Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Lquote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs opiskeluaikainen kaveri meni naimisiin paikallispoliitikon (PS) kanss. Häissä viina ja vähän muukin virtasi ja loppuillasta sulhanen väsähti ja sammui esiintymislavalle pää sen ison rummun sisällä. Sulhasen kaverit päättivät ottaa ”ilon” irti tilantesta ja vetivät sulhasen housut nilkkoihin ja tunkivat hänen takapuoleensa mm. rumpupalikan, mikrofoonin ja kynttilänjalan ja ottivat kuvia ja videoita useammalla kameralla. Vähän kyllä kävi sääliksi sulhasta ja toisaalta nauratti että jos sulhanen pyrkii etenemään politiikassa kuvat nähtäneen jossain Hymy-lehdessä tms.

Siis mitä helvettiä täähän on seksuaalista väkivaltaa? Mikä tässä on hauskaa?

Kaikki tuo tapahtui tottuneen oloisesti, joten epäilen että ei oltu ensimmäistä kertaa asialla. Oma huvitukseni johtui ajatuksesta että mietin että jos vaikka Paavo Väyrysestä olis tämmöisiä kuvia, pää isossa rummussa liituraita puvun housut nilkoissa kynttilän jalka peffassa Mauri Pekkanen ottamassa kuvia.

Minua ei naurata tämäkään mielikuva. Kuinka paljon teitä siellä oli katselemassa tätä tempausta, ettekä kukaan puuttuneet siihen mitenkään?

ohis

Niinkuin kirjoitin tuntui olevan tuolle miehen kaveriporukalle/ suvulle, jota suurin osa vieraista oli, niin ihan normaalia toimintaa. Olihan tuolla jo nähty useammat helikopterit jne. ennen tätä huipennusta. Morsianki suhtautui vähän semmoisella ei taas tätä ja pojat on poikia mentaliteetilla. Mutta pakko sanoa nyt kun otit asian esille noin niin onhan tämä outoa ja vähän itseänikin hävettää että en sanonut mitään, mutta oikeastaan muutamaa opiskeluaikaista kaveria lukuunottamatta en tuntenut vieraita joista osa oli melko pelottaviakin.

Siis tämä on ra  iskaus. .....

Ihimisten rajat on erilaisia, mikä nää oot kettää tuomitsemaan! Annetaan asia olla onha sitä tässä jo jauhettu iha tarpeeksi.

Selkeästihän tää kirjoittaja on vaan keksinyt koko jutun.

Kuinka selekeästi? Eikö puoluetoimistolta löydy videota?

En nyt tiedä kuinka selkeästi voihan olla että vain tuo PS osuus oli keksitty, koska olen ollut erään metalli keikan jälkeen jatkoilla, jossa sammuneen perseeseen kaadettin kaljaa niin että pullon kaula oli ihan sisällä, eipä tuollakaan kukaan tuntunut tilanteessa tekevän muuta kuin nauravan, kuvaamaan kukaan ei sentään ryhtynyt. Itseäni oksetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.

Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.

Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.

Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.

Jos ikinä koskaan muutamme miehen kanssa mielemme ja naimisiin menemme, niin on kyllä parasta, että ollaan se edellinen yö erillään, että tulevat ne häätkin. Voin vaan kuvitella, että mahdollisesti a) stressaantuneena, b) väsyneenä, c) nälkäisenä tai d) kaikkina mainittuina menee kuppi vähemmästäkin nurin, ja en kyllä todellakaan halua oman puolison kanssa riidellä häiden aattoiltana.

Kuvaus voi olla ennen vihkimistä kyllä.

Minusta taas oli ehdottomasti rentouttavinta mennä miehenkanssa saunanpuhtaana omaan sänkyyn nukkumaan. Ajatuskin, että jompi kumpi olisi joutunut lähtemään johonkin muualle oli absurdi.

Onko Suomessa nykyään näin yleistä asua yhdessä ennen häitä? Itse en tunne ketään joka näin olisi toiminut. Eikä myöskään hääkuvia tulisi mieleen ottaa ennen vihkimistä, tuntuisi oudolta kun ei vielä olla naimisissa.

T. Etelä-Euroopassa asuva suomalaista sukua omaava, häät ensi vuonna ja siihen asti asutaan erillään

Suomalaisista lapsistahan noin puolet syntyy jo nimenomaan avoliittoon, eli eiköhän se yhdessä asuminen ole todella yleistä. Myönnän kyllä, että omassakin mielessä tämä on hitusen syönyt avioliiton ideaa sinänsä, vaikka kenenkään kanssa en ole oskaan asunutkaan. Ehkä itse toteutan tämän ja menen suoraan naimisiin, jos jonkun kanssa yhteen muutan. Lapset ainakin ehdottomasti haluaisin syntyvän avioliittoon, jos niitä tulisi hankittua.

Olen ollut ristiäisissä, joissa pari menikin samalla yhtäkkiä naimisiin, eikä kukaan tiennyt asiasta mitään. Pappi vaan alkoikin yhtäkkiä selostaa vihkikaavaa. Ristiäiskakku vaihtuikin siis myös hääkakuksi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Morsiamen äidillä oli ai-van lii-an pie-ni vaalea neuloshame, minkä läpi loisti jenkkakahvoihin puristuneet mustat stringit. Hrr....

Miten stringit voivat puristua jenkkakahvoihin? Ne kahvat kun on kutakuinkin kainalossa.

Jenkkakahvat on lantiolla.

Mä oon aina luullut että vyötärön yläpuolella

Ne on ne lihat, mitkä tirsuaa tiukan vyötärönauhan yli. Jenkkaa tanssitaan usein niin, että kummankin kädet on kevyesti toisen vyötäröllä. Vauhdikkaassa tanssissa on hyvä, jos on joku mistä pitää kiinni. On se vyö tai jenkkakahvat. Jenkkakahvat osuvat aikalailla vyötärölle. Ei ne lantiolla ole.

Unohdin lantiohousu muodon. Siinä ne Varmaan osuu lantiolle.

Voi jeesus lopettakaa jo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.

Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.

Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.

Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.

Jos ikinä koskaan muutamme miehen kanssa mielemme ja naimisiin menemme, niin on kyllä parasta, että ollaan se edellinen yö erillään, että tulevat ne häätkin. Voin vaan kuvitella, että mahdollisesti a) stressaantuneena, b) väsyneenä, c) nälkäisenä tai d) kaikkina mainittuina menee kuppi vähemmästäkin nurin, ja en kyllä todellakaan halua oman puolison kanssa riidellä häiden aattoiltana.

Kuvaus voi olla ennen vihkimistä kyllä.

Minusta taas oli ehdottomasti rentouttavinta mennä miehenkanssa saunanpuhtaana omaan sänkyyn nukkumaan. Ajatuskin, että jompi kumpi olisi joutunut lähtemään johonkin muualle oli absurdi.

Onko Suomessa nykyään näin yleistä asua yhdessä ennen häitä? Itse en tunne ketään joka näin olisi toiminut. Eikä myöskään hääkuvia tulisi mieleen ottaa ennen vihkimistä, tuntuisi oudolta kun ei vielä olla naimisissa.

T. Etelä-Euroopassa asuva suomalaista sukua omaava, häät ensi vuonna ja siihen asti asutaan erillään

Eiköhän Suomessa valtaosa asu yhdessä ennen häitä. Itse en tunne ketään, joka ei olisi asunut. Mietin nyt 1980-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneitä tuttuja ja sukulaisia.

Ei meidänkään piireissä kyllä asuta yhdessä ennen vihkimistä. Helsinki, uskovainen (katolinen) synt.-91

Kyllä tunnen niitäkin jotka asuu mutta omassa kaveripiirissä ei ole tapana.

Enkä itsekään haluaisi hääkuvaa jossa en ole vielä naimisissa..

Tuo lienee aika harvinaista nykyaikana, tietyt uskovaispiirit toki erikseen. Mutta samaa mieltä tuosta hääkuvasta. Minusta on täysin ymmärrettävää, että hääkuva halutaan ottaa kun ollaan jo naimisissa, ihan asumismuodosta ja asumismuodosta ja immenkalvon eheydestä riippumatta. Ja monet ei halua näyttäytyä puolisolle hääpuvussa ennen kirkkoa, vaikka kuinka asuttaisiin yhdessä. Ei ole mikään taikauskojuttu vaan halutaan säästää itse vihkitilaisuuteen se "vau!" -efekti kun sulhanen näkee morsiamen kaikkein kauneimmillaan.

Onko kellään kokemuksia uudemmista, koronaajan pienistä häistä?

What! Kuka menee naimisiin ilman, että on asunnut puolison kanssa. Aika uhkarohkeaa, en suosittele. Enpä tunne näin epämääräisiä pariskuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.

Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.

Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.

Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.

Jos ikinä koskaan muutamme miehen kanssa mielemme ja naimisiin menemme, niin on kyllä parasta, että ollaan se edellinen yö erillään, että tulevat ne häätkin. Voin vaan kuvitella, että mahdollisesti a) stressaantuneena, b) väsyneenä, c) nälkäisenä tai d) kaikkina mainittuina menee kuppi vähemmästäkin nurin, ja en kyllä todellakaan halua oman puolison kanssa riidellä häiden aattoiltana.

Kuvaus voi olla ennen vihkimistä kyllä.

Minusta taas oli ehdottomasti rentouttavinta mennä miehenkanssa saunanpuhtaana omaan sänkyyn nukkumaan. Ajatuskin, että jompi kumpi olisi joutunut lähtemään johonkin muualle oli absurdi.

Onko Suomessa nykyään näin yleistä asua yhdessä ennen häitä? Itse en tunne ketään joka näin olisi toiminut. Eikä myöskään hääkuvia tulisi mieleen ottaa ennen vihkimistä, tuntuisi oudolta kun ei vielä olla naimisissa.

T. Etelä-Euroopassa asuva suomalaista sukua omaava, häät ensi vuonna ja siihen asti asutaan erillään

Suomalaisista lapsistahan noin puolet syntyy jo nimenomaan avoliittoon, eli eiköhän se yhdessä asuminen ole todella yleistä. Myönnän kyllä, että omassakin mielessä tämä on hitusen syönyt avioliiton ideaa sinänsä, vaikka kenenkään kanssa en ole oskaan asunutkaan. Ehkä itse toteutan tämän ja menen suoraan naimisiin, jos jonkun kanssa yhteen muutan. Lapset ainakin ehdottomasti haluaisin syntyvän avioliittoon, jos niitä tulisi hankittua.

Olen ollut ristiäisissä, joissa pari menikin samalla yhtäkkiä naimisiin, eikä kukaan tiennyt asiasta mitään. Pappi vaan alkoikin yhtäkkiä selostaa vihkikaavaa. Ristiäiskakku vaihtuikin siis myös hääkakuksi :D

Mitä sinä miellät avioliiton ideaksi? Pohjimmiltaanhan se on juridinen sopimus mm. omaisuuden jaosta ja siitä ettei jälkikasvun alkuperää tarvitse erikseen tutkia. Enemmän avioliiton ideaa syö vaikka avioehto kuin etukäteen yhdessä asuminen. No, kovin vahvasti uskonnolliset ihmiset toki erikseen, heille avioliitolla on toisenlainen merkitys kuin taviksille.

Vierailija kirjoitti:

What! Kuka menee naimisiin ilman, että on asunnut puolison kanssa. Aika uhkarohkeaa, en suosittele. Enpä tunne näin epämääräisiä pariskuntia.

Aika rajoittunut ajattelu sinulla. Me seurustelimme mieheni kanssa nelikymppisinä noin 8 vuotta ja menimme sitten naimisiin, yhteen muutettiin vasta 3 vuoden päästä. Epämääräisyys on meistä kaukana, tiedettiin tasan mitä halusimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.

Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.

Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.

Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.

Jos ikinä koskaan muutamme miehen kanssa mielemme ja naimisiin menemme, niin on kyllä parasta, että ollaan se edellinen yö erillään, että tulevat ne häätkin. Voin vaan kuvitella, että mahdollisesti a) stressaantuneena, b) väsyneenä, c) nälkäisenä tai d) kaikkina mainittuina menee kuppi vähemmästäkin nurin, ja en kyllä todellakaan halua oman puolison kanssa riidellä häiden aattoiltana.

Kuvaus voi olla ennen vihkimistä kyllä.

Minusta taas oli ehdottomasti rentouttavinta mennä miehenkanssa saunanpuhtaana omaan sänkyyn nukkumaan. Ajatuskin, että jompi kumpi olisi joutunut lähtemään johonkin muualle oli absurdi.

Onko Suomessa nykyään näin yleistä asua yhdessä ennen häitä? Itse en tunne ketään joka näin olisi toiminut. Eikä myöskään hääkuvia tulisi mieleen ottaa ennen vihkimistä, tuntuisi oudolta kun ei vielä olla naimisissa.

T. Etelä-Euroopassa asuva suomalaista sukua omaava, häät ensi vuonna ja siihen asti asutaan erillään

Eiköhän Suomessa valtaosa asu yhdessä ennen häitä. Itse en tunne ketään, joka ei olisi asunut. Mietin nyt 1980-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneitä tuttuja ja sukulaisia.

Ei meidänkään piireissä kyllä asuta yhdessä ennen vihkimistä. Helsinki, uskovainen (katolinen) synt.-91

Kyllä tunnen niitäkin jotka asuu mutta omassa kaveripiirissä ei ole tapana.

Enkä itsekään haluaisi hääkuvaa jossa en ole vielä naimisissa..

Tuo lienee aika harvinaista nykyaikana, tietyt uskovaispiirit toki erikseen. Mutta samaa mieltä tuosta hääkuvasta. Minusta on täysin ymmärrettävää, että hääkuva halutaan ottaa kun ollaan jo naimisissa, ihan asumismuodosta ja asumismuodosta ja immenkalvon eheydestä riippumatta. Ja monet ei halua näyttäytyä puolisolle hääpuvussa ennen kirkkoa, vaikka kuinka asuttaisiin yhdessä. Ei ole mikään taikauskojuttu vaan halutaan säästää itse vihkitilaisuuteen se "vau!" -efekti kun sulhanen näkee morsiamen kaikkein kauneimmillaan.

Kaikin mokomin.

Mutta älkää kiduttako häävieraita tuon pakkomielteenne takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 2000-luvun alussa vieraana häissä, joissa oli ihmisiä noin 200, sekä aikuisia että lapsia ja kaikki käyttäytyivät hyvin lukuunottamatta yhtä adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia poikaa. Tämä häiriköi vähän väliä ja viimeinen pisara oli, kun poika, joka oli iältään jo toisella kymmenellä, lähti juoksemaan kahvin aikana ja tönäisi morsiammen tuolia voimakkaasti. Seurauksena tuolista hajosi jalka ja morsian putosi lattialle. Tässä samassa yhteydessä morsiusparin pöytä kaatui ja siinä olleet kahvit sekä kakkupalat kaatuivat moriusparin päälle. Luonnollisesti kummankin vaatteet menivät aivan likaiseksi. Morsian pillahti itkuun ja sulhanen pui nyrkkiään.

Tälle kyseiselle perheelle ilmoitettiin samantien, että voisivat häipyä ja pian ja että lasku tuhoista seuraisi perässä sekä se, että kyseinen poika olisi vastaedes tervetullut sukujuhliin vai käsi- ja jalkaraudoissa. Laskun maksoivat vasta, kun juttua oltiin viemässä kärjäille yksityisoikeudellisena riita-asiana ja tätä poikaa ei enää näkynyt sukujuhlissa. Yhden kerran yritettiin tuoda, mutta juhlien emäntä ilmoitti, etttei ole tarvetullut muutoin kuin kädet ja jalat sidottuna. Ei tullut siis paikalle.

Ehkä ihan hyvä ettei tuon pojan perhe ole enää tekemisissä noin törkeän suvun kanssa.

Niin. Kyllähän ADHD-artun pitää saada toteuttaa itseään, mitä siitä että kaataa pöydän ja aiheuttaa riehumisellaan vaaratilanteita?

Olisi kiinnostavaa tietää, miten ADHD-Artun tilanne tuosta kehittyi, jokohan nykyään pääsee juhliin vapaana miehenä? Itse tajuan näin aikuisena, että osasin tosiaan olla melkoinen kauhukakara nuorempana ja pari kertaa kävi, että vanhemmat joutuivat juuri tuonkaltaisella tavalla valitsemaan minun ja sukulaisensa väliltä. Nyt parikymppisenä osaan tietysti käyttäytyä normaalisti ja vanhat kaunat on sukulaisten kanssa unohdettu, mutta vielä esiteininä sai ADHD viedä mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 2000-luvun alussa vieraana häissä, joissa oli ihmisiä noin 200, sekä aikuisia että lapsia ja kaikki käyttäytyivät hyvin lukuunottamatta yhtä adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia poikaa. Tämä häiriköi vähän väliä ja viimeinen pisara oli, kun poika, joka oli iältään jo toisella kymmenellä, lähti juoksemaan kahvin aikana ja tönäisi morsiammen tuolia voimakkaasti. Seurauksena tuolista hajosi jalka ja morsian putosi lattialle. Tässä samassa yhteydessä morsiusparin pöytä kaatui ja siinä olleet kahvit sekä kakkupalat kaatuivat moriusparin päälle. Luonnollisesti kummankin vaatteet menivät aivan likaiseksi. Morsian pillahti itkuun ja sulhanen pui nyrkkiään.

Tälle kyseiselle perheelle ilmoitettiin samantien, että voisivat häipyä ja pian ja että lasku tuhoista seuraisi perässä sekä se, että kyseinen poika olisi vastaedes tervetullut sukujuhliin vai käsi- ja jalkaraudoissa. Laskun maksoivat vasta, kun juttua oltiin viemässä kärjäille yksityisoikeudellisena riita-asiana ja tätä poikaa ei enää näkynyt sukujuhlissa. Yhden kerran yritettiin tuoda, mutta juhlien emäntä ilmoitti, etttei ole tarvetullut muutoin kuin kädet ja jalat sidottuna. Ei tullut siis paikalle.

Suurin törmäysenergia tässä kohdistunut morsiamen tuoliin, josta siis meni tuolin jalka hajosi.  Tuntematta asiaa sen paremmin en voi kuin ihmetellä tuolin heppoisuutta. Itse kukin voi kokeilla esim. keittiössä miten "helposti" tuolin jalan saa hajotettua siihen törmäämällä. Mutta että samainen törmäysenergia joka hajotti tuolin, olisi vielä kaatanut pöydänkin on aika uskomatonta. Normipöytä, vaikka vähän kiikkeräkin, ei nyt ihan ilmojaan kaadu. Että kahvikupillinen olisi tippunut morsiusparin (morsiuspari?....pitäisikö olla hääpari?) päälle olisi pöydän pitänyt kaatua tietysti törmäysenergian vastakkaiseen suuntaan, mikä kuulostaa sekin oudolta ja fysiikanvastaiselta. Häissä käytettävät juhlakupit nyt eivät ole mitään ämpäreitä, joten parhaimmassakin tapauksessa kahvia on kaatunut parin desilitran verran. 

Enemmän nyt tämä tarina kuulosti siltä että haluttiin leimata adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia lapsia (tässä poika) edesvastuuttomiksi koheltajiksi.

Varmaan tässä on ollut jo alun perin kiikkerä tuoli, ja morsian tuolin pettäessä alta vetänyt sen kenties yhtä kiikkerän pöydän itsensä ja sulhon päälle.

Alkuperäisen jutun kirjoittaja tässä: juuri näin kävi. Tuoli oli sellainen ruskeaa puuta oleva, vanhalle näyttävä tuoli, mutta oikeasti oli aika heppoinen. Kun tuoli kaatui, morsian huitaisi kädellään pöytää vähän väärästä kohtaa (oli sellainen yksijalkainen pyöreän muotoinen pöytä) ja se kippasi päälle. Ei tämä ollut ainoa tilanne, jossa tämä kyseinen kirjainyhdistelmälapsi häiriköi. Kirkossakin jo juoksenteli ja vanhemmat eivät tehneet elettäkään sitä hillitäkseen. Jos minä olisin saanut päättää, olisi jo kirkkoseremonia aloitettu ylimääräisellä ohjelmalla, joka olisi ollut perinteinen remmiselkäsauna tälle pennulle niin kovaa, että olisi muistanut loppuelämänsä. 

Kuinka läski se morsian oli?

Ei ole lapsen vika jos on paskat tuolit ja kiikkerä pöytä, jonka morsian itse vetää alas.

Lasku olisi pitänyt kohdentaa ensisijaisesti paikan tuolien omistajalle.

Morsianta ei saa kyseenalaistaa? Siis hänen painoaan? Morsmaikku olisi saattanut rojahtaa humalapäissään tuoliin ja aiheuttaa koko sotkun. Nyt sitten syyt sai niskoilleen adhd lapsi, jonka vanhemmat ei osanneet hallita lastaan.

Suurin syyllinen koko episodiin oli rikkinäinen tuoli, lapsen törmäily edesauttoi tilannetta, mutta ei se lapsi sitä tuolia tehnyt huonoksi.

Kyllä lapsen hakkaamisväkivaltafantasia kuittaa sitten kaiken, vai? Vaikka kuinka ketuttais lapsen käytös, ei pidä miettiä lapsen satuttamista, ootteko te ihan sekoja?

Häissä ei ole sopivaa juosta morsiamen tuolia päin, vaikka morsian olisi ylipainoinen ja/tai juopunut. Myös ylipainoisilla ja kuoharista tykkäävillä naisilla on oikeus pitää hääjuhlia ilman että kukaan pilaa ne juoksemalla päälle. Väkivallasta kyllä samaa mieltä kanssasi. Vastuu on vanhemmilla, ei erityislapsella.

Ensimmäinen kirjoittaja kertoi, että poika oli jo toisella kymmenellä, eli ei pikkupoika enää. Vaikka väkivaltaa en missään tapauksessa hyväksy, niin kyllä esiteinin pitäisi osata jo katsoa omaa käytöstään, oli AD(H)D, tai ei, sillä tuon ikäisen ei kuulukaan enää olla jatkuvassa aikuisen valvonnassa. Ei ihme, että nykyään vanhatkin lapset säheltää mitä sattuu, kun tietävät, että heitä ei edes syytetä koko perseilystä, vaan täyden vastuun paria pahaa katsetta lukuun ottamatta saavat ottaa äiti ja isi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.

Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.

Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.

Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.

Jos ikinä koskaan muutamme miehen kanssa mielemme ja naimisiin menemme, niin on kyllä parasta, että ollaan se edellinen yö erillään, että tulevat ne häätkin. Voin vaan kuvitella, että mahdollisesti a) stressaantuneena, b) väsyneenä, c) nälkäisenä tai d) kaikkina mainittuina menee kuppi vähemmästäkin nurin, ja en kyllä todellakaan halua oman puolison kanssa riidellä häiden aattoiltana.

Kuvaus voi olla ennen vihkimistä kyllä.

Minusta taas oli ehdottomasti rentouttavinta mennä miehenkanssa saunanpuhtaana omaan sänkyyn nukkumaan. Ajatuskin, että jompi kumpi olisi joutunut lähtemään johonkin muualle oli absurdi.

Onko Suomessa nykyään näin yleistä asua yhdessä ennen häitä? Itse en tunne ketään joka näin olisi toiminut. Eikä myöskään hääkuvia tulisi mieleen ottaa ennen vihkimistä, tuntuisi oudolta kun ei vielä olla naimisissa.

T. Etelä-Euroopassa asuva suomalaista sukua omaava, häät ensi vuonna ja siihen asti asutaan erillään

Piti oikein miettiä, mutta en tunne ketään, joka olisi muuttanut yhteen vasta häiden jälkeen.

Täällä olis yks helluntailaispari, joka muutti yhteen vasta hääpäivänä. Mutta aika harvinaista tää on Suomessa. Yleensä me tällaiset harvinaisuudet ollaan uskovaisia.

Me vietimme ohi mennen sanoen häitä edeltävän yön vanhempieni luona, eri huoneissa. Kuvalla käytiin ennen vihkimistä, kuten olen jo aiemmin tässä ketjussa maininnut.

Ihmettelinkin jo aiemmissa kommenteissa, että kuka käyttää muotoa "käydä kuvaLLA". Normaalit ihmiset käyvät hääkuvassa tai kuvattavina.

Meillä veljen vaimo tai silloinen tyttöystävä jotenkin oletti että me olisimme maksaneet myös heidän häänsä koska meillä oli isot häät. Muut minun ja veljeni suvusta olivat korkeintaan keskituloisia, meillä oli miehen kanssa vähän enemmän ylimääräistä joten meidän häät olivat tavallaan yhdistetyt häät ja sukujuhlat. Jonkun verran olisin voinut veljen häihin laittaa mutta nuo vaatimukset olivat noin 6-7 tuhannen luokkaa. Ja meillä oli lapsia joiden tulevaisuuteen ja koulutukseen oli tarkoitus sijoittaa. Nämä olivat kolmekymppisiä, matkustelevia sinkkuja. Tämä tuleva miniä sitten uhkaili että jos emme auta häissä niin emme ole tervetulleita häihin. Emme auttaneet ja kukaan meidän meidän puolen suvusta ei häissä sitten ollut.

Ihmetyttää muutaman reaktio tuohon persujen raiskaushääjuhlaan. Mitäs jos sammunut olisikin ollut morsian, jolta käydään nostamassa mekonhelmat korviin ja pikkarit nilkkoihin, sitten vähän jos vaikka mitä alapäähän?

Up

Vierailija kirjoitti:

Meillä veljen vaimo tai silloinen tyttöystävä jotenkin oletti että me olisimme maksaneet myös heidän häänsä koska meillä oli isot häät. Muut minun ja veljeni suvusta olivat korkeintaan keskituloisia, meillä oli miehen kanssa vähän enemmän ylimääräistä joten meidän häät olivat tavallaan yhdistetyt häät ja sukujuhlat. Jonkun verran olisin voinut veljen häihin laittaa mutta nuo vaatimukset olivat noin 6-7 tuhannen luokkaa. Ja meillä oli lapsia joiden tulevaisuuteen ja koulutukseen oli tarkoitus sijoittaa. Nämä olivat kolmekymppisiä, matkustelevia sinkkuja. Tämä tuleva miniä sitten uhkaili että jos emme auta häissä niin emme ole tervetulleita häihin. Emme auttaneet ja kukaan meidän meidän puolen suvusta ei häissä sitten ollut.

Ai niin ja tähän liittyi myös se kun esittivät että ostaisimme lisäksi lahjan sieltä lahjalistan yläpäästä koska olemme lähisukua.

Oltiin kaverini kanssa yhteisen ystävättäremme häissä, jotka vietettiin pohjoisessa. Ystävämme ystävällisesti tarjosi asuntoaan majoituspaikaksi, koska hän oli itse jossain muualla. Eli matkustettiin paikkakunnalle jo perjantaina, häät olivat lauantaina.

Häät pidettiin jossain korvessa, joten ainut tapa päästä sinne oli taksi, koska meillä ei ollut autoa käytössä.

Olisi tietysti kiva, jos olisi tiennyt etukäteen noista häistä jotain.

Yllätys oli siinä, että ne olivat hyvin uskonnollispainotteiset. Ei tanssia vaan sen sijaan todella pitkiä puheita. Tarjolla oli kakkua ja kahvia, ei mitään ruokaa.

Alkoi tulla kova nälkä, koska häät todellakin kestivät pitkään.

Eli kun oli sopiva aika lähteä pois, koska muuta ohjelmaa ei ollut, otettiin taksi takaisin ystävättären kaupunkiin ja käytiin grillillä hakemassa grilliruokaa

Kun asuin Yhdysvalloissa, osallistuin useisiin mukaviin häihin. Siellä oli tapana, että läheiset työkaverit kutsuttiin häihin, ja ainoastaan läheiset sukulaiset, eli ei koko sukua.

Kirkkohäihin en muista siellä osallistuneeni, ainoastaan hääjuhliin. Poikkeuksena ne tilanteet, jossa vihkiminen suoritettiin juhlapaikalla ei papin toimesta.

Jäin todellakin kaipaamaan noita häitä, sillä koska muutin Suomeen, olikin yllätys, etteivät työkaverini kutsuneet ketään työkavereita häihin.

Ai että. Viime kesänä oli kokemuksien kokemus!

Saimme yllättäen kutsun vanhan kaverin häihin ja menimme. Teemana oli parin mieltymysten mukaan elokuvat, pelit ja muita "nörttijuttuja." Kutsukortti oli upea, hääpaikka kartanossa. Ulkona oli valtava määrä telttoja, koska vihkiminen oli ulkona. Onneksi ei satanut.

Noh.

Asetuimme teltan alle istumaan. Äänentoistona toimi pieni bluetooth-kajari. Ampiaisia oli aivan älyttömästi, niitä sai hätistellä jatkuvasti. Ahdisti olla ulkona ampiaisten pommituksen alla. Morsiamen mummo kritisoi ampiaisia äänekkäästi ja ihmetteli, miksei voida mennä sisälle.

Tilaisuus alkoi sillä, että vastahakoinen kaaso lompsi kulman takaa: "Nyt. Timo (sulhasen nimi muutettu) nyt! Timo. TIMO! HEI TIMO!!" Sulhanen havahtuu ja painaa play. Istuin n. 15m päässä ja olin etäisesti kuulevinani Outlanderin teemamusiikin. Ehkä. Morsiamen mummo kertoi äänekkäästi tarinaa, kun ei tajunnut koko tilaisuuden edes alkaneen. Hänet hyssyteltiin hiljaiseksi. Morsian alkoi lipua paikalle jaloissaan 2-vuotias kukkaispoika, joka säntäsi välittömästi vastakkaiseen suuntaan. Morsian ja kaasot kykkivät pojan perässä hetken, kunnes saivat pojan aisoihin. Outlanderin teemamusiikki kuului vaimeana ja pätki hieman. Kukaan ei nähnyt "alttaripaikalle" telttojen katosten alta. Ampiaisia joka paikassa.

Onneksi vihkiminen meni nopeasti. Kukaan ei kuullut mitään. Kun pappi antoi aamenen, morsiamen mummo kajautti (tarkoittaen ampiaisia): "TAPPAKAA!!"

Visio oli komea. Vihkimisen jälkeen paikalle tuotaisiin komeat tapas-lautaset ja kaikki skoolaisivat kuohuviinien kanssa parille. Kuvasta tulisi upea. Tapakset tulivat, ampiaisten määrä KYMMENKERTAISTUI. Kukaan ei päässyt lähellekään tapaksia. Kaikki huiskivat ampiaisia pois, kun epätoivoiset perheenjäsenet yrittivät ojennella kuoharilaseja kaikille. Kuva otettiin, kaikki kärsivät. Luojan kiitos tässä vaiheessa päästiin jo sisälle ja vessaan.

Vessoja oli yksi. Vain yksi.

Sisällä avautui maisemat pahvisista peli- ja elokuvakoristeista, jotka oli roiskaistu seinille. Ruokailutila oli niin täyteen ahdettu, että piti valita istuuko paikalleen vai meneekö ulos ampiaisten seuraksi. Nyt oli seurustelun aika. Kukaan ei tuntenut toisiaan. Morsian ja sulhanen häsäsivät kaikille istumapaikkoja, morsian katosi keittiöön koristelemaan kakkua. Vessajono kiemurteli pöytien lomassa, viereisessä pöydässä pariskunta vaihtoi vaippaa vauvalle. Hoitotiloja ei ollut. Kaikilla oli kuuma.

Ruokailu oli logistisesti katastrofi, ruoka onneksi maittoi. Istuimme pöydässä kuin tatit, liikkumaan ei mahtunut. Kakku yritti esittää tunnettua fantasiamaailmaa, kukaan ei osannut leikata 50cm korkeaa kakkua ja se kaatui parin leikkaamisen jälkeen tarjoilupöydälle.

Vetosin migreeniin, kun lähdimme pois välittömästi jälkiruuan jälkeen.

Facebookista näimme viralliset hääkuvat, kamerakännykällä otetut velho-teemaiset roiskaukset, jotka olivat niin hämäriä, ettei niistä erottunut muu kuin morsiamen  valkoisena hohtavat allit. Kiitoskorttia ei kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan häissä ei tarjoiltu alkoholia, koska appiukolla oli taipumusta ottaa liikaa. Siinähän tietysti kävi niin, että appiukolla oli piilopullo, ja hänellä oli hauskaa ja kaikki muut istuivat kuivin suin. Minusta tämä oli typerää, kyllä alkoholisti aina viinan löytää, ihan turha jättää tarjoilematta muille yhden takia.

Tämä vaara on aina olemassa, jos on täysin alkoholittomat juhlat. Kun alkoholia on järjestäjän puolesta, juomista voi edes jotenkin hillitä. Voi laittaa tarjolle mahdollisimman mietoja juomia ja säännöstellä juoman määrää. Aivan hyvin riittää alkumalja, kaksi kaatoa viiniä ruokailussa (mikä on aika tavallinen ns. paremmillakin aterioilla) ja boolimalja, jossa makua antamassa alkoholin sijasta jotain vahvan makuista mehua.