Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.
Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.
Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.
Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.
Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet
Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).
Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.
Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.
Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.
Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.
Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiinYmmärrätkö tahallaan väärin?
Ei siitä kukaan loukkaannu että menee naimisiin vaan siitä että läheiset näkee sen Facebookista tai kuulee huhuna.
Itsekin sanoit että vanhemmille TOKI ilmoitettiin vihkimisen jälkeen.
Ja kavereille kerroitte.Vuosien varrella useampi kaveripari on ilmoittanut salahäiden jälkeen naimisiinmenostaan Facebookissa. En tiedä miksi tästä olisi pitänyt loukkaantua.
Ei pidä mutta jotkut loukkaantuvat koska kokevat etteivät olekaan niin hyviä ystäviä tai läheisiä että asia olisi kerrottu ihan kasvotusten.
Että sitä vaan jos haluaa olla salaperäinen ja sitten ihmettelee jonkun reaktiota.
Mikä hiton salaperäinen. Ihan normaali asia. Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät ole kertoneet etukäteen siitä, että menevät naimisiin. Eivät vain ole halunneet hössötystä ja ovat halunneet päästä helpolla. Jos sinä loukkaanut, kun et päässyt mässyttämään ilmaisia ruokia ja juhliin, se on ihan ongelma sinun päässäsi
70-luvulla oli ihan yleistä, että ihmiset kävi maistraatissa ruokkiksella. Ei pidetty mitään häitä. Vanhempanikin on vihitty ns. salaa, vaikka menivätkin kirkossa naimisiin. Äitini odotti veljeäni ja silloin oli tapana mennä naimisiin, vaikka avoliittolaisiakin oli. Ei siitä kukaan loukkaantunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aitoako kirjoitti:
Av(i)oliitot ovat kahden kauppa. Miksi upottaa rahaa yhden päivän takia ja tarjota juhlahumua jengille, jota varmimmin näkee tosiaan vain häissä, ristiäisissä, rippijuhlissa ja hautajaisissa. Eiköhän rahalle ole fiksumpaakin käyttöä.
Voihan läheisiään ja ystäviään tavata pienemmälläkin porukalla, jolloin voi oikeasti seurustella toistensa kanssa.
Kurjempia häitä en tiedä, kuin ne, joissa esitettiin niiiiiin rikasta ja tosiarki oli kaukana siitä.
No miksi nyt upottaa rahaa ikinä mihinkään? Näkkileivällä ja vedellä elää ihan hyvin. Voi pukeutua säkkiin ja tehdä kengät pahvilaatikosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.
Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.
Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.
Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.
Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet
Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).
Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.
Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.
Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.
Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.
Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiinYmmärrätkö tahallaan väärin?
Ei siitä kukaan loukkaannu että menee naimisiin vaan siitä että läheiset näkee sen Facebookista tai kuulee huhuna.
Itsekin sanoit että vanhemmille TOKI ilmoitettiin vihkimisen jälkeen.
Ja kavereille kerroitte.Siihen aikaan ei ollut facebookkia, joten jouduimme odottelemaan ihan tavatessamme vanhempamme sanomaan, että sukunimeni on vaihtunut. Sormuksedta ja sukunimestä huomasi loputkin.
Jos olisi ollut face, niin mikäs sen helpompaa. Sukunimen vaihdosta olen huomannut itsekkin parin sukulaisen ja tutun naimisen. Ei tullut mieleenkään, että pitäisi loukkaantua näin henkilökotaisesta asiasta.
Sinunko mielestä, jos ei halua häitä ja haluaa vain piipahtaa ruokatunnilla maistraatissa, pitää A. Kailottaa se kuitenkin jokaiselle sukulaiselle ja tutulle etukäteen B. Piilotella loppuelämän sukunimenki vaihtoa, ettei kukaan loukkaannu
Kyllä, edelleen pidän sukulaisiasi ja tuttujasi erikoisena, jos ilmoittaa menneensä naimisiinKirjoitat niin kuin sukunimen vaihto olisi itsestäänselvyys. Kaikki eivät vaihda sukunimeä.
Arvasin, että tähän takerrutaan. Mutta vaikka sukunimeä ei vaihdettaisi, niin silti tilanne on sama. Jos olisi aikoinaan ollut facebook, olisin kokenut helpoksi ilmoittaa kertailmoituksella tutuille ja sukulaisille, että meidät on vihitty. Helpompaa, kuin alkaa soitella kaikille. Jos siis halusi ilmoittaa.
On minulla tuttuja, jotka eivät vaihtaneet sukunimeä ja monen vuoden päästä on ihmisiä, jotka eivät edes tiedä heidän menneen naimisiin, kun eivät käytä sormuksia. Tässäkin koen, että sukulaisilla ja tutuilla ei ole mitään loukkaantumisen aihetta. Ihmisillä mielestäni on oikeus viettää hääpäivänsä, miten haluaa. Jos haluaa naimisiin kahden ilman häitä, niin omituista, jos siitä joku loukkaantuu, jos ei ilmoita kaikille kumminkaiman serkuille, että hei, me menemme naimisiin kahdestaan kuukauden päästä. Silloin on kyllä loukkaantujan itse otettava vastuu omista tunteistaan, eikä kuten tästä kirjoittaneen mielipide oli, että jos menette salaa naimisiin, varautukaa siihen ja ottakaa vastuu siitä, että tutut ja sukulaiset loukkaantuu. Ei ole minun mielestä hääparin vastuulla kantaa huolta tuttujen loukkaantumisesta
Kyllä kai suhteet läheisiin ja ystäviin on molemman osapuolen vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.
Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.
Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.
Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.
Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet
Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).
Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.
Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.
Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.
Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.
Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiinYmmärrätkö tahallaan väärin?
Ei siitä kukaan loukkaannu että menee naimisiin vaan siitä että läheiset näkee sen Facebookista tai kuulee huhuna.
Itsekin sanoit että vanhemmille TOKI ilmoitettiin vihkimisen jälkeen.
Ja kavereille kerroitte.Vuosien varrella useampi kaveripari on ilmoittanut salahäiden jälkeen naimisiinmenostaan Facebookissa. En tiedä miksi tästä olisi pitänyt loukkaantua.
Ei pidä mutta jotkut loukkaantuvat koska kokevat etteivät olekaan niin hyviä ystäviä tai läheisiä että asia olisi kerrottu ihan kasvotusten.
Että sitä vaan jos haluaa olla salaperäinen ja sitten ihmettelee jonkun reaktiota.Mikä hiton salaperäinen. Ihan normaali asia. Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät ole kertoneet etukäteen siitä, että menevät naimisiin. Eivät vain ole halunneet hössötystä ja ovat halunneet päästä helpolla. Jos sinä loukkaanut, kun et päässyt mässyttämään ilmaisia ruokia ja juhliin, se on ihan ongelma sinun päässäsi
70-luvulla oli ihan yleistä, että ihmiset kävi maistraatissa ruokkiksella. Ei pidetty mitään häitä. Vanhempanikin on vihitty ns. salaa, vaikka menivätkin kirkossa naimisiin. Äitini odotti veljeäni ja silloin oli tapana mennä naimisiin, vaikka avoliittolaisiakin oli. Ei siitä kukaan loukkaantunut
Ei ollut kysymys etukäteen ilmoittamisesta eikä häiden viettämisestä vaan siitä että muut näkivät naimisiinmenon jälkikäteen facesta.
Kaikki eivät edes kuulu siihen.
Voi tuntua vaikkapa vanhemmista ikävältä jos ei ole huomannut asiaa ja kuulee kyliltä että oma lapsi on mennyt naimisiin.
On se vähän tyly tapa ilmoittaa noinkin isosta asiasta mutta kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi ihmeellinen hääkokemus, liittyen omaan naimisiinmenooni (varoitus, tämä on vähän ohi ketjun aiheen): Ystävä suuttui hääsuunnitelmistamme niin paljon, että pisti välit poikki. Lopullisesti. Homma meni niin, että hän aloitti valtavan riidan kun pahaa aavistamatta kerroin, että olemme mieheni kanssa päättäneet vain käväistä maistraatissa ja tarjota ravintolaillallisen perheenjäsenille. Kuulemma ratkaisumme oli törkeä, kun meidät sentään oli vuotta aiemmin kutsuttu hänen häihinsä, jotka olivat perinteiset n. 100 hengen häät. Näissä asioissa pätee kuulemma vastavuoroisuus.
Riitaa kesti jonkin aikaa, ja yritin parhaani mukaan selittää, miksi päädyimme mielestämme meidän näköiseen ratkaisuun, ja ettei tässä yritetty ketään loukata. Selitykset eivät auttaneet, vaan yhteydenpito katkesi, eikä ole sen koomin palautunut. Naimisiinmenostamme on jo useampi vuosi aikaa. Ja kyseessä oli siis ystävä ala-asteajoilta saakka. Ystävä, joka ehkä on vähän dramaattinen, mutta jonka kanssa en ollut kunnolla riidellyt koskaan ennen. Rehellisesti, tämä koko farssi on elämäni suurimpia mysteerejä, ja oli pakko nyt kirjoittaa se tänne :D
Vai että vastavuoroisuus! Mitäs kun minä olen osallistunut elämäni aikana yli kymmeniin häihin, jopas tulisi taiteilua, jos omat häät pitäisi sitten olla vastavuoroisesti samanlaiset kuin ne kaikki keskenään erilaiset häät!
Ja minä olen osallistunut useisiin häihin mutta itse en ole mennyt naimisiin kertaakaan. Nämä naimisiinmenneet varmaan nyt odottaa milloin vastavuoroisuus toteutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me mentiin maistraatissa ja kerrottiin muille jälkikäteen. Meidän päätös, meidän tapa toimia.
Eikä tarvinnut kenenkään tuoda yhtään pakettia tai loukkaantua lahjalistasta, meillä jo yhteenmuutossa jouduttiin heittämään roskiin ja kierrätykseen tavaraa kun kaikkea oli tuplasti, yhtään eriparikippoa ei tarvittu.
No anoppi suuttui ja jotkut ihmetteli, mutta entä sitten? Oli mieleenpainuva päivä, jossa kaikki muut ihmiset olisivat olleet ylimääräisiä. Kyllä näin voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmettelin, kun morsiamen äiti ei osallistunut lainkaan järjestelyihin tai kustannuksiin. Hän ei ottanut mitään roolia juhlissa, esimerkiksi puhunut. Hän saapui paikalle arkivaatteissa ja lähti ensimmäisten joukossa.
Pari maksaa bileensä itse. Nykyään siis. Ei se vanhemmille kuulu.
Jaa. Minä olin sulhasen sisko ja osallistuin kuluihin ja järjestelyihin. Pointti oli, että kyseinen nainen käyttäytyi kuin olisi ollut vain joku rivivieras. Se oli varsin outoa, kun esimerkiksi itse tein jos vaikka mitä asian eteen. Olisi edes kahvia kaatanut kun ei tosiaan mitään ostopalveluja ollut. Apu olisi kelvannut. Mutta ei.
T. Sama
Se on jokaisen oma valinta nykyään. Mitäs maksoit, ei ollut pakko.
Ennen oli että saatiin tytär miehelään tuottamasta kustannuksia.
Oletteko tosiaan sitä mieltä, että morsiamen äidin on sopivaa tulla häihin arkivaatteissa ja kohteliasta olla osallistumatta yhtään ja auttamatta ollenkaan?
Kyse ei ollut siitä, että minä olisin ollut pakotettu auttamaan. Tein sen, koska olen sukua ja apua tarvittiin.
Mielestäni normaali äiti haluaa auttaa omaa lastaan, vaikka tämä olisikin jo täysi-ikäinen. Ja kyllähän se kuuluu ihan suomalaiseen tapakulttuuriin, että vanhemmat ottavat oman roolinsa juhlissa, esimerkiksi pitävät puheita jne.
Tämä, että kyseinen naisihminen vieläpä lähti ensimmäisenä, oli kyllä kaiken huippu. Hän käyttäytyi, kuin olisi ollut joku naapuri tai pikkuserkku. Jos oma äitini olisi minun häissäni käyttäytynyt vastaavalla tavalla, olisin todellakin pahoittanut mieleni. Päällimmäinen vaikutelma oli täydellinen välinpitämättömyys.
Moukkamainen ihminen. Mutta joo, sitähän on liikkeellä. Suomessa kaikki on nykyään "oma valinta" eikä käytöstavoista tarvitse välittää. Mitä sitä muiden tunteita ajattelemaan. Mitäs läksit jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hääjuhlassa oli lahjapöytä, jonne vieraat vievät paketoidut lahjansa. Sulhasen äiti hyöri pöydän ympärillä ja repi auki paketteja sen verran että näki mitä niissä on sisällä. Ja kommentoi lahjojen tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni, jonka kanssa minulla on sama isä, ei lähettänyt minulle omaa kutsua häihinsä, mutta kutsui "isänsä perheineen". Liekkö kuuluin kutsuun, mutta menin silti. Olin tapahtuma-aikana 32v ja asuin vanhempieni naapurissa. Harmitti kovasti, koska olisin halunnut ottaa miesystäväni aveciksi, mutta hän totesi, että eihän se käy päinsä, koska en ole saanut itse kutsua. En paljastanut harmitustani siskolleni, vaikka häissä purinkin hammasta kun siskoni sukulaiset voivottelivat minulle kun en ole vielä löytänyt itselleni kumppania.
Tämä. Tätä on tapahtunut omassakin suvussa. Minä ja veljeni olemme olleet reippaasti yli kaksikymppisiä ja asuneet omillamme jo useita vuosia, mutta silti meidät on liitetty vanhempiemme kutsuun kuin olisimme jotain teinejä. Jokaiselle täysi-ikäiselle (tai ainakin kotoa muuttaneelle) pitäisi lähtökohtaisesti lähettää oma kutsu.
Silloin kun minut kutsutaan samalla kutsulla vanhempieni kanssa, en osta omaa lahjaa, vaan pyydän äitiä laittamaan minunkin nimeni heidän korttiin, joka on heidän ostaman lahjan kanssa. Jos minua kohdellaan kuin lasta, otan ilon irti ja hyödynnän myös ”lapseuden” tuomat edut. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokatarjoilussa säästäminen on aina yhtä hämmentävää. Muutama kesä sitten oltiin häissä pk-seudulla, morsian oli vuoden verran vain puhunut häistään, miten niistä sitten tulee suuret ja mahtavat ja kaikki viimeisen päälle. No olihan ne tosi hienossa paikassa, oli paljon nähty vaivaa koristelun eteen, ja ennen iltabändiä siellä oli soittamassa jokin jousisoitin-ryhmä taustalla ym. Ainoa mistä oli tingitty, oli ruoka ja juoma. Alkupalana 2 (kaksi!!!) palaa makirullaa, pääruokana oli broilerinpala ja kauden kasviksia eli kaksi lohkoa porkkanaa ja 2 tuntemattomaksi jäänyttä juuresta ja kastike. Jälkkärinä yksi ohut viipale hääkakkua. Alku- ja pääruoan kanssa oli molemmissa yksi 12 cl kaato viiniä, kahvia kakun kanssa. Suurimmalla osalla jäi nälkä sen jälkeen. Ei se paljon lohduttanut että siellä oli sitten värikäs karkkibuffa, ainakin itselle tuli paha olo kun söin sitten karkkeja nälkääni.
Muuta maksutonta alkoholitarjoiluakaan ei ollut. Sen sijaan siellä oli tosi komean näköinen drinkkibaari, jossa kaksi baarimikkoa teki näyttävästi drinkkejä, mutta ne olivat kaikki maksullisia!! Eivätkä suinkaan halvimmasta päästä. Normiolutta tai siideriä ei siitä saanut, ylihintaisen suurieleisesti tehdyn mojiton kylläkin. Ohjelmassa oli ihan hitsisti puheita. Sulhasen kavereissa oli paljon jotka halusi avautua ja kun sana oli vapaa, niin ties kuinka pitkään jouduttiin kuuntelemaan muistoja jostain ysärin alun interrailista.
Mitään iltapalaa ei tarjottu, sen sijaan ulos oli tilattu sulhasen veljen ruokarekka tarjoamaan street foodia suolaseen hintaan. No jengi sitten söi siellä ruokarekalla ja kun kello ei ollut vielä yhdeksää, niin jotkut olivat hakeneet olutkeissejä lähikaupasta ja ihmiset sitten olivat siellä ulkona morsiusparin ihmetellessä,e ttä miten on salissa niin väljää missä kaikki on. Tunnelma oli jo kymmenen aikaan alkanut hiipua, ja 11 aikoihin suurin osa oli lähtenyt / lähdössä, vaikka 22.30 oli vielä DJ tulossa soittamaan levyltä musaa. En tiedä keitä sinne jäi, mekin lähdettiin.
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsin häistä lapsena, niitä ei ollut usein, ehkä 5v välein. Opiskeluaikana oli aika ikävää joutua serkkujen häihin ilman avecia (kerran jätettiin avomies kutsumatta, mistä vähän närkästyinkin) kun useimmiten joutui yksin johonkin lasten pöytään istumaan (kaitsemaan niitä?). Omien läheisten ystävien häät silloin 20-30v olivat hauskimpia ja sitä oli myös hyvin onnellinen hyvin tuntemansa hääparin puolesta. Joissakin häissä kävin myös avecina siihen aikaan, vaikken tuntenut hääparia juurikaan - aina oli tosi hauskaa. Nyt olen täti-iässä (45v) ja täytyy sanoa, että nuorempien sukulaisten häät on melkoisen puuduttavia sukulaisille jos paikalla on iso kaverikööri, jotka ovat tehneet juhlat toisilleen. Käydään näissä nykyään autolla ja lähdetään häävalssin jälkeen kotiin tai hotelliin kun on seurusteltu sukulaisten kanssa ja nuoriso alkaa riehua. Viimeksi kutsussa mainittiin, että hääpaikalla on palju, oma pyyhe mukaan! No se paljuilu jätettiin väliin. :)
Ai että 45v on täti-ihminen? Ja mitä vikaa paljussa? Mä olen 45, suunnittelen ekoja häitäni ja ne ei tod. ole ainakaan perinteiset, just mietin että hommaisko useamman paljun sinne. Häämatkalle lähdemme metallifestareille :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toista kertaa naimisiin menevällä morsiamella oli sama puku kuin ensimmäisissä häissä. Äitinsä vanha puku eli ymmärrettävää miksi sitä haluaa käyttää, mutta että vielä toisenkin kerran...
Sen voi laittaa ylle myös niissä viimisissä juhlissa. Toki silloin muut pukevat tämän vainajan.
Minusta on lähinnä outoa se että viimeisissä 4:ssä häissä ei ole ollut lainkaan lahjalistaa vaan pelkästään tilinumero. Mieluummin ostaisin lahjan josta jäisi fyysinen muisto. Itsekin muistan joka kerta juhla-ateriaa kattaessani keneltä olen saanut lautaset ja keneltä haarukat. Muistan myös keneltä olen saanut pienen vihannesveitsen ja hymyilen joka kerta kun petaan häälahjaksi saadut lakanat, sillä muistan mitä niihin liitettyyn korttiin oli kirjoitettu. Sen sijaan en muista keneltä saimme 50€ tai 100€ tilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulhanen mökötti silminnähden kirkkohäiden ajan, sillä oli paatunut ateisti ja vastusti kirkkohäitä. Oli kuitenkin suostunut niihin morsiamen mieliksi. Kirkossa otetuissa kuvissa morsian hymyilee leveästi ja mies näyttää jostain norjalaisesta mörinämetallibändistä karanneelta.
Nää "paatuneet ateistit" on sitten metkoja. Kuuluvat kuitenkin kirkkoon...
Vierailija kirjoitti:
Minusta on lähinnä outoa se että viimeisissä 4:ssä häissä ei ole ollut lainkaan lahjalistaa vaan pelkästään tilinumero. Mieluummin ostaisin lahjan josta jäisi fyysinen muisto. Itsekin muistan joka kerta juhla-ateriaa kattaessani keneltä olen saanut lautaset ja keneltä haarukat. Muistan myös keneltä olen saanut pienen vihannesveitsen ja hymyilen joka kerta kun petaan häälahjaksi saadut lakanat, sillä muistan mitä niihin liitettyyn korttiin oli kirjoitettu. Sen sijaan en muista keneltä saimme 50€ tai 100€ tilille.
Nykyään aika moni pari omistaa jo kaiken tarpeellisen, niin mekin. Emme todellakaan halunneet mitään tavaraa, kun emme tarvitse. Rahalla voi ostaa sen sijaan elämyksiä, esim. häämatkan. Ikävä kyllä saimme joiltakin myös sisustustavaraa, arvokkaita toki, mutta eivät istu sisustukseemme yhtään.
Puolisoni työpaikalla oli ennen paljon illanviettoja, joihin oli myös puolisot tervetulleita. Puolisoni työkaveri meni naimisiin, mutta työporukasta kutsui vain puolisoni ja minut avecina. Häissä emme tunteneet ketään, emmekä päässeet oikein juttuihin mukaan. Hääparista oli visa, emmekä me tienneet mitään. :D Jotenkin oli outoa, miksi meidät oli kutsuttu, muttei ketään muuta työkaveria. Pöytäseurueessa tehtiin esittelyt; nimi ja ammatti. Kaikki muut olivat korkeasti koulutettuja paitsi minä, duunari. Muille tuli lisäkysymyksiä ammateista, minun kohdallani pöytäseurue hiljeni ja joku rohkeasti siirsi vuoron seuraavalle. En minä itseäni häpeä, mutta ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun korkeammin koulutetut sivuuttavat minut.
Puheet olivat liian pitkiä. Olin itse laittautunut täysin yli verrattuna muihin. Oli tylsää, ja ärsytti, että edes menin koko häihin. Ihmettelen myös, miksi meidät kutsuttiin. Tästä aika varmasti jäi osa ajatuksista pois, mutta en oikein osaa selittää, miksi häistä jäi niin huono maku suuhun.
Oikeasti ihmetyttää häihin tilattavat kalliit ja mukava hienot ruokatarjoilut, jotka sitten loppuvat kesken. Ahneuksissaan pitopalvelu rahastaa kunnolla ja jättää annoskoot pieniksi. Ehkä sitten kuitenkin on parasta tehdä tarjoiluja itse, jos suinkin on mahdollista. Makaronilaatikko lienee joissakin tapauksessa lopulta hyväkin vaihtoehto tarjoiluiksi kun sen hinta-laatusuhde on hyvä. Paremman version makaronilaatikosta saa käyttämällä naudanjauhelihaa ja täysijyvämakaronia, eikä noillakaan hinta nouse kohtuuttoman suureksi. Annoskooksi mielummin enemmän kuin 200 grammaa.
Eihän hienoissa ja hintavissa tarjoiluista ole mitään järkeä, jos niitä saa syödä vain vähän ja niistä jää vain nälkä ja paha mieli. Ei nyt häihin kannata tarjolle kuitenkaan mitään kaupan halpamerkkien tuotteita laittaa, vaan jotain sellaista hyvän hinta-laatusuhteen tarjottavaa, joka varmasti riittää ja josta tulee täyteen.
Oli miehen sukulaisen häät (ovat meille läheisiä ystäviä, ollaan paljon tekemisissä).
Hääkutsussa kerrottiin että häät ovat aikuisille, mikä on ihan ok. Mutta tosi monet vieraat ilmoittivat sen vuoksi etteivät pääse, kun eivät saaneet lapsenvahtia. Miehen sisaruksista osa jätti tulematta kun tokihan heidän vanhempansakin oli kutsuttu häihin, me saatiin sukulaistäti lapsenvahdiksi.
Hääparille tuli vähän paniikki kun monet ilmoitti etteivät pääse, ja alkoivat sitten soitella että kyllä sinne voi lapsiakin ottaa mukaan. Mutta se oli myöhäistä siinä kohtaa.
Häiden piti myös olla bileet, aikuisten juhlat, minkä takia niitä lapsia ei sinne toivottu, mutta olivat tylsimmät häät missä ollaan oltu. Paljon pitkiä puheita, koko ajan jotain ohjelmaa niin että vieraat istui pöydissä. Se bileosuus alkoi joskus yhden jälkeen yöllä, ja lähdin itse siinä kohtaa kotiin että lapsenvahtikin pääsee nukkumaan.
Arvasin, että tähän takerrutaan. Mutta vaikka sukunimeä ei vaihdettaisi, niin silti tilanne on sama. Jos olisi aikoinaan ollut facebook, olisin kokenut helpoksi ilmoittaa kertailmoituksella tutuille ja sukulaisille, että meidät on vihitty. Helpompaa, kuin alkaa soitella kaikille. Jos siis halusi ilmoittaa.
On minulla tuttuja, jotka eivät vaihtaneet sukunimeä ja monen vuoden päästä on ihmisiä, jotka eivät edes tiedä heidän menneen naimisiin, kun eivät käytä sormuksia. Tässäkin koen, että sukulaisilla ja tutuilla ei ole mitään loukkaantumisen aihetta. Ihmisillä mielestäni on oikeus viettää hääpäivänsä, miten haluaa. Jos haluaa naimisiin kahden ilman häitä, niin omituista, jos siitä joku loukkaantuu, jos ei ilmoita kaikille kumminkaiman serkuille, että hei, me menemme naimisiin kahdestaan kuukauden päästä. Silloin on kyllä loukkaantujan itse otettava vastuu omista tunteistaan, eikä kuten tästä kirjoittaneen mielipide oli, että jos menette salaa naimisiin, varautukaa siihen ja ottakaa vastuu siitä, että tutut ja sukulaiset loukkaantuu. Ei ole minun mielestä hääparin vastuulla kantaa huolta tuttujen loukkaantumisesta