Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kokemuksia uudemmista, koronaajan pienistä häistä?
Kuka on se koronaaja?
Kuolinsyyntutkija (vrt. coroner). Koronaajan todistus tarvitaan, että työnantaja hyväksyy työntekijän hautajaispäivän palkallisena vapaapäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI TUNNU MISSÄÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.
Olimme n20 min ennen vihintää.
Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.
Menimme tiskile
Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?
Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.
Virkailija :menkää tonne odottamaan.
Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni
Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään
MISSÄ TEIN VÄÄRIN?
En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?
Pistä ITSESI minun tilalleni ja kuvittele ,että olet menossa naimisiin sen ainoan kerran elämäsi rakkauden kanssa.
Kuvittele että olet miettinyt aina välillä mekkohäitä, mutta sukuun yhteys kadonnut ..aika kuluu
Päätätte että lakisyistä naimisiin.
Sinä olet pohjimmiltasi romanttinen ihminen
no niin..nyt: oletko tullut todistamaan?
Vaikuttaa, että loukkaannut todella herkästi. Ei se ole virkailijan vika, että hän ei naamasta näe, kuka on missäkin roolissa.
Virkailija on töissä vihintäosastolla.
Voisi kysyä : hei olettoko tulleet vihittäviksi?
Maistraatissa ei ole vihintäosastoa ja se lasikopissa istuva vastaanottovirkailija on tyyliin kassanhoitaja/kirjanpitäjä/merkonomi.
Maistraatissa (nyk. Digi- ja väestövirasto) hoidetaan paljon muutakin kuin vihkimisiä. Sieltä voi esim. hakea edunvalvojaa tai kiinteistölle lainhuutoa.
miksi minulta kysyttiin: oletteko tulleet todistamaan?
eihän siinä ole järjen häivää?
pailla ei ollut AULASSA vaan erillinen osasto toisessa kerroksessa?
No voi hele.... miksi kysyt sitä TÄÄLLÄ? Mikset kysynyt siellä maistraatissa, että miksi te minulta tällaista kysytte? Jos asia sinua niin askarruttaa, niin pitää avata suu silloin kun on sen aika. Ei me kukaan voida sinua täällä tässä asiassa auttaa. Me emme tiedä, miksi sinulta näin kysyttiin. Siis EMME TIEDÄ.
Vain se tietää, joka kysyi. Kysy häneltä.
Mikä itse asiassa tuossa noin suuresti kaivelee? Ja ei, älä vastaa. Mieti itse mielessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran körttihäissä ja papin saarna oli melko villiä kuunneltavaa, korostettiin kuinka mies on perheen pää ja naisen pitää totella miestään kaikessa ja noudattaa miehen sääntöjä. En tiedä onko tämä tyypillistä körttihäille kun en ole muita päässyt todistamaan vai vähän erikoinen pappi, mutta oli kyllä outoa kuunnella. .
Tais olla kyllä jonkun muun uskonnollisen porukan kuin körttien häät tuollaiset. Körtit ovat juurikin se ev.lut. kirkon avarakatseisin siipi. Valtaosa heistä esim. kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Monien muiden liikkeiden mielestä körtit eivät edes ole kunnolla uskossa, koska ovat liian suvaitsevaisia. Ei ole lainkaan körttimäistä paasata "sääntöjä" tai esim. tuomita ketään.
Onhan noita ollut.
Ystävät päättivät mennä naimisiin mökillään. Joo, kaunis paikka ja iso piha, mutta lievästi mäkinen. Mökki muutaman neliön nukkupaikka. Koko kesän jo oli satanut eikä lämpötila hivunnut yli 15 asteen. Eivät kuitenkaan siirtäneet sisälle juhlia (mahdollisuus oli), koska ”ei hääpäivänä sada!” Vettä tuli kuin Esterin perseestä. Pari tuntia siellä teltassa väen vängällä oltiin, sitten kotiin.
Miehen vanha ystävä oli menossa naimisiin. Saimme kutsun tietenkin ja aina kun tapasimme heitä, he kehuivat miten heidän vanhempansa maksavat häät ja ne ovat todella luxus tapahtuma. Kirkossa olin aika äimän käkenä. Väkeä oli todella, todella paljon. Juhlapaikka? Pieni, olin viettänyt siellä muutamat synttärit. Siis oikeasti pieni, ehkä max 50 henkilön ja kirkossa oli ainakin 200 henkilöä.
Juhlapaikalle päästyämme löydämme plaseerauksen. Kaikille hääparin kavereille oli istumapaikat, sukulaiset pihalle seisomaan. Ei juhlatelttoja, ei tuoleja, ei mitään. Me kaverit jäimme pihalle ja aloimme ohjaamaan varsinkin vanhempia sukulaisia istumaan paikoillemme (jonka kaaso yritti estää). Juhlapaikan sivussa näkyi erittäin vaisu hääpari ja kaksi huutavaa isää. He siis päättivät pitää kavereilleen monen tonnin bileet (näkyi esim koristelussa ettei todellakaan ollut säästelty), ja sukulaiset saavat lähteä kotiin. Suurin osa meistä kavereista ja sukulaisista lähti ja moni otti lahjan mukaansa. Ilta oli kuulemma istuttu suht hiljaa syöden koska pitopalvelu ja kaikki oli järkätty. Morsian itse ei häistä halunnut koskaan puhua mitään, mutta bestman kertoi että suunnitelma oli ollut että sukulaiset ja muut joilla ei ollut istumapaikkaa juhlapaikalla ”tajuavat yskän” ja lähtevät. Erosivat muuten vuotta myöhemmin.
Sukulaisen häissä mummoni itki sillä tavalla kirkossa ettei kukaan kuullut mitään.
Täällä on sata häidenhaukkumisketjua, miksi niitä pitää avata lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran körttihäissä ja papin saarna oli melko villiä kuunneltavaa, korostettiin kuinka mies on perheen pää ja naisen pitää totella miestään kaikessa ja noudattaa miehen sääntöjä. En tiedä onko tämä tyypillistä körttihäille kun en ole muita päässyt todistamaan vai vähän erikoinen pappi, mutta oli kyllä outoa kuunnella. .
Tais olla kyllä jonkun muun uskonnollisen porukan kuin körttien häät tuollaiset. Körtit ovat juurikin se ev.lut. kirkon avarakatseisin siipi. Valtaosa heistä esim. kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Monien muiden liikkeiden mielestä körtit eivät edes ole kunnolla uskossa, koska ovat liian suvaitsevaisia. Ei ole lainkaan körttimäistä paasata "sääntöjä" tai esim. tuomita ketään.
Olin aika nuori ja minulle puhuttiin körttiläisyydestä. On toki mahdollista, että kyse on ihan muusta uskontokunnasta ja tämä körttiläisyydestä puhuminen oli sukulaisten tietämättömyyttä tai irvailuakin? Kiva kun jaksoit selventää, itselläni on ollut körttiläisyydestä hyvin erilainen kuva :)
Muutamia helmiä:
* miehen veljen häät Savon sydämessä jossain metsästysseuran tms. juhlatalolla. Hyttysiä tsiljoona, miehen (ja siis sulhasen) isän puolen suku istui yhden pihapiirissä olleen mökin terassilla ryyppäämässä keskenään.
* tyttäreni kummitädin (veljeni entinen kihlattu) häät, joissa tyttäreni oli morsiusneitona. Siitä huolimatta meidät oli plaseerattu jonnekin vihoviimeiseen nurkkapöytään joidenkin morsiamen opiskelukavereiden kanssa, kun taas sulhaspoika (sulhasen kummipoika) perheineen istui pääpöydässä (tosin sulhaspojan isä oli yksi bestmaneista).
* serkkuni häissä meidät oli plaseerattu jonnekin peränurkkaan vanhojen naapuruston tätien ja sukulaistätien kanssa samaan pöytään. Hieman sapetti, kun mun muu lapsuudenperheeni eli vanhempani ja molemmat veljeni perheineen istuivat ihan lähellä morsiusparia toisella puolella juhlatilaa. Tuli ihan fiilis, että meidät oli unohdettu ja viime hetkellä muistettu, että "ai hitto, mihin me nää laitetaan". Sulhanen on meille (mulle ja veljilleni) oikeasti läheinen, ja hääpari on meidän toisen lapsen kummit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran körttihäissä ja papin saarna oli melko villiä kuunneltavaa, korostettiin kuinka mies on perheen pää ja naisen pitää totella miestään kaikessa ja noudattaa miehen sääntöjä. En tiedä onko tämä tyypillistä körttihäille kun en ole muita päässyt todistamaan vai vähän erikoinen pappi, mutta oli kyllä outoa kuunnella. .
Tais olla kyllä jonkun muun uskonnollisen porukan kuin körttien häät tuollaiset. Körtit ovat juurikin se ev.lut. kirkon avarakatseisin siipi. Valtaosa heistä esim. kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Monien muiden liikkeiden mielestä körtit eivät edes ole kunnolla uskossa, koska ovat liian suvaitsevaisia. Ei ole lainkaan körttimäistä paasata "sääntöjä" tai esim. tuomita ketään.
Olin aika nuori ja minulle puhuttiin körttiläisyydestä. On toki mahdollista, että kyse on ihan muusta uskontokunnasta ja tämä körttiläisyydestä puhuminen oli sukulaisten tietämättömyyttä tai irvailuakin? Kiva kun jaksoit selventää, itselläni on ollut körttiläisyydestä hyvin erilainen kuva :)
Oikeasti körtit eivät kyllä ole avarakatseisin ja hilpeä herätysliike, vaan juurikin niitä tulikiven, nöyryyden ja kadotuksen saarnaajia. Körteiksi itsensä tunnistavia ja tunnustavia on toki monenlaisia, osa ihan selkeästi kotinsa ja kasvatuksensa pohjalta tuntee kuuluvansa körtteihin. Liikkeessä ei ole samaan tyyliin "omituisia" sääntöjä kuten esim. lestadiolaisuudessa ja sallivat naispappeuden ja hyväksyvät seksuaalivähemmistöt. Toimivat kiinteässä yhteydessä ev.lut seurakunnan kanssa.
Jos on vanhan kansan saarnamies ollut, niin varmasti naisen paikka on tehty selväksi ja ihmisen osa pieneksi armonkerjäläiseksi.
Miehen lapsuudenkaverin häät, mies bestman. En tuntenut muita kuin hääparin ja toisen bestmanin. Mies plaseerattiin ns. pääpöytään toisen bestmanin ja kaasojen kanssa, minä istuin salin nurkassa kaasojen miesten kanssa. He tunsivat toisensa ennestään ainakin jollain tavalla, mutta minulla ei ollut heidän kanssaan mitään muuta yhteistä kuin se, että meidän puolisot istuivat eri pöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketju ilmiannettu.
Joku bridezilla tunnisti itsensä🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudon karmivat hyvän ystävän häät! Tiesimme kaveripiirissä, että poikaystävä pahoinpiteli häntä mutta hienot "seurapiirihäät" kuitenkin vietettiin. Oli oudot häät, kun ei voinut olla onnellinen ystävän puolesta, mikä normaalisti kuitenkin häissä tapana. No, erosivat sitten joitain vuosia myöhemmin, kun mies pahoinpiteli hänet sairaalakuntoon. Sitä olikin jo lähipiiriltä mahdoton salata.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on sata häidenhaukkumisketjua, miksi niitä pitää avata lisää?
Käytkö vähän hitaalla, kun ketjua on jo 45 sivua ja viestejä lähes 900, niin nyt juputat uudesta häidenhaukkumisketjusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häät perjantaina, joten jouduttiin ottamaan töistä vapaapäivät juhlaa varten. Matkaa hieman yli 300 km juhlapaikalle, joten majoituskin varattiin. Ostettiin juhlavaatteet kahdelle pienelle lapselle ja tuolla porukalla ajettiin serkun häihin.
Juhlat oli homeisessa seuraintalossa (sen oikeasti huomasi tosi selvästi kuka vaan, vaikken ole mitenkään herkistynyt), jossa oli rotanloukkuja nurkassa. Ruuaksi kirjolohikiusausta, Vaasan ruispaloja margariinilla ja juomaksi maitoa, vettä tai itse Soda Streamilla tehtyä vissyä, pullo ulkonäön perusteella noin tuhanteen kertaan käytetty ja vuosien takaa. Hääkakku oli itse pellille tehty täytekakku, kehnosti koristeltuna ja aivan liian kosteana. Iltapalaksi olisi saanut grillata makkaraa, joka sentään on ihan hauskaa tavallaan, mutta lähdimme ennen sitä ohjelmanumeroa. Alkoholia oli tarjolla, mutta pelkkää kaljaa ja sitä vauvan kylpyammeesta, johon kaadetun hanaveden oli ilmeisesti tarkoitus pitää juomat kylmänä. Kysyin kaasolta, että mahtaako esimerkiksi siideriä olla tarjolla, kun olut ei maita yhtään, mutta kaaso vaan totesi, että voi harmi, ne taisi loppua jo... Eli oli niitä ehkä 6-pack ollut.
Noista kemuista lähtiessä kieltämättä harmitti, etten kehdannut käydä hakemassa lahjakuorta takaisin. Pienen budjetin häissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta niihin kutsutaan mun mielestä vaan lähimmät, ei laiteta vähän kaukaisempia sukulaisia ajamaan satojen kilometrien takaa kertomatta etukäteen yhtään, että näissä häissä on sitten tarjoilu samaa tasoa kuin peruskoulun ruokalassa. Ymmärrän tuollaisen silloin, kun kyseessä on joku hädin tuskin täysikäinen pariskunta, joilla ei ole vanhemmilta mitään tukea hommaan, mutta nämä ovat korkeasti koulutettuja ja työelämässä olevia ihmisiä... Ei tullut edes kiitoskorttia. Eipä tarvitse ainakaan kantaa murhetta siitä, että lahjamme olisi ollut liian vaatimaton - se nimittäin kattoi ruokakustannuksemme varmaan kymmenkertaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.
Laitetaan hääkutsun, että ei haluta lahjoja. Silti oletetaan, että vihjailemalla kutsutut tajuaa, että lahja olisi siitä huolimatta suotava. En ymmärrä logiikkaa :D
Toivottavasti tuon viestin on kirjoittanut trolli. Ei kai kukaan ole noin aivoton?
Ikävien väärinymmärrysten välttämiseksi kannattaisi kirjoittaa kutsuun esim. ”Emme halua lahjoja, mutta oletamme, että läheisimmät ainakin tuovat lahjan. Muutkin voivat lahjoilla osoittaa välittämistään.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran körttihäissä ja papin saarna oli melko villiä kuunneltavaa, korostettiin kuinka mies on perheen pää ja naisen pitää totella miestään kaikessa ja noudattaa miehen sääntöjä. En tiedä onko tämä tyypillistä körttihäille kun en ole muita päässyt todistamaan vai vähän erikoinen pappi, mutta oli kyllä outoa kuunnella. .
Tais olla kyllä jonkun muun uskonnollisen porukan kuin körttien häät tuollaiset. Körtit ovat juurikin se ev.lut. kirkon avarakatseisin siipi. Valtaosa heistä esim. kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Monien muiden liikkeiden mielestä körtit eivät edes ole kunnolla uskossa, koska ovat liian suvaitsevaisia. Ei ole lainkaan körttimäistä paasata "sääntöjä" tai esim. tuomita ketään.
Oikeassa olet. Ei ole körttien häät tuollaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi ihmeellinen hääkokemus, liittyen omaan naimisiinmenooni (varoitus, tämä on vähän ohi ketjun aiheen): Ystävä suuttui hääsuunnitelmistamme niin paljon, että pisti välit poikki. Lopullisesti. Homma meni niin, että hän aloitti valtavan riidan kun pahaa aavistamatta kerroin, että olemme mieheni kanssa päättäneet vain käväistä maistraatissa ja tarjota ravintolaillallisen perheenjäsenille. Kuulemma ratkaisumme oli törkeä, kun meidät sentään oli vuotta aiemmin kutsuttu hänen häihinsä, jotka olivat perinteiset n. 100 hengen häät. Näissä asioissa pätee kuulemma vastavuoroisuus.
Riitaa kesti jonkin aikaa, ja yritin parhaani mukaan selittää, miksi päädyimme mielestämme meidän näköiseen ratkaisuun, ja ettei tässä yritetty ketään loukata. Selitykset eivät auttaneet, vaan yhteydenpito katkesi, eikä ole sen koomin palautunut. Naimisiinmenostamme on jo useampi vuosi aikaa. Ja kyseessä oli siis ystävä ala-asteajoilta saakka. Ystävä, joka ehkä on vähän dramaattinen, mutta jonka kanssa en ollut kunnolla riidellyt koskaan ennen. Rehellisesti, tämä koko farssi on elämäni suurimpia mysteerejä, ja oli pakko nyt kirjoittaa se tänne :D
Et ole ainoa. Minulle myös kaverit suuttuivat, kun menimme miehen kanssa naimisiin ihan omia aikojamme maistraatissa häitä pitämättä. Eräs kaverini perusteli väliemme viilenemisen sillä, että teimme sen ihan tahallamme asettaaksemme hänet naurettavaan asemaan, kun oli suunnitellut häitään samalle kesälle kaksi vuotta ja niistä oli tulossa vuosisadan bileet. Että kuinka noloa oli, että me pääsimme niin helpolla naimisiin, kun hän on nähnyt ison vaivan. Kutsumme hänen häihinsä peruttiin suullisesti.
Monia muitakin ihmeellisyyksi tuli eteen, mutta koska eivät kuulu ketjuun, en ala niitä kirjoittamaan.
Kuvissa kävimme ennen vihkimistä ja mies näki minun puvun ennen sitä ja yhdessä nukuttiin edellinen yö ja ei ole tuottanut huonoa onnea. Naimisissa on oltu 27 vuotta
”Kulta, eiköhän me voitais mennä jo naimisiin, kun tässä on yhdessä jo kökitty monta vuotta?”
”Hihii, ihanaa, mennään vaan. Mutta ei sitten mitään isoja juhlia, käväistään vain maistraatissa.”
”Ai miksi?”
”No tietty siksi että vähän näpäytettäisiin tota Niinaa, joka suunnittelee isoja hääjuhlia!”
”Joo, tosiaankin! Just hyvä, höhöhöö! Kyllä kaikki nyt nauraa niille!”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.
Laitetaan hääkutsun, että ei haluta lahjoja. Silti oletetaan, että vihjailemalla kutsutut tajuaa, että lahja olisi siitä huolimatta suotava. En ymmärrä logiikkaa :D
Toivottavasti tuon viestin on kirjoittanut trolli. Ei kai kukaan ole noin aivoton?
Ikävien väärinymmärrysten välttämiseksi kannattaisi kirjoittaa kutsuun esim. ”Emme halua lahjoja, mutta oletamme, että läheisimmät ainakin tuovat lahjan. Muutkin voivat lahjoilla osoittaa välittämistään.”
”Huom. Emme ole ahneita kerjääjiä”, niin eipähän sekään jää epäselväksi.
Kuka on se koronaaja?