Lue keskustelun säännöt.
Millainen 40+ naisen pitää olla, jotta voisi saada fiksun seurustelukumppanin?
02.06.2020 |
Ilmeisesti normaalin tai fiksun kumppanin löytäminen ei juurikaan edes ole mahdollista yli 40-vuotiaille naisille, mutta yritän tässä vielä: millainen naisen tulisi olla, jotta olisi edes pienehköt mahdollisuudet löytää kumppania?
Olen siis 40+, hoikka, pitkähiuksinen, siisti, oikeasti hieman ikäistäni nuoremman näköinen, koulutettu ja työssäkäyvä. Mulle kelpaisi asiallinen ja fiksu mies (tai mahdollIesti nainenkin) ikäväliltä 35-65 vuotta. Millaiseksi minun pitäisi muuttua, jotta naimaonneni paranisi nykyisestä huomattavasti? Tällä hetkellä flaksini on todella huono; ei ole tullut aloitteita suuntaani muutamaan vuoteen lainkaan. En halua irtosuhteita, vaan elämänkumppanin. Lisäksi haluaisin ainakin yrittää vielä saada jälkikasvuakin, jos mahdollista.
Kommentit (156)
Viestii huonosta itsetunnosta tuo, että olisit valmis muuttamaan itseäsi kelvataksesi jollekin, ja tuo lienee se perimmäinen ongelma.
Eikö olisi raskasta esittää loppuelämänsä jotain muuta kuin on? Mitä silloin saisit suhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vähän miettiä. Yli 40 vuotias bi-seksuaali, joka haluaa lapsia. Vakava parisuhde? Ei kiitos.
M45
Minulla ei ole koskaan ollut suhdetta tai mitään muutakaan säätämistä/läheisyyttä naisen kanssa, mutta teoriassa nainenkin kävisi, jos miehen löytäminen olisi mahdotonta. Mieluummin käytännön syistä haluaisin toki miehen. Tämä on vain rehellinen vastaus. 🙂
T. Ap
No ehkä, jos Tinderiin tai muualle ilmoitusta mielit, niin kannattaa hieman hioa tuota esittelytekstiä. Ettei synny täysin vääriä mielikuvia. Hyväksihän bi-seksuaalisuus pelkästään on, jos seksisuhdetta kaipailet, mutta vakavampaan suhteeseen ehkä ei.
Mulla on tällaiset vaatimukset
- pitäisi asua Uudellamaalla ja mieluiten kaupungissa tai jossain isommassa taajamassa
- mieluiten vapaa
- lapsia saa olla mutta ei kamalan paljon, ja mieluiten jo kouluiässä ja hyvin kasvatettuja (huom minä en lääketieteellisistä syistä voi enää tulla isäksi)
- ammatti ja säännölliset tulot
- koira tai muu lemmikki saa olla mutta ei montaa, ja ne eivät saa olla koko elämän tarkoitus
- ajokortti ja auto olisi hyvä olla mutta ei välttämättömyys jos asuu hyvien jukisten yhteyksien äärellä
- säännöllinen elämänrytmi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vähän miettiä. Yli 40 vuotias bi-seksuaali, joka haluaa lapsia. Vakava parisuhde? Ei kiitos.
M45
Minulla ei ole koskaan ollut suhdetta tai mitään muutakaan säätämistä/läheisyyttä naisen kanssa, mutta teoriassa nainenkin kävisi, jos miehen löytäminen olisi mahdotonta. Mieluummin käytännön syistä haluaisin toki miehen. Tämä on vain rehellinen vastaus. 🙂
T. Ap
No ehkä, jos Tinderiin tai muualle ilmoitusta mielit, niin kannattaa hieman hioa tuota esittelytekstiä. Ettei synny täysin vääriä mielikuvia. Hyväksihän bi-seksuaalisuus pelkästään on, jos seksisuhdetta kaipailet, mutta vakavampaan suhteeseen ehkä ei.
Miksi ei vakavampaan suhteeseen? Seksisuhteita en ole koskaan harrastanut, enkä halua harrastaakaan. Eihän sekään, jos sanoo olevansa hetero, tarkoita potentiaalista uskottomuutta vain sen heterouden vuoksi. Ei heteroakaan kiinnosta kaikki vastakkaista sukupuolta olevat ihmiset ja vaikka joku muu kiinnostaisikin, niin uskollinen kumppani ei siltikään menisi pettämään.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tällaiset vaatimukset
- pitäisi asua Uudellamaalla ja mieluiten kaupungissa tai jossain isommassa taajamassa
- mieluiten vapaa
- lapsia saa olla mutta ei kamalan paljon, ja mieluiten jo kouluiässä ja hyvin kasvatettuja (huom minä en lääketieteellisistä syistä voi enää tulla isäksi)
- ammatti ja säännölliset tulot
- koira tai muu lemmikki saa olla mutta ei montaa, ja ne eivät saa olla koko elämän tarkoitus
- ajokortti ja auto olisi hyvä olla mutta ei välttämättömyys jos asuu hyvien jukisten yhteyksien äärellä
- säännöllinen elämänrytmi
Kuulostaa oikein hyvältä.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vähän miettiä. Yli 40 vuotias bi-seksuaali, joka haluaa lapsia. Vakava parisuhde? Ei kiitos.
M45
Minulla ei ole koskaan ollut suhdetta tai mitään muutakaan säätämistä/läheisyyttä naisen kanssa, mutta teoriassa nainenkin kävisi, jos miehen löytäminen olisi mahdotonta. Mieluummin käytännön syistä haluaisin toki miehen. Tämä on vain rehellinen vastaus. 🙂
T. Ap
No ehkä, jos Tinderiin tai muualle ilmoitusta mielit, niin kannattaa hieman hioa tuota esittelytekstiä. Ettei synny täysin vääriä mielikuvia. Hyväksihän bi-seksuaalisuus pelkästään on, jos seksisuhdetta kaipailet, mutta vakavampaan suhteeseen ehkä ei.
Miksi ei vakavampaan suhteeseen? Seksisuhteita en ole koskaan harrastanut, enkä halua harrastaakaan. Eihän sekään, jos sanoo olevansa hetero, tarkoita potentiaalista uskottomuutta vain sen heterouden vuoksi. Ei heteroakaan kiinnosta kaikki vastakkaista sukupuolta olevat ihmiset ja vaikka joku muu kiinnostaisikin, niin uskollinen kumppani ei siltikään menisi pettämään.
T. Ap
No jotkut eivät tätä tajua, tuirha yrittää selittää. Jotkut luulevat, että biseksuaali haluaa koko ajan seksiä kaikkien kanssa, tai että vähintään biseksuaali haluaa samaan aikaan sekä nais- että mieskumppanin. Jotkut eivät vaan pysty tajuamaan sitä, että biseksuaalille kumppani voi olla joko nainen tai mies, ja ettei suhteen aikana katsele muita sen enempää kuin heterotkaan.
Itse annan noiden pitää käsityksensä, eihän se minulta ole pois. Jotkut eivät vaan pysty ymmärtämään edes noin yksinkertaisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskemmaksi? Naiset aina miettii noita ulkonäköasioita. Oikeasti kumppaniksi valitaan ihminen jonka kanssa on kivaa.
Ystäväksi valitaan ihminen, jonka kanssa on kivaa. Kumppaniksi valitaan se, jonka kanssa on paitsi kivaa, myös seksuaalista vetovoimaa. Ja kyllä siihen aika monella ihmisellä vaikuttaa myös ulkonäölliset seikat, eipä sille mitään voi. Vai kuinka moni muka haluaisi läheisyyttä ja seksiä kenen tahansa kivan ihmisen kanssa?
Toki joo, mutta omassa lähipiirissäni on naisia jotka on suoraan sanottuna tylsää seuraa, ovat usein huonotuulisia ja hirveän tiukasti kiinni omissa rutiineissaan. Sitten nämä kuvittelee että miehen saanti on kiinni siitä että on jossain normaalipainon ylärajoilla tai kuppikoko on vain B. Yrittävät laihduttaa ja miettivät silareita yms. Ei se siitä ole kiinni.
Eikö tuollaisille tylsille, rutinoituneille hapannaamoille toisaalta juuri ulkonäkö ja silarit ole todennäköisesti paras keino saada "edes joku" mies? Koska luultavasti heille on helpompaa hankkia isot rinnat ja sitä kautta mies, jolle ne silarit on naisessa "se juttu", eikä mies mitään henkisempää kaipaakaan. Vaikeampaahan on alkaa omaa perusluonnettaan muuttaa, eikä tylsä ihminen saa tahdonvoimalla itseään kiinnostavammaksi persoonaksi. Silloin se kiinnostavuus on hankittava muuta kautta. Ja jos ei kukaan kiinnostu persoonasta, saattaisi kuitenkin löytyä joku, joka kiinnostuu edes niistä silareista. Eli sinänsä noiden naisten kohdalla ongelma voi tosiaan ollakin tuo, että ovat lähes ylipainoisia ja kuppikoko on normaali. Fiksut ja mukavat miehet löytävät kyllä vastaavalla ulkonäöllä fiksua, kivaa ja kiinnostavaakin seuraa, joten noille ainoa keino on löytää joku, joka ei sellaista kaipaakaan.
Sitten on myös toisenlaista ulkonäköön huomion kiinnittämistä. Kyllä monen kohdalla voi ongelma olla sekin, että jos ei ulkonäkönsä kautta osaa mitenkään tuoda persoonaansa esiin, eivät ne potentiaalisesti samanhenkisetkään huomaa. Ei tarvitse mitään ihmeellistä tai vaikeaa tehdä, mutta jo omantyyliset, kivat vaatteet, hiustyylin miettiminen yms vaikuttavat.
Olen itse hoikka ja liikunnallinen, mutta voisin kyllä trimmata kehoani huomattavasti paremmaksi ja muutenkin panostaa pukeutumiseen. Se tuntuu vähän "feikiltä", sillä en jaksa luontaisesti olla esillä tai korostaa itseäni mitenkään, vaan haluaisin olla mahdollisimman huomaamaton.
Mitkä yksittäiset "fiksaukset" voisivat parantaa flaksiani parhaiten kasvattamalla potentiaalista parisuhdepooliani? Nyt siis ikähaarukka on laaja ja naisetkin kävisivät, kumppani saa olla arvoiltaan vastakkainen kuin mitä itse olen, eikä tarvitse olla muodollisesti koulutettukaan, kunhan on älyllinen. Miten voisin tehdä itsestäni houkuttelevamman puolisoehdokkaan?
T. Ap
Sivusta. Älä tee mitään, ole oma itsesi. Silloin olet sinuit itsesi kanssa ja me miehet arvostetaan sitä. Se että seuraat muuta sopuli laumaa ei tee sinusta fiksua eikä myös edes auta sinua löytämään fiksua miestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että haluat vielä lapsia, karsii kyllä tehokkaasti. Varsinkin kun asialla alkaa olla kiire. Ehkä ei kannata deittiprofiilissa mainita..
Ei vaan juurikin kannattaa mainita.
Olen nelikymppinen mies. En lähtökohtaisesti halua nelikymppistä naista vaan nuoremman. Voisin kuitenkin harkita nelikymppistä naista jos
- sillä ei ole lapsia ennestään
- ei ole ollut avioliitossa tai pitkässä avoliitossa tai jos on niin on asiasta pahoillaan eikä muistele hyvällä exäänsä, mieluiten ei muistele exäänsä ollenkaan
- ei ole mikään 50 miehen tai vielä pahemman luvun nainen, en yksinkertaisesti ala katsomaan että minusta tehdään cuckold tuollaiselle määrälle pelimiehiä, olen mieluummin yksin
- ilmaisee selvästi halunsa loppuelämän parisuhteeseen sekä ilmaisee olevansa sitoutumiseen ja kompromisseihin kyvykäs
Listasta varmaan huomaa, että olisin myös valmis vielä yrittämään lastakin tällaisen naisen kanssa. Siinä mielessä lastentekoa ei kuitenkaan tietty kannata korostaa että tekisi siitä jonkun kynnyskysymyksen, koska luultavinta on ettei se enää onnistuisi tuon ikäisen naisen kanssa.
Onnea yksinäiseen elämääsi- enpä usko että sinulla on vientiä naisten keskuudessa.
Olen kyllä ollut suhteissa, jos nyt yritit naismaisesti minua tässä haukkua. Juuri siksi tiedän mitä tietynlaiset naiset pyrkivät tekemään.
Ja jos elämäni jatkuu yksin, sitten jatkuu. Sekin on parempi kuin olla suhteessa naisen kanssa, joka rakastaa muita miehiä muttei minua.
Kyllä se jatkuu yksin. Etsit nelikymppisenä neitsytmorsianta: ei saa olla irtosuhteita, ei saa olla pitkää suhdetta.
En ole niin sanonut, ja varmasti lukutaitoinen sen huomaakin. Olen sanonut, että jos ne entiset miehet tuntuu paremmilta miehiltä kuin minä, niin sitten kannattaa olla niiden entisten miesten kanssa eikä minun kanssani. Haluan että nainen aktiivisesti keskittyy meidän suhteeseen, jos sellaista vaivaudutaan ylläpitämään. Ja aktiivinen keskittyminen meidän suhteeseen valitettavasti tarkoittaa sitä, että luopuu niiden exien ajattelusta ja sen hekumoimisesta kuinka ne oli parempia kuin uusi mies (joka tässä tapauksessa olisin siis minä).
Se huutaa rivien välissä. Epävarmuus suhteen alussa on ok, mutta pysyvänluonteinen tai paheneva mustasukkaisuus ei koskaan. Sellaisen ihmisen kanssa on kamalaa elää. Kokemuksella, kuin olisi kuristajakäärmeen kanssa. Ajattelet nyt jo ihan liikaa toisen mahdollisia kumppaneita ja "muita miehiä", vaikkei ketään naista edes ole kuvioissa. Kenen ajattelut jaksavan elää epäilyksen alla vuodesta toiseen?
PS. Terapiaan. Sillä niistä traumoista pääsee, kokemuksella tämäkin. Parantaa elämänlaatua jatkossa.Et taida oikein ymmärtää mistä tässä puhutaan. En ole kiinnostunut edes yrittämään suhdetta vääränlaisen naisen kanssa. Tiedän kokemuksesta, että joidenkin naisten kanssa minulla ei ole minkäänlaista mustasukkaisuutta tai epävarmuutta. Samoin tiedän, että joidenkin naisten arvot näihin asioihin liittyen vain eroavat niin paljon, että suhde heidän kanssaan on tuskaa. Kyse on arvostuksista ja siitä mitä haluaa loppuelämälleen.
En nyt jaksa enempää vääntää, mutta haluan sanoa, että on aika läpinäkyvää kuinka loukkaannuit siitä mitä kirjoitin kriteereiksi naiselle, koska itse et niitä täyttäisi. Miksi loukkaannut? Miksi haluaisit olla kaltaiseni miehen kanssa edes tekemisissä, kun meidän elämänarvot eroavat huomattavasti ja haluamme täysin eri asioita parisuhteelta? Minä ainakin pyrin aktiivisesti välttämään parisuhdetta naisen kanssa, jolla on täysin eri elämänarvot kuin minulla.
Tässä on kirjoittaja vaihtunut välissä, ehkä se vaikeuttaa tulkintaasi. En minä haluaisi missään nimessä olla kanssasi tekemisisssä. Jos vielä etsisin suhdetta, olisin leski, ja sellaisena olisi äärettömän loukkaavaa, etten saisi muistella vuosien ihmissuhdetta millään tavalla, tai pelkästään huonolla tavalla.
Se, miksi ylipäätään kommentoin, on se, että olen nuorena ollut naimisissa hyvin mustasukkaisen miehen kanssa. Sellaiset jäävät lopulta yksin. Kukaan ei jaksa vuodesta toiseen pönkittää toisen itsetuntoa, etenkin kun lähtökohta suhteelle on yleensäkin se, että se on yksiavioinen ja menneet ovat menneitä itse kullakin.
Sinäkään et silti vaikuta tajuavan: kyse ei ole mustasukkaisuudesta. En vahdi naista. Nainen saa mennä ja tulla miten haluaa. Tästä voisi kysyä todistajanlausuntoja minusta, jos oikeasti haluaisi asian selvittää perinpohjin. Uskon, että todistajanlausunnot kertoisivat samaa mitä itsekin: en ole mies joka yrittää rajoittaa naisen elämää.
Ja juuri siitä syystä, että en ole mies, joka yrittää rajoittaa naisen elämää, vaan olen mies joka haluaa luottamukseen perustuvan suhteen, olen etsimässä naista, jolla on samanlaiset elämänarvot. Se, että nainen arvostaa loppuelämän parisuhdetta samoin kuin minä, on minulle avain parisuhteeseen, jossa on luottamus puolin ja toisin. Sen sijaan se, että nainen ei arvosta yksiavioisuutta, loppuelämän parisuhdetta, sitoutumista jne. vain kertoo minulle, että meillä ei voisi olla keskinäistä kunnioitusta.
No hyvänen aika. Tuohan on ihan itsestäänselvää. Mikset kirjoita, että haluat tosirakkauden ja loppuelämän parisuhteen, vaan keskityt negaation kautta jankuttamaan muista miehistä, ja siitä, mitä toinen ei saa olla ja ei saa tehdä?
Ei ole itsestäänselvää, jos hihasta heittäen arviolta 70% naisista ei halua tai ei kykene loppuelämän parisuhteeseen. Naiset ovat kevytmielisempi sukupuoli.
Joko sovinistinen käsityksesi naisista jonkinlaisena massana tai kevytmielinen ympäriinsätreffailu, jolla olet otoksesi kerännyt (vääränlaisten naisten kanssa? Miksi?) torppaa tehokkaasti tavoitteesi löytää kumppani. Et oikein vaikuta sopivalta elämänkumppanilta konservatiiviselle romantikolle, just saying.
Ap:kin on konservatiivinen romantikko (poissuljettuna tuo innostukseni naisiinkin joskus). Mä en myöskään haluaisi kovinkaan kokenutta miestä tai sellaista, joka olisi runsaiden kokemustensa myötä päässyt katkeroitumaan naisia kohtaan. Itse olen hyväntahtoinen ja melko naiivi idealisti, joten toivoisin miehenkin olevan siinä asiassa melko samalla levelillä. Haluaisin tosiaan myöskin loppuelämän rakkaussuhteen, ja irtosuhteisiin en ole halukas ryhtymään, enkä ole sellaisiin suostunut koskaan aiemminkaan.
T. Ap
No niin. Lue tämä sitaattiketju, ja kerro, pidätkö tätä nelikymppistä miestä, joka siinä esiintyy, potentiaalisena kumppanina, ja miksi/miksi et. Siitä voisi olla hänelle apua.
T: edellinen, myös konservatiivinen romantikkoLyhyesti todeten romantiikka on kaukana hänen ajattelumaailmastaan ja kirjoittamansa perusteella hän kuulostaa katkeroituneelta ja ahdistavan omistushaluiselta. Lisäksi hän tuntuu lokeroivan naiset melko mekaanisesti tiettyhin kategorioihin ja ikäänkuin "esineellistää" naisen tiettyyn rooliin, joka täyttäisi hänen omia tarpeitaan.
Todennäköisesti jostain kaukoidästä voisi löytyä sopiva nuori nainen hänen tarpeisiinsa, mutta suomalainen/länsimainen tasa-arvoista ja romanttista kumppanuutta toivova nainen ei ehkä koe hänen kaltaista henkilöä lähtökohtaisesti kovin houkuttelevana asenteeltaan.
T. Ap
Jaa, mitähän tähän nyt sanoisi. Lueskelin viestejäsi taaksepäin ja minusta on mielenkiintoista ettet halua tuomita sitä vanhempaa miestä, joka piti sinua sivusuhteena vuosikausia. Niinkö arvokasta on se, ettet ole muiden naisten edessä "katkera"? Kummalla sinulle on enemmän väliä, sillä ettet ole palstafeministien edessä katkera, vai sillä että saisit rehellisesti myönnettyä itsellesi mitä mies on sinulle tehnyt ja sitä kautta et ajautuisi enää vastaavan miehen syliin?
Kyseessä on sinun elämäsi. Ketä varten sinä esität? Ketä varten sinä elät? Kuka sinulta vaatii kuolinvuoteella että olisit elänyt sen näköistä elämää kuin vaatija haluaa? Ja kenen mielipiteellä on väliä silloin?
t. se jota kutsut katkeraksi siitä hyvästä, että on oppinut menneestä (ja jolla ei ole ollut mitenkään valtavaa määrää naisia, oppia voi vähemmälläkin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin ihmettelemään tuota aloitteita ei ole tullut kohtaan. Mistä olet aloitteita etsinyt eli missä sinut olisi voinut tavata.
Olen itse 40+ mies, enkä nyt varsinaisesti ole enää kumppania edes hakenut (ja tuskin täytän sinun kriteerejä muutenkaan), mutta olisin kuitenkin utelias tietämään, missä sinä olet kuvitellut miehen tapaavasi?
Tarkoitan, että työpaikalla, kotikaupunginosassa, keskustassa, liikennevälineissä, kirjastossa jne. ei ole tullut aloitteita. Ei ole myöskään Facebookin ja muiden somealustojen kautta tullut mitään potentiaalisia aloitteita (esim. kaverikutsuja tai viestittelyjä tuntemattomilta).
T. Ap
Jotain tällaista odotonkin. Tällä palstalla toistuu toisinaan tämä, että miehet tekevät aloitteita julksisissa kulkuvälineissä tai kirjastossa. Ei meinaan tulisi mielenkään tai ruveta jossain Facebookissa vonkaamaan tuntemattomia (tai edes tuttuja).
Työpaikoilla toki romansseja syntyy, mutta kuinka monta edes teoriassa potentiaalista kumppaniehdokasta keskivertotyöpaikalta löytyy? Meinana, en itse tiedä töistä yhtään vapata ikäistäni naista (+/- 5 vuotta), joka olisi vapaa. Jos nainen pitäisi löytää, niin aika vaikeaa olisi löytää.
Onko teillä naisilla yleistäkin odottaa, että miehet tulee iskemään keskeltä katua? Jos on, niin uskon, että vaikeaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että haluat vielä lapsia, karsii kyllä tehokkaasti. Varsinkin kun asialla alkaa olla kiire. Ehkä ei kannata deittiprofiilissa mainita..
Ei vaan juurikin kannattaa mainita.
Olen nelikymppinen mies. En lähtökohtaisesti halua nelikymppistä naista vaan nuoremman. Voisin kuitenkin harkita nelikymppistä naista jos
- sillä ei ole lapsia ennestään
- ei ole ollut avioliitossa tai pitkässä avoliitossa tai jos on niin on asiasta pahoillaan eikä muistele hyvällä exäänsä, mieluiten ei muistele exäänsä ollenkaan
- ei ole mikään 50 miehen tai vielä pahemman luvun nainen, en yksinkertaisesti ala katsomaan että minusta tehdään cuckold tuollaiselle määrälle pelimiehiä, olen mieluummin yksin
- ilmaisee selvästi halunsa loppuelämän parisuhteeseen sekä ilmaisee olevansa sitoutumiseen ja kompromisseihin kyvykäs
Listasta varmaan huomaa, että olisin myös valmis vielä yrittämään lastakin tällaisen naisen kanssa. Siinä mielessä lastentekoa ei kuitenkaan tietty kannata korostaa että tekisi siitä jonkun kynnyskysymyksen, koska luultavinta on ettei se enää onnistuisi tuon ikäisen naisen kanssa.
Onnea yksinäiseen elämääsi- enpä usko että sinulla on vientiä naisten keskuudessa.
Olen kyllä ollut suhteissa, jos nyt yritit naismaisesti minua tässä haukkua. Juuri siksi tiedän mitä tietynlaiset naiset pyrkivät tekemään.
Ja jos elämäni jatkuu yksin, sitten jatkuu. Sekin on parempi kuin olla suhteessa naisen kanssa, joka rakastaa muita miehiä muttei minua.
Kyllä se jatkuu yksin. Etsit nelikymppisenä neitsytmorsianta: ei saa olla irtosuhteita, ei saa olla pitkää suhdetta.
En ole niin sanonut, ja varmasti lukutaitoinen sen huomaakin. Olen sanonut, että jos ne entiset miehet tuntuu paremmilta miehiltä kuin minä, niin sitten kannattaa olla niiden entisten miesten kanssa eikä minun kanssani. Haluan että nainen aktiivisesti keskittyy meidän suhteeseen, jos sellaista vaivaudutaan ylläpitämään. Ja aktiivinen keskittyminen meidän suhteeseen valitettavasti tarkoittaa sitä, että luopuu niiden exien ajattelusta ja sen hekumoimisesta kuinka ne oli parempia kuin uusi mies (joka tässä tapauksessa olisin siis minä).
Se huutaa rivien välissä. Epävarmuus suhteen alussa on ok, mutta pysyvänluonteinen tai paheneva mustasukkaisuus ei koskaan. Sellaisen ihmisen kanssa on kamalaa elää. Kokemuksella, kuin olisi kuristajakäärmeen kanssa. Ajattelet nyt jo ihan liikaa toisen mahdollisia kumppaneita ja "muita miehiä", vaikkei ketään naista edes ole kuvioissa. Kenen ajattelut jaksavan elää epäilyksen alla vuodesta toiseen?
PS. Terapiaan. Sillä niistä traumoista pääsee, kokemuksella tämäkin. Parantaa elämänlaatua jatkossa.Et taida oikein ymmärtää mistä tässä puhutaan. En ole kiinnostunut edes yrittämään suhdetta vääränlaisen naisen kanssa. Tiedän kokemuksesta, että joidenkin naisten kanssa minulla ei ole minkäänlaista mustasukkaisuutta tai epävarmuutta. Samoin tiedän, että joidenkin naisten arvot näihin asioihin liittyen vain eroavat niin paljon, että suhde heidän kanssaan on tuskaa. Kyse on arvostuksista ja siitä mitä haluaa loppuelämälleen.
En nyt jaksa enempää vääntää, mutta haluan sanoa, että on aika läpinäkyvää kuinka loukkaannuit siitä mitä kirjoitin kriteereiksi naiselle, koska itse et niitä täyttäisi. Miksi loukkaannut? Miksi haluaisit olla kaltaiseni miehen kanssa edes tekemisissä, kun meidän elämänarvot eroavat huomattavasti ja haluamme täysin eri asioita parisuhteelta? Minä ainakin pyrin aktiivisesti välttämään parisuhdetta naisen kanssa, jolla on täysin eri elämänarvot kuin minulla.
Tässä on kirjoittaja vaihtunut välissä, ehkä se vaikeuttaa tulkintaasi. En minä haluaisi missään nimessä olla kanssasi tekemisisssä. Jos vielä etsisin suhdetta, olisin leski, ja sellaisena olisi äärettömän loukkaavaa, etten saisi muistella vuosien ihmissuhdetta millään tavalla, tai pelkästään huonolla tavalla.
Se, miksi ylipäätään kommentoin, on se, että olen nuorena ollut naimisissa hyvin mustasukkaisen miehen kanssa. Sellaiset jäävät lopulta yksin. Kukaan ei jaksa vuodesta toiseen pönkittää toisen itsetuntoa, etenkin kun lähtökohta suhteelle on yleensäkin se, että se on yksiavioinen ja menneet ovat menneitä itse kullakin.
Sinäkään et silti vaikuta tajuavan: kyse ei ole mustasukkaisuudesta. En vahdi naista. Nainen saa mennä ja tulla miten haluaa. Tästä voisi kysyä todistajanlausuntoja minusta, jos oikeasti haluaisi asian selvittää perinpohjin. Uskon, että todistajanlausunnot kertoisivat samaa mitä itsekin: en ole mies joka yrittää rajoittaa naisen elämää.
Ja juuri siitä syystä, että en ole mies, joka yrittää rajoittaa naisen elämää, vaan olen mies joka haluaa luottamukseen perustuvan suhteen, olen etsimässä naista, jolla on samanlaiset elämänarvot. Se, että nainen arvostaa loppuelämän parisuhdetta samoin kuin minä, on minulle avain parisuhteeseen, jossa on luottamus puolin ja toisin. Sen sijaan se, että nainen ei arvosta yksiavioisuutta, loppuelämän parisuhdetta, sitoutumista jne. vain kertoo minulle, että meillä ei voisi olla keskinäistä kunnioitusta.
Miksi siis aiemmat suhteesi ovat kariutuneet? Miksi et ole valinnut naista, jolla on samanlaiset elämänarvot?
Olen vain aiempien suhteiden kautta oppinut miten harva nainen nainen arvostaa oikeasti sitoutumista. Suurin osa naisista suhtautuu hyvin kevyesti ja mitä ilmeisimmin myös laskelmoiden parisuhteisiin ja seksiin. En voi sille mitään, että niin moni on nainen on sellainen, mutta ainakaan minun ei tarvitse parisuhdetta yrittää heidän kanssaan.
Monennellako tapaamisella sinun mielestäsi pitää tehdä päätös loppuelämän sitoutumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että haluat vielä lapsia, karsii kyllä tehokkaasti. Varsinkin kun asialla alkaa olla kiire. Ehkä ei kannata deittiprofiilissa mainita..
Ei vaan juurikin kannattaa mainita.
Olen nelikymppinen mies. En lähtökohtaisesti halua nelikymppistä naista vaan nuoremman. Voisin kuitenkin harkita nelikymppistä naista jos
- sillä ei ole lapsia ennestään
- ei ole ollut avioliitossa tai pitkässä avoliitossa tai jos on niin on asiasta pahoillaan eikä muistele hyvällä exäänsä, mieluiten ei muistele exäänsä ollenkaan
- ei ole mikään 50 miehen tai vielä pahemman luvun nainen, en yksinkertaisesti ala katsomaan että minusta tehdään cuckold tuollaiselle määrälle pelimiehiä, olen mieluummin yksin
- ilmaisee selvästi halunsa loppuelämän parisuhteeseen sekä ilmaisee olevansa sitoutumiseen ja kompromisseihin kyvykäs
Listasta varmaan huomaa, että olisin myös valmis vielä yrittämään lastakin tällaisen naisen kanssa. Siinä mielessä lastentekoa ei kuitenkaan tietty kannata korostaa että tekisi siitä jonkun kynnyskysymyksen, koska luultavinta on ettei se enää onnistuisi tuon ikäisen naisen kanssa.
Itse ainakin koen, että on erittäin huono merkki, jos nainen tai mies puhuu pahaa entisistä kumppaneista tai entisistä suhteistaan. Eksien haukkuminen ei ole minulle plussaa. Itse arvostan nimenomaan sitä, että toinen on sinut henkilöhistoriansa kanssa ja kokee aiemmat suhteet osana omaa elämäänsä eikä puhu niistä p.skaa. Nimitäin toisten haukkuminen on yleensäkin huono piirre, ja toiseksi eksien haukkuminen usein kertoo sen, että henkilö hakee vikoja ja virheitä muista, eikä näe esim. omaa osuuttaan suhteen kariutumisessa. Eri asia toki, jos eksä on oikeasti ollut esim. väkivaltainen. Mutta jos on kyse normaalista suhteesta, joka vaan on kariutunut, on kypsän ihmisen merkki muistaa se, että suhteessa ja ihmisessä oli kuitenkin myös paljon hyvää. Se ei tarkoita sitä, että haikailisi tämän perään tai pitäisi eksää ihannekumppaninaan edelleen. On ihan ok, että entisistä suhteista on hyviä muistoja.
Vierestä, kiva lukea että jotkut ajattelevat samalla tavalla kuin itse. Valitettavasti vaikuttaa että miehen profiilissa historia on enemmän myrkkyä. Minä pidän tiedot siellä, en missään vaiheessa halua tuhlata aikaa turhaan deittailuun joka kariutuu siihen että historiaa on, tjsp.
Plus tässä iässä arvostaa todella paljon sitä että toisella on kokemusta ja historiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin fiksu ei voi olla, jos 40+ sinkkuna vielä haaveilee lisääntymisestä. Kukaan fiksu kun ei ala lisääntymään tuntemattoman kanssa, eli vie ainakin 2-3 vuotta ennen kuin kannattaa edes aloittaa yritys. Ja eipä 43+ nainen kovin hedelmällinen enää ole, korkeintaan mätiä marjoja tuossa vaiheessa kasvattaa ja harva edes niitä.
Kyllä alkaa, jos mittarissa on sen verran lukemia, ettei ole enää aikaa odotella. Toki fiksuudelle on monia määritelmiä, mutta elämässä täytyy voida ottaa myös riskejä.
Kolmen ihmisen elämällä riskin pelaaminen nyt ei voi olla fiksua kun korkeintaan toisen yhtä tyhmän mielestä. Että siitä vaan lisääntymään ihan tuntemattoman kanssa, kun "mä vaan haluun beben" - joo, älykkyyden huippu selvästi.
Eihän siinäkään kysymyskessä ole se, että "mä haluun vaan beben". Kun kilometejä on takana tarpeeksi, niin aika nopeasti pystyy arvioimaan, onko elämässä yhteiset arvot ja tavoitteet. Tietenkin voi mennä pieleen, mutta niin voi mennä sen 2-3 vuoden jälkeenkin.
Tikittävä biologinen kello estää pariutumisen muiden kuin epätoivoisten 40-vee miesneitsyiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin ihmettelemään tuota aloitteita ei ole tullut kohtaan. Mistä olet aloitteita etsinyt eli missä sinut olisi voinut tavata.
Olen itse 40+ mies, enkä nyt varsinaisesti ole enää kumppania edes hakenut (ja tuskin täytän sinun kriteerejä muutenkaan), mutta olisin kuitenkin utelias tietämään, missä sinä olet kuvitellut miehen tapaavasi?
Tarkoitan, että työpaikalla, kotikaupunginosassa, keskustassa, liikennevälineissä, kirjastossa jne. ei ole tullut aloitteita. Ei ole myöskään Facebookin ja muiden somealustojen kautta tullut mitään potentiaalisia aloitteita (esim. kaverikutsuja tai viestittelyjä tuntemattomilta).
T. Ap
Jotain tällaista odotonkin. Tällä palstalla toistuu toisinaan tämä, että miehet tekevät aloitteita julksisissa kulkuvälineissä tai kirjastossa. Ei meinaan tulisi mielenkään tai ruveta jossain Facebookissa vonkaamaan tuntemattomia (tai edes tuttuja).
Työpaikoilla toki romansseja syntyy, mutta kuinka monta edes teoriassa potentiaalista kumppaniehdokasta keskivertotyöpaikalta löytyy? Meinana, en itse tiedä töistä yhtään vapata ikäistäni naista (+/- 5 vuotta), joka olisi vapaa. Jos nainen pitäisi löytää, niin aika vaikeaa olisi löytää.
Onko teillä naisilla yleistäkin odottaa, että miehet tulee iskemään keskeltä katua? Jos on, niin uskon, että vaikeaa on.
No ei ole! Luulisi, etteivät ihmiset edes haluaisi mitään iskuyrityksiä kadulla. Koska en minä ainakaan itse kiinnostuisi tuosta vaan sekuntissa jostain ventovieraasta ihmisestä vain sillä perusteella, että hän tekee aloitteen - siis tarkoitan kiinnostuksella sitä, että haluaisin ruveta tutustumaan. Enhän tiedä ihmisestä mitään.
Minulle on kerran käynyt niin, että joku tuntematon mies liikennevaloissa suojatiellä kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan oluelle. Vastasin vain "kiitos, ei nyt". En toki tiedä, mitä hänellä oli mielessä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hän olisi halunnut maksullista seksiä. Tai yleensä seksiä. Voihan olla, että se oli iskuyritys, mutta ei tuollainen toimi. Ensinnäkin olin menossa jonnekin, enkä todellakaan olisi siirtänyt muita menojani mennäkseni jonkun täysin randomin kanssa oluelle. Ja eipä minun kiinnostukseni vielä siinä herää, että joku haluaa tarjota oluen.
Joten ei, en halua iskuyrityksiä kadulla, busseissa tai kaupan kassajonossa. Eri asia toki olisi, jos bussissa sattumalta tapaisi jonkun - istuisi vaikka vastakkain ja juteltaisiin ja siinä kumpikin huomaisi, että juttu luistaa ja toisen kanssa synkkaa. SILLOIN olisi luontevaa ehdottaa, että nähdäänkö uudestaan. Mutta jos joku vain näkee minut jossain ja ehdottaa tapaamista (ulkonäön perusteella), niin en itse näe mitään syytä tavata. Minullehan se toinen olisi vain satunnainen ohikulkija, johon en ole edes kiinnittänyt huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tällaiset vaatimukset
- pitäisi asua Uudellamaalla ja mieluiten kaupungissa tai jossain isommassa taajamassa
- mieluiten vapaa
- lapsia saa olla mutta ei kamalan paljon, ja mieluiten jo kouluiässä ja hyvin kasvatettuja (huom minä en lääketieteellisistä syistä voi enää tulla isäksi)
- ammatti ja säännölliset tulot
- koira tai muu lemmikki saa olla mutta ei montaa, ja ne eivät saa olla koko elämän tarkoitus
- ajokortti ja auto olisi hyvä olla mutta ei välttämättömyys jos asuu hyvien jukisten yhteyksien äärellä
- säännöllinen elämänrytmi
Kuulostaa oikein hyvältä.
T. Ap
Tuo oli siis mitä odottaisin jos itse olisin vapaa, ongelma on siinä että en ole. Olen siis naimisissa ja vaimollani on heikko terveydentila. Silloin kun mulla oli viidenkympin villitys päällä en tehnyt muuta kuin haaveilin muista naisista. Mutta mun on nyt vaan vedettävä tämä kelkka maaliin asti.
Teoriassa voisit saada jonkun kivan miehen jostain 5-kymppisestä mutta älä sorru varattuihin.
Vierailija kirjoitti:
Joten ei, en halua iskuyrityksiä kadulla, busseissa tai kaupan kassajonossa. Eri asia toki olisi, jos bussissa sattumalta tapaisi jonkun - istuisi vaikka vastakkain ja juteltaisiin ja siinä kumpikin huomaisi, että juttu luistaa ja toisen kanssa synkkaa. SILLOIN olisi luontevaa ehdottaa, että nähdäänkö uudestaan. Mutta jos joku vain näkee minut jossain ja ehdottaa tapaamista (ulkonäön perusteella), niin en itse näe mitään syytä tavata. Minullehan se toinen olisi vain satunnainen ohikulkija, johon en ole edes kiinnittänyt huomiota.
Pitkän matkan junat ovat hyviä iskupaikkoja.
Mietit tarkkaan 3-5 tärkeintä ominaisuutta puolisossa ja lähdet sitten niiden pohjalta etsimään. Pitkät listat saat unohtaa. Tuo normaalikin on niin monitahoinen, kun jokaisesta löytyy niitä epänormaaleita piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin ihmettelemään tuota aloitteita ei ole tullut kohtaan. Mistä olet aloitteita etsinyt eli missä sinut olisi voinut tavata.
Olen itse 40+ mies, enkä nyt varsinaisesti ole enää kumppania edes hakenut (ja tuskin täytän sinun kriteerejä muutenkaan), mutta olisin kuitenkin utelias tietämään, missä sinä olet kuvitellut miehen tapaavasi?
Tarkoitan, että työpaikalla, kotikaupunginosassa, keskustassa, liikennevälineissä, kirjastossa jne. ei ole tullut aloitteita. Ei ole myöskään Facebookin ja muiden somealustojen kautta tullut mitään potentiaalisia aloitteita (esim. kaverikutsuja tai viestittelyjä tuntemattomilta).
T. Ap
Jotain tällaista odotonkin. Tällä palstalla toistuu toisinaan tämä, että miehet tekevät aloitteita julksisissa kulkuvälineissä tai kirjastossa. Ei meinaan tulisi mielenkään tai ruveta jossain Facebookissa vonkaamaan tuntemattomia (tai edes tuttuja).
Työpaikoilla toki romansseja syntyy, mutta kuinka monta edes teoriassa potentiaalista kumppaniehdokasta keskivertotyöpaikalta löytyy? Meinana, en itse tiedä töistä yhtään vapata ikäistäni naista (+/- 5 vuotta), joka olisi vapaa. Jos nainen pitäisi löytää, niin aika vaikeaa olisi löytää.
Onko teillä naisilla yleistäkin odottaa, että miehet tulee iskemään keskeltä katua? Jos on, niin uskon, että vaikeaa on.
No ei ole! Luulisi, etteivät ihmiset edes haluaisi mitään iskuyrityksiä kadulla. Koska en minä ainakaan itse kiinnostuisi tuosta vaan sekuntissa jostain ventovieraasta ihmisestä vain sillä perusteella, että hän tekee aloitteen - siis tarkoitan kiinnostuksella sitä, että haluaisin ruveta tutustumaan. Enhän tiedä ihmisestä mitään.
Minulle on kerran käynyt niin, että joku tuntematon mies liikennevaloissa suojatiellä kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan oluelle. Vastasin vain "kiitos, ei nyt". En toki tiedä, mitä hänellä oli mielessä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hän olisi halunnut maksullista seksiä. Tai yleensä seksiä. Voihan olla, että se oli iskuyritys, mutta ei tuollainen toimi. Ensinnäkin olin menossa jonnekin, enkä todellakaan olisi siirtänyt muita menojani mennäkseni jonkun täysin randomin kanssa oluelle. Ja eipä minun kiinnostukseni vielä siinä herää, että joku haluaa tarjota oluen.
Joten ei, en halua iskuyrityksiä kadulla, busseissa tai kaupan kassajonossa. Eri asia toki olisi, jos bussissa sattumalta tapaisi jonkun - istuisi vaikka vastakkain ja juteltaisiin ja siinä kumpikin huomaisi, että juttu luistaa ja toisen kanssa synkkaa. SILLOIN olisi luontevaa ehdottaa, että nähdäänkö uudestaan. Mutta jos joku vain näkee minut jossain ja ehdottaa tapaamista (ulkonäön perusteella), niin en itse näe mitään syytä tavata. Minullehan se toinen olisi vain satunnainen ohikulkija, johon en ole edes kiinnittänyt huomiota.
Näin odotonkin. Tämä teema vain toistuu todella usein. Milloin se oikean pitäisi löytyä kaupasta/ kirjastosta, milloin lenkkipolulta. Olen jäänyt miettimään, käykö näin joskus tai onko muut miehet tässä jotenkin aktiivisempia.
Siis tietenkin juttuja kuulee näistä tapauksista, jotka tulee kadulla tai julkisissa ehdottelemaan, mutta nämä ovat jotenkin epätoivoisia ja sosiaalisesti rajoittuneita, mahdolisesti syrjäytyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että haluat vielä lapsia, karsii kyllä tehokkaasti. Varsinkin kun asialla alkaa olla kiire. Ehkä ei kannata deittiprofiilissa mainita..
Ei vaan juurikin kannattaa mainita.
Olen nelikymppinen mies. En lähtökohtaisesti halua nelikymppistä naista vaan nuoremman. Voisin kuitenkin harkita nelikymppistä naista jos
- sillä ei ole lapsia ennestään
- ei ole ollut avioliitossa tai pitkässä avoliitossa tai jos on niin on asiasta pahoillaan eikä muistele hyvällä exäänsä, mieluiten ei muistele exäänsä ollenkaan
- ei ole mikään 50 miehen tai vielä pahemman luvun nainen, en yksinkertaisesti ala katsomaan että minusta tehdään cuckold tuollaiselle määrälle pelimiehiä, olen mieluummin yksin
- ilmaisee selvästi halunsa loppuelämän parisuhteeseen sekä ilmaisee olevansa sitoutumiseen ja kompromisseihin kyvykäs
Listasta varmaan huomaa, että olisin myös valmis vielä yrittämään lastakin tällaisen naisen kanssa. Siinä mielessä lastentekoa ei kuitenkaan tietty kannata korostaa että tekisi siitä jonkun kynnyskysymyksen, koska luultavinta on ettei se enää onnistuisi tuon ikäisen naisen kanssa.
Onnea yksinäiseen elämääsi- enpä usko että sinulla on vientiä naisten keskuudessa.
Olen kyllä ollut suhteissa, jos nyt yritit naismaisesti minua tässä haukkua. Juuri siksi tiedän mitä tietynlaiset naiset pyrkivät tekemään.
Ja jos elämäni jatkuu yksin, sitten jatkuu. Sekin on parempi kuin olla suhteessa naisen kanssa, joka rakastaa muita miehiä muttei minua.
Kyllä se jatkuu yksin. Etsit nelikymppisenä neitsytmorsianta: ei saa olla irtosuhteita, ei saa olla pitkää suhdetta.
En ole niin sanonut, ja varmasti lukutaitoinen sen huomaakin. Olen sanonut, että jos ne entiset miehet tuntuu paremmilta miehiltä kuin minä, niin sitten kannattaa olla niiden entisten miesten kanssa eikä minun kanssani. Haluan että nainen aktiivisesti keskittyy meidän suhteeseen, jos sellaista vaivaudutaan ylläpitämään. Ja aktiivinen keskittyminen meidän suhteeseen valitettavasti tarkoittaa sitä, että luopuu niiden exien ajattelusta ja sen hekumoimisesta kuinka ne oli parempia kuin uusi mies (joka tässä tapauksessa olisin siis minä).
Se huutaa rivien välissä. Epävarmuus suhteen alussa on ok, mutta pysyvänluonteinen tai paheneva mustasukkaisuus ei koskaan. Sellaisen ihmisen kanssa on kamalaa elää. Kokemuksella, kuin olisi kuristajakäärmeen kanssa. Ajattelet nyt jo ihan liikaa toisen mahdollisia kumppaneita ja "muita miehiä", vaikkei ketään naista edes ole kuvioissa. Kenen ajattelut jaksavan elää epäilyksen alla vuodesta toiseen?
PS. Terapiaan. Sillä niistä traumoista pääsee, kokemuksella tämäkin. Parantaa elämänlaatua jatkossa.Et taida oikein ymmärtää mistä tässä puhutaan. En ole kiinnostunut edes yrittämään suhdetta vääränlaisen naisen kanssa. Tiedän kokemuksesta, että joidenkin naisten kanssa minulla ei ole minkäänlaista mustasukkaisuutta tai epävarmuutta. Samoin tiedän, että joidenkin naisten arvot näihin asioihin liittyen vain eroavat niin paljon, että suhde heidän kanssaan on tuskaa. Kyse on arvostuksista ja siitä mitä haluaa loppuelämälleen.
En nyt jaksa enempää vääntää, mutta haluan sanoa, että on aika läpinäkyvää kuinka loukkaannuit siitä mitä kirjoitin kriteereiksi naiselle, koska itse et niitä täyttäisi. Miksi loukkaannut? Miksi haluaisit olla kaltaiseni miehen kanssa edes tekemisissä, kun meidän elämänarvot eroavat huomattavasti ja haluamme täysin eri asioita parisuhteelta? Minä ainakin pyrin aktiivisesti välttämään parisuhdetta naisen kanssa, jolla on täysin eri elämänarvot kuin minulla.
Tässä on kirjoittaja vaihtunut välissä, ehkä se vaikeuttaa tulkintaasi. En minä haluaisi missään nimessä olla kanssasi tekemisisssä. Jos vielä etsisin suhdetta, olisin leski, ja sellaisena olisi äärettömän loukkaavaa, etten saisi muistella vuosien ihmissuhdetta millään tavalla, tai pelkästään huonolla tavalla.
Se, miksi ylipäätään kommentoin, on se, että olen nuorena ollut naimisissa hyvin mustasukkaisen miehen kanssa. Sellaiset jäävät lopulta yksin. Kukaan ei jaksa vuodesta toiseen pönkittää toisen itsetuntoa, etenkin kun lähtökohta suhteelle on yleensäkin se, että se on yksiavioinen ja menneet ovat menneitä itse kullakin.
Sinäkään et silti vaikuta tajuavan: kyse ei ole mustasukkaisuudesta. En vahdi naista. Nainen saa mennä ja tulla miten haluaa. Tästä voisi kysyä todistajanlausuntoja minusta, jos oikeasti haluaisi asian selvittää perinpohjin. Uskon, että todistajanlausunnot kertoisivat samaa mitä itsekin: en ole mies joka yrittää rajoittaa naisen elämää.
Ja juuri siitä syystä, että en ole mies, joka yrittää rajoittaa naisen elämää, vaan olen mies joka haluaa luottamukseen perustuvan suhteen, olen etsimässä naista, jolla on samanlaiset elämänarvot. Se, että nainen arvostaa loppuelämän parisuhdetta samoin kuin minä, on minulle avain parisuhteeseen, jossa on luottamus puolin ja toisin. Sen sijaan se, että nainen ei arvosta yksiavioisuutta, loppuelämän parisuhdetta, sitoutumista jne. vain kertoo minulle, että meillä ei voisi olla keskinäistä kunnioitusta.
No hyvänen aika. Tuohan on ihan itsestäänselvää. Mikset kirjoita, että haluat tosirakkauden ja loppuelämän parisuhteen, vaan keskityt negaation kautta jankuttamaan muista miehistä, ja siitä, mitä toinen ei saa olla ja ei saa tehdä?
Ei ole itsestäänselvää, jos hihasta heittäen arviolta 70% naisista ei halua tai ei kykene loppuelämän parisuhteeseen. Naiset ovat kevytmielisempi sukupuoli.
Joko sovinistinen käsityksesi naisista jonkinlaisena massana tai kevytmielinen ympäriinsätreffailu, jolla olet otoksesi kerännyt (vääränlaisten naisten kanssa? Miksi?) torppaa tehokkaasti tavoitteesi löytää kumppani. Et oikein vaikuta sopivalta elämänkumppanilta konservatiiviselle romantikolle, just saying.
Ap:kin on konservatiivinen romantikko (poissuljettuna tuo innostukseni naisiinkin joskus). Mä en myöskään haluaisi kovinkaan kokenutta miestä tai sellaista, joka olisi runsaiden kokemustensa myötä päässyt katkeroitumaan naisia kohtaan. Itse olen hyväntahtoinen ja melko naiivi idealisti, joten toivoisin miehenkin olevan siinä asiassa melko samalla levelillä. Haluaisin tosiaan myöskin loppuelämän rakkaussuhteen, ja irtosuhteisiin en ole halukas ryhtymään, enkä ole sellaisiin suostunut koskaan aiemminkaan.
T. Ap
No niin. Lue tämä sitaattiketju, ja kerro, pidätkö tätä nelikymppistä miestä, joka siinä esiintyy, potentiaalisena kumppanina, ja miksi/miksi et. Siitä voisi olla hänelle apua.
T: edellinen, myös konservatiivinen romantikkoLyhyesti todeten romantiikka on kaukana hänen ajattelumaailmastaan ja kirjoittamansa perusteella hän kuulostaa katkeroituneelta ja ahdistavan omistushaluiselta. Lisäksi hän tuntuu lokeroivan naiset melko mekaanisesti tiettyhin kategorioihin ja ikäänkuin "esineellistää" naisen tiettyyn rooliin, joka täyttäisi hänen omia tarpeitaan.
Todennäköisesti jostain kaukoidästä voisi löytyä sopiva nuori nainen hänen tarpeisiinsa, mutta suomalainen/länsimainen tasa-arvoista ja romanttista kumppanuutta toivova nainen ei ehkä koe hänen kaltaista henkilöä lähtökohtaisesti kovin houkuttelevana asenteeltaan.
T. Ap
Jaa, mitähän tähän nyt sanoisi. Lueskelin viestejäsi taaksepäin ja minusta on mielenkiintoista ettet halua tuomita sitä vanhempaa miestä, joka piti sinua sivusuhteena vuosikausia. Niinkö arvokasta on se, ettet ole muiden naisten edessä "katkera"? Kummalla sinulle on enemmän väliä, sillä ettet ole palstafeministien edessä katkera, vai sillä että saisit rehellisesti myönnettyä itsellesi mitä mies on sinulle tehnyt ja sitä kautta et ajautuisi enää vastaavan miehen syliin?
Kyseessä on sinun elämäsi. Ketä varten sinä esität? Ketä varten sinä elät? Kuka sinulta vaatii kuolinvuoteella että olisit elänyt sen näköistä elämää kuin vaatija haluaa? Ja kenen mielipiteellä on väliä silloin?
t. se jota kutsut katkeraksi siitä hyvästä, että on oppinut menneestä (ja jolla ei ole ollut mitenkään valtavaa määrää naisia, oppia voi vähemmälläkin)
Se oli vain se yksi henkilö, ja itse nuorena ja kokemattomana arvioin väärin. Enemmänkin olisin toivonut, että joku läheiseni olisi silloin saanut minut havahtumaan tilanteesta, mutta kukaan ei sanonut minulle mitään suoraan. En sen yhden pettäjän ja vedättäjän vuoksi tuomitse kaikkia muitakin miehiä samanlaisiksi, enkä hänen vuokseen ole myöskään katkeroitunut.
T. Ap
Ei sitä sitoutumista voi etukäteen luvata. Sitoutuminen tulee siitä että oppii tuntemaan jonkun ja sen jälkeen ymmärtää että tämän ihmisen kanssa haluan olla. Syteenhän nuo on menneet omatkin sitoutumisesi.