Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Sain kutsun puolitutun häihin, johon en ollut ollut vuosiin yhteyksissä. En mennyt. Jälkikäteen tuli kuitenkin kiitoskortti. Hassu tunne jäi, eivätkö he tienneet itsekään, keitä heidän häissään oli? Miksi minut oli kutsuttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on lähinnä outoa se että viimeisissä 4:ssä häissä ei ole ollut lainkaan lahjalistaa vaan pelkästään tilinumero. Mieluummin ostaisin lahjan josta jäisi fyysinen muisto. Itsekin muistan joka kerta juhla-ateriaa kattaessani keneltä olen saanut lautaset ja keneltä haarukat. Muistan myös keneltä olen saanut pienen vihannesveitsen ja hymyilen joka kerta kun petaan häälahjaksi saadut lakanat, sillä muistan mitä niihin liitettyyn korttiin oli kirjoitettu. Sen sijaan en muista keneltä saimme 50€ tai 100€ tilille.
Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että nykyään naimisiin menevillä pareilla on jo kaikki nuo tavarat eikä kukaan nykypäivänä halua toisen ihmisen valitsemaa ylimääräistä krääsää.
Sen sijaan, että olisin haudannut kaapin perälle tai myynyt Torissa Hilma-tädi ostaman ruman sydänmaljakon, muistelen lämmöllä häämatkaamme, josta saimme todella paljon enemmän irti häälahjaksi saatujen rahojen avulla.
Vierailija kirjoitti:
Sama pariskunta asteli uudestaan vihille toistensa kanssa. Olivat siis menneet aikanaan naimisiin, saaneet lapsia, eronneet ja nyt menivät uudestaan naimisiin toistensa kanssa. Toisaalta oli vähän kummallista todistaa saman parin häitä uudemman kerran, mutta vaikuttivat todella työstäneen eronsa syitä ennen toista kierrosta.
Tämä nyt on OT, mutta tiedän samanlaisen pariskunnan, erosivat ja pari vuotta myöhemmin menivät uudestaan naimisiin. En ymmärrä miten tänä vuonna voi olla heidän 25v hääpäivä, kun uudelleen naimisiin menosta on ehkä 4 vuotta.. näin kertoivat face julkaisussa :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on lähinnä outoa se että viimeisissä 4:ssä häissä ei ole ollut lainkaan lahjalistaa vaan pelkästään tilinumero. Mieluummin ostaisin lahjan josta jäisi fyysinen muisto. Itsekin muistan joka kerta juhla-ateriaa kattaessani keneltä olen saanut lautaset ja keneltä haarukat. Muistan myös keneltä olen saanut pienen vihannesveitsen ja hymyilen joka kerta kun petaan häälahjaksi saadut lakanat, sillä muistan mitä niihin liitettyyn korttiin oli kirjoitettu. Sen sijaan en muista keneltä saimme 50€ tai 100€ tilille.
Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että nykyään naimisiin menevillä pareilla on jo kaikki nuo tavarat eikä kukaan nykypäivänä halua toisen ihmisen valitsemaa ylimääräistä krääsää.
Sen sijaan, että olisin haudannut kaapin perälle tai myynyt Torissa Hilma-tädi ostaman ruman sydänmaljakon, muistelen lämmöllä häämatkaamme, josta saimme todella paljon enemmän irti häälahjaksi saatujen rahojen avulla.
Mä olen myös täysin kyllästynyt tuohon ”minä haluan ostaa jotain mistä jää muisto” -mantraan. Ketä sillä lahjalla olikaan tarkoitus ilahduttaa, antajaa vai saajaa?
Nimim. En halua kotiini enää yhtäkään Mariskoolia tai Kivi-lyhtyä 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.
Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.
Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.
Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.
Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet
Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).
Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.
Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.
Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.
Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.
Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiinYmmärrätkö tahallaan väärin?
Ei siitä kukaan loukkaannu että menee naimisiin vaan siitä että läheiset näkee sen Facebookista tai kuulee huhuna.
Itsekin sanoit että vanhemmille TOKI ilmoitettiin vihkimisen jälkeen.
Ja kavereille kerroitte.Vuosien varrella useampi kaveripari on ilmoittanut salahäiden jälkeen naimisiinmenostaan Facebookissa. En tiedä miksi tästä olisi pitänyt loukkaantua.
Ei pidä mutta jotkut loukkaantuvat koska kokevat etteivät olekaan niin hyviä ystäviä tai läheisiä että asia olisi kerrottu ihan kasvotusten.
Että sitä vaan jos haluaa olla salaperäinen ja sitten ihmettelee jonkun reaktiota.Me kerrottiin naimisiinmenosta kummankin vanhemmille kasvotusten, muutamalle kaverille laitoin myöhemmin tekstiviestin. Mies ei tietääkseni kertonut asiasta kenellekään. Osa, tai heidän vaimonsa lähinnä, näki tiedon seurakuntalehdestä. Me kiellettiin kuulutusten lukeminen kirkossa juuri siksi, että kukaan ei kuulisi asiasta etukäteen. Paria iäkästä sukulaista kuluunottamatta kukaan ei kommentoinut meille mitään negatiivista.
Meilläkin tutut ja sukulaiset näki lehden kirkollisista uutisista, että meidät oli vihitty. Ei aiheuttanut kenestäkään raivokohtausta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä morsian, ja haluan kertoa omia häitä edeltäneen ärsyttävyyden. Kun menimme mieheni kanssa kihloihin ja järjestimme kihlajaiset, ilmoitti miehen veli kihlattunsa kanssa, että he ovat valinneet hääpäivän. Koko kihlajaistemme ajan he hehkuttivat omaa uutistaan appivanhemmilleni ja oman puolen suvulleen - oikein vetivät syrjään ja halusivat yhdessä heidän kanssaan pohtia, että olisiko tämä vaiko tämä parempi paikka häävastaanotolle, ja mitkähän olisivat sopivat teemavärit.
Noh, he olivat olleet vajaan vuoden naimisissa, kun me ilmoitimme päättäneemme hääpäivästä. Mies kertoi ensin veljelleen, joka kielsi häntä kertomasta vanhemmilleen, koska he olivatkin juuri kokeneet keskenmenon ja tämä asia pitäisi saada ensin surra perheen kesken ennen kuin saisi kertoa mitään mahdollisesti ilahduttavia uutisia. Mieheni sanoi järkyttyneenä, ettei hän edes tiennyt heidän olevan raskaana, ja että miten pitkällä raskaus oli ollut: ensimmäinen kuukausi menossa. Ookoo. Odoteltiin sitten muutama kuukausi ennen kuin kerrottiin, että vuoden päästä kellot soivat.
Hääpäivänämme miehen veli, joka oli bestmanina (vastustuksestani huolimatta...), oli aloittanut kaljan lipittämisen jo ennen vihkimistä ja jatkoi sitten viinalla vihkimisen jälkeen. Veljen vaimo tuli hääpaikalla kiskomaan minua sivuun ennen kuin minkäänlainen ohjelma oli ehtinyt alkaa, ja supatti korvaani, että hän joutuu nyt poistumaan, kun hänellä on toiset juhlat, joihin hänen on mentävä. Kysyin tietysti hämmästyneenä, että mitkä juhlat. Tädin 50-vuotisjuhlat, sanoi hän. Häistä seuraavana aamuna veljen vaimo soitti minulle ja pahoitteli, että oli valehdellut, mutta hän ei halunnut kertoa totuutta, koska ei halunnut pilata päiväämme, mutta totuus hänen lähdölleen oli se, että he olivat päättäneet erota mieheni veljen kanssa. Hän uteli vielä, että kai appivanhemmat olivat pystyneet edes hiukan iloitsemaan meidän puolestamme, vaikka he olivat kertoneet eroaikeistaan hääpäivämme aamuna. Sanoin, että vetivät iloisesti polkkaa koko illan. Miehen veljen vaimo vaikutti pettyneeltä tämän kuullessaan.
Semmosta huomion keskipisteenä olemista sitten meillä päin. Miehen veli ja tämän vaimo erosivat kyllä oikeasti, mutta hääkeissiin loppui minun ystävyys tuon naisen kanssa. Myöhemmin katkesivat välit myös miehen veljeen, kun hän alkoi kateuksissaan (en kyllä tiedä, mistä oli niin kateellinen, mutta kun parempaakaan syytä ei keksitty, niin pakko on tyytyä siihen selitykseen, että oli kateellinen) tehtailla meille jos jonkinlaista kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä morsian, ja haluan kertoa omia häitä edeltäneen ärsyttävyyden. Kun menimme mieheni kanssa kihloihin ja järjestimme kihlajaiset, ilmoitti miehen veli kihlattunsa kanssa, että he ovat valinneet hääpäivän. Koko kihlajaistemme ajan he hehkuttivat omaa uutistaan appivanhemmilleni ja oman puolen suvulleen - oikein vetivät syrjään ja halusivat yhdessä heidän kanssaan pohtia, että olisiko tämä vaiko tämä parempi paikka häävastaanotolle, ja mitkähän olisivat sopivat teemavärit.
Noh, he olivat olleet vajaan vuoden naimisissa, kun me ilmoitimme päättäneemme hääpäivästä. Mies kertoi ensin veljelleen, joka kielsi häntä kertomasta vanhemmilleen, koska he olivatkin juuri kokeneet keskenmenon ja tämä asia pitäisi saada ensin surra perheen kesken ennen kuin saisi kertoa mitään mahdollisesti ilahduttavia uutisia. Mieheni sanoi järkyttyneenä, ettei hän edes tiennyt heidän olevan raskaana, ja että miten pitkällä raskaus oli ollut: ensimmäinen kuukausi menossa. Ookoo. Odoteltiin sitten muutama kuukausi ennen kuin kerrottiin, että vuoden päästä kellot soivat.
Hääpäivänämme miehen veli, joka oli bestmanina (vastustuksestani huolimatta...), oli aloittanut kaljan lipittämisen jo ennen vihkimistä ja jatkoi sitten viinalla vihkimisen jälkeen. Veljen vaimo tuli hääpaikalla kiskomaan minua sivuun ennen kuin minkäänlainen ohjelma oli ehtinyt alkaa, ja supatti korvaani, että hän joutuu nyt poistumaan, kun hänellä on toiset juhlat, joihin hänen on mentävä. Kysyin tietysti hämmästyneenä, että mitkä juhlat. Tädin 50-vuotisjuhlat, sanoi hän. Häistä seuraavana aamuna veljen vaimo soitti minulle ja pahoitteli, että oli valehdellut, mutta hän ei halunnut kertoa totuutta, koska ei halunnut pilata päiväämme, mutta totuus hänen lähdölleen oli se, että he olivat päättäneet erota mieheni veljen kanssa. Hän uteli vielä, että kai appivanhemmat olivat pystyneet edes hiukan iloitsemaan meidän puolestamme, vaikka he olivat kertoneet eroaikeistaan hääpäivämme aamuna. Sanoin, että vetivät iloisesti polkkaa koko illan. Miehen veljen vaimo vaikutti pettyneeltä tämän kuullessaan.
Semmosta huomion keskipisteenä olemista sitten meillä päin. Miehen veli ja tämän vaimo erosivat kyllä oikeasti, mutta hääkeissiin loppui minun ystävyys tuon naisen kanssa. Myöhemmin katkesivat välit myös miehen veljeen, kun hän alkoi kateuksissaan (en kyllä tiedä, mistä oli niin kateellinen, mutta kun parempaakaan syytä ei keksitty, niin pakko on tyytyä siihen selitykseen, että oli kateellinen) tehtailla meille jos jonkinlaista kiusaa.
Pahoittelut sekavasta kieliopista! Raskaus-/keskenmenoasiassa miehen veljen vaimo oli siis ollut raskaana ja saanut keskenmenon - ei anoppini!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tilaisuudessa todistajat viran puolesta. Kukaan, ei vihkipari eivätkä todistajat, nauttineet mitään päihde- tai nautintoaineita. Mitään tarjoilua ei ollut. Hyvin siisti tilaisuus. Ketään ei puukotettu perisuomalaiseen eikä muuhunkaan tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.
Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.
Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.
Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.
Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet
Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).
Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.
Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.
Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.
Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.
Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiinYmmärrätkö tahallaan väärin?
Ei siitä kukaan loukkaannu että menee naimisiin vaan siitä että läheiset näkee sen Facebookista tai kuulee huhuna.
Itsekin sanoit että vanhemmille TOKI ilmoitettiin vihkimisen jälkeen.
Ja kavereille kerroitte.Vuosien varrella useampi kaveripari on ilmoittanut salahäiden jälkeen naimisiinmenostaan Facebookissa. En tiedä miksi tästä olisi pitänyt loukkaantua.
Ei pidä mutta jotkut loukkaantuvat koska kokevat etteivät olekaan niin hyviä ystäviä tai läheisiä että asia olisi kerrottu ihan kasvotusten.
Että sitä vaan jos haluaa olla salaperäinen ja sitten ihmettelee jonkun reaktiota.Me kerrottiin naimisiinmenosta kummankin vanhemmille kasvotusten, muutamalle kaverille laitoin myöhemmin tekstiviestin. Mies ei tietääkseni kertonut asiasta kenellekään. Osa, tai heidän vaimonsa lähinnä, näki tiedon seurakuntalehdestä. Me kiellettiin kuulutusten lukeminen kirkossa juuri siksi, että kukaan ei kuulisi asiasta etukäteen. Paria iäkästä sukulaista kuluunottamatta kukaan ei kommentoinut meille mitään negatiivista.
Meilläkin tutut ja sukulaiset näki lehden kirkollisista uutisista, että meidät oli vihitty. Ei aiheuttanut kenestäkään raivokohtausta
Juu, minä en tuttavia enkä kaukaisimpia sukulaisia kutsunut häihini , vaikka sellaiset pidettiin. Me kutsuimme vain ystävät ja läheiset sukulaiset.
Heille olisin kertonut henkilökohtaisesti , jos oltaisiin menty naimisiin vain parin todistajan läsnäollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme häissä, joissa sulhasen ystävät ryöstivät morsiamen ja lähtivät tämän kanssa kylän baariin odottamaan, että sulhanen on lunnasjutut hoitanut.
Ongelmaksi muodostui se, että ryöstäjät unohtivat puhelimensa juhlapaikalle pukujensa takintaskuihin ja siellä me vieraat ja sulhanen sitten odoteltiin pitkään ja jo tylsistyneenä, että miekkoset tajusivat tulla takaisin juhlapaikalle morsiamen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on lähinnä outoa se että viimeisissä 4:ssä häissä ei ole ollut lainkaan lahjalistaa vaan pelkästään tilinumero. Mieluummin ostaisin lahjan josta jäisi fyysinen muisto. Itsekin muistan joka kerta juhla-ateriaa kattaessani keneltä olen saanut lautaset ja keneltä haarukat. Muistan myös keneltä olen saanut pienen vihannesveitsen ja hymyilen joka kerta kun petaan häälahjaksi saadut lakanat, sillä muistan mitä niihin liitettyyn korttiin oli kirjoitettu. Sen sijaan en muista keneltä saimme 50€ tai 100€ tilille.
Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että nykyään naimisiin menevillä pareilla on jo kaikki nuo tavarat eikä kukaan nykypäivänä halua toisen ihmisen valitsemaa ylimääräistä krääsää.
Sen sijaan, että olisin haudannut kaapin perälle tai myynyt Torissa Hilma-tädi ostaman ruman sydänmaljakon, muistelen lämmöllä häämatkaamme, josta saimme todella paljon enemmän irti häälahjaksi saatujen rahojen avulla.
Haista pieru! T hilma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs parsikunta näytti häissään ihan kuninkaallisilta. Siis tyyli ja ulkonäkö.
Tunsin suurta onnellisuutta ja iloa.
Eniten kummastuttaa tämä ns farkkurahvas.
Eli porukka joka menee joka paikkaan, myös häihin ja hautajaisiin FARKUISSA.
Se on tyylitöntä ja munaus kaikilla tasoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tuli mieleen..
Silloinen parhaimpiin ystäviini kuuluva laittoi hääkutsun jossa oli avec, ennen häitä kuitenkin pyysi jos voisin tulla yksin säästösyistä..no ei siinä mitään...
Kuitenkin sitten sanoi että ota vain tyttö mukaan ( oli hänen kummilapsena) kun lapsethan ei paljoa syö.
Polttarit järkättiin ja kivaa oli.
Kunnes yhteinen ystävämme kertoi menevänsä häihin uutukaisen poikaystävän kanssa, olin pöyristynyt! Tulivat kuulemma niin hyvin juttuun sulhon kanssa.
No enpä minäkään vaivautunut häihin kun ei pitkäaikaista puolisoani kutsuttu vaikka tuskin olisi koko kekkereihin edes osallistunut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelin miehen kavereita, heitä tuli yhtensä 6henkeä ja toivat kirjekuoren..lahjaksi oltiin toivottu häämatkaan rahaa, osa pistii suoraa tilille ja osa toi kuoressa kortin kera. Nuo 6 eivät antaneet mitään..tiedän, että jotkut pitävät rahan toivomista töykeänä, mutta itse en kehtaisi kenenkään häihin mennä ilman lahjaa..
Siis mitä, toivat tyhjän kirjekuoren?
Rahat oli varmaan varastettu kuoresta lahjapöydällä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs parsikunta näytti häissään ihan kuninkaallisilta. Siis tyyli ja ulkonäkö.
Tunsin suurta onnellisuutta ja iloa.
Olit lehmän ja sonnin häissä??
Itsehän olin tässä niin tylsissä häissä, että jopa yli seitsemänkymppiset tututkin päivittelivät, että kuinka ikävystyttävää täällä on.
Suurimmat ongelmat olivat musiikki, mikä ei ollut erityisen tanssittavaa (vaikka tanssilattia olikin), ja kappaleet täysin tuntemattomia suurelle osalle vieraista.
Ja toisena ongelmana oli, että illan ohjelmaa ei oltu käytännössä suunniteltu ja valmistelu lainkaan ja suurin osa illasta meni odotellessa, että ne, joiden olisi pitänyt ohjelmaa valmistella saisivat edes jotain aikaseksi
Ruokana oli nakkikeittoa (paljon vettä, perunaa, vähän kasviksia ja nakkeja ei juurikaan) häissä joissa olimme vieraana 2017 oli tarjolla. Mitään muuta ei ollut, tai no kahvi /tee oli (ei ollut tarjottavaa muuta kuin maito (halpa, ei laktoositon) kahviin ja sokeri) ja kahviakaan ei saanut kuin alle puolikuppia ja kyseessä ei ollut mitkään pienen budjetin häät, vaan tuo pari oli nuuka (oletti että kaikki tuo hyvät ja kalliit lahjat) eivät tarjonneet ruokaa, ja juhlajuomanakin/maljajuomana oli vettä. Olivat törsänneet siihen hääpaikkaan, morsiammella oli kolmen tonnin puku, kampaus oli kuulemma maksanut 300 ja olivat hankkineet paikalle jonkun huonon koomikon joka halvensi naisia. Monet lähti kesken pois, kun tosiaan tuota keittoa ei edes saanut lisää, sen morsiamen äiti kyttäsi haukkana että jos joku hakisi lisää niin hän näpäyttäisi heitä. Mieheni joka ns paastosi tuota varten kun luuli että on paljon ruokaa, oli ihan nälissään ja meni hakemaan lisää niin tämä äiti löi häntä sormille kauhalla. Jos joku otti "liikaa" keittoa, niin huusi siitä morsiamen kanssa. Kaikki (myöhemmin saapuneet) eivät edes saaneet kahvia/keittoa, kun ei ollut enään. 0li pakko lähteä kesken pois kun oli niin kamala nälkä ja grillin kautta mentiin kotiin.
Oli kyllä paskimmat häät missä on oltu. Kun mietitään että heidän vaatimuksena oli että lahjan/matkarahaa rahastoon hinnan piti olla vähintään 200, ja vieraita oli 100, niin siihen nähden olisi voitu panostaa edes vähän tuohon ruokaan/vieraisiin.
Häät jossa ei ollut mitään tarjottavaa (ei edes kahvia) ja syynä/tekosyynä oli "no kun, aateltiin että säästämme luontoa, ja kun eihän kehitysmaissakaan ole ruokaa ??? " ja kuitenkin nimenomaan vaativat että jokaisen on tuotava lahja hintahaarukalta 50-200e. Totesimme vaimon kanssa,, nälväistiin "no kun, aateltiin että säästämme luontoa, ja kun eihän kehitysmaissakaan ole kaikenlaisia koneita ja mööpeleitä???" ja vaimo kävi nopeasti kaupassa joka oli vieressä ja haki kahvipaketin ja keksipaketin lahjaksi ja vei samalla ostamamme moccamasterin autoomme. Morsian suuttui, ja miehensä totesi hälle että "mitä sä kuvittelit kun määräsit että ei tarjota mitään ja silti oletit että saadaan lahjoja"
Juuri tätä tarkoitin kun sanoin että reaktioita voi tulla. Eikä puhuta mistään kumminkaimanserkuista vaan ihan lähimmistä sukulaisista ja ystävistä.
Harvalla niitä niin paljon on , että heille henkilökohtainen ilmoittaminen veisi kohtuuttomasti aikaa.
Mutta jokainen tyylillään ja sitä saa mitä tilaa itsekin.