Lue keskustelun säännöt.
Hetki milloin tajusit muutto ulkomaille oli virhe?
27.05.2020 |
Itselläni lapsen syntymä oli hetki, jolloin tajusin, että olin tehnyt virheen muuttaessani ulkomaille. Tukiverkon puutteellisuus aukaisi silmäni asialle. Millaisia teidän hetket olivat?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vähän on nyt kyylä johdatteleva tuo kysymys, että ikäänuin ulkomaille muutto olisi aina virhe, ja vain sen tajuamisen ajankohta vaihtelee.
Olen siis itse asunut maassa, johon en todellakaan sopeutunut, huolimatta siitä, että ei edes ole kovin kaukana Suomesta, ei etäisyydeltään, eikä maailman mittakaavassa kulttuuriltakaan (Keski-Eurooppa). Sen jälkeen sitten muutin toiseen maahan (Etelä-Eurooppa), jonne yhtäkkiä sopeuduinkin paremmin, joten ulkomaille muutto itsessään ei ollut huono idea.
Minäkään en oikein ymmärrä tuota ”virhe” ajatusta tässä. Itsellä kun on sellainen mentaliteetti että elämässä kuuluu kokeilla asioita, mieltään saa muuttaa, saa vertailla. Enemmän se olisi virhe jos ei uskaltaisi mitään kokeilla siksi että pian ei ollutkaan hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen tämä maa tuntuu toiselta kodilta, täällä on hyvä olla. Suomi on kuitenkin syntymäkotimaa, jossa olen asunut suurimman osan elämästäni, ja sinne on usein ikävä. Suomesta on muodostunut hieman romanttinen kuva omassa mielessä, sellainen paratiisi maan päällä missä kaikki ovat onnellisia sukulaisten ja ystävien ympäröiminä. Sitten kun menee käymään, niin se romanttinen kuva hieman säröilee, ja tulee ikävä nykyiseen kotimaahan. Yritän kuitenkin järkeistää asiaa mielessäni, ja ymmärtää, että muistot on ne, jotka luovat sen kauniin kuvan mielessäni. Todellisuus on tässä ja nyt, ja se on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En ehkä osaa ihan samaan tilanteeseen asettua kuin AP mutta olen kokenut haikeutta ja koti-ikävää aika ajoin. Isoin oli tietysti kun menin naimisiin ja tiesin etten voi vain tehdä päätöstä itsekseni esim Suomeen muutosta. Tosin meillä molemmilla on asiat hyvin joten ei tee mieli repäistä ja muuttaa uuteen maahan tai Suomeen, tämä tosin voi vielä muuttua. Mietin vain että jos AP mielestä muutto oli virhe kun lapsi syntyi niin oliko miehesi myös suomesta vai? Mikäli ei niin ehkä tässä on kyse vain kriisistä mitä moni uusi vanhempi käy läpi koska jos et olisi ikinä muuttanut olisitko saanut lastasi jos tapasit miehesi ulkomailla? Ehkä tämä alkushokki helpottaa kun lapsi kasvaa ja pystyt näkemään silloisen päätöksesi hyvät puolet.
Mieheni on ulkomaalainen :) Ap
Ja sitten on sellainen juttu mikä kannattaa huomioida ja googlettaa kuin kulttuurishokki. Se ei ole mikään alkuvaiheen juttu joka pureskellaan pois ja se oli sitten siinä, vaan se voi tulla vuosien päästä vielä siitä kun on muuttanut uuteen paikkaan, tulee joku kriisi joka laukaisee sen. Kulttuurishokki saa kaiken tuntumaan pahemmalta. Itselläni juuri päällä, vaikka olen asunut viisi vuotta pois Suomesta. Oletan että menee vuodessa ohi pahin kriiseily, teen muuttopäätöksen vasta sitten. Mieli pitää saada ensin tasaantumaan että voi arvioida mikä oikeasti on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Kai te vastaajat ymmärrätte, että kysymys on tarkoitettu niille, jotka kokevat sen olevan /olleen virhe. IHmisiä on moneen junaan, ja kyllähän sitä elämässä virheitä tehdään, vaikkette juuri te.
Ap kaivannee vertaistukea.
Kyllä realistisen kuvan saamiseen on hyvä myos tuoda esiin, että (valta)osa muuttajista EI kadu. Muuten joku voi lukea ketjua ja kuvitella, että muuttaminen on aina virhe. Ehkä ap:kin osaa suhteuttaa omat ongelmat ja kaipuut paremmin, jos kuulee että muilla menee hyvin - ehkä sitä omaakin asennetta tai tilannetta voisi muuttaa niin että pääsisi siihen joukkoon.
Itse muutin suomesta 3 vuotta sitten, ainoa harmituksen aihe on etten muuttanut aiemmin. itselläni auttaa ettei suomessa ole juuri mitään mitä kaipaisin - sielläkään ei ollut minkäänlaisia tukiverkkoja tai läheisiä, kun muutin jo suomivuosina useamman kerran kaupunkia. Suomeen jäi tasan yksi ystävä, jonka kanssa on asuttu satojen km päässä toisistamme jo viimeiset 20 vuotta. Eli yhteyttä on ennenkin pidetty lähinnä sähkoisesti. Muuttamisesta on seurannut vain hyvää - tupla palkka, halvemmat elinkustannukset, parempi sää, paremmat yhteiskunnan palvelut, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai te vastaajat ymmärrätte, että kysymys on tarkoitettu niille, jotka kokevat sen olevan /olleen virhe. IHmisiä on moneen junaan, ja kyllähän sitä elämässä virheitä tehdään, vaikkette juuri te.
Ap kaivannee vertaistukea.
Kyllä kyllä, mutta oikeasti aika harva ulkomailla asuva entinen suomalainen viettää aikaan suomalaisella Vauva Aihe vapaa-palstalla. Ainakin niillä, jotka ovat vuosikausia ulkomailla asuneet, tuskin on hinkua olla täällä palstailemassa, koska uusi elämä on siellä uudessa kotimaassa.
Nyt on aika erikoinen ajatus siitä, että internet olisi jotenkin paikkariippuvaista. Elämä voi olla missä tahansa, mutta miten ihmeessä se liittyy johonki vauva-sivuun? Kavereiden kanssako sinä tätä selaat, vai miten se ulkomailla oleva elämä sulkisi pois tällä sivulla käynnin?
Itse Suomessa asuessani onnistuin rikkomaan TV:ni (kaatui lattialle tason takaa imuroidessani) ja huomasin etten edes oikeen kaipaa sitä, eli en hankkinut uutta ja olin lopulta 5v ilman telkkaria. Katsoin kaiken viihteen netistä, josta suurin osa oli ulkoimaista. Siinä jäi aika monta vuotta Suomi-viihdettä näkemättä, esim. Putous oli tullut jo varmaan 4 vuotta ennen kuin näin siitä yhtäkään jaksoa.
Ulkomailla asuessa taas on kaikki mahdolliset suomalaiset toistopalvelut käytössä, ja kaikki sisältö, joka näkyy ulkomaille on tarkassa syynissä ja paikallisen Netflix-valikoiman jokainen suomisarja on tullut katsottua. Suomalaisen viihteen kulutus on noussut varmaan kymmenkertaiseksi lähdön jälkeen. Sama homma kaikkien suomalaisten nettisivujen kanssa.
Suomen uutisiakin lukee ihan eri fokuksella, kun kirjaimellisesti mistään ei kuule sattumalta, ellei joku suomalainen kaveri tai sukulainen kerro. Suomessa ollessa kuulee asioista ihan vaikka työpaikan kahvihuoneessa tai radiosta hammaslääkärin odotushuoneessa, iltapäivälehtien lööpeistä kioskilla yms. ulkomailla pitää ihan erikseen ottaa selvää ja ns. tavallisten ihmisten löpötyksiä näkee täällä palstallakin. Pysyy siis hyvin perillä siitä mistä puhutaan
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tunne on vain vahvistunut ja nostalgisoin Suomea lähestulkoon joka päivä. Kai se ulkopuolisuuden tunne täällä ja ikävä läheisiä Suomessa saa minut tuntemaan, että muutto oli virhe. Ap
Siinä kohtaa kun aloin katsella vanhoja suomifilmejä, kuunnella vain suomalaista musiikkia ja vertasin kaikkea tiedostamattani ja tietoisesti siihen, millaista se suomessa olisi. Oli vaan niin ikävä sellaista tuttua ja turvallista ja raikasta kaunista luontoa. Kyllä on hyvä olla koto-suomessa nyt kun sai ulkomailla aikansa seikkailla. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai te vastaajat ymmärrätte, että kysymys on tarkoitettu niille, jotka kokevat sen olevan /olleen virhe. IHmisiä on moneen junaan, ja kyllähän sitä elämässä virheitä tehdään, vaikkette juuri te.
Ap kaivannee vertaistukea.
Kyllä realistisen kuvan saamiseen on hyvä myos tuoda esiin, että (valta)osa muuttajista EI kadu. Muuten joku voi lukea ketjua ja kuvitella, että muuttaminen on aina virhe. Ehkä ap:kin osaa suhteuttaa omat ongelmat ja kaipuut paremmin, jos kuulee että muilla menee hyvin - ehkä sitä omaakin asennetta tai tilannetta voisi muuttaa niin että pääsisi siihen joukkoon.
Itse muutin suomesta 3 vuotta sitten, ainoa harmituksen aihe on etten muuttanut aiemmin. itselläni auttaa ettei suomessa ole juuri mitään mitä kaipaisin - sielläkään ei ollut minkäänlaisia tukiverkkoja tai läheisiä, kun muutin jo suomivuosina useamman kerran kaupunkia. Suomeen jäi tasan yksi ystävä, jonka kanssa on asuttu satojen km päässä toisistamme jo viimeiset 20 vuotta. Eli yhteyttä on ennenkin pidetty lähinnä sähkoisesti. Muuttamisesta on seurannut vain hyvää - tupla palkka, halvemmat elinkustannukset, parempi sää, paremmat yhteiskunnan palvelut, jne.
Muuttamisesta on seurannut hyvää sinulle, mutta et voi olettaa, että muilla on yhtä ruusuisaa ulkomailla ja ei kaduta. Ketju on tarkoitettu lähinnä henkilöille, jotka jakavat samoja fiiliksiä kanssani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tunne on vain vahvistunut ja nostalgisoin Suomea lähestulkoon joka päivä. Kai se ulkopuolisuuden tunne täällä ja ikävä läheisiä Suomessa saa minut tuntemaan, että muutto oli virhe. Ap
Siinä kohtaa kun aloin katsella vanhoja suomifilmejä, kuunnella vain suomalaista musiikkia ja vertasin kaikkea tiedostamattani ja tietoisesti siihen, millaista se suomessa olisi. Oli vaan niin ikävä sellaista tuttua ja turvallista ja raikasta kaunista luontoa. Kyllä on hyvä olla koto-suomessa nyt kun sai ulkomailla aikansa seikkailla. <3
Hyvin puettu sanoiksi, tuttua ja turvallista todellakin kaipaan. Ihanaa, että olet päässyt takaisin Suomeen. :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut viisi vuotta pois perheen kanssa ja ajatellut nyt muuttaa takaisin, mutta en minä tätä kyllä minään virheenä pidä että olemme muuttanut. En minä Suomessa sinne halua myöskään mistä lähdettiin, vaan uuteen paikkaan. Tämä on ollut hyvä kokemus, mutta Suomessa asumisessa on puolensa. Tosin jos ei olisi lapsia niin muuttaisin jonnekkin kolmanteen maahan enkä Suomeen. Ei vaan viitsi lapsilta vaatia taas uutta kieltä.
Sinä et halua enää asua siinä maassa, missä olette ulkomailla asuneet, joten aiotte muuttaa takaisin Suomeen, mutta eri paikkakunnalle, missä aiemmin asuitte. Jos teillä ei olisi lapsia, muuttaisitte johonkin kolmanteen (random)maahan. Minä en ymmärrä tällaista juurettomuutta. Itse haluan juurtua kunnolla asuinpaikkaani. Muutin viisi vuotta sitten työn takia minulle täysin vieraaseen suureen kaupunkiin Suomessa ja monesti harmittaa, kun en vieläkään tunne tätä kaupunkia niin, että tietäisin, mistä täällä pidempään tai ehkä koko elämänsä asuneet puhuvat. En tiedä, opinko koskaan. Ei auta, vaikka opiskelisin karttaa, kun paikoilla ja asioilla on lempinimensä. Eniten olen oppinut paikallislehdistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai te vastaajat ymmärrätte, että kysymys on tarkoitettu niille, jotka kokevat sen olevan /olleen virhe. IHmisiä on moneen junaan, ja kyllähän sitä elämässä virheitä tehdään, vaikkette juuri te.
Ap kaivannee vertaistukea.
Kyllä realistisen kuvan saamiseen on hyvä myos tuoda esiin, että (valta)osa muuttajista EI kadu. Muuten joku voi lukea ketjua ja kuvitella, että muuttaminen on aina virhe. Ehkä ap:kin osaa suhteuttaa omat ongelmat ja kaipuut paremmin, jos kuulee että muilla menee hyvin - ehkä sitä omaakin asennetta tai tilannetta voisi muuttaa niin että pääsisi siihen joukkoon.
Itse muutin suomesta 3 vuotta sitten, ainoa harmituksen aihe on etten muuttanut aiemmin. itselläni auttaa ettei suomessa ole juuri mitään mitä kaipaisin - sielläkään ei ollut minkäänlaisia tukiverkkoja tai läheisiä, kun muutin jo suomivuosina useamman kerran kaupunkia. Suomeen jäi tasan yksi ystävä, jonka kanssa on asuttu satojen km päässä toisistamme jo viimeiset 20 vuotta. Eli yhteyttä on ennenkin pidetty lähinnä sähkoisesti. Muuttamisesta on seurannut vain hyvää - tupla palkka, halvemmat elinkustannukset, parempi sää, paremmat yhteiskunnan palvelut, jne.
Muuttamisesta on seurannut hyvää sinulle, mutta et voi olettaa, että muilla on yhtä ruusuisaa ulkomailla ja ei kaduta. Ketju on tarkoitettu lähinnä henkilöille, jotka jakavat samoja fiiliksiä kanssani. Ap
En oletakaan. Ei kannata pistää sanoja toisten suuhun. Sunkin on ihan hyvä kuulla että paljon on omasta asenteesta kiinni. Mutta lillu toki tuskissasi tai muuta takaisin räntätyottomyyssuomeen, jos siellä oli kaikki niin paljon paremmin (yleensä suomesta tykkää vain sossupummit, joten kertoo paljon sinusta jos sinne haikailet...). Kulkeehan ne maitojunat kohta taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut viisi vuotta pois perheen kanssa ja ajatellut nyt muuttaa takaisin, mutta en minä tätä kyllä minään virheenä pidä että olemme muuttanut. En minä Suomessa sinne halua myöskään mistä lähdettiin, vaan uuteen paikkaan. Tämä on ollut hyvä kokemus, mutta Suomessa asumisessa on puolensa. Tosin jos ei olisi lapsia niin muuttaisin jonnekkin kolmanteen maahan enkä Suomeen. Ei vaan viitsi lapsilta vaatia taas uutta kieltä.
Sinä et halua enää asua siinä maassa, missä olette ulkomailla asuneet, joten aiotte muuttaa takaisin Suomeen, mutta eri paikkakunnalle, missä aiemmin asuitte. Jos teillä ei olisi lapsia, muuttaisitte johonkin kolmanteen (random)maahan. Minä en ymmärrä tällaista juurettomuutta. Itse haluan juurtua kunnolla asuinpaikkaani. Muutin viisi vuotta sitten työn takia minulle täysin vieraaseen suureen kaupunkiin Suomessa ja monesti harmittaa, kun en vieläkään tunne tätä kaupunkia niin, että tietäisin, mistä täällä pidempään tai ehkä koko elämänsä asuneet puhuvat. En tiedä, opinko koskaan. Ei auta, vaikka opiskelisin karttaa, kun paikoilla ja asioilla on lempinimensä. Eniten olen oppinut paikallislehdistä.
Kaikille ei ole niin tärkeää olla osa lammaslaumaa, jossa tiedetään kaikki viihdepaskakkeet tai sananparret, tai jonkun maitolaiturin lempinimet 50-luvulta.
Koko ketjua en vielä lukenut. Olen itse pian muuttamassa ulkomaille ja kyllähän sitä miettii, että kaduttaako. Takaisinhan voi useimmissa tapauksissa tulla. Lapsi saattaa toki joissain tapauksissa olla esteenä. Esim. jos on eronnut lapsen isästä, joka asuu siinä maassa.
Sanoisin, että mieti niitä syitä jotka veivät sut ulkomaille. Silloin se oli sun mielestä hyvä päätös, eli mitä suotta katumaan? Elämässä ei etene, ellei tee valintoja ja ota riskejä. Välillä menee mönkään tai joskus onkin fiksumpi myöhemmin. Mutta sillä mennään, mikä tilanne on. Ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa jahkailemaan. Jos jokin tuntuu oikealta, niin toimii sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin vuoden 2015 alussa ja olen asunut parissa eri maassa. En ole kertaakaan katunut, etenkään sen jälkeen kun sain lapsen. Elämä on helpompaa ja rennompaa. On lämmin suurimman osan aikaa vuodesta ja aurinko paistaa. Ihmiset ovat lapsirakkaita ja lapsen kasvatukseen liittyy tietty rentous. Ravintolat ovat iltaisin täynnä lapsiperheitä eikä ole mikään ongelma, jos lapsesta lähtee vaikka vähän ääntä tai äiti juo ruuan kanssa lasin viiniä. Kukaan ei tee tästä lasua. Palkka on huomattavasti parempi, elintaso korkeampi ja kustannustaso alhaisempi. yhteiskunta ei ole läheskään niin edistyksellinen kuin suomessa eikä ole sähköisiä palveluita, mutta ei se häiritse.
Asuin perheeni kanssa viisi vuotta ulkomailla ja palasin Suomeen lasten vuoksi ja osittain paremman työuran vuoksi. Puolen vuoden Suomessa asumisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että Suomi on mitä on mitä on, mutta me olemme muuttuneet ihmisiä. Suomi ei vain tunnu enää niin hyvältä, vaan tylsältä ja hirmuisen pieneltä.
Muutamme takaisin ulkomaille kesällä- nyt pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän on nyt kyylä johdatteleva tuo kysymys, että ikäänuin ulkomaille muutto olisi aina virhe, ja vain sen tajuamisen ajankohta vaihtelee.
Olen siis itse asunut maassa, johon en todellakaan sopeutunut, huolimatta siitä, että ei edes ole kovin kaukana Suomesta, ei etäisyydeltään, eikä maailman mittakaavassa kulttuuriltakaan (Keski-Eurooppa). Sen jälkeen sitten muutin toiseen maahan (Etelä-Eurooppa), jonne yhtäkkiä sopeuduinkin paremmin, joten ulkomaille muutto itsessään ei ollut huono idea.
Minäkään en oikein ymmärrä tuota ”virhe” ajatusta tässä. Itsellä kun on sellainen mentaliteetti että elämässä kuuluu kokeilla asioita, mieltään saa muuttaa, saa vertailla. Enemmän se olisi virhe jos ei uskaltaisi mitään kokeilla siksi että pian ei ollutkaan hyvä juttu.
Tällä palstalla kysytään myös esim: milloin tajusit että naimisiinmeno / lapsen hankkiminen / omakotitaloon muuttaminen jne oli virhe?Menetkö naimisiinmenoa katuvien ketjuun kertomaan että sulla on onnellinen avioliitto? Tai, no sehän on kyllä tälle palstalle tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai te vastaajat ymmärrätte, että kysymys on tarkoitettu niille, jotka kokevat sen olevan /olleen virhe. IHmisiä on moneen junaan, ja kyllähän sitä elämässä virheitä tehdään, vaikkette juuri te.
Ap kaivannee vertaistukea.
Kyllä kyllä, mutta oikeasti aika harva ulkomailla asuva entinen suomalainen viettää aikaan suomalaisella Vauva Aihe vapaa-palstalla. Ainakin niillä, jotka ovat vuosikausia ulkomailla asuneet, tuskin on hinkua olla täällä palstailemassa, koska uusi elämä on siellä uudessa kotimaassa.
Laksin Suomesta 1960 luvun lopulla ja olen hillunut vauva palstalla siita asti kun sen loysin. Pidan ylla kielitaitoa ja olen onnellinen etta laksin, Suomessa en enaa pystyisi elamaan.
Kai joskus kun palasin Suomen matkalta ja huomasin että mua vaan ahdisti olla takas. Kun mietin kuinka olen ollut täällä jo 8 vuotta eikä tämä tunnu yhtään enempää kodilta. Kun kuuntelen kuinka lapset puhuu suomea englannin sanoilla vaikka puhun heille vaan suomea. Kun seuraan brexit-keskusteluja ja tajuan kuinka olen täällä toisen luokan kansalainen. Viimeinen niitti oli kun koronan takia ei päästy Suomeen pääsiäislomalle, tajusin että mun pitää lähteä takas. Ajattelen kyllä silti että mun piti muuttaa tänne koska muuten olisin vaan kokenut kaukokaipuuta enkä tajunnut kuinka Suomi on mulle oikea paikka. Ehkä kadun eniten sitä etten lähtenyt aiemmin, mut nyt tai ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän on nyt kyylä johdatteleva tuo kysymys, että ikäänuin ulkomaille muutto olisi aina virhe, ja vain sen tajuamisen ajankohta vaihtelee.
Olen siis itse asunut maassa, johon en todellakaan sopeutunut, huolimatta siitä, että ei edes ole kovin kaukana Suomesta, ei etäisyydeltään, eikä maailman mittakaavassa kulttuuriltakaan (Keski-Eurooppa). Sen jälkeen sitten muutin toiseen maahan (Etelä-Eurooppa), jonne yhtäkkiä sopeuduinkin paremmin, joten ulkomaille muutto itsessään ei ollut huono idea.
Minäkään en oikein ymmärrä tuota ”virhe” ajatusta tässä. Itsellä kun on sellainen mentaliteetti että elämässä kuuluu kokeilla asioita, mieltään saa muuttaa, saa vertailla. Enemmän se olisi virhe jos ei uskaltaisi mitään kokeilla siksi että pian ei ollutkaan hyvä juttu.
Tällä palstalla kysytään myös esim: milloin tajusit että naimisiinmeno / lapsen hankkiminen / omakotitaloon muuttaminen jne oli virhe?Menetkö naimisiinmenoa katuvien ketjuun kertomaan että sulla on onnellinen avioliitto? Tai, no sehän on kyllä tälle palstalle tyypillistä.
Mietin just samaa ja tulin siihen lopputulokseen, että itse asiassa noissa ketjuissa on varmasti monta viestiä, joissa hehkutetaan omaa 4000 vuotta kestänyttä avio-onneaan tai ihanaa mullantuoksuista okt-elämää. Koska ihmiset.
En ehkä osaa ihan samaan tilanteeseen asettua kuin AP mutta olen kokenut haikeutta ja koti-ikävää aika ajoin. Isoin oli tietysti kun menin naimisiin ja tiesin etten voi vain tehdä päätöstä itsekseni esim Suomeen muutosta. Tosin meillä molemmilla on asiat hyvin joten ei tee mieli repäistä ja muuttaa uuteen maahan tai Suomeen, tämä tosin voi vielä muuttua. Mietin vain että jos AP mielestä muutto oli virhe kun lapsi syntyi niin oliko miehesi myös suomesta vai? Mikäli ei niin ehkä tässä on kyse vain kriisistä mitä moni uusi vanhempi käy läpi koska jos et olisi ikinä muuttanut olisitko saanut lastasi jos tapasit miehesi ulkomailla? Ehkä tämä alkushokki helpottaa kun lapsi kasvaa ja pystyt näkemään silloisen päätöksesi hyvät puolet.