Mitä ootte tehneet jos vanhempien kanssa eriävä mielipide politiikasta

Välillä puhutaan, välillä ei.

Saatetaan puhua asioista, joista ollaan yhtä mieltä.

Turha vanhusten kanssa on riidellä, varsinkin kun aika kultaa muistot.

T: tuntematon

Ei puhuta semmosista aiheista mistä tulee riitaa. Mitä turhaan riidellä politiikasta? Jokainen saa äänestää vaikka kuinka typerästi.

Viittaan tässä nyt vasemmistopuolueisiin.

Eikö ihmisillä ole muuta puheenaihetta kuin politiikka? Itse en puhu kenenkään kanssa koskaan politiikasta. Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa ja kannattaa mitä tahansa puoluetta. Vai onko niin, että sinun mielipiteesi politiikasta on ainoa oikea eikä vanhempasi tajua sitä?

En jaksa riidellä, joten en puhu.

Samaa keinoa käytän myös kavereiden kanssa. Tiedämme kaikki toistemme puoluekannat, mutta olemme tehneet herrasmiessopimuksen, että politiikkaa ei puhuta varsinkaan silloin jos ollaan viihteellä.

Mulla sama, olen äänestänyt demareita ja vihreitä - vanhemmat on kokoomuslaisia. En keskustele politiikasta heidän kanssaan, jos sanovat jotain niin hymähdän vaan.

Ei puhuta politiikkaa. Tai jos puhutaan, niin koitan laskea sataan ja ottaa rauhassa.

En suostu puhumaan politiikasta. Joskus nuorempana menin jotain eriävää ilmaisemaan ja siitäkös soppa syntyi. Meillä ihan tyypillistä, että eriävä mielipide = väärä mielipide ja vielä joku mielenhulluus ja tyhmyys siihen kylkeen. Kuuntelen vaan paasaukset hiljaa ja myhäillen, välttelen konfliktia. Muuten ihan sulassa sovussa ihme kyllä pystytään olla, mutta politiikka on punainen vaate.

En itse ota politiikkaa puheeksi mutta he ottavat välillä. Pilkkaavat vasemmistoa. Kait se pitää vaan hymähdellä ja sanoa joo joo

Ap

Isän kanssa ei voi puhua politiikasta sanaakaan, on sellainen vanhan ajan änkyrädemari joka ei hyväksy eri mieltä olevia. En ole koskaan uskaltanut kertoa, että olin melkein kymmenen vuotta Kokoomuksen jäsen.

Vanhempani ovat uskollisia demareita. Itse olen persu, mieheni on persu ja äänestysikäiset lapseni kumppaneineen myös persuja. Äiti ei ymmärrä politiikkaa, isällä on omat ikivanhat käsitykset. Emme juurikaan politiikasta vanhempieni kanssa keskustele, mutta jos isä asiasta alkaa puhumaan, en lähde vänkäämään vaan kuuntelen huvittuneena.

En usko äänestämiseen. Vanhempi vielä uskoo politiikkaan ilmeisesti. Hän luulee myös että hänen uskon suuntansa (henkisyydessä) on ainoa oikea ja yrittää siirtää sitä muille. Uskon eri tavalla.

Paras tapa pilata hyvä ilmapiiri, on alkaa puhua politiikasta. Siksi emme aiheesta puhu.