Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit tullut raskaaksi 20v niin pitäisitkö lapsen?
27.05.2020 |
Siis jos kuvitellaan, että elämäntilanteesi olisi sama mikä 20v oli.
Kommentit (181)
No tulin raskaaksi 20-vuotiaana. Muksu syntyi hiukan mun 21v. synttärien jälkeen. Eli joo, pitäisin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tässä abortti on toisena vaihtoehtona, niin miettikää kysymystä. Olisitko pitänyt lapsen. Miten voi edes ajatella abortin hyvänä vaihtoehtona, jos kuitenkin puhutaan jo lapsen pitämisestä. Jos tämän perusteella kysymystä käsitellään, on kyse lapsen ( kohdussa olevan) elämän päättämisestä tai elämän jatkumisen sallimisena.
En ollut täyttänyt 20, kun lapseni syntyi. Nyt hän on jo yli 40 ja on oma lapsi. Koskaan en ole katunut.
Menkat oli myöhässä sinä keväänä, kun täytin 20 vuotta. Kävin raskaustestissä YTHS:llä. Soittoaikaa odotellessani olin jo miettinyt valmiiksi abortin teon ja että en kertoisi asiasta kenellekään. Huojennus oli suuri, kun testin tulos oli negatiivinen. Tulin äidiksi 10 vuotta myöhemmin ja silloin elämäntilanne oli aivan erilainen. Opinnot takana, työelämää nähty viiden vuoden ajan ja mies aivan yhtä lailla onnesta pyörryksissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapsen sinä vuonna, kun täytin 20. Joten kyllä pidin lapsen ja en ole katunut. Kävin kouluni loppuun lapsen ollessa 1v (suuri kiitos tukiverkolle) sen jälkeen olen opiskellut lisää. Ollaan edelleen lapsen isän kanssa yhdessä ja saatu toinen lapsi. Kolmas ei ole täysin poissuljettu, mutta todennäköisesti viihdytään näiden kahden kanssa ja nautitaan sitten alle nelikymppisinä, kun alkavat jo elämään omaa elämää.
En koska olin synnyttänyt juuri. 16-vuotiaana en pitänyt, mutta 19-vuotiaana jätin ehkäisyn pois koska silloin halusin lapsen ja oli jo ammatti ja saman miehen kanssa olin kuin silloin 16-vuotiaanaki. 20v. on juuri oikean ikäinen lapsen tekemiseen koska nainen on hedelmällisimmillään 18-20-vuotiaana, 25-vuotiaana alkaa hedelmällisyys jo laskea ja muutenkin ihminen rappeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kyn lapsesta puhutaan, niin oletushan on lapsen olemassaolosta. Vaihtoehdot ovat lapsen pitäminen tai lapsen antaminen jollekin toiselle. Eihän kukaan järjissään oleva lastaan tapa.
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaana seurustelin itseäni huomattavan paljon vanhemman miehen kanssa, jolla oli mielenterveysongelmia ja joka manipuloi minua olemaan jättämättä itseään muun muassa uhkailemalla itsemurhalla (ja stalkkasi minua kun lopulta uskaltauduin jättämään hänet).
Vastasin tähän ketjuun, että en olisi pitänyt lasta, ja onneksi elämä tarjosi parempaa. Sain useat alapeukut, olisi mielenkiintoista tietää että miksi.
Mulla oli lähes täsmälleen sama tilanne. Tulin raskaaksi ja tein abortin. Tällä palstalla on paljon uskiksia ja persuja, jotka vastustavata aborttia kaikissa tilanteissa. Ei heistä kannata välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seksisuhteeseen alkaa on tiedossa raskauden mahdollisuus. Silloin käytetään luotettavaa ehkäisyä ja vaikka tuplasellaista. Kondomi on hyvä lisä, mutta ei yksistään riittävä. Ja jos se lapsi kaikesta huolimatta on tullakseen niin tietenkin hänet synnytetään. Se on sitten eri asia otetaanko omiin hoiviin vai annetaanko adoptioon tai huostaan. Vastuu on otettava ja aina on vaihtoehto olla ilman yhdyntää. Raiskaus tietenkin on se ikävä asia jolloin ei voi valita. Mutta oletan kysymyksen käsittelevän vapaaehtoista seksiä ja sen seurausta.
Lisäksi on olemassa abortti, joka on joissakin tilanteissa paras ratkaisu ja todellista vastuunkantoa.
Eihän se lapsen kannalta ole.
Mikä lapsi? Kyseessä on rykelmä soluja, joilla ei ole tietoisuutta tai tunteita.
Olisin pitänyt. Olin parisuhteessa kivan tyypin kanssa, jonka kanssa teinkin lapsen 23-vuotiaana. Suhde päättyi myöhemmin, mutta edelleen hän on hyvä isä tyttärellemme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seksisuhteeseen alkaa on tiedossa raskauden mahdollisuus. Silloin käytetään luotettavaa ehkäisyä ja vaikka tuplasellaista. Kondomi on hyvä lisä, mutta ei yksistään riittävä. Ja jos se lapsi kaikesta huolimatta on tullakseen niin tietenkin hänet synnytetään. Se on sitten eri asia otetaanko omiin hoiviin vai annetaanko adoptioon tai huostaan. Vastuu on otettava ja aina on vaihtoehto olla ilman yhdyntää. Raiskaus tietenkin on se ikävä asia jolloin ei voi valita. Mutta oletan kysymyksen käsittelevän vapaaehtoista seksiä ja sen seurausta.
Lisäksi on olemassa abortti, joka on joissakin tilanteissa paras ratkaisu ja todellista vastuunkantoa.
Eihän se lapsen kannalta ole.
Mikä lapsi? Kyseessä on rykelmä soluja, joilla ei ole tietoisuutta tai tunteita.
Kysymys koskee lapsen pitämistä. Missään solurykelmäasteessa ei kukaan vielä aborttiin ehdi, joten sekin menee ihan ohi aiheen
Olisin, vaikka kaikki asiat elämässä oli ihan kesken. Mutta jotenkin siitäkin olisi selvitty. Oikeasti olin vielä neitsyt tuossa vaiheessa ei ei pelkoa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin kanssa tätä teininä pohdittiin. Minä sanoin, että pitäisin, ja kaveri sanoi, että ei. Jonkin verran myöhemmin kaveri oli raskaana. Minä onneksi en.
Meistä kumpikin lopulta sai esikoisensa aika nuorina. Kaverini oli vasta 21 ja minä 24.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaana seurustelin itseäni huomattavan paljon vanhemman miehen kanssa, jolla oli mielenterveysongelmia ja joka manipuloi minua olemaan jättämättä itseään muun muassa uhkailemalla itsemurhalla (ja stalkkasi minua kun lopulta uskaltauduin jättämään hänet).
Vastasin tähän ketjuun, että en olisi pitänyt lasta, ja onneksi elämä tarjosi parempaa. Sain useat alapeukut, olisi mielenkiintoista tietää että miksi.
Mulla oli lähes täsmälleen sama tilanne. Tulin raskaaksi ja tein abortin. Tällä palstalla on paljon uskiksia ja persuja, jotka vastustavata aborttia kaikissa tilanteissa. Ei heistä kannata välittää.
En ole uskis, mutta ihmettelen termiä lapsen pitäminen.
Tulin ihan suunnitellusti ja luonnollisesti lapsi pidettiin. Hän menee syksyllä kouluun :) Elämäntilanne oli kaikkea muuta kuin ihanteellinen tuolloin mutta kummasti tässä on vuosien mittaan puolison kanssa molemmat opiskeltu, tehty töitä ja nykyään molemmilla vakituiset työt. Omistusasunto ostettiin juuri ja pikkusisarus täyttää pian puoli vuotta. Musta on ihanaa kertoa tätä tarinaa koska on tehty monta asiaa vähän nurinkurin verrattuna siihen mikä on nykyään normi ja oletus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seksisuhteeseen alkaa on tiedossa raskauden mahdollisuus. Silloin käytetään luotettavaa ehkäisyä ja vaikka tuplasellaista. Kondomi on hyvä lisä, mutta ei yksistään riittävä. Ja jos se lapsi kaikesta huolimatta on tullakseen niin tietenkin hänet synnytetään. Se on sitten eri asia otetaanko omiin hoiviin vai annetaanko adoptioon tai huostaan. Vastuu on otettava ja aina on vaihtoehto olla ilman yhdyntää. Raiskaus tietenkin on se ikävä asia jolloin ei voi valita. Mutta oletan kysymyksen käsittelevän vapaaehtoista seksiä ja sen seurausta.
Lisäksi on olemassa abortti, joka on joissakin tilanteissa paras ratkaisu ja todellista vastuunkantoa.
Eihän se lapsen kannalta ole.
Mikä lapsi? Kyseessä on rykelmä soluja, joilla ei ole tietoisuutta tai tunteita.
Pahasti vammainen ihminen jolla tietoisuus on alin mahdollinen eikä tunteistakaan tietoa joutaa roskakoriin?
Sikiössä on kaikki dna ja informaatio mitä ihmiseen kuuluu. Ainoastaan kehitystä tulee lisää, mutta niinhän se on pikkulapsenkin kanssa, ei ole valmis itsenäiseen elämään vielä 5-vuotiaskaan.
Kyllä. Jos on tarpeeksi aikuinen harrastamaan seksiä, on oltava kyllin aikuinen kantamaan siitä myös vastuu.
Kyllä.
Olen nyt 20 ja odotan toista lastani. Ehdin ehkä täyttää 21 ennen kuin lapsi syntyy.
Tulin 18-vuotiaana abikeväänä raskaaksi pitkäaikaiselle poikaystävälleni. Lasten hankinnasta oli puhuttu jo pitkään, molemmat tiesimme haluavamme lapsia joskus. Raskaus oli hieman yllätys, koska käytimme ehkäisyä, mutta alkujärkytyksen jälkeen todella iloinen ja ihana asia jonka suurin osa lähipiiristä otti hyvin vastaan.
Kerkesin valmistua lukiosta erinomaisin paperein ennen kuin lapsi syntyi. Muutimme lähelle vanhempiani, jotka ovat aktiivisesti osallistuneet lapsenlapsen elämään ja toimineet korvaamattomana tukiverkkona. Parisuhde vain vahvistui entisestään vauvan myötä ja elämä on ollut todella hyvää. Elän unelmieni elämää tällä hetkellä ♡ Mies opiskelee tällä hetkellä ja itse suuntaan yliopistoon, kun tämä uusi lapsi on 2 tai 3. Ei ole maailmanloppu, vaikka saakin lapset ennen opintoja.
Äiti ei välttämättä edes ymmärrä miten hänen käytöksensä voi lapseen vaikuttaa, päihdeongelmia pitäisi pyrkiä havaitsemaan ajoissa ja tarjota apua.