Lue keskustelun säännöt.
Miten ns hyvät tyypit voivat olla vapaina?
30.05.2020 |
Miksi ns kunnon ihmiset (en puhu siis narsisteista, loisista, onnenonkijoista tai muista parisuhdekyvyttömistä ihmisistä) eroavat? Miksi kunnolliset, rehelliset ja mieleltään vakaat ihmiset ovat yksin? Eiväthän kaikki edes halua parisuhteeseen.
Miksi parisuhteesta on tullut monelle nykyään niin vaikeaa?
Kommentit (105)
Alle kolmannes sinkuista on vapaaehtoisesti lapsettomia. Mukavia tyyppejä tapaa usein, mutta yleensä toisella on kuitenkin haaveissa lapsi tai pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivia kumppaneita pitkään parisuhteeseen ei ole kauheasti tarjolla. Olen vapaaehtoisesti lapseton, ja todella moni ikähaarukkani naisista on etsimässä tulevalle lapselleen isää. Lisäksi naisen pitäisi ymmärtää taiteen päälle, olla hauskaa seuraa, nauttia alistumisesta seksissä ja olla laiha.
Nauttia alistumisesta seksissä??
Alistujat on aina jotenkin jo valmiiksi haavoilla, joku voi luulla että uudelleen alistuminen jotenkin korjaisi aiemmat huonot kokemukset, mutta niin ei tietenkään tapahdu.
Et oikeasti ole ansainnut kenenkään ystävyyttä.Sinulle ei ilmeisesti ole seksuaalisesti alistuminen ilmiönä tuttu, jos luulet sen liittyvän "huonoihin kokemuksiin".
Yksittäistä seksimieltymystä hakeva ajattelee aina vain itseään, eikä sellaista kukaan jaksa suhteessa. Anonyymit darkroomit on erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tyyppi saa kaiken sen tarvitsemansa myös vapaana. Miksi siis ripustautua yhteen ihmiseen?
No, meillä on varmaan jokaisella oma käsityksensä siitä, mitä sanapari ”hyvä tyyppi” pitää sisällään.
Itse en tarkoita sillä mitään pinnallista charmia, pärjäämistä, statusta tai vastaavaa vaan aitoutta, luotettavuutta ja kykyä sitoutua yhteen ihmiseen kerrallaan. Ei hänen tarvitse olla ulkoisesti mikään pelimanni eikä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Mutta aika ehjä ja terve persoonaltaan. Tai ihanneminältään. Naisten/miesten kaataminen ei ole hänen lajinsa eikä se häntä vaivaa, koska hän ei näe sellaisessa mitään suurempaa arvoa.
Pidemmissä suhteissa sitäkin enemmän.
Ai miten? No vaikka siten että jos ei jaksa katsella jotain narisijaa nurkissa. Eikä tuon ääneen sanominen tee huonoksi tyypiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivia kumppaneita pitkään parisuhteeseen ei ole kauheasti tarjolla. Olen vapaaehtoisesti lapseton, ja todella moni ikähaarukkani naisista on etsimässä tulevalle lapselleen isää. Lisäksi naisen pitäisi ymmärtää taiteen päälle, olla hauskaa seuraa, nauttia alistumisesta seksissä ja olla laiha.
Nauttia alistumisesta seksissä??
Alistujat on aina jote8nkin jo valmiiksi haavoilla, joku voi luulla että uudelleen alistuminen jotenkin korjaisi aiemmat huonot kokemukset, mutta niin ei tietenkään tapahdu.
Et oikeasti ole ansainnut kenenkään ystävyyttä.Sinulle ei ilmeisesti ole seksuaalisesti alistuminen ilmiönä tuttu, jos luulet sen liittyvän "huonoihin kokemuksiin".
Yksittäistä seksimieltymystä hakeva ajattelee aina vain itseään, eikä sellaista kukaan jaksa suhteessa. Anonyymit darkroomit on erikseen.
Dominoiva hakee alistuvaa kumppania. Alistuva hakee dominoivaa kunppania. Molemmat ajattelevat vain itseään, eivätkä jaksa toisiaan suhteessa?
Enivei. Itse olen mielestäni hyvä tyyppi, mutta myös estynyt introvertti. Lisäksi masennusta ja päihdeongelmaa. Pelkään, etteivät muut näe minua riittävänä ja deittailu on raskasta. Haluaisin löytää kaltaiseni vajavaisen, mutta hyvän tyypin. Ystävissä heitä on mutta romanttisen kumppanin löytäminen vaikeaa. Ai niin, olen myös lesbo, mikä vaikeuttaa asioita entisestään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kunnon tyyppinä erosin toisesta kunnon tyypistä, koska lapsihaaveet eivät kohdanneet. Ei kunnontyyppiys auta, jos ei olla yhteensopivia.
Tämä on varmaan se yleisin pareja jakava juttu nykyään.
Pitäisi melkein olla omat seuranhakunsa perhehakuisille ja sitten veloille. Ehkä näitä tuleekin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät tyypit viihtyvät itsensä seurassa. Ei ole mitään tarvetta leikkiä kotia.
Aika kyyninen näkemys sinulla. Yleinen täällä. Moni uskoo silti vielä perheen voimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kukaan ei vaan tykkää minusta. En jaksa enää deittailla, niin olen sitten yksin.
Tämä. Oon käynyt paljon treffeillä mutta en kelpaa.
Oletteko te naisia? Jos olette, niin millaisten miesten kanssa olette käyneet treffeillä?
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivia kumppaneita pitkään parisuhteeseen ei ole kauheasti tarjolla. Olen vapaaehtoisesti lapseton, ja todella moni ikähaarukkani naisista on etsimässä tulevalle lapselleen isää. Lisäksi naisen pitäisi ymmärtää taiteen päälle, olla hauskaa seuraa, nauttia alistumisesta seksissä ja olla laiha.
Nauttia alistumisesta seksissä??
Alistujat on aina jotenkin jo valmiiksi haavoilla, joku voi luulla että uudelleen alistuminen jotenkin korjaisi aiemmat huonot kokemukset, mutta niin ei tietenkään tapahdu.
Et oikeasti ole ansainnut kenenkään ystävyyttä.
Tuota sanotaan trauman toistoksi, toistamispakoksi.
Ihminen toistaa jotain tuskaa, mitä ei ymmärrä ja jonka juuret ovat usein lapsuudessa (unohdettuna, ainakin tunnepitoisesti). Ja tätähän ns paskat suhteet ovat täynnä. Roikutaan toisessa, kun ei muutakaan osata, vaikka rakkaus on vain pelkkä tyhjä sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siis niin, että pohjimmiltaan ei vois olla hyvä tyyppi jos elää yksin, jonka jotkut valitettavasti sekoittavat siihen, että joku eläisi yksinäisenä. Luulen, että ainakin yksi syy sille, miksi itse olen sinkku on se, ettei sinkkuna elo ja olo minua erityisesti häiritse. En käytä aktiivisesti aikaa saati tee työtä sen eteen, että pääsisin parisuhteeseen. Kyllä. Olen varmasti siis hieman nirso.
Miksi en olisi kun koen elämäni kyllin arvokkaaksi ilman kumppaniakin. Lieneekö sitten vain puhaasti huonoa tuuria sitten se, että jos tai kun minä olen joiain kertoja ollut kiinnostunut toisesta niin paljon, että olisin voinu olla halukas ja valmis parisuhteeseen, niin hänpä ei sitten ole ollut halukas olemaan minun kanssani.
En oikein usko, että on sellainen ihmisyyppi, jonka kanssa kaikki haluaisivat aina muodostaa parisuhteen, jos se vain olisi, jotenkin mahdollista. - Ihminen on kuienkin aina enemmän mutta myös vähemmän kuin vaikka paperille kuvatut ja kerrotut piirteet ja ominaisuudet.
Hyvät tyypit saavat tarvitsemansa asiat sen kummemmin sitoutumatta parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivia kumppaneita pitkään parisuhteeseen ei ole kauheasti tarjolla. Olen vapaaehtoisesti lapseton, ja todella moni ikähaarukkani naisista on etsimässä tulevalle lapselleen isää. Lisäksi naisen pitäisi ymmärtää taiteen päälle, olla hauskaa seuraa, nauttia alistumisesta seksissä ja olla laiha.
Ja jos joku ihmettelee, miksi pitää olla laiha, niin olen kyllä käynyt treffeillä kaiken muotoisten naisten kanssa, mutta mikään ei sytytä samalla lailla kuin tikkumaisen laiha, pienirintainen nainen. Olen päätynyt siihen ajatukseen, että olisi epäreilua naista kohtaan olla suhteessa, jossa hänen vartalotyyppinsä ei ole ihanteeni.
Tikkumaisen laihoilla pienillä miehillä tuo ihanne lienee aika yleinen.
Edellinen miesystäväni kyllä piti hoikasta ja treenatusta kropastani. Ex-vaimo oli aika tuhdissa kunnossa ja miehelle tuo hoikkuus oli tärkeä ominaisuus, vaikka itse ei niin treenattu ollutkaan. En siis itse viehäty mistään lihaskimpuista enkä laihoistakaan miehistä. Mielestäni on ok, että saa olla myös ulkonäöllisiä ihanteita, koska me sytytään niin eri asioista. Ja tietenkin monet muutkin tekijät vaikuttavat siihen mistä viehätymme ja useat niistä on lisäksi tiedostamattomia.
No en tiedä kuulunko tähän "hyvät tyypit" -kategoriaan, mutta tässä oma tarinani:
Olen 29 v ja täysin kokematon. Muuten voisin väittää, että olen aika tyypillinen suomalainen mies.
Olen nuoruudesta lähtien viihtynyt omissa oloissani ja samanhenkisten kavereiden kanssa. Kaikenlainen rakentelu ja DIY-henkisyys on lähellä sydäntäni. Olen vaan tavallaan välttynyt tilanteilta, joissa joutuisi lähempään tekemiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa. . Jokaisella koulutusasteella keskityin opiskeluun ja omiin projekteihin kun opiskelukaverit juoksivat bileissä ja rellestämässä. Työpaikkakin on aika miesvoittoinen (2 naista, yli 50 miestä). Viihteellä kyllä käyn, mutta vain kaveriporukan kanssa.
Nytkin tässä mietin, että hyppäisikö sitä polkupyörän selkään ja lähtisikö ihmisten ilmoille vaikkapa jokirantaan. Tai rasauttasko oluen auki ja puhdistaisi tuosta Kawasakista kaikki neljä kaasutinta. Taindanpa päätyä tuohon jälkimmäiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai miksi ns kunnon ihmiset eroavat? No vaikka siksi, että toinen ei ole kunnollinen tai että suhde on muuten ylitsepääsemättömän vaikea.
Myös kaksi kunnollista voi muodostaa hankalan parisuhteen. Alkuvaiheessa kun aloitetaan suhde, voi kuvitella että joku ongelma ei ole ylitsepääsemätön mutta näin käykin.
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä kuulunko tähän "hyvät tyypit" -kategoriaan, mutta tässä oma tarinani:
Olen 29 v ja täysin kokematon. Muuten voisin väittää, että olen aika tyypillinen suomalainen mies.
Olen nuoruudesta lähtien viihtynyt omissa oloissani ja samanhenkisten kavereiden kanssa. Kaikenlainen rakentelu ja DIY-henkisyys on lähellä sydäntäni. Olen vaan tavallaan välttynyt tilanteilta, joissa joutuisi lähempään tekemiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa. . Jokaisella koulutusasteella keskityin opiskeluun ja omiin projekteihin kun opiskelukaverit juoksivat bileissä ja rellestämässä. Työpaikkakin on aika miesvoittoinen (2 naista, yli 50 miestä). Viihteellä kyllä käyn, mutta vain kaveriporukan kanssa.
Nytkin tässä mietin, että hyppäisikö sitä polkupyörän selkään ja lähtisikö ihmisten ilmoille vaikkapa jokirantaan. Tai rasauttasko oluen auki ja puhdistaisi tuosta Kawasakista kaikki neljä kaasutinta. Taindanpa päätyä tuohon jälkimmäiseen.
En luultavasti rakentele yhtä paljon tai monimutkaisia juttuja kuin sinä, olettaen tuosta Kawasaki-jutusta. Korjailen ja rakentelen polkupyörää, korjaan sisätiloissa mitä nyt kerrostalossa tarvii korjata (paitsi sähköhommat menee tietty ammatilaiselle), ja joskus olen käynyt kansanopistolla puutyöpajalla nikkaroimassa vähän jotain säilytyslaatikkoa yms. Joka tapauksessa kuitenkin, uskoisin rakentelevani vähintään saman verran mitä keskimääräinen suomalainen mies; omaan viiteryhmääni eli kaupunkilaismiehiin verrattuna, ehkä jopa hiukan keskimääräistä enemmän.
Mitä olen huomannut on että ei tällä ainakaan naisia saa. Naiset ei arvosta pätkääkään sitä, että miehellä oliis vähän rakentelutaitojakin, vaikka niitä välillä deitti-ilmoituksissa korostavatkin. Tai ehkä naiset arvostaa rakentelutaitoja vasta siinä vaiheessa kun ne tarkoittavat sitä, että mies kaataa omin käsin omasta metsästä puut, sahaa ne laudoiksi ja rakentaa yksin omakotitalon. Ainahan naisten tarvii vaatia liiallisuuksia, joten ei olisi mitenkään poikkeuksellista jos tässäkin.
M/40
Minulla on tälläinen hyvä tyyppi työkaverina.
Hauska, positiivinen, puhelias, kivannäköinen mies. 182cm pitkä, urheilullinen ja tienaa ihan kivasti.
Tekee paljon töitä, ei aikaa roikkua baareissa. Suurin osa työkavereista ja muistakin ystävistä on naimisissa joten ei hirveästi tapaa meidän kautta muita sinkkuja.
Uskon että tässä saisi joku onnekas nainen itselleen hyvän puolison mutta suht vaikea näillä spekseillä törmätä juuri siihen oikeaan. Ja toisaalta mies vaikuttaa ihan tyytyviseltä tämän hetkiseen elämäänsä, joten naisen pitäisi olla suht täydellinen pakkaus että mies olisi valmis elämäänsä muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivia kumppaneita pitkään parisuhteeseen ei ole kauheasti tarjolla. Olen vapaaehtoisesti lapseton, ja todella moni ikähaarukkani naisista on etsimässä tulevalle lapselleen isää. Lisäksi naisen pitäisi ymmärtää taiteen päälle, olla hauskaa seuraa, nauttia alistumisesta seksissä ja olla laiha.
Nauttia alistumisesta seksissä??
Alistujat on aina jotenkin jo valmiiksi haavoilla, joku voi luulla että uudelleen alistuminen jotenkin korjaisi aiemmat huonot kokemukset, mutta niin ei tietenkään tapahdu.
Et oikeasti ole ansainnut kenenkään ystävyyttä.Sinulle ei ilmeisesti ole seksuaalisesti alistuminen ilmiönä tuttu, jos luulet sen liittyvän "huonoihin kokemuksiin".
Yksittäistä seksimieltymystä hakeva ajattelee aina vain itseään, eikä sellaista kukaan jaksa suhteessa. Anonyymit darkroomit on erikseen.
Häh? Jos tietää nauttivansa tietynlaisesta seksistä, sehän on vain järkevää etsiä kumppani, jonka kanssa mieltymykset osuvat yksiin.
Olen vapaa ja hyvä tyyppi siksi, etten löydä ketään yhtä hyvää tyyppiä kuin minä. Ei siis ole kyse siitä, että en kelpaisi niille, joita yritän, vaan en kerta kaikkiaan ole elämässäni kohdannut yhtään ihmistä, jonka kanssa voisin kuvitella jaksavani parisuhdetta. En halua pienentää itseäni, ja sitä joutuisin väistämättä tekemään jos ryhtyisin suhteeseen kenen tahansa kanssa.
Et ymmärrä mitään asioista.