Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavan häissä ei tarjoiltu alkoholia, koska appiukolla oli taipumusta ottaa liikaa. Siinähän tietysti kävi niin, että appiukolla oli piilopullo, ja hänellä oli hauskaa ja kaikki muut istuivat kuivin suin. Minusta tämä oli typerää, kyllä alkoholisti aina viinan löytää, ihan turha jättää tarjoilematta muille yhden takia.
Tämä vaara on aina olemassa, jos on täysin alkoholittomat juhlat. Kun alkoholia on järjestäjän puolesta, juomista voi edes jotenkin hillitä. Voi laittaa tarjolle mahdollisimman mietoja juomia ja säännöstellä juoman määrää. Aivan hyvin riittää alkumalja, kaksi kaatoa viiniä ruokailussa (mikä on aika tavallinen ns. paremmillakin aterioilla) ja boolimalja, jossa makua antamassa alkoholin sijasta jotain vahvan makuista mehua.
Ja mikä estää tuomasta piilopulloa näihin vähäalkoholisiin juhliin? Tai estää sen, että raskaana tai autolla olevat antavat omat juomansa vierustoverille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.
Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.
Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.
Jos ikinä koskaan muutamme miehen kanssa mielemme ja naimisiin menemme, niin on kyllä parasta, että ollaan se edellinen yö erillään, että tulevat ne häätkin. Voin vaan kuvitella, että mahdollisesti a) stressaantuneena, b) väsyneenä, c) nälkäisenä tai d) kaikkina mainittuina menee kuppi vähemmästäkin nurin, ja en kyllä todellakaan halua oman puolison kanssa riidellä häiden aattoiltana.
Kuvaus voi olla ennen vihkimistä kyllä.
Minusta taas oli ehdottomasti rentouttavinta mennä miehenkanssa saunanpuhtaana omaan sänkyyn nukkumaan. Ajatuskin, että jompi kumpi olisi joutunut lähtemään johonkin muualle oli absurdi.
Onko Suomessa nykyään näin yleistä asua yhdessä ennen häitä? Itse en tunne ketään joka näin olisi toiminut. Eikä myöskään hääkuvia tulisi mieleen ottaa ennen vihkimistä, tuntuisi oudolta kun ei vielä olla naimisissa.
T. Etelä-Euroopassa asuva suomalaista sukua omaava, häät ensi vuonna ja siihen asti asutaan erilläänEiköhän Suomessa valtaosa asu yhdessä ennen häitä. Itse en tunne ketään, joka ei olisi asunut. Mietin nyt 1980-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneitä tuttuja ja sukulaisia.
Ei meidänkään piireissä kyllä asuta yhdessä ennen vihkimistä. Helsinki, uskovainen (katolinen) synt.-91
Kyllä tunnen niitäkin jotka asuu mutta omassa kaveripiirissä ei ole tapana.
Enkä itsekään haluaisi hääkuvaa jossa en ole vielä naimisissa..Tuo lienee aika harvinaista nykyaikana, tietyt uskovaispiirit toki erikseen. Mutta samaa mieltä tuosta hääkuvasta. Minusta on täysin ymmärrettävää, että hääkuva halutaan ottaa kun ollaan jo naimisissa, ihan asumismuodosta ja asumismuodosta ja immenkalvon eheydestä riippumatta. Ja monet ei halua näyttäytyä puolisolle hääpuvussa ennen kirkkoa, vaikka kuinka asuttaisiin yhdessä. Ei ole mikään taikauskojuttu vaan halutaan säästää itse vihkitilaisuuteen se "vau!" -efekti kun sulhanen näkee morsiamen kaikkein kauneimmillaan.
Kaikin mokomin.
Mutta älkää kiduttako häävieraita tuon pakkomielteenne takia.
Jaa, minä olen pitänyt hääjuhlia poikkeuksetta hauskoina kuvausajankohdasta riippumatta. Jos sinusta häät ovat kidutusta ellei niitä järjestetä juuri sinun sanelemallasi tavalla, niin kannattaa jättää menemättä. Samoin muiden valittajien. En käsitä miksi on pakko mennä, jos kaikesta pitää valittaa ja mikään ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikset sitten pistänyt kaunista mekkoa päällesi, kun menitte vihittäviksi? Kyllä minä ainakin olisin laittautunut kauniiksi, niin kauniiksi kuin yleensä pystyisin.
Itse asiassa, vaikka menisin todistajaksikin maistraattivihkimiseen, laittaisin silloinkin kauniit vaatteet päälleni, onhan se kuitenkin merkittävä tilaisuus. Ja yleensä maistraatissa vihityt, jos eivät pidä varsinaisia häitä, menevät sitten vihkimisen jälkeen jonnekin vaikkapa syömään tai edes kahville todistajiensa kanssa. Jollain laillahan sekin tilaisuus kannattaa juhlistaa, vaikka sitten kuinka vähäisesti. Ja monet menee vielä otattamaan hääkuviakin, kyllähän silloin on hyvä olla juhlavat vaatteet päällä.
Jos yksi virkailijan kysymys saa sinut pois tolaltasi, olet kyllä vaikeasti käsiteltävä ihminen. Minä olisin ottanut tuon huumorilla, koska jos todella menee aivan arkivaatteissaan, niin sehän on jo eräs tyyli sekin. Tuttu pariskunta 70-luvulla meni polkupyörillä maistraattiin tennareissa ja shortseissa, se oli se heidän juttunsa. Poimivat jotain luonnonkukkia kimpuksi siitä rakennuksen reunoilta. Sitten menivät sellaiseen itsepalveluvalokuvaukseen. Niitä he sitten jakeli meille ystäville ja sukulaisille hääkuvinaan.
Kaikki meistä eivät ole mekkoihmisiä. Emme halua tuhlata kerran elämässä käytettävään asuun rahaa, vaikka se olisi häämekko. Varmaan täysin käsittämätöntä sellaiselle, joka hankkii itselleen tonnin hääpuvun lisätipehööreineen.
Eräät pistäytyvät maistraatissa vihittävinä työpaikkansa ruokatauolla, todistajina kanslian henkilökunta.
Siinä saa kyllä tosissaan rakastaa työtään, ettei hyödynnä palkallista vapaapäivää.
Jos on yrittäjä, kuka sen vapaapäivän palkan maksaa? Ei aina ole kyse työnsä rakastamisesta vaan siitä, että haluaa pitää vihkimisen salassa syystä tai toisesta ja väistämättä vapaapäivän pyytäminen "henkilökohtaisesta syystä" voi paljastaa aikeet. Niinpä eräällä "salaa maistraatissa" vihittävällä parilla oli viraston ulko-ovella odottamassa hääkyytiksi työpaikan erikoisajoneuvo. Muita juhlia he eivät sitten pitäneetkään, kun siihen mennessä olivat olleet yhdessä noin 30 vuotta.
Olen eri, mutta aika harva yrittäjäkään tekee ihan oikeasti töitä 7 päivää viikossa 365 päivää vuodessa. Ja miksi jonkun muun pitäisi maksaa se oma hääpäivä vapaaksi? Miksi nykyään ei voi nähdä mitään vaivaa itse, aina pitää jonkun muun kaikki maksaa ja järjestää?
Puhumattakaan jos joutuu vapaapäivää työnanantajalta pyytämään. Kuka palkollinen tekee töitä 7 ja 365? Miksei sinne maistraattiin voi mennä silloin, kun on ihan oikea vapaapäivä?
Tietysti jos haluaa mennä lounastauolla niin se ei ole keneltäkään pois. Mutta pakko se ei ole kenellekään vaan ihan oma valinta, turha esittää muuta.
Työehtosopimuksien mukaan palkallisia vapaapäiviä voivat olla mm. hääpäivä, parisuhteen rekisteröimispäivä, omat ja lähisukulaisten hautajaispäivät, oma 50- ja 60-vuotispäivä, muuttopäivä. Työelämään käyttää omia elinpäiviään aika lailla ja sitten pitää jättää aikaa myös nukkumiseen. Ja ruokakaupassakin pitää käydä, siivota - kaikkea sellaista tylsää.
Jos se menee vaikka 8 h työ, 8 h uni ja 8 h vapaa-aika, josta menee työmatkoihin aikaa plus velvollisuuksiin muutamia tunteja niin kyllä hyödynnän palkalliset vapaapäivät miten parhaaksi katson. Yleensä hääpäivänä mennään naimisiin ja muuttopäivänä muutetaan. Se on elämää ja sen voi tehdä työaikana, joten siitä maksetaan. Jee.
Tämä ei nyt sinänsä ole kovin outo hääkokemus, mutta tuli mieleen noista ”kenelle avec”-kommenteista. Asuin muutaman vuoden ulkomailla ja tapailin hetken aikaa paikallista miestä, joka pyysi seuralaiseksi serkkunsa häihin. Mies oli mukava ja minua kiinnosti kovasti paikalliset häätavat, joten sanoin kyllä, mutta tuntuu kyllä hassulta että kestitsivät jotain serkkunsa random mirkkua Suomesta. Morsiamen isäkin vielä tanssitti minua. No, olivat tosi isot ja oletettavasti kalliit häät, joten en usko että minä siellä hirveästi ketään haittasin, mutta olihan se loppujen lopuksi outoa olla siellä toisten erityisenä päivänä kun en tuntenut ketään enkä puhunut edes kieltä. Eli ymmärrän hyvin jos joku haluaa jotenkin rajata tuota millaiset seuralaiset on kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavan häissä ei tarjoiltu alkoholia, koska appiukolla oli taipumusta ottaa liikaa. Siinähän tietysti kävi niin, että appiukolla oli piilopullo, ja hänellä oli hauskaa ja kaikki muut istuivat kuivin suin. Minusta tämä oli typerää, kyllä alkoholisti aina viinan löytää, ihan turha jättää tarjoilematta muille yhden takia.
Tämä vaara on aina olemassa, jos on täysin alkoholittomat juhlat. Kun alkoholia on järjestäjän puolesta, juomista voi edes jotenkin hillitä. Voi laittaa tarjolle mahdollisimman mietoja juomia ja säännöstellä juoman määrää. Aivan hyvin riittää alkumalja, kaksi kaatoa viiniä ruokailussa (mikä on aika tavallinen ns. paremmillakin aterioilla) ja boolimalja, jossa makua antamassa alkoholin sijasta jotain vahvan makuista mehua.
Juomista voi hillitä myös se, jos juomia on varattu ylenpalttisesti. Ei tule fiilistä, että juotava äkkiä ennen kuin loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Työehtosopimuksien mukaan palkallisia vapaapäiviä voivat olla mm. hääpäivä, parisuhteen rekisteröimispäivä, omat ja lähisukulaisten hautajaispäivät, oma 50- ja 60-vuotispäivä, muuttopäivä. Työelämään käyttää omia elinpäiviään aika lailla ja sitten pitää jättää aikaa myös nukkumiseen. Ja ruokakaupassakin pitää käydä, siivota - kaikkea sellaista tylsää.
Jos se menee vaikka 8 h työ, 8 h uni ja 8 h vapaa-aika, josta menee työmatkoihin aikaa plus velvollisuuksiin muutamia tunteja niin kyllä hyödynnän palkalliset vapaapäivät miten parhaaksi katson. Yleensä hääpäivänä mennään naimisiin ja muuttopäivänä muutetaan. Se on elämää ja sen voi tehdä työaikana, joten siitä maksetaan. Jee.
Kiva, että se oma hautajaispäivä on palkallinen vp.
On jotain, mitä odottaa. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt sinänsä ole kovin outo hääkokemus, mutta tuli mieleen noista ”kenelle avec”-kommenteista. Asuin muutaman vuoden ulkomailla ja tapailin hetken aikaa paikallista miestä, joka pyysi seuralaiseksi serkkunsa häihin. Mies oli mukava ja minua kiinnosti kovasti paikalliset häätavat, joten sanoin kyllä, mutta tuntuu kyllä hassulta että kestitsivät jotain serkkunsa random mirkkua Suomesta. Morsiamen isäkin vielä tanssitti minua. No, olivat tosi isot ja oletettavasti kalliit häät, joten en usko että minä siellä hirveästi ketään haittasin, mutta olihan se loppujen lopuksi outoa olla siellä toisten erityisenä päivänä kun en tuntenut ketään enkä puhunut edes kieltä. Eli ymmärrän hyvin jos joku haluaa jotenkin rajata tuota millaiset seuralaiset on kutsuttu.
Tuohan on tosi kulttuurisidonnainen juttu. Suomessa häät koetaan jotenkin yksityisenä ja intiiminä juhlana, jonne kutsu pitää jotenkin oikein ansaita. Mulla oli joskus intialainen työkaveri, joka ihmetteli suuresti tätä meidän käsitystä häistä. Heillä ne ovat valtavat bileet, siis mitä isommat sen paremmat. Kaikki, joihin vähänkään elämän aikana on tutustuttu, kutsutaan automaattisesti. Sanoi vielä erikseen, että voin sitten odottaa kutsua hänen häihinsä (ja me siis tunnettiin pintapuolisesti erään määräaikaisen projektin tiimoilta).
Itse sivuaiheeseen: antaisin kaikkien seuralaisten tulla. Haluaisin, että vieraat saisivat viettää mun rakkauden juhlaani omien rakkaittensa seurassa, olivat ne sitten lyhyitä tai pitkiä juttuja. Vain sen hetkinen tilanne olisi ratkaiseva.
Vierailija kirjoitti:
Meillä veljen vaimo tai silloinen tyttöystävä jotenkin oletti että me olisimme maksaneet myös heidän häänsä koska meillä oli isot häät. Muut minun ja veljeni suvusta olivat korkeintaan keskituloisia, meillä oli miehen kanssa vähän enemmän ylimääräistä joten meidän häät olivat tavallaan yhdistetyt häät ja sukujuhlat. Jonkun verran olisin voinut veljen häihin laittaa mutta nuo vaatimukset olivat noin 6-7 tuhannen luokkaa. Ja meillä oli lapsia joiden tulevaisuuteen ja koulutukseen oli tarkoitus sijoittaa. Nämä olivat kolmekymppisiä, matkustelevia sinkkuja. Tämä tuleva miniä sitten uhkaili että jos emme auta häissä niin emme ole tervetulleita häihin. Emme auttaneet ja kukaan meidän meidän puolen suvusta ei häissä sitten ollut.
Minun pappani, eli isänisäni kuoli ja pari v sen jälkeen menin naimisiin.
Olimme pari v säästäneet rahaa ja kun alettiin varailemaan paikkoja jne, isäni sanoi hän voisi antaa häihin 10 000 euroa rahaa, jos voisi pyytää koko oman sukunsa.
Olivat viimeksi nähneet hautajaisissa ja olivat kaikki lapsuudessa todella läheisiä. Kun muuttivat eri paikkakunnille, nähtiin enää häissä ja hautajaisissa.
Tämä kävi meille, koska oli isälleni tärkeää. Hän maksoi perinnöstään käytännössä hääpaikan ja hänen sukunsa ruokailut.
Muutama vuosi tämän jälkeen mieheni sisko oli menossa naimisiin ja ehdotti me maksamme heidän häissä paikkavuokran, laitetaan hyvä kiertämään.
Sama ukaasi, jos ette maksa, ei saada kutsua häihin .
Mies sitten korotti ääntään ja kysyi aiotko todellakin olla kutsumatta omaa veljeäsi.
Annettiin lahjaksi 100 e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työehtosopimuksien mukaan palkallisia vapaapäiviä voivat olla mm. hääpäivä, parisuhteen rekisteröimispäivä, omat ja lähisukulaisten hautajaispäivät, oma 50- ja 60-vuotispäivä, muuttopäivä. Työelämään käyttää omia elinpäiviään aika lailla ja sitten pitää jättää aikaa myös nukkumiseen. Ja ruokakaupassakin pitää käydä, siivota - kaikkea sellaista tylsää.
Jos se menee vaikka 8 h työ, 8 h uni ja 8 h vapaa-aika, josta menee työmatkoihin aikaa plus velvollisuuksiin muutamia tunteja niin kyllä hyödynnän palkalliset vapaapäivät miten parhaaksi katson. Yleensä hääpäivänä mennään naimisiin ja muuttopäivänä muutetaan. Se on elämää ja sen voi tehdä työaikana, joten siitä maksetaan. Jee.
Mulle oli uutta että oma hautajaispäiväkin on palkallinen vapaa 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikset sitten pistänyt kaunista mekkoa päällesi, kun menitte vihittäviksi? Kyllä minä ainakin olisin laittautunut kauniiksi, niin kauniiksi kuin yleensä pystyisin.
Itse asiassa, vaikka menisin todistajaksikin maistraattivihkimiseen, laittaisin silloinkin kauniit vaatteet päälleni, onhan se kuitenkin merkittävä tilaisuus. Ja yleensä maistraatissa vihityt, jos eivät pidä varsinaisia häitä, menevät sitten vihkimisen jälkeen jonnekin vaikkapa syömään tai edes kahville todistajiensa kanssa. Jollain laillahan sekin tilaisuus kannattaa juhlistaa, vaikka sitten kuinka vähäisesti. Ja monet menee vielä otattamaan hääkuviakin, kyllähän silloin on hyvä olla juhlavat vaatteet päällä.
Jos yksi virkailijan kysymys saa sinut pois tolaltasi, olet kyllä vaikeasti käsiteltävä ihminen. Minä olisin ottanut tuon huumorilla, koska jos todella menee aivan arkivaatteissaan, niin sehän on jo eräs tyyli sekin. Tuttu pariskunta 70-luvulla meni polkupyörillä maistraattiin tennareissa ja shortseissa, se oli se heidän juttunsa. Poimivat jotain luonnonkukkia kimpuksi siitä rakennuksen reunoilta. Sitten menivät sellaiseen itsepalveluvalokuvaukseen. Niitä he sitten jakeli meille ystäville ja sukulaisille hääkuvinaan.
Kaikki meistä eivät ole mekkoihmisiä. Emme halua tuhlata kerran elämässä käytettävään asuun rahaa, vaikka se olisi häämekko. Varmaan täysin käsittämätöntä sellaiselle, joka hankkii itselleen tonnin hääpuvun lisätipehööreineen.
Eräät pistäytyvät maistraatissa vihittävinä työpaikkansa ruokatauolla, todistajina kanslian henkilökunta.
Siinä saa kyllä tosissaan rakastaa työtään, ettei hyödynnä palkallista vapaapäivää.
Jos on yrittäjä, kuka sen vapaapäivän palkan maksaa? Ei aina ole kyse työnsä rakastamisesta vaan siitä, että haluaa pitää vihkimisen salassa syystä tai toisesta ja väistämättä vapaapäivän pyytäminen "henkilökohtaisesta syystä" voi paljastaa aikeet. Niinpä eräällä "salaa maistraatissa" vihittävällä parilla oli viraston ulko-ovella odottamassa hääkyytiksi työpaikan erikoisajoneuvo. Muita juhlia he eivät sitten pitäneetkään, kun siihen mennessä olivat olleet yhdessä noin 30 vuotta.
Että mua vituttaa tää "kuka maksaa yrittäjän loman" -vinkuna. Se pitää itse osata laskea ja mitoittaa. Jos ei yritys tuota niin paljon, ettei voi bujetoida vapaapäiviä, niin ei taida olla kannattavaa. Tai voi sitä itsensä piippuun vetää, niin ei tarvitse enää töiden tekemistä murehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua sitä, että vielä nykyaikana joku järjestää häät jossain kirkossa ja sitten on kahden tunnin tai jopa pidempi tauko, ennenkuin juhlat alkavat. Hääparin aika lentää siivillä valokuvattavana ollessaan, mutta vieraat jossain vanhan seurojentalon pihamaalla ilman kunnollisia istumapaikkoja.
Hohhoh. Tarjoaisivat vaikka alkuruuan tässä välissä.Kun meillä muutenkin matkitaan jenkkejä, niin voitaisiin apinoida sieltä myös cocktail hour.
Se coktail hour on ihana perinne. Melkein yhtä ihana kuin ne hauskat ja tunnelmaa kohottavat hääleikit, morsiamen ryöstö, morsiamen hameen alla möyriminen ym.
Joten parempi vaihtoehto on susta seisottaa vieraita kuivin suin pakkasessa, sateessa, tai helteessä juhlapaikan ulkopuolella pari tuntia? Ei väliä, vaikka mummot pyörtyy, pikkulapsiperheet häipyy ja loputkin vieraat kastuu, paleltuu tai saa auringonpistoksen, häät kuitenkin onnistuu täydellisesti vieraidenkin kohdalla, kun mitään jenkkihapatusta ei matkita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
“Miksi siis järjestää niitä kaverijatkoja ollenkaan?"
No just siksi, että voi juhlia kavereiden kanssa ja rennommin kuin vastaväittäjää, kustosta ja proffia viihdyttäen ja kiitospuheita pitäen.
OT: Yksi syy jättää väitöskirjan teko väliin: tuollaiset kekkerit.
T. introvertti FM
Ei karonkkaa ole mikään pakko järjestää. Pidin oman väitöstilaisuuden minimaalisena enkä järjestänyt mitään sen kummempaa tai lähettänyt edes kutsuja, suullisesti ainoastaan joitain. Laitos yleensä järjestää väitöskahvit väitöksen jälkeen ja se riittää oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kaikkien hääpäivänä möksäävien (yleensä morsianten) puolesta. Niin monesti olen nähnyt morsiamen viettävän juhlapäivää suu tiukkana viivana, kun kaikki ei ole mennyt omien toiveiden mukaan. Jollakin ärsyttää aikataulujen pettäminen, toisilla "ei riittävän romanttisia hääpäivänä puhunut puoliso" jne. Voi, kun nämä morsiamet tajuaisivat nauttia juhlapäivästä eikä keskittyä mököttämään jostain pikkuasioista.
Elämän suorittaminen ja perfektionismi on valitettavan moneen naiseen kasvattamalla pakotettu, kuten moneen poikaan täydellinen piittaamattomuus mistään. Kumpikin on tuhoisaa.
Vanhempia tästä pitänee tuomita.
Kyllä tällainen touhu on etupäässä huonosti ja tasapainottomasti kasvatettujen alempien sosiaaliluokkien hommaa. Kun ei ole sivistystä eikä ole juuri mitään sivistyneempää päässyt elämässään kokemaan, oma pää on täynnä romanttisia kuvitelmia siitä miten asiat muka tehdään "hienosti". Sitten menee suunnitelmat aina kuin Mrs. Bucketilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.
Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.
Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.
Jos ikinä koskaan muutamme miehen kanssa mielemme ja naimisiin menemme, niin on kyllä parasta, että ollaan se edellinen yö erillään, että tulevat ne häätkin. Voin vaan kuvitella, että mahdollisesti a) stressaantuneena, b) väsyneenä, c) nälkäisenä tai d) kaikkina mainittuina menee kuppi vähemmästäkin nurin, ja en kyllä todellakaan halua oman puolison kanssa riidellä häiden aattoiltana.
Kuvaus voi olla ennen vihkimistä kyllä.
Minusta taas oli ehdottomasti rentouttavinta mennä miehenkanssa saunanpuhtaana omaan sänkyyn nukkumaan. Ajatuskin, että jompi kumpi olisi joutunut lähtemään johonkin muualle oli absurdi.
Onko Suomessa nykyään näin yleistä asua yhdessä ennen häitä? Itse en tunne ketään joka näin olisi toiminut. Eikä myöskään hääkuvia tulisi mieleen ottaa ennen vihkimistä, tuntuisi oudolta kun ei vielä olla naimisissa.
T. Etelä-Euroopassa asuva suomalaista sukua omaava, häät ensi vuonna ja siihen asti asutaan erilläänEiköhän Suomessa valtaosa asu yhdessä ennen häitä. Itse en tunne ketään, joka ei olisi asunut. Mietin nyt 1980-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneitä tuttuja ja sukulaisia.
Ei meidänkään piireissä kyllä asuta yhdessä ennen vihkimistä. Helsinki, uskovainen (katolinen) synt.-91
Kyllä tunnen niitäkin jotka asuu mutta omassa kaveripiirissä ei ole tapana.
Enkä itsekään haluaisi hääkuvaa jossa en ole vielä naimisissa..Tuo lienee aika harvinaista nykyaikana, tietyt uskovaispiirit toki erikseen. Mutta samaa mieltä tuosta hääkuvasta. Minusta on täysin ymmärrettävää, että hääkuva halutaan ottaa kun ollaan jo naimisissa, ihan asumismuodosta ja asumismuodosta ja immenkalvon eheydestä riippumatta. Ja monet ei halua näyttäytyä puolisolle hääpuvussa ennen kirkkoa, vaikka kuinka asuttaisiin yhdessä. Ei ole mikään taikauskojuttu vaan halutaan säästää itse vihkitilaisuuteen se "vau!" -efekti kun sulhanen näkee morsiamen kaikkein kauneimmillaan.
Kaikin mokomin.
Mutta älkää kiduttako häävieraita tuon pakkomielteenne takia.Jaa, minä olen pitänyt hääjuhlia poikkeuksetta hauskoina kuvausajankohdasta riippumatta. Jos sinusta häät ovat kidutusta ellei niitä järjestetä juuri sinun sanelemallasi tavalla, niin kannattaa jättää menemättä. Samoin muiden valittajien. En käsitä miksi on pakko mennä, jos kaikesta pitää valittaa ja mikään ei kelpaa.
Menikö sinulla nyt liioittelun puolelle.
"Kaikesta valitetaan eikä mikään kelpaa".
Jos pitää odottaa vihkimisen jälkeen pari tuntia ilman mitään tarjoilua tai
mahdollisuutta mennä sisälle jne, on se vieraiden kiusaamista.
Ja miksi?
Jonkun perinteen vuoksi muka vaikka yhteisessä sängyssä on nukuttu monta vuotta ja kaikki nähty ja tehty mutta sitten yhtenä päivänä ei voida nähdä juuri ennen vihkimistä valokuvien takia.
Onneksi itse olen ollut häissä missä kuvat on otettu hääpaikan läheisyydessä luonnossa tai muussa kauniissa paikassa juhlien lomassa niin että kaikki vieraat eivät ole varmaan edes huomanneet koko juttua.
Se on todella hyvä tapa ja tulee ihania kuvia myös .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikset sitten pistänyt kaunista mekkoa päällesi, kun menitte vihittäviksi? Kyllä minä ainakin olisin laittautunut kauniiksi, niin kauniiksi kuin yleensä pystyisin.
Itse asiassa, vaikka menisin todistajaksikin maistraattivihkimiseen, laittaisin silloinkin kauniit vaatteet päälleni, onhan se kuitenkin merkittävä tilaisuus. Ja yleensä maistraatissa vihityt, jos eivät pidä varsinaisia häitä, menevät sitten vihkimisen jälkeen jonnekin vaikkapa syömään tai edes kahville todistajiensa kanssa. Jollain laillahan sekin tilaisuus kannattaa juhlistaa, vaikka sitten kuinka vähäisesti. Ja monet menee vielä otattamaan hääkuviakin, kyllähän silloin on hyvä olla juhlavat vaatteet päällä.
Jos yksi virkailijan kysymys saa sinut pois tolaltasi, olet kyllä vaikeasti käsiteltävä ihminen. Minä olisin ottanut tuon huumorilla, koska jos todella menee aivan arkivaatteissaan, niin sehän on jo eräs tyyli sekin. Tuttu pariskunta 70-luvulla meni polkupyörillä maistraattiin tennareissa ja shortseissa, se oli se heidän juttunsa. Poimivat jotain luonnonkukkia kimpuksi siitä rakennuksen reunoilta. Sitten menivät sellaiseen itsepalveluvalokuvaukseen. Niitä he sitten jakeli meille ystäville ja sukulaisille hääkuvinaan.
Kaikki meistä eivät ole mekkoihmisiä. Emme halua tuhlata kerran elämässä käytettävään asuun rahaa, vaikka se olisi häämekko. Varmaan täysin käsittämätöntä sellaiselle, joka hankkii itselleen tonnin hääpuvun lisätipehööreineen.
Eräät pistäytyvät maistraatissa vihittävinä työpaikkansa ruokatauolla, todistajina kanslian henkilökunta.
Siinä saa kyllä tosissaan rakastaa työtään, ettei hyödynnä palkallista vapaapäivää.
Jos on yrittäjä, kuka sen vapaapäivän palkan maksaa? Ei aina ole kyse työnsä rakastamisesta vaan siitä, että haluaa pitää vihkimisen salassa syystä tai toisesta ja väistämättä vapaapäivän pyytäminen "henkilökohtaisesta syystä" voi paljastaa aikeet. Niinpä eräällä "salaa maistraatissa" vihittävällä parilla oli viraston ulko-ovella odottamassa hääkyytiksi työpaikan erikoisajoneuvo. Muita juhlia he eivät sitten pitäneetkään, kun siihen mennessä olivat olleet yhdessä noin 30 vuotta.
maistraatti hullu täällä hei!
Olen tosiaankin yksityisyrittäjä..
töihin vihinnän jälkeen.6 pv:nä viikossa kuten aina.
alapeukuttakaa vain kaikki eromnneet unelmahää morsiammet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.
Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.
Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.
Jos ikinä koskaan muutamme miehen kanssa mielemme ja naimisiin menemme, niin on kyllä parasta, että ollaan se edellinen yö erillään, että tulevat ne häätkin. Voin vaan kuvitella, että mahdollisesti a) stressaantuneena, b) väsyneenä, c) nälkäisenä tai d) kaikkina mainittuina menee kuppi vähemmästäkin nurin, ja en kyllä todellakaan halua oman puolison kanssa riidellä häiden aattoiltana.
Kuvaus voi olla ennen vihkimistä kyllä.
Minusta taas oli ehdottomasti rentouttavinta mennä miehenkanssa saunanpuhtaana omaan sänkyyn nukkumaan. Ajatuskin, että jompi kumpi olisi joutunut lähtemään johonkin muualle oli absurdi.
Onko Suomessa nykyään näin yleistä asua yhdessä ennen häitä? Itse en tunne ketään joka näin olisi toiminut. Eikä myöskään hääkuvia tulisi mieleen ottaa ennen vihkimistä, tuntuisi oudolta kun ei vielä olla naimisissa.
T. Etelä-Euroopassa asuva suomalaista sukua omaava, häät ensi vuonna ja siihen asti asutaan erilläänEiköhän Suomessa valtaosa asu yhdessä ennen häitä. Itse en tunne ketään, joka ei olisi asunut. Mietin nyt 1980-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneitä tuttuja ja sukulaisia.
Ei meidänkään piireissä kyllä asuta yhdessä ennen vihkimistä. Helsinki, uskovainen (katolinen) synt.-91
Kyllä tunnen niitäkin jotka asuu mutta omassa kaveripiirissä ei ole tapana.
Enkä itsekään haluaisi hääkuvaa jossa en ole vielä naimisissa..Tuo lienee aika harvinaista nykyaikana, tietyt uskovaispiirit toki erikseen. Mutta samaa mieltä tuosta hääkuvasta. Minusta on täysin ymmärrettävää, että hääkuva halutaan ottaa kun ollaan jo naimisissa, ihan asumismuodosta ja asumismuodosta ja immenkalvon eheydestä riippumatta. Ja monet ei halua näyttäytyä puolisolle hääpuvussa ennen kirkkoa, vaikka kuinka asuttaisiin yhdessä. Ei ole mikään taikauskojuttu vaan halutaan säästää itse vihkitilaisuuteen se "vau!" -efekti kun sulhanen näkee morsiamen kaikkein kauneimmillaan.
Onko 30 vuotta miehen kanssa asunut morsian KAUNEIMMILLAAN?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI TUNNU MISSÄÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.
Olimme n20 min ennen vihintää.
Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.
Menimme tiskile
Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?
Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.
Virkailija :menkää tonne odottamaan.
Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni
Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään
MISSÄ TEIN VÄÄRIN?
En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?
Pistä ITSESI minun tilalleni ja kuvittele ,että olet menossa naimisiin sen ainoan kerran elämäsi rakkauden kanssa.
Kuvittele että olet miettinyt aina välillä mekkohäitä, mutta sukuun yhteys kadonnut ..aika kuluu
Päätätte että lakisyistä naimisiin.
Sinä olet pohjimmiltasi romanttinen ihminen
no niin..nyt: oletko tullut todistamaan?
Vaikuttaa, että loukkaannut todella herkästi. Ei se ole virkailijan vika, että hän ei naamasta näe, kuka on missäkin roolissa.
Virkailija on töissä vihintäosastolla.
Voisi kysyä : hei olettoko tulleet vihittäviksi?
Maistraatissa ei ole vihintäosastoa ja se lasikopissa istuva vastaanottovirkailija on tyyliin kassanhoitaja/kirjanpitäjä/merkonomi.
Maistraatissa (nyk. Digi- ja väestövirasto) hoidetaan paljon muutakin kuin vihkimisiä. Sieltä voi esim. hakea edunvalvojaa tai kiinteistölle lainhuutoa.
miksi minulta kysyttiin: oletteko tulleet todistamaan?
eihän siinä ole järjen häivää?
pailla ei ollut AULASSA vaan erillinen osasto toisessa kerroksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI TUNNU MISSÄÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.
Olimme n20 min ennen vihintää.
Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.
Menimme tiskile
Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?
Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.
Virkailija :menkää tonne odottamaan.
Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni
Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään
MISSÄ TEIN VÄÄRIN?
En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?
Pistä ITSESI minun tilalleni ja kuvittele ,että olet menossa naimisiin sen ainoan kerran elämäsi rakkauden kanssa.
Kuvittele että olet miettinyt aina välillä mekkohäitä, mutta sukuun yhteys kadonnut ..aika kuluu
Päätätte että lakisyistä naimisiin.
Sinä olet pohjimmiltasi romanttinen ihminen
no niin..nyt: oletko tullut todistamaan?
Vaikuttaa, että loukkaannut todella herkästi. Ei se ole virkailijan vika, että hän ei naamasta näe, kuka on missäkin roolissa.
Virkailija on töissä vihintäosastolla.
Voisi kysyä : hei olettoko tulleet vihittäviksi?
Maistraatissa ei ole vihintäosastoa ja se lasikopissa istuva vastaanottovirkailija on tyyliin kassanhoitaja/kirjanpitäjä/merkonomi.
Maistraatissa (nyk. Digi- ja väestövirasto) hoidetaan paljon muutakin kuin vihkimisiä. Sieltä voi esim. hakea edunvalvojaa tai kiinteistölle lainhuutoa.
miksi minulta kysyttiin: oletteko tulleet todistamaan?
eihän siinä ole järjen häivää?
pailla ei ollut AULASSA vaan erillinen osasto toisessa kerroksessa?
Sanoit nähneesi naisen morsiuspuvussa jossain huoneessa. Ehkä siellä odoteltiin vielä todistajia saapuvaksi paikalle, ja kun olitte ilmeisesti vähän etuajassa niin oletettiin, että sinä olet se todistaja?
Jos on yrittäjä, kuka sen vapaapäivän palkan maksaa? Ei aina ole kyse työnsä rakastamisesta vaan siitä, että haluaa pitää vihkimisen salassa syystä tai toisesta ja väistämättä vapaapäivän pyytäminen "henkilökohtaisesta syystä" voi paljastaa aikeet. Niinpä eräällä "salaa maistraatissa" vihittävällä parilla oli viraston ulko-ovella odottamassa hääkyytiksi työpaikan erikoisajoneuvo. Muita juhlia he eivät sitten pitäneetkään, kun siihen mennessä olivat olleet yhdessä noin 30 vuotta.