Miksei meidän lapset saa ikinä mitään stipendejä?

Ongelmahan on siinä, että eri paikoissa stipendit jeataan eri perustein. Minä esimerkiksi en aikoinaan saanut yhden yhtä stipendiä, vaikka olin jatkuvasti yksi luokkani parhaista (ka 9,5) ja lukiossakin kirjoitin huippuarvosanat. Yläkoulussakin olin menestynyt erään aineen valtakunnalisissa kokeissa kaikista parhaiten meidän koulussa. Jossain toisessa koulussa olisin voinutkin saada stipendejä näillä saavutuksilla. Silloin se harmitti todella paljon. Toisaalta sain siitä voimaa olla entistä parempi ja näyttää kaikille, etten anna muutaman stipendin puuttumisen vaikuttaa omaan menestykseen.

Onneksi lapsena/nuorena saatujen stipendien määrä ei mitenkään korreloi elämässä menestymisen kanssa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä kulttuuria, että menestyksestä ei saisi palkita. Sen melkein kympin keskiarvon eteen on kuitenkin varmasti jokainen tehnyt töitä, joten on oikein, että siitä palkitaan. Itsellä oli yläasteen lopuksi ka 9.9 ja sain seitsemän stipendiä (luokan paras ka, venäjän kielen harrastuneisuus, matikan taitaja, taloustaitaja, englannin taitaja, ruotsin taitaja ja fysiikan harrastuneisuus). Neljä näistä stipendeistä jaettiin suoraan valtakunnallisissa kokeissa menestymisen perusteella ja satuin saamaan koulun parhaan tuloksen matikan, yhteiskuntaopin (taloustaitokoe), englannin ja ruotsin valtakunnallisista kokeista. Sen lisäksi minulla oli luokan paras ka, josta sain stipendin. Venäjän ja fysiikan stipendit olivat "ylimääräisiä", mutta mielestäni täysin perusteltuja. Vai olisiko esim. fysiikan stipendin pitänyt mennä ihmiselle, joka saa perus 8 kyseisestä aineesta? Itse kun sain aina 10 ja innostukseni fysiikkaan kävi ilmi, koska olin aina aktiivinen ja usein tuntienkin jälkeen jäin opettajan kanssa keskustelemaan fysikaalisista ilmiöistä...

Mielestäni siis menestyksestä on oikein palkita. Eihän se olisi millään tavalla reilua, että 8 ka saa stipendin 10 ka yli. Tsempparistipendejä kyllä kannatan, kunhan ne jaetaan oikeasti sillä perusteella, että kenen ka on noussut eniten. Mutta ei näitä hajuttomia ja mauttomia 7-8 ka oppilaita ole mitään mieltä palkita, kun he ovat juuri sitä perusmassaa. Ja on turha selitellä, että stipendi voisi parantaa motivaatiota näiden keskitason oppilaiden kohdalla, koska onhan nämä 10 ka oppilaatkin löytäneet motivaationsa saada hyviä numeroita ilman stipendejä. Heitä palkitaan siitä ja se on vain ja ainoastaan täysin oikein.

Muutoin ok-tekstiä, mutta valitettavasti jouduin antamaan alapeukun "hajuttomista ja mauttomista" sekä "perusmassasta".

Tulevaa työelämää - ja jo opiskelijaelämää - ajatellen sinun kannattaa korjata rankasti asenteitasi muita ihmisiä kohtaan.

Tarkoitin ennemminkin, että ovat opettajien silmissä hajuttomia ja mauttomia. Oma kaveripiirini yläasteella koostui juuri näistä 8ka oppilaista ja tiedän kyllä, että olivat kaikki aivan ihania omina itseinään. Valitettavasti jopa 100 oppilasta opettavalle opettajalle nämä ovat näkymättömiä, perusmassaa. Ei huonoja, mutta ei mitenkään loistaviakaan. Vaikka itse esimerkiksi tiesin, että parhaalla ystävälläni olisi ollut mahdollisuudet vaikka 10ka, mutta huonojen kotiolojen vuoksi ei jaksanut panostaa ollenkaan kouluun ja arvosanat jäivät sille perustasolle.

Aika moni yksin ja kympin oppilas on ilmeisesti myös opettajille mitätöntä ainesta, kun eivät koskaan stipendiä saa. Oli miten paljon hyvää ja erityistä tahansa. Kun eivät vain saa, koska joku muu valitaan. Eihän tässä ole mitään järkeä. Enemmän stipendit kertovat opettajasta, opettajan häpeäksi, opettajan omasta miekestä opettajan hyvästä mausta varmaankin.

Stipendit saisi lopettaa.

Sain alaluokilla aina parhaan todistuksen, mutten koskaan stipendiä, koska en ollut ns. hyvä tyyppi. Olin hiljainen enkä kaveerannut opettajien kanssa tai ollut muutenkaan suosittu. Opiskelumotivaationi loppui täysin stipendittömyyteen. Koskaan en enää vilkaissutkaan oppikirjoja kokeita varten. Lahjoillani sain silti hyviä todistuksia, joten minut jätettiin rauhaan. Annettiin olla täysin näkymätön.

Minusta tuli alisuoriutuva, heikkoitsetuntoinen, matalapalkkainen luuseri, vaikka olen testattu älykkäämmäksi kuin 98,3% samana vuonna syntyneistä suomalaisista. Olisin ehdottomasti tarvinnut opettajien kannustusta koulutieni alussa. Onneksi kotini sentään oli turvallinen ja rakastava.

Sain stipendin muistaakseni lukion lopussa parhaasta todistuksesta ja jossain vaiheessa aiemminkin jonkun pienen. Muistaakseni peruskoulun päättyessä en saanut, vaikka oli koulun paras todistus silloinkin. Raha tuli tarpeeseen. Lukion stipendi oli sen verran tuntuva, että niillä rahoilla ajoin ajokortin, johon ei muuten olisi ollut varaa.

Usein kouluvuosien aikana tuntui, että stipendit jaettiin ihan oudoilla perusteilla. Niitä lahjoittivat erilaiset järjestöt ja esim. kyläyhdistyksen stipendin sai siltä kylältä oleva oppilas. Kyseisen kylän oppilaat olivat lähes kaikki yhdellä rinnakkaisluokista yläkoulussamme, eikä siltä luokalta sitten kukaan muu saanut stipendiä. Ei silloin kerrottu, millä perusteilla stipendejä jaettiin. Paikkakunnan silmäätekevien lapset olivat muistaakseni hyvin edustettuina stipendien saajissa, oli varmaan isät niin leijonissa kuin rotareissakin (nämä yhdistykset lahjoittivat ne isoimmat stipendit). Esikoiseni kouluaikana on mukana ollut aina perustelu kaikille stipendeille. On myös selvästi pyritty jakamaan ennemmin paljon stipendejä pienillä summilla tai tavaralahjoilla kuin yhtä tai kahta isompaa.

Mitä upea niissä stipendeissä teidän mielestä on? Meidän lapset eivät enää muista (ja minä en tiedä), kuka koulussa sai minkäkin stipendin.

Joinain vuosina ovat saaneet stipendejä, joinain vuosina ei. Tänä vuonna yksi sai 20 e taidestipendin ja yksi 20 e hyvä koulumenestys (=luokan paras keskiarvo) sekä saksan stipendin (saksankielinen e-kirja). Ei noita kannata kadehtia. Eivät lapset itsekään niitä muista tai ihmeemmin arvosta.

Minä saan ensimmäisen stipendini nyt 30v yliopistolta :D Aikaisemmin ei ole irronnut.

Vierailija kirjoitti:

Mitä upea niissä stipendeissä teidän mielestä on? Meidän lapset eivät enää muista (ja minä en tiedä), kuka koulussa sai minkäkin stipendin.

Joinain vuosina ovat saaneet stipendejä, joinain vuosina ei. Tänä vuonna yksi sai 20 e taidestipendin ja yksi 20 e hyvä koulumenestys (=luokan paras keskiarvo) sekä saksan stipendin (saksankielinen e-kirja). Ei noita kannata kadehtia. Eivät lapset itsekään niitä muista tai ihmeemmin arvosta.

No se arvostaa, jolle 20 euroa on iso raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä upea niissä stipendeissä teidän mielestä on? Meidän lapset eivät enää muista (ja minä en tiedä), kuka koulussa sai minkäkin stipendin.

Joinain vuosina ovat saaneet stipendejä, joinain vuosina ei. Tänä vuonna yksi sai 20 e taidestipendin ja yksi 20 e hyvä koulumenestys (=luokan paras keskiarvo) sekä saksan stipendin (saksankielinen e-kirja). Ei noita kannata kadehtia. Eivät lapset itsekään niitä muista tai ihmeemmin arvosta.

No se arvostaa, jolle 20 euroa on iso raha.

Varsin harvalle perheelle se on ISO raha. Toki joillekin on, mutta enemmistölle ei.

Meillä toinen lapsi on stipendiautomaatti, toinen ei ole saanut lainkaan. Sama koulu, molemmilla yli ysin keskiarvo. Luonteeltaan ja käytökseltään ovat aika samanlaisia. Kiva nuoremman katsoa vierestä kun vanhempi saa stipendin, vaikka itse on numeroiden perusteella se parempi oppilas.

Meidän alakoulussa stipendit meni ihan joka vuosi saman perheen lapsille. Vanhemmat vaikuttivat vanhempaintoimikunnassa, joten olisiko ollut osuutta..

Omat lapset on molemmat 9.n keskiarvolla, joten kyllä vähän sääliksi heitä kävi. Stipendejä on sitten myöhemmin kyllä saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meilläkään saatu stipendejä. Kuulemma stipendit edellyttävät vapaaehtoisia ylimääräisiä tehtäviä, suorituksia, näyttöjä ja ponnisteluja, kertoi tuttava, joka tuntee koulujen opettajia. Jokin spesiaaliprojekti, Ranskan vallankumous 3d-diaesityksenä, Suomen luonto värikuva-animena tms.

:D

Ja siis puoliso ja minä ssimme molemmat kouluaikanamme stipendejä. Pojasta polvi huononee.

Ei stipendien saamiseksi edellytetä mitään ylimääräistä.

En saanut itse stipendejä, enkä edes kaivannut huomiota. Keskiarvo 9,0. Ei olisi tullut mieleenkään opiskella sen vuoksi, että saisin opettajien suosion tai stipendin. Hymypatsas samoin meni aikoinaan aina opettajan miellyttäjälle, enkä olisi halunnut sitäkään.

Meille on tullut ainakin yhdelle lapselle stipendi kuudennella vastuullisuudesta ja auttamisesta, ysillä toiselle opintomenestyksestä ja kolmannelle hymypatsas kuudennella. Muita en ainakaan muista. Onhan lapset olleet niistä tosi iloisia, mutta itse olisin yhtä hyvin voinut antaa ne heidän kavereilleen. Tulee hieman syyllinen olo, että miksi juuri meille. Eipä silti, ovat olleet ahkeria, eivätkä kiusaa muita vaan oikeudentuntoisia ja lahjakkaita myös muutamissa aineissa. Just sellaista ekstraa varmaan tehneet, ylimääräisiä projekteja ja tehtäviä. Auttaneet muita, ja tehneet vähän sen tavallisen yli esim ristiriitatilanteissa olleet aktiivisia. Sellainen varmaan jää opettajan mieleen, koska kaikilla oppilailla ei ole rohkeutta puuttua eikä sanoa omaa mielipidettä.

Meidän poika päätti peruskoulun. Koko yläkoulun ajan kaikki stipendit on annettu tytöille. Mm. meidän naapuritalossa asuva tyttö sai viime keväänä 50€. Minusta se on iso raha. Äitinsä sanoi, että pojat sillä luokalla käyttäytyy niin huonosti, että siksi varmaan tytöt aina saa. Minua tuo loukkasi. Ei oma poikani mikään rauhallinen nössö ole, mutta enpä usko hänen käyttäytyvän huonosti koulussa, eikä sellaista viestiä ole koululta päinkään tullut. Kyselin sitten pojaltani, käyttäytyykö pojat luokassa huonosti, niin poikani sanoi, että tuo naapurin tyttö kavereineen ovat ruskeakielisiä opettajan läsnä ollessa, oikein kullannuppuja. Ja kun ope selkänsä kääntää, vääntävät puukkoa toistensa haavoissa ja kiusaavat toisiaan.

Lukion kevätjuhlissa tuntui kerran vähän nololta, kun silloisessa abiluokassa stipendit jakaantuivat hyvin laajalle rintamalle ja lopulta oli vain pari oppilasta, jotka eivät saaneet mitään stipendiä. 

Kyllähän ne vuodesta toiseen samoille tuntuvat menevän. Ihan ok sinänsä, jos nämä nyt aina loistavat, mutta esim oma tyttäreni on 9-10 oppilas ja mielestäni hyvä kaveri. Opettajatkin aina kehuvat, että on luokkahengen nostattaja ja erityisesti ottaa mukaan myös hiljaisempia. Lisäksi on aktiivinen erilaisissa koulun projekteissa. Mutta ei ole kertaakaan stipendiä saanut, ei voi mitään.

Ei niitä saajia varmaan helppo ole valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä upea niissä stipendeissä teidän mielestä on? Meidän lapset eivät enää muista (ja minä en tiedä), kuka koulussa sai minkäkin stipendin.

Joinain vuosina ovat saaneet stipendejä, joinain vuosina ei. Tänä vuonna yksi sai 20 e taidestipendin ja yksi 20 e hyvä koulumenestys (=luokan paras keskiarvo) sekä saksan stipendin (saksankielinen e-kirja). Ei noita kannata kadehtia. Eivät lapset itsekään niitä muista tai ihmeemmin arvosta.

No se arvostaa, jolle 20 euroa on iso raha.

Varsin harvalle perheelle se on ISO raha. Toki joillekin on, mutta enemmistölle ei.

Aika monelle LAPSELLE 20e omaa rahaa on merkittävä summa.

Ei suomessa tarvita mitään stipendejä. Kaunis ajatus, mutta ei minusta sovi meidän koulumaailmaan. Oikeastaan hämmästyttää, että tällainen malli ylipäätään Suomessa edelleen on käytössä.

En usko, että se ketään motivoi opiskelemaan ahkerammin. Sen sijaan uskon, että stipendit aiheuttavat varsin paljon pahaa mieltä tässä ketjussakin ilmenneiden asioiden takia. Stipendejä tärkeämpää on opettajalta ja luokkakavereilta saatu vilpitön positiivinen palaute ja kannustus tavallisessa arjessa, ja sitä palautetta pitäisi antaa myös niille keskiverto ja alisuoriutuja oppilaille.

Täällä pitäisi olla sama stipendikäytäntö kuin USA:ssa eli vähävaraisten perheiden lapsille annetaan rahaa jatko-opiskeluja varten, ts. maksetaan fiksuille lapsille lukukausimaksut.

Vierailija kirjoitti:

En saanut itse stipendejä, enkä edes kaivannut huomiota. Keskiarvo 9,0. Ei olisi tullut mieleenkään opiskella sen vuoksi, että saisin opettajien suosion tai stipendin. Hymypatsas samoin meni aikoinaan aina opettajan miellyttäjälle, enkä olisi halunnut sitäkään.

Meille on tullut ainakin yhdelle lapselle stipendi kuudennella vastuullisuudesta ja auttamisesta, ysillä toiselle opintomenestyksestä ja kolmannelle hymypatsas kuudennella. Muita en ainakaan muista. Onhan lapset olleet niistä tosi iloisia, mutta itse olisin yhtä hyvin voinut antaa ne heidän kavereilleen. Tulee hieman syyllinen olo, että miksi juuri meille. Eipä silti, ovat olleet ahkeria, eivätkä kiusaa muita vaan oikeudentuntoisia ja lahjakkaita myös muutamissa aineissa. Just sellaista ekstraa varmaan tehneet, ylimääräisiä projekteja ja tehtäviä. Auttaneet muita, ja tehneet vähän sen tavallisen yli esim ristiriitatilanteissa olleet aktiivisia. Sellainen varmaan jää opettajan mieleen, koska kaikilla oppilailla ei ole rohkeutta puuttua eikä sanoa omaa mielipidettä.

Harmi vain, että muut lastesi kaltaiset eivät sitten kuitenkaan saaneet stipendiä. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se keskitasoisen ja heikon mielestä kurjaa, että parhaudesta palkitaan.

Mutta urheilussa tekin tajuatte, ettei ole mitään järkeä palkita niitä, jotka eivät pärjää.

Urheilussa kun on pärstäkerroinpisteitä suorituksista, epäoikeudenmukaisuuksia. Koululiikunnan arvosanoissa tämä tulee kaikkein eniten ja pahiten esiin! Kun näet jonkun huippuhyvän liikunnallisen saavan kasin liikunnasta, älä ihmettele, kun tyyppi alkaa lihoa ja kieltäytyy käymästä enää liikuntaharrastus kissaan, koska ei enää usko olevansa hyvä! Vaikka on pärjännyt hyvin. "Kiitos", itsekäs suosiva liikunnanopettaja.

Totta. Meillä lapsi sai eräässä taitoaineessa (ei liikunta) odotettua huonomman numeron. Lapsi on tässä aineessa todella hyvä, hänen oli annettu ymmärtää, että saa tästä todella hyvän numeron, oli tehnyt lisäjuttuja ja harrastaa itsekseen asiaa. Siksi numero oli pettymys ja se oli sama kuin toisella lapsellamme, joka on taidoiltaan huomattavasti heikompi asiassa. Myöskään etäkoulun aikana me vanhemmat emme lasta yhtään osanneet auttaa tuossa aineessa, koska juuri siinä olemme molemmat tosi huonoja emmekä tuota asiaa harrastaneet kymmeniin vuosiin. Lisäksi lapsi joutui omien töidensä lisäksi auttamaan toista lasta. Jäimme ihmettelemään, oliko syynä etäkoulu. Ajateltiinko, että lapsen hienojen töiden taustalla oli vanhemmat, vaikka totuus on aivan muuta. Lapsi itse sanoi, että satsaa jatkossa muihin taideaineisiin, joissa vahva.