Lue keskustelun säännöt.
Hetki milloin tajusit muutto ulkomaille oli virhe?
27.05.2020 |
Itselläni lapsen syntymä oli hetki, jolloin tajusin, että olin tehnyt virheen muuttaessani ulkomaille. Tukiverkon puutteellisuus aukaisi silmäni asialle. Millaisia teidän hetket olivat?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääseehän ulkomailta lähes aina takaisin, ellei ole lapsia ulkomaalaisen kanssa. Jos esim. Ruotsia ajattelee niin on hyvä tiedostaa, että ulkomaalainen on Ruotsissa toisen luokan kansalainen ja se näkyy esim. rekrytoinneissa. Vaikka tiedät olevasi fiksumpi niin koska et ole syntyperäinen ruotsalainen niin et saa työtä, jos ruotsalainen on myös tarjolla. Olen asunut Ruotsissa ja ymmärsin tämän alle vuodessa. En olisi saanut Ruotsissa samaa elintasoa kuin Suomessa, vaan olisin aina ollut ulkomaalainen. Kukaan ei sano tätä suoraan kuin humalassa.
Yleisesti voin sanoa, että kaksinaamaisuus ja epärehellisyys ovat joissain kulttuureissa vaikeasti hyväksyttäviä asioita.
Vähän ohi aiheen, mutta tämän koronahässäkän seurauksena ruotsalaiset saavat ekan kerran historiassaan maistaa sitä miltä tuntuu kun ulkomaalaiset katsovat alaspäin ja jopa vieroksuvat. Suunnitelmat jättää ruotsalaiset matkustuskuplien ulkopuolelle on järkyttänyt ruotsalaisia ja syyttävät kiusaamisesta.
En sano, että tilanne on millään lailla ihanteellinen ja itse asiassa minulla on muutama ihan todella hyvä ystäväkin Ruotsista. Mutta joillekin kansakunnille ns. ylivertaisuus on mennyt niin hattuun (myös britit brexittinsä kanssa), että tekee ihan hyvää välillä pudota jalustalta ja kovaa.
Minusta näyttää ettei viesti oikein mene ruotsalaisilla edelleenkään perille. Eivät pysty myöntämään virheitään, vaikka ne hierottaisiin naamaan. Todella kova on se oikeassa olemisen kupla missä ruotsalaiset elää.
Jotain samaa englantilaisissa ja ruotsalaisissa, siis tämä aina oikeassa olemisen ja omien heikkouksien kieltämisen tarve. Ongelmallista, koska sellainen asenne taannuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut monenlaisia vaikeuksia 19 vuoden aikana.
Kuitenkin en usko, että ihmisellä voisi olla mitään pahempaa asiaa kuin eläminen suomessa.
M. 55
Bangkok
Vierailija kirjoitti:
On ollut monenlaisia vaikeuksia 19 vuoden aikana.
Kuitenkin en usko, että ihmisellä voisi olla mitään pahempaa asiaa kuin eläminen suomessa.
M. 55
Bangkok
Jutuistasi päätellen asuinpaikanvalintasi on sekä sinun että Suomen kannalta oikein hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut viisi vuotta pois perheen kanssa ja ajatellut nyt muuttaa takaisin, mutta en minä tätä kyllä minään virheenä pidä että olemme muuttanut. En minä Suomessa sinne halua myöskään mistä lähdettiin, vaan uuteen paikkaan. Tämä on ollut hyvä kokemus, mutta Suomessa asumisessa on puolensa. Tosin jos ei olisi lapsia niin muuttaisin jonnekkin kolmanteen maahan enkä Suomeen. Ei vaan viitsi lapsilta vaatia taas uutta kieltä.
Sinä et halua enää asua siinä maassa, missä olette ulkomailla asuneet, joten aiotte muuttaa takaisin Suomeen, mutta eri paikkakunnalle, missä aiemmin asuitte. Jos teillä ei olisi lapsia, muuttaisitte johonkin kolmanteen (random)maahan. Minä en ymmärrä tällaista juurettomuutta. Itse haluan juurtua kunnolla asuinpaikkaani. Muutin viisi vuotta sitten työn takia minulle täysin vieraaseen suureen kaupunkiin Suomessa ja monesti harmittaa, kun en vieläkään tunne tätä kaupunkia niin, että tietäisin, mistä täällä pidempään tai ehkä koko elämänsä asuneet puhuvat. En tiedä, opinko koskaan. Ei auta, vaikka opiskelisin karttaa, kun paikoilla ja asioilla on lempinimensä. Eniten olen oppinut paikallislehdistä.
Pitää olla aika heikko luetun- ja kuullunymmärtäminen ja/tai muisti, jos viiden vuoden aikana ei ole oppinut paikkojen lempinimiä eikä Suomessa varmasti ole yhtään niin isoa kaupunkia, että se selittäisi asian.
Tää menee vähän ohi aiheen, mutta haluan silti jakaa.
Todella moni katuu muuttoa seuraavanlaisista syistä: ei ole tukiverkkoa, ei tunne kuuluvansa minnekään, ystävyyssuhteet ovat pinnallisia yms. Mulla on täysin samanlainen tilanne täällä Suomessa, vaikka olen syntynyt ja asunut täällä koko ikäni. Mun on vieläkin todella vaikea päästä sisään tähän kulttuuriin ja muodostaa merkityksellisiä läheisiä ihmissuhteita. Tuntuu, että jokainen vain kierii omassa p*skassaan eikä näe omaa napaansa pidemmälle. Minä mukaan lukien.
Teoriassa joo mulla asuu vanhemmat ja sisarukset täällä. Mutta jos alkaisin lisääntymään, niin olen tietoinen, ettei heistä mitään tukiverkkoa saa. Kerran vuodessa voisi ehkä saada hoitoapua. Läheisen auttaminen ei oikein istu suomalaiseen kulttuuriin. Tai sitten se vika on mun lähipiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis. Siis, ettei Englanti tunnu vieläkään kodilta vaikka olen perheeni kanssa asunut täällä kolmessa eri kaupungissa vuodesta 2006. Varmaankin on myös omasta asenteesta kiinni, kun kaikki tuppaa nykyisin ärsyttämään. Aikani (vuosia) yritin kaikin tavoin sopeutua ja olla maassa maan tavalla. Mutta sitten totesin, että vaikka päälläni seisoisin, tulen ikuisesti olemaan ulkopuolinen tässä kulttuurissa (as I wasn't born and bred British).
Ap:n kysymykseen vastatakseni: noin vuonna 2012 tajusin tehneeni virheen. Ja täällä ollaan vieläkin. Suomeen muutto on ollut harkinnassa tai vaihtoehtoisesti Skotlanti.
Kiinnostuksesta vaan kysyn, että mikä niissä "maan tavoissa" tökki eniten ja millä lailla koit itsesi erilaiseksi? Minä en tunne enkä tiedä ketään brittiä, enkä ole koskaan käynyt siellä, niin tuo on ihan vieras maailma minulle.
Haluaisin vielä hetkisen jatkaa tätä aihetta viitaten kysymykseesi erilaisuudesta. Ehkä suurin erilaisuus englantilaisissa, verrattuna esim. suomalaisiin, amerikkalaisiin ja italialaisiin, on heidän tuskallisen epäsuora tapansa kommunikoida. Monet asiat, varsinkin potentiaalisesti kielteiset, ilmaistaan kierrellen ja kaarrellen ja mahdollisimman kryptisesti kohteliaisuuden nimissä mukamas. Tämä ulottuvuus on tehnyt minut vuosien saatossa melkein hulluksi. Nykyään se saattaa jopa hieman huvittaa. Jos esimerkiksi ehdotat jotain omasta mielestäsi hienoa ideaa englantilaiselle (vaikkapa jostain yhteisestä projektista), he voivat pintapuolisesti reagoida ehdotukseesi todella positiivisesti ("Lovely! A great idea! Absolutely, let's do it!").
Sinulle jää toiveikas vaikutelma ja tunne asioiden etenemisestä. Saatat jopa ottaa asian puheeksi monet kerrat ja joka kerta reaktio on yhtä positiivisen innostunut. Mutta se projekti ei vain tule koskaan materialisoitumaan ja lopulta tajuat heidän puhuneen soopaa (ja itseasiassa heitä ei kiinnosta projektisi pätkän vertaa). Tämä asetelma on toistunut, eri muodoissaan, kerta toisensa jälkeen. Englantilaiset puolustavat tyyliään sanoen, etteivät he halua loukata toisten tunteita olemalla kohteliaan suoria itse tilanteessa. Mielestäni tällainen epäaito vedättäminen on paljon pahempaa ja todella loukkaavaa.
Käyttäjä34398 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis. Siis, ettei Englanti tunnu vieläkään kodilta vaikka olen perheeni kanssa asunut täällä kolmessa eri kaupungissa vuodesta 2006. Varmaankin on myös omasta asenteesta kiinni, kun kaikki tuppaa nykyisin ärsyttämään. Aikani (vuosia) yritin kaikin tavoin sopeutua ja olla maassa maan tavalla. Mutta sitten totesin, että vaikka päälläni seisoisin, tulen ikuisesti olemaan ulkopuolinen tässä kulttuurissa (as I wasn't born and bred British).
Ap:n kysymykseen vastatakseni: noin vuonna 2012 tajusin tehneeni virheen. Ja täällä ollaan vieläkin. Suomeen muutto on ollut harkinnassa tai vaihtoehtoisesti Skotlanti.
Kiinnostuksesta vaan kysyn, että mikä niissä "maan tavoissa" tökki eniten ja millä lailla koit itsesi erilaiseksi? Minä en tunne enkä tiedä ketään brittiä, enkä ole koskaan käynyt siellä, niin tuo on ihan vieras maailma minulle.
Haluaisin vielä hetkisen jatkaa tätä aihetta viitaten kysymykseesi erilaisuudesta. Ehkä suurin erilaisuus englantilaisissa, verrattuna esim. suomalaisiin, amerikkalaisiin ja italialaisiin, on heidän tuskallisen epäsuora tapansa kommunikoida. Monet asiat, varsinkin potentiaalisesti kielteiset, ilmaistaan kierrellen ja kaarrellen ja mahdollisimman kryptisesti kohteliaisuuden nimissä mukamas. Tämä ulottuvuus on tehnyt minut vuosien saatossa melkein hulluksi. Nykyään se saattaa jopa hieman huvittaa. Jos esimerkiksi ehdotat jotain omasta mielestäsi hienoa ideaa englantilaiselle (vaikkapa jostain yhteisestä projektista), he voivat pintapuolisesti reagoida ehdotukseesi todella positiivisesti ("Lovely! A great idea! Absolutely, let's do it!").
Sinulle jää toiveikas vaikutelma ja tunne asioiden etenemisestä. Saatat jopa ottaa asian puheeksi monet kerrat ja joka kerta reaktio on yhtä positiivisen innostunut. Mutta se projekti ei vain tule koskaan materialisoitumaan ja lopulta tajuat heidän puhuneen soopaa (ja itseasiassa heitä ei kiinnosta projektisi pätkän vertaa). Tämä asetelma on toistunut, eri muodoissaan, kerta toisensa jälkeen. Englantilaiset puolustavat tyyliään sanoen, etteivät he halua loukata toisten tunteita olemalla kohteliaan suoria itse tilanteessa. Mielestäni tällainen epäaito vedättäminen on paljon pahempaa ja todella loukkaavaa.
Tuo asioiden epäsuora ilmaiseminen kuulostaa kyllä ihan itäsuomalaiselta tavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virheenä ulkomaille muuttoa ei voi pitää, mutta muutamat asiat Suomessa on hyvin. Kohtuullisen hyvin toimiva ja edullinen terveydenhuolto. Erittäin laadukas ja luotettava päivähoito sekä koulutusjärjestelmä. Asumisen ja elämisen suhteen Suomessa toimivat erittäin hyvin vesi- ja jätehuolto. Voi jeesus sitä veden laatua ja hanojen/suihkujen toimivuutta aika monessakin jopa kehittyneessä maassa. Talojen eristys sekä kosteuden poisto, oli sitten kyseessä tarve lämmittää tai jäähdyttää. Tässä muutama asia, mitkä Suomessa toimivat, mutta eivät välttämättä maailmalla. Silti ulkomaille muutto ei ollut missään tapauksessa virhe.
Käyttäjä34398 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esimerkiksi ehdotat jotain omasta mielestäsi hienoa ideaa englantilaiselle (vaikkapa jostain yhteisestä projektista), he voivat pintapuolisesti reagoida ehdotukseesi todella positiivisesti ("Lovely! A great idea! Absolutely, let's do it!").
Ruotsalaiset tekee samaa monesti. Ikään kuin erimielisyyttä olisi hirveä synti sanoa ääneen. "Nja, det låter bra." tarkoittaa suomeksi "Ei tule tapahtumaan tällä vuosituhannella, jos se vaan minusta on kiinni."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää menee vähän ohi aiheen, mutta haluan silti jakaa.
Todella moni katuu muuttoa seuraavanlaisista syistä: ei ole tukiverkkoa, ei tunne kuuluvansa minnekään, ystävyyssuhteet ovat pinnallisia yms. Mulla on täysin samanlainen tilanne täällä Suomessa, vaikka olen syntynyt ja asunut täällä koko ikäni. Mun on vieläkin todella vaikea päästä sisään tähän kulttuuriin ja muodostaa merkityksellisiä läheisiä ihmissuhteita. Tuntuu, että jokainen vain kierii omassa p*skassaan eikä näe omaa napaansa pidemmälle. Minä mukaan lukien.
Teoriassa joo mulla asuu vanhemmat ja sisarukset täällä. Mutta jos alkaisin lisääntymään, niin olen tietoinen, ettei heistä mitään tukiverkkoa saa. Kerran vuodessa voisi ehkä saada hoitoapua. Läheisen auttaminen ei oikein istu suomalaiseen kulttuuriin. Tai sitten se vika on mun lähipiirissä.
Mielenkiintoista. Mahdollisesti kasvava itsekeskeisyys ja yhteisöllisyyden rapautuminen on laajempi (ainakin individualistisesti suuntautuneiden yhteiskuntien) kehitys. Itse syytän uusliberalismia. Pidän sitä ihmiskunnan ideologisena syöpänä, joka on vuosikymmeniä etäännyttänyt ihmisiä toisistaan ja nostaa rahan ja materian jalustalle kaiken muun yläpuolelle ja edelle.
Minäkin kaipaan yhteisöllisyyttä, mutta sitä on vaikea (muttei toivottavasti mahdotonta) löytää.
Vierailija kirjoitti:
Miksei melkein kukaan mainitse maata missä asuu tai on asunut? Olisi paljon mielenkiintoisempi keskustelu, kun ei tarvitsisi yrittää lukea rivien välistä.
Yleensä kun täällä mainitsee että asuu Ruotsissa, kaikki alkavat vattuilemaan aiheen vierestä, joten ei huvita puhua siitä. Mielestäni se ei ole edes olennaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiheuttaakohan ulkomaille muutto vaikeuksia ymmärtämisessä vai vastaamiskyvyssä vai sekä että? Lähes jokainen ulkomailla asuvaksi itseään väittävä kirjoittaja näkyy vastaavan tällä lailla:
- Hetki, milloin tajusit, että ulkomaille muutto oli virhe?
- Ei se ole ollut virhe.
Vastailetteko te lääkärinkin kysymykseen näin:
- Milloin huomasitte ensimmäiset dementian oireet?
- Ei minulla ole dementiaa.
Tämä keskustelu olisi painunut jo kokonaan unohduksiin jos tähän olisi vastannut vain ne jotka kokee tehneensä virheen. Tästä tuli nyt tällainen keskustelu ja tämä on pysynyt käynnissä, olisiko tämä nyt kuitenkin parempi kuin ei keskustelua ollenkaan?
Kun minulla epäiltiin vakavaa sairautta, säikähdin ja mietin, kuinka pääsisin Suomeen hoidon piiriin. Kävi kuitenkin niin, että sain asuinmaassa huippuhoitoa, ja huolet hälveni. Asun eräässä Euroopan maassa, joka on Suomea köyhempi. Eniten pidin siitä, kuinka inhimillisesti ja ystävällisesti minua kohdeltiin sairaalassa. Hoitohenkilökunta oli todella osaavaa ja selvisin kaikesta ilman kipuja, vaikka näytteiden ottoja pelkäsin erityisesti. Ne tehtiin humautuksessa useimmiten, toisin kuin Suomessa tehdään samat. Mulla on omalääkäri myös, jolle saan ajan heti ja joka on todella paneutunut asioihin, sairauslomaakin on tyrkyttämässä koko ajan, vaikka en kokenut sitä tarvitsevani. Täällä lääkärit kyselee paljon, miten voi, millainen on elämäntilanne, onko stressiä, kuka huolehtii jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palle Rundqvist kirjoitti:
Käyttäjä34398 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esimerkiksi ehdotat jotain omasta mielestäsi hienoa ideaa englantilaiselle (vaikkapa jostain yhteisestä projektista), he voivat pintapuolisesti reagoida ehdotukseesi todella positiivisesti ("Lovely! A great idea! Absolutely, let's do it!").
Ruotsalaiset tekee samaa monesti. Ikään kuin erimielisyyttä olisi hirveä synti sanoa ääneen. "Nja, det låter bra." tarkoittaa suomeksi "Ei tule tapahtumaan tällä vuosituhannella, jos se vaan minusta on kiinni."
Suomalaisten tapa sanoa kaikki todella suoraan on outoa ja töykeää. Omakohtainen kokemukseni ruotsalaisista ja englantilaisista on toista luokkaa. Minut ainakin ottavat mukaan ja kyselevät mielipidettä, kuulumisia ja ottavat hyvällä tavalla tosissaan ja ryhdytään yhdessä toimeen. Kai se on itsestä kiinni, mutta suomalaisena epätyypilliseen tapaan en ole sanomassa kaikkea suoraan negatiiviseen säsvyyn vaan olen kohtelias ja keskustelen ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla epäiltiin vakavaa sairautta, säikähdin ja mietin, kuinka pääsisin Suomeen hoidon piiriin. Kävi kuitenkin niin, että sain asuinmaassa huippuhoitoa, ja huolet hälveni. Asun eräässä Euroopan maassa, joka on Suomea köyhempi. Eniten pidin siitä, kuinka inhimillisesti ja ystävällisesti minua kohdeltiin sairaalassa. Hoitohenkilökunta oli todella osaavaa ja selvisin kaikesta ilman kipuja, vaikka näytteiden ottoja pelkäsin erityisesti. Ne tehtiin humautuksessa useimmiten, toisin kuin Suomessa tehdään samat. Mulla on omalääkäri myös, jolle saan ajan heti ja joka on todella paneutunut asioihin, sairauslomaakin on tyrkyttämässä koko ajan, vaikka en kokenut sitä tarvitsevani. Täällä lääkärit kyselee paljon, miten voi, millainen on elämäntilanne, onko stressiä, kuka huolehtii jne..
Missä maassa asut?
Vierailija kirjoitti:
Palle Rundqvist kirjoitti:
Käyttäjä34398 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esimerkiksi ehdotat jotain omasta mielestäsi hienoa ideaa englantilaiselle (vaikkapa jostain yhteisestä projektista), he voivat pintapuolisesti reagoida ehdotukseesi todella positiivisesti ("Lovely! A great idea! Absolutely, let's do it!").
Ruotsalaiset tekee samaa monesti. Ikään kuin erimielisyyttä olisi hirveä synti sanoa ääneen. "Nja, det låter bra." tarkoittaa suomeksi "Ei tule tapahtumaan tällä vuosituhannella, jos se vaan minusta on kiinni."
Suomalaisten tapa sanoa kaikki todella suoraan on outoa ja töykeää. Omakohtainen kokemukseni ruotsalaisista ja englantilaisista on toista luokkaa. Minut ainakin ottavat mukaan ja kyselevät mielipidettä, kuulumisia ja ottavat hyvällä tavalla tosissaan ja ryhdytään yhdessä toimeen. Kai se on itsestä kiinni, mutta suomalaisena epätyypilliseen tapaan en ole sanomassa kaikkea suoraan negatiiviseen säsvyyn vaan olen kohtelias ja keskustelen ihmisten kanssa.
On kiva kuulla positiivisista kokemuksistasi. Tosin selkeä kommunikointi ei mielestäni automaattisesti tarkoita epäkohteliasta, töykeää ja vastapuolen rajoja rikkovaa käytöstä.
Oletko asunut Englannissa pidemmänkin aikaa?
Käyttäjä34398 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palle Rundqvist kirjoitti:
Käyttäjä34398 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esimerkiksi ehdotat jotain omasta mielestäsi hienoa ideaa englantilaiselle (vaikkapa jostain yhteisestä projektista), he voivat pintapuolisesti reagoida ehdotukseesi todella positiivisesti ("Lovely! A great idea! Absolutely, let's do it!").
Ruotsalaiset tekee samaa monesti. Ikään kuin erimielisyyttä olisi hirveä synti sanoa ääneen. "Nja, det låter bra." tarkoittaa suomeksi "Ei tule tapahtumaan tällä vuosituhannella, jos se vaan minusta on kiinni."
Suomalaisten tapa sanoa kaikki todella suoraan on outoa ja töykeää. Omakohtainen kokemukseni ruotsalaisista ja englantilaisista on toista luokkaa. Minut ainakin ottavat mukaan ja kyselevät mielipidettä, kuulumisia ja ottavat hyvällä tavalla tosissaan ja ryhdytään yhdessä toimeen. Kai se on itsestä kiinni, mutta suomalaisena epätyypilliseen tapaan en ole sanomassa kaikkea suoraan negatiiviseen säsvyyn vaan olen kohtelias ja keskustelen ihmisten kanssa.
On kiva kuulla positiivisista kokemuksistasi. Tosin selkeä kommunikointi ei mielestäni automaattisesti tarkoita epäkohteliasta, töykeää ja vastapuolen rajoja rikkovaa käytöstä.
Oletko asunut Englannissa pidemmänkin aikaa?
Ruotsissa pari vuotta ja edelleen olen ruotsalaisten kanssa tekemisissä työn kautta. Englannissa olen asunut kohta viisi vuotta. Tuon lisäksi on ystäviä molemmissa maissa, joten ehkä sekin vaikuttaa miksi koen suomalaiset juroina ja tylyinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tapasin 20 vuotta siellä asuneen suomalaisnaisen, jonka lapset ei puhuneet suomea.
Muutin Suomeen puolen vuoden sisällä. Joskus mietitytti, kun siellä oli ihan kivaa ja hyvä työ. En vaan pystynyt kuvitteleen, että mun lapset ei pystyisi puhuun mun sukulaisten kanssa.
No tuo oli kyllä huono syy muuttaa. Aivan kyseisen naisen tyhmyyttä ja laiskuutta. Mikään ei tuohon pakota. Omassa asuinympäristössäni on onnistunut aivan hyvin mm. sellaiset yhdistelmät että lapset puhuvat latviaa, portugalia, ranskaa ja englantia. Tai japania, hollantia, ranskaa ja englantia. Ja kyllä, suomea, ranskaa ja englantia. Kyllähän se vaatii vanhemmilta jaksamista, viitsimistä ja johdonmukaisuutta, mutta ei todellakaan ole mikään mahdottomuus.
Jos ulkosuomalainen vanhempi ei opeta äidinkieltään lapselleen tai lapsilleen, ei se välttämättä johdu laiskuudesta tai tyhmyydestä. En vetäisi johtopäätöksiä toisten valinnoista tietämättä niiden taustoista. Jotkut ovat saattaneet pois muuttaessaan jättää taakseen niin rankkoja (traumaattisia) kokemuksia, etteivät pysty siirtämään kulttuuriperintöään jälkikasvulleen vaikka periaatteessa haluaisivatkin.
Palstan jokainen "asun ulkomailla" -kommentoija on feikki. Varsinkin, kun tulevat tuota toitottamaan jokaiseen ketjuun, aiheesta riippumatta.
Nytkin pitää päästä väittämään, että mukamas ei ole katumusta, vaikka heiltä ei kysytty mitään.
Tuossa juuri aikaisemmin tässä ketjussa kirjoitin ulkopuolisuuden tunteesta asuessani täällä Englannissa. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi kaikkialla. Olen asunut tähän mennessä kuudessa eri maassa Suomi mukaan lukien. Lapsuudessanikin asuin kahdessa eri vieraassa kulttuurissa. Vieläpä lapsuuden perheessänikin olin ulkopuolinen päädyttyäni perheeni sylkykupiksi. Kenties toistan lapsuuteni dynamiikkoja loputtomasti. Aika moniulotteinen asia tämäkin.