeviä.
Ap:lle suosittelen elämänkumppaniksi steriloitua kissaa :)
Heh, minulta on treffipalstalla ihan random miehet kyselleet ihan (!) ensimmäisinä asioina sitä, että haluanko lapsia vielä (olin 38 lapsetön silloin) ja ilmoittivat samalla onko heidän oma lapsilimiitti jo täynnä vai ei :D :D
Jospa sitten kysyt myös saman asian. Toivottavasti ei ole huono neuvo :D
Ihmettelin vähän näitä suoria kysymyksiä, mutta ....ehkä niillä oli sit se tarve vaan kysyä, ihan muina miehinä ja ajattelematta mitään sen suurempaa. En edes tapaannut heisä yhtään. Miehet onkin aika suorapuheisia, itse en kyllä uskaltaisi kysyä ihan uteliaisuuden takia, haluaako joku vieras ihminen lapsia vielä.
Ja ihan kuin naisia ei häiritsisi ne miehen exän kanssa pykäämät maailman navat??!!
Väitänpä, ettei naisetkaan mitenkään ykskaks ala pitämään toisen naisen synnyttämistä lapsista. Ärsytystä edesauttaa nykyajan isäidentiteetistään elävät miehet, jotka todellakin laittavat lapsensa etusijalle! Aina ja kaikkialla. Voin kertoa, että oli omia lapsia naisella tai ei, niin alkaa vituttaa jossain vaiheessa! Yleensä exällä on vielä horjumaton asema, koska " lasteni äiti". Useimmat toisen kierroksen viritelmät kosahtavat miehen lapsiin. Jostakin kumman syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100 prosentin todennäköisyydellä kukaan ei ole koskaan tehnyt itse omaa lastaan
Mielestäni voi rakastua, mutta lapset silti loukkaavat. Tällöin on aikuisen järjellä ajateltava, että rakkauden kohde on jätettävä, jos lapset ovat ylitsepääsemätön ongelma.
Ap:ltä kysyisin: miten perustelet sen, etteivät lapset loukkaa sen jälkeen, jos teillä on yhteinen lapsi? Painotan nimenomaan, jos ja jos on? Varmaahan ei ole, että te sellaisen saatte.