Lue keskustelun säännöt.
mies käy joka päivä ulkona lounaalla
26.05.2020 |
Siis johonkin on pakko päästä purkamaan, mitä voin enää tehdä? Tilanne on siis se, että käymme molemmat töissä. Olemme molemmat ulosotossa eli rahaa ei juurikaan ylimääräistä ole. Teen itselleni sekä miehelle eväät töihin. Mies ei suostu syömään minun tekemiä eväitä koska muutkin hänen työkaverit käyvät lounaalla joka päivä. Näinollen mies käyttää joka päivä 10-15e lounaaseensa rahaa, viikkotasolla summa nousee siis 50-75 euroon, kuukausitasolla 200-300e menee pelkästään miehen lounaisiin.
Hän on lukuisia kertoja luvannut, ettei käy enää lounailla mutta kappas kummaa kun tiliotteesta selviää että joka päivä näkyy veloituksia subwayhyn jne. Miehellä on peliongelma, jonka takia hänen palkkansa on jouduttu ohjaamaan minun tilille. Hänellä on aiemminkin ollut impulsiivista rahankäyttöä (ei välitä vaikka olisi laskutmaksamatta ja palkkapäivään 3 viikkoa, ei ymmärrä että ruoka maksaa jne.)
Alan olla jo niin turhautunut etten tiedä mitä tehdä. Tekisi mieli itkeä ja raivota, miten voi olla aikuinen ihminen noin ITSEKÄS? Täytyykö 30-vuotiaalta ihmiseltä ottaa kortti pois vai mitä tässä enää voi tehdä. Ei meillä ole varaa maksaa hänen lounaista 200 euroa kuukaudessa ja kaikenlisäksi se on todella epäreilua minua kohtaan. Tienataan about saman verran jos joku sitä ihmettelee.
Haluaisin olla puoliso, en joka rusahdusta kontrolloiva äiti.
Kommentit (145)
Useampikin muu on tainnut kommentoida samaa että ei se ole tuloista kiinni että syökö eväitä vai ei - itse tienaan noin 100k vuodessa ja joka ikinen päivä syön omat eväät. Minun syyni on urheilu, mutta punalaputetusta lihasta ja riisistä ei saa glamourpisteitä. Meillä on vielä lounasetukin joten työnantaja maksaa 25% ko. edun kautta. Lataan edenrediä aina parin 3kk välein, tulee maksettua harvat sushiateria tms. sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mulle tulee tästä ketjusta mieleen yksi tuttu pariskunta... Juurikin tuollaisia autokauppoja, luottotiedottomuutta, ulospäin rehvastelua ja KAIKKI muijan nimiin. Milloin haaveillaan veneistä, milloin moottoripyöristä, milloin uusista autoista jne. Ap, jos sinä vaan satut olemaan tuo tuttu nainen, niin lähde hyvä ihminen ja pelasta itsesi!! Oikeasti olet fiksu ja hyväsydäminen, vaikka näköjään jotenkin tuo kyrväke on tuhonnut pääsi. Kaikki lähipiiristä kyllä tietää, ettei elämä niin hienoa ole miltä se näyttää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies samanlainen, peliaddikti ja velkakierre siitä. Vaimo pyöritti taloutta ja kolmea lasta, mies repsahteli peleihin, huumeisiin ties mihin. Lopulta tuli ero kun mies (!) löysi toisen, hieman surullista katsoa miten vaimo alkanut yli vuosikymmenen jälkeen kukoistaa: rahat riittää, valheita ei tarvi kuunnella, elämä hymyilee myös lapsille. ÄLÄ mene tähän lankaan enää pidemmälle, ap!
Suorastaan rikollista että sun sos.tunnus ollut miehen "käytössä" kuten sanot. Ja sun lähtöhän on helppo, koska kaikki rahat ja rahaliikenne ja autot on sulla hanskassa, hoida hommat ja uusi koti (keksit kyllä keinot) äläkä koskaan katso taaksesi.
Toisella kaverillani on adhd, ja juuri tuollaista se saattaa olla. Mutta huom sellainen joka on hoidossa ja suostunut sekä taistellut itselleen diagnoosin, haluaa itsekin selvittää elämänsä solmut ja saada esim lapsia ja tavallisen arjen toimimaan. Vaikka se onkin hankalampaa kuin monille muille. Onko miehesi osoittanut jotain halua hakea apua? Vai onko hänestä vaan kiva etsiä syyllistä ongelmiin esim sinusta?
Voisitko perustella, miten on surullista, että toisen elämä lähtee menemään parempaan suuntaan?
No sitä tarkoitin, että tämä kuvio on ollut niin selkeästi nähtävissä jo muille, esim ystävillekin tosi pitkään, mutta vaimo ollut niin puhki tilanteessa ja loukussa henkisesti, että ei ole päässyt itse ulos. On surullista katsoa sivusta, miten monta vuotta ystävä heitti hukkaan, ja kuinka lopuksi kävi juuri niin kuin arveltiin. Tietenkin on hienoa nyt, että on onnellinen vihdoin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mies osti joka kuukausi lounasseteleitä täydet määrät eli sellaiset 200€/kk ja ne veloitettiin suoraan hänen tililtään. eli semmoiset 1400€/vuosi.Tyhmänä se ei ajatellut tai kiinnittänyt huomiota, että hän maksaa niistä vaan oli ottanut joka kuukausi täyden määrän ja anoppi oli ne kaikki ruinannut siltä itselleen. Siinä kärvisteltiin itse nälissämme ja ei ollut vara ostaa kunnon ruokaa tai mitään. Sitten eräänä vuonna jouduin verotusta varten katsomaan mieheni tiliotetta niin kysyin mitä nämä lounassetelit on? Kuvio selvisi minulle ja anoppi vihulainen oli ostattanut miehelläni lounasseteleitä itselleen(anoppi ei maksanut niistä mitään) yli 14 000euron arvosta. Kyllä yli neljäntoistatuhanneneuron arvosta. Reilun 10-vuoden aikana siis. Siellä se pälli oli syönyt kaiket päivät ravintoloissa loistavia lounaita(joskus ihmettelin miten sillä on varaa joka päivä käydä). Kun lounasseteleiden jakelu loppui hänelle yritti saada mieheni vaihtamaan vaimoa. Minä ole niin ilkeä hänelle ja yhy yhy yy.
Tarkoitatko, että jäit yhteen miehen kanssa, joka kehtasi ruokkia äitiään?
Katsos vaan, anoppikin löysi paikalle.
https://paihdelinkki.fi/fi/oma-apu/laheiset/vinkkeja-rahapelaajien-lahe…
Hae apua itsellesi, irtaudu tästä tilanteesta tuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskenteleekö miehesi kattohommissa?
Vierailija kirjoitti:
Ja tottakai se on pa*skaa jäädä syömään omia eväitä. Niin joudun minäkin joka kerta kieltäytymään wolt-tilauksista ja mussuttamaan noita jauhelihaseoksia koska muuhun ei ole varaa. Tuo miehen rallitus on suoraan pois meidän ruokarahoista, laskujen maksurahoista jne. Ei meilllä ole varaa tehdä mitään hankintoja alunperinkään, nytkin saatiin pari sataa ylimääräistä rahaa ja halusin pistää ne säästöön. Mies halusi ne kuulokkeet ja sanoin että ei ole varaa koska käyt lounailla. Hän lupasi taas viidettä sadatta kertaa olla käymättä ja sai kuulokkeet. Tulee oikeasti mieleen joku kehitysvamma, eikö hän ymmärrä miten nopeasti tuostakin valheesta jää kiinni?
- AP
Älä missään nimessä tee lapsia tuollaisen miehen kanssa. Sulla hajoaisi pää vielä enemmän ja lapset kärsisivät. Tai oikeastaan sulla olisi sitten yhden ison lapsen lisäksi huolehdittavana vielä pieniäkin.
Miksi miehen pitäisi "totella" sinua, koska aina saa tahtonsa läpi kuin viisivuotias joka ruinaa ja valehtelee? Mieheen ei voi selkeästi luottaa, on pilannut sinunkin luottotiedot, joten mahtaa olla uskomattoman upea ja sinut huomioonottava ja rakastava mies muuten, kun tuollaista touhua katselet. Toki on oma valintasi olla suhteessa, joka on ainakin taloudellisesti tuhoon tuomittu. Jos jäät siihen, älä itke sitä kun jää asunnot ym. ostamatta miehen touhujen takia.
Olin itse aikoinaan suhteessa miehen kanssa, jolla oli samantyylistä rahan käyttöä. Luottotiedot menneet ja lainaili minulta rahaa. Oli jollain tavalla hyvin manipuloiva, ja sitten (liian) kilttinä ihmisenä uskoin mitä hän sanoi enkä pystynyt jättämään toista pulaan. Eikä nämä tämmöiset heti ensimmäisenä kerro koko totuutta, vaan pikku hiljaa selviää miten on sotkenut talousasiansa ja siinä vaiheessa saattaa olla jo itse niin ihastunut ettei alkuun välitä yhtään. Aina oli ovelaa voivottelua kun esim. pitäisi päästä jossain käymään, mutta just nyt ei ole bensarahaa ja seliseli. Kukapa sitten tarjoitui lainaamaan ja joskus jopa antamaan rahaa, kun ei sillä ressukalla sitten jää yhtään rahaa itselleen, jos joutuu velkojaan maksamaan minulle. Minähän siinä olin se täysi idiootti, kun sinisilmäisenä uskoin sen tarinoita ja lupauksia. Kirsikkana kakun päällä mies haukkui minua itsekkääksi rahanahneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vuokralle ei luottotiedottomana minnekään pääse jne.
Ohis, mutta kyseleekö nuo isoimmat vuokrafirmat edes luottotietojen perään? Ikäni olen vuokralla asunut, enkä muista että koskaan asuntoa vaihtaessani olisin nähnyt mainintaa, että luottotiedot tarkistetaan. Voi toki olla, että en vain ole kiinnittänyt huomiota asiaan.
Maksuhäiriömerkintöjä on kuitenkin Suomessa yli 400 000:lla enkä nyt uskoisi että niin suurelle joukolle olisi uuden asunnon saaminen täysin mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miehesi kannalta tilanteen, jossa jää ulkopuoliseksi ja yksin mutustamaan eväitä jonnekin kun muut lähtee ravintolaan. Jos se haluaa käyttää 200e kuussa lounaisiin, niin käyttäköön mutta se on sitten pois hänen muista hankinnoistaan.
Jotenkin surullista että pitää "ostaa" hyväksyntä työpaikalla kalliilla lounaalla, kun ei uskalleta elää omien varojen mukaan ja syödä omia eväitä. Mitä siitä seuraisi jos söisikin omia eväitä? Onko miehet oikeasti niin heikkoja ettei ymmärtäisi/hyväksyisi tilannetta vaan jättäisivät ulkopuolelle työporukassa? Mitä merkillisen tärkeää siellä lounaalla tapahtuu että jää kaikesta ulkopuolelle jos ei liity mukaan?
Mua aikoinaan yrittivät saada mukaan lounaalle mutta en lähteny ku ehkä kerran vuodessa. Kyllästyivät lopulta. Omat eväät on järkevää talouden pitoa eikä muutenkaan kiinnosta syödä muiden kanssa eikä jotain ylihinnoiteltua ravintolapöperöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua, miten juuri viime viikolla mies taas lupasi että ei käy ulkona syömässä että saa ostettua uudet kuulokkeet. Noh minä taas idiootti uskoin (oikein mietti että jättäisi pankkikortin kotiin) ja ostettiin hänelle ne kuulokkeet. Tänään maksoin vakuutuksia ja kappas kummaa, oli heseä ja subwaytä taas osteltu pankkikortilla. EN JAKSA! Siis pitääkö oikeasti aikuiselta ihmiseltä siirtää kaikki rahat pois toiselle tilille, ettei visatilille jää kun vaikka 5 euroa millä ei lounasta saa? Ihan käsittämätöntä miten hän kehtaa luvata olla ostamatta ja SAMANTIEN Rikkoo sen jo ties kuinka monennetta kertaa...
- AP
Talouden hallinta toimii niin, että ensin säästetään ja sitten, kun summa kasassa ostetaan. Eli mies laittaa lounassumman joka päivä säästötilille tai -possuun. Kun on tarpeeksi rahaa, sitten vasta ostetaan kuulokkeet tms.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti vielä tarkentavat:
Minulla on oma tili, sekä toinen tili jonne miehellä on käyttöoikeudet (ei kuitenkaan nettipankkitunnuksia että saisi tehtyä siirtoja). Tämä sen takia, koska lupauksiin ei voinut enää uskoa ja hän halusi itse, ettei pysty enää tallettamaan rahaa kasinoille.
Meillä oli suhteen alussa yhteiset rahat, ja en ollut itse ulosotossa. Uskoin typeränä valheita ja annoin henkilötunnukseni "käyttöön" eli otettiin toisinsanoen älytön määrä osamaksuja ja muita minun nimiini. Omaa typeryyttä josta nyt maksetaan (maksan tämän vuoden elokuussa vikan erän).
Miehellä on varmaan joku AD/HD:n tyylinen sairaus, joka aiheuttaa impulsiivisuutta rahankäyttöön jne. Tekisi mieli sanoa että kehitysvamma sillä on kun on noin saamarin aivoton mutta minkäs teet. Joskus sitä vaan haaveilee omasta asunnosta ja omasta taloudesta ja saisi tuo yksi hukkua yksin omaan pa*skaansa.
- AP
Kyllä se kehitysvamma on sinulla, kun suostut tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten, kun saat viimeisen lainaerän maksettua?
Hankitte miehen kanssa vielä isomman lainan? Autolainan tai asuntolainan? Kai tajuat, että olisit velkaorja lopun ikääsi? Mies ei tule muuttumaan, mutta sinä himoitset masokistisesti aina vain suurempia sitoutumuksia (joista olisit vastuussa YKSIN)!
H e r r a j u m a l a, en edes tunne sinua, mutta minua alkoi huolettaa! Tarvitset asumuseron ja terapeutin, et asuntolainaa!!
Siis just tämän asian takia minuakin huolettaa tosi paljon tämä tilanne. Pelottaa että minua aletaan käyttää taas "hyväksi" ja vaikka nyt olen saanut paljon vahvuutta ja itsevarmuutta kohdata kaikenmaailman huutamiset ja manipulointiyritykset rahaan liittyen, entä jos taas sorrun ostamaan jotain tai muuten vaan pilaan taas elämäni.
Meillä=minulla on autolaina, joka oli ensimmäkin 8000e enemmän kun olin liikkeeseen mennessä sanonut ylärajaksi (miehen kaveri oli automyyjä ja saivat yhdessä houkuteltua ottamaan kalliimman). Auto on kauhea murheenkryyni, se vie jo muutenkin olemattomasta budjetista aika ison osan. Mies ei suostu myymään autoa, hänkin on maksanut eriä siitä ja tarvitsee sitä työhönsä. Minä haluaisin ostaa halvemman auton mutta mies ei suostu. Tuokin varmaan kertoo miten tossun alla olen. Mies sanoo itsensä irti töistä jos myyn tuon auton jne. Ei minulla ole ollut aiemmin varaa ottaa tuollaista riskiä ja kun rahat autoon on löytynyt, se on myös pidetty. Ensin kiva ja ihana pieni "luksus"juttu on muuttunut vuosien saatossa minulle häpeälliseksi esittelykappaleeksi joka syö viimeisetkin rahat. Mies on puhunut monesti jopa 40 000e autolainoista ja sehän on ihan käsittämätöntä jossei ole edes omaa asuntoa. Vaikea arvata kuka senkin lainan joutuisi nimiinsä ottamaan :) :)
Pitäisikö näyttää tämä keskustelu miehelle mitä olette mieltä? On täällä aika suoria mielipiteitä kuitenkin asiaan liittyen. Jos minun sanani ei auta niin uskoisikohan hän kymmeniä muita tuntemattomia ihmisiä... Mene ja tiedä mutta epätoivoinen olen ja harmittaa että olen vuosikausia tuhlannut tälläisessä kurassa. Jos olisin heti alkuun tajunnut, mitä on tapahtumassa ja olisi ollut edes hitunen arvostusta itseä kohtaan, ei näitä ongelmia olisi.
- AP
Tuli mieleen tuosta automyyjäkaverista, joka sai houkuteltua ostamaan kalliimman, niin lähes kaikilla yli varojensa elävillä ketkuilla (miespuolisilla) on myös samanhenkisiä kavereita... Siis juuri tuollaisia, jotka tykkäävät ottaa riskejä ja pelleillä rahojen kanssa eikä mitään todellisuudentajua.
Automyyjillä on hyviä juttuja noista tyhjätasku-"ostajista" joiden on vaan pakko saada velka-auto vaihdettua uuteen velka-autoon ja välirahaa ei tietenkään löydy senttiäkään...
No eikös siinä silloin auto vaihda omistajaa? Joten ostotapahtuma on ihan oikea, eikä lainausmerkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on siis varmaan jonkin tasoinen läheisriippuvuus. Jostain syystä olen järkeillyt vuosia tätä asiaa niin, että olen menettänyt niin paljon tämän miehen takia (paljon rahaa, luottotiedot, muuttanut toiselle puolelle suomea jne) että en halua "luovuttaa" koska sitten se tarkoittaa että olen tehnyt nuo kaikki niinsanotut virheet turhaan. Ihan hölmöä ja olen vasta oikeastaan tämän vuoden aikana alkanut miettiä että miten typerä ja sinisilmäinen olen alunperinkään ollut ja miltä tulevaisuuteni näyttää, jossei mieheni ala ottaa vastuuta elämästään. Tähän saakka olen jaksanut häntä "kantaa" ja auttaa, antanut anteeksi ja unohtanut mutta viime aikoina on alkanut jostain syystä tuntua ihan älyttömän raskaalta. Ehkä en pystykkään unohtamaan kaikkea mitä minulle on tehty.
Olen aina ajatellut, että kai se on ihan fine että maksan laskut ja hän ei huolehti rahaan liittyvistä asioista mutta kun ei voi edes käyttörahan kanssa luottaa aikuiseen ihmiseen niin on se nyt jo kumma. Hänellä on pakollinen tarve tuhlata viimeistä senttiä myöten kaikki, mitä tilillä on... Lupauksista huolimatta.
- AP
Tässä ketjussa on monta sivua kommentteja enkä juuri nyt jaksa enkä ehdi lukemaan niitä läpi. Varmaan moni on jo sanonut, että kannattaa lähteä. Tää oli kumminkin niin pysäyttävä kommentti, että pakko munkin vastata. Mulla oli ihan sama tunne eksän kanssa!! Noin mäkin ajattelin, että mulla on mennyt jo niin paljon rahaa tähän, että pakkohan tästä on jotain tulla. Ihan pakko. No, ei koskaan tullut. Mulla oli suhteen alussa säästötilillä yli 10 000 euroa. Sen mieslapsen holtittomaan rahankäyttöön valui ja valui rahaa, kunnes niistä ei ollut senttiäkään enää jäljellä.
Lopulta, kun säästöjä ei enää ollut, se kävi heti rahapäivän jälkeen vetämässä mun tilin tyhjäksi ilman mitään huolta siitä, millä minä ostaisin mulle ja MEIDÄN YHTEISELLE LAPSELLE ruokaa. Lähde, heti. Lähtö ei tuossa kohtaa ole mitään luovuttamista, vaan tosiasioiden myöntämistä ja järkevyyttä. Tuo vain pahenee, ei parane. Jätä kakara yksin miettimään velkojaan ja nolostelemaan eväiden syömistä työpaikalla, älä sinä enää kustanna tuollaista älyttömyyttä. Yksin on parempi kuin hyväksikäytettävänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa, eroa, eroa, ja ota oma elämäsi jälleen hallintaasi. Anna miehen kusta omansa.
Addikti. Addiktit valehtelee, ja paljon. Ja varsinkin kaikesta mikä liittyy addiktioon. Teillä se on raha. Et voi luottaa mieheen raha-asioissa lainkaan, enkä ikävä kyllä voi luvata että tilanne ikinä muuttuisi miksikään vaikka mitä tekisit. Moni addiktin puoliso on saanut karvaasti oppia mitä on kun toisen sairaus sotkee koko elämän molemmilta.
En sanoisi että mieheen voi luottaa missään muussakaan asiassa tippaakaan. Addikteilla on tuo vaihtoehtoinen totuus niin verissä. Ne saattaa olla täysin kyvyttömiä puhumaan totta, koska totuudessa elämisestä on niin kauan ettei sitä enää tunnisteta. Totuus on se mikä milläkin hetkellä itsestä siltä tuntuu, ja se voi vaihtua viiden minuutiin välein.
Pohjaton itsekkyys kuuluu taudin kuvaan. Se ei myöskään tule muuttumaan miksikään. Addikti ei todellakaan välitä mistään muusta kuin itsestään ja addiktiostaan. Alkoholistit usein ihan suoraan myöntää että nainen otetaan rinnalle kärsimään ihan siksi että jonkun on hoidettava arki. Soisin useamman ihmisen käsittävän että addiktin kanssa elämisessä ei ole kyse mistään rakkaudesta, vaan riippuvuudesta ja hyväksikäytöstä. Addikti löytää usein todella nopeasti uuden huoltajan kun edellinen lähtee, he kun ovat kehittäneet ksettamisen taidon huippuunsa vähän niinkuin pakon sanelemana.
Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: Osallistua valheessa elämiseen tai lopettaa se. Mies ei sitä tee. Sinä voit. Sillä voi olla sellainen tulos että sinä lähdet. Sinun elämäsi ei siitä huonone, ja mies löytää uuden nopeammin kuin sinä kerkeät sanoa "nettipokeri".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten, kun saat viimeisen lainaerän maksettua?
Hankitte miehen kanssa vielä isomman lainan? Autolainan tai asuntolainan? Kai tajuat, että olisit velkaorja lopun ikääsi? Mies ei tule muuttumaan, mutta sinä himoitset masokistisesti aina vain suurempia sitoutumuksia (joista olisit vastuussa YKSIN)!
H e r r a j u m a l a, en edes tunne sinua, mutta minua alkoi huolettaa! Tarvitset asumuseron ja terapeutin, et asuntolainaa!!
Siis just tämän asian takia minuakin huolettaa tosi paljon tämä tilanne. Pelottaa että minua aletaan käyttää taas "hyväksi" ja vaikka nyt olen saanut paljon vahvuutta ja itsevarmuutta kohdata kaikenmaailman huutamiset ja manipulointiyritykset rahaan liittyen, entä jos taas sorrun ostamaan jotain tai muuten vaan pilaan taas elämäni.
Meillä=minulla on autolaina, joka oli ensimmäkin 8000e enemmän kun olin liikkeeseen mennessä sanonut ylärajaksi (miehen kaveri oli automyyjä ja saivat yhdessä houkuteltua ottamaan kalliimman). Auto on kauhea murheenkryyni, se vie jo muutenkin olemattomasta budjetista aika ison osan. Mies ei suostu myymään autoa, hänkin on maksanut eriä siitä ja tarvitsee sitä työhönsä. Minä haluaisin ostaa halvemman auton mutta mies ei suostu. Tuokin varmaan kertoo miten tossun alla olen. Mies sanoo itsensä irti töistä jos myyn tuon auton jne. Ei minulla ole ollut aiemmin varaa ottaa tuollaista riskiä ja kun rahat autoon on löytynyt, se on myös pidetty. Ensin kiva ja ihana pieni "luksus"juttu on muuttunut vuosien saatossa minulle häpeälliseksi esittelykappaleeksi joka syö viimeisetkin rahat. Mies on puhunut monesti jopa 40 000e autolainoista ja sehän on ihan käsittämätöntä jossei ole edes omaa asuntoa. Vaikea arvata kuka senkin lainan joutuisi nimiinsä ottamaan :) :)
Pitäisikö näyttää tämä keskustelu miehelle mitä olette mieltä? On täällä aika suoria mielipiteitä kuitenkin asiaan liittyen. Jos minun sanani ei auta niin uskoisikohan hän kymmeniä muita tuntemattomia ihmisiä... Mene ja tiedä mutta epätoivoinen olen ja harmittaa että olen vuosikausia tuhlannut tälläisessä kurassa. Jos olisin heti alkuun tajunnut, mitä on tapahtumassa ja olisi ollut edes hitunen arvostusta itseä kohtaan, ei näitä ongelmia olisi.
- AP
Tuli mieleen tuosta automyyjäkaverista, joka sai houkuteltua ostamaan kalliimman, niin lähes kaikilla yli varojensa elävillä ketkuilla (miespuolisilla) on myös samanhenkisiä kavereita... Siis juuri tuollaisia, jotka tykkäävät ottaa riskejä ja pelleillä rahojen kanssa eikä mitään todellisuudentajua.
"Sain tehtyä hyvän diilin Penan kanssa kaverihintaan", "Kyllä Pena tietää mikä kannattaa" jne. Ja juurikin vaikka tuo supliikki Pena-automyyjä tekee niitä diilejään vain omaksi hyödyksi tottakai.
Aina löytyy kavereista näitä "hyviä bisnesmiehiä" alalta, kuin alalta. Eikä edes mitään oikeita ammattilaisia, vaan pimeästi tekeviä. Mutta kun kyllä Pena tietää ja Pena osaa... Soitetaas Penalle mitä autoja hänellä olisi tyrkyllä...
Mies tuhonnut AP luottotiedot ja AP olisi valmis paapomaan että tekee miehelle eväitä?! Mitä hyvää hänessä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miehesi kannalta tilanteen, jossa jää ulkopuoliseksi ja yksin mutustamaan eväitä jonnekin kun muut lähtee ravintolaan. Jos se haluaa käyttää 200e kuussa lounaisiin, niin käyttäköön mutta se on sitten pois hänen muista hankinnoistaan.
Jotenkin surullista että pitää "ostaa" hyväksyntä työpaikalla kalliilla lounaalla, kun ei uskalleta elää omien varojen mukaan ja syödä omia eväitä. Mitä siitä seuraisi jos söisikin omia eväitä? Onko miehet oikeasti niin heikkoja ettei ymmärtäisi/hyväksyisi tilannetta vaan jättäisivät ulkopuolelle työporukassa? Mitä merkillisen tärkeää siellä lounaalla tapahtuu että jää kaikesta ulkopuolelle jos ei liity mukaan?
Mua aikoinaan yrittivät saada mukaan lounaalle mutta en lähteny ku ehkä kerran vuodessa. Kyllästyivät lopulta. Omat eväät on järkevää talouden pitoa eikä muutenkaan kiinnosta syödä muiden kanssa eikä jotain ylihinnoiteltua ravintolapöperöä.
On mielipuolista maksaa yhdestä lounaasta jotain 7€-14€.Mitä maksaisi vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten, kun saat viimeisen lainaerän maksettua?
Hankitte miehen kanssa vielä isomman lainan? Autolainan tai asuntolainan? Kai tajuat, että olisit velkaorja lopun ikääsi? Mies ei tule muuttumaan, mutta sinä himoitset masokistisesti aina vain suurempia sitoutumuksia (joista olisit vastuussa YKSIN)!
H e r r a j u m a l a, en edes tunne sinua, mutta minua alkoi huolettaa! Tarvitset asumuseron ja terapeutin, et asuntolainaa!!
Siis just tämän asian takia minuakin huolettaa tosi paljon tämä tilanne. Pelottaa että minua aletaan käyttää taas "hyväksi" ja vaikka nyt olen saanut paljon vahvuutta ja itsevarmuutta kohdata kaikenmaailman huutamiset ja manipulointiyritykset rahaan liittyen, entä jos taas sorrun ostamaan jotain tai muuten vaan pilaan taas elämäni.
Meillä=minulla on autolaina, joka oli ensimmäkin 8000e enemmän kun olin liikkeeseen mennessä sanonut ylärajaksi (miehen kaveri oli automyyjä ja saivat yhdessä houkuteltua ottamaan kalliimman). Auto on kauhea murheenkryyni, se vie jo muutenkin olemattomasta budjetista aika ison osan. Mies ei suostu myymään autoa, hänkin on maksanut eriä siitä ja tarvitsee sitä työhönsä. Minä haluaisin ostaa halvemman auton mutta mies ei suostu. Tuokin varmaan kertoo miten tossun alla olen. Mies sanoo itsensä irti töistä jos myyn tuon auton jne. Ei minulla ole ollut aiemmin varaa ottaa tuollaista riskiä ja kun rahat autoon on löytynyt, se on myös pidetty. Ensin kiva ja ihana pieni "luksus"juttu on muuttunut vuosien saatossa minulle häpeälliseksi esittelykappaleeksi joka syö viimeisetkin rahat. Mies on puhunut monesti jopa 40 000e autolainoista ja sehän on ihan käsittämätöntä jossei ole edes omaa asuntoa. Vaikea arvata kuka senkin lainan joutuisi nimiinsä ottamaan :) :)
Pitäisikö näyttää tämä keskustelu miehelle mitä olette mieltä? On täällä aika suoria mielipiteitä kuitenkin asiaan liittyen. Jos minun sanani ei auta niin uskoisikohan hän kymmeniä muita tuntemattomia ihmisiä... Mene ja tiedä mutta epätoivoinen olen ja harmittaa että olen vuosikausia tuhlannut tälläisessä kurassa. Jos olisin heti alkuun tajunnut, mitä on tapahtumassa ja olisi ollut edes hitunen arvostusta itseä kohtaan, ei näitä ongelmia olisi.
- AP
Tuli mieleen tuosta automyyjäkaverista, joka sai houkuteltua ostamaan kalliimman, niin lähes kaikilla yli varojensa elävillä ketkuilla (miespuolisilla) on myös samanhenkisiä kavereita... Siis juuri tuollaisia, jotka tykkäävät ottaa riskejä ja pelleillä rahojen kanssa eikä mitään todellisuudentajua.
Automyyjillä on hyviä juttuja noista tyhjätasku-"ostajista" joiden on vaan pakko saada velka-auto vaihdettua uuteen velka-autoon ja välirahaa ei tietenkään löydy senttiäkään...
No eikös siinä silloin auto vaihda omistajaa? Joten ostotapahtuma on ihan oikea, eikä lainausmerkeissä.
Kuski ei osta vaan rahoitusyhtiö...
Ei kannata ottaa puolisoksi tuhlailevaa peluria, jos haluaa olla tasaveroinen kumppani eikä taskurahoja vahtiva äiti. Elämä on valintoja, myös sen miehen puolella.