Nyt ihan rehellisesti, kannattaako lapsia hankkia?
Meneekö se elämä sitten siinä? Jatkuva väsymys, romantiikka häviää elämästä, oma persoona muuttuu radikaalisti ja katoaa äitiyteen, introverttinä ei aikaa olla yksin, jatkuvaa perinteisiin normeihin sopeutumista ja vaatimuksiin vastaamista (neuvola, koulu, harrastukset...)? Iän puolesta (36) kohta viimeiset hetket koittaa löytää mies. Ja jos löytyisi, ei ole enää aikaa vuosikausien perustan rakentamiseen, vaan pitäisi toimia nopeasti. Ahdistaa. Surettaa. En osaa päättää, haluanko lasta. Aina kuvittelin, että saisin lapsia. Nyt aika alkaa olla ajanut ohi.
Kommentit (173)
Kolmen aikuisen lapsen äitinä ja viiden isoäitinä minulla lienee perspektiiviä asiaan.
Vastaus kysymykseen: kannattaa ehdottomasti hankkia lapsia.
Vaikka olen tehnyt pitkän menestyneen työuran, voin silti sanoa että perhe on parasta elämässä.
Lapsi kannattaa, mies ei. Case closed
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa suomalaisista varmaan haluaa perustaa perheen ja saada pari lasta, omakotitalon ja koiran.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt että nainen ei halua parisuhdetta mutta haluaa silti lapsen. Jokin siinä tuntuu omituiselta, ei ehkä ole kaikki asiat tasapainossa. Tai sitten en vaan ymmärrä, miksi pitää mennä vaikeimman kautta ja alkaa tietoisesti yh:ksi. On ihan eri asia, jos tulee suunnittelematon raskaus tai jos parisuhde katkeaa, ja siksi joutuu olemaan yksin lapsen kanssa, kuin että ihan alun perin suunnitellusti haluaa tuon tilanteen.
Paljon helpompi on ymmärtää, jos joku haluaa pysyä sinkkuna ja lapsettomana. Tai jos joku haluaa vain parisuhteen ilman lapsia, se on helppo ymmärtää.
Niistä talosta ja koirasta on enemmän vaivaa ja huolta.
Mihin niitä tarvitaan. Miksi se koira pitää ottaa onnen puntariksi?
Yleensä vain näyttää, että tuo on aika monen unelma. Omakotitalossa on oma piha ja oma rauha, ja ne ovat yleensä rauhallisempia alueita kuin kerrostalolähiöt, kouluissakin on rauhallisempaa, ehkä siksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kannattaa, mies ei. Case closed
Kai tuo nyt kuitenkin riippuu ihan miehestä? Miehetkin on yksilöitä. Useimmat aikuiset haluavat perisuhteen.
Jos tiedät miten kasvatat,siis tarkkailet kuuntelet ohjaat oikeaan suuntaan niin sit miksei, enkä epäile ettetkö pystyisi mut..ottaen huomioon kaiken muun täällä niin älä, älä hommaa. Tää on aika karu paikka kasvaa ja elää, jos hankit ni ehkä elämä alempana eurooppaa on ok, mis enemmän jengii ja oppii terveeks yksilöks. Sit ku vanhempi ni voi päättää ja kokeilla Suomee, mut älä missään tapauksessa jos päätät hankkia lapsen kasvata sitä täällä! pls, teet mulle, ja muille palveluksen.
Pitkän kantaman investointi.
Kyllä minusta kannattaa. Minulla neljä lasta,joista nuorinkin just täysi-ikäinen. Ovat ihania ihmisiä, hyvin erilaisia luonteitaan. Heidän kanssaan on mukava viettää aikaa. Olen onnellinen, kun heidät sain.
Rehellisesti sanottuna en tiedä. Minulla on 13 v ja 15 v tyttäret ja on kyllä ollut raskasta. Mutta nyt kun ovat isompia, ovat ihania ihmisiä, joita ilman elämästäni puuttuisi paljon. Tiedän intuitiivisesti, että olisin ollut onnellinen myös ilman lapsia, eli ota tästä nyt sitten selvää. Silloin en olisi tiennyt, mitä menetän kun en lapsia hanki. Toisaalta elämä olisi varmaan ollut helpompaa kun olisi saanut huolehtia vain itsestään. Sinänsä turha tätä on miettiä, elämä meni miten meni ja olen lasten aikuistuessa itse vasta vähän päälle 40 v, joten elämää ilman perhevelvoitteita on oletettavasti edessävielä kymmeniä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kannattaa, mies ei. Case closed
Ilman miestäni olisi kahden lapsen kasvattaminen yksin ollut kyllä aika kaamea homma.
Muutama fakta:
-Lapsen tekeminen on aina itsekästä. Siksi on hassua, kun lapsettomuuden valinneet leimataan itsekkäiksi.
-Itsekkäintä on tehdä vain yksi lapsi, etenkin jos molemmat vanhemmat ovat jo "vanhoja"
-Erityinen karhunpalvelus lapselle on, jos häntä pidetään kotihoidossa eikä hän opi kanssakäymistä muiden kanssa jo ihan pienenä. Hyvä ja todennäköinen perusta sille, että lapsi joutuu kiusatuksi.
-Monet kuvittelevat, että ei lapsi muuta mitään. Lapsi muuttaa ihan kaiken. Sen jälkeen nainen muuttuu naisesta äidiksi ja mies usein pysyy miehenä, hyvässä lykyssä hänkin kuitenkin muuttuu isäksi. Mutta mikäli ei muutu, parisuhde alkaa rakoilla oikein kunnolla
-Seksielämä kärsii. Monestakin syystä, ei pelkästään väsymyksestä.
-Naisen kroppa ja hormonitoiminta muuttuu. Kaikki eivät ole siihen valmiita. Usein ei myöskään mies.
-Tilastollisesti ulkopuoliset suhteet tulevat yleensä kuvaan enimmäkseen vasta lasten synnyttyä.
-Ennen tasa-arvoinen parisuhde muuttuu tutkimusten mukaan enemmän 50-luvun perhe-elämän suuntaan eli naiset ovat vastuussa kodista, lapsista ja lasten harrastuksista. Mutta nykyään naiset käyvät myös kokopäivätyössä.
-Tilastollisesti ns ydinperheistä hajoaa noin 55% ja ns uusperheistä 65-70%.
Lycka till!
Riippuu miehestä. 3 eri miehestä kokemusta. 2 aivan kaameaa tapausta osin raskauden ja lapsen takia erottukin. Tämä viimeinen taas... Rakkaus on vaan syventynyt ja kaikki on jotenkin niin helppoa.
Ei toiselle voi sanoa kannattaako vai ei :)
Itse olen kolmen äiti, ja iloinen ja kiitollinen lapsistani.
Jos et pelkää jättää omaa elämääsi hieman syrjään seuraavaksi 18 vuodeksi, et kaihda nukkumattomia öitä, mahdollista ero kun et pystykään huomioimaan puolisoasi lasten vaatiessa omistautumista, osaisit rakastaa koko sydämestäsi vaikka lapsi ei olisikaan odotustesi oloinen, nauttisit pienistä ilon hetkistä ja kodin pulppuilevasta tunnelmasta, niin lapset kannattavat. Parasta on myös, jos hankit lapset peräjälkeen - pikkulapsiaika on ruuhkainen mut kasvuvuodet menevät lähes samaan tahtiin.
Jos taas oma aikasi tai ura on sinulle tärkeintä, olet ahdasmielinen ajattelutavaltasi tai suvaitsematon, neuroottinen siivoamisen kanssa, haluat olla täysin riippumaton muista, niin ei. Älä myöskään edes harkitse jos olet päihderiippuvainen henkilö.