Miten ns hyvät tyypit voivat olla vapaina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopivia kumppaneita pitkään parisuhteeseen ei ole kauheasti tarjolla. Olen vapaaehtoisesti lapseton, ja todella moni ikähaarukkani naisista on etsimässä tulevalle lapselleen isää. Lisäksi naisen pitäisi ymmärtää taiteen päälle, olla hauskaa seuraa, nauttia alistumisesta seksissä ja olla laiha.

Sovin kuvaukseesi muuten, ja olen vela, mutta "nauttia alistumisesta"? Tarkoittaako tuo että pitää teeskennellä nauttivansa kun mies satuttaa tai aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia, kuten valtavirtapornossa? Yritin pitkään miellyttää tällaista haluavia miehiä, mutta sitten totesin että olen aivan normaali ja terve, kun nautin siitä että minulle tehdään hyvää - ja en nauti kun tehdään pahaa. Seksuaalisuuteni suorastaan puhkesi kukkaan tämä asenteen otettuani. Mutta kun lakkasin pitämästä jälkimmäisen tyypin edustajia hyvinä kumppaniehdokkaina, olen todennut että aika vähän niitä hyviä taitaa olla vapaana.

Minäkin sovin aloittajan kuvaukseen muilta kuin seksin osalta, olen nimittäin itse ohjissa alusta loppuun. En välitä satuttamisesta (sm yms), mutta tilanne noin muuten on tasan tarkkaan minun johtamani. Miehillä ei ole mitään osaamista tyydyttää minua ilman ohjeita.

Tämä onkin osoittautunut todella ongelmalliseksi. Nekin, jotka luulevat haluavansa tulla sängyssä ohjailtaviksi, ovat pyrkineet viemään tositilanteessa. Kai se on niin kuin tanssiessakin, että kun omaksuu tietyn roolin, siitä on vaikea päästä irti. Itse muuten vien tanssiessakin, aina.

Sivusta

Sama kokemus on minullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä kuulunko tähän "hyvät tyypit" -kategoriaan, mutta tässä oma tarinani:

Olen 29 v ja täysin kokematon. Muuten voisin väittää, että olen aika tyypillinen suomalainen mies. 

Olen nuoruudesta lähtien viihtynyt omissa oloissani ja samanhenkisten kavereiden kanssa. Kaikenlainen rakentelu ja DIY-henkisyys on lähellä sydäntäni. Olen vaan tavallaan välttynyt tilanteilta, joissa joutuisi lähempään tekemiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa. . Jokaisella koulutusasteella keskityin opiskeluun ja omiin projekteihin kun opiskelukaverit juoksivat bileissä ja rellestämässä. Työpaikkakin on aika miesvoittoinen (2 naista, yli 50 miestä). Viihteellä kyllä käyn, mutta vain kaveriporukan kanssa.

Nytkin tässä mietin, että hyppäisikö sitä polkupyörän selkään ja lähtisikö ihmisten ilmoille vaikkapa jokirantaan. Tai rasauttasko oluen auki ja puhdistaisi tuosta Kawasakista kaikki neljä kaasutinta. Taindanpa päätyä tuohon jälkimmäiseen.

En luultavasti rakentele yhtä paljon tai monimutkaisia juttuja kuin sinä, olettaen tuosta Kawasaki-jutusta. Korjailen ja rakentelen polkupyörää, korjaan sisätiloissa mitä nyt kerrostalossa tarvii korjata (paitsi sähköhommat menee tietty ammatilaiselle), ja joskus olen käynyt kansanopistolla puutyöpajalla nikkaroimassa vähän jotain säilytyslaatikkoa yms. Joka tapauksessa kuitenkin, uskoisin rakentelevani vähintään saman verran mitä keskimääräinen suomalainen mies; omaan viiteryhmääni eli kaupunkilaismiehiin verrattuna, ehkä jopa hiukan keskimääräistä enemmän.

Mitä olen huomannut on että ei tällä ainakaan naisia saa. Naiset ei arvosta pätkääkään sitä, että miehellä oliis vähän rakentelutaitojakin, vaikka niitä välillä deitti-ilmoituksissa korostavatkin. Tai ehkä naiset arvostaa rakentelutaitoja vasta siinä vaiheessa kun ne tarkoittavat sitä, että mies kaataa omin käsin omasta metsästä puut, sahaa ne laudoiksi ja rakentaa yksin omakotitalon. Ainahan naisten tarvii vaatia liiallisuuksia, joten ei olisi mitenkään poikkeuksellista jos tässäkin.

M/40

Enkä ole koskaan edes ajatellut, että harrastuksieni vuoksi minusta joku kiinnostuu. Olen harrastanut vain sen takia, koska minä pidän siitä enkä nostaakseni "markkiarvoani" (tuo on kyllä typerä sana mielestäni).

Toki olisihan se ilahduttava sattuma, jos joku nainen haluasi keskustella kanssani esim. porttiruiskutuksen (heh, kuulostaapa irstaalta termiltä näin suomennettuna) ajoituksesta kylmällä vs. lämpimällä moottorilla.

Ei sitä voi ulkopuolinen tietää kuka on hyvä tyyppi ja kuka ei. Ulospäin aina näytetään että asiat on hyvin, mutta kotona voi olla kumppanin kohtelu todella jäätävää. Minäkin sain kaikilta satikutia, että "miksi jätit niin hyvän miehen." Kun mulla ei ole tapana juoruta kumppanini asioita ja ongelmia ympäriinsä. Edes eron tullessa. Jos he olisivat tietäneet kaiken mitä se mies mulle teki, eivät olisi pitäneet häntä Mr.Täydellisenä. 

Jospa ne eivät ole niin hyviä ja kunnollisia, mitä päällepäin näyttävät? Miten me voimme tietää, millainen toinen on puolisona ja kumppanina, jos emme ihan oikeasti seurustele hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Jospa ne eivät ole niin hyviä ja kunnollisia, mitä päällepäin näyttävät? Miten me voimme tietää, millainen toinen on puolisona ja kumppanina, jos emme ihan oikeasti seurustele hänen kanssaan?

Käytännössä tätä ei tietenkään voi tehdä, mutta ainakin minun eksältäni saisi varmasti hyvinkin tarkan ja oiekudenmukaisen kuvauksen hyvistä ja huonoista puolistani kumppanina. Ne eivät ole tässä välissä juurikaan muuttuneet.