Lue keskustelun säännöt.
Voiko todella mennä niin, että 13v lapsipuoli saa hankittua mulle tuomion pahoinpitelystä vaikka en ole tehnyt mitään?
27.05.2020 |
Miehen lapsi muutti meille pari vuotta sitten äitinsä päihderiippuvuuden takia, ja on aina vihannut minua, jo silloin kun kävi vain lomilla ja joka toinen viikonloppu. Mies on reissutöissä joten olen pääasiassa vastuussa lapsista, tän teinin lisäksi meillä on 3 yhteistä pienempää.
Tyttö on selkeästi ottanut asiakseen tuhota minut, on systemaattisesti esim kuraattorilla kertonut miten hirveä olen, tukistan ja haukun ja pakko syötän häntä kuulemma, myös sanonut että lyön nuorempia lapsia ja ravistelen vauvaa. Mikään ei pidä paikkaansa. Muutaman kerran olen huutanut tytölle, sen myönnän. Meidän kaikista lapsista on tehty ls-ilmoituksia tytön kertoman perusteella. Mies on puolellani, mutta sillä ei tunnu olevan väliä.
Tää on yhtä painajaista, en enää oikein pysty syömään enkä nukkumaan. En tiedä miksi hän niin kovin vihaa minua, ehkä on katkera kun ei voi asua omalla äidillään. Vaadin vain kunnioittavaa käytöstä ja ikätasoisia kotitöitä, tämä tuntuu olevan hänelle liikaa.
Oisko kellään täällä kokemusta mistään vastaavasta?
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa asua isänsä kanssa ja minut pois kuvioista. Se vaan ei oikein onnistu. On myös pikkusisaruksille tosi ilkeä välillä. Mies ei haluaisi tyttöä sijoitukseen, mutta ei varmaan oikein jää vaihtoehtoja. Tosi moni viranomainen selvästi uskoo tyttöä, mm meidän vauva piti tutkia väitetyn ravistelun jälkeen. Mulla on tosi nöyryytetty olo ja samalla olen myös raivoissani. Ap
Ettei vaan olisi niin päin, että sinä haluat tytön pois kuvioista ja "vähän" värittelet hänen tekemisiään? On ihan normaalia, että teini kapinoi ja "vihaa" isän uutta puolisoa. Se on aikuisena vain kestettävä ja siihen on asianmukaisesti puututtava. Se sinun kullanmurusikin tulevat teini-ikään ja voivat ihan samalla tavoin kapinoida. Sijoitus on vaihtoehto vasta sitten, jos aikuiset eivät kykene huolehtimaan lapsesta. Ennen sitä edes yritetään selvittää tilanne ja tarvittaessa hankkia lapselle apua terapiasta tai muusta vastaavasta.
Vihaan näitä "on normaalia että teini vihaa uutta puolisoa". Ei ole. Minä en ole vihannut äidin uutta miestä, eikä vihannut sisarenikaan ja asuimme kyllä hänen kanssaan. Omaan isään verrattuna hän oli kertakaikkinen enkeli. Minulla ei ehtinyt tulla hänen kanssaa mitenkään läheisiä välejä, ja olin hyvin kapinallinen teini-ikäinen eikä minulla ole koskaan ollut äitini kanssa edes normaaleja välejä, mutta en ole varmaan eläissäni sanonut pahaa sanaa hänen uudesta puolisostaan, ei ollut koskaan mitään syytä. Minulla ei ole ollut edes lapsena tapana keksiä ihmisistä perättömiä juttuja.
Sama. Ei tullut mieleenikään vihata äidin tai isän uusia kumppaneita teininä. Tultiin molempien kanssa ihan hyvin toimeen siskoni kanssa. Olemme normaaleja ja tasapainoisia ihmisiä olleet koko ikämme. Toisin on näiden vanhemman kumppania vihaavien laita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän muiden on oikeastaan ihan turha miettiä koko asiaa täällä, kun emme edes voi tietää, mikä tilanne oikeasti on. Sehän voi tietenkin olla juuri noin kuten tuossa sanotaan, mutta aivan yhtä hyvin tilanne voi olla täysin toisenlainenkin, tai voisihan jopa olla, että koko ongelmaa ei edes ole. Ilman toisen osapuolen mielipidettä, ja nimenomaan itsensä kertomana, asiaa on kuitenkin aivan turha veivata pelkästään vain yhden osapuolen yksipuolisen kertomuksen perusteella, tasapuolisuuden ollessa kuitenkin ehdoton vaatimus etenkin lasta tai nuorta koskevissa asioissa!
Sen lisäksi, että meillä kenelläkään ei ole tästä tapauksesta mitään tietoa, tuskin ainakaan täällä kovin monella on tietoa saati ymmärrystä asiaa koskevista lakipykälistäkään. Tietenkin kotijuristiahan on ihan kiva leikkiä joskus, etenkin ilman vastuuta "päätöksistä"...
Kotijuristina voi varmaan lähinnä todeta, että jos tilanne on kuvatunlainen, niin "ei pitäisi mennä niin", tietenkään, mutta lähes mikä tahansahan lienee valitettavasti mahdollista, milloin mihinkin suuntaan... Ehkä kannattaa vielä kuitenkin luottaa siihen, että viranomaiset YLEENSÄ erottavat tällaisissa tapauksissa sen, kuka puhuu totta. Järkevintä olisi kuitenkin varmaan vain selvittää asia kunnolla KOKO perheen kesken, kai siihen nyt normaalit ihmiset sentään pystyvät, kun kerran yhdessäkin ovat - ja tietenkin jättäen myös täysin turhan ja typerän huutamisen väliin, vai auttaako sellainen muka sinun mielestäsi jotakin ihmissuhteen parantamisessa?!
Tässä keskustelussa puidaan asiaa niillä tiedoilla, mitä ap on meille antanut. Se on ihan hyvä lähtökohta eri vaihtoehtojen miettimiseen. Selväksi tuli, ettei tuossa perheessä ole tilanne millään tavalla normaali ja ongelmat eivät varmasti ratkea millään 'koko perheen keskisillä keskusteluilla', koska eivät ole ratkenneet edes tähän asti saadun viranomaisavun avulla.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista. Luin vielä uudelleen nuo pyytämäni lastensuojelun paperit, ja vaikka suoraan ei olla sanottu että nuoremmista lapsista olisi huolta, siellä on kuitenkin lauseita jotka hieman mietityttää, mm. "Äiti on keskustelussa vuolassanainen ja hermostuneen oloinen" - Eikö tämä ole ihan normaalia olla hermostunut jos ei ole tottunut olemaan lasun kanssa tekemisissä ja syytetään asioista joita ei ole tehnyt? Ja sitten meidän 4-vuotiaasta "Lapsi varautunut, haluaisi äidin paikalle", (halusivat siis jututtaa niin etten saanut olla samassa tilassa).
Osaisiko joku asiantuntevampi sanoa kertooko nämä nyt sitten jostain huolesta vai ovatko ns neutraaleja merkintöjä?
Äidistään tyttö ei ole suostunut kuulemma puhumaan yhtään mitään, ei hyvää eikä negaa. Ap
Normaalin perheen ja ongelmaperheen ero on tässä systeemissä siinä, että "ongelma"perhe on joutunut yhteiskunnan tarkkailun alle ja heistä aletaan tekemään asiakirjoja, jossa heitä kuvaillaan ongelmalisoivalla tavalla "äiti hermostunut, lapsi varautunut". Reaktiot, jotka kuitattaisiin muussa tilanteessa olankohautuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piituliitu kirjoitti:
Tunnen henkilökohtaisesti ap:n ja voin sanoa, että tilanne on hankalampi. Ap:n on räjähdysherkkä, voi suutuksissaan läpästä sekä omia että teiniä, siksi pelkää lastensuojelua.
On lämmin äiti vain omilleen lapsilleen, teinille on lähinnä joku aikuinen joka pitää muka huolta, kuitenkaan edes vaatimatta kotiintuloaikoja.Äiti selvästi pelkää jotain? Eli ei ole puhtaita jauhoja pussissa hänelläkään.
Toivottavasti teini saa apua.
Hänelle voisi olla parasta päästä äitipuolen luota turvaan.
Rakkautta ei riitä hänelle, kun isäkin on paljon poissa. Tuskin ap edes haluaa häntä nurkkiinsa.
Lapset vaistoavat myös aikuisen piiloagressiivisuuden ja tilanne voi olla räjähdysherkkä puolin ja toisin!
Minä ainakaan en halua mieheni teiniä kotiini. Vihaamme toisiamme molemminpuolisesti. En ole piiloagressiivinen vaan kertonut tämän suoraan sekä miehelle että tytölle. Tyttö on mielestäni vain sielultaan ilkeä ja pahansuopa - sellaisiakin on. Isänsä puolusti vuosikausia kunnes tyttö teki jotain sellaista joka aukaisi miehenkin silmät.
Mitä tyttö teki?
Äkkiä pesäeroa tuohon, kohta menetät vieraan lapsen takia omat lapsesi. Mies ottaa lasta itselleen vain silloin kun hän on kotona ja suostuu ottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista. Luin vielä uudelleen nuo pyytämäni lastensuojelun paperit, ja vaikka suoraan ei olla sanottu että nuoremmista lapsista olisi huolta, siellä on kuitenkin lauseita jotka hieman mietityttää, mm. "Äiti on keskustelussa vuolassanainen ja hermostuneen oloinen" - Eikö tämä ole ihan normaalia olla hermostunut jos ei ole tottunut olemaan lasun kanssa tekemisissä ja syytetään asioista joita ei ole tehnyt? Ja sitten meidän 4-vuotiaasta "Lapsi varautunut, haluaisi äidin paikalle", (halusivat siis jututtaa niin etten saanut olla samassa tilassa).
Osaisiko joku asiantuntevampi sanoa kertooko nämä nyt sitten jostain huolesta vai ovatko ns neutraaleja merkintöjä?
Äidistään tyttö ei ole suostunut kuulemma puhumaan yhtään mitään, ei hyvää eikä negaa. Ap
Näitä on lisääkin. Tuntuu että mitä enemmän luen ja pyörittelen näitä sanamuotoja päässäni, sen vainoharhaisemmaksi tulen.
"(Tyttö) tulee koulusta kotiin , äiti ottaa hänet kivasti vastaan. Tyttö vaikuttaa vaisulta, menee omaan huoneeseen. Ei halua osallistua keskusteluun."
" (Tyttö)kertonut tapahtuneista asioista selkeästi ja johdonmukaisesti".
"Äidin ja isän kertoman mukaan perheessä ei ole väkivaltaa".
"(3-vuotias) ei ota katsekontaktia. Keskittyy leluunsa. Siististi puettu".
"Äiti kertoo uupumuksestaan (HUOM en ole ikinä sanonut että olen uupunut,vaan väsynyt tähän kyseiseen tilanteeseen), on kovin emotionaalisen oloinen".
Onko ihan perussettiä, osaisko joku lasu-sos.tt vastata? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin on tärkeää, että olet yhteistyöhaluinen sossujen ja muiden kanssa. Tottakai heidän pitää tutkia tuommoiset väitteet, järkyttävä ajatuskin, että ei tutkittaisi! Äiti pahoinpitelee lapsiaan ja teinin huoli kuitattaisiin murrosikäisen temppuiluna, eihän se niin voi mennä. Tässä tapauksessa vauvasta ei varmaan löydy ravistelun merkkejä ja pienempien lasten ja kaikkien muiden kertomukset tukevat sinun tarinaasi, joten vaikea uskoa että oikeasti joutuisit mihinkään syytteeseen. Jos alat kiukutella sossuille ja koululle, se näyttäytyy kyllä vähintäänkin epäilyttävänä, joten suosittelen avoimuutta ja yhteistyötä. Tytölle pitää saada apua, ja parhaiten se onnistuu kun kerrot tilanteestanne rehellisesti.
Siis anteeksi nyt mutta millä perusteella väärästä syytöksestä suuttuminen on epäilyttävää? Se on normaali reaktio.
Kyllä tästä saa ja pitääkin suuttua. On suututtava suoraan lapselle ja sanottava, että nyt lähdetään selvittämään viranomaisten kanssa nämä väitteet. Että on täysin väärin valehdella. On myös tehtävä tiettäväksi, mitä vääristä syytöksistä seuraa viimeistään, kun lapsi täyttää 15. Tai itseasiassa nuoremmistakin voi tehdä rikosilmoituksen, mutta he eivät saa suoraa rangaistusta. On tehtävä selväksi, kuinka paha asia on näin valehdella ja manipuloida. Tällainen lapsi/nuori tarvitsee psykiatrista apua.
Vauvapalstalla (ja myös ihan irl) törmää käsittämättömän usein siihen, että lasun kanssa on päädytty asioimaan siitä syystä että teini on mennyt koulussa/lääkärille/th.lle/nuorisotyölle selittelemään jotain valheita kotielämästään esim. nyt vaikka sen toivossa että sossu maksaa hänelle asunnon ja pääsee asumaan omilleen. Niin _aina_ se vanhemman reaktio on se suuttumus ja raivo sitä sossua kohtaan että kyllä tässä nyt koko perhe traumatisoituu sossujen toiminnasta kun jouduttiin koko perheenä näitä _oman lapsen_ sepittämiä valheita käymään läpi.
Ymmärrän, että tilanne on varmaan ahdistava kun yhtäkkiä kotisohvalla istuu pari tanttaa, jotka vakavalla naamalla alkaa kysellä että niin, teidän mirkku-petteri oli kertonut kuraattorille että hänellä on täällä kotona paha olla kun on kaikenlaista ongelmaa, käydäänpä läpi nyt näitä että mitenkäs tää teidän perhe-elämä kaikkinensa nyt menee että tarviikos tehdä jotain. Varmasti ahdistaa, kiukuttaa ja pelottaakin. Mutta miksi herranjestas se käännetään niin että se tilanne on niiden työkseen tälläisiä asioita selvittävien vika, eikä suhtauduta niinkuin tuossa ylläoleva ^ kirjoitti? Eli pistettäisiin se teini ottamaan vastuu siitä teostaan, eikä vastuuteta sen teinin valehtelusta esim. niitä sossuja.
Tässäkin ketjussa ymmärrän että on varmasti aivan kauhistuttava tilanne kun AP.n vauva on tultu hakemaan tutkittavaksi valheellisin perustein. Mutta sitä en käsitä, kuinka joku saa tämänkin käännettyä siihen että "tyh mät sossut vaan kiusaa kun tälläsiä tutkii". Eikö ihmiset oikeasti tajua että usein juuri näin ne lapsia ihan oikeasti kaltoinkohtelevat vanhemmat saadaan selville? Kun ei kellään ole sitä kristallipalloa josta voisi katsoa että niin, tää yannica 13v on just se valehtelija kun se sanoo että äitipuoli ravisti pikkusiskoa kun pikkusisko ei lopettanut itkemistä ja sitten tää yessica 13v puhuukin totta kun se sanoo että äitipuoli ravisti pikkusiskoa kun pikkusisko ei lopettanut itkemistä. Mun käsittääkseni se on juurikin sen parjatun lasun tehtävä selvittää, mikä on se totuus ja pohtia, mitä sitten tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin täältä ihan ekoilta sivuilta, että mikä hemmetin typeryys tämä ajatuskuvio on: talossa asuu kaksi aikuista, joilla on kolme yhteistä lasta ja sitten miehen edellisestä liitosta teini-ikäinen. Mutta talossa asuva nainen ei ole missään vastuussa tästä nuoresta, vaan ainostaan nuoren isä ja päihdeongelmainen äiti ovat?
Onko ap jotenkin ulkoistettu tilanteesta, tai halunnut itse ulkoistaa, ja olettaa että kaikki muut hoitaa tilanteen, ja hänelle kuuluu vain velvollisuus välittää omista lapsistaan?
Ei mikään ihme, että tässä maassa monet nuoret voi huonosti. Heistä ei edes välitä kukaan.
Tuo äidin leipominen uupuneeksi kuulostaa vähän pahalta. Sillä perusteella ne yleensä yrittävät asiakkuutta. Pidä huolta että tuot ilmi että sinulla on loistavat tukiverkot etkä ole väsynyt ja olet henkisesti vakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa asua isänsä kanssa ja minut pois kuvioista. Se vaan ei oikein onnistu. On myös pikkusisaruksille tosi ilkeä välillä. Mies ei haluaisi tyttöä sijoitukseen, mutta ei varmaan oikein jää vaihtoehtoja. Tosi moni viranomainen selvästi uskoo tyttöä, mm meidän vauva piti tutkia väitetyn ravistelun jälkeen. Mulla on tosi nöyryytetty olo ja samalla olen myös raivoissani. Ap
No tietysti jokainen väitetty lapsen pahoinpitely tutkitaan, mitä te ihmiset oikein luulette? Että lapset voi itkeä koulussa ja päiväkodissa tulevansa hakatuksi, vanhemmat menee kirkkain silmin selittämään että lapsi valehtelee ja koko asia vain katoaa? Ei niin voi toimia. Jokainen pienikin epäily on pakko tutkia. Ei se tarkoita sitä, että teiniä uskottaisiin sokeasti tai varsinkaan sitä että sillä perusteella voisi syyttää ketään. Mutta viranomaisilla on velvollisuus selvittää ja tutkia. Aina. Siksi se vauvakin tutkittiin - siltä varalta että väite olisikin pitänyt paikkaansa ja jotain olisi löytynyt.
Vain lasu toimii noin, ei poliisi. En minä voi mennä ilman todisteita syyttämään naapuria murhaajaksi. Kukaan ei tutki yhtään mitään. Sen sijaan lasulle voi väittää mitä vain, ne tutkii aina. Ei mene ihan oikein.
No mikä tässä ei sinusta mene oikein? Väitettyjä lasten pahoipitelyjä ei pitäisi edes lastensuojelussa tutkia, ellei ilmoituksen tekijä ole ensin itse saanut kerättyä konkreettisia todisteita pahoinpitelystä? Huh, onneksi sinä et päätä näistä asioista.
No poliisin ne pitäisi tutkiakin eikä lasun! Poliisilla on tutkimismenetelmät ja kansalaisella oikeusturva eli muutoksenhakukeinot. Haloo.
No poliisihan ne tutkiikin, ja itse asiassa lääkärikin. Ja se lasu. Kaikki yhdessä. Jos rikosta tosiaan epäillään. Vaikka sulla nyt tuntuukin olevan kummallisen vahva luotto toiseen viranomaiseen (poliisi) ja toiseen ei yhtään (lasu), niin todellisuudessa kyllä joku vuosia lastensuojelutyötä tehnyt ja laajasti kaltoinkohdeltuja lapsia tavannut sossu on kyllä varmaan kuitenkin parempi arvioimaan ja selvittämään tilannetta että pitääkö asiaa viedä tarkemmin tutkittavaksi, kuin joku partiopoliisi, jonka asiakkaat harvemmin on lapsia eikä koulutuskaan varmaan kovin hyvin näihin tilanteisiin vastaa?
Enkä oikein ymmärrä, mikä ero olisi muka lasun ja poliisin selvitystyöllä? Että "teini sepostaa omiaan pahoinpitelystä+lasu tutkii=aikauhee, hirvee tilanne, pysyvät traumat" vs. "teini sepostaa omiaan pahoinpitelystä+poliisi tutkii=ai kun kiva kun tutkittiin, kyllähän tälläiset pitää selvittää, ottaisiko poliisisetät vähän nisua kaffeen kanssa kun jutellaan asiasta?" Juupa juu. Eikö se ole ihan sama, millä tittelillä asiaa selvitetään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista. Luin vielä uudelleen nuo pyytämäni lastensuojelun paperit, ja vaikka suoraan ei olla sanottu että nuoremmista lapsista olisi huolta, siellä on kuitenkin lauseita jotka hieman mietityttää, mm. "Äiti on keskustelussa vuolassanainen ja hermostuneen oloinen" - Eikö tämä ole ihan normaalia olla hermostunut jos ei ole tottunut olemaan lasun kanssa tekemisissä ja syytetään asioista joita ei ole tehnyt? Ja sitten meidän 4-vuotiaasta "Lapsi varautunut, haluaisi äidin paikalle", (halusivat siis jututtaa niin etten saanut olla samassa tilassa).
Osaisiko joku asiantuntevampi sanoa kertooko nämä nyt sitten jostain huolesta vai ovatko ns neutraaleja merkintöjä?
Äidistään tyttö ei ole suostunut kuulemma puhumaan yhtään mitään, ei hyvää eikä negaa. ApNäitä on lisääkin. Tuntuu että mitä enemmän luen ja pyörittelen näitä sanamuotoja päässäni, sen vainoharhaisemmaksi tulen.
"(Tyttö) tulee koulusta kotiin , äiti ottaa hänet kivasti vastaan. Tyttö vaikuttaa vaisulta, menee omaan huoneeseen. Ei halua osallistua keskusteluun."
" (Tyttö)kertonut tapahtuneista asioista selkeästi ja johdonmukaisesti".
"Äidin ja isän kertoman mukaan perheessä ei ole väkivaltaa".
"(3-vuotias) ei ota katsekontaktia. Keskittyy leluunsa. Siististi puettu".
"Äiti kertoo uupumuksestaan (HUOM en ole ikinä sanonut että olen uupunut,vaan väsynyt tähän kyseiseen tilanteeseen), on kovin emotionaalisen oloinen".
Onko ihan perussettiä, osaisko joku lasu-sos.tt vastata? Ap
No kyllähän tuo valitettavasti huonolle vaikuttaa. Ja mielestäni on erittäin normaali reaktio olla hermostunut, jos syytetään väkivallasta. Kuka ei olisi? No ehkä joku persoonallisuushäiriöinen osaa feikata rauhallista tilanteessa kuin tilanteessa.
Onko mitenkään mahdollista, että teinille tehdään selväksi että hänen laittaminen nuorisokotiin on yksi vaihtoehto jos ei ala paremmin sujumaan yhteiselo? Miten teini suhtautuu muihin lapsiin, antaako olla rauhassa, kiusaako? En jättäisi näiden jälkeen ainakaan vauvan kanssa kahden...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna ottaisin omat lapseni ja häipyisin, ainakin väliaikaisesti.,vaikka se antaakin teinille väärän signaalin että valehtelemalla ja manipuloimalla saa tahtonsa läpi. En halua pelotella mutta ei tuosta välttämättä pitkä matka ole siihen että menetät omatkin lapsesi. Tuo "uupumus" on aika vaarallinen sana. Etenkin kun sinulla noin monta pientä ja oireileva teini. Jatkossa ainakin pyydä saada nauhoittaa keskustelut etteivät voi (tahallaan tai vahingossa) vääristellä sanojasi. Tsemppiä! Ihan hirveä tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista. Luin vielä uudelleen nuo pyytämäni lastensuojelun paperit, ja vaikka suoraan ei olla sanottu että nuoremmista lapsista olisi huolta, siellä on kuitenkin lauseita jotka hieman mietityttää, mm. "Äiti on keskustelussa vuolassanainen ja hermostuneen oloinen" - Eikö tämä ole ihan normaalia olla hermostunut jos ei ole tottunut olemaan lasun kanssa tekemisissä ja syytetään asioista joita ei ole tehnyt? Ja sitten meidän 4-vuotiaasta "Lapsi varautunut, haluaisi äidin paikalle", (halusivat siis jututtaa niin etten saanut olla samassa tilassa).
Osaisiko joku asiantuntevampi sanoa kertooko nämä nyt sitten jostain huolesta vai ovatko ns neutraaleja merkintöjä?
Äidistään tyttö ei ole suostunut kuulemma puhumaan yhtään mitään, ei hyvää eikä negaa. ApNäitä on lisääkin. Tuntuu että mitä enemmän luen ja pyörittelen näitä sanamuotoja päässäni, sen vainoharhaisemmaksi tulen.
"(Tyttö) tulee koulusta kotiin , äiti ottaa hänet kivasti vastaan. Tyttö vaikuttaa vaisulta, menee omaan huoneeseen. Ei halua osallistua keskusteluun."
" (Tyttö)kertonut tapahtuneista asioista selkeästi ja johdonmukaisesti".
"Äidin ja isän kertoman mukaan perheessä ei ole väkivaltaa".
"(3-vuotias) ei ota katsekontaktia. Keskittyy leluunsa. Siististi puettu".
"Äiti kertoo uupumuksestaan (HUOM en ole ikinä sanonut että olen uupunut,vaan väsynyt tähän kyseiseen tilanteeseen), on kovin emotionaalisen oloinen".
Onko ihan perussettiä, osaisko joku lasu-sos.tt vastata? Ap
No kyllähän tuo valitettavasti huonolle vaikuttaa. Ja mielestäni on erittäin normaali reaktio olla hermostunut, jos syytetään väkivallasta. Kuka ei olisi? No ehkä joku persoonallisuushäiriöinen osaa feikata rauhallista tilanteessa kuin tilanteessa.
Onko mitenkään mahdollista, että teinille tehdään selväksi että hänen laittaminen nuorisokotiin on yksi vaihtoehto jos ei ala paremmin sujumaan yhteiselo? Miten teini suhtautuu muihin lapsiin, antaako olla rauhassa, kiusaako? En jättäisi näiden jälkeen ainakaan vauvan kanssa kahden...
Kirjoitinkin tuolla jossain aiemmin että on ilkeä pienemmille, lähinnä siten että usuttaa 3- ja 4-vuotiaita toisiaan vastaan ja lietsoo riitoja, suosii toista esim ottamalla omaan huoneeseensa joka pienille iso juttu, niin että toinen jätetään ulos. Välillä on herttainen, seuraavassa hetkessä itkettää. Kumpikin ihailee isosiskoa joten ovat helppoja kohteita. Näistä on puhuttu, ei mitään apua, pahenee vaan. Vauvaa en ole enää hetkeen uskaltanut jättää samaan huoneeseen vahtimatta, sen jälkeen kun ne ravistelusyytökset tuli ilmi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista. Luin vielä uudelleen nuo pyytämäni lastensuojelun paperit, ja vaikka suoraan ei olla sanottu että nuoremmista lapsista olisi huolta, siellä on kuitenkin lauseita jotka hieman mietityttää, mm. "Äiti on keskustelussa vuolassanainen ja hermostuneen oloinen" - Eikö tämä ole ihan normaalia olla hermostunut jos ei ole tottunut olemaan lasun kanssa tekemisissä ja syytetään asioista joita ei ole tehnyt? Ja sitten meidän 4-vuotiaasta "Lapsi varautunut, haluaisi äidin paikalle", (halusivat siis jututtaa niin etten saanut olla samassa tilassa).
Osaisiko joku asiantuntevampi sanoa kertooko nämä nyt sitten jostain huolesta vai ovatko ns neutraaleja merkintöjä?
Äidistään tyttö ei ole suostunut kuulemma puhumaan yhtään mitään, ei hyvää eikä negaa. ApNäitä on lisääkin. Tuntuu että mitä enemmän luen ja pyörittelen näitä sanamuotoja päässäni, sen vainoharhaisemmaksi tulen.
"(Tyttö) tulee koulusta kotiin , äiti ottaa hänet kivasti vastaan. Tyttö vaikuttaa vaisulta, menee omaan huoneeseen. Ei halua osallistua keskusteluun."
" (Tyttö)kertonut tapahtuneista asioista selkeästi ja johdonmukaisesti".
"Äidin ja isän kertoman mukaan perheessä ei ole väkivaltaa".
"(3-vuotias) ei ota katsekontaktia. Keskittyy leluunsa. Siististi puettu".
"Äiti kertoo uupumuksestaan (HUOM en ole ikinä sanonut että olen uupunut,vaan väsynyt tähän kyseiseen tilanteeseen), on kovin emotionaalisen oloinen".
Onko ihan perussettiä, osaisko joku lasu-sos.tt vastata? Ap
No kyllähän tuo valitettavasti huonolle vaikuttaa. Ja mielestäni on erittäin normaali reaktio olla hermostunut, jos syytetään väkivallasta. Kuka ei olisi? No ehkä joku persoonallisuushäiriöinen osaa feikata rauhallista tilanteessa kuin tilanteessa.
Onko mitenkään mahdollista, että teinille tehdään selväksi että hänen laittaminen nuorisokotiin on yksi vaihtoehto jos ei ala paremmin sujumaan yhteiselo? Miten teini suhtautuu muihin lapsiin, antaako olla rauhassa, kiusaako? En jättäisi näiden jälkeen ainakaan vauvan kanssa kahden...
Kirjoitinkin tuolla jossain aiemmin että on ilkeä pienemmille, lähinnä siten että usuttaa 3- ja 4-vuotiaita toisiaan vastaan ja lietsoo riitoja, suosii toista esim ottamalla omaan huoneeseensa joka pienille iso juttu, niin että toinen jätetään ulos. Välillä on herttainen, seuraavassa hetkessä itkettää. Kumpikin ihailee isosiskoa joten ovat helppoja kohteita. Näistä on puhuttu, ei mitään apua, pahenee vaan. Vauvaa en ole enää hetkeen uskaltanut jättää samaan huoneeseen vahtimatta, sen jälkeen kun ne ravistelusyytökset tuli ilmi. Ap
Tuohan on ihan persoonallisuushäiriöinen. Kunnon psykopaatin alku. Pelasta omat lapsesi!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa asua isänsä kanssa ja minut pois kuvioista. Se vaan ei oikein onnistu. On myös pikkusisaruksille tosi ilkeä välillä. Mies ei haluaisi tyttöä sijoitukseen, mutta ei varmaan oikein jää vaihtoehtoja. Tosi moni viranomainen selvästi uskoo tyttöä, mm meidän vauva piti tutkia väitetyn ravistelun jälkeen. Mulla on tosi nöyryytetty olo ja samalla olen myös raivoissani. Ap
No tietysti jokainen väitetty lapsen pahoinpitely tutkitaan, mitä te ihmiset oikein luulette? Että lapset voi itkeä koulussa ja päiväkodissa tulevansa hakatuksi, vanhemmat menee kirkkain silmin selittämään että lapsi valehtelee ja koko asia vain katoaa? Ei niin voi toimia. Jokainen pienikin epäily on pakko tutkia. Ei se tarkoita sitä, että teiniä uskottaisiin sokeasti tai varsinkaan sitä että sillä perusteella voisi syyttää ketään. Mutta viranomaisilla on velvollisuus selvittää ja tutkia. Aina. Siksi se vauvakin tutkittiin - siltä varalta että väite olisikin pitänyt paikkaansa ja jotain olisi löytynyt.
Vain lasu toimii noin, ei poliisi. En minä voi mennä ilman todisteita syyttämään naapuria murhaajaksi. Kukaan ei tutki yhtään mitään. Sen sijaan lasulle voi väittää mitä vain, ne tutkii aina. Ei mene ihan oikein.
No mikä tässä ei sinusta mene oikein? Väitettyjä lasten pahoipitelyjä ei pitäisi edes lastensuojelussa tutkia, ellei ilmoituksen tekijä ole ensin itse saanut kerättyä konkreettisia todisteita pahoinpitelystä? Huh, onneksi sinä et päätä näistä asioista.
No poliisin ne pitäisi tutkiakin eikä lasun! Poliisilla on tutkimismenetelmät ja kansalaisella oikeusturva eli muutoksenhakukeinot. Haloo.
No poliisihan ne tutkiikin, ja itse asiassa lääkärikin. Ja se lasu. Kaikki yhdessä. Jos rikosta tosiaan epäillään. Vaikka sulla nyt tuntuukin olevan kummallisen vahva luotto toiseen viranomaiseen (poliisi) ja toiseen ei yhtään (lasu), niin todellisuudessa kyllä joku vuosia lastensuojelutyötä tehnyt ja laajasti kaltoinkohdeltuja lapsia tavannut sossu on kyllä varmaan kuitenkin parempi arvioimaan ja selvittämään tilannetta että pitääkö asiaa viedä tarkemmin tutkittavaksi, kuin joku partiopoliisi, jonka asiakkaat harvemmin on lapsia eikä koulutuskaan varmaan kovin hyvin näihin tilanteisiin vastaa?
Enkä oikein ymmärrä, mikä ero olisi muka lasun ja poliisin selvitystyöllä? Että "teini sepostaa omiaan pahoinpitelystä+lasu tutkii=aikauhee, hirvee tilanne, pysyvät traumat" vs. "teini sepostaa omiaan pahoinpitelystä+poliisi tutkii=ai kun kiva kun tutkittiin, kyllähän tälläiset pitää selvittää, ottaisiko poliisisetät vähän nisua kaffeen kanssa kun jutellaan asiasta?" Juupa juu. Eikö se ole ihan sama, millä tittelillä asiaa selvitetään?
Muutoksenhakukeinot eli oikeusturva on täysin eri! Sossujen kanssa sellaista ei ole. Poliisin kanssa voidaan tutkia 3:ssa oikeusasteessa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista. Luin vielä uudelleen nuo pyytämäni lastensuojelun paperit, ja vaikka suoraan ei olla sanottu että nuoremmista lapsista olisi huolta, siellä on kuitenkin lauseita jotka hieman mietityttää, mm. "Äiti on keskustelussa vuolassanainen ja hermostuneen oloinen" - Eikö tämä ole ihan normaalia olla hermostunut jos ei ole tottunut olemaan lasun kanssa tekemisissä ja syytetään asioista joita ei ole tehnyt? Ja sitten meidän 4-vuotiaasta "Lapsi varautunut, haluaisi äidin paikalle", (halusivat siis jututtaa niin etten saanut olla samassa tilassa).
Osaisiko joku asiantuntevampi sanoa kertooko nämä nyt sitten jostain huolesta vai ovatko ns neutraaleja merkintöjä?
Äidistään tyttö ei ole suostunut kuulemma puhumaan yhtään mitään, ei hyvää eikä negaa. ApNäitä on lisääkin. Tuntuu että mitä enemmän luen ja pyörittelen näitä sanamuotoja päässäni, sen vainoharhaisemmaksi tulen.
"(Tyttö) tulee koulusta kotiin , äiti ottaa hänet kivasti vastaan. Tyttö vaikuttaa vaisulta, menee omaan huoneeseen. Ei halua osallistua keskusteluun."
" (Tyttö)kertonut tapahtuneista asioista selkeästi ja johdonmukaisesti".
"Äidin ja isän kertoman mukaan perheessä ei ole väkivaltaa".
"(3-vuotias) ei ota katsekontaktia. Keskittyy leluunsa. Siististi puettu".
"Äiti kertoo uupumuksestaan (HUOM en ole ikinä sanonut että olen uupunut,vaan väsynyt tähän kyseiseen tilanteeseen), on kovin emotionaalisen oloinen".
Onko ihan perussettiä, osaisko joku lasu-sos.tt vastata? Ap
No kyllähän tuo valitettavasti huonolle vaikuttaa. Ja mielestäni on erittäin normaali reaktio olla hermostunut, jos syytetään väkivallasta. Kuka ei olisi? No ehkä joku persoonallisuushäiriöinen osaa feikata rauhallista tilanteessa kuin tilanteessa.
Onko mitenkään mahdollista, että teinille tehdään selväksi että hänen laittaminen nuorisokotiin on yksi vaihtoehto jos ei ala paremmin sujumaan yhteiselo? Miten teini suhtautuu muihin lapsiin, antaako olla rauhassa, kiusaako? En jättäisi näiden jälkeen ainakaan vauvan kanssa kahden...
Kirjoitinkin tuolla jossain aiemmin että on ilkeä pienemmille, lähinnä siten että usuttaa 3- ja 4-vuotiaita toisiaan vastaan ja lietsoo riitoja, suosii toista esim ottamalla omaan huoneeseensa joka pienille iso juttu, niin että toinen jätetään ulos. Välillä on herttainen, seuraavassa hetkessä itkettää. Kumpikin ihailee isosiskoa joten ovat helppoja kohteita. Näistä on puhuttu, ei mitään apua, pahenee vaan. Vauvaa en ole enää hetkeen uskaltanut jättää samaan huoneeseen vahtimatta, sen jälkeen kun ne ravistelusyytökset tuli ilmi. Ap
Hei, nyt ihan oikeasti, tilanne on vakava. Vaikka mies ei sitä näe ja on ihan munaton, niin pelasta sinä itsesi ja lapsesi.
Nää lapsipuolet on kyllä av-keskusteluissa aina ihmeesti jotain pyhiä lehmiä. Kuka aidosti jaksais tuollaista kovin pitkään mitä ap on kertonut? Itse en varmasti viikkoakaan. Ja teen sentään töitäkin lasten ja nuorten parissa, joten monenlainen käytös on tuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kaikki pelkää sossua? Tutun poika otti kättä pidempää ja uhkaili äitipuolta. Äitipuoli muutti pois ja teki lasun, ja siellä vaan kuitattiin se tilanne "pikku riitana" eikä johtanut mihinkään. Äitipuoli on äärettömän kultainen ja pidetty, tiedän hänen ja pojan isän kertomana ettei aiheuttanut tilannetta, ja sairastui stressireaktioon tuon päällekarkauksen jälkeen. Tuo poika on käynyt useita kertoja muidenkin päälle, mm. koulukaveriensa, lintsasi viikottain jne. Isä ei pärjää eikä sossu puutu.
Vai onko näissä isoja paikkakuntakohtaisia eroja? Ei saisi olla, toimintatavat pitäisi olla samat. Meillä täällä kaupungissa on kouluissakin tuntirajat mitä voi olla pois jonka jälkeen koulu lähtee selvittämään tilannetta. Tuolla maalla tuo poika oli viikottain pois (ennen koronaa siis) eikä koulusta puututtu ollenkaan.
Minun tuntumani on, että on suuria eroja eri kaupungeissa ja varmaan ihan sosiaalityöntekijästäkin riippuen
. On alkoholistivanhempia, joiden lapset ihan heitteillä, lasuja tehdään useita ja koskaan mihinkään ei oikeastaan puututa ja meno jatkuu yhtä pahana. Ja sitten taas ihan normaalissa uupumuksessa vaikkapa koliikkivauvan ja isomman lapsen kanssa, jos ei hoitoapua läheisistä ole tarjolla, ensimmäiseksi tarjotaan jotain vapaaehtoista sijoitusta, sen sijaan että olisi vaikka kodinhoitaja kerran viikossa että vanhemmat saisi nukkua muutaman tunnin.
Olen aiemmin ajatellut, että sos.toimessa on asiallista ja ammattitaitoista porukkaa, kun omat sos.työntekijäkaverit tällaisia tuntuvat olevan, mutta kyllä siellä melko kummallisia tapauksia tuntuu olevan.
Joskus on käynyt mielessä, että jätetäänkö oikeasti uhkaavien alkkis/narkki/jengivanhempien lapset hoitamatta, tai ainakin uostaanottoa vältetään, koska siitä seuraisi sos.työntekijälle uhkaa/vaaraa ja sitten lievempiä tapauksia hoidetaan isolla tarmolla ja sillä ikäänkuin pestään omaatuntoa puhtaaksi siitä ettei ole puututtu noihin vaikeimpiin perheisiin, "kyllä minä kuitenkin sen ja sen hoidin ja autoin, vaiken sitä narkki-Pasin lasta uskaltanutkaan auttaa enempää".
Jätetään, aiheesta oli tällä viikolla juttua uutisissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa asua isänsä kanssa ja minut pois kuvioista. Se vaan ei oikein onnistu. On myös pikkusisaruksille tosi ilkeä välillä. Mies ei haluaisi tyttöä sijoitukseen, mutta ei varmaan oikein jää vaihtoehtoja. Tosi moni viranomainen selvästi uskoo tyttöä, mm meidän vauva piti tutkia väitetyn ravistelun jälkeen. Mulla on tosi nöyryytetty olo ja samalla olen myös raivoissani. Ap
No tietysti jokainen väitetty lapsen pahoinpitely tutkitaan, mitä te ihmiset oikein luulette? Että lapset voi itkeä koulussa ja päiväkodissa tulevansa hakatuksi, vanhemmat menee kirkkain silmin selittämään että lapsi valehtelee ja koko asia vain katoaa? Ei niin voi toimia. Jokainen pienikin epäily on pakko tutkia. Ei se tarkoita sitä, että teiniä uskottaisiin sokeasti tai varsinkaan sitä että sillä perusteella voisi syyttää ketään. Mutta viranomaisilla on velvollisuus selvittää ja tutkia. Aina. Siksi se vauvakin tutkittiin - siltä varalta että väite olisikin pitänyt paikkaansa ja jotain olisi löytynyt.
Vain lasu toimii noin, ei poliisi. En minä voi mennä ilman todisteita syyttämään naapuria murhaajaksi. Kukaan ei tutki yhtään mitään. Sen sijaan lasulle voi väittää mitä vain, ne tutkii aina. Ei mene ihan oikein.
No mikä tässä ei sinusta mene oikein? Väitettyjä lasten pahoipitelyjä ei pitäisi edes lastensuojelussa tutkia, ellei ilmoituksen tekijä ole ensin itse saanut kerättyä konkreettisia todisteita pahoinpitelystä? Huh, onneksi sinä et päätä näistä asioista.
No poliisin ne pitäisi tutkiakin eikä lasun! Poliisilla on tutkimismenetelmät ja kansalaisella oikeusturva eli muutoksenhakukeinot. Haloo.
No poliisihan ne tutkiikin, ja itse asiassa lääkärikin. Ja se lasu. Kaikki yhdessä. Jos rikosta tosiaan epäillään. Vaikka sulla nyt tuntuukin olevan kummallisen vahva luotto toiseen viranomaiseen (poliisi) ja toiseen ei yhtään (lasu), niin todellisuudessa kyllä joku vuosia lastensuojelutyötä tehnyt ja laajasti kaltoinkohdeltuja lapsia tavannut sossu on kyllä varmaan kuitenkin parempi arvioimaan ja selvittämään tilannetta että pitääkö asiaa viedä tarkemmin tutkittavaksi, kuin joku partiopoliisi, jonka asiakkaat harvemmin on lapsia eikä koulutuskaan varmaan kovin hyvin näihin tilanteisiin vastaa?
Enkä oikein ymmärrä, mikä ero olisi muka lasun ja poliisin selvitystyöllä? Että "teini sepostaa omiaan pahoinpitelystä+lasu tutkii=aikauhee, hirvee tilanne, pysyvät traumat" vs. "teini sepostaa omiaan pahoinpitelystä+poliisi tutkii=ai kun kiva kun tutkittiin, kyllähän tälläiset pitää selvittää, ottaisiko poliisisetät vähän nisua kaffeen kanssa kun jutellaan asiasta?" Juupa juu. Eikö se ole ihan sama, millä tittelillä asiaa selvitetään?
Siis meidän tapauksessa ainakin meni niin, että sosiaalipäivystyksestä tupsahti kaksi sossua ovelle, jotka kertoivat että nyt on syytä epäillä vauvaa ravistellun ja hänet täytyi lähteä viemään saman tien päivystykseen (jossa lääkäri tutki mm silmänpohjat) . Jos en olisi suostunut, olisivat kuulemma konsultoineet poliisia, eli käytännössä vaihtoehtoja ei ollut. Ravistelun merkkejä ei löytynyt, joten rikosilmoitusta ei sitten tehty. Oli tuo sellainen shokki että vaikea kuvailla, vaikka tottakai ymmärrän että tekevät vain työtään. Myös 3- ja 4-vuotiasta oli teini väittänyt että hakkaan, mutta se sossujen jutustelu heidän kanssa riitti,kun ei mitään ulkoisia jälkiä ei ollut eivätkä lapset olleet mitenkään ilmaisseet kokeneensa väkivaltaa (keskustelutilanne molempien kanssa erikseen, jossa minä tai mies ei saatu olla paikalla). Ap
Ollaan me puhuttu, mutta selkeästi miestä ja mua itteeki hämää se kun hän on välillä niin herttainen. Ymmärrän kyllä että mies haluaa uskoa tilanteen korjautuvan itsestään, koska "murrosikäiset ovat ailahtelevia". Varmasti kokee voimattomuutta ja minä miestä kohtaan vihaakin kun on jättänyt mut niin yksin tilanteessa. Mutta pakkohan sen on töissä käydä. Kyllä mulla riittää teinille empatiaa hyvinkin pitkälle mitä omaan kohteluuni tulee, mutta siinä vaiheessa kun on ilkeä pienille sisaruksille ja tällä hetkellä olen alkanut jopa pelätä että voisi satuttaa fyysisestikin, se on raskainta. Ap