Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Vierailija kirjoitti:
Kirkon ja hääpaikan väli oli n. 50 km. Häät pidettiin vanhassa navetassa, mikä oli sinänsä ihan ok, mutta mutta... Morsiuspari ja parempi väki oli yläkerrassa. Me ylijäämävieraat (miksi edes kutsui liikaa?) olimme alakerrassa. Tilojen välillä ei ollut yhteyttä, vaan molempiin oma sisäänkäynti ulkoa. Emme nähneet morsiusparia, kuulleet puheita, oma seisova pöytä, jota täydennettiin ja juomatarjoilut tulivat, kun yläkerran tärkeämmiltä ehdittiin. En olisi mennyt, jos olisin tiennyt. En kutsunut paria omiin häihini.
Olen ollut kerran kakkosluokan vieraana niin, että meidät oli sijoitettu ulos telttaan. Lämpimällä säällä olisi ollut ehkä ihan kiva, järvenrantamaisema kuitenkin ihan kaunis ja teltta juhlatilan vieressä niin ikkunoista olisi kyllä kuullut mitä sisällä tapahtuu. Mutta kas kummaa, Suomen kesässä kun ollaan, lämpötila +15, vesisade ja kova tuuli suoraan järvenselän yli. Paleltiin, ruoka kastui ja jäähtyi matkalla pöytään, suurin osa ohjelmasta meni ohi kun kukaan ei käynyt informoimassa mitä ja milloin tapahtuu. Sisälle oltaisiin oltu tervetulleita sitten illanviettoon, mutta koko telttaporukka lähdettiin heti kahvin jälkeen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Kirkon ja hääpaikan väli oli n. 50 km. Häät pidettiin vanhassa navetassa, mikä oli sinänsä ihan ok, mutta mutta... Morsiuspari ja parempi väki oli yläkerrassa. Me ylijäämävieraat (miksi edes kutsui liikaa?) olimme alakerrassa. Tilojen välillä ei ollut yhteyttä, vaan molempiin oma sisäänkäynti ulkoa. Emme nähneet morsiusparia, kuulleet puheita, oma seisova pöytä, jota täydennettiin ja juomatarjoilut tulivat, kun yläkerran tärkeämmiltä ehdittiin. En olisi mennyt, jos olisin tiennyt. En kutsunut paria omiin häihini.
Kirjaimellisesti kahden kerroksen väkeä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs opiskeluaikainen kaveri meni naimisiin paikallispoliitikon (PS) kanss. Häissä viina ja vähän muukin virtasi ja loppuillasta sulhanen väsähti ja sammui esiintymislavalle pää sen ison rummun sisällä. Sulhasen kaverit päättivät ottaa ”ilon” irti tilantesta ja vetivät sulhasen housut nilkkoihin ja tunkivat hänen takapuoleensa mm. rumpupalikan, mikrofoonin ja kynttilänjalan ja ottivat kuvia ja videoita useammalla kameralla. Vähän kyllä kävi sääliksi sulhasta ja toisaalta nauratti että jos sulhanen pyrkii etenemään politiikassa kuvat nähtäneen jossain Hymy-lehdessä tms.
Jännä juttu miten julkinen r*iskaus ja sen kuvaaminen muuttuu hirveän hassuksi, kun kyseessä on mies. Jos joku lehti julkaisisi tuollaisia kuvia, siitä tulisi rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Tulin lukemaan outoa ketjua "Ihmetyttäneet häätökokemukset" ja ällistyin.
Samalla myös ilahduin kun olin jo ehtinyt luulla, että hirmu moni on häädetty. Onneksi ei ole 👍🏻
Me menimme naimisiin maistraatissa ja paikalla oli vain omat lapset, maistraatin todistajat ja vihkijät. Siitä suoraan koko perheellä häämatkalle. Keneltäkään ei häikäisysuoja saatu, eikä käynyt mielessäkään ennen kuin tätä ketjua luin. Ei juhlia, ei lahjoja. Emme halunneet juhlia, koska en kaipaa huomion keskipisteenä olemista ja mieluummin käytän nekin rahat johonkin muuhun. Paikalla oli kaikki tärkeimmät, se riitti.
Häikäisysuoja = lahjoja, ylempään kommenttiin
Vierailija kirjoitti:
Me menimme naimisiin maistraatissa ja paikalla oli vain omat lapset, maistraatin todistajat ja vihkijät. Siitä suoraan koko perheellä häämatkalle. Keneltäkään ei häikäisysuoja saatu, eikä käynyt mielessäkään ennen kuin tätä ketjua luin. Ei juhlia, ei lahjoja. Emme halunneet juhlia, koska en kaipaa huomion keskipisteenä olemista ja mieluummin käytän nekin rahat johonkin muuhun. Paikalla oli kaikki tärkeimmät, se riitti.
Tässä ketjussa jaetaan ihmetyttäneitä hääkokemuksia ei jokaisen av-mamman omaa kokemusta omista häistä jotka oli "oman näköiset" ja onnistuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samoin kuin Ap:lle, että kutsuttiin mukaan vain osaksi aikaa. Miksi ihmeessä hääparit kuvittelevat tuon olevan vieraalle hyvä diili? Tulemalla vihkimiseen ja johonkin iltajuhlaan olet periaatteessa velvollinen hankkimaan hääparille jonkun lahjan, mutta et pääse itse edes syömään ja seurustelemaan hääparin/muiden vieraiden kanssa juhlien ajaksi. Jos ei ole vara kutsua enempää ihmisiä juhliin, niin jättäisin kokonaan kutsumatta.
Minullekin on käynyt sama. Luulin kaverin olevan vain harvinaisen törppö, mutta ilmeisesti tällainen on yleistäkin? En mennyt häihin, olisi mennyt niin hankalaksi.
Tämä on mun mielestä yleistynyt viime vuosina. Ehkä tämän tarkoitus on karsia sellaiset häävieraat, joita ei aidosti haluta mukaan? Ehkä hääpari ajattelee, että tällaiset vieraat eivät haluakaan tulla ollenkaan mukaan ja laskevat sen varaan?
Ei vaan tässä halutaan antaa sukulaisille jne. se perinteinen hääkokemus ja sitten bilettää kavereiden kanssa. Kaverit kun yleensä häissä tekevät kaikkensa saadakseen sukulaiset lähtemään pois, jotta voivat aloittaa omat juhlansa, ja tuolla tavalla kaikilla on mukavampaa.
Enpä tiedä, onko sukulaisista yhtään sen mukavampaa tulla painostetuksi lähtemään, vaikka kaverit tulisivatkin myöhemmin paikalle.
Ei ole painostamista, että kutsuun on merkitty kekkerien päättymisaika. Jos 80-vuotias Martta-täti haluaa, hän voi toki jäädä nuorten kanssa lärväämään.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen, jossa suku uhkasi erota kirkosta, jos henkilöt A ja B eivät pääse naimisiin jo sovittuna hääpäivänä. Ongelma oli siinä, että A oli yhä naimisissa C:n kanssa, koska ei ollut saanut avioeroa hoidetuksi ajoissa. Avioero saatiin voimaan pari päivää ennen häitä ja vihkiminen saatiin pidettyä. Oli pokassa pitelemistä, kun toiset uhkaavat erota kirkosta, kun Suomen laki ei salli kahta avioliittoa yhtä aikaa.
Väittämäsi ei ole mahdollinen, koska ennen avioliittolupaa selvitetään avioliiton esteet ja kuulutetaan avioaie. Kahdessa päivässä eron jälkeen tuo ei onnistu. Menee vähintään viikko.
En käytä alkoholia, joten kurjia sellaiset juhlat, joissa alkoholittomana juomana vain huoneenlämmössä lämmennyt vesi ja sellainen perus punainen sekamehu. Joku limppari tai edes jääkylmä Vichy kelpaisi meillekin.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kaikkien hääpäivänä möksäävien (yleensä morsianten) puolesta. Niin monesti olen nähnyt morsiamen viettävän juhlapäivää suu tiukkana viivana, kun kaikki ei ole mennyt omien toiveiden mukaan. Jollakin ärsyttää aikataulujen pettäminen, toisilla "ei riittävän romanttisia hääpäivänä puhunut puoliso" jne. Voi, kun nämä morsiamet tajuaisivat nauttia juhlapäivästä eikä keskittyä mököttämään jostain pikkuasioista.
Elämän suorittaminen ja perfektionismi on valitettavan moneen naiseen kasvattamalla pakotettu, kuten moneen poikaan täydellinen piittaamattomuus mistään. Kumpikin on tuhoisaa.
Vanhempia tästä pitänee tuomita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama pariskunta asteli uudestaan vihille toistensa kanssa. Olivat siis menneet aikanaan naimisiin, saaneet lapsia, eronneet ja nyt menivät uudestaan naimisiin toistensa kanssa. Toisaalta oli vähän kummallista todistaa saman parin häitä uudemman kerran, mutta vaikuttivat todella työstäneen eronsa syitä ennen toista kierrosta.
Miten tuollaisessa tilanteessa pari edes kehtaa pitää häät? Tuollaisessa tilanteessa itse hoitaisin asian mahdollisimman vähin äänin maistraatissa.
Miksei kehtaisi? Halusivat uuden alun.
Minä taas ihmettelen pareja, jotka omien lähes aikuisten lastensa saattamina viimein solmivat keskenään ENSIMMÄISEN avioliiton. Ja kummallakin tatskoja päästä varpaisiin, rengas nenässä ja morsiamella - tietenkin - valkoinen puku ikäänkuin lapset olisi haikara tuonut 20 vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Morsiamen äidillä oli ai-van lii-an pie-ni vaalea neuloshame, minkä läpi loisti jenkkakahvoihin puristuneet mustat stringit. Hrr....
Miten stringit voivat puristua jenkkakahvoihin? Ne kahvat kun on kutakuinkin kainalossa.
Kainalossa on allit
Eikä ole 😂
Allit roikkuvat olkavarsien alla, sivutissit ovat se (liian pienien) rintaliivien kainalon alle muovaama makkara, sen alla on mahdollisesti (myös liian pienten liivien tekemä) ylempi vatsamakkara ja jenkkakahva lojuu lonkkaluun päällä.
Opettele ihmeessä lihavuuden anatomia...
Kaikki nuo ovat vältettävissä oikean kokoisilla alusvaatteilla.
Vierailija kirjoitti:
Hääpari lähti vihkimisen jälkeen valokuvattavaksi. Vieraat lähtivät juhlapaikalle odottamaan. Perillä selvisi, että sisälle pääsee vasta hääparin saavuttua. Odotimme yli tunnin ajan pihalla palelemassa toukokuun viileässä säässä.
Typerä järjestely, taitamaton pitopalvelu. Ihan siitä kiinni eikä mistään muusta. Junttia
Olin vuosia sitten vieraana häissä, jossa iltajuhlien aikaan sulhanen kävi ensin käsiksi tuoreeseen vaimoonsa ja sen jälkeen tilanteeseen väliin menneeseen kaasoon. Käsittääkseni avio-onni jatkuu edelleen.
Olimme häissä, jossa sulhasen vanhemmat olivat teettäneet sulhasesta nuken. Tämä nukke sitten istutettiin syöttötuolissa hääparin väliin.
Kävi kaikille häävieraille selväksi mitä anoppi ja appiukko toivoivat. Hääparista en ole niin varma.
EI TUNNU MISSÄÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.
Olimme n20 min ennen vihintää.
Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.
Menimme tiskile
Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?
Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.
Virkailija :menkää tonne odottamaan.
Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni
Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään
MISSÄ TEIN VÄÄRIN?
En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?
Pistä ITSESI minun tilalleni ja kuvittele ,että olet menossa naimisiin sen ainoan kerran elämäsi rakkauden kanssa.
Kuvittele että olet miettinyt aina välillä mekkohäitä, mutta sukuun yhteys kadonnut ..aika kuluu
Päätätte että lakisyistä naimisiin.
Sinä olet pohjimmiltasi romanttinen ihminen
no niin..nyt: oletko tullut todistamaan?
No mikset sitten pistänyt kaunista mekkoa päällesi, kun menitte vihittäviksi? Kyllä minä ainakin olisin laittautunut kauniiksi, niin kauniiksi kuin yleensä pystyisin.
Itse asiassa, vaikka menisin todistajaksikin maistraattivihkimiseen, laittaisin silloinkin kauniit vaatteet päälleni, onhan se kuitenkin merkittävä tilaisuus. Ja yleensä maistraatissa vihityt, jos eivät pidä varsinaisia häitä, menevät sitten vihkimisen jälkeen jonnekin vaikkapa syömään tai edes kahville todistajiensa kanssa. Jollain laillahan sekin tilaisuus kannattaa juhlistaa, vaikka sitten kuinka vähäisesti. Ja monet menee vielä otattamaan hääkuviakin, kyllähän silloin on hyvä olla juhlavat vaatteet päällä.
Jos yksi virkailijan kysymys saa sinut pois tolaltasi, olet kyllä vaikeasti käsiteltävä ihminen. Minä olisin ottanut tuon huumorilla, koska jos todella menee aivan arkivaatteissaan, niin sehän on jo eräs tyyli sekin. Tuttu pariskunta 70-luvulla meni polkupyörillä maistraattiin tennareissa ja shortseissa, se oli se heidän juttunsa. Poimivat jotain luonnonkukkia kimpuksi siitä rakennuksen reunoilta. Sitten menivät sellaiseen itsepalveluvalokuvaukseen. Niitä he sitten jakeli meille ystäville ja sukulaisille hääkuvinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hääpari oli varannut kirkon. Kirkko oli lukossa. Seurakunta oli mokannut kellonajan kanssa, ja merkinnyt klo 12 ajan kello kahdeksi. Siinä hääväki palelee pihalla helmikuun -18 asteen pakkasessa juhlatamineissaan ja hääpari etsii pappia paikalle.
Päästiin me sitten kirkkoon, mutta kanttoria ei saatu paikalle, joten alttarille mentiin ilman musiikkia. Seremonian puolivälissä joku kävi kuiskaamassa papille, että jos lopuksi päästäisi vieraana olleen pianistin urkujen ääreen....
Nyt kyllä kiinnostaa, miten pianistilta sujui urkujen soitto? Eivät ole mikään ihan simppeli soitin vai oliko pianistilla osaamista niistä?
Kaiketi sinäkin osaisit uruilla kissanpolkan vetäistä. Jalkiota ei ole pakko käyttää eikä kaikkia sormioitakaan.
Minäkin olen urkuja soittanut joskus 10-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Morsiamen äidillä oli ai-van lii-an pie-ni vaalea neuloshame, minkä läpi loisti jenkkakahvoihin puristuneet mustat stringit. Hrr....
Miten stringit voivat puristua jenkkakahvoihin? Ne kahvat kun on kutakuinkin kainalossa.
Mitä arvelet ns.jenkkakahvojen olevan? Ja miksi niiden nimi on juuri jenkkakahvat? Mietipä.
Älä tuomitse jenkkakahvahullua, vaikka hän työntääkin kätensä tanssikumppanin kainaloihin.
Se osasto on sama kaikkiin maistraattiasioihin. Meitä edeltävä tiskillä oli rekisteröimässä venettään. :)