Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju

Yhdissä häissä morsian ja sulhanen olivat aloittaneet ryypiskelyn hyvissä ajoin. Ruokailun alkaessa molempien päät nuokkuivat, tilanne oli todella kiusallinen. Ruokailun ja ohjelmien välisellä ajalla sulhanen sitten tipahti lopullisesti, kuului kops kun pää osui pöytään. Hetken päästä kuului löysää pörinää, sulhanen paskoi housuunsa. Tilanne oli todella hämmentävä, sulhasen äiti rupesi itkemään, osa vieraista repesi täyteen nauruun ja morsian ihmetteli tajunnan rajamailla, että mistä tämä paskan haju tulee.

Tässä vaiheessa toki suurin osa lähti, ne häät loppui siihen. Minäkään en lasiin sylje, mutta olen miettinyt, että miltähän se tuntuu järjestää häät, maksaa paljon rahaa ja pilata se sitten noin. Herätä tyhjään juhlasaliin laskuhumalassa paskat housussa.

Vierailija kirjoitti:

hääpari salli vain sellaiset avecit, jotka olivat kihloissa/naimisissa. Tyttö/poikaystävät eivät voineet tulla mukaan.

Luulin, että tämä on normaali käytäntö. Jos asuu pariskuntana yhdessä, kutsutaan tietysti molemmat. Muuten lähetetään kutsu vain kutsuttavan nimellä tai avecina. Ei sitä avecia tarvitse mainita, jos on vakipari. Silloin kutsussa lukee molempien nimet.

Hieman oli vaivaannuttavaa katsoa sitä iänikuista lakananviikkausleikkiä, kun morsian ja sulhanen sekä varmasti suurin osa yleisöltä tiesi mihin niillä puheilla viitattiin ennen kuin juontaja tämän ratkiriemukkaan seikan nauraen ilmoitti, että hääyön jutteluista on kyse. Hehe.

Avec-kiistaan uusi kulma lisää: määritellään millainen avec on sopiva.

Aikuinen, aikaisemmasta avioliitostaan vuosia aiemmin eronnut sinkkuihminen sai siis kutsun sukulaisen häihin. Kutsuja oli nuori, mutta ei kutsunut suvun muita "lapsia".

Kun tämä kutsuttu sitten ajatteli ottavansa aveciksi aikuisen lapsensa (yli 20-vuotias), hääpari ilmoitti ettei näin voi toimia. Sinkun olisi siis nimenomaan pitänyt kaivaa jostain itselleen uusi kumppani tai muu heila "hyödyntääkseen" avec-kutsun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Morsiamen äidillä oli ai-van lii-an pie-ni vaalea neuloshame, minkä läpi loisti jenkkakahvoihin puristuneet mustat stringit. Hrr....

Miten stringit voivat puristua jenkkakahvoihin? Ne kahvat kun on kutakuinkin kainalossa.

Jenkkakahvat on lantiolla.

Oletko tanssinut jenkkaa, ei siinä lantiolta kiinni pidetä.

Nappi kirjoitti:

Avec-kiistaan uusi kulma lisää: määritellään millainen avec on sopiva.

Aikuinen, aikaisemmasta avioliitostaan vuosia aiemmin eronnut sinkkuihminen sai siis kutsun sukulaisen häihin. Kutsuja oli nuori, mutta ei kutsunut suvun muita "lapsia".

Kun tämä kutsuttu sitten ajatteli ottavansa aveciksi aikuisen lapsensa (yli 20-vuotias), hääpari ilmoitti ettei näin voi toimia. Sinkun olisi siis nimenomaan pitänyt kaivaa jostain itselleen uusi kumppani tai muu heila "hyödyntääkseen" avec-kutsun.

Oletko tosissai? Ei kait nyt kukaan ota avec kusuun omaa lasta? Avec tarkoittaa aviopuolisoa/avopuolisoa. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on lähinnä outoa se että viimeisissä 4:ssä häissä ei ole ollut lainkaan lahjalistaa vaan pelkästään tilinumero. Mieluummin ostaisin lahjan josta jäisi fyysinen muisto. Itsekin muistan joka kerta juhla-ateriaa kattaessani keneltä olen saanut lautaset ja keneltä haarukat. Muistan myös keneltä olen saanut pienen vihannesveitsen ja hymyilen joka kerta kun petaan häälahjaksi saadut lakanat, sillä muistan mitä niihin liitettyyn korttiin oli kirjoitettu. Sen sijaan en muista keneltä saimme 50€ tai 100€ tilille. 

Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että nykyään naimisiin menevillä pareilla on jo kaikki nuo tavarat eikä kukaan nykypäivänä halua toisen ihmisen valitsemaa ylimääräistä krääsää.

Sen sijaan, että olisin haudannut kaapin perälle tai myynyt Torissa Hilma-tädi ostaman ruman sydänmaljakon, muistelen lämmöllä häämatkaamme, josta saimme todella paljon enemmän irti häälahjaksi saatujen rahojen avulla.

Me käytiin kesällä häänäyttelyssä yhdessä museossa. Siellä kerrottiin jostain 60/70-luvun ökyhäistä, joihin oli kutsuttu paljon vieraita. Lahjaksi oli tullut mm. 5 sähkövatkainta, 4 painekattilaa jne.

Että ei se lahjominen ollut helppoa ja toimivaa ollut silloinkaan.

Mitä tämä "eno" teki seuraavan sukupolven polttareissa?

Täydellinen moukka siis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulhanen mökötti silminnähden kirkkohäiden ajan, sillä oli paatunut ateisti ja vastusti kirkkohäitä. Oli kuitenkin suostunut niihin morsiamen mieliksi. Kirkossa otetuissa kuvissa morsian hymyilee leveästi ja mies näyttää jostain norjalaisesta mörinämetallibändistä karanneelta.

Nää "paatuneet ateistit" on sitten metkoja. Kuuluvat kuitenkin kirkkoon...

Mitä ihmettä? Ei tietenkään kuulunut, vaan morsian kuului.

Ex-mieheni serkun häät, joihin minua ei oltu kutsuttu. Ex-miehen siskon mies kyllä oli kutsuttujen listalla samoin kuin kaikkien muidenkin puolisot. Kysyessäni syytä, sain vastaukseksi ettei tuoreita tyttöystäviä kutsuta. Oltiin tällöin asuttu useampi vuosi yhdessä ja meillä oli yhteinen lapsikin. 

Tämä on kyllä varmasti monelle tuttu ja ehkä ketjussa mainittu, mutta:

Bestman pitää puheen, jossa luettelee about jokaisen tilanteen ja tapahtuman, jossa on sulhasen kanssa elämänsä aikana ollut. "Sit vuonna 2005 oltiin harjoitusleirillä Vierumäellä, kämppiksiä. Sit meni pari vuotta kun ei oltu niin paljon tekemisissä, mut sit 2007 aloitettiin opinnot hevonvtun amkissa, ja se oli hienoa aikaa..." toki mainiten morsiamen ainoastaan lopussa, että Maija sä oot saanu hienon miehen, Matti on paras mies jonka tiedän. Ei siis esim. Edes mainitse milloin tutustui ensimmäistä kertaa morsiamen kun tuskin kiinnitti siihen huomiota.

Eikun hitsi, omissa häissä oli kanssa samanhenkinen tilanne! Pyydettiin miehen veljeä toivottamaan vieraat tervetulleeksi kun ruokailu alkaa. Veli sitten oli ymmärtänyt että häneltä oli tilattu puhe ja kehui veljeään vartin verran kun kaikki odotteli että pääsiskö pöytään. Puheessa taisi mainita vielä, että "en tunne sinua Minna vielä kovin hyvin, mutta hyvä mies tuo Mikko on, voin luvata". Kiitti Hei.

Vierailija kirjoitti:

Yhdissä häissä morsian ja sulhanen olivat aloittaneet ryypiskelyn hyvissä ajoin. Ruokailun alkaessa molempien päät nuokkuivat, tilanne oli todella kiusallinen. Ruokailun ja ohjelmien välisellä ajalla sulhanen sitten tipahti lopullisesti, kuului kops kun pää osui pöytään. Hetken päästä kuului löysää pörinää, sulhanen paskoi housuunsa. Tilanne oli todella hämmentävä, sulhasen äiti rupesi itkemään, osa vieraista repesi täyteen nauruun ja morsian ihmetteli tajunnan rajamailla, että mistä tämä paskan haju tulee.

Tässä vaiheessa toki suurin osa lähti, ne häät loppui siihen. Minäkään en lasiin sylje, mutta olen miettinyt, että miltähän se tuntuu järjestää häät, maksaa paljon rahaa ja pilata se sitten noin. Herätä tyhjään juhlasaliin laskuhumalassa paskat housussa.

Apua:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.

Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.

Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.

Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.

Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.

Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.

Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.

Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.

No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.

Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa. 

Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.

Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet

Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).

Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.

Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.

teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.

Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.

Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.

Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiin

Ymmärrätkö tahallaan väärin?

Ei siitä kukaan loukkaannu että menee naimisiin vaan siitä että läheiset näkee sen Facebookista tai kuulee huhuna.

Itsekin sanoit että vanhemmille TOKI ilmoitettiin vihkimisen jälkeen.

Ja kavereille kerroitte.

Siihen aikaan ei ollut facebookkia, joten jouduimme odottelemaan ihan tavatessamme vanhempamme sanomaan, että sukunimeni on vaihtunut. Sormuksedta ja sukunimestä huomasi loputkin.

Jos olisi ollut face, niin mikäs sen helpompaa. Sukunimen vaihdosta olen huomannut itsekkin parin sukulaisen ja tutun naimisen. Ei tullut mieleenkään, että pitäisi loukkaantua näin henkilökotaisesta asiasta.

Sinunko mielestä, jos ei halua häitä ja haluaa vain piipahtaa ruokatunnilla maistraatissa, pitää A. Kailottaa se kuitenkin jokaiselle sukulaiselle ja tutulle etukäteen B. Piilotella loppuelämän sukunimenki vaihtoa, ettei kukaan loukkaannu

Kyllä, edelleen pidän sukulaisiasi ja tuttujasi erikoisena, jos ilmoittaa menneensä naimisiin

Kirjoitat niin kuin sukunimen vaihto olisi itsestäänselvyys. Kaikki eivät vaihda sukunimeä.

Arvasin, että tähän takerrutaan. Mutta vaikka sukunimeä ei vaihdettaisi, niin silti tilanne on sama. Jos olisi aikoinaan ollut facebook, olisin kokenut helpoksi ilmoittaa kertailmoituksella tutuille ja sukulaisille, että meidät on vihitty. Helpompaa, kuin alkaa soitella kaikille. Jos siis halusi ilmoittaa.

On minulla tuttuja, jotka eivät vaihtaneet sukunimeä ja monen vuoden päästä on ihmisiä, jotka eivät edes tiedä heidän menneen naimisiin, kun eivät käytä sormuksia. Tässäkin koen, että sukulaisilla ja tutuilla ei ole mitään loukkaantumisen aihetta. Ihmisillä mielestäni on oikeus viettää hääpäivänsä, miten haluaa. Jos haluaa naimisiin kahden ilman häitä, niin omituista, jos siitä joku loukkaantuu, jos ei ilmoita kaikille kumminkaiman serkuille, että hei, me menemme naimisiin kahdestaan kuukauden päästä. Silloin on kyllä loukkaantujan itse otettava vastuu omista tunteistaan, eikä kuten tästä kirjoittaneen mielipide oli, että jos menette salaa naimisiin, varautukaa siihen ja ottakaa vastuu siitä, että tutut ja sukulaiset loukkaantuu. Ei ole minun mielestä hääparin vastuulla kantaa huolta tuttujen loukkaantumisesta

Kyllä kai suhteet läheisiin ja ystäviin on molemman osapuolen vastuulla.

Juuri tätä tarkoitin kun sanoin että reaktioita voi tulla. Eikä puhuta mistään kumminkaimanserkuista vaan ihan lähimmistä sukulaisista ja ystävistä.

Harvalla niitä niin paljon on , että heille henkilökohtainen ilmoittaminen veisi kohtuuttomasti aikaa.

Mutta jokainen tyylillään ja sitä saa mitä tilaa itsekin.

Vaikutat läheisriippuvaiselta. Saatat olla rasite.

Vierailija kirjoitti:

Ruokana oli nakkikeittoa (paljon vettä, perunaa, vähän kasviksia ja nakkeja ei juurikaan) häissä joissa olimme vieraana 2017 oli tarjolla. Mitään muuta ei ollut, tai no kahvi /tee oli (ei ollut tarjottavaa muuta kuin maito (halpa, ei laktoositon) kahviin ja sokeri) ja kahviakaan ei saanut kuin alle puolikuppia ja kyseessä ei ollut mitkään pienen budjetin häät, vaan tuo pari oli nuuka (oletti että kaikki tuo hyvät ja kalliit lahjat) eivät tarjonneet ruokaa, ja juhlajuomanakin/maljajuomana oli vettä. Olivat törsänneet siihen hääpaikkaan, morsiammella oli kolmen tonnin puku, kampaus oli kuulemma maksanut 300 ja olivat hankkineet paikalle jonkun  huonon koomikon joka halvensi naisia. Monet lähti kesken pois, kun tosiaan tuota keittoa ei edes saanut lisää, sen morsiamen äiti kyttäsi haukkana että jos joku hakisi lisää niin hän näpäyttäisi heitä. Mieheni joka ns paastosi tuota varten kun luuli että on paljon ruokaa, oli ihan nälissään ja meni hakemaan lisää niin tämä äiti löi häntä sormille kauhalla. Jos joku otti "liikaa" keittoa, niin huusi siitä morsiamen kanssa. Kaikki (myöhemmin saapuneet) eivät edes saaneet kahvia/keittoa, kun ei ollut enään.  0li pakko lähteä kesken pois kun oli niin kamala nälkä ja grillin kautta mentiin kotiin.

Oli kyllä paskimmat häät missä on oltu. Kun mietitään että heidän vaatimuksena oli että lahjan/matkarahaa rahastoon hinnan piti olla vähintään 200, ja vieraita oli 100, niin siihen nähden olisi voitu panostaa edes vähän tuohon ruokaan/vieraisiin.

Miehesi paastosi? Voi pyhä jysäys! Onko tuollaisia ihmisiä vielä nykyisin olemassa? Joskus pula-aikana olisi voinut ymmärtää

Aikoinaan oltiin hyviä kavereita ja paljon tekemisissä opiskelukaverin kanssa. Opiskelujen jälkeen palasin n 230 km päähän kotipaikkakunnalleni.

Hän kutsui häihinsä, lupauduin ja varasin maksulisen majoituksen. Muutaman vk päästä sen jälkeen hän selvensi, että siis hän tarkoitti pyytää töihin keittiöön ja hoitamaan tarjoiluita muutaman muun luokkakaverin kanssa. Mitään puhetta ei tietty ollu rahasta.

Olin ihan äimänä.

Menin kuitenkin koska oli kiva tavata muitakin hauskoja opiskelukavereita ja tiesin että lähdetään jatkoille paikalliseen yökerhoon tsekkaamaan vanhoja heiloja.

Kun on suuresta suvusta ja suurin osa ystävistäkin on mennyt jo naimisiin, niin kokemuksia häistä riittää:

- Serkkuni häissä talvipakkasella hytistiin ensin, että päästiin kivikirkkoon, sen jälkeen hytistiin kierroksella paikkakunnan yhdessä historiallisessa kohteessa ja sitten hytistiin juhlapaikalla, joka oli itse asiassa tarkoitettu kesäjuhliin. Onnekseni takanani oli yksi harvoista pattereista, joten minä en tarvinnut takkia päälle juhlapaikalla, mutta monella muulla vieraalla oli toppatakit päällä. Ruokaa ja juomaa oli paljon ja herkullisia tarjottavat olivat. Monet vieraat kompensoivat tietty kylmyyttä juomalla ja sulhasen isä esimerkiksi ohjattiin tukevassa humalassa toipumaan muualle. 

- Sukulaisen häissä morsian ryöstettiin ja sillä aikaa urheilullinen sulhanen (liikunnanopettaja ammatiltaan silloin) puettiin anopin uimapukuun ja hän ja tuore appi laitettiin uimaan kylmään veteen, järven rannalla kun oltiin. Oli sentään kesä, mutta kylmä sellainen. Sen jälkeen kaksikko väänsi kättä ja kolmannen lajin olekin jo unohtanut. Morsian saatiin takaisin, mutta koko homma oli vaivaannuttavaa katseltavaa, vaikka kaksikko ottikin asian suhteellisen hyvin.

- Häät alkoivat klo 12. Ajettiin kirkosta juhlapaikalle, joka oli morsiamen kotitalo, iso sellainen. Siellä juhlittiin muutama tunti, syötiin, hääpari kuvattiin pihalla ja tanssittiin. Pihalla grillattiin kokonainen sika, kunnon pidot. Sen jälkeen taas autoihin ja ajettiin seuraavaan paikkaan, sillä morsian saatettiin uuteen kotiinsa, sulhasen maatilalle. Sinne hääpari saapui näyttävästi traktorin vetämässä kärryssä. Tilallakin ruokaa riitti ja sulhasen täti kiersi lisäämässä kakkua jo täysien ihmisten lautasille, sillä sulhasen äiti oli sanonut heittävänsä seuraavana päivänä kaikki ylijäämäkakut tämän tädin naamaan.

- Ystäväni ja perhetuttu meni naimisiin. Morsian oli isäni kummityttö ja hänen isänsä oli isäni paras ystävä. Häät järjestettiin pari vuotta isäni kuoleman jälkeen. Olimme ennen sitä nähneet usein ja pitäneet paljon yhteyttä, morsian oli tosin muuttanut aika lailla samoihin aikoihin ulkomaille, kun isäni kuoli, joten silloin emme nähneet yhtä säännöllisesti. Oli silti aika järkytys, kun häissä minut, äitini ja veljeni oli sijoitettu häissä toiseen huoneeseen. Häät kun järjestettiin juhlapaikalla, jossa oli iso pääsali, jossa hääpari ja suurin osa vieraista oli ja me muutamat muut olimme sitten erillään viereisessä huoneessa, josta oli kyllä avoin ovi päätilaan. Kuulimme jotakin sieltä ja näimme osan tapahtumista huoneeseen sijoitetusta telkkarista, mutta koko juhlasta jäi todella paha mieli. Äitini itki kotimatkalla ja totta puhuakseni välit tähän ystävään muuttuivat näiden häiden jälkeen. Tämä pari muuten erosi pari vuotta häiden jälkeen.

- Perheystävän häissä kävi klassinen moka: hääpaikalle ei päästy ennen hääparin saapumista. He olivat menneet kirkosta suoraan valokuvaukseen ja sillä aikaa oli tarkoitus, että hääväki saa rauhassa matkata juhlapaikalle, nauttia aurinkoisesta päivästä ja vaihtaa kuulumisia. Sisätilaan oli varattu syötävää ja juotavaa, joten jos pitopalvelu olisi päästänyt sisälle juhlapaikalle, kuten piti, niin asiat olisivatkin olleet aika mukavasti vieraiden kohdalla. Sen sijaan hikoilimme +28 paahteessa ilman varjoa, vettä ja tuoleja. 

Kun ystäväni suunnitteli häitään, hän oli kaveriporukkamme ensimmäinen, joka oli menossa naimisiin. Hän rajasi niin, että avec täytyy olla ollut kuvioissa pidempään ja että hääpari on tavannut tämän seuralaisen ennen juhlia. Muistan tuolloin jännittäneeni, että olenkohan tuntenut poikaystäväni tarpeeksi kauan, kun olimme silloin olleet yhdessä pari kuukautta. Sitä ei tosin koskaan selvinnyt, sillä ystäväni häät peruttiin pari kuukautta ennen, koska sulhanen oli tavannut toisen. Kun samainen ystävä meni lopulta naimisiin toisen miehen kanssa, olin jo ollut naimisissa useamman vuoden ja meillä oli jo lapsikin. 

Toinen ystäväni, yleensä järkevä ja käytännönläheinen, järjesti häänsä keskellä kuuminta kesää paikassa, jossa oli ahtaat tilat, väkeä tilaan nähden aivan liikaa, ilmastointia sai avoimista ikkunoista (jos sattui tuulemaan), ampiaisia riitti kiitettävästi (joka paikasta tiedettiin ja varoitettiin hääparia etukäteen) ja maasto ympärillä oli vaikeakulkuista ja kivistä kalliota- josta olisi ollut kiva tietää, kun samainen ystävä vaatimalla vaati, että kaikkien pitää laittaa korkkarit, jotta voimme "tanssia korkkarit kattoon". Sinänsä itse juhlatalo oli kaunis, joten sen viehätyksen ymmärrän. Paikka vain sijaitsi muun kivan lisäksi keskellä ei mitään ja ruokaa, joka sinänsä oli hyvää - erityisen pitokokin valmistamaa - oli tarjolla vain liian vähän väelle. 

Joku mainitsi luulleensa olleensa häissä vain vieraana, mutta olikin plaseerattuna pöytään, jossa pitikin olla "töissä" viihdyttämässä muita ja pitämässä huolen, että juttu luistaa. Olen ollut samassa tilanteessa useasti, parissa häissä, ystävän 40v juhlilla ja miehen työpaikan juhlissa, joissa on paikat nimetty. Olen introvertti, joka tsemppaa niissä juhlissa, joihin menen, joten ei ole todellakaan mukavaa huomata, että onkin "töissä" vaikkei kukaan maksakaan tästä kunniasta tai mainitse asiaa etukäteen. Selkeää tämä oli entisen työkaverini häissä, jossa olimme mieheni kanssa kyllä samassa pöydässä parin muun kollegani kanssa, mutta sinne oli laitettu myös muutamia muita, joita emme tunteneet ja olikin raskasta koittaa saada jonkinlaista keskustelua aikaiseksi, kun toisilta saa yhden sanan vastauksia - ja kuitenkin jälkeenpäin oli kuulma mahtavaa pöytäseuraa!

Kunpa pariskunnat olisivat edes aviossa,  mutta kun eronneita jatkuvasti tulee lisää.

Ei kiinnosta häät jos kutsu tulee en osallistu enää hömppäjuhliin.

Viimeksi kokemani häät olivat kyllä parhaat ikinä! Älyttömän hieno ja tunteikas vihkiminen, sulavasti sujunut juhlatilaisuus, tarjoilut erittäin maukkaita ja runsaat, taitava bändi esiintymässä ja mikä parasta kaikessa että vieraat viihtyivät ja tunnelma säilyi loppuun saakka.

Ihmetyksen aiheena se että ensimmäisen kerran kukaan ei onnistunut pilaamaan tunnelmaa, edes runsaan alkoholitarjoilun vuoksi.