Taas särkyi mun sydän....

Uutta matoa vaan koukkuun, mutta älä tee sitä virhettä, että suljet sydämesi ja hautaudut kissojesi kanssa yksiöön, kun vähän siipeesi saat.

Hmm. Kärsit ihan turhaan. Ei kaikki tykkää kaikista. Ala ensin tykätä itsestäsi.

Kokeile Amoremi.ee Soomes/Tallinn

Varo ettei perse repeä.

Vierailija kirjoitti:

Uutta matoa vaan koukkuun, mutta älä tee sitä virhettä, että suljet sydämesi ja hautaudut kissojesi kanssa yksiöön, kun vähän siipeesi saat.

Kuinka tämänkin voi päättää ettei sulkeudu? Esim. minua ei deittailu nappaa vielä parin vuoden jälkeen enkä tiedä mitä ideaa olisi pakottaa itsensä. Vai lähtisikö se muka siitä vaan rullaamaan kun väkisin puskee?

Voi ap, mulla on tosi samanlainen tilanne täällä! Ei tosin olla tapailtu noin pitkään, mutta muuten kuvaat tilannetta hyvin samalla tavalla kuin voisin itse kuvata omaani.

Mies on osoittanut aidosti kiinnostusta, ja itsekin olen uskaltanut sen vuoksi kertoa pitäväni hänestä. Nyt yhteydenotot vähenevät, ja saan kuulla, että ei ole kovin ihastunut vaikka haluaakin edelleen tutustua minuun ja pitää minua viehättävänä.

Luultavasti ehdotan vielä itse tapaamista, mutta jos asiat eivät etene, on varmaan todettava, että ei tästä mitään tule. Säikähtikö sitten omaa nopeaa hullaantumistaan (koska hullaantunut oli) vai minun tunteitani, mistä sen tietää. Henkisesti varaudun jo jatkamaan eteenpäin, vaikka tilanne onkin vielä vähän auki.

Ei mulla ole tähän mitään viisaita sanoja, mutta myötätuntoa saat rutkasti. Tämä on niin raastavaa ja surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutta matoa vaan koukkuun, mutta älä tee sitä virhettä, että suljet sydämesi ja hautaudut kissojesi kanssa yksiöön, kun vähän siipeesi saat.

Kuinka tämänkin voi päättää ettei sulkeudu? Esim. minua ei deittailu nappaa vielä parin vuoden jälkeen enkä tiedä mitä ideaa olisi pakottaa itsensä. Vai lähtisikö se muka siitä vaan rullaamaan kun väkisin puskee?

Nappaako ylipäätänsä parisuhde/kumppani? Jos ei niin turhaa sitten yrittääkään.

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, mulla on tosi samanlainen tilanne täällä! Ei tosin olla tapailtu noin pitkään, mutta muuten kuvaat tilannetta hyvin samalla tavalla kuin voisin itse kuvata omaani.

Mies on osoittanut aidosti kiinnostusta, ja itsekin olen uskaltanut sen vuoksi kertoa pitäväni hänestä. Nyt yhteydenotot vähenevät, ja saan kuulla, että ei ole kovin ihastunut vaikka haluaakin edelleen tutustua minuun ja pitää minua viehättävänä.

Luultavasti ehdotan vielä itse tapaamista, mutta jos asiat eivät etene, on varmaan todettava, että ei tästä mitään tule. Säikähtikö sitten omaa nopeaa hullaantumistaan (koska hullaantunut oli) vai minun tunteitani, mistä sen tietää. Henkisesti varaudun jo jatkamaan eteenpäin, vaikka tilanne onkin vielä vähän auki.

Ei mulla ole tähän mitään viisaita sanoja, mutta myötätuntoa saat rutkasti. Tämä on niin raastavaa ja surullista.

Sama mulla. Varaudun myös henkisesti jatkamaan yksin eteenpäin. En vain ole varma jaksanko edes yrittää löytää enää uutta "säätöä". Jotenkin mietin, että ehkä olen liian vanha jo tällaisiin. Senkin olen todennut, että oman ikäiset miehet etsivät nuorempaa. Pitäisi siis katsella vanhempia miehiä, mikä ei oikein nappaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutta matoa vaan koukkuun, mutta älä tee sitä virhettä, että suljet sydämesi ja hautaudut kissojesi kanssa yksiöön, kun vähän siipeesi saat.

Kuinka tämänkin voi päättää ettei sulkeudu? Esim. minua ei deittailu nappaa vielä parin vuoden jälkeen enkä tiedä mitä ideaa olisi pakottaa itsensä. Vai lähtisikö se muka siitä vaan rullaamaan kun väkisin puskee?

Nappaako ylipäätänsä parisuhde/kumppani? Jos ei niin turhaa sitten yrittääkään.

Kaipaahan sitä läheisyyttä kumppania rinnalle välillä, mutta edellinen tapaus taisi sitten herättää liian suuret tunteet tai jotain ja tuntuu ettei sitä enää voisi löytää vastaavaa ja sen vuoksi ei oikein innosta.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaahan sitä läheisyyttä kumppania rinnalle välillä, mutta edellinen tapaus taisi sitten herättää liian suuret tunteet tai jotain ja tuntuu ettei sitä enää voisi löytää vastaavaa ja sen vuoksi ei oikein innosta.

Kyllä ne tunteet siirtyy ajan mittaan yhdestä kohteesta toiseen. Minä olen kiinnostunut eräästä, joka on taas kiinnostunut toisesta. Muuten ei haittaisi (koska kyse pelkästä kiinnostuksesta), mutta kun olen tekemisissä tämän kanssa työn puolesta usein ja muuten hyvissä väleissä. Lohduttaudun sillä, että se tunteitten kohde vaihtuu jossain vaiheessa ja se tapahtuu ihan tahtomatta.

Tsemppiä, kyllä se siitä lähtee taas rullaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, mulla on tosi samanlainen tilanne täällä! Ei tosin olla tapailtu noin pitkään, mutta muuten kuvaat tilannetta hyvin samalla tavalla kuin voisin itse kuvata omaani.

Mies on osoittanut aidosti kiinnostusta, ja itsekin olen uskaltanut sen vuoksi kertoa pitäväni hänestä. Nyt yhteydenotot vähenevät, ja saan kuulla, että ei ole kovin ihastunut vaikka haluaakin edelleen tutustua minuun ja pitää minua viehättävänä.

Luultavasti ehdotan vielä itse tapaamista, mutta jos asiat eivät etene, on varmaan todettava, että ei tästä mitään tule. Säikähtikö sitten omaa nopeaa hullaantumistaan (koska hullaantunut oli) vai minun tunteitani, mistä sen tietää. Henkisesti varaudun jo jatkamaan eteenpäin, vaikka tilanne onkin vielä vähän auki.

Ei mulla ole tähän mitään viisaita sanoja, mutta myötätuntoa saat rutkasti. Tämä on niin raastavaa ja surullista.

Sama mulla. Varaudun myös henkisesti jatkamaan yksin eteenpäin. En vain ole varma jaksanko edes yrittää löytää enää uutta "säätöä". Jotenkin mietin, että ehkä olen liian vanha jo tällaisiin. Senkin olen todennut, että oman ikäiset miehet etsivät nuorempaa. Pitäisi siis katsella vanhempia miehiä, mikä ei oikein nappaa...

Olen minäkin miettinyt, että kuinka monta kertaa jaksan vielä ihastua ja sitten taas mahdollisesti pettyä. Vaikka yritän jarrutella tunteitani, kiinnyn kuitenkin helposti jos vastaan tulee joku, josta oikeasti kiinnostun. Se on raskasta.

Toistaiseksi en ole valmis vielä luovuttamaan kokonaan, ajatus hyvästä suhteesta ja läheisyydestä houkuttaa niin paljon.

Tietysti toiseen tutustuessa ei koskaan voi etukäteen tietää, kuinka käy, mutta kyllähän sitä väkisinkin miettii, että miten säilyttää se kiinnostus molemminpuolisena kun asiat ovat lähteneet hyvin käyntiin. Nytkin pähkäilen, olinko kuitenkin liian innokas ja miten voisin toimia niin, että pitäisin luontevasti yllä yhteyttä mutta en olisi painostava. Pelkkää etäisyyttä ja odottamista, kevyttä viestittelyä kuulumisista vai mitä? Ja kuitenkin inhoan pelailua ja tällaisten asioiden miettimistä.

Se viestin nro 7 kirjoittanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutta matoa vaan koukkuun, mutta älä tee sitä virhettä, että suljet sydämesi ja hautaudut kissojesi kanssa yksiöön, kun vähän siipeesi saat.

Kuinka tämänkin voi päättää ettei sulkeudu? Esim. minua ei deittailu nappaa vielä parin vuoden jälkeen enkä tiedä mitä ideaa olisi pakottaa itsensä. Vai lähtisikö se muka siitä vaan rullaamaan kun väkisin puskee?

Nappaako ylipäätänsä parisuhde/kumppani? Jos ei niin turhaa sitten yrittääkään.

Kaipaahan sitä läheisyyttä kumppania rinnalle välillä, mutta edellinen tapaus taisi sitten herättää liian suuret tunteet tai jotain ja tuntuu ettei sitä enää voisi löytää vastaavaa ja sen vuoksi ei oikein innosta.

Usko siihen, että löytyy vielä joku ihminen joka tuntuu erilailla, mutta yhtä hyvältä ellei paremmalta. Tunteet muuttuvat.

Ha-ha!

Up