Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kutsutuista julisti kovaan ääneen boikotoivansa serkkuni häitä, haukkuivat hääparia minkä ehtivät ja yrittivät värvätä muita kutsuttuja (minua mukaanlukien) mukaan tähän boikottijengiin, kuulemma ei olisi tarvinnut kenenkään mennä niin kamalan itsekkään parin häihin.
Syy boikotille? Se, ettei hääpari halunnut juhliin lapsia :D
Itse ainakin ymmärrän hyvin, miksi joku ei halua häihinsä pieniä lapsia, varsinkin, kun meidän suvussa niitä on todella paljon, ja jos yhden kutsuisi, niin pitäisi tasapuolisuuden nimissä kutsua kaikki. Mutta tämäpä oli osalle todella kova pala ja syy haukkua hääpari itsekkäiksi, kylmiksi ihmisiksi jotka ei ansaitse häävieraita sitten ollenkaan.
Mun tutulla on 3 lasta. Meidät pyydettiin lapsettomiin häihin. Tää äiti oli häät ovat koko perheen juhla ja nyyh nyyh.
Kokoonnuttiin kaikki mun luona, otettiin skumppaa, mentiin porukassa kirkkoon. Häissä istuttiin samassa pöydässä, tanssittiin loppuun asti. Toisin sanoen oli tosi kivaa.Seuraavana päivänä mentiin vielä sunnuntaibrunssille ja sattumoisin hääparikin liittyi seuraamme.
Kaikki vaan oltiin iloisia, niin kivat kekkerit olivat olleet. Lapsiperhe olisi joutunut lähtemään 5 h aikaisemmin, brussissa olisi ollut tappelua, nahistelua, häihin olisi pitänyt ostaa vaatteita jne jne.Positiiviset puolet ekana
Tuli tästä omat kokemukset mieleen. Miehen sukulainen järjesti häät, ja nätisti ilmaisi mulle, että ajattelivat partnerinsa kanssa lapsettomia häitä. Mulle, useamman alle kouluikäisen lapsen äidille, asia oli enemmän kuin ok ja ajattelin että asia oli loppuunkäsitelty. Sen sijaan osa miehen sukulaisista sai hirveät kilarit siitä vääryydestä, että näitä kullannuppuja ei saanut ottaa mukaan häihin ja ilmoittivat jäävänsä pois, jos juuri nämä muksut eivät pääse. Hirveän väännön ja tappelun jälkeen mun oli vähän niinkuin pakko ottaa ne lapset mukaan, kun vain tällä tavoin puolet suvusta saatiin leppymään ja kaiken kukkuraksi mieskin niin toivoi. Kukaan muu vieras ei sen sijaan saanut lupaa tuoda lapsiaan mukanaan tähän hyvin eleganttiin juhlaan.
Lopputulos: sain yksin leikkiä lasten kanssa hääpaikan pihalla ja lähipuistoissa kun muut juhlivat sisällä. Mutta pakko oli saada lapset mukaan!
Ja sitten meitä veloja aina ulvotaan itsekkäiksi :D :D :D
On hääparin röyhkeää halveeraamista, jos ei noudateta hääparin toiveita omista häistään.
Olisipa enemmän sinunlaisia vanhempia eli normaaleja, fiksuja ihmisiä, eikä MINÄMINUNMINUNLAPSETMINUSTAMINUNLAPSETLAPSET-kiukuttelijoita, jotka ottavat hääparin toiveet omasta päivästään henkilökohtaisena loukkauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.
Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.
Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.
Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.
Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet
Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).
Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.
Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.
teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.
Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.
Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.
Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiin
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Kuvailemassasi tapauksessa on tainnut käydä siten, että pari on aluksi miettinyt häiden järjestämistä, mutta päättänyt sittenkin, että menevät kahdestaan naimisiin. Tällä kertaa morsian on harmittavasti ehtinyt jo höpötellä järjestelyistä etukäteen, jolloin olet ehtinyt odottaa, että kutsu napsahtaa pian. Salahäät on ihan ok, jos ne todellakin on salahäät, eli kukaan ei tiedä parin vihkiaikeista etukäteen.
Jotkut suuttuvat tietenkin pelkästä ajatuksesta, etteivät pääse häihin. Kuten sanottua tässä ketjussa moneen otteeseen: kaikkia ei voi miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta pakko kommentoida tuota odottelua kuvauksen ajan. Itse oon ollu varmaan 20-30 häissä, joista yksissäkään ei ole kuvausta järjestetty vasta vihkimisen jälkeen. Jotenkin koomista jos sitä perustellaan sillä, että on tärkeää että hääpari ei näe toisiaan ennen vihkimistä, kun kumminkin valtaosin ne parit on asunu yhdessä, nähny toisensa joka kulmasta vaatteilla ja ilman vaatteita. Sit yhtäkkiä häitä edeltävä yönä ollaan niiiiiin ujoja ja tarkkoja siitä, ettei nähdä.
Jännä huomata, miten nämä järjestelyt vaihtelevat. Itse olen ollut aikuisällä kahdeksissa häissä, ja aivan jokaisissa hääkuvat on otettu vasta vihkimisen jälkeen. Kaikissa näissä häissä kuvaus on kyllä hoidettu ihan asiallisesti: yksissä häissä vieraille järjestettiin turistibussiajelu kuvausten ajaksi, ja useimmissa on ollut vähintäänkin jonkinlainen cocktail-tilaisuus, jossa on ollut tarjolla pientä purtavaa ja juotavaa, ja juhlatilaan on jo päässyt esimerkiksi vessaan. Koskaan en ole nähnyt tilannetta, jossa vieraat odottelisivat tuntitolkulla ulkona kuivin suin, kun pari käy kuvattavana.
Näihin kuvauskeikalla viipyvien hääparien vieraiden kärsimyksistä vielä. Syitä on varmasti useita, miksi näin käy:
A) Hääpari ajattelee asiaa vain omasta näkökulmastaan. Vihkimisen jälkeen on rennompi kuin ennen vihkimistä, joten tulee paremmat kuvat. Ei tarvitse tälläytyä toisena päivänä, mikä voisi olla hankalaakin, jos on ammattilaisella laitatettu hiukset ja meikki.
B) Hääpari kuvittelee, ettei kuvauksessa mene kauaa. Heillä ei ehkä ole todellista tietoa, kauanko siellä menee, tai sitten he ajattelevat, ettei häävieraita haittaa odotella - hehän voivat saapua rauhassa hääpaikalle ja seurustella muiden vieraiden kanssa.
C) Hääpari ei ole muistanut ajatella asiaa vieraiden kannalta lainkaan. Siksi esim. hääpaikan ovet lukossa, ei juotavaa tai syötävää.
D) Viihdytyksen kustannukset menisivät yli budjetista. Cocktail-syömiset ja -juomiset maksavat, samoin kiertoajelut yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni, jonka kanssa minulla on sama isä, ei lähettänyt minulle omaa kutsua häihinsä, mutta kutsui "isänsä perheineen". Liekkö kuuluin kutsuun, mutta menin silti. Olin tapahtuma-aikana 32v ja asuin vanhempieni naapurissa. Harmitti kovasti, koska olisin halunnut ottaa miesystäväni aveciksi, mutta hän totesi, että eihän se käy päinsä, koska en ole saanut itse kutsua. En paljastanut harmitustani siskolleni, vaikka häissä purinkin hammasta kun siskoni sukulaiset voivottelivat minulle kun en ole vielä löytänyt itselleni kumppania.
Tämä. Tätä on tapahtunut omassakin suvussa. Minä ja veljeni olemme olleet reippaasti yli kaksikymppisiä ja asuneet omillamme jo useita vuosia, mutta silti meidät on liitetty vanhempiemme kutsuun kuin olisimme jotain teinejä. Jokaiselle täysi-ikäiselle (tai ainakin kotoa muuttaneelle) pitäisi lähtökohtaisesti lähettää oma kutsu.
Minä sain vielä kolmekymppisenä sinkkuna yhteiskutsun vanhempieni kanssa, perheellinen sisarus sai oman kutsun, samoin pariutuneet/perheelliset serkut. Jätin menemättä, vaikka oli tosi läheisen sukulaisen häät, ja ihan siksi että olin loukkaantunut.
Oot loukkaantunut siitä, että nimesi oli väärässä kuoressa ?
Meillä tapahtui pieni vesivahinko ja 10 kutsuun kaatui kokista. 30 oli minimitilaus, vai 25. Kastoin kutsut ja yritin pelastaa vahinkoa.Soitin 10 kutsun saaneelle ystävälleni pahoittelen ulkonäköä ja näistäkin loukkaannuttiin, kun olla 2 luokan kansalaisia. Ystävä suuttuu siksi, että paperin päälle on tippunut kokista .
Sinä et mene häihin, koska sinä et saanut omaa kutsua, vaan nimesi oli laitettu toiseen korttiin. Voi hyvää päivää !
Tottakai tuosta on aiheellista loukkaantua, että aikuista ihmistä kohdellaan kuin lasta. Vain siksi että ei ole parisuhdetta. Uskomattoman törkeää.
Ja sinun ongelmaasi on yksinkertainen ratkaisu. Jos muistat vielä mitä ovat kynä ja paperi, kirjoita käsin uudet kutsut. Kuka ihme lähettelee kokiksen tahrimia kutsukortteja ihmisille :D Ja sitten vielä soittaa perään. Tuskin kutsun saajat loukkaantuivat. Jäivät vaan ihan sanattomaksi.
Kaikki ihmiset eivät tunne etikettiä.
Tai kutsut ovat voineet loppua kesken.Olisi kiva tietää mitä muut sanoivat, kun kerroit tämän syyksi, miksi et tule läheisesi häihin.
Pointti on, onko sukulainen tehnyt sen näpäyttääksesi vai tahattomasti. Jos tahattomasti, sitten on iso vahinko tapahtunut.
Eihän tuo ole mikään etikettikysymys, kai nyt tyhmempikin tajuaa, että jokaisen kutsu lähetetään kutsutun omaan osoitteeseen. Jotkut parikymppiset opiskelijanuoret voi vielä laittaa vanhempien kutsuun, kolmekymppiselle se on pelkkää vittuilua. Jos kutsut loppuvat kesken, niitä tilataan tai tehdään lisää että kaikille riittää.
Mutta jos hääpari on ollut tyhmempi ja ovat ymmärtäneet kaikki kutsutut osaavat lukea.
Itse tykkään kovasti häistä ja olisin korkeintaan ihmetellyt.
Saahan jotkut kutsun tekstiviestilläkin. Kai siitäkin voi joku suuttua.On hyvin vaikea ymmärtää joku ei mene häihin väärin kirjoitetun kirjekuoren vuoksi.
No kysehän on siitä, että sitä kirjekuorta ei ole ollut ollenkaan, kun aikuisen, omassa kodissaan asuvan nimi on lisätty hänen vanhempiensa kuoreen.
Hän on saattanut maksaa omaan osuutensa siitä rahasta ja on ajateltu, ettei tarvita erillistä korttia.
Mun täytyy kyllä myöntää, että olen niin varaton että mun nimi on välillä lisätty korttiin, vaikken ole pystynyt maksamaan mitään.
Olen kyllä tietoinen, että lahja on nykyään ikäänkuin pääsymaksu juhliin, mutta että kutsustakin pitäisi jo maksaa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta pakko kommentoida tuota odottelua kuvauksen ajan. Itse oon ollu varmaan 20-30 häissä, joista yksissäkään ei ole kuvausta järjestetty vasta vihkimisen jälkeen. Jotenkin koomista jos sitä perustellaan sillä, että on tärkeää että hääpari ei näe toisiaan ennen vihkimistä, kun kumminkin valtaosin ne parit on asunu yhdessä, nähny toisensa joka kulmasta vaatteilla ja ilman vaatteita. Sit yhtäkkiä häitä edeltävä yönä ollaan niiiiiin ujoja ja tarkkoja siitä, ettei nähdä.
Jännä huomata, miten nämä järjestelyt vaihtelevat. Itse olen ollut aikuisällä kahdeksissa häissä, ja aivan jokaisissa hääkuvat on otettu vasta vihkimisen jälkeen. Kaikissa näissä häissä kuvaus on kyllä hoidettu ihan asiallisesti: yksissä häissä vieraille järjestettiin turistibussiajelu kuvausten ajaksi, ja useimmissa on ollut vähintäänkin jonkinlainen cocktail-tilaisuus, jossa on ollut tarjolla pientä purtavaa ja juotavaa, ja juhlatilaan on jo päässyt esimerkiksi vessaan. Koskaan en ole nähnyt tilannetta, jossa vieraat odottelisivat tuntitolkulla ulkona kuivin suin, kun pari käy kuvattavana.
Näihin kuvauskeikalla viipyvien hääparien vieraiden kärsimyksistä vielä. Syitä on varmasti useita, miksi näin käy:
A) Hääpari ajattelee asiaa vain omasta näkökulmastaan. Vihkimisen jälkeen on rennompi kuin ennen vihkimistä, joten tulee paremmat kuvat. Ei tarvitse tälläytyä toisena päivänä, mikä voisi olla hankalaakin, jos on ammattilaisella laitatettu hiukset ja meikki.
B) Hääpari kuvittelee, ettei kuvauksessa mene kauaa. Heillä ei ehkä ole todellista tietoa, kauanko siellä menee, tai sitten he ajattelevat, ettei häävieraita haittaa odotella - hehän voivat saapua rauhassa hääpaikalle ja seurustella muiden vieraiden kanssa.
C) Hääpari ei ole muistanut ajatella asiaa vieraiden kannalta lainkaan. Siksi esim. hääpaikan ovet lukossa, ei juotavaa tai syötävää.
D) Viihdytyksen kustannukset menisivät yli budjetista. Cocktail-syömiset ja -juomiset maksavat, samoin kiertoajelut yms.
Useimmilla varmaan A, B ja C yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.
Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.
Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.
Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.
Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet
Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).
Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.
Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.
Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.
Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.
Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiin
Ymmärrätkö tahallaan väärin?
Ei siitä kukaan loukkaannu että menee naimisiin vaan siitä että läheiset näkee sen Facebookista tai kuulee huhuna.
Itsekin sanoit että vanhemmille TOKI ilmoitettiin vihkimisen jälkeen.
Ja kavereille kerroitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni paras ystävä piti aikoinaan häät, tiesimme että pienet ja tarkan markan budjetilla. Ymmärsimme hyvin että meitä ei kutsuttu koska emme olleet lähisukua. Kuitenkin he (morsian) pyysivät meitä avuksi koristelemaan hääautoa juhlapäivän aamuna, ja sitten häiden omakustannejatkoille läheisen kaupungin ravintolaan. Heidän häävastaanottonsa oli morsiusparin omassa kodissa - menimme ensin odottelemaan sinne, jossa meille silti riitti kakkukahvit ja ruokaakin olisi ollut jäljellä. .. No, ei tuosta nyt osannut ikihyviksi loukkaantua, mutta vähän jännälle ratkaisulle tuntui. Tästä n 4 vuoden kuluttua mieheni pyydettiin heidän tyttärensä kummiksi mutta minua ei (olimme ns vakiintunut pari ). Aikaa on kulunut n 25 vuotta, olemme yhä yhdessä, sensijaan toinen pariskunta jotka molemmat olivat kummeja, erosivat aikoja sitten. He eivät ole ainakaan yhtä aikaa mahtuneet kummilapsen rippijuhliin ja syntymäpäiville...Me olemme mieheni kanssa aina olleet yhdessä juhlissa, ja minä naisena luontevasti miettinyt mitä annetaan lahjaksi jne. Nykyisin ei ole enää tullut oltua yhteyksissä - aika vaan on etäännyttänyt ilman sen kummempaa draamaa - pari vuotta sitten eräissä juhlissa tämä kummityttö esitteli meidät puolisolleen molemmat kummeinaan ja se kyllä lämmitti mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut häissä, joissa sulhasen kohdalla kyse oli neljännestä ja morsiamen toisesta avioliitosta. Kun oli jo kolme kertaa aiemmin kuullut miten sulhanen vannoo valoja, se jotenkin vie pohjaa koko tilaisuudelta. En edes ymmärrä miksi ylipäätään täytyy pitää suureellisia häitä tuossa tilanteessa, kun miehen sukulaiset ja ystävätkin ovat häälahjan hänelle ostaneet ennestään jo kolmesti. Ja ikävä kyllä luulen, että moni siellä häissä ajatteli, että tuskin tämäkään liitto tulee kestämään.
Olen ollut häissä, missä sulhanen sanoi, että seuraavat häät eivät sitten ole näin isot.......... Jep jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Morsiamen äidillä oli ai-van lii-an pie-ni vaalea neuloshame, minkä läpi loisti jenkkakahvoihin puristuneet mustat stringit. Hrr....
Miten stringit voivat puristua jenkkakahvoihin? Ne kahvat kun on kutakuinkin kainalossa.
Onko sulle letkajenkka tuttu? Jenkkakahvat on lantiolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.
Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.
Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.
Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.
Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet
Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).
Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.
Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.
Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.
Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.
Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiinYmmärrätkö tahallaan väärin?
Ei siitä kukaan loukkaannu että menee naimisiin vaan siitä että läheiset näkee sen Facebookista tai kuulee huhuna.
Itsekin sanoit että vanhemmille TOKI ilmoitettiin vihkimisen jälkeen.
Ja kavereille kerroitte.
Vuosien varrella useampi kaveripari on ilmoittanut salahäiden jälkeen naimisiinmenostaan Facebookissa. En tiedä miksi tästä olisi pitänyt loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain kutsun häihin. En tiennyt kenen. Kutsussa oli naisen etunimi ja jonkun miehen koko nimi. Heitin roskiin, kun ajattelin, että väärä osote. Myöhemmin selvisi, että morsian oli sukulaiseni. Ilmeisesti oletti, etten tunne ketään toista Niina-nimistä. En ole nähnyt kyseistä henkilöä vuosikymmeniin eikä kiinnostanut nytkään. Outoa laittaa hääkutsu ihmisille, joiden kans ei olla missään tekemisissä.
Minä sain hääkutsun kaverin häihin sähköpostilla hänen sulhasensa osoitteesta, josta ei käynyt ilmi hänen nimensä. En ollut sulhasen kanssa sähköposteja vaihdellut, joten siirsin viestin ensin avaamatta roskakoriin. Onneksi se vielä sieltä löytyi kun kävi ilmi, ettei kyseessä ollutkaan roskaposti.
En ole pätkääkään sukujuhlaihminen, enkä myöskään oikein pidä perinteisestä "prinsessa" -morsiustyylistä. Niinpä päädyttiin pitämään pienet häät vain ihan lähimmille sukulaisille, ja puvukseni valitsin enemmän linnanneito -tyyppisen valkoisen pellavapuvun. Ensimmäiset herneennenäänvedot tuli tietysti sukulaisilta, kun jokaisen olisi nyt ainakin itse omasta mielestään pitänyt olla kutsuttujen listalla, vaikka linjanveto oli sukulaisuussuhteen mukaan tehty aika selkeäksi. Miehen yksi sukulainen on edelleen 16 vuotta häiden jälkeen suuttunut meille, kun ei kutsuttu. :D Häissä vanhempi polvi veti sitten hernettä, kun vihkiminen oli paikan päällä siviilivihkimisenä (kumpikaan meistä ei ollut enää aikoihin kuulunut kirkkoon), ja miehen toinen mummu taisi olla kuolemaansa asti sitä mieltä, että me ei edes olla oikeasti naimisissa, kun "siunaus puuttuu". Oma äitini totesi pukuni nähtyään ääneen kaikkien kuullen, että "onpas mitätön", ja häävalssiksi kun oli valittu vähän rokimpi mutta rauhallinen versio, totesi äitini siihenkin sitten valssin aikana aika kovaan ääneen, että "olisivat nyt edes jonkun komeamman kappaleen valinneet". Oli päivässä toki hyvätkin hetkensä, mutta jos olisi tuon mielensäpahoittamisen määrän jo etukäteen tiennyt, olisimme käväisseet vaan maistraatissa ihan kaksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.
Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.
Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.
Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.
Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet
Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).
Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.
Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.
Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.
Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.
Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiinYmmärrätkö tahallaan väärin?
Ei siitä kukaan loukkaannu että menee naimisiin vaan siitä että läheiset näkee sen Facebookista tai kuulee huhuna.
Itsekin sanoit että vanhemmille TOKI ilmoitettiin vihkimisen jälkeen.
Ja kavereille kerroitte.
Siihen aikaan ei ollut facebookkia, joten jouduimme odottelemaan ihan tavatessamme vanhempamme sanomaan, että sukunimeni on vaihtunut. Sormuksedta ja sukunimestä huomasi loputkin.
Jos olisi ollut face, niin mikäs sen helpompaa. Sukunimen vaihdosta olen huomannut itsekkin parin sukulaisen ja tutun naimisen. Ei tullut mieleenkään, että pitäisi loukkaantua näin henkilökotaisesta asiasta.
Sinunko mielestä, jos ei halua häitä ja haluaa vain piipahtaa ruokatunnilla maistraatissa, pitää A. Kailottaa se kuitenkin jokaiselle sukulaiselle ja tutulle etukäteen B. Piilotella loppuelämän sukunimenki vaihtoa, ettei kukaan loukkaannu
Kyllä, edelleen pidän sukulaisiasi ja tuttujasi erikoisena, jos ilmoittaa menneensä naimisiin
Vierailija kirjoitti:
Kun ystäväni meni naimisiin, kysyimme, että ovatko häät lapsettomat häät, kun kutsu oli minulle ja miehelleni. Meillä oli silloin 1v. Ystäväni vastasi milloin mitäkin, ei suoraan mitään. Me päätimme itse ja kerroimme, että lapsemme jää mummin kanssa kotiin. Häissä huomasimme, että osalla oli lapsia mukana, osalla ei ja pari muuta ystäväämme oli ihmetellyt aivan samaa asiaa. Jos häät ovat lapsettomat, kerro se suoraan! Emme me ainakaan siitä suutu, hankimme vain lapsenvahdin, piste.
En ymmärrä mitä kyselemistä tuossa oli, jos kutsu kerran oli osoitettu vain sinulle ja miehellesi. Ne toiset lapset jotka siellä häissä olivat oli todennäköisesti kuitenkin kutsuttuja. Eli häät eivät olleet lapsettomat, mutta vain muutama lapsi oli kutsuttu (esimerkiksi kummilapset, sisarusten lapset).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.
Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.
Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.
Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.
Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet
Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).
Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.
Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.
Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.
Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.
Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiinYmmärrätkö tahallaan väärin?
Ei siitä kukaan loukkaannu että menee naimisiin vaan siitä että läheiset näkee sen Facebookista tai kuulee huhuna.
Itsekin sanoit että vanhemmille TOKI ilmoitettiin vihkimisen jälkeen.
Ja kavereille kerroitte.Vuosien varrella useampi kaveripari on ilmoittanut salahäiden jälkeen naimisiinmenostaan Facebookissa. En tiedä miksi tästä olisi pitänyt loukkaantua.
Ei pidä mutta jotkut loukkaantuvat koska kokevat etteivät olekaan niin hyviä ystäviä tai läheisiä että asia olisi kerrottu ihan kasvotusten.
Että sitä vaan jos haluaa olla salaperäinen ja sitten ihmettelee jonkun reaktiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.
Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.
Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.
Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.
Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet
Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).
Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.
Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.
Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.
Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.
Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiinYmmärrätkö tahallaan väärin?
Ei siitä kukaan loukkaannu että menee naimisiin vaan siitä että läheiset näkee sen Facebookista tai kuulee huhuna.
Itsekin sanoit että vanhemmille TOKI ilmoitettiin vihkimisen jälkeen.
Ja kavereille kerroitte.Vuosien varrella useampi kaveripari on ilmoittanut salahäiden jälkeen naimisiinmenostaan Facebookissa. En tiedä miksi tästä olisi pitänyt loukkaantua.
Ei pidä mutta jotkut loukkaantuvat koska kokevat etteivät olekaan niin hyviä ystäviä tai läheisiä että asia olisi kerrottu ihan kasvotusten.
Että sitä vaan jos haluaa olla salaperäinen ja sitten ihmettelee jonkun reaktiota.
Me kerrottiin naimisiinmenosta kummankin vanhemmille kasvotusten, muutamalle kaverille laitoin myöhemmin tekstiviestin. Mies ei tietääkseni kertonut asiasta kenellekään. Osa, tai heidän vaimonsa lähinnä, näki tiedon seurakuntalehdestä. Me kiellettiin kuulutusten lukeminen kirkossa juuri siksi, että kukaan ei kuulisi asiasta etukäteen. Paria iäkästä sukulaista kuluunottamatta kukaan ei kommentoinut meille mitään negatiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä hääkokemus, vaan häiden puuttuminen.
Yksi ystäväni järjesteli innoissaan häitään ja kyseli minulta ideoita. Jäin odottamaan asian edistymistä ja kutsua, mutta kun mitään ei kuulunut, arvelin että olivatko tulleet toisiin ajatuksiin.
Sitten kuukausia myöhemmin selvisi, että tämä ystävä olikin miehensä kanssa käynyt vihillä ulkomaanmatkallaan melkein samantien. Asia tuli ilmi siitä, kun hän muutti Facebookin profiilissa sukunimensä.
Välit viilenivät moneen suuntaan aika tehokkaasti, sulhasen sukulaiset olivat aivan raivona. Ei se salavihkiminen mitään, mutta se ettei kertonut siitä kuukausiin kenellekään ja sitten tällainen käy ilmi jostain hiton facebookista.
Ja vielä ihmetteli miksi toiset suuttuivat.
Alapeukkuja tullut ja olen itsekin sitä mieltä ettei tuosta suorastaan suuttua tarvi.
Mutta kyllähän se niin on että tuollainen salaperäisyys ( kun puhutaan läheisistä ystävistä ja sukulaisista) etäännyttää helposti välejä.
Se kannattaa ottaa huomioon kun sitä harrastaa.No kai sitä nyt ihmiset saa siviilisäätynsä vaihtaa niin, että se ei kenellekkään kuulu.
Itse olen näit salaa vihittyjä. Meille se ei ollut mikään suuri juttu ja maistraatissa kävimme kahden kesken ulkopuolisten todistajien läsnäollessa.
Olisin ollut todella hämmästynyt, jos joku olisi suuttunut. Tämä nyt oli meistä vain meidän kahdenkeskinen asia päättää, asummeko avo-vai avioliitossa.
Ilman muuta saat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näet
Tarkoitan vaan sitä että jos läheisesi näkevät asian facebookista , niin kuin tuossa esimerkissä oli ( eli kuitenkin jollain tavalla asia on siellä nähtävissä) niin älä ihmettele jos joku loukkaantuu( eri asia kuin suuttua).
Eihän muut tiedä ettet todella ole kertonut kenellekään vaan saattaa ajatella että ( joillekin) muille on kerrottu mutta minä en ole sen arvoinen ystävä/ sukulainen että kerrottaisiin.
Ja vetää siitä hiljaa omat johtopäätöksensä.teillä on ihmeellinen suku ja kaverit, jos joku loukkaantuu naimisiinmenosta.
Meillä ei kukaan loukkaantunut. Lomalta menin töihin ja ilmoitin sukunimen vaihtuneen. Vanhemmille toki ilmoitettiin vihkimisen jälkeen. Kavereille sitä mukaa kun tuli puheeksi.
Asia oli kaikille ok. Joku kysyi, pidimmekö häät. Vastasimme, että emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa lomalla ihan keskenään.
Olisin pitänyt ihmeellisenä, jos joku olisi loukkaantunut siitä, että menimme naimisiinYmmärrätkö tahallaan väärin?
Ei siitä kukaan loukkaannu että menee naimisiin vaan siitä että läheiset näkee sen Facebookista tai kuulee huhuna.
Itsekin sanoit että vanhemmille TOKI ilmoitettiin vihkimisen jälkeen.
Ja kavereille kerroitte.Siihen aikaan ei ollut facebookkia, joten jouduimme odottelemaan ihan tavatessamme vanhempamme sanomaan, että sukunimeni on vaihtunut. Sormuksedta ja sukunimestä huomasi loputkin.
Jos olisi ollut face, niin mikäs sen helpompaa. Sukunimen vaihdosta olen huomannut itsekkin parin sukulaisen ja tutun naimisen. Ei tullut mieleenkään, että pitäisi loukkaantua näin henkilökotaisesta asiasta.
Sinunko mielestä, jos ei halua häitä ja haluaa vain piipahtaa ruokatunnilla maistraatissa, pitää A. Kailottaa se kuitenkin jokaiselle sukulaiselle ja tutulle etukäteen B. Piilotella loppuelämän sukunimenki vaihtoa, ettei kukaan loukkaannu
Kyllä, edelleen pidän sukulaisiasi ja tuttujasi erikoisena, jos ilmoittaa menneensä naimisiin
Kirjoitat niin kuin sukunimen vaihto olisi itsestäänselvyys. Kaikki eivät vaihda sukunimeä.
Av(i)oliitot ovat kahden kauppa. Miksi upottaa rahaa yhden päivän takia ja tarjota juhlahumua jengille, jota varmimmin näkee tosiaan vain häissä, ristiäisissä, rippijuhlissa ja hautajaisissa. Eiköhän rahalle ole fiksumpaakin käyttöä.
Voihan läheisiään ja ystäviään tavata pienemmälläkin porukalla, jolloin voi oikeasti seurustella toistensa kanssa.
Kurjempia häitä en tiedä, kuin ne, joissa esitettiin niiiiiin rikasta ja tosiarki oli kaukana siitä.
Hän on saattanut maksaa omaan osuutensa siitä rahasta ja on ajateltu, ettei tarvita erillistä korttia.
Mun täytyy kyllä myöntää, että olen niin varaton että mun nimi on välillä lisätty korttiin, vaikken ole pystynyt maksamaan mitään.