Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Morsiamen äidillä oli ai-van lii-an pie-ni vaalea neuloshame, minkä läpi loisti jenkkakahvoihin puristuneet mustat stringit. Hrr....
Miten stringit voivat puristua jenkkakahvoihin? Ne kahvat kun on kutakuinkin kainalossa.
Jenkkakahvat on lantiolla.
Mä oon aina luullut että vyötärön yläpuolella
Niin no, vyötärön alapuolelta alkaa lantio...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi ihmeellinen hääkokemus, liittyen omaan naimisiinmenooni (varoitus, tämä on vähän ohi ketjun aiheen): Ystävä suuttui hääsuunnitelmistamme niin paljon, että pisti välit poikki. Lopullisesti. Homma meni niin, että hän aloitti valtavan riidan kun pahaa aavistamatta kerroin, että olemme mieheni kanssa päättäneet vain käväistä maistraatissa ja tarjota ravintolaillallisen perheenjäsenille. Kuulemma ratkaisumme oli törkeä, kun meidät sentään oli vuotta aiemmin kutsuttu hänen häihinsä, jotka olivat perinteiset n. 100 hengen häät. Näissä asioissa pätee kuulemma vastavuoroisuus.
Riitaa kesti jonkin aikaa, ja yritin parhaani mukaan selittää, miksi päädyimme mielestämme meidän näköiseen ratkaisuun, ja ettei tässä yritetty ketään loukata. Selitykset eivät auttaneet, vaan yhteydenpito katkesi, eikä ole sen koomin palautunut. Naimisiinmenostamme on jo useampi vuosi aikaa. Ja kyseessä oli siis ystävä ala-asteajoilta saakka. Ystävä, joka ehkä on vähän dramaattinen, mutta jonka kanssa en ollut kunnolla riidellyt koskaan ennen. Rehellisesti, tämä koko farssi on elämäni suurimpia mysteerejä, ja oli pakko nyt kirjoittaa se tänne :D
Vai että vastavuoroisuus! Mitäs kun minä olen osallistunut elämäni aikana yli kymmeniin häihin, jopas tulisi taiteilua, jos omat häät pitäisi sitten olla vastavuoroisesti samanlaiset kuin ne kaikki keskenään erilaiset häät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.
Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.
Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.
Vanha uskomus että ennen vihkimistä näkeminen tuottaa huonoa onnea
Suomessahan kuitenkin perinteisesti morsiuspari on kävellyt kahdestaan alttarille, eli sama kai se on, näkeekö ennen vihkimistä kirkon ovella vai jo tuntia-paria ennen valokuvauksessa. Eivät nämä muualta matkitut perinteet ainakaan erotilastojen valossa ole parantaneet avio-onnea...
Ai mitä, kyllä niissä häissä joissa minä olen ollut on isä saattanut morsiamen. Sulhanen "ottanut kopin" vasta käytävän päässä lähellä alttaria.
Ja ei kai kukaan normaaliälyinen kuvittele, että hääperinteet jotenkin avio-onnea parantaa. Eiköhän se puoli ole enemmän kiinni parinvalinnasta, kommunikaatiosta ja kyvystä tehdä kompromisseja. Se sitten taas on ihan toinen asia, että ne parisuhteeseen sitoutumista yli 10 k kemuilla juhlistavat haluavat tehdä niistä elämänsä kalleimmista juhlista oman näköiset ja valita hääperinteistä ne jotka kivalta tuntuu. Ei sillä nykyaikana ori enää taikauskon kanssa mitään tekemistä.
Joillakin on kuvitelma, että morsiamen saattaminen on kopioitu ulkomailta ihan viime vuosina.
Kyseessä ON uusi tapa, joka yleistyi Suomessa vasta amerikkalaisten romanttisten elokuvien myötä 80-90-luvuilla. Pohjoismaissa pari on perinteisesti kävellyt alttarille yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.
Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.
Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.
Vanha uskomus että ennen vihkimistä näkeminen tuottaa huonoa onnea
Suomessahan kuitenkin perinteisesti morsiuspari on kävellyt kahdestaan alttarille, eli sama kai se on, näkeekö ennen vihkimistä kirkon ovella vai jo tuntia-paria ennen valokuvauksessa. Eivät nämä muualta matkitut perinteet ainakaan erotilastojen valossa ole parantaneet avio-onnea...
Ai mitä, kyllä niissä häissä joissa minä olen ollut on isä saattanut morsiamen. Sulhanen "ottanut kopin" vasta käytävän päässä lähellä alttaria.
Ja ei kai kukaan normaaliälyinen kuvittele, että hääperinteet jotenkin avio-onnea parantaa. Eiköhän se puoli ole enemmän kiinni parinvalinnasta, kommunikaatiosta ja kyvystä tehdä kompromisseja. Se sitten taas on ihan toinen asia, että ne parisuhteeseen sitoutumista yli 10 k kemuilla juhlistavat haluavat tehdä niistä elämänsä kalleimmista juhlista oman näköiset ja valita hääperinteistä ne jotka kivalta tuntuu. Ei sillä nykyaikana ori enää taikauskon kanssa mitään tekemistä.
Joillakin on kuvitelma, että morsiamen saattaminen on kopioitu ulkomailta ihan viime vuosina.
Ja entä sitten vaikka olisikin? Minä alan väsyä tähän jenkkivaikutteista märisemiseen. Jos joku löytää hääjuhlaansa inspiraation jostain ulkomaalaisesta tavasta, niin mitä pahaa siinä on? Jokainen järkätköön sellaiset häät kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kiellettyä, että vasta vihitty aviopari lähtee valokuvattavaksi heti vihkimisen jälkeen ja vieraat jäävät odottamaan. Sinä aikana ei tapahdu mitään. Yleensä kuumaa ja ahdasta, jano mutta ei juotavaa. Ja voi mennä yli tuntikin. Parit tällaiset häät kokenut.
Niinpä. En tajua miksi kuvauksessa ei voi käydä ennen vihkimistä. Tai sitten niin, että kuvaaja tulee juhlapaikalle ja kuvat otetaan siellä. Vieraat saavat istua ja seurustella ja saavat juotavaa.
Moni pitää edelleen kiinni siitä, että ovat yön erossa ja näkevät vasta vihkimisessä. He jotka eivät pidä, käyvät todennäköisesti kuvattavana ennen vihkimistä. Olen itse kuvannut sekä että. Juhlapaikalla kuvaaminen ei aina onnistu, juhlapaikkoja on esim keskellä kaupunkeja ja aurinkoisena päivänä on tuskaa etsiä valon puolesta sopivaa paikkaa, joka olisi vielä rauhallinen, ettei pari olisi ihan jäykkinä kuvissa.
Mikä idea siinä on, että ollaan yö erossa ja nähdään vasta vihkimisessä? Jos joku asian ymmärtävä osaisi kertoa.
Vanha uskomus että ennen vihkimistä näkeminen tuottaa huonoa onnea
Suomessahan kuitenkin perinteisesti morsiuspari on kävellyt kahdestaan alttarille, eli sama kai se on, näkeekö ennen vihkimistä kirkon ovella vai jo tuntia-paria ennen valokuvauksessa. Eivät nämä muualta matkitut perinteet ainakaan erotilastojen valossa ole parantaneet avio-onnea...
Ai mitä, kyllä niissä häissä joissa minä olen ollut on isä saattanut morsiamen. Sulhanen "ottanut kopin" vasta käytävän päässä lähellä alttaria.
Ja ei kai kukaan normaaliälyinen kuvittele, että hääperinteet jotenkin avio-onnea parantaa. Eiköhän se puoli ole enemmän kiinni parinvalinnasta, kommunikaatiosta ja kyvystä tehdä kompromisseja. Se sitten taas on ihan toinen asia, että ne parisuhteeseen sitoutumista yli 10 k kemuilla juhlistavat haluavat tehdä niistä elämänsä kalleimmista juhlista oman näköiset ja valita hääperinteistä ne jotka kivalta tuntuu. Ei sillä nykyaikana ori enää taikauskon kanssa mitään tekemistä.
Joillakin on kuvitelma, että morsiamen saattaminen on kopioitu ulkomailta ihan viime vuosina.
Kyseessä ON uusi tapa, joka yleistyi Suomessa vasta amerikkalaisten romanttisten elokuvien myötä 80-90-luvuilla. Pohjoismaissa pari on perinteisesti kävellyt alttarille yhdessä.
Ai 40 vuotta sitten yleistynyt tapa on uusi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hääpari edellytti vieraita valmistautumaan juhlaan kuin Oscar-gaalaan, pukukoodi oli hyvin juhlava ja tiukka ja rahaa meni. Sitten kuitenkaan hääpaikkaa ei oltu juuri koristeltu ja tarjoilua oli niukasti ja se oli opiskelijaravintolatasoista pakastekasviksineen. Mulla paloi kesälomarahat tähän pelleilyyn osallistumisessa.
Kirpparilta saa parhaat kertakäyttövaatteet hienoihin juhliin muutamalla eurolla.
Juu ihan varmaan jos oma tyylitaju antaa periksi mennä parin euron kirpparilöydössä oikeesti rikkaiden ihmisten juhliin Guccien ja Versacien ja timanttikaulakäätyjen keskelle heilumaan. Mulla nyt ei ikävä kyllä ihan pokka riittänyt.
No, jos kantaja on hyvännäköinen, ei niitä gutzeja ja versaatseja tavaile kukaan....
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni meni naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa, siinä vaiheessa oli seurustelua takana jo melkein kymmenen vuotta. Olivat tavanneet fuksivuonna yliopistolla, opiskelivat samassa tiedekunnassa mutta eri pääaineissa. Mies pikkukylältä muuttanut maalaispoika ja tyttö asunut koko ikänsä Helsingissä. Häiden aikaan heillä oli jo omistusasunto Helsingissä. Mitä saivat miehen vanhemmilta häälahjaksi? Omakotitalotontin, joka oli lohkottu miehen sukutilasta!
En tiedä kumpi tässä on huvittavampaa: se, että Helsinkiin asettuneen ja hyvin kaupunkikeskeisellä alalla työskentelevän pojan oletettiin muitta mutkitta rakentavan omakotitalon pöndelle, kun kuitenkin just oli ostettu omistusasunto kaupungista, jossa oli vakityöt ja ystävät.
Vaiko se, että tähän lahjakorttiin, jossa asiasta ilmoitettiin, oli juristilla muotoilutettu hieno lause, että AVIOERON KOHDATESSA tontti ja sillä seisovat rakennukset jäävät miehelle, viis pariskunnan keskinäisistä sopimuksista. En kyllä romanttisempaa värssyä häälahjaan voisi keksiä.
Ystäväni appivanhempien suureksi harmiksi pariskunta on edelleen yhdessä, tontti tyyliin Iisalmessa seisoo edelleen rakentamattomana eikä pariskunnan nyt jo alakouluikäisiä lapsia laiteta kesälomalla kuukaudeksi tai kahdeksi anopin kesäsiirtolaan, vaikka anoppi sitä hartaasti toivoo ja vähemmän nätisti joka vuosi vaatiikin.
Appivanhemmista en tiedä mutta ainakin yksi morsiamen ystävistä tuntuu kirjoitustyylistä päätellen omaavan niukasti sivistystä (pönde?) ja hyviä tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taustatiedoksi, mut oli kutsuttu yksin eräiden tuttujen häihin. Häät etenivät seuraavalla kaavalla: vihkiminen ulkona + onnittelumaljat ulkona vihkipaikan lähistöllä+ ruokailu sisällä. Onnittelumaljan jälkeen olin siirtymässä sisälle juhliin, kunnes tajusin pöytäkartasta ettei minua oltu plaseerattu mihinkään istumaan. Siinä nolona seisoin ovella muiden vieraiden valuessa sisälle ja mietin, mitä teen. Paikan työntekijä pelasti minut, kattoi erääseen pöytään ylimääräisen paikan ja menin sinne istumaan. Tunsin itseni tyhmäksi, kun en tajunnut hääparin kutsuun "jääthän myös vihkimisen jälkeen?" kyllä vastattuani kutsun koskevan vain onnittelumaljaa eikä itse juhlaa.
Mulle kävi myös niin, että vihkimisen jälkeen juhlapaikalla en löytänyt omaa nimeäni pöytäkartasta. Poikaystäväni oli sulhasen bestman ja minulle selvisi vasta tuossa tilanteessa, että istuisin hääparin pitkässä pöydässä reunimmaisena poikaystäväni vieressä. Ja tuo poikaystävä oli käytännössä ilmaisena työvoimana häissä eikä juuri ehtinyt istua juhlan aikana vieressäni kaikilta kiireiltään. Siinä sitten istuin vaivaantuneena ja yksinäisenä, kun muut juhlavieraat seurustelivat iloisesti omissa pöydissään. Oli aika hölmö olo. Onneksi jossain vaiheessa oli soveliasta siirtyä muualle omalta paikalta ja pääsin viettämään aikaa myös muiden vieraiden kanssa.
Ihmettelen vieläkin, miksi minulle ei kerrottu tästä pöytäjärjestelystä etukäteen. Siinä oltiin yhtäkkiä sitten niin kuin näyttämöllä juhlakansan edessä, vaikken käytännössä edes kuulunut koko hääseurueeseen. Minua ei kutsuttu mukaan hääkuviin joihin esim. poikaystäväni bestmanina osallistui. Ja jäin paitsi pöytäseurueiden hääleikeistä, kun esim. hääbingoa ei tietenkään ollut morsiusparin pöydässä. Jäi kyllä huonofiilis koko häistä. Ajattelematonta morsiusparilta ja bestmanilta.
Sinähän olit häissä bestmanin puolisona? Totta kai pariskunta sijoitetaan samaan pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Monet häät on läpijuhlittu ja useimmissa on tullut mieleen se, että tapahtumajärjestäjä on todellakin ihan oma ammattinsa. Hääpäivä on varmaankin parille, kaasoille, bestmaneille yms. usein hyvin tapahtumarikas päivä mutta vieraille ne näyttäytyvät yleensä sähellyksenä ja odotteluna.
Mm. näitä on tullut ihmeteltyä:
Hääpari valitsi vihkikirkon ja juhlapaikan kaukaa toisistaan. Ajeltiin sitten hääpäivänä lähemmäs 100 km yksin tämän takia. Kirkolla ei ollut mitään erityistä merkitystä (historiaa tms.) parille, se vain oli heistä kaunis ja hääpaikka taas budjettiin sopiva. No vieraat körötelkööt.
Morsiamen luovuttaminen. Vierastan perinnettä ihan ylipäätäänkin, miksei samalla anoppi voisi luovuttaa sulhasta? Useamminhan siinä suhteessa irtipäästäminen on tiukemmassakin ;) Eniten kuitenkin ihmettelen tämän perinteen toteuttamista pitkien liittojen häissä, joissa parilla on yhteistä taivalta takana jo parikymmentä vuotta ja ehkä liki täysi-ikäiset lapset.
Hääjuhla järjestetään "koska niin kuuluu tehdä", vaikka jompikumpi tai molemmat pariskunnan osapuolet eivät haluaisi. Jotkut järjestävät häät, etteivät vanhemmat/isovanhemmat suutu. Vielä useampi sulhanen suostuu hääkekkereihin, jotta puoliso pysyisi tyytyväisenä. Sitten vielä bonuksena pihistelijät, jotka eivät haluaisi laittaa häihin euroakaan mutta jostain pakottavasta syystä juhlat kuitenkin pitää järjestää. Olen ollut mm. häissä, joissa ei ollut lainkaan pääruokaa mutta pirtuun tehtyä edullista boolia senkin edestä.
Miten niin euroakaan? Tiedätkö sinä oikeasti paljonko häät maksavat? Kyse ei ole mistään eurosta vai parista, vaan siitä että jotkut parit haluaisivat päästä esimerkiksi viidellä tonnilla ja sekin vaatii jo todellista pihistelyä. Ihme kyllä, myös pienituloiset ja jopa köyhät parit saattavat haluta pitää hääjuhlia. Nytkö sekin pitäisi kieltää? Voithan itse vetää linjauksen, että suostut menemään vain rikkaiden ökyhäihin. Problem solved.
Omat häät maksoi 15 000, mutta olen ollut paljon pienemmän budjetin juhlissakin. Jotenkin tuntuu ihan pimeältä valittaa pienestä hääbudjetista. Jokainen kykynsä ja halunsa mukaan. Minusta on ihan okei, vaikka joku haluaisi juhlia pelkällä puistopiknikillä nyyttärimeiningillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden kaverini häissä minut erotettiin perheestäni istumaan "kaveripöytään", en tuntenu näitä muita. Oli erittäin väkinäistä, eikä alkoakaan ollut tarjolla. Olisin niin mielelläni istunut perheeni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pentti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni meni naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa, siinä vaiheessa oli seurustelua takana jo melkein kymmenen vuotta. Olivat tavanneet fuksivuonna yliopistolla, opiskelivat samassa tiedekunnassa mutta eri pääaineissa. Mies pikkukylältä muuttanut maalaispoika ja tyttö asunut koko ikänsä Helsingissä. Häiden aikaan heillä oli jo omistusasunto Helsingissä. Mitä saivat miehen vanhemmilta häälahjaksi? Omakotitalotontin, joka oli lohkottu miehen sukutilasta!
En tiedä kumpi tässä on huvittavampaa: se, että Helsinkiin asettuneen ja hyvin kaupunkikeskeisellä alalla työskentelevän pojan oletettiin muitta mutkitta rakentavan omakotitalon pöndelle, kun kuitenkin just oli ostettu omistusasunto kaupungista, jossa oli vakityöt ja ystävät.
Vaiko se, että tähän lahjakorttiin, jossa asiasta ilmoitettiin, oli juristilla muotoilutettu hieno lause, että AVIOERON KOHDATESSA tontti ja sillä seisovat rakennukset jäävät miehelle, viis pariskunnan keskinäisistä sopimuksista. En kyllä romanttisempaa värssyä häälahjaan voisi keksiä.
Ystäväni appivanhempien suureksi harmiksi pariskunta on edelleen yhdessä, tontti tyyliin Iisalmessa seisoo edelleen rakentamattomana eikä pariskunnan nyt jo alakouluikäisiä lapsia laiteta kesälomalla kuukaudeksi tai kahdeksi anopin kesäsiirtolaan, vaikka anoppi sitä hartaasti toivoo ja vähemmän nätisti joka vuosi vaatiikin.
Olisihan sille tontille voinut rakentaa vaikka mökin, omaksi kesämökiksi tai vuokrattavaksi. Tai istuttaa tontille metsää ja saada siitä vähän lisätuloja.
Hieman tökeröä toki on laittaa tuo maininta omistajuudesta avioeron tullessa lahjakorttiin, mutta minusta tuo itsestäni tuo on ihan hyvä periaate. Ja omista lahjoistaan ja perinnöstä jokaisella on oikeus määrätä, ettei siitä mene osuutta puolisolle avioerotilanteessa, varsinkin jos on kyse esim. tuollaisesta tontista, jonka kohdalla avioeron jälkeiset riidat/kiusanteko voisivat olla pitkäaikainen harmin aiheuttaja. Eikä tuollaisesta pidä loukkaantua tai kuvitella, että siinä oltaisiin jollain tavalla uutta puolisoa vastaan. Tämä on vähän samanlainen asia kuin avioehto, parempi sopia asiat valmiiksi niin, että välttää ikävät jälkiseuraamukset mahdollisimman hyvin, jos nyt kuitenkin sattuisi käymään huonosti.
Lisäksi tuossa tapauksessa tilanne on voinut olla vaikka sellainen, että sulhasen jonkun sisaruksen kohdalla ovat ihan syystä päätyneet samanlaiseen ratkaisuun ja tasapuolisuuden nimissä / tätä peitelläkseen / tms. toteuttavat samaa käytäntöä jokaiselle lapselleen, jolle tontin häälahjaksi antavat.
Ehdottoman järkevä periaate sulkea (ex-)puoliso ulos, mutta lahjakortti ei missään tapauksessa ole oikea paikka kertoa siitä.
ohis
Ja mitenköhän tämä järkevä jako olisi suoritettu avioeron kohdatessa? Lahjana oli pelkkä tontti, mutta siihen oli muotoiltu kuuluvaksi myös mahdolliset rakennukset?
Kuvittelivatko appivanhemmat vaimon maksavan talon rakentamisen kyseiselle tontille ja ilomielin jättävän sen ex-miehelleen? Vai oletivatko appivanhemmat miehen rakentavan talon kokonaan omilla rahoillaan ja maksavansa talon kokonaan itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan meidän häät. Mentiin naimisiin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa. Illalla kutsuttiin kotiin kavereita ja siinä samalla kerrottiin, että btw mentiin tänään naimisiin 👌
Vierailija kirjoitti:
.
Morsiamen luovuttaminen. Vierastan perinnettä ihan ylipäätäänkin, miksei samalla anoppi voisi luovuttaa sulhasta? Useamminhan siinä suhteessa irtipäästäminen on tiukemmassakin ;) .
Heh, varmaan juuri siksi... Tulisi liikaa tilanteita, että itkevä mami ei suostukaan irrottamaan otettaan😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä keskustelut tuntuu aina ihan järkyttäviltä... Ihanko totta osa häävieraista on noin itseään täynnä, että ihan kaikesta pitää nurista? Tarjoilustasi on todennäköisesti maksettu 50-100 euroa per nuppi. Jos on pakko mököttää naama norsunv:llä vain siksi, että taas noudatettiin tai ei noudatettu jotain väärää hääperinnettä, niin olkaa hyvä ja jättäkää menemättä niin säästyy ne hääparin rahat johonkin arvokkaampaan.
Onko tuo lasten pöytä, johon monet on plaseerattu, joku alueellinen tapa? Kaikissa häissä, joissa olen itse ollut niin lapsena kuin aikuisenakin, lapset ovat istuneet vanhempiensa kanssa samassa pöydässä. Mitään lasten pöytiä en ole nähnyt kuin Frendeissä.
Pentti kirjoitti:
[
...eikä pariskunnan nyt jo alakouluikäisiä lapsia laiteta kesälomalla kuukaudeksi tai kahdeksi anopin kesäsiirtolaan, vaikka anoppi sitä hartaasti toivoo ja vähemmän nätisti joka vuosi vaatiikin.
Ikävä, että lasten ei anneta olla isovanhempiensa kanssa. Olen itse viettänyt lapsuuteni kesät mummolassa ja se on ollut koko elämäni kantava voima. Vanhemmillani ja isovanhemmillani oli sukset ristissä, mutta heillä oli niin suurta viisautta, että sen ei annettu vaikuttaa lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelukaverini soitti ja kertoi menevänsä naimisiin. Puhelimessa hän korosti, että kyseessä on pienet, rennot häät - puhelimella soitettu kutsu korosti tilaisuuden rentoutta. Kaveri sanoi soittavansa kaikille kutsuttaville, en siis ollut poikkeus. Oikeasti oli varattu kirkko ja sinne kaupungin orkesterin sellistit soittamaan, juhlapaikkana oli valtava, suojeltu kartano, vieraita oli yli sata, oli lämmin ruoka, kahvit ja kakut ja välipalaa koka väliin. Kun lähdimme aamuyöstä juhlista, hääapari antoi kaikille vieraille korkkaamattomia viinipulloja mukaan. Paikalla oli hääparin sukulaiset, ystävät, työkaverit ja meitä vanhoja opiskelukavereita. Illalla kartanolla esiintyi melko tunnettuja muusikoita, jotka eivät olleet hääparin tuttuja vaan ihan täydellä liksalla töissä. Sellaiset pienet ja rennot häät. Häät oli ihan kivat, mutta eivät yhtään sellaiset kuin kutsuttaessa annettiin ymmärtää.
Varmaankin morsian ajatteli, että kun vieraat on kutsuttu rentoihin häihin, niin he myös ottavatkin rennosti. Voin kuvitella, että jos vieraat olisivat tienneet puitteista etukäteen, olisi varmaan moni suotta stressannut esimerkiksi pukeutumistaan ja lahjaansa, mitä morsian ei ilmeisesti missään nimessä halunnut.
Minutkin on kerran kutsuttu ihan vaan mökille viikonlopun viettoon, ja sinne mentiin farkut jalassa ja pussikaljat kainalossa. Turha meikata tai pestä tukkaa, kun saunotaan kohta kuitenkin. Arvatkaa, mikä shokki, kun siellä olikin tupa ja tontti täynnä juhlapukuista porukkaa, pitopalvelu paikalla, puheita pidettiin ja bändi kutsuttu paikalle. Nehän olikin hääbileet! Siellä kökin nolona aivan tuntemattoman porukan seassa, kunnes kehtasin mennä autoon nukkumaan. Join ja söin sentään sen verran, ettei rattiin voinut samana iltana mennä. Vieläkään en ymmärrä, miksi se mulle tullut kutsu oli muotoiltu niin harhaanjohtavasti, kun kaikki muut selvästi tiesivät, mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajani kutsui minut häihinsä. Syykin löytyi kutsusta, toivoi lahjat pelkästään rahana. Halusi siis vain hyötyä minusta. En reagoinut kutsuun millään tavalla ja heti ilmoittautumisen määräpäivän mennessä ohi, tämä kutsun lähettäjä laittoi minulle tekstiviestin, miksi en tule häihin. Häihin en osallistunut, mutta menköön tämä nyt oudosta hääkokemuksesta. Ihme kyllä liitto on käsittääkseni kestänyt, vaikka tämä kutsun lähettäjä on aikamoinen sarjapettäjä.
En usko, että toivovat lahjat pelkästään rahana juuri sinua ajatellen. En myöskään näe tässä suurta eroa tuodaank lahja rahana tai tavarana.
Ehkä kutsusi oli hyväntahtoinen ele?
Mieheni sisko meni naimisiin, pitivät pienet häät (noin 15 henkilöä). Jostain syystä lähes kaikki häävieraat olivat parin työkavereita. Mieheni kutsuttiin, minua ei. (Taustatietona, että olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta, eikä minulla - ainakaan tietääkseni - ole mitään kärhämää miehen siskon kanssa. Nytpä ainakin tiedän, etten ole heille ilmeisen haluttua seuraa...)
Olen kyllä kertonut mielipiteeni useampaankin otteeseen ja vastauksena on aina tullut hölmistynyt ilme ja "no mutta meillähän on aina tehty näin" ihan kuin se olisi jokin luonnonlaki. Siihen olen vetänyt rajan että meidän perheen juhlissa ei vastaavia pöljiä istumajärjestyksiä vaadita, vaikka suvun vanhat kurpat olisivat mitä mieltä. Ja sen inhottavan miniän maineen taisin saada jo kauan sitten kun jankkasin vastaan että kyllä nyt jumaliste ripille päässyt voi istua aikuisten pöydässä jos haluaa kun häntähän tässä juhlitaankin... ihan älytöntä.