Hetki milloin tajusit muutto ulkomaille oli virhe?

Ei ole kyllä Suomessakaan ollut tukiverkkoa.

Ei minulle vielä 25 vuoden jälkeenkään ole tullut sellaista oloa että olisin tehnyt virheen. Mielenkiintoista nähdä millaisia vastauksia tämä saa; onko tuollainen tunne kovinkin yleinen?

Silloin kun isäni sairastui ja muutaman kuukauden kuluttua kuoli, ajattelin tietysti että voi että olisi ihana kun asuisi Suomessa, ja voisi nähdä paljon enemmän ja olla tukena äidille. Mutta en silloinkaan ajatellut että olin aikanaan tehnyt virheen muuttaessani ulkomaille, lähinnä harmittelin olosuhteita joille ei kuitenkaan mitään voi.

En ole vielä tajunnut. 22 vuosi menossa.

Sitä hetkeä ei ole vielä tullut.

T: yli 20 v. pois Suomesta asunut 3 lapsen äiti

En koskaan ajatellut, että olisi ollut virhe. Mutta kun tajusin, etten saa omaa koulutustani vastaavaa työtä koska tutjkintoa ei hyväksilueta, niin silloin kirpaisi.

Ei ole tullut sellaista hetkeä.

Yli 15 vuotta poissa koreasuomesta.

Sairastuin influenssaan ja/tai keuhkokuumeeseen ja oli vaikea saada apua tai edes tietää, minne mennä.

Toisen kerran tapahtui silloin kun mies lukitsi minut kotiin lähtiessään itse ulos, etten pääsisi vokottelemaan kaupan myyjää tai puiston pulunruokkijapultsaria tai ketään muutakaan miespuolista.

9 vuotta pois Suomesta ja ei tuota tunnetta.  Miksi ulkomaille muutto olisi virhe?   Itse saatan palata jonain paivana Suomeen,  mutta se ei tarkoita etta muutto ulkomaille olisi ollut virhe.  Elamani paras paatos,  mutta ihmiset ja olosuhteet muuttuu.

Missä te ulkomailla asujat asutte ja millä alalla olette töissä?

Ei se minun kohdallani ollut virhe, koska olin ajatellut olla ulkomailla vuoden ja sen olin. Muuttaisin mielelläni uudestaankin, jos saisin töitä. Minulla on heikko kielitaito. Englanti on suht ok, mutta en minä sillä taidolla ammatillisesti töissä pärjäisi missään maassa. Korkeintaan jossain työssä, jossa ei tarvitse paljon puhua. Ruotsin kielen taito heikko, siis ymmärrän lukemani, mutta suusta ei tule ulos mitään järkevää ruotsiksi, enkä Ruotsiin kyllä muuttaisikaan. Muita kieliä en osaa kahta sanaa enempää. Olisi toden totta kannattanut kouluaikaan olla skarpimpi kielten kanssa.

Itselleni tunne on vain vahvistunut ja nostalgisoin Suomea lähestulkoon joka päivä. Kai se ulkopuolisuuden tunne täällä ja ikävä läheisiä Suomessa saa minut tuntemaan, että muutto oli virhe. Ap

Ei ole tuntunut virheeltä, tykkään elämästäni täällä. En osaisi enää asua Suomessa, koko maa on varmasti jo muuttunut siitä mitä se oli 10 vuotta sitten. Puhun paikallista kieltä, käyn täällä töissä, koko elämäni on täällä.

Kai te vastaajat ymmärrätte, että kysymys on tarkoitettu niille, jotka kokevat sen olevan /olleen virhe. IHmisiä on moneen junaan, ja kyllähän sitä elämässä virheitä tehdään, vaikkette juuri te.

Ap kaivannee vertaistukea.

Ymmärrän hyvin tuntemuksiasi, ap, vaikka nykyään asun pysyvästi Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Kai te vastaajat ymmärrätte, että kysymys on tarkoitettu niille, jotka kokevat sen olevan /olleen virhe. IHmisiä on moneen junaan, ja kyllähän sitä elämässä virheitä tehdään, vaikkette juuri te.

Ap kaivannee vertaistukea.

Juuri näin. Kiitos :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Missä te ulkomailla asujat asutte ja millä alalla olette töissä?

EIvät nuo vastaajat oikeasti asu ulkomailla, mistä tänne yhtäkkiä osaisi kymmeniä ulkomailla asuvia. Ei palstalla ole kovin paljon kävijöitä.

Kun lapset olivat noin 10v tajusin ettei he osaa kunnolla suomea ja jos en nyt muuta takaisin, hekään eivät tule koskaan Suomea tuntemaan kodikseen tai oppimaan suomea kunnolla. Ulkomailla asuin lähes 20 vuotta. Eri maissa.

Suomeen muuttoa en ole koskaan katunut. Nyt jo aikuisuuden kynnyksellä olevat lapset osaavat suomea ja tuntevat Suomen olevan kotimaa. Heillä kaksoiskansalaisuus ja ulkomailla sukulaisia eli voivat sitten itse niin halutessaan kyllä ulkomaille takaisin lähteä joskus elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin tuntemuksiasi, ap, vaikka nykyään asun pysyvästi Suomessa.

Ei minulle tullut tuota tunnetta missään vaiheessa. Asuimme ulkomailla 5 vuotta. Päivittäin tuli kyllä eteen asioita, joiden kohdalla kiroili sitä, miten paljon helpommin asiat olisivat Suomessa hoituneet. (Asuimme Euroopan ulkopuolella, asuinmaata voisi kuvailla kehittyväksi taloudeksi.) 

En kyllä tiedä, olisinko muuttanut sinne pysyvästi tai "kokonaan omilleni", sen verran hankalaa asioiden hoitaminen oli ja yhteiskunnan toiminta täysin epäluotettavaa. Esim. terveydenhuolto. Me olimme ulkomailla suomalaisen työnantajan lähettämänä, mikä on täysin eri tilanne kuin omin päin lähteminen. Tiedostin tämän, ja olin lukuisia kertoja kiitollinen etuoikeutetusta asemastamme. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuntunut virheeltä, tykkään elämästäni täällä. En osaisi enää asua Suomessa, koko maa on varmasti jo muuttunut siitä mitä se oli 10 vuotta sitten. Puhun paikallista kieltä, käyn täällä töissä, koko elämäni on täällä.

No ei kyllä ole muuttunut.