Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI TUNNU MISSÄÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.
Olimme n20 min ennen vihintää.
Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.
Menimme tiskile
Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?
Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.
Virkailija :menkää tonne odottamaan.
Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni
Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään
MISSÄ TEIN VÄÄRIN?
En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?
Pistä ITSESI minun tilalleni ja kuvittele ,että olet menossa naimisiin sen ainoan kerran elämäsi rakkauden kanssa.
Kuvittele että olet miettinyt aina välillä mekkohäitä, mutta sukuun yhteys kadonnut ..aika kuluu
Päätätte että lakisyistä naimisiin.
Sinä olet pohjimmiltasi romanttinen ihminen
no niin..nyt: oletko tullut todistamaan?
Vaikuttaa, että loukkaannut todella herkästi. Ei se ole virkailijan vika, että hän ei naamasta näe, kuka on missäkin roolissa.
Virkailija on töissä vihintäosastolla.
Voisi kysyä : hei olettoko tulleet vihittäviksi?
Tai: "Kuinka voin auttaa?"
Ei mullekaan tule ekana mieleen jostain myrtsistä viisikymppisestä tuulipukutädistä, että hän on morsian.Itse kävin vihillä maistraatissa eräänä räntäisenä torstaiaamuna ennen töihin menoa, mutta mulla oli valkoinen trikoomekko, iloinen ilme ja kukat ja sulhasella tumma puku ja neilikka napinlävessä.
Meillä oli 2 viran puolesta -todistajaa ja vihkimisen jälkeen sulho lähti töihin ja minä hammaslääkärin kautta iltavuoroon. Perintösormuksen vein kaiverrettavaksi ja pienennettäväksi ennen työvuoroa ja kultasepänliikkeen rouva ällistyi, kun halusin tämän päivän päivämäärän siihen. No, kerroin aamusta lyhyesti ja hänelle tuli tippa silmään, kun oli niin romantillista.
Kakkukahvit pidettiin kotona lähisuvulle viikon tai parin päästä. En kyllä mitään omituista tästä löydä, sori.
En ollut myrtsinä ennen kysymystä
Päälläni oli siistit vaatteet ,ei tuulipuku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI TUNNU MISSÄÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.
Olimme n20 min ennen vihintää.
Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.
Menimme tiskile
Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?
Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.
Virkailija :menkää tonne odottamaan.
Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni
Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään
MISSÄ TEIN VÄÄRIN?
En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?
Pistä ITSESI minun tilalleni ja kuvittele ,että olet menossa naimisiin sen ainoan kerran elämäsi rakkauden kanssa.
Kuvittele että olet miettinyt aina välillä mekkohäitä, mutta sukuun yhteys kadonnut ..aika kuluu
Päätätte että lakisyistä naimisiin.
Sinä olet pohjimmiltasi romanttinen ihminen
no niin..nyt: oletko tullut todistamaan?
Vaikuttaa, että loukkaannut todella herkästi. Ei se ole virkailijan vika, että hän ei naamasta näe, kuka on missäkin roolissa.
Virkailija on töissä vihintäosastolla.
Voisi kysyä : hei olettoko tulleet vihittäviksi?
Se osasto on sama kaikkiin maistraattiasioihin. Meitä edeltävä tiskillä oli rekisteröimässä venettään. :)
Kysyttiinkö siltä rekisterijöijältä: oletteko tulleet todistamaan?
Luuletteko etta ihan itse keksin tämän?????
Aulavahti ohjaa isoissa virastoissa oikeille osastoille, joita on useita.
Ehkä, jossain maalaiskunnassa sama tyyppi tekee kaiken, vihkii, antaa kalastusluvan etc.
Vierailija kirjoitti:
haistakaa pitkä vttu kaikki
onneksi tiedän että eroatte joka ikinen
ja lapsia on 3 eri isälle
ja olette keski-.ikäisenä rumia lihavia yksinhuoltajia
noin..nyt on hyvä olo:)
miksi minulle on ikävä ajatus, että jos kuolisin, puolisoni saattaisi löytää toisen kumppanin kuolemani jälkeen?
Vierailija
klo 13:19 | 2.6.2020
Jonkinlaisesta omistushalusta tässä kai on kysymys.
Luulen, että parisuhdettamme voisi parantaa, jos en olisi niin omistushaluinen (vaikka suoraan nähtäviä ongelmia en osaakaan havaita arjessamme. Mutta jotain pientä kaiherrusta kuitenkin. Ja tiedä, mitkä ongelmistamme kumpuaisivatkin juuri omistushalustani.).
Tuntuu, etten ehkä täysin oikeasti rakasta puolisoani, jos en toivo hänelle hyvää eri tilanteissa (vaikkapa mahdollisen kuoleman jälkeen).
Omistushaluni siis rassaa itseäni jossain määrin. Mutta miten päästä siitä eroon?
KUNNES KUOLEMA EROTTAA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
haistakaa pitkä vttu kaikki
onneksi tiedän että eroatte joka ikinen
ja lapsia on 3 eri isälle
ja olette keski-.ikäisenä rumia lihavia yksinhuoltajia
noin..nyt on hyvä olo:)
miksi minulle on ikävä ajatus, että jos kuolisin, puolisoni saattaisi löytää toisen kumppanin kuolemani jälkeen?
Vierailija
klo 13:19 | 2.6.2020
Jonkinlaisesta omistushalusta tässä kai on kysymys.
Luulen, että parisuhdettamme voisi parantaa, jos en olisi niin omistushaluinen (vaikka suoraan nähtäviä ongelmia en osaakaan havaita arjessamme. Mutta jotain pientä kaiherrusta kuitenkin. Ja tiedä, mitkä ongelmistamme kumpuaisivatkin juuri omistushalustani.).
Tuntuu, etten ehkä täysin oikeasti rakasta puolisoani, jos en toivo hänelle hyvää eri tilanteissa (vaikkapa mahdollisen kuoleman jälkeen).
Omistushaluni siis rassaa itseäni jossain määrin. Mutta miten päästä siitä eroon?
Ole huoleti..äijäs jättää sut jo ihan lähi aikoina..jeesus mikä psyko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko siellä TAIVAASSA kaikki ne kirkossa naidut tyypit ,joista on erottu kun p.illu ei enää kostu.
Paljonko rahaa kannattaa häihin käyttää?
MARTTINA säästi jo EX:älleen 20 000 kun ei tullu chanel häitä
Seuraava äijä sit joutuu ottaa PIKAVIPIN että akka saa Chanel häät
Mutta ainakin morsiammen tunnistaa
Sit tulee KOLMAS lapsi aaaaaaahhhhh
Moi. Kuule, tunnen tuskasi paremmin kuin hyvin. Tulin itse raskaasti petetyksi ja jätetyksi täysin yllättäen. Ex vaimolleni tuli jonkinlainen neljä kympin kriisi ja ihastui toiseen. Meillä oli yli 10 vuoden avioliitto, pari muksua, eikä meillä mitään probleemia ollut. Ex vaan sanoi, ettei hän voinut mitään, ihastui toiseen ja jätti minut. Lapset ja kotimme jäi hänelle, muutin toisaalle.
Hieman yli vuosi on meillä erosta. Tunnen edelleen pohjatonta surua, lastenkin puolesta. Lapsillamme oli tosi hyvä lapsuus eksän toilailuun saakka, meillä ei riidelty oikeastaan milloinkaan, eikä ollut puutetta mistään. Varmaankin asiat oli liiankin hyvin. Nyt lapset oireilee erosta, eikä meilläkään eksän kanssa välit ole kunnossa.
En oikeen tiedä, millä saisi ilon takaisin elämään. Terapia ei ole auttanut. Perhe-elämä kun äkisti vietiin pois, niin aika lailla tyhjän päälle sitä jää. Etävanhemmuus, vaikkakin yhteishuoltajuus onkin, ei korvaa sitä ydinperheajatusta, joka itselle ja lapsille oli tärkeä.
Suurin ongelma on varmaan se, kun ei ymmärrä, miksi ex teki, niinkuin teki? Itsekkäältä ratkaisulta se tuntuu ja itse koen jääneeni ilman vastauksia. Pitäis varmaan jotenkin onnistua hyväksymään se, ettei vastauksia koskaan saa ja ettei tätä tarvitsekaan hyväksyä. Ehkä sitten jotenkin olo helpottaisi?
Olen myös ihmetellyt niitä, jotka eron jälkeen nopeasti hehkuttavat uutta onnea. Voihan niinkin varmaan käydä, mutta onko silloin oikeasti rakastanut aiempaa kumppania? Vaikea ero ja ero, joka ei tullut omasta tahdosta, jättää pitkät, jopa elinikäiset arvet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siellä TAIVAASSA kaikki ne kirkossa naidut tyypit ,joista on erottu kun p.illu ei enää kostu.
Paljonko rahaa kannattaa häihin käyttää?
MARTTINA säästi jo EX:älleen 20 000 kun ei tullu chanel häitä
Seuraava äijä sit joutuu ottaa PIKAVIPIN että akka saa Chanel häät
Mutta ainakin morsiammen tunnistaa
Sit tulee KOLMAS lapsi aaaaaaahhhhh
Moi. Kuule, tunnen tuskasi paremmin kuin hyvin. Tulin itse raskaasti petetyksi ja jätetyksi täysin yllättäen. Ex vaimolleni tuli jonkinlainen neljä kympin kriisi ja ihastui toiseen. Meillä oli yli 10 vuoden avioliitto, pari muksua, eikä meillä mitään probleemia ollut. Ex vaan sanoi, ettei hän voinut mitään, ihastui toiseen ja jätti minut. Lapset ja kotimme jäi hänelle, muutin toisaalle.
Hieman yli vuosi on meillä erosta. Tunnen edelleen pohjatonta surua, lastenkin puolesta. Lapsillamme oli tosi hyvä lapsuus eksän toilailuun saakka, meillä ei riidelty oikeastaan milloinkaan, eikä ollut puutetta mistään. Varmaankin asiat oli liiankin hyvin. Nyt lapset oireilee erosta, eikä meilläkään eksän kanssa välit ole kunnossa.
En oikeen tiedä, millä saisi ilon takaisin elämään. Terapia ei ole auttanut. Perhe-elämä kun äkisti vietiin pois, niin aika lailla tyhjän päälle sitä jää. Etävanhemmuus, vaikkakin yhteishuoltajuus onkin, ei korvaa sitä ydinperheajatusta, joka itselle ja lapsille oli tärkeä.
Suurin ongelma on varmaan se, kun ei ymmärrä, miksi ex teki, niinkuin teki? Itsekkäältä ratkaisulta se tuntuu ja itse koen jääneeni ilman vastauksia. Pitäis varmaan jotenkin onnistua hyväksymään se, ettei vastauksia koskaan saa ja ettei tätä tarvitsekaan hyväksyä. Ehkä sitten jotenkin olo helpottaisi?
Olen myös ihmetellyt niitä, jotka eron jälkeen nopeasti hehkuttavat uutta onnea. Voihan niinkin varmaan käydä, mutta onko silloin oikeasti rakastanut aiempaa kumppania? Vaikea ero ja ero, joka ei tullut omasta tahdosta, jättää pitkät, jopa elinikäiset arvet.
Sussa on jotain vikaa. vedä valkoinen mekko pälle ja hymyile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KUNNES KUOLEMA EROTTAA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
haistakaa pitkä vttu kaikki
onneksi tiedän että eroatte joka ikinen
ja lapsia on 3 eri isälle
ja olette keski-.ikäisenä rumia lihavia yksinhuoltajia
noin..nyt on hyvä olo:)
miksi minulle on ikävä ajatus, että jos kuolisin, puolisoni saattaisi löytää toisen kumppanin kuolemani jälkeen?
Vierailija
klo 13:19 | 2.6.2020
Jonkinlaisesta omistushalusta tässä kai on kysymys.
Luulen, että parisuhdettamme voisi parantaa, jos en olisi niin omistushaluinen (vaikka suoraan nähtäviä ongelmia en osaakaan havaita arjessamme. Mutta jotain pientä kaiherrusta kuitenkin. Ja tiedä, mitkä ongelmistamme kumpuaisivatkin juuri omistushalustani.).
Tuntuu, etten ehkä täysin oikeasti rakasta puolisoani, jos en toivo hänelle hyvää eri tilanteissa (vaikkapa mahdollisen kuoleman jälkeen).
Omistushaluni siis rassaa itseäni jossain määrin. Mutta miten päästä siitä eroon?
Varmistamalla että puoliso kuolee ensin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikset sitten pistänyt kaunista mekkoa päällesi, kun menitte vihittäviksi? Kyllä minä ainakin olisin laittautunut kauniiksi, niin kauniiksi kuin yleensä pystyisin.
Itse asiassa, vaikka menisin todistajaksikin maistraattivihkimiseen, laittaisin silloinkin kauniit vaatteet päälleni, onhan se kuitenkin merkittävä tilaisuus. Ja yleensä maistraatissa vihityt, jos eivät pidä varsinaisia häitä, menevät sitten vihkimisen jälkeen jonnekin vaikkapa syömään tai edes kahville todistajiensa kanssa. Jollain laillahan sekin tilaisuus kannattaa juhlistaa, vaikka sitten kuinka vähäisesti. Ja monet menee vielä otattamaan hääkuviakin, kyllähän silloin on hyvä olla juhlavat vaatteet päällä.
Jos yksi virkailijan kysymys saa sinut pois tolaltasi, olet kyllä vaikeasti käsiteltävä ihminen. Minä olisin ottanut tuon huumorilla, koska jos todella menee aivan arkivaatteissaan, niin sehän on jo eräs tyyli sekin. Tuttu pariskunta 70-luvulla meni polkupyörillä maistraattiin tennareissa ja shortseissa, se oli se heidän juttunsa. Poimivat jotain luonnonkukkia kimpuksi siitä rakennuksen reunoilta. Sitten menivät sellaiseen itsepalveluvalokuvaukseen. Niitä he sitten jakeli meille ystäville ja sukulaisille hääkuvinaan.
Kaikki meistä eivät ole mekkoihmisiä. Emme halua tuhlata kerran elämässä käytettävään asuun rahaa, vaikka se olisi häämekko. Varmaan täysin käsittämätöntä sellaiselle, joka hankkii itselleen tonnin hääpuvun lisätipehööreineen.
Eräät pistäytyvät maistraatissa vihittävinä työpaikkansa ruokatauolla, todistajina kanslian henkilökunta.
Siinä saa kyllä tosissaan rakastaa työtään, ettei hyödynnä palkallista vapaapäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siellä TAIVAASSA kaikki ne kirkossa naidut tyypit ,joista on erottu kun p.illu ei enää kostu.
Paljonko rahaa kannattaa häihin käyttää?
MARTTINA säästi jo EX:älleen 20 000 kun ei tullu chanel häitä
Seuraava äijä sit joutuu ottaa PIKAVIPIN että akka saa Chanel häät
Mutta ainakin morsiammen tunnistaa
Sit tulee KOLMAS lapsi aaaaaaahhhhh
Moi. Kuule, tunnen tuskasi paremmin kuin hyvin. Tulin itse raskaasti petetyksi ja jätetyksi täysin yllättäen. Ex vaimolleni tuli jonkinlainen neljä kympin kriisi ja ihastui toiseen. Meillä oli yli 10 vuoden avioliitto, pari muksua, eikä meillä mitään probleemia ollut. Ex vaan sanoi, ettei hän voinut mitään, ihastui toiseen ja jätti minut. Lapset ja kotimme jäi hänelle, muutin toisaalle.
Hieman yli vuosi on meillä erosta. Tunnen edelleen pohjatonta surua, lastenkin puolesta. Lapsillamme oli tosi hyvä lapsuus eksän toilailuun saakka, meillä ei riidelty oikeastaan milloinkaan, eikä ollut puutetta mistään. Varmaankin asiat oli liiankin hyvin. Nyt lapset oireilee erosta, eikä meilläkään eksän kanssa välit ole kunnossa.
En oikeen tiedä, millä saisi ilon takaisin elämään. Terapia ei ole auttanut. Perhe-elämä kun äkisti vietiin pois, niin aika lailla tyhjän päälle sitä jää. Etävanhemmuus, vaikkakin yhteishuoltajuus onkin, ei korvaa sitä ydinperheajatusta, joka itselle ja lapsille oli tärkeä.
Suurin ongelma on varmaan se, kun ei ymmärrä, miksi ex teki, niinkuin teki? Itsekkäältä ratkaisulta se tuntuu ja itse koen jääneeni ilman vastauksia. Pitäis varmaan jotenkin onnistua hyväksymään se, ettei vastauksia koskaan saa ja ettei tätä tarvitsekaan hyväksyä. Ehkä sitten jotenkin olo helpottaisi?
Olen myös ihmetellyt niitä, jotka eron jälkeen nopeasti hehkuttavat uutta onnea. Voihan niinkin varmaan käydä, mutta onko silloin oikeasti rakastanut aiempaa kumppania? Vaikea ero ja ero, joka ei tullut omasta tahdosta, jättää pitkät, jopa elinikäiset arvet.
Et ymmärrä, miksi ex teki niinkuin teki? Kirjoitat kuitenkin, että hän ihastui toiseen.
Se oli se syy, miksi hän teki niinkuin teki. Miten ihmeessä et sitä ymmärrä?
Miljoonat ihmiset ja varsinkin miehet maailmassa tekee juuri noin, ihastuvat toisen ja lähtevät, vaikka perhe-elämä olisi kuinka kunnossa.
Olisitko sitten halunnut, että hän olisi jäänyt jatkamaan elämää sinun kanssasi, mutta ollut koko ajan rakastunut toiseen? Pitäisitkö ajatuksesta?
Kyllähän monet sitten niinkin tekevät, että eivät riko liittoaan, vaan pysyvät siinä, koska se on kuitenkin turvallinen ja hyvä. Eivät ikinä edes kerro puolisolleen mitään, mutta sisimmässään ajattelevat sitä toista. Jotkut taas jatkavat sivusuhdetta niin kauan kuin suinkin voivat, joko puolison tietäen tai tietämättä.
Ero jättää aina jätetylle osapuolelle arven, sen me kaikki tiedämme. Arpisina täällä kuljemme sitten, niin moni meistä.
Ja on sitten niitä (yleensä miehiä) jotka eivät yhtään ymmärrä, miksi vaimo lähti. Ovat täysin puulla päähän lyötyjä ja hirveän katkeruuden ja itsesäälin vallassa. Ja vaimo on viimeiset vuodet kaiken aikaa kehottanut miestään lopettamaan yltyvän juomisen ja kännissä kekkaloimisen kuin myös muitten naisten jatkuvan käpälöimisen ja niistä koko ajan puhumisen, tai sitten vaimo ottaa eron.
Ja sitten vaimo ottaa eron, ja mies on täysin ulalla, että miksi se noin teki, meillähän oli kaikki hyvin.
Mikä tarkoittaa, että miehellä itsellään oli kaikki hyvin, sai melskata ja mällätä miten tahtoi ja vaimo piti kodin ja kulissit kunnossa. Silloinhan "kaikki" on hyvin.
Nyt hörhöt loppuu säksätys siitä yhden henkilön maistraattikokemuksesta, aveceista, persuista, jenkkakahvoista, lihavista morsiammista yms. sivuraiteen pölkkyjen nauloista. Eikä kiinnosta miten kivat ja onnistuneet just sulla oli kun tämä on edelleen "ihmetyttäneet hääkokemukset" ketju. Jos ei niissä häissä ole tapahtunut mitään outoa tai ihmetystä aiheuttavaa niin ei hirveästi sovi tähän ketjuun. Nyt takas raiteille ja lisää otsikon mukaisia kertomuksia, kiitos!
Ja jottei menisi ihan ohi aiheen, niin olen ollut jonkinlainen edustuskaaso eräissä häissä. Ystäväni pyysi kaasoksi, johon suostuin ja tarjosin apuani. En osallistunut hääjärjestelyihin ollenkaan enkä tiennyt häiden ohjelmasta mitään. Polttarien järjestämisessäkin morsian halusi olla mukana, loi ryhmän ja päätti paikan yms. Sanoin ennen häitä monta kertaa että soittaa jos tarvitsee apua, mutta mitään ei ikinä kuulunut. Olimme kuitenkin tekemisissä vähän väliä, mutta häistä hän ei halunnut puhua. Oli aika noloa häissä kun ihmiset tulivat kyselemään minne mennä ja mitä seuraavaksi, mutta olin itsekin tietämätön. Hääpukukin oli yhtä yllätys minulle kuin muillekin. Että ainut tehtäväni oli seisoa morsiammen lähellä kirkon etuosassa vihkimisen ajan. Minusta hieman omituista, miksi hän edes halusi kaason, jos en tehnyt mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs opiskeluaikainen kaveri meni naimisiin paikallispoliitikon (PS) kanss. Häissä viina ja vähän muukin virtasi ja loppuillasta sulhanen väsähti ja sammui esiintymislavalle pää sen ison rummun sisällä. Sulhasen kaverit päättivät ottaa ”ilon” irti tilantesta ja vetivät sulhasen housut nilkkoihin ja tunkivat hänen takapuoleensa mm. rumpupalikan, mikrofoonin ja kynttilänjalan ja ottivat kuvia ja videoita useammalla kameralla. Vähän kyllä kävi sääliksi sulhasta ja toisaalta nauratti että jos sulhanen pyrkii etenemään politiikassa kuvat nähtäneen jossain Hymy-lehdessä tms.
Jännä juttu miten julkinen r*iskaus ja sen kuvaaminen muuttuu hirveän hassuksi, kun kyseessä on mies. Jos joku lehti julkaisisi tuollaisia kuvia, siitä tulisi rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Noiss piireissä vain väärän näköisen ihmisen tekemä r•iskaus on rikos...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs opiskeluaikainen kaveri meni naimisiin paikallispoliitikon (PS) kanss. Häissä viina ja vähän muukin virtasi ja loppuillasta sulhanen väsähti ja sammui esiintymislavalle pää sen ison rummun sisällä. Sulhasen kaverit päättivät ottaa ”ilon” irti tilantesta ja vetivät sulhasen housut nilkkoihin ja tunkivat hänen takapuoleensa mm. rumpupalikan, mikrofoonin ja kynttilänjalan ja ottivat kuvia ja videoita useammalla kameralla. Vähän kyllä kävi sääliksi sulhasta ja toisaalta nauratti että jos sulhanen pyrkii etenemään politiikassa kuvat nähtäneen jossain Hymy-lehdessä tms.
Siis mitä helvettiä täähän on seksuaalista väkivaltaa? Mikä tässä on hauskaa?
Kaikki tuo tapahtui tottuneen oloisesti, joten epäilen että ei oltu ensimmäistä kertaa asialla. Oma huvitukseni johtui ajatuksesta että mietin että jos vaikka Paavo Väyrysestä olis tämmöisiä kuvia, pää isossa rummussa liituraita puvun housut nilkoissa kynttilän jalka peffassa Mauri Pekkanen ottamassa kuvia.
Minua ei naurata tämäkään mielikuva. Kuinka paljon teitä siellä oli katselemassa tätä tempausta, ettekä kukaan puuttuneet siihen mitenkään?
ohis
Niinkuin kirjoitin tuntui olevan tuolle miehen kaveriporukalle/ suvulle, jota suurin osa vieraista oli, niin ihan normaalia toimintaa. Olihan tuolla jo nähty useammat helikopterit jne. ennen tätä huipennusta. Morsianki suhtautui vähän semmoisella ei taas tätä ja pojat on poikia mentaliteetilla. Mutta pakko sanoa nyt kun otit asian esille noin niin onhan tämä outoa ja vähän itseänikin hävettää että en sanonut mitään, mutta oikeastaan muutamaa opiskeluaikaista kaveria lukuunottamatta en tuntenut vieraita joista osa oli melko pelottaviakin.
Siis tämä on ra iskaus. .....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs opiskeluaikainen kaveri meni naimisiin paikallispoliitikon (PS) kanss. Häissä viina ja vähän muukin virtasi ja loppuillasta sulhanen väsähti ja sammui esiintymislavalle pää sen ison rummun sisällä. Sulhasen kaverit päättivät ottaa ”ilon” irti tilantesta ja vetivät sulhasen housut nilkkoihin ja tunkivat hänen takapuoleensa mm. rumpupalikan, mikrofoonin ja kynttilänjalan ja ottivat kuvia ja videoita useammalla kameralla. Vähän kyllä kävi sääliksi sulhasta ja toisaalta nauratti että jos sulhanen pyrkii etenemään politiikassa kuvat nähtäneen jossain Hymy-lehdessä tms.
Siis mitä helvettiä täähän on seksuaalista väkivaltaa? Mikä tässä on hauskaa?
Kaikki tuo tapahtui tottuneen oloisesti, joten epäilen että ei oltu ensimmäistä kertaa asialla. Oma huvitukseni johtui ajatuksesta että mietin että jos vaikka Paavo Väyrysestä olis tämmöisiä kuvia, pää isossa rummussa liituraita puvun housut nilkoissa kynttilän jalka peffassa Mauri Pekkanen ottamassa kuvia.
Minua ei naurata tämäkään mielikuva. Kuinka paljon teitä siellä oli katselemassa tätä tempausta, ettekä kukaan puuttuneet siihen mitenkään?
ohis
Niinkuin kirjoitin tuntui olevan tuolle miehen kaveriporukalle/ suvulle, jota suurin osa vieraista oli, niin ihan normaalia toimintaa. Olihan tuolla jo nähty useammat helikopterit jne. ennen tätä huipennusta. Morsianki suhtautui vähän semmoisella ei taas tätä ja pojat on poikia mentaliteetilla. Mutta pakko sanoa nyt kun otit asian esille noin niin onhan tämä outoa ja vähän itseänikin hävettää että en sanonut mitään, mutta oikeastaan muutamaa opiskeluaikaista kaveria lukuunottamatta en tuntenut vieraita joista osa oli melko pelottaviakin.
Siis tämä on ra iskaus. .....
Ihimisten rajat on erilaisia, mikä nää oot kettää tuomitsemaan! Annetaan asia olla onha sitä tässä jo jauhettu iha tarpeeksi.
Jos ilmoittaa, ettei halua lahjoja, pitää varautua siihen, ettei niitä tule. On ihmisiä, jotka tarkoittavat etteivät halua lahjoja ja suuttuvat saadessaan ei-toivottuja tavaroita. Ei kukaan voi tietää tarkoittaako hääpari muuta kuin kutsussa lukee. Arabian astioiden ihastelua ei kyllä välttämättä tajua muuksi kuin yleiseksi ihasteluksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaankin ikävä ihminen, mutta kyllä sellaiset hyvin perinteiset häät valkoisine prinsessamekkoineen, isoine juhlineen ja morsiamenryöstöineen jne kuuluvat mielestäni ensikertalaisille. Toisella kierroksella olevat ja vanhemmat parit hoitavat juhlallisuudet toisin, hiukan tyylikkäämmin.
Tuttu pari meni viime kesänä naimisiin. Mies oli kolmannella kierroksella, nainen ei virallisesti ole ollut naimisissa, mutta edellisistä suhteista on lapsia ja on takana useita pitkiä suhteita. Viisikymppinen pari.
Häistä kohkattiin vuosi. Morsiamella huntu ja valkoinen, pitkä puku. Eivät ne vain aikuista naista oikein pue. Limusiinit, isot juhlat kaikkine perinteineen, kakun leikkaamiset ja askarrellut koristeet pöydissä. Morsian hehkutti somessaan häitä koko vuoden, kiihtyvällä tahdilla viimeiset viikot. Oli manikyyrit, pedikyyrit, irtoripset, vieraslistat, huolella valitut bändit ja juhlapaikat...
Taidan olla kyyninen, mutta kyllä minä ainakin ajattelin, että kauankohan tämä kestää. Monet vielä tietävät, että uusperheen elämä ei ole kovin auvoista, vaikka pari ihan rakastuneelta vaikuttaakin.
Aika ikäviä ajatuksia kyllä. Nainenhan ei ollut toisella kierroksella, vaan oli ensimmäistä kertaa menossa naimisiin. Ehkä hän oli haaveillut hyvästä parisuhteesta ja hääjuhlistaan nuoresta asti ja kun vihdoin onnistunut löytämään onnen vuosikymmenten ja kaatuneiden suhteiden jälkeen, halusi myös juhlistaa sitä kunnolla huntuineen kaikkineen. Minusta tämä on vain ihanaa. Ei tarvitse kursailla vaikka ei olekaan parikymppinen ensimmäistä kertaa naimisiin mennessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.
Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.
Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.
Jos ikinä koskaan muutamme miehen kanssa mielemme ja naimisiin menemme, niin on kyllä parasta, että ollaan se edellinen yö erillään, että tulevat ne häätkin. Voin vaan kuvitella, että mahdollisesti a) stressaantuneena, b) väsyneenä, c) nälkäisenä tai d) kaikkina mainittuina menee kuppi vähemmästäkin nurin, ja en kyllä todellakaan halua oman puolison kanssa riidellä häiden aattoiltana.
Kuvaus voi olla ennen vihkimistä kyllä.
Minusta taas oli ehdottomasti rentouttavinta mennä miehenkanssa saunanpuhtaana omaan sänkyyn nukkumaan. Ajatuskin, että jompi kumpi olisi joutunut lähtemään johonkin muualle oli absurdi.
Onko Suomessa nykyään näin yleistä asua yhdessä ennen häitä? Itse en tunne ketään joka näin olisi toiminut. Eikä myöskään hääkuvia tulisi mieleen ottaa ennen vihkimistä, tuntuisi oudolta kun ei vielä olla naimisissa.
T. Etelä-Euroopassa asuva suomalaista sukua omaava, häät ensi vuonna ja siihen asti asutaan erillään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.
Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.
Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.
Jos ikinä koskaan muutamme miehen kanssa mielemme ja naimisiin menemme, niin on kyllä parasta, että ollaan se edellinen yö erillään, että tulevat ne häätkin. Voin vaan kuvitella, että mahdollisesti a) stressaantuneena, b) väsyneenä, c) nälkäisenä tai d) kaikkina mainittuina menee kuppi vähemmästäkin nurin, ja en kyllä todellakaan halua oman puolison kanssa riidellä häiden aattoiltana.
Kuvaus voi olla ennen vihkimistä kyllä.
Minusta taas oli ehdottomasti rentouttavinta mennä miehenkanssa saunanpuhtaana omaan sänkyyn nukkumaan. Ajatuskin, että jompi kumpi olisi joutunut lähtemään johonkin muualle oli absurdi.
Onko Suomessa nykyään näin yleistä asua yhdessä ennen häitä? Itse en tunne ketään joka näin olisi toiminut. Eikä myöskään hääkuvia tulisi mieleen ottaa ennen vihkimistä, tuntuisi oudolta kun ei vielä olla naimisissa.
T. Etelä-Euroopassa asuva suomalaista sukua omaava, häät ensi vuonna ja siihen asti asutaan erillään
Eiköhän Suomessa valtaosa asu yhdessä ennen häitä. Itse en tunne ketään, joka ei olisi asunut. Mietin nyt 1980-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneitä tuttuja ja sukulaisia.
[Lquote=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs opiskeluaikainen kaveri meni naimisiin paikallispoliitikon (PS) kanss. Häissä viina ja vähän muukin virtasi ja loppuillasta sulhanen väsähti ja sammui esiintymislavalle pää sen ison rummun sisällä. Sulhasen kaverit päättivät ottaa ”ilon” irti tilantesta ja vetivät sulhasen housut nilkkoihin ja tunkivat hänen takapuoleensa mm. rumpupalikan, mikrofoonin ja kynttilänjalan ja ottivat kuvia ja videoita useammalla kameralla. Vähän kyllä kävi sääliksi sulhasta ja toisaalta nauratti että jos sulhanen pyrkii etenemään politiikassa kuvat nähtäneen jossain Hymy-lehdessä tms.
Siis mitä helvettiä täähän on seksuaalista väkivaltaa? Mikä tässä on hauskaa?
Kaikki tuo tapahtui tottuneen oloisesti, joten epäilen että ei oltu ensimmäistä kertaa asialla. Oma huvitukseni johtui ajatuksesta että mietin että jos vaikka Paavo Väyrysestä olis tämmöisiä kuvia, pää isossa rummussa liituraita puvun housut nilkoissa kynttilän jalka peffassa Mauri Pekkanen ottamassa kuvia.
Minua ei naurata tämäkään mielikuva. Kuinka paljon teitä siellä oli katselemassa tätä tempausta, ettekä kukaan puuttuneet siihen mitenkään?
ohis
Niinkuin kirjoitin tuntui olevan tuolle miehen kaveriporukalle/ suvulle, jota suurin osa vieraista oli, niin ihan normaalia toimintaa. Olihan tuolla jo nähty useammat helikopterit jne. ennen tätä huipennusta. Morsianki suhtautui vähän semmoisella ei taas tätä ja pojat on poikia mentaliteetilla. Mutta pakko sanoa nyt kun otit asian esille noin niin onhan tämä outoa ja vähän itseänikin hävettää että en sanonut mitään, mutta oikeastaan muutamaa opiskeluaikaista kaveria lukuunottamatta en tuntenut vieraita joista osa oli melko pelottaviakin.
Siis tämä on ra iskaus. .....
Ihimisten rajat on erilaisia, mikä nää oot kettää tuomitsemaan! Annetaan asia olla onha sitä tässä jo jauhettu iha tarpeeksi.
Selkeästihän tää kirjoittaja on vaan keksinyt koko jutun.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tiedät miltä näytin?