Lue keskustelun säännöt.
Millainen 40+ naisen pitää olla, jotta voisi saada fiksun seurustelukumppanin?
02.06.2020 |
Ilmeisesti normaalin tai fiksun kumppanin löytäminen ei juurikaan edes ole mahdollista yli 40-vuotiaille naisille, mutta yritän tässä vielä: millainen naisen tulisi olla, jotta olisi edes pienehköt mahdollisuudet löytää kumppania?
Olen siis 40+, hoikka, pitkähiuksinen, siisti, oikeasti hieman ikäistäni nuoremman näköinen, koulutettu ja työssäkäyvä. Mulle kelpaisi asiallinen ja fiksu mies (tai mahdollIesti nainenkin) ikäväliltä 35-65 vuotta. Millaiseksi minun pitäisi muuttua, jotta naimaonneni paranisi nykyisestä huomattavasti? Tällä hetkellä flaksini on todella huono; ei ole tullut aloitteita suuntaani muutamaan vuoteen lainkaan. En halua irtosuhteita, vaan elämänkumppanin. Lisäksi haluaisin ainakin yrittää vielä saada jälkikasvuakin, jos mahdollista.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin ihmettelemään tuota aloitteita ei ole tullut kohtaan. Mistä olet aloitteita etsinyt eli missä sinut olisi voinut tavata.
Olen itse 40+ mies, enkä nyt varsinaisesti ole enää kumppania edes hakenut (ja tuskin täytän sinun kriteerejä muutenkaan), mutta olisin kuitenkin utelias tietämään, missä sinä olet kuvitellut miehen tapaavasi?
Tarkoitan, että työpaikalla, kotikaupunginosassa, keskustassa, liikennevälineissä, kirjastossa jne. ei ole tullut aloitteita. Ei ole myöskään Facebookin ja muiden somealustojen kautta tullut mitään potentiaalisia aloitteita (esim. kaverikutsuja tai viestittelyjä tuntemattomilta).
T. Ap
Jotain tällaista odotonkin. Tällä palstalla toistuu toisinaan tämä, että miehet tekevät aloitteita julksisissa kulkuvälineissä tai kirjastossa. Ei meinaan tulisi mielenkään tai ruveta jossain Facebookissa vonkaamaan tuntemattomia (tai edes tuttuja).
Työpaikoilla toki romansseja syntyy, mutta kuinka monta edes teoriassa potentiaalista kumppaniehdokasta keskivertotyöpaikalta löytyy? Meinana, en itse tiedä töistä yhtään vapata ikäistäni naista (+/- 5 vuotta), joka olisi vapaa. Jos nainen pitäisi löytää, niin aika vaikeaa olisi löytää.
Onko teillä naisilla yleistäkin odottaa, että miehet tulee iskemään keskeltä katua? Jos on, niin uskon, että vaikeaa on.
No ei ole! Luulisi, etteivät ihmiset edes haluaisi mitään iskuyrityksiä kadulla. Koska en minä ainakaan itse kiinnostuisi tuosta vaan sekuntissa jostain ventovieraasta ihmisestä vain sillä perusteella, että hän tekee aloitteen - siis tarkoitan kiinnostuksella sitä, että haluaisin ruveta tutustumaan. Enhän tiedä ihmisestä mitään.
Minulle on kerran käynyt niin, että joku tuntematon mies liikennevaloissa suojatiellä kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan oluelle. Vastasin vain "kiitos, ei nyt". En toki tiedä, mitä hänellä oli mielessä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hän olisi halunnut maksullista seksiä. Tai yleensä seksiä. Voihan olla, että se oli iskuyritys, mutta ei tuollainen toimi. Ensinnäkin olin menossa jonnekin, enkä todellakaan olisi siirtänyt muita menojani mennäkseni jonkun täysin randomin kanssa oluelle. Ja eipä minun kiinnostukseni vielä siinä herää, että joku haluaa tarjota oluen.
Joten ei, en halua iskuyrityksiä kadulla, busseissa tai kaupan kassajonossa. Eri asia toki olisi, jos bussissa sattumalta tapaisi jonkun - istuisi vaikka vastakkain ja juteltaisiin ja siinä kumpikin huomaisi, että juttu luistaa ja toisen kanssa synkkaa. SILLOIN olisi luontevaa ehdottaa, että nähdäänkö uudestaan. Mutta jos joku vain näkee minut jossain ja ehdottaa tapaamista (ulkonäön perusteella), niin en itse näe mitään syytä tavata. Minullehan se toinen olisi vain satunnainen ohikulkija, johon en ole edes kiinnittänyt huomiota.
Näin odotonkin. Tämä teema vain toistuu todella usein. Milloin se oikean pitäisi löytyä kaupasta/ kirjastosta, milloin lenkkipolulta. Olen jäänyt miettimään, käykö näin joskus tai onko muut miehet tässä jotenkin aktiivisempia.
Siis tietenkin juttuja kuulee näistä tapauksista, jotka tulee kadulla tai julkisissa ehdottelemaan, mutta nämä ovat jotenkin epätoivoisia ja sosiaalisesti rajoittuneita, mahdolisesti syrjäytyneitä.
Leffojen ja muun populaarikulttuurin perusteella lähinnä sellaista odottelen. Sinänsä minua kadulla iskemään tulleet ovat olleet lähinnä humalaisia suomalaisia tai sitten todella extroverttejä ulkomaalaisia.
Joskus nuorena tyttönä olisin kaivannut jonkun kaltaiseni ujohkon miehen seuraa, mutta he eivät koskaan vaikuttaneet kiinnostuneilta tai tulleet juttelemaan. Ainoa kiinnostava, joka teki aloitteen, oli se n. 25 itseäni vanhempi mies ja hänen kanssaan tapailin sitten 7 vuotta elämästäni (koko nuoren aikuisen elämäni), kunnes kävi ilmi, että mua olikin vain vedätetty.
Mutta siis mua ei ainakaan haittaisi, jos joku vain tulisi ehdottamaan treffejä jossain kadulla. 🙂
T. Ap
Ja syy, miksi et itse koskaan lähesty miehiä oli...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin ihmettelemään tuota aloitteita ei ole tullut kohtaan. Mistä olet aloitteita etsinyt eli missä sinut olisi voinut tavata.
Olen itse 40+ mies, enkä nyt varsinaisesti ole enää kumppania edes hakenut (ja tuskin täytän sinun kriteerejä muutenkaan), mutta olisin kuitenkin utelias tietämään, missä sinä olet kuvitellut miehen tapaavasi?
Tarkoitan, että työpaikalla, kotikaupunginosassa, keskustassa, liikennevälineissä, kirjastossa jne. ei ole tullut aloitteita. Ei ole myöskään Facebookin ja muiden somealustojen kautta tullut mitään potentiaalisia aloitteita (esim. kaverikutsuja tai viestittelyjä tuntemattomilta).
T. Ap
Jotain tällaista odotonkin. Tällä palstalla toistuu toisinaan tämä, että miehet tekevät aloitteita julksisissa kulkuvälineissä tai kirjastossa. Ei meinaan tulisi mielenkään tai ruveta jossain Facebookissa vonkaamaan tuntemattomia (tai edes tuttuja).
Työpaikoilla toki romansseja syntyy, mutta kuinka monta edes teoriassa potentiaalista kumppaniehdokasta keskivertotyöpaikalta löytyy? Meinana, en itse tiedä töistä yhtään vapata ikäistäni naista (+/- 5 vuotta), joka olisi vapaa. Jos nainen pitäisi löytää, niin aika vaikeaa olisi löytää.
Onko teillä naisilla yleistäkin odottaa, että miehet tulee iskemään keskeltä katua? Jos on, niin uskon, että vaikeaa on.
No ei ole! Luulisi, etteivät ihmiset edes haluaisi mitään iskuyrityksiä kadulla. Koska en minä ainakaan itse kiinnostuisi tuosta vaan sekuntissa jostain ventovieraasta ihmisestä vain sillä perusteella, että hän tekee aloitteen - siis tarkoitan kiinnostuksella sitä, että haluaisin ruveta tutustumaan. Enhän tiedä ihmisestä mitään.
Minulle on kerran käynyt niin, että joku tuntematon mies liikennevaloissa suojatiellä kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan oluelle. Vastasin vain "kiitos, ei nyt". En toki tiedä, mitä hänellä oli mielessä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hän olisi halunnut maksullista seksiä. Tai yleensä seksiä. Voihan olla, että se oli iskuyritys, mutta ei tuollainen toimi. Ensinnäkin olin menossa jonnekin, enkä todellakaan olisi siirtänyt muita menojani mennäkseni jonkun täysin randomin kanssa oluelle. Ja eipä minun kiinnostukseni vielä siinä herää, että joku haluaa tarjota oluen.
Joten ei, en halua iskuyrityksiä kadulla, busseissa tai kaupan kassajonossa. Eri asia toki olisi, jos bussissa sattumalta tapaisi jonkun - istuisi vaikka vastakkain ja juteltaisiin ja siinä kumpikin huomaisi, että juttu luistaa ja toisen kanssa synkkaa. SILLOIN olisi luontevaa ehdottaa, että nähdäänkö uudestaan. Mutta jos joku vain näkee minut jossain ja ehdottaa tapaamista (ulkonäön perusteella), niin en itse näe mitään syytä tavata. Minullehan se toinen olisi vain satunnainen ohikulkija, johon en ole edes kiinnittänyt huomiota.
Näin odotonkin. Tämä teema vain toistuu todella usein. Milloin se oikean pitäisi löytyä kaupasta/ kirjastosta, milloin lenkkipolulta. Olen jäänyt miettimään, käykö näin joskus tai onko muut miehet tässä jotenkin aktiivisempia.
Siis tietenkin juttuja kuulee näistä tapauksista, jotka tulee kadulla tai julkisissa ehdottelemaan, mutta nämä ovat jotenkin epätoivoisia ja sosiaalisesti rajoittuneita, mahdolisesti syrjäytyneitä.
Leffojen ja muun populaarikulttuurin perusteella lähinnä sellaista odottelen. Sinänsä minua kadulla iskemään tulleet ovat olleet lähinnä humalaisia suomalaisia tai sitten todella extroverttejä ulkomaalaisia.
Joskus nuorena tyttönä olisin kaivannut jonkun kaltaiseni ujohkon miehen seuraa, mutta he eivät koskaan vaikuttaneet kiinnostuneilta tai tulleet juttelemaan. Ainoa kiinnostava, joka teki aloitteen, oli se n. 25 itseäni vanhempi mies ja hänen kanssaan tapailin sitten 7 vuotta elämästäni (koko nuoren aikuisen elämäni), kunnes kävi ilmi, että mua olikin vain vedätetty.
Mutta siis mua ei ainakaan haittaisi, jos joku vain tulisi ehdottamaan treffejä jossain kadulla. 🙂
T. Ap
Ja syy, miksi et itse koskaan lähesty miehiä oli...?
Jos ap lähestyisi miehiä, hän lähestyisi jossain kirjastossa tai harrastuksessa kovinta panomiestä mitä sieltä löytyy. Ap ei tunnista erilaisia miestyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin ihmettelemään tuota aloitteita ei ole tullut kohtaan. Mistä olet aloitteita etsinyt eli missä sinut olisi voinut tavata.
Olen itse 40+ mies, enkä nyt varsinaisesti ole enää kumppania edes hakenut (ja tuskin täytän sinun kriteerejä muutenkaan), mutta olisin kuitenkin utelias tietämään, missä sinä olet kuvitellut miehen tapaavasi?
Tarkoitan, että työpaikalla, kotikaupunginosassa, keskustassa, liikennevälineissä, kirjastossa jne. ei ole tullut aloitteita. Ei ole myöskään Facebookin ja muiden somealustojen kautta tullut mitään potentiaalisia aloitteita (esim. kaverikutsuja tai viestittelyjä tuntemattomilta).
T. Ap
Jotain tällaista odotonkin. Tällä palstalla toistuu toisinaan tämä, että miehet tekevät aloitteita julksisissa kulkuvälineissä tai kirjastossa. Ei meinaan tulisi mielenkään tai ruveta jossain Facebookissa vonkaamaan tuntemattomia (tai edes tuttuja).
Työpaikoilla toki romansseja syntyy, mutta kuinka monta edes teoriassa potentiaalista kumppaniehdokasta keskivertotyöpaikalta löytyy? Meinana, en itse tiedä töistä yhtään vapata ikäistäni naista (+/- 5 vuotta), joka olisi vapaa. Jos nainen pitäisi löytää, niin aika vaikeaa olisi löytää.
Onko teillä naisilla yleistäkin odottaa, että miehet tulee iskemään keskeltä katua? Jos on, niin uskon, että vaikeaa on.
No ei ole! Luulisi, etteivät ihmiset edes haluaisi mitään iskuyrityksiä kadulla. Koska en minä ainakaan itse kiinnostuisi tuosta vaan sekuntissa jostain ventovieraasta ihmisestä vain sillä perusteella, että hän tekee aloitteen - siis tarkoitan kiinnostuksella sitä, että haluaisin ruveta tutustumaan. Enhän tiedä ihmisestä mitään.
Minulle on kerran käynyt niin, että joku tuntematon mies liikennevaloissa suojatiellä kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan oluelle. Vastasin vain "kiitos, ei nyt". En toki tiedä, mitä hänellä oli mielessä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hän olisi halunnut maksullista seksiä. Tai yleensä seksiä. Voihan olla, että se oli iskuyritys, mutta ei tuollainen toimi. Ensinnäkin olin menossa jonnekin, enkä todellakaan olisi siirtänyt muita menojani mennäkseni jonkun täysin randomin kanssa oluelle. Ja eipä minun kiinnostukseni vielä siinä herää, että joku haluaa tarjota oluen.
Joten ei, en halua iskuyrityksiä kadulla, busseissa tai kaupan kassajonossa. Eri asia toki olisi, jos bussissa sattumalta tapaisi jonkun - istuisi vaikka vastakkain ja juteltaisiin ja siinä kumpikin huomaisi, että juttu luistaa ja toisen kanssa synkkaa. SILLOIN olisi luontevaa ehdottaa, että nähdäänkö uudestaan. Mutta jos joku vain näkee minut jossain ja ehdottaa tapaamista (ulkonäön perusteella), niin en itse näe mitään syytä tavata. Minullehan se toinen olisi vain satunnainen ohikulkija, johon en ole edes kiinnittänyt huomiota.
Näin odotonkin. Tämä teema vain toistuu todella usein. Milloin se oikean pitäisi löytyä kaupasta/ kirjastosta, milloin lenkkipolulta. Olen jäänyt miettimään, käykö näin joskus tai onko muut miehet tässä jotenkin aktiivisempia.
Siis tietenkin juttuja kuulee näistä tapauksista, jotka tulee kadulla tai julkisissa ehdottelemaan, mutta nämä ovat jotenkin epätoivoisia ja sosiaalisesti rajoittuneita, mahdolisesti syrjäytyneitä.
Leffojen ja muun populaarikulttuurin perusteella lähinnä sellaista odottelen. Sinänsä minua kadulla iskemään tulleet ovat olleet lähinnä humalaisia suomalaisia tai sitten todella extroverttejä ulkomaalaisia.
Joskus nuorena tyttönä olisin kaivannut jonkun kaltaiseni ujohkon miehen seuraa, mutta he eivät koskaan vaikuttaneet kiinnostuneilta tai tulleet juttelemaan. Ainoa kiinnostava, joka teki aloitteen, oli se n. 25 itseäni vanhempi mies ja hänen kanssaan tapailin sitten 7 vuotta elämästäni (koko nuoren aikuisen elämäni), kunnes kävi ilmi, että mua olikin vain vedätetty.
Mutta siis mua ei ainakaan haittaisi, jos joku vain tulisi ehdottamaan treffejä jossain kadulla. 🙂
T. Ap
Ja syy, miksi et itse koskaan lähesty miehiä oli...?
Jos ap lähestyisi miehiä, hän lähestyisi jossain kirjastossa tai harrastuksessa kovinta panomiestä mitä sieltä löytyy. Ap ei tunnista erilaisia miestyyppejä.
Kova panomies kirjastossa? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin ihmettelemään tuota aloitteita ei ole tullut kohtaan. Mistä olet aloitteita etsinyt eli missä sinut olisi voinut tavata.
Olen itse 40+ mies, enkä nyt varsinaisesti ole enää kumppania edes hakenut (ja tuskin täytän sinun kriteerejä muutenkaan), mutta olisin kuitenkin utelias tietämään, missä sinä olet kuvitellut miehen tapaavasi?
Tarkoitan, että työpaikalla, kotikaupunginosassa, keskustassa, liikennevälineissä, kirjastossa jne. ei ole tullut aloitteita. Ei ole myöskään Facebookin ja muiden somealustojen kautta tullut mitään potentiaalisia aloitteita (esim. kaverikutsuja tai viestittelyjä tuntemattomilta).
T. Ap
Jotain tällaista odotonkin. Tällä palstalla toistuu toisinaan tämä, että miehet tekevät aloitteita julksisissa kulkuvälineissä tai kirjastossa. Ei meinaan tulisi mielenkään tai ruveta jossain Facebookissa vonkaamaan tuntemattomia (tai edes tuttuja).
Työpaikoilla toki romansseja syntyy, mutta kuinka monta edes teoriassa potentiaalista kumppaniehdokasta keskivertotyöpaikalta löytyy? Meinana, en itse tiedä töistä yhtään vapata ikäistäni naista (+/- 5 vuotta), joka olisi vapaa. Jos nainen pitäisi löytää, niin aika vaikeaa olisi löytää.
Onko teillä naisilla yleistäkin odottaa, että miehet tulee iskemään keskeltä katua? Jos on, niin uskon, että vaikeaa on.
No ei ole! Luulisi, etteivät ihmiset edes haluaisi mitään iskuyrityksiä kadulla. Koska en minä ainakaan itse kiinnostuisi tuosta vaan sekuntissa jostain ventovieraasta ihmisestä vain sillä perusteella, että hän tekee aloitteen - siis tarkoitan kiinnostuksella sitä, että haluaisin ruveta tutustumaan. Enhän tiedä ihmisestä mitään.
Minulle on kerran käynyt niin, että joku tuntematon mies liikennevaloissa suojatiellä kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan oluelle. Vastasin vain "kiitos, ei nyt". En toki tiedä, mitä hänellä oli mielessä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hän olisi halunnut maksullista seksiä. Tai yleensä seksiä. Voihan olla, että se oli iskuyritys, mutta ei tuollainen toimi. Ensinnäkin olin menossa jonnekin, enkä todellakaan olisi siirtänyt muita menojani mennäkseni jonkun täysin randomin kanssa oluelle. Ja eipä minun kiinnostukseni vielä siinä herää, että joku haluaa tarjota oluen.
Joten ei, en halua iskuyrityksiä kadulla, busseissa tai kaupan kassajonossa. Eri asia toki olisi, jos bussissa sattumalta tapaisi jonkun - istuisi vaikka vastakkain ja juteltaisiin ja siinä kumpikin huomaisi, että juttu luistaa ja toisen kanssa synkkaa. SILLOIN olisi luontevaa ehdottaa, että nähdäänkö uudestaan. Mutta jos joku vain näkee minut jossain ja ehdottaa tapaamista (ulkonäön perusteella), niin en itse näe mitään syytä tavata. Minullehan se toinen olisi vain satunnainen ohikulkija, johon en ole edes kiinnittänyt huomiota.
Näin odotonkin. Tämä teema vain toistuu todella usein. Milloin se oikean pitäisi löytyä kaupasta/ kirjastosta, milloin lenkkipolulta. Olen jäänyt miettimään, käykö näin joskus tai onko muut miehet tässä jotenkin aktiivisempia.
Siis tietenkin juttuja kuulee näistä tapauksista, jotka tulee kadulla tai julkisissa ehdottelemaan, mutta nämä ovat jotenkin epätoivoisia ja sosiaalisesti rajoittuneita, mahdolisesti syrjäytyneitä.
Leffojen ja muun populaarikulttuurin perusteella lähinnä sellaista odottelen. Sinänsä minua kadulla iskemään tulleet ovat olleet lähinnä humalaisia suomalaisia tai sitten todella extroverttejä ulkomaalaisia.
Joskus nuorena tyttönä olisin kaivannut jonkun kaltaiseni ujohkon miehen seuraa, mutta he eivät koskaan vaikuttaneet kiinnostuneilta tai tulleet juttelemaan. Ainoa kiinnostava, joka teki aloitteen, oli se n. 25 itseäni vanhempi mies ja hänen kanssaan tapailin sitten 7 vuotta elämästäni (koko nuoren aikuisen elämäni), kunnes kävi ilmi, että mua olikin vain vedätetty.
Mutta siis mua ei ainakaan haittaisi, jos joku vain tulisi ehdottamaan treffejä jossain kadulla. 🙂
T. Ap
Ja syy, miksi et itse koskaan lähesty miehiä oli...?
Jos ap lähestyisi miehiä, hän lähestyisi jossain kirjastossa tai harrastuksessa kovinta panomiestä mitä sieltä löytyy. Ap ei tunnista erilaisia miestyyppejä.
Kova panomies kirjastossa? 🤔
Onhan niitä pukkeja kaikenlaisten miesten joukossa. Kirjastossa toki vähemmän kuin vaikka baarissa tai salsatunnilla tai nyrkkeilysalilla, mutta kyllä niitä kirjastostakin löytyy. Ulkonäkö voi vielä olla melko tyypillisen kirjastomiehen, komeampi toki ainakin hiukan. Ja ap kävelisi suoraan ansaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin fiksu ei voi olla, jos 40+ sinkkuna vielä haaveilee lisääntymisestä. Kukaan fiksu kun ei ala lisääntymään tuntemattoman kanssa, eli vie ainakin 2-3 vuotta ennen kuin kannattaa edes aloittaa yritys. Ja eipä 43+ nainen kovin hedelmällinen enää ole, korkeintaan mätiä marjoja tuossa vaiheessa kasvattaa ja harva edes niitä.
Kyllä alkaa, jos mittarissa on sen verran lukemia, ettei ole enää aikaa odotella. Toki fiksuudelle on monia määritelmiä, mutta elämässä täytyy voida ottaa myös riskejä.
Omassa elämässä on ok ottaa riskejä, mutta se ei ole ok että ottaa riskejä toisen koko elämällä. Ja sitähän se on, jos +40-vuotiaana alkaa haaveilemaan jälkikasvusta ja vielä sellaisen kumppanin kanssa jota ei ole vielä edes tavannut.
Onko se oikeasti sitten kiva, kun saa jonkun puolituntemattoman tyypin kanssa lapsen joka on (vaikeasti) vammainen? Just päälle nelikymppisenä voi kokea olevansa hyvinkin nuori ja jaksava, mutta entäpä viisi-kuusikymppisenä? Vieläkö sitä on omakaan terveys ja jaksaminen niissä kantimissa että voimia riittää huolehtia (yksinhuoltajana) lapsesta joka ei ikinä pärjää omillaan ja jonka (etä)isäkin lähinnä vain vtuttaa vaikka vaikutti niin fiksulta..
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin fiksu ei voi olla, jos 40+ sinkkuna vielä haaveilee lisääntymisestä. Kukaan fiksu kun ei ala lisääntymään tuntemattoman kanssa, eli vie ainakin 2-3 vuotta ennen kuin kannattaa edes aloittaa yritys. Ja eipä 43+ nainen kovin hedelmällinen enää ole, korkeintaan mätiä marjoja tuossa vaiheessa kasvattaa ja harva edes niitä.
Kyllä alkaa, jos mittarissa on sen verran lukemia, ettei ole enää aikaa odotella. Toki fiksuudelle on monia määritelmiä, mutta elämässä täytyy voida ottaa myös riskejä.
Omassa elämässä on ok ottaa riskejä, mutta se ei ole ok että ottaa riskejä toisen koko elämällä. Ja sitähän se on, jos +40-vuotiaana alkaa haaveilemaan jälkikasvusta ja vielä sellaisen kumppanin kanssa jota ei ole vielä edes tavannut.
Onko se oikeasti sitten kiva, kun saa jonkun puolituntemattoman tyypin kanssa lapsen joka on (vaikeasti) vammainen? Just päälle nelikymppisenä voi kokea olevansa hyvinkin nuori ja jaksava, mutta entäpä viisi-kuusikymppisenä? Vieläkö sitä on omakaan terveys ja jaksaminen niissä kantimissa että voimia riittää huolehtia (yksinhuoltajana) lapsesta joka ei ikinä pärjää omillaan ja jonka (etä)isäkin lähinnä vain vtuttaa vaikka vaikutti niin fiksulta..
N43
Tällä logiikalla muuten voi moralisoidan ihan huoletta kaikkia, jotka ylittätävät sinun hyväksymän ikärajan lasten hankinnalle. Sitten kun se vaikeasti vammainen lapsi on syntynyt, et todellakaan tiedä, miten toinen käyttäytyy.
Kerrotko nyt vielä moraalisessa ylemmydessäsi, minkä ikäinen voi mielestäsi vielä sitoutua hoitamaan vaikeasti vammaisen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin ihmettelemään tuota aloitteita ei ole tullut kohtaan. Mistä olet aloitteita etsinyt eli missä sinut olisi voinut tavata.
Olen itse 40+ mies, enkä nyt varsinaisesti ole enää kumppania edes hakenut (ja tuskin täytän sinun kriteerejä muutenkaan), mutta olisin kuitenkin utelias tietämään, missä sinä olet kuvitellut miehen tapaavasi?
Tarkoitan, että työpaikalla, kotikaupunginosassa, keskustassa, liikennevälineissä, kirjastossa jne. ei ole tullut aloitteita. Ei ole myöskään Facebookin ja muiden somealustojen kautta tullut mitään potentiaalisia aloitteita (esim. kaverikutsuja tai viestittelyjä tuntemattomilta).
T. Ap
Jotain tällaista odotonkin. Tällä palstalla toistuu toisinaan tämä, että miehet tekevät aloitteita julksisissa kulkuvälineissä tai kirjastossa. Ei meinaan tulisi mielenkään tai ruveta jossain Facebookissa vonkaamaan tuntemattomia (tai edes tuttuja).
Työpaikoilla toki romansseja syntyy, mutta kuinka monta edes teoriassa potentiaalista kumppaniehdokasta keskivertotyöpaikalta löytyy? Meinana, en itse tiedä töistä yhtään vapata ikäistäni naista (+/- 5 vuotta), joka olisi vapaa. Jos nainen pitäisi löytää, niin aika vaikeaa olisi löytää.
Onko teillä naisilla yleistäkin odottaa, että miehet tulee iskemään keskeltä katua? Jos on, niin uskon, että vaikeaa on.
No ei ole! Luulisi, etteivät ihmiset edes haluaisi mitään iskuyrityksiä kadulla. Koska en minä ainakaan itse kiinnostuisi tuosta vaan sekuntissa jostain ventovieraasta ihmisestä vain sillä perusteella, että hän tekee aloitteen - siis tarkoitan kiinnostuksella sitä, että haluaisin ruveta tutustumaan. Enhän tiedä ihmisestä mitään.
Minulle on kerran käynyt niin, että joku tuntematon mies liikennevaloissa suojatiellä kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan oluelle. Vastasin vain "kiitos, ei nyt". En toki tiedä, mitä hänellä oli mielessä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hän olisi halunnut maksullista seksiä. Tai yleensä seksiä. Voihan olla, että se oli iskuyritys, mutta ei tuollainen toimi. Ensinnäkin olin menossa jonnekin, enkä todellakaan olisi siirtänyt muita menojani mennäkseni jonkun täysin randomin kanssa oluelle. Ja eipä minun kiinnostukseni vielä siinä herää, että joku haluaa tarjota oluen.
Joten ei, en halua iskuyrityksiä kadulla, busseissa tai kaupan kassajonossa. Eri asia toki olisi, jos bussissa sattumalta tapaisi jonkun - istuisi vaikka vastakkain ja juteltaisiin ja siinä kumpikin huomaisi, että juttu luistaa ja toisen kanssa synkkaa. SILLOIN olisi luontevaa ehdottaa, että nähdäänkö uudestaan. Mutta jos joku vain näkee minut jossain ja ehdottaa tapaamista (ulkonäön perusteella), niin en itse näe mitään syytä tavata. Minullehan se toinen olisi vain satunnainen ohikulkija, johon en ole edes kiinnittänyt huomiota.
Näin odotonkin. Tämä teema vain toistuu todella usein. Milloin se oikean pitäisi löytyä kaupasta/ kirjastosta, milloin lenkkipolulta. Olen jäänyt miettimään, käykö näin joskus tai onko muut miehet tässä jotenkin aktiivisempia.
Siis tietenkin juttuja kuulee näistä tapauksista, jotka tulee kadulla tai julkisissa ehdottelemaan, mutta nämä ovat jotenkin epätoivoisia ja sosiaalisesti rajoittuneita, mahdolisesti syrjäytyneitä.
Leffojen ja muun populaarikulttuurin perusteella lähinnä sellaista odottelen. Sinänsä minua kadulla iskemään tulleet ovat olleet lähinnä humalaisia suomalaisia tai sitten todella extroverttejä ulkomaalaisia.
Joskus nuorena tyttönä olisin kaivannut jonkun kaltaiseni ujohkon miehen seuraa, mutta he eivät koskaan vaikuttaneet kiinnostuneilta tai tulleet juttelemaan. Ainoa kiinnostava, joka teki aloitteen, oli se n. 25 itseäni vanhempi mies ja hänen kanssaan tapailin sitten 7 vuotta elämästäni (koko nuoren aikuisen elämäni), kunnes kävi ilmi, että mua olikin vain vedätetty.
Mutta siis mua ei ainakaan haittaisi, jos joku vain tulisi ehdottamaan treffejä jossain kadulla. 🙂
T. Ap
Ja syy, miksi et itse koskaan lähesty miehiä oli...?
Jos ap lähestyisi miehiä, hän lähestyisi jossain kirjastossa tai harrastuksessa kovinta panomiestä mitä sieltä löytyy. Ap ei tunnista erilaisia miestyyppejä.
Kova panomies kirjastossa? 🤔
Onhan niitä pukkeja kaikenlaisten miesten joukossa. Kirjastossa toki vähemmän kuin vaikka baarissa tai salsatunnilla tai nyrkkeilysalilla, mutta kyllä niitä kirjastostakin löytyy. Ulkonäkö voi vielä olla melko tyypillisen kirjastomiehen, komeampi toki ainakin hiukan. Ja ap kävelisi suoraan ansaan.
Pahinta tosiaan on, että tässäkin sopiva tilaisuus tekee usein varkaan eli vaikka mies olisi koko ikänsä ollut k*ltti ja kunnollinen enimmäkseen toki olosuhteiden pakosta niin jos eteen tuleekin sopivan epätoivoinen nainen niin eihän se tilaisuutta jätä käyttämättä.
Kaikin puolin p*skamainen tilanne kun aikaa ei naisella olisi yhtään ylimääräistä eikä hukattavaksi (lapsenteon suhteen) ja se lapsen saaminen/perheen perustaminen taas vaatisi tutustumista "pidemmän kaavan mukaan" ja samalla se tietenkin tiputtaisi pelkät p*llun perässä juoksevat pleijeritkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta itsesi kuvailusta puuttu täysin miten sä itse elät. Mistä asioista tykkäät, kuuluuko elämääsi alkoholi ja minkä verran, kuinka tärkeää seksi ja läheisyys on sinulle ja mitä asioita haluat tehdä yhdessä sen toisen kanssa. Mä olen kohta 45v nainen ja tiedän mitä haluan. Kroppa on parempi, kun monella parikymppisellä. Kasvoistakin olen nätti. Ainut mikä voi käydä esteeksi on että vaadin toiselta sen mihin itsekkin pystyn. Mun ei tarvii edes miettiä kelpaanko jollekkin.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta itsesi kuvailusta puuttu täysin miten sä itse elät. Mistä asioista tykkäät, kuuluuko elämääsi alkoholi ja minkä verran, kuinka tärkeää seksi ja läheisyys on sinulle ja mitä asioita haluat tehdä yhdessä sen toisen kanssa. Mä olen kohta 45v nainen ja tiedän mitä haluan. Kroppa on parempi, kun monella parikymppisellä. Kasvoistakin olen nätti. Ainut mikä voi käydä esteeksi on että vaadin toiselta sen mihin itsekkin pystyn. Mun ei tarvii edes miettiä kelpaanko jollekkin.
No, mihin sä pystyt? Vai oliko se se kroppa ja naama?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta itsesi kuvailusta puuttu täysin miten sä itse elät. Mistä asioista tykkäät, kuuluuko elämääsi alkoholi ja minkä verran, kuinka tärkeää seksi ja läheisyys on sinulle ja mitä asioita haluat tehdä yhdessä sen toisen kanssa. Mä olen kohta 45v nainen ja tiedän mitä haluan. Kroppa on parempi, kun monella parikymppisellä. Kasvoistakin olen nätti. Ainut mikä voi käydä esteeksi on että vaadin toiselta sen mihin itsekkin pystyn. Mun ei tarvii edes miettiä kelpaanko jollekkin.
No, mihin sä pystyt? Vai oliko se se kroppa ja naama?
En käytä alkoholia, enkä juokse baareissa. Harrastan liikuntaa. Ja tykkään tehdä toisen kanssa asioita yhdessä. Elämääni sopii mies lapsilla tai ilman. Pidän seksistä ja läheisyydestä. Olen uskollinen. Mulla ei ole riippuvuuksia. Käyn töissä. Elätän itseni. Hoidan oman tonttini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin fiksu ei voi olla, jos 40+ sinkkuna vielä haaveilee lisääntymisestä. Kukaan fiksu kun ei ala lisääntymään tuntemattoman kanssa, eli vie ainakin 2-3 vuotta ennen kuin kannattaa edes aloittaa yritys. Ja eipä 43+ nainen kovin hedelmällinen enää ole, korkeintaan mätiä marjoja tuossa vaiheessa kasvattaa ja harva edes niitä.
Kyllä alkaa, jos mittarissa on sen verran lukemia, ettei ole enää aikaa odotella. Toki fiksuudelle on monia määritelmiä, mutta elämässä täytyy voida ottaa myös riskejä.
Omassa elämässä on ok ottaa riskejä, mutta se ei ole ok että ottaa riskejä toisen koko elämällä. Ja sitähän se on, jos +40-vuotiaana alkaa haaveilemaan jälkikasvusta ja vielä sellaisen kumppanin kanssa jota ei ole vielä edes tavannut.
Onko se oikeasti sitten kiva, kun saa jonkun puolituntemattoman tyypin kanssa lapsen joka on (vaikeasti) vammainen? Just päälle nelikymppisenä voi kokea olevansa hyvinkin nuori ja jaksava, mutta entäpä viisi-kuusikymppisenä? Vieläkö sitä on omakaan terveys ja jaksaminen niissä kantimissa että voimia riittää huolehtia (yksinhuoltajana) lapsesta joka ei ikinä pärjää omillaan ja jonka (etä)isäkin lähinnä vain vtuttaa vaikka vaikutti niin fiksulta..
N43
Tällä logiikalla muuten voi moralisoidan ihan huoletta kaikkia, jotka ylittätävät sinun hyväksymän ikärajan lasten hankinnalle. Sitten kun se vaikeasti vammainen lapsi on syntynyt, et todellakaan tiedä, miten toinen käyttäytyy.
Kerrotko nyt vielä moraalisessa ylemmydessäsi, minkä ikäinen voi mielestäsi vielä sitoutua hoitamaan vaikeasti vammaisen lapsen.
Onpas sinulla asenne. Se vain on valittava tosiasia, että todennäköisyys lapsen kehityshäiriöille kasvaa etenkin äidin iän myötä eikä se miehenkään pirtelö säästyy pilaantumiselta. On superitsekäs ajatus pilata pienen koko tuleva elämä ihan vaan siksi, että MÄ HALUUUUUUN!!!!! vaikka ei enää (eikä toisaalta vieläkään) ole tarjota turvallista kasvuympäristöä ja perhettä. Onko se lapsen onni, että on "saanut" syntyä vain siksi että nainen hoksasi haluavansa äidiksi liian myöhään ja sitten paniikkiratkaisuna päätti lisääntyä suurin piirtein ensimmäisen vastaantulijan kanssa iässä jolloin omien lasten pitäisi ennemminkin alkaa olla jo aikuistumassa?
Toki aiemmin lapsia saatiin myöhäisemmälläkin iällä mutta ne harvemmin oli esikoisia uuden tuttavuuden kanssa vaan lapsia oli saman isän kanssa jo liuta ennestään jolloin miehen kasvatustaidot (tai niiden puute) eikä edes miehen luonne tulleet enää yllätyksenä. Vauvalla oli kuitenkin valmis perhe ympärillään eli vanhempia sisaruksia jotka sitten jakoi hoitovastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alenna standardeja, lähinnä tulotason kohdalla. Ikäisesi komeat ja menestyvät miehet eivät ole puumista kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta itsesi kuvailusta puuttu täysin miten sä itse elät. Mistä asioista tykkäät, kuuluuko elämääsi alkoholi ja minkä verran, kuinka tärkeää seksi ja läheisyys on sinulle ja mitä asioita haluat tehdä yhdessä sen toisen kanssa. Mä olen kohta 45v nainen ja tiedän mitä haluan. Kroppa on parempi, kun monella parikymppisellä. Kasvoistakin olen nätti. Ainut mikä voi käydä esteeksi on että vaadin toiselta sen mihin itsekkin pystyn. Mun ei tarvii edes miettiä kelpaanko jollekkin.
No, mihin sä pystyt? Vai oliko se se kroppa ja naama?
En käytä alkoholia, enkä juokse baareissa. Harrastan liikuntaa. Ja tykkään tehdä toisen kanssa asioita yhdessä. Elämääni sopii mies lapsilla tai ilman. Pidän seksistä ja läheisyydestä. Olen uskollinen. Mulla ei ole riippuvuuksia. Käyn töissä. Elätän itseni. Hoidan oman tonttini.
Kokemuksesta sanon ettei tuo riitä tässäkään iässä :-( Ei näillä spekseillä kelpaa edelleenkään kuin korkeintaan seksisuhteeseen ja sellainen ei taas itseäni kiinnosta vaan se on joko kunnon parisuhde tai sitten olen kokonaan ilman.
N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä33400 kirjoitti:
Tee profiili johonkin fiksuun deittipalveluun, kuten OkCupid. Ole rehellinen, kerro että pidät älykkäistä miehistä. Kerro omista kiinnostuksen kohteistasi rehellisesti. Kerro, millaisen miehen haluat. Karsi ulos kaikki ominaisuudet, joita et siedä (itse karsin sovinistit, rasistit jne.).
Itse etsin älykästä, herkkää ja keskusteluhaluista miestä ja löysin useamman tuosta palvelusta.
Kävin kolmen kanssa treffeillä - kaikki olivat kivoja, fiksuja miehiä.
Se kolmas on vierellä yhä - olemme olleen yhdessä jo viisi vuotta.
Tässä viestissä on kaunis ajatus, mutta ikäryhmästä riippumatta liikaa ei kannata alkaa listata sitä, "millainen pitäisi olla" ja "millainen ei saa olla". Toiveet kumppanin suhteen kannattaa pyrkiä tiivistämään muutamaan sanaan, ettei treffi-ilmoituksesta tule kauppalistaa. Sellainen ahdistaa monia, vaikka sattuisikin täyttämään kaikki kriteerit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta itsesi kuvailusta puuttu täysin miten sä itse elät. Mistä asioista tykkäät, kuuluuko elämääsi alkoholi ja minkä verran, kuinka tärkeää seksi ja läheisyys on sinulle ja mitä asioita haluat tehdä yhdessä sen toisen kanssa. Mä olen kohta 45v nainen ja tiedän mitä haluan. Kroppa on parempi, kun monella parikymppisellä. Kasvoistakin olen nätti. Ainut mikä voi käydä esteeksi on että vaadin toiselta sen mihin itsekkin pystyn. Mun ei tarvii edes miettiä kelpaanko jollekkin.
No, mihin sä pystyt? Vai oliko se se kroppa ja naama?
En käytä alkoholia, enkä juokse baareissa. Harrastan liikuntaa. Ja tykkään tehdä toisen kanssa asioita yhdessä. Elämääni sopii mies lapsilla tai ilman. Pidän seksistä ja läheisyydestä. Olen uskollinen. Mulla ei ole riippuvuuksia. Käyn töissä. Elätän itseni. Hoidan oman tonttini.
Hyvä itsetuntemus on varmasti kaikilla avuksi kumppania etsiessä. Mitä enemmän vuosia tulee mittariin, sen varmempi olen siitä, että yhteinen arvomaailma on se, josta ei voi tinkiä. Onnea matkallesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta itsesi kuvailusta puuttu täysin miten sä itse elät. Mistä asioista tykkäät, kuuluuko elämääsi alkoholi ja minkä verran, kuinka tärkeää seksi ja läheisyys on sinulle ja mitä asioita haluat tehdä yhdessä sen toisen kanssa. Mä olen kohta 45v nainen ja tiedän mitä haluan. Kroppa on parempi, kun monella parikymppisellä. Kasvoistakin olen nätti. Ainut mikä voi käydä esteeksi on että vaadin toiselta sen mihin itsekkin pystyn. Mun ei tarvii edes miettiä kelpaanko jollekkin.
No, mihin sä pystyt? Vai oliko se se kroppa ja naama?
En käytä alkoholia, enkä juokse baareissa. Harrastan liikuntaa. Ja tykkään tehdä toisen kanssa asioita yhdessä. Elämääni sopii mies lapsilla tai ilman. Pidän seksistä ja läheisyydestä. Olen uskollinen. Mulla ei ole riippuvuuksia. Käyn töissä. Elätän itseni. Hoidan oman tonttini.
Kokemuksesta sanon ettei tuo riitä tässäkään iässä :-( Ei näillä spekseillä kelpaa edelleenkään kuin korkeintaan seksisuhteeseen ja sellainen ei taas itseäni kiinnosta vaan se on joko kunnon parisuhde tai sitten olen kokonaan ilman.
N44
Minulla on riittänyt. En oo koskaan harrastanut seksisuhteita. Tälläkin hetkellä minulla on suhde, jossa mies elää samalla tavalla, kun minä. Teemme yhdessä asioita. Seksi ja läheisyys on tosi hyvää. Tapailimme aika kauan ennen, kun menimme edes sänkyyn.
No en löydä minäkään, vaikka olen 10 vuotta nuorempi. Mutta minulla varmaan esteenä lapset, siksi ei löydy JÄRKEVÄÄ seuraa. Vaikka minulla on kyllä runsaasti ihan “lapsivapaata” ja periaatteessa onnistuu suhde ihan ilman että minun lapsia siihen edes sekoitettaisiin. Jos hilaan ikäluokkaa 10-15 vuotta ylöspäin niin sit löytyy edes joitain kiinnostuneita.
Tinderistä olen nyt etsinyt miestä joka on ulkoisesti “mukiinmenevä”, eli ei tarvitse olla komistus (enkä niitä edes yritä), mutta kun ei oikein sellaistakaan voi ottaa joka ei viehätä millään tasolla edes niissä kuvissa...
JA sitten pitäisi olla “perusfiksu”. Saa olla “amis”, niin itsekkin olen. Mutta tosi moni joiden kanssa olen kirjoitellut, ei kyllä ole kovin yleissivistynyt ainakaan juttujen perusteella. Kirjoitetaan huonosti (ei tarvitse olla äidinkielen ope mut joku roti), jutut voi olla avoimen rasistisia, esiinnytään ylipäätään ei omaksi eduksi (kerrotaan omat huonot puolet tyyliin “olen vittumainen, konkurssissa” tms), jätetään vastaamatta tai vastataan joskus viikon päästä (ei kovin hyvää ennakoi parisuhteessa jos ei edes alussa jaksa yhtään panostaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta itsesi kuvailusta puuttu täysin miten sä itse elät. Mistä asioista tykkäät, kuuluuko elämääsi alkoholi ja minkä verran, kuinka tärkeää seksi ja läheisyys on sinulle ja mitä asioita haluat tehdä yhdessä sen toisen kanssa. Mä olen kohta 45v nainen ja tiedän mitä haluan. Kroppa on parempi, kun monella parikymppisellä. Kasvoistakin olen nätti. Ainut mikä voi käydä esteeksi on että vaadin toiselta sen mihin itsekkin pystyn. Mun ei tarvii edes miettiä kelpaanko jollekkin.
No, mihin sä pystyt? Vai oliko se se kroppa ja naama?
En käytä alkoholia, enkä juokse baareissa. Harrastan liikuntaa. Ja tykkään tehdä toisen kanssa asioita yhdessä. Elämääni sopii mies lapsilla tai ilman. Pidän seksistä ja läheisyydestä. Olen uskollinen. Mulla ei ole riippuvuuksia. Käyn töissä. Elätän itseni. Hoidan oman tonttini.
Hyvä itsetuntemus on varmasti kaikilla avuksi kumppania etsiessä. Mitä enemmän vuosia tulee mittariin, sen varmempi olen siitä, että yhteinen arvomaailma on se, josta ei voi tinkiä. Onnea matkallesi.
Tämä on totta. Nuorempana sitä ajatteli avarakatseisemmin ja siksi sieti liiankin pitkään miehiä joiden kanssa ei oikeasti ollut mitään yhteistä ja yhdessäolo ei ollut aidosti mukavaa ja mutkatonta. Sitä vaan ajatteli, että kukaan ei ole täydellinen ja että ehken tämä tästä ja blaablaablaa.. Nykyisin sitä jo tietää että jos ajatus- ja arvomaailma sekä elämäntapa ei osu yksiin niin ei parisuhteella ole mitään toivoa eikä siinä varsinkaan ole mitään järkeä.
N44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin ihmettelemään tuota aloitteita ei ole tullut kohtaan. Mistä olet aloitteita etsinyt eli missä sinut olisi voinut tavata.
Olen itse 40+ mies, enkä nyt varsinaisesti ole enää kumppania edes hakenut (ja tuskin täytän sinun kriteerejä muutenkaan), mutta olisin kuitenkin utelias tietämään, missä sinä olet kuvitellut miehen tapaavasi?
Tarkoitan, että työpaikalla, kotikaupunginosassa, keskustassa, liikennevälineissä, kirjastossa jne. ei ole tullut aloitteita. Ei ole myöskään Facebookin ja muiden somealustojen kautta tullut mitään potentiaalisia aloitteita (esim. kaverikutsuja tai viestittelyjä tuntemattomilta).
T. Ap
Jotain tällaista odotonkin. Tällä palstalla toistuu toisinaan tämä, että miehet tekevät aloitteita julksisissa kulkuvälineissä tai kirjastossa. Ei meinaan tulisi mielenkään tai ruveta jossain Facebookissa vonkaamaan tuntemattomia (tai edes tuttuja).
Työpaikoilla toki romansseja syntyy, mutta kuinka monta edes teoriassa potentiaalista kumppaniehdokasta keskivertotyöpaikalta löytyy? Meinana, en itse tiedä töistä yhtään vapata ikäistäni naista (+/- 5 vuotta), joka olisi vapaa. Jos nainen pitäisi löytää, niin aika vaikeaa olisi löytää.
Onko teillä naisilla yleistäkin odottaa, että miehet tulee iskemään keskeltä katua? Jos on, niin uskon, että vaikeaa on.
Minä olen myös ihmetellyt tuota töistä naisen löytämistä, onko yleistäkin kun itse en ikinä ole sellaisessa työpaikassa ollut, missä olisi oman ikäisiä sinkkuja.
M37
Leffojen ja muun populaarikulttuurin perusteella lähinnä sellaista odottelen. Sinänsä minua kadulla iskemään tulleet ovat olleet lähinnä humalaisia suomalaisia tai sitten todella extroverttejä ulkomaalaisia.
Joskus nuorena tyttönä olisin kaivannut jonkun kaltaiseni ujohkon miehen seuraa, mutta he eivät koskaan vaikuttaneet kiinnostuneilta tai tulleet juttelemaan. Ainoa kiinnostava, joka teki aloitteen, oli se n. 25 itseäni vanhempi mies ja hänen kanssaan tapailin sitten 7 vuotta elämästäni (koko nuoren aikuisen elämäni), kunnes kävi ilmi, että mua olikin vain vedätetty.
Mutta siis mua ei ainakaan haittaisi, jos joku vain tulisi ehdottamaan treffejä jossain kadulla. 🙂
T. Ap