Lue keskustelun säännöt.
Voiko todella mennä niin, että 13v lapsipuoli saa hankittua mulle tuomion pahoinpitelystä vaikka en ole tehnyt mitään?
27.05.2020 |
Miehen lapsi muutti meille pari vuotta sitten äitinsä päihderiippuvuuden takia, ja on aina vihannut minua, jo silloin kun kävi vain lomilla ja joka toinen viikonloppu. Mies on reissutöissä joten olen pääasiassa vastuussa lapsista, tän teinin lisäksi meillä on 3 yhteistä pienempää.
Tyttö on selkeästi ottanut asiakseen tuhota minut, on systemaattisesti esim kuraattorilla kertonut miten hirveä olen, tukistan ja haukun ja pakko syötän häntä kuulemma, myös sanonut että lyön nuorempia lapsia ja ravistelen vauvaa. Mikään ei pidä paikkaansa. Muutaman kerran olen huutanut tytölle, sen myönnän. Meidän kaikista lapsista on tehty ls-ilmoituksia tytön kertoman perusteella. Mies on puolellani, mutta sillä ei tunnu olevan väliä.
Tää on yhtä painajaista, en enää oikein pysty syömään enkä nukkumaan. En tiedä miksi hän niin kovin vihaa minua, ehkä on katkera kun ei voi asua omalla äidillään. Vaadin vain kunnioittavaa käytöstä ja ikätasoisia kotitöitä, tämä tuntuu olevan hänelle liikaa.
Oisko kellään täällä kokemusta mistään vastaavasta?
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista. Luin vielä uudelleen nuo pyytämäni lastensuojelun paperit, ja vaikka suoraan ei olla sanottu että nuoremmista lapsista olisi huolta, siellä on kuitenkin lauseita jotka hieman mietityttää, mm. "Äiti on keskustelussa vuolassanainen ja hermostuneen oloinen" - Eikö tämä ole ihan normaalia olla hermostunut jos ei ole tottunut olemaan lasun kanssa tekemisissä ja syytetään asioista joita ei ole tehnyt? Ja sitten meidän 4-vuotiaasta "Lapsi varautunut, haluaisi äidin paikalle", (halusivat siis jututtaa niin etten saanut olla samassa tilassa).
Osaisiko joku asiantuntevampi sanoa kertooko nämä nyt sitten jostain huolesta vai ovatko ns neutraaleja merkintöjä?
Äidistään tyttö ei ole suostunut kuulemma puhumaan yhtään mitään, ei hyvää eikä negaa. ApNäitä on lisääkin. Tuntuu että mitä enemmän luen ja pyörittelen näitä sanamuotoja päässäni, sen vainoharhaisemmaksi tulen.
"(Tyttö) tulee koulusta kotiin , äiti ottaa hänet kivasti vastaan. Tyttö vaikuttaa vaisulta, menee omaan huoneeseen. Ei halua osallistua keskusteluun."
" (Tyttö)kertonut tapahtuneista asioista selkeästi ja johdonmukaisesti".
"Äidin ja isän kertoman mukaan perheessä ei ole väkivaltaa".
"(3-vuotias) ei ota katsekontaktia. Keskittyy leluunsa. Siististi puettu".
"Äiti kertoo uupumuksestaan (HUOM en ole ikinä sanonut että olen uupunut,vaan väsynyt tähän kyseiseen tilanteeseen), on kovin emotionaalisen oloinen".
Onko ihan perussettiä, osaisko joku lasu-sos.tt vastata? Ap
Perussettiä. Hyvin neutraalistihan nuo tilanteet ja sanonnat on kirjattu ylös. Toki aina kun joku muu kirjoittaa sinusta jotain, ei se mene ihan täysin oman ajatuksesi mukaan. Minulla olikin lastensuojelun työntekijänä tapana lukea kirjaukset ääneen asiakkaille, mutta tuossa on varmasti isoja eroja, että missä välissä kukin kerkeää kirjaukset tehdä, meneekö tyyliin seuraavalle päivälle. Lastensuojelun tehtävänä on auttaa perheitä ja sinuna olisin sinne nyt itse yhteydessä ja kerrot miten tytärpuoli oireilee ja olet huolissaan koko perheen tilanteesta. Alat nyt itse aktiivisesti hakemaan apua teille sitä kautta. Sitä kautta pystyt itse olla vaikuttamassa teitä koskeviin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa asua isänsä kanssa ja minut pois kuvioista. Se vaan ei oikein onnistu. On myös pikkusisaruksille tosi ilkeä välillä. Mies ei haluaisi tyttöä sijoitukseen, mutta ei varmaan oikein jää vaihtoehtoja. Tosi moni viranomainen selvästi uskoo tyttöä, mm meidän vauva piti tutkia väitetyn ravistelun jälkeen. Mulla on tosi nöyryytetty olo ja samalla olen myös raivoissani. Ap
No tietysti jokainen väitetty lapsen pahoinpitely tutkitaan, mitä te ihmiset oikein luulette? Että lapset voi itkeä koulussa ja päiväkodissa tulevansa hakatuksi, vanhemmat menee kirkkain silmin selittämään että lapsi valehtelee ja koko asia vain katoaa? Ei niin voi toimia. Jokainen pienikin epäily on pakko tutkia. Ei se tarkoita sitä, että teiniä uskottaisiin sokeasti tai varsinkaan sitä että sillä perusteella voisi syyttää ketään. Mutta viranomaisilla on velvollisuus selvittää ja tutkia. Aina. Siksi se vauvakin tutkittiin - siltä varalta että väite olisikin pitänyt paikkaansa ja jotain olisi löytynyt.
Vain lasu toimii noin, ei poliisi. En minä voi mennä ilman todisteita syyttämään naapuria murhaajaksi. Kukaan ei tutki yhtään mitään. Sen sijaan lasulle voi väittää mitä vain, ne tutkii aina. Ei mene ihan oikein.
No mikä tässä ei sinusta mene oikein? Väitettyjä lasten pahoipitelyjä ei pitäisi edes lastensuojelussa tutkia, ellei ilmoituksen tekijä ole ensin itse saanut kerättyä konkreettisia todisteita pahoinpitelystä? Huh, onneksi sinä et päätä näistä asioista.
No poliisin ne pitäisi tutkiakin eikä lasun! Poliisilla on tutkimismenetelmät ja kansalaisella oikeusturva eli muutoksenhakukeinot. Haloo.
No poliisihan ne tutkiikin, ja itse asiassa lääkärikin. Ja se lasu. Kaikki yhdessä. Jos rikosta tosiaan epäillään. Vaikka sulla nyt tuntuukin olevan kummallisen vahva luotto toiseen viranomaiseen (poliisi) ja toiseen ei yhtään (lasu), niin todellisuudessa kyllä joku vuosia lastensuojelutyötä tehnyt ja laajasti kaltoinkohdeltuja lapsia tavannut sossu on kyllä varmaan kuitenkin parempi arvioimaan ja selvittämään tilannetta että pitääkö asiaa viedä tarkemmin tutkittavaksi, kuin joku partiopoliisi, jonka asiakkaat harvemmin on lapsia eikä koulutuskaan varmaan kovin hyvin näihin tilanteisiin vastaa?
Enkä oikein ymmärrä, mikä ero olisi muka lasun ja poliisin selvitystyöllä? Että "teini sepostaa omiaan pahoinpitelystä+lasu tutkii=aikauhee, hirvee tilanne, pysyvät traumat" vs. "teini sepostaa omiaan pahoinpitelystä+poliisi tutkii=ai kun kiva kun tutkittiin, kyllähän tälläiset pitää selvittää, ottaisiko poliisisetät vähän nisua kaffeen kanssa kun jutellaan asiasta?" Juupa juu. Eikö se ole ihan sama, millä tittelillä asiaa selvitetään?
Siis meidän tapauksessa ainakin meni niin, että sosiaalipäivystyksestä tupsahti kaksi sossua ovelle, jotka kertoivat että nyt on syytä epäillä vauvaa ravistellun ja hänet täytyi lähteä viemään saman tien päivystykseen (jossa lääkäri tutki mm silmänpohjat) . Jos en olisi suostunut, olisivat kuulemma konsultoineet poliisia, eli käytännössä vaihtoehtoja ei ollut. Ravistelun merkkejä ei löytynyt, joten rikosilmoitusta ei sitten tehty. Oli tuo sellainen shokki että vaikea kuvailla, vaikka tottakai ymmärrän että tekevät vain työtään. Myös 3- ja 4-vuotiasta oli teini väittänyt että hakkaan, mutta se sossujen jutustelu heidän kanssa riitti,kun ei mitään ulkoisia jälkiä ei ollut eivätkä lapset olleet mitenkään ilmaisseet kokeneensa väkivaltaa (keskustelutilanne molempien kanssa erikseen, jossa minä tai mies ei saatu olla paikalla). Ap
Mikä oli teinin reaktio ja käytös noiden tutkimusten jälkeen? Ymmärsikö edes, mitä oli tullut satuiltua?
Ei minkäänlainen. Ei suostunut edes puhumaan asiasta. Vauvan kohdalla todisteet oli kiistattomasti mun puolella, mutta edelleen mietin epäileekö ne pahoinpitelyä teinin ja 3- ja 4v kohdalla ja yrittävät nyt sitten kerätä todisteita. Kun papereissa tosiaan se maininta "kertonut johdonmukaisesti".. Neuvolaankin oli lasu ollut yhteydessä, pienempien osalta. Ei huolta onneksi sieltä suunnasta. Ap
Käyn läpi mitä voisi olla menossa, tässä ei ole tarkoitus syyttää kumpaakaan, vaan katsoa eri kulmia. Tytär ei halua asua kanssasi. Olet täysin tuntematon "vieras" nainen hänelle. Ja jos olet käyttäytynyt ehkä huomaamattasi tylysti, alistavasti tai vaativasti, se voi ahdistaa nuorta, eli täysin nurkkaan ajettu tunne voi olla hänellä. Lisäksi hänellä on teini-ikä jolloin vanhemmista irrottaudutaan ja nuori on yleensä se joka huutaa, aivot kehittyvät. Ehkä hän halusi ymmärrystä ja hyväksyntää (arvostusta ihmisenä) tai ainakin neutraaliutta, ei äitipuolta komentamaan. Aikuisen huuto on haavoittuvalle nuorelle henkistä väkivaltaa, ihmiset ymmärtävät puhetta, mutta haluavat myös antaa oman mielipiteen. Hänellä on jo isä joka on vanhempi, hän ei tarvitse uutta äitiä tai äitipuolta - mutta luottamusta ei saa enää välillenne. Pitäisi vain hyväksyä ettei toinen pidä sinusta, et ehkä itsekään pidä kaikista ihmisistä, jos kemia ei toimi. Häntä rasittaa ehkä pienemmät sisarukset kodissa, koulu ja ehkä stressaa tilanne jossa hän joutui pois omasta kodistaan /asuinalueeltaan. Hän on nyt yrittänyt nyt puolustaa itseään (joskus aikuisilta malli), kun muuta tapaa ei ole. Jos tytär on isompi teini 16-17, voisi harkita hänelle oman asunnon hankkimista positiiviselta, rauhalliselta asuinalueelta (paikasta joka on tuttu tytölle vai isää läheltä) tai jos lähtee opiskelemaan. Isä voi huolehtia että siellä on siivousvälineet, harrastusvälineet joita tytär toivoo, rahaa, vaatetta, tekniset laitteet, lamput ja ruokaa ym. Vaikka päivittäin tyttö voi soittaa isälle, voi tavatakin välillä, ehkä on joku muukin kiva sukulainen tai ystävä tytöllä jne. Jos on nuorempi tytär tai asuntoa ei saada, sitten voit asua erillään miehen kanssa, sinä omien lasten kanssa ja mies tyttären. Ja mies tapaa sinua luonasi. Tulisi kompromissi ja saisit asiat selväksi, uutta kotia voi sisustaa mieleiseksi. Idea siis
Ja edelliseen pitkään viestiin lisään, että voit sanoa että olet huutanut tytölle pari kertaa, mutta muuta ei ole ollut, jos ei ole ollut. Ja teette miehen kanssa asumisjärjestelyt uudelleen vaikka, ettei tilanteet jatku riitaisina, eikä näin kukaan enää kärsi.
Sanoisin, että muutaman vuoden päästä tuo rauhoittuu, mutta se ei sinua varmaan nyt lohduta. Luultavasti teini on siis vihainen ja katkera äitinsä alkoholismista, let me tell you kaikkine ihmeellisine peleineen ja oikkuineen, hillittömine raivareineen ja heitteillejättöineen alkoholistivanhemman kanssa eläminen on silkkaa saatanointia.
En tiedä, voitko sinä yksinäsi tehdä tässä paljoakaan, mopo on tainnut karata jo käsistä. Siksi kannatan tuota jonkun palstailijan ehdottamaa lasun tekemistä. Lastensuojelu ei ole puolueellisesti lapsen puolella heti kättelyssä antamassa sinulle syytettä, vaan he tutkivat tilannetta kyllä ja ehkä heidän kauttaan olisi hyvä saada tyttö vaikka terapiaan käsittelemään ongelmiaan. Luulen, että ammattiavun kanssa hän saa aika nopeasti purettua tätä kehittämäänsä vihasuhdetta sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn läpi mitä voisi olla menossa, tässä ei ole tarkoitus syyttää kumpaakaan, vaan katsoa eri kulmia. Tytär ei halua asua kanssasi. Olet täysin tuntematon "vieras" nainen hänelle. Ja jos olet käyttäytynyt ehkä huomaamattasi tylysti, alistavasti tai vaativasti, se voi ahdistaa nuorta, eli täysin nurkkaan ajettu tunne voi olla hänellä. Lisäksi hänellä on teini-ikä jolloin vanhemmista irrottaudutaan ja nuori on yleensä se joka huutaa, aivot kehittyvät. Ehkä hän halusi ymmärrystä ja hyväksyntää (arvostusta ihmisenä) tai ainakin neutraaliutta, ei äitipuolta komentamaan. Aikuisen huuto on haavoittuvalle nuorelle henkistä väkivaltaa, ihmiset ymmärtävät puhetta, mutta haluavat myös antaa oman mielipiteen. Hänellä on jo isä joka on vanhempi, hän ei tarvitse uutta äitiä tai äitipuolta - mutta luottamusta ei saa enää välillenne. Pitäisi vain hyväksyä ettei toinen pidä sinusta, et ehkä itsekään pidä kaikista ihmisistä, jos kemia ei toimi. Häntä rasittaa ehkä pienemmät sisarukset kodissa, koulu ja ehkä stressaa tilanne jossa hän joutui pois omasta kodistaan /asuinalueeltaan. Hän on nyt yrittänyt nyt puolustaa itseään (joskus aikuisilta malli), kun muuta tapaa ei ole. Jos tytär on isompi teini 16-17, voisi harkita hänelle oman asunnon hankkimista positiiviselta, rauhalliselta asuinalueelta (paikasta joka on tuttu tytölle vai isää läheltä) tai jos lähtee opiskelemaan. Isä voi huolehtia että siellä on siivousvälineet, harrastusvälineet joita tytär toivoo, rahaa, vaatetta, tekniset laitteet, lamput ja ruokaa ym. Vaikka päivittäin tyttö voi soittaa isälle, voi tavatakin välillä, ehkä on joku muukin kiva sukulainen tai ystävä tytöllä jne. Jos on nuorempi tytär tai asuntoa ei saada, sitten voit asua erillään miehen kanssa, sinä omien lasten kanssa ja mies tyttären. Ja mies tapaa sinua luonasi. Tulisi kompromissi ja saisit asiat selväksi, uutta kotia voi sisustaa mieleiseksi. Idea siis
Joo, onneksi ne kolme nuorinta lasta eivät isäänsä missään tapauksessa tarvitse ja halua elämäänsä, kunhan teini ja teini tarpeet huomioidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista. Luin vielä uudelleen nuo pyytämäni lastensuojelun paperit, ja vaikka suoraan ei olla sanottu että nuoremmista lapsista olisi huolta, siellä on kuitenkin lauseita jotka hieman mietityttää, mm. "Äiti on keskustelussa vuolassanainen ja hermostuneen oloinen" - Eikö tämä ole ihan normaalia olla hermostunut jos ei ole tottunut olemaan lasun kanssa tekemisissä ja syytetään asioista joita ei ole tehnyt? Ja sitten meidän 4-vuotiaasta "Lapsi varautunut, haluaisi äidin paikalle", (halusivat siis jututtaa niin etten saanut olla samassa tilassa).
Osaisiko joku asiantuntevampi sanoa kertooko nämä nyt sitten jostain huolesta vai ovatko ns neutraaleja merkintöjä?
Äidistään tyttö ei ole suostunut kuulemma puhumaan yhtään mitään, ei hyvää eikä negaa. ApNäitä on lisääkin. Tuntuu että mitä enemmän luen ja pyörittelen näitä sanamuotoja päässäni, sen vainoharhaisemmaksi tulen.
"(Tyttö) tulee koulusta kotiin , äiti ottaa hänet kivasti vastaan. Tyttö vaikuttaa vaisulta, menee omaan huoneeseen. Ei halua osallistua keskusteluun."
" (Tyttö)kertonut tapahtuneista asioista selkeästi ja johdonmukaisesti".
"Äidin ja isän kertoman mukaan perheessä ei ole väkivaltaa".
"(3-vuotias) ei ota katsekontaktia. Keskittyy leluunsa. Siististi puettu".
"Äiti kertoo uupumuksestaan (HUOM en ole ikinä sanonut että olen uupunut,vaan väsynyt tähän kyseiseen tilanteeseen), on kovin emotionaalisen oloinen".
Onko ihan perussettiä, osaisko joku lasu-sos.tt vastata? Ap
No kyllähän tuo valitettavasti huonolle vaikuttaa. Ja mielestäni on erittäin normaali reaktio olla hermostunut, jos syytetään väkivallasta. Kuka ei olisi? No ehkä joku persoonallisuushäiriöinen osaa feikata rauhallista tilanteessa kuin tilanteessa.
Onko mitenkään mahdollista, että teinille tehdään selväksi että hänen laittaminen nuorisokotiin on yksi vaihtoehto jos ei ala paremmin sujumaan yhteiselo? Miten teini suhtautuu muihin lapsiin, antaako olla rauhassa, kiusaako? En jättäisi näiden jälkeen ainakaan vauvan kanssa kahden...
Kirjoitinkin tuolla jossain aiemmin että on ilkeä pienemmille, lähinnä siten että usuttaa 3- ja 4-vuotiaita toisiaan vastaan ja lietsoo riitoja, suosii toista esim ottamalla omaan huoneeseensa joka pienille iso juttu, niin että toinen jätetään ulos. Välillä on herttainen, seuraavassa hetkessä itkettää. Kumpikin ihailee isosiskoa joten ovat helppoja kohteita. Näistä on puhuttu, ei mitään apua, pahenee vaan. Vauvaa en ole enää hetkeen uskaltanut jättää samaan huoneeseen vahtimatta, sen jälkeen kun ne ravistelusyytökset tuli ilmi. Ap
Tämä on erittäin huolestuttavaa, nauttii itseään huomattavasti nuorempien manipuloinnista. Nyt on pakko suositella sitä, että otat vaan tylysti eron, yrität suojella lapsiasi tuolta nuorelta. Et pysty pelastamaan häntä enää, se on viranomaisten tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mies edes etsinyt muuta työtä?
Niin tämä.
Lapsi parka. Isä hylkää eroamalla, äiti pakenemalla päihteisiin ja kun pääset isän luo, isä karkaa töihin.
Ei ole ihmekään että lapsi on vihainen.
Ap ei oikein voi sellaista korjata mitä ei ole rikkonutkaan, mutta isän vastuun välttelyn mahdollistaminen pitäisi lopettaa kyllä tähän.
Hei! Kokoa perhe pöydän ääreen ja kysy tytöltä että todellako olet lyönyt häntä ja ymmärtääkö että hän joutuu lastenkotiin? On aika hankkia hänelle apua. Kyllä tuo kielii pahoista ongelmista kun keksii rikoksia päästönsä. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn läpi mitä voisi olla menossa, tässä ei ole tarkoitus syyttää kumpaakaan, vaan katsoa eri kulmia. Tytär ei halua asua kanssasi. Olet täysin tuntematon "vieras" nainen hänelle. Ja jos olet käyttäytynyt ehkä huomaamattasi tylysti, alistavasti tai vaativasti, se voi ahdistaa nuorta, eli täysin nurkkaan ajettu tunne voi olla hänellä. Lisäksi hänellä on teini-ikä jolloin vanhemmista irrottaudutaan ja nuori on yleensä se joka huutaa, aivot kehittyvät. Ehkä hän halusi ymmärrystä ja hyväksyntää (arvostusta ihmisenä) tai ainakin neutraaliutta, ei äitipuolta komentamaan. Aikuisen huuto on haavoittuvalle nuorelle henkistä väkivaltaa, ihmiset ymmärtävät puhetta, mutta haluavat myös antaa oman mielipiteen. Hänellä on jo isä joka on vanhempi, hän ei tarvitse uutta äitiä tai äitipuolta - mutta luottamusta ei saa enää välillenne. Pitäisi vain hyväksyä ettei toinen pidä sinusta, et ehkä itsekään pidä kaikista ihmisistä, jos kemia ei toimi. Häntä rasittaa ehkä pienemmät sisarukset kodissa, koulu ja ehkä stressaa tilanne jossa hän joutui pois omasta kodistaan /asuinalueeltaan. Hän on nyt yrittänyt nyt puolustaa itseään (joskus aikuisilta malli), kun muuta tapaa ei ole. Jos tytär on isompi teini 16-17, voisi harkita hänelle oman asunnon hankkimista positiiviselta, rauhalliselta asuinalueelta (paikasta joka on tuttu tytölle vai isää läheltä) tai jos lähtee opiskelemaan. Isä voi huolehtia että siellä on siivousvälineet, harrastusvälineet joita tytär toivoo, rahaa, vaatetta, tekniset laitteet, lamput ja ruokaa ym. Vaikka päivittäin tyttö voi soittaa isälle, voi tavatakin välillä, ehkä on joku muukin kiva sukulainen tai ystävä tytöllä jne. Jos on nuorempi tytär tai asuntoa ei saada, sitten voit asua erillään miehen kanssa, sinä omien lasten kanssa ja mies tyttären. Ja mies tapaa sinua luonasi. Tulisi kompromissi ja saisit asiat selväksi, uutta kotia voi sisustaa mieleiseksi. Idea siis
Tyttö on kolmentoista, mikä kävi hyvin ilmi jo otsikosta. Miksi kommentoit lukematta?
Tajusit kai, että kaikilla lapsilla on sama isä? Tämä sekavan vuodatuksesi jälkiosa ehdottaa, että koska isoin lapsista erottaisi isän nuoremmista lapsista. KOLMEN nuoremman lapsen pitäisi siis pärjätä ilman isää suurin osa ajasta, että isä saisi pesiä eri kämpässä hankalan teinin kanssa? Paitsi että isä on reissuhommissa, joten yksinkö tämä 13-vuotias siellä asuisi?
Sitäpaitsi kaikki tuollaiset järjestelyt vaan palkitsisi teiniä huonosta käytöksestä. Teini oppisi, että kannattaa käyttäytyä kuin viitapiru, niin saa mitä tahtoo.
Ap:n täytyy nyt tehdä se, että alkaa itse tehdä teinistä lastensuojeluilmoituksia. Ilmaisee kuraattorille, opettajalle, joka paikkaan miten huolissaan on teinin jatkuvasta valehtelusta ja sepittämisestä ja ilmeisesti traumatisoitumisesta. Kertoo, että koska isä on reissuhommissa, ei kykene selviämään välillä aggresiiviseksikin heittäytyvän teinin kanssa.
Tai sitten vaan toimittaa teinin lastenkotiin, sanoo miehelle että ei yksinkertaisesti pärjää teinin kanssa ja koska mies ei ole kotona kasvattamassa teiniä, se on ainoa vaihtoehto.
Ei ole oikein, että muut lapset joutuvat kärsimään siksi että yksi on angstinen teini.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että muutaman vuoden päästä tuo rauhoittuu, mutta se ei sinua varmaan nyt lohduta. Luultavasti teini on siis vihainen ja katkera äitinsä alkoholismista, let me tell you kaikkine ihmeellisine peleineen ja oikkuineen, hillittömine raivareineen ja heitteillejättöineen alkoholistivanhemman kanssa eläminen on silkkaa saatanointia.
En tiedä, voitko sinä yksinäsi tehdä tässä paljoakaan, mopo on tainnut karata jo käsistä. Siksi kannatan tuota jonkun palstailijan ehdottamaa lasun tekemistä. Lastensuojelu ei ole puolueellisesti lapsen puolella heti kättelyssä antamassa sinulle syytettä, vaan he tutkivat tilannetta kyllä ja ehkä heidän kauttaan olisi hyvä saada tyttö vaikka terapiaan käsittelemään ongelmiaan. Luulen, että ammattiavun kanssa hän saa aika nopeasti purettua tätä kehittämäänsä vihasuhdetta sinuun.
Mutta siis onko sillä mun mahdollisesti tekemällä lastensuojeluilmoituksella enää mitään sen kummempaa merkitystä kun ollaan jo lasun asiakkaita teinin sepittelyjen ansiosta? Hänellä on hoitosuhde perheneuvolaan ja kuraattoriin, lisäksi sossuja ollaan tavattu säännöllisesti, yhdessä ja erikseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn läpi mitä voisi olla menossa, tässä ei ole tarkoitus syyttää kumpaakaan, vaan katsoa eri kulmia. Tytär ei halua asua kanssasi. Olet täysin tuntematon "vieras" nainen hänelle. Ja jos olet käyttäytynyt ehkä huomaamattasi tylysti, alistavasti tai vaativasti, se voi ahdistaa nuorta, eli täysin nurkkaan ajettu tunne voi olla hänellä. Lisäksi hänellä on teini-ikä jolloin vanhemmista irrottaudutaan ja nuori on yleensä se joka huutaa, aivot kehittyvät. Ehkä hän halusi ymmärrystä ja hyväksyntää (arvostusta ihmisenä) tai ainakin neutraaliutta, ei äitipuolta komentamaan. Aikuisen huuto on haavoittuvalle nuorelle henkistä väkivaltaa, ihmiset ymmärtävät puhetta, mutta haluavat myös antaa oman mielipiteen. Hänellä on jo isä joka on vanhempi, hän ei tarvitse uutta äitiä tai äitipuolta - mutta luottamusta ei saa enää välillenne. Pitäisi vain hyväksyä ettei toinen pidä sinusta, et ehkä itsekään pidä kaikista ihmisistä, jos kemia ei toimi. Häntä rasittaa ehkä pienemmät sisarukset kodissa, koulu ja ehkä stressaa tilanne jossa hän joutui pois omasta kodistaan /asuinalueeltaan. Hän on nyt yrittänyt nyt puolustaa itseään (joskus aikuisilta malli), kun muuta tapaa ei ole. Jos tytär on isompi teini 16-17, voisi harkita hänelle oman asunnon hankkimista positiiviselta, rauhalliselta asuinalueelta (paikasta joka on tuttu tytölle vai isää läheltä) tai jos lähtee opiskelemaan. Isä voi huolehtia että siellä on siivousvälineet, harrastusvälineet joita tytär toivoo, rahaa, vaatetta, tekniset laitteet, lamput ja ruokaa ym. Vaikka päivittäin tyttö voi soittaa isälle, voi tavatakin välillä, ehkä on joku muukin kiva sukulainen tai ystävä tytöllä jne. Jos on nuorempi tytär tai asuntoa ei saada, sitten voit asua erillään miehen kanssa, sinä omien lasten kanssa ja mies tyttären. Ja mies tapaa sinua luonasi. Tulisi kompromissi ja saisit asiat selväksi, uutta kotia voi sisustaa mieleiseksi. Idea siis
Joo, onneksi ne kolme nuorinta lasta eivät isäänsä missään tapauksessa tarvitse ja halua elämäänsä, kunhan teini ja teini tarpeet huomioidaan.
Se että asuu erillään lähekkäin tai vaikka eri alueellakin, ei estä isää näkemästä lapsia mitenkään. Äiti on lapsille usein tärkeä turva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa asua isänsä kanssa ja minut pois kuvioista. Se vaan ei oikein onnistu. On myös pikkusisaruksille tosi ilkeä välillä. Mies ei haluaisi tyttöä sijoitukseen, mutta ei varmaan oikein jää vaihtoehtoja. Tosi moni viranomainen selvästi uskoo tyttöä, mm meidän vauva piti tutkia väitetyn ravistelun jälkeen. Mulla on tosi nöyryytetty olo ja samalla olen myös raivoissani. Ap
No tietysti jokainen väitetty lapsen pahoinpitely tutkitaan, mitä te ihmiset oikein luulette? Että lapset voi itkeä koulussa ja päiväkodissa tulevansa hakatuksi, vanhemmat menee kirkkain silmin selittämään että lapsi valehtelee ja koko asia vain katoaa? Ei niin voi toimia. Jokainen pienikin epäily on pakko tutkia. Ei se tarkoita sitä, että teiniä uskottaisiin sokeasti tai varsinkaan sitä että sillä perusteella voisi syyttää ketään. Mutta viranomaisilla on velvollisuus selvittää ja tutkia. Aina. Siksi se vauvakin tutkittiin - siltä varalta että väite olisikin pitänyt paikkaansa ja jotain olisi löytynyt.
Osa ihmisistä varmasti elää sellaisessa kuplassa että kuvitellaan että ne lasten pahoinpitelyt ja muut kaltoinkohtelut tapahtuu vaan "jossain". Ja että niitä vakavampia tapauksia on vaan ihan silloin tällöin, muuten vaan tosiaan sossut ryystää kahvia ja kiusaa asiakkaita etsimällä mörköjä joka asiakasperheen sängyn alta ja puuttumalla pikkuasioihin parempien töiden puutteessa.
On helppo märistä ja syytellä sossuja kun ei tajuta, kuinka yleistä perheiden pahatkin ongelmat on, eli hyvin todennäköisesti siinä omassakin kerrostalossa/ok-taloalueella on ihan lähellä niitä heikoissa oloissa olevia lapsia. On niin helppo maastoutua tuohon omaan poteroonsa ja olla ymmärtämättä sitä, miksi sossujen on tämän "meidän perheessä on kaikki hyvin"- perheenkin tilanne tutkittava. Kun vain ja ainoastaan sillä tilanteen tarkemmalla perkaamisella saadaan esiin se, että onko tässä nyt oikeasti vaikka se päihdeongelmainen vanhempi joka kaltoinkohtelee lastaan, vai onko asialla dementoitunut mummo joka tekee harhoissaan aiheettomia lasuja naapureistaan kun mummo elää menneisyydessään, jossa lapsena seurasi kuinka naapurin isä ajoi perheensä lumihankeen kirveen kanssa joka tilipäivä. Vai valehteleva teini. Ei asiat selviä mitenkään muuten kuin selvittämällä.
En ole sossu, mutta muuten työn kautta olen ollut tekemisissä näiden asioiden kanssa ja aina kun lukee jotain näitä juttuja vaikka nyt keskustelupalstalta että miten sossu lähtee tekemään jotain selvitystä vaikka kun PK.sta muka on lasu lähtenyt että lapsella on tahroja vaatteissa ja eriparisukat, että kauheeta, kyllä meitä nyt perheenä väärin kohdellaan kun tälläisen resursseja tuhlataan, niin aina mietityttää että voi ihmiset kun tietäisitte mitä tälläisen resupekkalapsen elämä voi pahimmillaan olla. Jos lapsella on likaiset ja rikkinäiset vaatteet niin voi hyvinkin olla että ei taustalla ole mitään isompaa ongelmaa, mutta usein on. Jos näitä avattaisiin julkisesti enemmän (toki vaitiolovelvollisuus huomioiden), miten karua joidenkin lasten elämä voi olla ja millaisista tapaamisista se sosiaalityöntekijän työpäivä oikein koostuu, ymmärtäisivätkö ihmiset sitten paremmin, miksi lasu puuttuu herkästi näihin "pikkuasioihin"?
Meillä on ollut julkisuudessa esim. tv-ohjelmia terveydenhuollon, poliisin, pelastushenkilöstön työstä, joissa tavallinenkin kansa on päässyt kurkistamaan kulissien taakse. On milloin mitäkin henkilöhaastattelua, tehdään lehtijuttuja eri ammateista ym. Miksei sosiaalitoimesta ole mitään vastaavaa? Toki mitään täysin samankaltaista esim. noiden tv-ohjelmien kanssa ei voida tehdä, ei voida mennä filmaamaan jotain huostaanottotilannetta, mutta kai sieltä jotain voisi kertoa? Nyt elää vaan ne tarinat vääränlaisen makaroonilaatikon ja eriparisukkien takia huostatuista lapsista. Kun ei ole faktatietoa, on helppo kitistä keskustelupalstalla siitä, miksi ihmeessä jostain hammalääkäristä tehdään lasu jos unohtaa muutaman ajanvarauksen, kun ei tiedä miten kamalaan kuntoon osa vanhemmista lastensa suun päästää. yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei! Kokoa perhe pöydän ääreen ja kysy tytöltä että todellako olet lyönyt häntä ja ymmärtääkö että hän joutuu lastenkotiin? On aika hankkia hänelle apua. Kyllä tuo kielii pahoista ongelmista kun keksii rikoksia päästönsä. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia tulevaan.
Onpa sairas ehdotus.
Kahden aikuisen ja pikkusisarusten ylivoimalla vastaan yhtä ahdistunutta teiniä joka varmasti tuntee olevansa aivan yksin tässä maailmassa.
Kysykää samoin tein niiltä pikkusisaruksilta että haluavatko eroon isosiskosta, saatte oikein kunnon huutokonsertin.
Kyllä, on järkevää tehdä kivoja asioita yhdessä perheenä.
Ei, ei ole järkevää setviä yhden perheenjäsenen vaikean elämänvaiheen aiheuttamia reaktioita leikki-ikäisten edessä.
Tuo nuorempien lasten manipulointi kuulostaa kyllä niin sairaalta, että teini olisi nyt saatava pois kotoa hinnalla millä hyvänsä. Muuten on kohta yhden sekopäisen teinin asemesta neljä traumatisoitunutta aikuista. Kaikkien lasten kasvettua, siis.
Periaatteessa ei tietenkään ole teinin vika, että on traumatisoitunut äitinsä kanssa. MUTTA tuo nuorempien manipulointi kertoo kyllä siitä, että luonteessa on alun alkaenkin jotain vikaa. Ja vaikkei olisikaan, ei ap yksinään pärjää tuollaisen kanssa.
Eli nyt välittömästi teini lastenkotiin/sijoitukseen/johonkin. Siinä pelastetaan ainakin muut lapset ja teini, jolla tuskin on kovin paljon toivoa, edes vähän todennäköisemmin kuin tilanteessa, että teini jää asumaan vihaamansa ap:n kanssa ja vajoaa koko ajan syvemmälle ja syvemmälle valheeseen ja pahuuteen. Koska sitähän tuo teinin käytös on. Pahuutta. Se, että pahuuden on laukaissut äidin alkoholismi, ei muuta sitä asiaa miksikään.
Ero ei ole ratkaisu: ei ole mitään järkeä rikkoa perhettä kolmelta muulta lapselta vain sen takia, että yksi on oppinut alkoholistiäidiltään sairaat käytösmallit.
Tilanteessa, missä on vain huonoja vaihtoehtoja, täytyy ajatella benthamilaisittain: Suurin mahdollinen etu suurimmalle mahdolliselle joukolle. Ja kuten sanottu, tuskin perheessä eläminen on teininkään etu enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että muutaman vuoden päästä tuo rauhoittuu, mutta se ei sinua varmaan nyt lohduta. Luultavasti teini on siis vihainen ja katkera äitinsä alkoholismista, let me tell you kaikkine ihmeellisine peleineen ja oikkuineen, hillittömine raivareineen ja heitteillejättöineen alkoholistivanhemman kanssa eläminen on silkkaa saatanointia.
En tiedä, voitko sinä yksinäsi tehdä tässä paljoakaan, mopo on tainnut karata jo käsistä. Siksi kannatan tuota jonkun palstailijan ehdottamaa lasun tekemistä. Lastensuojelu ei ole puolueellisesti lapsen puolella heti kättelyssä antamassa sinulle syytettä, vaan he tutkivat tilannetta kyllä ja ehkä heidän kauttaan olisi hyvä saada tyttö vaikka terapiaan käsittelemään ongelmiaan. Luulen, että ammattiavun kanssa hän saa aika nopeasti purettua tätä kehittämäänsä vihasuhdetta sinuun.
Mutta siis onko sillä mun mahdollisesti tekemällä lastensuojeluilmoituksella enää mitään sen kummempaa merkitystä kun ollaan jo lasun asiakkaita teinin sepittelyjen ansiosta? Hänellä on hoitosuhde perheneuvolaan ja kuraattoriin, lisäksi sossuja ollaan tavattu säännöllisesti, yhdessä ja erikseen. Ap
Vastailmoitusten tekeminen on väsynyttä kuraa kun asialla ovat erovanhemmat, sun ei kannata ilmeisesti porukan ainoana vastuullisena aikuisena alkaa sellaiseen leikkiin.
Teillä on se lasu-asiakkuus nyt, siellä palavereissa on oikea paikka tuoda esille se oma näkemys, olla yhteistyössä ja pyytää apua.
Jos kengitte lapsen pellolle, se luultavasti etsii tukijoukkonsa toisista hylätyistä nuorista ja sitten on ihan sattuman varassa että miten tytön käy. Kohti sijoitusta siis jos pävaan pystyt ottamaan tuon tunnollesi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo nuorempien lasten manipulointi kuulostaa kyllä niin sairaalta, että teini olisi nyt saatava pois kotoa hinnalla millä hyvänsä. Muuten on kohta yhden sekopäisen teinin asemesta neljä traumatisoitunutta aikuista. Kaikkien lasten kasvettua, siis.
Periaatteessa ei tietenkään ole teinin vika, että on traumatisoitunut äitinsä kanssa. MUTTA tuo nuorempien manipulointi kertoo kyllä siitä, että luonteessa on alun alkaenkin jotain vikaa. Ja vaikkei olisikaan, ei ap yksinään pärjää tuollaisen kanssa.
Eli nyt välittömästi teini lastenkotiin/sijoitukseen/johonkin. Siinä pelastetaan ainakin muut lapset ja teini, jolla tuskin on kovin paljon toivoa, edes vähän todennäköisemmin kuin tilanteessa, että teini jää asumaan vihaamansa ap:n kanssa ja vajoaa koko ajan syvemmälle ja syvemmälle valheeseen ja pahuuteen. Koska sitähän tuo teinin käytös on. Pahuutta. Se, että pahuuden on laukaissut äidin alkoholismi, ei muuta sitä asiaa miksikään.
Ero ei ole ratkaisu: ei ole mitään järkeä rikkoa perhettä kolmelta muulta lapselta vain sen takia, että yksi on oppinut alkoholistiäidiltään sairaat käytösmallit.
Tilanteessa, missä on vain huonoja vaihtoehtoja, täytyy ajatella benthamilaisittain: Suurin mahdollinen etu suurimmalle mahdolliselle joukolle. Ja kuten sanottu, tuskin perheessä eläminen on teininkään etu enää.
Aa. Jännä määritelmä pahuudesta: 13-vuotias lapsi joka yrittää hallita kaoottista elämäänsä näemmä paskoista telkkarisarjoista poimituilla konsteilla.
Ihminen ei tatvitse kuin yhden hyvän aikuiskontaktin lapsuuteensa selvitäkseen. Tällä lapsella ei näemmä ole yhtäkään, ja vielä kuoro tuntemattomia pipipäitä tuomitsemassa nettipalstalla, eli kyllä, on ihan mahdollista että hän kaiken tällaisen pahuuden jälkeen kehittyy pahaksi itsekin, sitten joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn läpi mitä voisi olla menossa, tässä ei ole tarkoitus syyttää kumpaakaan, vaan katsoa eri kulmia. Tytär ei halua asua kanssasi. Olet täysin tuntematon "vieras" nainen hänelle. Ja jos olet käyttäytynyt ehkä huomaamattasi tylysti, alistavasti tai vaativasti, se voi ahdistaa nuorta, eli täysin nurkkaan ajettu tunne voi olla hänellä. Lisäksi hänellä on teini-ikä jolloin vanhemmista irrottaudutaan ja nuori on yleensä se joka huutaa, aivot kehittyvät. Ehkä hän halusi ymmärrystä ja hyväksyntää (arvostusta ihmisenä) tai ainakin neutraaliutta, ei äitipuolta komentamaan. Aikuisen huuto on haavoittuvalle nuorelle henkistä väkivaltaa, ihmiset ymmärtävät puhetta, mutta haluavat myös antaa oman mielipiteen. Hänellä on jo isä joka on vanhempi, hän ei tarvitse uutta äitiä tai äitipuolta - mutta luottamusta ei saa enää välillenne. Pitäisi vain hyväksyä ettei toinen pidä sinusta, et ehkä itsekään pidä kaikista ihmisistä, jos kemia ei toimi. Häntä rasittaa ehkä pienemmät sisarukset kodissa, koulu ja ehkä stressaa tilanne jossa hän joutui pois omasta kodistaan /asuinalueeltaan. Hän on nyt yrittänyt nyt puolustaa itseään (joskus aikuisilta malli), kun muuta tapaa ei ole. Jos tytär on isompi teini 16-17, voisi harkita hänelle oman asunnon hankkimista positiiviselta, rauhalliselta asuinalueelta (paikasta joka on tuttu tytölle vai isää läheltä) tai jos lähtee opiskelemaan. Isä voi huolehtia että siellä on siivousvälineet, harrastusvälineet joita tytär toivoo, rahaa, vaatetta, tekniset laitteet, lamput ja ruokaa ym. Vaikka päivittäin tyttö voi soittaa isälle, voi tavatakin välillä, ehkä on joku muukin kiva sukulainen tai ystävä tytöllä jne. Jos on nuorempi tytär tai asuntoa ei saada, sitten voit asua erillään miehen kanssa, sinä omien lasten kanssa ja mies tyttären. Ja mies tapaa sinua luonasi. Tulisi kompromissi ja saisit asiat selväksi, uutta kotia voi sisustaa mieleiseksi. Idea siis
Tyttö on kolmentoista, mikä kävi hyvin ilmi jo otsikosta. Miksi kommentoit lukematta?
Tajusit kai, että kaikilla lapsilla on sama isä? Tämä sekavan vuodatuksesi jälkiosa ehdottaa, että koska isoin lapsista erottaisi isän nuoremmista lapsista. KOLMEN nuoremman lapsen pitäisi siis pärjätä ilman isää suurin osa ajasta, että isä saisi pesiä eri kämpässä hankalan teinin kanssa? Paitsi että isä on reissuhommissa, joten yksinkö tämä 13-vuotias siellä asuisi?
Sitäpaitsi kaikki tuollaiset järjestelyt vaan palkitsisi teiniä huonosta käytöksestä. Teini oppisi, että kannattaa käyttäytyä kuin viitapiru, niin saa mitä tahtoo.
Ap:n täytyy nyt tehdä se, että alkaa itse tehdä teinistä lastensuojeluilmoituksia. Ilmaisee kuraattorille, opettajalle, joka paikkaan miten huolissaan on teinin jatkuvasta valehtelusta ja sepittämisestä ja ilmeisesti traumatisoitumisesta. Kertoo, että koska isä on reissuhommissa, ei kykene selviämään välillä aggresiiviseksikin heittäytyvän teinin kanssa.
Tai sitten vaan toimittaa teinin lastenkotiin, sanoo miehelle että ei yksinkertaisesti pärjää teinin kanssa ja koska mies ei ole kotona kasvattamassa teiniä, se on ainoa vaihtoehto.
Ei ole oikein, että muut lapset joutuvat kärsimään siksi että yksi on angstinen teini.
Minua ei kiinnosta väitellä tuntemattoman kommentoijan kanssa aiheesta, en ole täällä väittelemässä vaan auttamassa jollakin idealla - jota ei tarvitse käyttää jos ei halua. Voin kommentoida lukemalla riittävän osan tekstistä. "Sekavuus" johtuu siitä että luet tekstin liian nopeasti ja vain oman näkökulmasi katsoen. Kyllä, lapset pärjäävät ilman isää jokin osan ajasta, onhan isä jo reissuhommissa. Voi asua lähekkäin. Mitä tarkoitat sanalla "pesiä", asua? Isän reissuhommat eivät haittaa teinin asumista mitenkään, jos siellä kotona on muuten asiat kunnossa ja yhteydenpitoon laitteet. -Sinun kypsänä aikuisena pitäisi ymmärtää lapsia ja nuoria varsinkin traumoja kokeneita, ei tuomita "viitapiruiksi" rumasti. Ei ole kyse palkitsemisesta, vaan tilanteen rauhoittamisesta normaaliksi. Miksi haluat syytää nuoret lastenkotiin tai viranomaisille? Lastenkodeissa jotkut käyttävät huumeita ja alkoholia runsaasti, tai voivat ajatua niihin piireihin. Lisäksi työntekijä ei ole omainen, joka pystyy huolehtimaan nuoren tarpeista riittävästi, se on laitosmaista. Teini ei ole tahallaan agressiivinen, vaan hänellä tosiaan aivot kehittyvät vielä ja hän heijastaa aikuisen käytöstä. Jos aletaan väkisin pakottamaan teini äitipuolen kanssa yhteen, siitä ei synny aina hyvää tulosta ja lisäksi pitäisi olla sääntö että äitipuoli jättää nuoren kokonaan rauhaan. Muuten on kohta taas riita. Lisäksi nuorelta ei tarvitse vaatia asioita, joko imuroi tai sitten ei, aikuisena kun lähtee kotoa ehtii tehdä monia kotitöitä vaikka kuinka ja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn läpi mitä voisi olla menossa, tässä ei ole tarkoitus syyttää kumpaakaan, vaan katsoa eri kulmia. Tytär ei halua asua kanssasi. Olet täysin tuntematon "vieras" nainen hänelle. Ja jos olet käyttäytynyt ehkä huomaamattasi tylysti, alistavasti tai vaativasti, se voi ahdistaa nuorta, eli täysin nurkkaan ajettu tunne voi olla hänellä. Lisäksi hänellä on teini-ikä jolloin vanhemmista irrottaudutaan ja nuori on yleensä se joka huutaa, aivot kehittyvät. Ehkä hän halusi ymmärrystä ja hyväksyntää (arvostusta ihmisenä) tai ainakin neutraaliutta, ei äitipuolta komentamaan. Aikuisen huuto on haavoittuvalle nuorelle henkistä väkivaltaa, ihmiset ymmärtävät puhetta, mutta haluavat myös antaa oman mielipiteen. Hänellä on jo isä joka on vanhempi, hän ei tarvitse uutta äitiä tai äitipuolta - mutta luottamusta ei saa enää välillenne. Pitäisi vain hyväksyä ettei toinen pidä sinusta, et ehkä itsekään pidä kaikista ihmisistä, jos kemia ei toimi. Häntä rasittaa ehkä pienemmät sisarukset kodissa, koulu ja ehkä stressaa tilanne jossa hän joutui pois omasta kodistaan /asuinalueeltaan. Hän on nyt yrittänyt nyt puolustaa itseään (joskus aikuisilta malli), kun muuta tapaa ei ole. Jos tytär on isompi teini 16-17, voisi harkita hänelle oman asunnon hankkimista positiiviselta, rauhalliselta asuinalueelta (paikasta joka on tuttu tytölle vai isää läheltä) tai jos lähtee opiskelemaan. Isä voi huolehtia että siellä on siivousvälineet, harrastusvälineet joita tytär toivoo, rahaa, vaatetta, tekniset laitteet, lamput ja ruokaa ym. Vaikka päivittäin tyttö voi soittaa isälle, voi tavatakin välillä, ehkä on joku muukin kiva sukulainen tai ystävä tytöllä jne. Jos on nuorempi tytär tai asuntoa ei saada, sitten voit asua erillään miehen kanssa, sinä omien lasten kanssa ja mies tyttären. Ja mies tapaa sinua luonasi. Tulisi kompromissi ja saisit asiat selväksi, uutta kotia voi sisustaa mieleiseksi. Idea siis
Joo, onneksi ne kolme nuorinta lasta eivät isäänsä missään tapauksessa tarvitse ja halua elämäänsä, kunhan teini ja teini tarpeet huomioidaan.
Se että asuu erillään lähekkäin tai vaikka eri alueellakin, ei estä isää näkemästä lapsia mitenkään. Äiti on lapsille usein tärkeä turva.
Onhan se silti lapsille ihan eri asia, asuuko REISSUHOMMISSA oleva isä -tai mikä hyvänsä isä- kotona, vai isosiskon kanssa kahden.
Et selvästi välitä nuorempien lasten hyvinvoinnista ollenkaan.
Osalle lapsista isä on paljon tärkeämpi kuin äiti. Kun olin lapsi, sisareni oli hyvin hankala. Jos isä olisi muuttanut sen kanssa eri asuntoon, olisin varmasti tuntenut oloni erittäin hylätyksi ja turvattomaksi.
Isä on jo järjestänyt teinille kokemuksen hylätyksi tulemisesta. Ei tarvitse järjestää tasapuolisuuden nimissä nuoremmille lapsille myös.
Mikä oli teinin reaktio ja käytös noiden tutkimusten jälkeen? Ymmärsikö edes, mitä oli tullut satuiltua?