Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko semmoinen järjestää hääjuhlan, jolla ei ole välejä sukuun?
En halua tommoista hirveää virastovihkimistä.
En kuulu kirkkoon
Vihkiminen ja hääjuhla ovat kaksi eri asiaa, eivät riipu toisistaan.
Joissain kaupungeissa nämä virkamiehet tulevat vihkimään muuallekin kuin virastoon. Olen itse ollut vieraana siviilivihkimisessä, joka tapahtui juhlapaikalla.Hääjuhlan voitte järjestää ihan kenelle haluatte, milloin haluatte ja miten haluatte. Tai olla järjestämättä.
341 jatkaa. Olen myös ollut todistajana maistraattivihkimisessä, joka oli oikein tunnelmallinen ja juhlallinen, lämminhenkinen tilaisuus. Joten ei niiden välttämättä tarvitse olla hirveitä.
Mäkin olen, ja olivat ihanimmat häät, missä olen koskaan ollut. Todella hääparin näköinen tilaisuus, lyhyt kaunis ja ytimekäs. Ei mitään pakkosuorittamista ja perinteitä perinteiden vuoksi, kun sellainen ei ole heidän juttunsa ollenkaan. Minä olisin halunnut juhlia enemmänkin, mutta hääparin kanssa otettiin onnittelumaljat puiston penkillä ja he lähtivät siitä häämatkalle. Jäi tosi hyvä mieli heidän puolestaan, kun tekivät juuri niin kuin itse halusivat ja vaikka sillä ei mitään väliä olekaan, oli kiva myös itselleni, ettei tarttenut niitä väkinäisiä häämeininkejä hössöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua sitä, että vielä nykyaikana joku järjestää häät jossain kirkossa ja sitten on kahden tunnin tai jopa pidempi tauko, ennenkuin juhlat alkavat. Hääparin aika lentää siivillä valokuvattavana ollessaan, mutta vieraat jossain vanhan seurojentalon pihamaalla ilman kunnollisia istumapaikkoja.
Hohhoh. Tarjoaisivat vaikka alkuruuan tässä välissä.
En ole vielä koko ketjua lukenut läpi, mutta tästä on se hyöty, että voin mahdollisia mokia yrittää välttää näitä tarinoita lukiessa kunhan meidän häät koittavat.
Tuo valokuvaus esimerkkinä. Olen pähkäillyt, että mitä sille ajaksi vieraille järjestää, jos käymme valokuvissa heti vihkimisen jälkeen. Ja tuohan cocktail-tarjoilu kuulosti mainiolta!
Itse otsikon aiheeseen minulla ei ole oikein kerrottavaa. Olen ollut aikalailla lapsi ja teini-ikäinen kun häissä olen ollut, joten niihin varsinaisiin mokiin tai mahdollisiin epämukavuuksiin en ole osannut kiinnittää huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi onnistuneissa häissä, joten sinänsä ei ole kerrottavaa, mutta olen miettinyt paljon tuota alkoholin tarjoilua. Haaveilen naimisiinmenosta mieheni kanssa lähiaikoina, mutta juomapuoli pitäisi miettiä tosi tarkkaan.
Jos saisin päättää, niin häissäni olisi alkumalja ja ruuan kanssa muutama lasi viiniä ja siinä se. Vieraiden mielestä häät olisi varmasti umpisurkeat, mutta mieheni sukulaisista varmaan yli puolet ovat jäätäviä alkoholinkäyttäjiä, varsinkin jos tarjolla on ilmaista viinaa niin sitä pitää vetää niin paljon kuin sielu sietää. Joka juhlissa monen hänen sukulaisensa aivan pakko vetää perseet, alkaa riehumaan tai sammua johonkin. Jos he muistelevat perheen kesken jotain juhlia, niin ensimmäinen kommentti on tyyliin ”muistatkos kun Pentti-eno sammui sinne puskaan Maikun 50v juhlilla hehhehhehh” eli heillä tämä jotenkin on aivan normaalia juhlissa käyttäytymistä, itse en missään nimessä haluaisi tällaista häihini ja tiedän että oma sukunikin olisi tällaisesta menosta järkyttyneitä :D
Varmaan parempi kun mennään vaan maistraatissa naimisiin niin säästytään paljolta...Tämä oli yksi syy, miksi menimme miehemme kanssa naimisiin maistraatissa ja juhlia ei järjestetty ollenkaan. Tosin ongelma ei ollut miehen suku, vaan oma sukuni. Onhan niitä juhlia jo nähty, omistani en sellaisia halunnut.
Miten ihmeessä maistraatti- vs. kirkollinen vihkiminen liittyy siihen, kuinka paljon on vieraita tai millaisia juhlia pidetään tai mitä juhlissa tarjotaan?
No useimmat, jotka eivät halua juhlia ja joille ei uskonto merkitse niin paljoa, menevät maistraattiin. Toki vihkimisen voi suorittaa vaikka kirkkoherran virastossa.
Maistraattihäät eivät tietenkään tarkoita ettei saa juhlia. Monet järjestävät oikein kivat juhlat. Mutta kun puhutaan siitä, että pariskunta ei halua juhlia, niin se maistraatti on monen mielestä helpoin vaihtoehto mennä naimisiin. Ymmärrätkö?
Useimmat kirkossa vihittävät järjestävät jonkinlaisen juhlan, vaikka eihän sekään pakko ole.Tarjoilun, tarjoilun puutteen ja juhlien järjestämisen ongelman ymmärtää ilmeisesti vain ne, joilla on ongelmallinen lähipiiri. Jos ei sitä ole, on helppo yrittää viisastella. Mullakin on kiva suku, mutta alkoholinkäyttö on turhan runsasta vapaa-ajalla ja ikävä kyllä se heijastuu myös juhlakäyttäytymiseen. Siksi en halua järjestää juhlia, joissa riski känniääliömismille on liian korkea.
No mun kaveripiirissä harva kuuluu kirkkoon, joten suurin osa menee naimisiin maistraatisssa / henkikirjoittaja vihkii hääpaikalla. Ei ole meidän piireissä liittynyt mitenkään juhlien kokoon. Toisilla on ollut isot "perinteiset" häät, toisilla pienet, toisilla ei mitään juhlia.
Meillä päin on ollut tapana kutsua ne kumppanit, jotka on joskus aikaisemminkin tavattu, oli kyseessä sitten teinipari, kihlapari, aviopari tai avoliitossa elävä pariskunta jolla ei ole aikomustakaan mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoisia häitä on tullut koettua.
Joskus vuosia sitten olin samana kesänä serkkujeni häissä: Siis kahdet juhlat muutaman viikon välein. En ollut pitänyt millään tavalla erityisen uskonnollisina kyseisiä perheitä, mutta asuvat kyllä uskonnollisella alueella Pohjanmaalla. Molemmat häät oli järjestetty seurakuntatalolla! Siis vihkiminen kirkossa, jonka jälkeen vireiselle seurakuntatalolle syömään lihakeittoa ja kermakakkua, itse "juhlassa" piti pappi taas puheen ja laulettiin muutama hengellinen laulu, taisi olla joku sukulaislapsen viulunsoittoesitys tai runonlausunta, ja se oli siinä.
Minusta oli todella erikoiset häät, enkä oikein juhlimisen makuun päässyt, mutta ilmeisesti tämä on tavallista tuolla seudulla.
Korostan vielä, että kumpikaan pariskunnista ei ole millään lailla uskonnollinen itse.
Ihan tyypillistä on. Nykyään tosin on jo enemmän variaatioita, ennen kaikki hääjuhlat oli tuollaisia. Seurakuntatalolta saatettiin lähteä jonkun kotiin (kenellä oli isoin talo) tai mökille ottamaan alkoholia. T. Pohjanmaalainen, jonka suvusta kukaan ei edes käy kirkossa.
Ajatella. Minäkin olen Pohjanmaalta enkä ole ikinä ollut seurakuntatalossa häissä. ( Häissä toki olen ollut ettei se siitä johdu).
On ollut häitä kotona, tanssilavalla ja leirikeskuksessa mm.
Ei mitään uskonnollista viritystä kirkkovihkimisen lisäksi.
T. Pohjanmaan täti 60 v.
Olin tulossa kertomaan eräästä sankarista, joka häädettiin uudiskohde -taloyhtiöstämme jo muutamia kuukausia talon valmistumisen jälkeen, mutta tämähän olikin hää- eikä häätö, joten olkaa hyvä ja jatkakaa. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin juhlistamassa syntymäpäivääni pikku kaupungissa, kun yhtäkkiä jossain vaiheessa iltaa erkaannuin kavereistani ja lyöttäydyin jollain ilveellä tuntemattomien miesten polttariporukan mukaan ja päädyin heidän kanssa samaan tilataksiin ja jonnekin pöndelle sulhasen kotitilalle. Ja mainitsen, että olen siis itsekin mies. Aamulla sitten heräsin umpi krapulaisena jonkun saunarakennuksen pukuhuoneen lattialta, jossa olin nukkunut. Menin ulos ja päädyin keskelle juhlavalmisteluja. Häät olivat ilmeisesti sinä päivänä ja edellis illan sulhanen tuli mun luokse ja kertoi, että pääsen illalla takaisin kaupunkiin hänen tuttavansa kyydillä, jos haluan. Jäin sitten niihin hääjuhliin! Ihme kyllä kukaan ei tuntunut suhtautuvan minuun mitenkään kummeksuen, kun esittelin itseäni juhlaväelle. Kaikki olivat oikein ystävällisiä. Ja sulhanen jopa antoi puhtaan paitansa lainaksi ettei tarvinnut juhlissa olla edellis yön alkoholin katkuisessa paidassa. Tämä on kyllä ehdottomasti elämäni yksi oudoimmista häistä ikinä! Kulostaa uskomattomalta, mutta täyttä totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 2000-luvun alussa vieraana häissä, joissa oli ihmisiä noin 200, sekä aikuisia että lapsia ja kaikki käyttäytyivät hyvin lukuunottamatta yhtä adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia poikaa. Tämä häiriköi vähän väliä ja viimeinen pisara oli, kun poika, joka oli iältään jo toisella kymmenellä, lähti juoksemaan kahvin aikana ja tönäisi morsiammen tuolia voimakkaasti. Seurauksena tuolista hajosi jalka ja morsian putosi lattialle. Tässä samassa yhteydessä morsiusparin pöytä kaatui ja siinä olleet kahvit sekä kakkupalat kaatuivat moriusparin päälle. Luonnollisesti kummankin vaatteet menivät aivan likaiseksi. Morsian pillahti itkuun ja sulhanen pui nyrkkiään.
Tälle kyseiselle perheelle ilmoitettiin samantien, että voisivat häipyä ja pian ja että lasku tuhoista seuraisi perässä sekä se, että kyseinen poika olisi vastaedes tervetullut sukujuhliin vai käsi- ja jalkaraudoissa. Laskun maksoivat vasta, kun juttua oltiin viemässä kärjäille yksityisoikeudellisena riita-asiana ja tätä poikaa ei enää näkynyt sukujuhlissa. Yhden kerran yritettiin tuoda, mutta juhlien emäntä ilmoitti, etttei ole tarvetullut muutoin kuin kädet ja jalat sidottuna. Ei tullut siis paikalle.
Suurin törmäysenergia tässä kohdistunut morsiamen tuoliin, josta siis meni tuolin jalka hajosi. Tuntematta asiaa sen paremmin en voi kuin ihmetellä tuolin heppoisuutta. Itse kukin voi kokeilla esim. keittiössä miten "helposti" tuolin jalan saa hajotettua siihen törmäämällä. Mutta että samainen törmäysenergia joka hajotti tuolin, olisi vielä kaatanut pöydänkin on aika uskomatonta. Normipöytä, vaikka vähän kiikkeräkin, ei nyt ihan ilmojaan kaadu. Että kahvikupillinen olisi tippunut morsiusparin (morsiuspari?....pitäisikö olla hääpari?) päälle olisi pöydän pitänyt kaatua tietysti törmäysenergian vastakkaiseen suuntaan, mikä kuulostaa sekin oudolta ja fysiikanvastaiselta. Häissä käytettävät juhlakupit nyt eivät ole mitään ämpäreitä, joten parhaimmassakin tapauksessa kahvia on kaatunut parin desilitran verran.
Enemmän nyt tämä tarina kuulosti siltä että haluttiin leimata adhd/asperger/jotainmuutadiagnoosia lapsia (tässä poika) edesvastuuttomiksi koheltajiksi.
Minua ei olisi tämän erityislapsen vanhempana tämän jälkeen kiinnostanut sukujuhlat, joihin ei koko perhe ole tervetullut.
Minä taas en ikinä kehtaisi ottaa tuollaista erityislasta pilaamaan toisten häitä. Jos en saisi hoitajaa, jättäisin itsekin juhlat väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hääpari oli ilmoittanut kutsussa että ei huoli tavaraa lahjaksi. Oli laittanut tilinumeron ja minimisumman. En mennyt koko häihin.
Siis pelkästään tuon takia vai? Ihan oikeasti?
Sama tuli mieleen. Mitä olisit sitten vienyt lahjaksi? Kakunottimet? Kuoharilasit? Jotain muuta hääparin kaappeja täyttämään?
Jos ei ole oikeasti millekään tarvetta (esim. keräävät tiettyä astiasarjaa...) niin miksi pitäisi väkisin haluta tarpeetonta tavaraa lahjaksi? Mun mielestä on ihan ok laittaa rahaa ja siten saavat esim. häämatkalla yleellisemmän illallisen, tai romanttisen yön kartanossa.
Onko sinusta minimisummankin ilmoittaminen ok?
Minusta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sulhasen läheinen ystävä yli 20 vuoden ajan, mutta hääjuhlassa minun paikkani löytyi salin perältä väliseinän takana olleesta jämäpöydästä, josta ei nähnyt eikä juuri kuullutkaan mitään. Seuranani pöydässä jotain randomeja kuten palkattu kuvaaja, palkattu ohjelmanumeron esittäjä ja muutama jotain tutuntutuntuntuttuja. Siellä piilossa muulta hääväeltä. Kiva respect pitkäaikaiselle ystävälle joo.
Selvä tapaus jos olet nainen - olet uhka morsiamelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häät onnistuessaankin ovat kammottava juhla. Omien lasten häihin varmaan joutuu menemään, mutta muuten en aio eläessäni enää kenenkään häihin osallistua.
Yksi kaverini menee ensi kesänä naimisiin ja olen tässä miettinyt jo, miten voin kieltäytyä kauniisti kutsusta.
korona voi vaivata sua.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, jouduin itse noissa em. häissä esiintymään kun catering ei pelannut. En siis yksin esiintynyt. Onneksi olin rohkaisuryypin ottanut, mutta jälkeenpäin olen kyllä miettiny miltä lauluni kuulosti. En omasta mielestäni osaa laulaa. Mutta pakko mikä pakko.
Pakko ei ole kuin kuolla. Ja maksaa veroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samoin kuin Ap:lle, että kutsuttiin mukaan vain osaksi aikaa. Miksi ihmeessä hääparit kuvittelevat tuon olevan vieraalle hyvä diili? Tulemalla vihkimiseen ja johonkin iltajuhlaan olet periaatteessa velvollinen hankkimaan hääparille jonkun lahjan, mutta et pääse itse edes syömään ja seurustelemaan hääparin/muiden vieraiden kanssa juhlien ajaksi. Jos ei ole vara kutsua enempää ihmisiä juhliin, niin jättäisin kokonaan kutsumatta.
Minullekin on käynyt sama. Luulin kaverin olevan vain harvinaisen törppö, mutta ilmeisesti tällainen on yleistäkin? En mennyt häihin, olisi mennyt niin hankalaksi.
Tämä on mun mielestä yleistynyt viime vuosina. Ehkä tämän tarkoitus on karsia sellaiset häävieraat, joita ei aidosti haluta mukaan? Ehkä hääpari ajattelee, että tällaiset vieraat eivät haluakaan tulla ollenkaan mukaan ja laskevat sen varaan?
Tuollaisista häistä ei ole kokemusta, mutta väitöstilaisuus + erilliset jatkot tuntuu olevan jo ihan normaalia. Siis siinä välissä tuore tohtori viettää muutaman pakollisen vieraan kanssa pikapikaa sen oikean karonkan, jossa yleensä syödään ja juodaan kuitenkin pitkän kaavan mukaan. Sillä välin kaverit syövät keskenään jotain pientä buffettyyppistä ja yleensä vielä itse maksavat ruuastaan. Loppuillasta ehtii vilaukselta näkemään tohtoria, kunhan hän juhlistaa ehtii.
Täsmennetään nyt sen verran, että väitöstilaisuus ja karonkka ovat keskenään eri asioita. Väitös on se virallinen osuus, jossa puhutaan tiedettä ja pönötetään. Karonkka on väitöstilaisuutta seuraava iltajuhla. Jatkot on mahdollinen, epämuodollinen osuus, jossa ollaan rennommin.
Opiskelukaverini soitti ja kertoi menevänsä naimisiin. Puhelimessa hän korosti, että kyseessä on pienet, rennot häät - puhelimella soitettu kutsu korosti tilaisuuden rentoutta. Kaveri sanoi soittavansa kaikille kutsuttaville, en siis ollut poikkeus. Oikeasti oli varattu kirkko ja sinne kaupungin orkesterin sellistit soittamaan, juhlapaikkana oli valtava, suojeltu kartano, vieraita oli yli sata, oli lämmin ruoka, kahvit ja kakut ja välipalaa koka väliin. Kun lähdimme aamuyöstä juhlista, hääapari antoi kaikille vieraille korkkaamattomia viinipulloja mukaan. Paikalla oli hääparin sukulaiset, ystävät, työkaverit ja meitä vanhoja opiskelukavereita. Illalla kartanolla esiintyi melko tunnettuja muusikoita, jotka eivät olleet hääparin tuttuja vaan ihan täydellä liksalla töissä. Sellaiset pienet ja rennot häät. Häät oli ihan kivat, mutta eivät yhtään sellaiset kuin kutsuttaessa annettiin ymmärtää.
Morsian kutsui minut häihin viikko ennen juhlia, kun hänelle iski bridezilla-vaihe. Kaaso ja morsiusneidot paljastivat minulle myöhemmin, että morsiammelta oli viikko ennen juhlia lähtenyt mopo käsistä ja morsiusneidot olivat yötä myöten joutuneet vastaamaan puheluihin ja hoitamaan lisää vieraita, lisää kukkia, lisää alkoholijuomia ja lisää ohjelmanumeroita häitä varten.
Avioliitto kesti alle kolme vuotta. Morsian kertoi jälkikäteen, että halusi häät, ei avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni meni naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa, siinä vaiheessa oli seurustelua takana jo melkein kymmenen vuotta. Olivat tavanneet fuksivuonna yliopistolla, opiskelivat samassa tiedekunnassa mutta eri pääaineissa. Mies pikkukylältä muuttanut maalaispoika ja tyttö asunut koko ikänsä Helsingissä. Häiden aikaan heillä oli jo omistusasunto Helsingissä. Mitä saivat miehen vanhemmilta häälahjaksi? Omakotitalotontin, joka oli lohkottu miehen sukutilasta!
En tiedä kumpi tässä on huvittavampaa: se, että Helsinkiin asettuneen ja hyvin kaupunkikeskeisellä alalla työskentelevän pojan oletettiin muitta mutkitta rakentavan omakotitalon pöndelle, kun kuitenkin just oli ostettu omistusasunto kaupungista, jossa oli vakityöt ja ystävät.
Vaiko se, että tähän lahjakorttiin, jossa asiasta ilmoitettiin, oli juristilla muotoilutettu hieno lause, että AVIOERON KOHDATESSA tontti ja sillä seisovat rakennukset jäävät miehelle, viis pariskunnan keskinäisistä sopimuksista. En kyllä romanttisempaa värssyä häälahjaan voisi keksiä.
Ystäväni appivanhempien suureksi harmiksi pariskunta on edelleen yhdessä, tontti tyyliin Iisalmessa seisoo edelleen rakentamattomana eikä pariskunnan nyt jo alakouluikäisiä lapsia laiteta kesälomalla kuukaudeksi tai kahdeksi anopin kesäsiirtolaan, vaikka anoppi sitä hartaasti toivoo ja vähemmän nätisti joka vuosi vaatiikin.
Olisihan sille tontille voinut rakentaa vaikka mökin, omaksi kesämökiksi tai vuokrattavaksi. Tai istuttaa tontille metsää ja saada siitä vähän lisätuloja.
Hieman tökeröä toki on laittaa tuo maininta omistajuudesta avioeron tullessa lahjakorttiin, mutta minusta tuo itsestäni tuo on ihan hyvä periaate. Ja omista lahjoistaan ja perinnöstä jokaisella on oikeus määrätä, ettei siitä mene osuutta puolisolle avioerotilanteessa, varsinkin jos on kyse esim. tuollaisesta tontista, jonka kohdalla avioeron jälkeiset riidat/kiusanteko voisivat olla pitkäaikainen harmin aiheuttaja. Eikä tuollaisesta pidä loukkaantua tai kuvitella, että siinä oltaisiin jollain tavalla uutta puolisoa vastaan. Tämä on vähän samanlainen asia kuin avioehto, parempi sopia asiat valmiiksi niin, että välttää ikävät jälkiseuraamukset mahdollisimman hyvin, jos nyt kuitenkin sattuisi käymään huonosti.
Lisäksi tuossa tapauksessa tilanne on voinut olla vaikka sellainen, että sulhasen jonkun sisaruksen kohdalla ovat ihan syystä päätyneet samanlaiseen ratkaisuun ja tasapuolisuuden nimissä / tätä peitelläkseen / tms. toteuttavat samaa käytäntöä jokaiselle lapselleen, jolle tontin häälahjaksi antavat.
Vierailija kirjoitti:
Taustatiedoksi, mut oli kutsuttu yksin eräiden tuttujen häihin. Häät etenivät seuraavalla kaavalla: vihkiminen ulkona + onnittelumaljat ulkona vihkipaikan lähistöllä+ ruokailu sisällä. Onnittelumaljan jälkeen olin siirtymässä sisälle juhliin, kunnes tajusin pöytäkartasta ettei minua oltu plaseerattu mihinkään istumaan. Siinä nolona seisoin ovella muiden vieraiden valuessa sisälle ja mietin, mitä teen. Paikan työntekijä pelasti minut, kattoi erääseen pöytään ylimääräisen paikan ja menin sinne istumaan. Tunsin itseni tyhmäksi, kun en tajunnut hääparin kutsuun "jääthän myös vihkimisen jälkeen?" kyllä vastattuani kutsun koskevan vain onnittelumaljaa eikä itse juhlaa.
Mulle kävi myös niin, että vihkimisen jälkeen juhlapaikalla en löytänyt omaa nimeäni pöytäkartasta. Poikaystäväni oli sulhasen bestman ja minulle selvisi vasta tuossa tilanteessa, että istuisin hääparin pitkässä pöydässä reunimmaisena poikaystäväni vieressä. Ja tuo poikaystävä oli käytännössä ilmaisena työvoimana häissä eikä juuri ehtinyt istua juhlan aikana vieressäni kaikilta kiireiltään. Siinä sitten istuin vaivaantuneena ja yksinäisenä, kun muut juhlavieraat seurustelivat iloisesti omissa pöydissään. Oli aika hölmö olo. Onneksi jossain vaiheessa oli soveliasta siirtyä muualle omalta paikalta ja pääsin viettämään aikaa myös muiden vieraiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En tajua sitä, että vielä nykyaikana joku järjestää häät jossain kirkossa ja sitten on kahden tunnin tai jopa pidempi tauko, ennenkuin juhlat alkavat. Hääparin aika lentää siivillä valokuvattavana ollessaan, mutta vieraat jossain vanhan seurojentalon pihamaalla ilman kunnollisia istumapaikkoja.
Hohhoh. Tarjoaisivat vaikka alkuruuan tässä välissä.
Kun meillä muutenkin matkitaan jenkkejä, niin voitaisiin apinoida sieltä myös cocktail hour.
Tämä oli juhlapaikan ja/tai pitopalvelun moka. Kaverin häät järjestettiin viileään vuodenaikaan sisätiloissa. Buffetpöytä hääkakkuineen sijaitsi erillisessä tilassa lähellä keittiön ovea. Ilmeisesti juhlapaikan aiemmilla käyttäjillä oli jäänyt keittiön biojäteastia tyhjentämättä, sillä buffetpyödän ympärillä alkoi kuhista banaanikärpäsiä. Vaikka oma asuntommekin kerää kesäkuumalla helposti banaanikärpäsiä, en ole toiste nähnyt niitä kerrallaan yhtä monta. Puhutaan siis vähintään useista kymmenistä, ehkä jopa sadoista kärpäsistä. Yhdessä vaiheessa ne muodostivat hääkakun päälle rusehtavan maton. Hääväki sivuutti asian hienotunteisesti, mutta ei sitä voinut olla huomaamatta. Pitopalvelu ei näyttänyt reagoivan asiaan lainkaan. Itse en olisi palkattuna ammattilaisena kehdannut jättää kärpäsongelmaa hoitamatta, sen verran epähygieenistä ja -esteettistä se oli. Vaihtoehtoina olisi ollut ainakin tuulettaminen, kakun vieressä päivystäminen ja pinnoille laskeutuvien kärpästen hävitys imuroimalla. En tiedä, reklamoitiinko asiasta myöhemmin. Mielestäni aihetta olisi ollut.