Miksei meidän lapset saa ikinä mitään stipendejä?

Vierailija kirjoitti:

Täällä pitäisi olla sama stipendikäytäntö kuin USA:ssa eli vähävaraisten perheiden lapsille annetaan rahaa jatko-opiskeluja varten, ts. maksetaan fiksuille lapsille lukukausimaksut.

Mitkä lukukausimaksut Suomessa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä upea niissä stipendeissä teidän mielestä on? Meidän lapset eivät enää muista (ja minä en tiedä), kuka koulussa sai minkäkin stipendin.

Joinain vuosina ovat saaneet stipendejä, joinain vuosina ei. Tänä vuonna yksi sai 20 e taidestipendin ja yksi 20 e hyvä koulumenestys (=luokan paras keskiarvo) sekä saksan stipendin (saksankielinen e-kirja). Ei noita kannata kadehtia. Eivät lapset itsekään niitä muista tai ihmeemmin arvosta.

No se arvostaa, jolle 20 euroa on iso raha.

Varsin harvalle perheelle se on ISO raha. Toki joillekin on, mutta enemmistölle ei.

Aika monelle LAPSELLE 20e omaa rahaa on merkittävä summa.

Ehkä eka- tai tokaluokkalaiselle. Muille tuo on vaan hais*s pas*ka raha. Muka annetaan jotain.

M1U kirjoitti:

Kuten jotkut jo sanoi, stipendin saa tosiaan poikkeuksellisesta menestyksestä. Itsekin oon yläasteella saanut joka vuosi stipendejä, ja mielestäni oon ansainnut ne. Siinä vaaditaan kovaa työntekoa keltä tahansa, että on koulunsa paras ikäryhmässään jossakin aineessa, tai on luokan paras ka.

Ja ei, en ole mikään opettajien tutun lapsi. Tuun tavallisenoloisesta keskiluokkaisesta perheestä, jossa tosin on roppakaupalla ollut ongelmia. Mulla on myös keskivaikea lukihäiriö ja asperger sekä mt-ongelmia, mut kovalla työllä pääsee pitkälle. Toki siinä älyäkin vaaditaan, mut se on meiän yhteiskunnassa tabu. Lahjakas saa olla liikunnallisesti tai vaikka musikaalisesti, mut äly on ihan eri juttu.

Tämä nuori on oikeassa. Älykäs ei saa olla. Oma lapseni on myös huomattavan älykäs ja taitava, toki ahkera myös. Hän on syrjitty ja juonien kohteena sekä toisten oppilaiden ja uskomatonta kyllä myös joidenkin opettajien toimesta. Tämä näkyi etäkoulun aikana tai pikemminkin kuului myös vanhemmille ja hän on itsekin tästä aiemmin puhunut. Muuten on ihan tavallinen erittäin hyväkäytöksinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä kulttuuria, että menestyksestä ei saisi palkita. Sen melkein kympin keskiarvon eteen on kuitenkin varmasti jokainen tehnyt töitä, joten on oikein, että siitä palkitaan. Itsellä oli yläasteen lopuksi ka 9.9 ja sain seitsemän stipendiä (luokan paras ka, venäjän kielen harrastuneisuus, matikan taitaja, taloustaitaja, englannin taitaja, ruotsin taitaja ja fysiikan harrastuneisuus). Neljä näistä stipendeistä jaettiin suoraan valtakunnallisissa kokeissa menestymisen perusteella ja satuin saamaan koulun parhaan tuloksen matikan, yhteiskuntaopin (taloustaitokoe), englannin ja ruotsin valtakunnallisista kokeista. Sen lisäksi minulla oli luokan paras ka, josta sain stipendin. Venäjän ja fysiikan stipendit olivat "ylimääräisiä", mutta mielestäni täysin perusteltuja. Vai olisiko esim. fysiikan stipendin pitänyt mennä ihmiselle, joka saa perus 8 kyseisestä aineesta? Itse kun sain aina 10 ja innostukseni fysiikkaan kävi ilmi, koska olin aina aktiivinen ja usein tuntienkin jälkeen jäin opettajan kanssa keskustelemaan fysikaalisista ilmiöistä...

Mielestäni siis menestyksestä on oikein palkita. Eihän se olisi millään tavalla reilua, että 8 ka saa stipendin 10 ka yli. Tsempparistipendejä kyllä kannatan, kunhan ne jaetaan oikeasti sillä perusteella, että kenen ka on noussut eniten. Mutta ei näitä hajuttomia ja mauttomia 7-8 ka oppilaita ole mitään mieltä palkita, kun he ovat juuri sitä perusmassaa. Ja on turha selitellä, että stipendi voisi parantaa motivaatiota näiden keskitason oppilaiden kohdalla, koska onhan nämä 10 ka oppilaatkin löytäneet motivaationsa saada hyviä numeroita ilman stipendejä. Heitä palkitaan siitä ja se on vain ja ainoastaan täysin oikein.

Muutoin ok-tekstiä, mutta valitettavasti jouduin antamaan alapeukun "hajuttomista ja mauttomista" sekä "perusmassasta".

Tulevaa työelämää - ja jo opiskelijaelämää - ajatellen sinun kannattaa korjata rankasti asenteitasi muita ihmisiä kohtaan.

Tarkoitin ennemminkin, että ovat opettajien silmissä hajuttomia ja mauttomia. Oma kaveripiirini yläasteella koostui juuri näistä 8ka oppilaista ja tiedän kyllä, että olivat kaikki aivan ihania omina itseinään. Valitettavasti jopa 100 oppilasta opettavalle opettajalle nämä ovat näkymättömiä, perusmassaa. Ei huonoja, mutta ei mitenkään loistaviakaan. Vaikka itse esimerkiksi tiesin, että parhaalla ystävälläni olisi ollut mahdollisuudet vaikka 10ka, mutta huonojen kotiolojen vuoksi ei jaksanut panostaa ollenkaan kouluun ja arvosanat jäivät sille perustasolle.

Aika moni yksin ja kympin oppilas on ilmeisesti myös opettajille mitätöntä ainesta, kun eivät koskaan stipendiä saa. Oli miten paljon hyvää ja erityistä tahansa. Kun eivät vain saa, koska joku muu valitaan. Eihän tässä ole mitään järkeä. Enemmän stipendit kertovat opettajasta, opettajan häpeäksi, opettajan omasta miekestä opettajan hyvästä mausta varmaankin.

No häh? Jos ajattelen perusteita joilla itse nuo 7 stipendiä sain muutama vuosi sitten, niin aika yksiselitteisestihän ne on jaettu, parhaimman tuloksen mukaan. Ja fysiikasta sai tuolloin muutama muukin kympin, mutta minulla oli selkeää harrastuneisuutta sitä kohtaan, jonka vuoksi sen stipendin sain. Samoin oli venäjän kanssa.

On se nyky-Suomessa kumma juttu, kun menestyksestä ei saisi palkita ettei vain tulisi kenellekään paha mieli. Ei se stipendi oli mikään ihmisarvon osoitus, vaan yksinkertainen pieni palkinto, vaikkapa juuri loistavasta koulumenestyksestä. Kaikki kun ei sitä stipendiä voi saada ja se on ihan normaalia. Samalla tavalla, kun kaikki eivät voi aina voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä upea niissä stipendeissä teidän mielestä on? Meidän lapset eivät enää muista (ja minä en tiedä), kuka koulussa sai minkäkin stipendin.

Joinain vuosina ovat saaneet stipendejä, joinain vuosina ei. Tänä vuonna yksi sai 20 e taidestipendin ja yksi 20 e hyvä koulumenestys (=luokan paras keskiarvo) sekä saksan stipendin (saksankielinen e-kirja). Ei noita kannata kadehtia. Eivät lapset itsekään niitä muista tai ihmeemmin arvosta.

Joskus saadulla stipendillä voi olla suurikin merkitys.

Lapsellani oli erinäisiä oppimisvaikeuksia mikä vaikeutti koulunkäyntiä. 1.lk (ja koko kouluaika) oli melkoista taistelua. Lapsi sai 1.lk stipendin "tsempparin". Lapsi oli iloinen saamastaan huomiosta, onnellisena avasi kuoren luokassa 10e. Toinen stipendin saaja, olisiko ollut luokkansa paras, sai huomattavasti isomman summan. Kuulin kuinka jotkut vanhemmat kommentoivat vähän pilkallisesti. Minä kehuin lastani, vaikka kohtasi vaikeuksia jaksoi aina yrittää ja olla positiivinen kaikesta huolimatta. Oppi asioita vaikka meinasi välillä usko loppua vanhemmillakin. Kysyin mitä haluaisi ostaa stipendillä. Sanoi, että haluaisi kultaisen leijona riipuksen. Stipendiraha ei ikimaailmassa olisi riittänyt riipukseen mutta minusta se oli niin upea ajatus että lapsi sai pienen kultaisen suomenleijonakorun "stipendillä" ja myös kultaisen kaulaketjun vanhemmilta. Leijonariipus toimi tsempparina läpi kouluvuodet ja on edelleen tänä päivänä lapsen kaulassa. Kiitos tuolle opettajalle joka huomio lapsen. Ei se stipendin summa ole ratkaiseva vaan saatu huomio.

Olin itse tänä vuonna päättämässä eräästä ainekohtaisesta stipendistä lukiossa. Olisin halunnut antaa stipendin opiskelijalle, jolla suoritukset oppiaineessa olivat ihan omaa luokkaansa. Pelkkiä kymppejä, eikä mitään "huttukymppejä" vaan hänessä oli myös todellista yrittämisen asennetta ja halua kehittyä koko ajan. 

No, hän oli yritteliäs muissakin aineissa ja sai siis opintomenestyksen perusteella jonkin muun stipendin. Joten minun piti valita se toisiksi-kolmanneksi-neljänneksi paras saajaehdokas, kun rehtori käski, ettei voi keskitetysti antaa useampaa palkintoa samalle. Ymmärrän ajatuksen kyllä hajautuksesta, mutten pidä sitä silti kovin reiluna. Entä jos juuri tämä toinen stipendi olisikin merkinnyt ko. opiskelijalle henkilökohtaisesti enemmän? Ehkä hän nyt miettii, miksi se meni toiselle. Tämä yksi oli selvästi yli muiden taidoissaan, "tokalla sijalla" oli useampi yhtä hyvä joista valitsin yhden ns. arvalla.

Nojoo. Itse sain yläasteella jonkun hyvän kaverin stipendin, vaikka olin hyvä kaveri vain omille ystävilleni. Nauratti jo silloin enkä kokenut stipendiä ansainneeni, mutta nautin kyllä viisikymppisestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pitäisi olla sama stipendikäytäntö kuin USA:ssa eli vähävaraisten perheiden lapsille annetaan rahaa jatko-opiskeluja varten, ts. maksetaan fiksuille lapsille lukukausimaksut.

Mitkä lukukausimaksut Suomessa on?

Vähävarainen voisi saada korotettua opintotukea, esimerkiksi.

Koulukirjat, läppäri, jotain maksettaisi. Siis jos kyseessä on oikeasti lahjakas opiskelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä kulttuuria, että menestyksestä ei saisi palkita. Sen melkein kympin keskiarvon eteen on kuitenkin varmasti jokainen tehnyt töitä, joten on oikein, että siitä palkitaan. Itsellä oli yläasteen lopuksi ka 9.9 ja sain seitsemän stipendiä (luokan paras ka, venäjän kielen harrastuneisuus, matikan taitaja, taloustaitaja, englannin taitaja, ruotsin taitaja ja fysiikan harrastuneisuus). Neljä näistä stipendeistä jaettiin suoraan valtakunnallisissa kokeissa menestymisen perusteella ja satuin saamaan koulun parhaan tuloksen matikan, yhteiskuntaopin (taloustaitokoe), englannin ja ruotsin valtakunnallisista kokeista. Sen lisäksi minulla oli luokan paras ka, josta sain stipendin. Venäjän ja fysiikan stipendit olivat "ylimääräisiä", mutta mielestäni täysin perusteltuja. Vai olisiko esim. fysiikan stipendin pitänyt mennä ihmiselle, joka saa perus 8 kyseisestä aineesta? Itse kun sain aina 10 ja innostukseni fysiikkaan kävi ilmi, koska olin aina aktiivinen ja usein tuntienkin jälkeen jäin opettajan kanssa keskustelemaan fysikaalisista ilmiöistä...

Mielestäni siis menestyksestä on oikein palkita. Eihän se olisi millään tavalla reilua, että 8 ka saa stipendin 10 ka yli. Tsempparistipendejä kyllä kannatan, kunhan ne jaetaan oikeasti sillä perusteella, että kenen ka on noussut eniten. Mutta ei näitä hajuttomia ja mauttomia 7-8 ka oppilaita ole mitään mieltä palkita, kun he ovat juuri sitä perusmassaa. Ja on turha selitellä, että stipendi voisi parantaa motivaatiota näiden keskitason oppilaiden kohdalla, koska onhan nämä 10 ka oppilaatkin löytäneet motivaationsa saada hyviä numeroita ilman stipendejä. Heitä palkitaan siitä ja se on vain ja ainoastaan täysin oikein.

Muutoin ok-tekstiä, mutta valitettavasti jouduin antamaan alapeukun "hajuttomista ja mauttomista" sekä "perusmassasta".

Tulevaa työelämää - ja jo opiskelijaelämää - ajatellen sinun kannattaa korjata rankasti asenteitasi muita ihmisiä kohtaan.

Tarkoitin ennemminkin, että ovat opettajien silmissä hajuttomia ja mauttomia. Oma kaveripiirini yläasteella koostui juuri näistä 8ka oppilaista ja tiedän kyllä, että olivat kaikki aivan ihania omina itseinään. Valitettavasti jopa 100 oppilasta opettavalle opettajalle nämä ovat näkymättömiä, perusmassaa. Ei huonoja, mutta ei mitenkään loistaviakaan. Vaikka itse esimerkiksi tiesin, että parhaalla ystävälläni olisi ollut mahdollisuudet vaikka 10ka, mutta huonojen kotiolojen vuoksi ei jaksanut panostaa ollenkaan kouluun ja arvosanat jäivät sille perustasolle.

Aika moni yksin ja kympin oppilas on ilmeisesti myös opettajille mitätöntä ainesta, kun eivät koskaan stipendiä saa. Oli miten paljon hyvää ja erityistä tahansa. Kun eivät vain saa, koska joku muu valitaan. Eihän tässä ole mitään järkeä. Enemmän stipendit kertovat opettajasta, opettajan häpeäksi, opettajan omasta miekestä opettajan hyvästä mausta varmaankin.

Meillä taidekoulussa stipendit menivät automaattisesti taiteilijapariskunnan lapselle, jotka olivat aineenopettajan läheisiä, sekä kulttuuritoimikunnan johtajan lapselle. 

Meillä hymypoika ja -tyttö-patsaan saivat aina ne v_ttumaisimmat tyypit. Sellaiset, jotka osasivat manipuloida ja kiusasivat julmasti osaa oppilaista (varsinkin niitä vähemmän suosittuja), mutta olivat hyviä koulussa ja osasivat olla opettajille mielin kielin.

Minä sain ala-asteen päättäjäisissä stipendin luovasta kirjoittamisesta; arvo oli 20 euroa. Lisäkseni neljä oppilasta sai stipendin - kaikki hyvistä urheilutaidoista - ja niiden arvo oli 50 euroa. Reilua :D

Tosin tätä ennen vain yksi tyttö kahmi vuosittain kaikki stipendit, ja hän oli yllättäen opettajan lapsi.

Meillä on lapset saaneet useita stipendejä. Kyllä se auttaa kun antaa opettajille kunnon kiitoslahjat.

En tiedä yleisistä käytännöistä, mutta minun yläasteellani ainestipendejä jaettiin vain yseille, ja niiden saajilla oli kai järjestäen kaikilla yli yhdeksän keskiarvo. Muut stipendit olivat lähinnä sellaisia, että luokkalaiset saivat äänestää saajan. Eli käytännössä kavereiden määrä ratkaisee.

Mutta kyllä stipendien jako voi tulla silti saajillensa yllätyksenä. Minä sain peruskoulun aikana yhteensä kolme stipendiä, joista kahta en olisi ikipäivänä uskonut saavani. Keskiarvoni oli vain nippa nappa yli ysin, ja kavereita minulla oli hyvin vähän. Toki olen tyytyväinen omaan tulokseeni, mutta tiedän kyllä, että monella rinnakkaisluokkalaisellani oli minua paremmat arvosanat. Jos lapsesi ovat hyvää keskitasoa eikä heillä ole suurempia ongelmia, ei heidän puolestaan tarvitse olla pahoillaan.

Sanoppa lapsillesi etteivät stipendit ole tärkeitä, vaan se miten oppii ratkaisemaan ongelmiaan ja selviytymään elämässä. Tsemppiä kaikille.

Ei niitä stipendejä kai jaeta, jos niitä ei ansaitse? Kyllä ne yleensä parhaille menee. Ei palkankorotuksiakaan töissä laiskoille anneta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se nyky-Suomessa kumma juttu, kun menestyksestä ei saisi palkita ettei vain tulisi kenellekään paha mieli. Ei se stipendi oli mikään ihmisarvon osoitus, vaan yksinkertainen pieni palkinto, vaikkapa juuri loistavasta koulumenestyksestä. Kaikki kun ei sitä stipendiä voi saada ja se on ihan normaalia. Samalla tavalla, kun kaikki eivät voi aina voittaa.

Kyllä kaikki voi saada stipendin. Olen kuullut, että jossain alaluokilla tehdään juuri niin. Kaikille keksitään joku kannustava stipendiperuste ja annetaan niin pieniä summia, että riittää kaikille. Alakouluissa on paljon myös tavarastipendejä.

Nyt aikuisena oon miettinyt että onhan noi ”tsemppari” stipendit lapsellekin vähän noloja, kun kaikki tietää että jos palkitaan vaan tsempistä tai hyvästä yrityksestä niin kyseessä on normaalisti vähän heikommin menestyvä tapaus. Vähän sellainen säälistipendi.

Stipendit on aivan turhia ja aiheuttaa eriarvoisuutta. Stipendithän on alunperin tarkoitettu tukemaan rahallisesti opiskelua eikä kategorioimaan lapsia paremmuusjärjestykseen.

Mä sain kutosluokalla sen tsemppari stipendin :D Sen jälkeen ei ookkaa stipendejä tippunu!

Minä olin luokkani parhaimpia musiikissa ja kuvataiteessa. Soitin lähes kaikkia soittimia moitteetta ja rakastin musiikkia. Rakkaudesta musiikkiin myös panostin siihen, sama homma kuvataiteessa. En silti saanut niistä ikinä mitään palkintoja tai stipendejä, vaan ne menivät huonomman arvosanan saaneille. Minua v*utti niin paljon, kun olin antanut molempiin itsestäni todella paljon ja panostin niihin kunnolla, mutta silti ei palkintoa herunut. Silloin haistatin opettajille pitkät ja vedin 9-luokan sillä asenteella, ettei kiinnosta. Jos todella panostaa johonkin eikä siitä saa minkään sortin palkkiota, niin ei sitä viitsi jatkossa edes yrittää.

Opettajan suhde oppilaiden vanhempiin vaikuttaa myös, heitähän siinä myös ajatellaan ja halutaan miellyttää. Usein stipendit yms saa ne oppilaat, joista opettajat tykkää ja joiden vanhemmista tykkää. Arvosanatkin menee etenkin alakoulussa sen mukaan. Ei osaamista arvioida, vaan sitä miten kivaa oppilasta on opettaa eli miellyttävyydestä.

Älkää katkeroituko, vain pieni osa saa stipendejä. Itse annan oman palkinnon lapsille hyvästä koulutyöstä. On stipendiä parempi kuitenkin :).