mies käy joka päivä ulkona lounaalla

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku nainen olla oikeasti noin tyhmä ja epätoivoinen? Vai onko tämä joku miesvihaprovo?

Voi olla. Ihan oikeasti. Esimerkiksi oma äitini oli ihan todella naiivi ja tyhmä aikoinaan isäni kanssa. Suorastaan idiootti. En avaa tarkemmin, mutta kovat oppirahat maksettiin ja olen itse siitä tyytyväinen että en itse voisi koskaan olla noin sinisilmäinen toisen ihmisen suhteen. Tajusin jo lapsena että toista ei ihan oikeasti voi muuttaa ja ei ole mitään rajaa sille kuinka itsekkäästi läheistensä hyvinvoinnista välittämättä joku voi toimia. Huonosta suhteesta kannattaa lähteä.

Itse patologisen valehtelijan kanssa joskus seurustelleena sanoisin sulle Ap kaikella ystävyydellä, että yritä nielaista ja hyväksyä se karvas totuus, että miehesi

a) ei muutu kuin huonompaan suuntaan

b) häneen ei voi luottaa

c) hän vie sinutkin taloudelliseen kurjuuteen mukanaan

Kaikki hienot ja jalot ominaispiirteet, joita miehessäsi on, jäävät näiden ominaisuuksien varjoon pitkässä juoksussa. Tulevaisuuden ja lasten hankkimisen suunnittelu on varmasti ihanaa, mutta miten suunnittelet tai huolehdit lapsista tällaisessa tilanteessa? Mies lupaa viedä lapsen lääkäriin - eikä viekään. Mies lupaa hakea lapsen hoidosta - eikä haekaan jne jne. 

Henkilö, jolle lupausten pettäminen ei ole ongelma, ei ole minkäänlaisen luottamuksen arvoinen.

Toivottavasti hyväksyt realiteetit tämän miehen suhteen. Ehdotan samaa kuin muutkin; kannattaa alkaa tekemään erotyötä ko. tyypistä.

Miehesi on lapsellinen kakara. Perse penkkiin ja evästä naamaan.

M35

Ei muuta kun pää pystyyn ja kohti uusia haasteita. Hommaat itsellesi kaikessa hiljaisuudessa oman kodin johon sinulla on varaa. Turha jäädä tuhlaamaan yhtään enempää arvokasta nuoruutta noin toksiseen suhteeseen. Tsemppiä AP! Vaikka se nyt harmittaakin, niin tulevaisuudessa taputat itseäsi olalle ja varmasti olet oppinut itsestäsi paljon. 

AP ja miehensä pitäisi saada mahdollisimman kauas toisistaan ja molemmat edunvalvontaan.

Tunnen tällaisen pariskunnan lähipiiristä, mutta vaan sillä erotuksella, että heillä on valitettavasti lapsia tuossa kuviossa mukana. Kaikki on naisen nimissä, koska miehellä ei ole ollut alunalkaenkaan luottotietoja ja nyt hetki sitten nainenkin menetti ne. Kun suhde oli tuore, niin kyllä pisti lähipiirin miettimään, että miten tuo mies on muka voinut ostaa uudenkarhean 25 000€ auton, kun kävi pätkätöissä ja rahat meni ulosottoon ja netticasinoihin. Hän siis mainosti, että hänen auto ja hänen uusi silmäterä somepäivityksissä. Hah, autolaina naisen nimissä, samoin vakuutukset ym.

Nainen on lievästi sanottuna vähän yksinkertainen... Hänellä oli ennen suhdetta kivasti säästöjä ja oli jonkun perinnönkin saanut. Kaikki meni. Nainen on juuri sellainen, että hyppää vaikka jorpakkoon, jos niin käsketään. Alkusuhteen kaikki hankinnat meni naisen pussista ja oli juuri sellaisia hankintoja, joita nimenomaan mies halusi - nainen vain maksoi ja otti lainaa ja osamaksuja.

Mietipä mitkä geenit tulevat lapsenne saisivat? Sulla voi pahimmillaan olla 3 samanlaista lasta ja mies...

Minä olin vähän samankaltaisessa tilanteessa eksän kanssa. Olin nuori, uskoin ties mitä valheita mitä minulle kerrottiin kun en halunnut uskoa pahaa toisesta ja ainakin luulin rakastavani miestä. Elettiin niin pahasti yli varojemme. Mies oli avioerossa menettänyt kaiken omaisuutensa, luottotiedot oli menneet. Ensimmäiset pari vuotta meni ok, lainasi aina välillä kavereilta pari kymppiä baari-iltaa varten tms, mutta maksoi ne aina takaisin. Ei mitään hälyttävää siis. Saimme lapsen ja sitten se alkoi. Mies alkoi viettämään enemmän aikaa baareissa kavereidensa kanssa ja sinne upposi valtavat summat rahaa, samaten pössytteli pilveä (en tiennyt sitä silloin) ja siihen meni myös aivan mielettömiä summia. Mies joutui hankaluuksiin ja muutimme. Muutimme kalliimpaan asuntoon kun ei vaihtoehtoa oikein ollut, asumiskustannukset oli naurettavat. Mies oli saanut puhuttua minut ympäri luottokortteihin ja ne olikin äkkiä käytetty. Lainaa oli, laskut erääntyi, hyvä kun sai ruokaa pöytään, vuokra oli maksamatta. Parissa vuodessa tilanne oli aivan järkyttävä. Kävimme molemmat töissä, mutta minun palkkani oli meidän elämistä varten, miehen palkka (jonka suuruutta hän pimitti minulta) oli hänen rilluttelurahaansa. Mitkään lupaukset, keskustelut jne ei sitä muuttanut. Uhkasin erota, mies lupasi muuttua. Ei muuttunut. Viimein sain tarpeekseni kun tajusin että minun palkkani ei riitä edes pakollisiin laskuihin, saati sitten lainan lyhennyksiin ja edes siinä tilanteessa mies ei muuttunut, vaikka näki selkeästi että olemme taloudellisesti umpikujassa. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin eron. Eron jälkeen mies ruinasi minua takaisin useamman vuoden, sanoi että on muuttunut. Tiedän ettei ole. Kovalla työllä olen saanut lainat ym maksettua pois ja talouden kuntoon. Siihen meni useampi vuosi. Nykyisen miehen kanssa on visusti omat rahat.

Että ap, ei se mies muutu vaikka kuinka lupaisi. Tai ainakin tarvitsee ulkopuolisen apuja siihen. Joko etsit apua ja toivot parasta, lähdet tai hyväksyt kohtalosi. Valinta on sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten, kun saat viimeisen lainaerän maksettua?

Hankitte miehen kanssa vielä isomman lainan? Autolainan tai asuntolainan? Kai tajuat, että olisit velkaorja lopun ikääsi? Mies ei tule muuttumaan, mutta sinä himoitset masokistisesti aina vain suurempia sitoutumuksia (joista olisit vastuussa YKSIN)!

H e r r a j u m a l a, en edes tunne sinua, mutta minua alkoi huolettaa! Tarvitset asumuseron ja terapeutin, et asuntolainaa!!

Siis just tämän asian takia minuakin huolettaa tosi paljon tämä tilanne. Pelottaa että minua aletaan käyttää taas "hyväksi" ja vaikka nyt olen saanut paljon vahvuutta ja itsevarmuutta kohdata kaikenmaailman huutamiset ja manipulointiyritykset rahaan liittyen, entä jos taas sorrun ostamaan jotain tai muuten vaan pilaan taas elämäni.

Meillä=minulla on autolaina, joka oli ensimmäkin 8000e enemmän kun olin liikkeeseen mennessä sanonut ylärajaksi (miehen kaveri oli automyyjä ja saivat yhdessä houkuteltua ottamaan kalliimman). Auto on kauhea murheenkryyni, se vie jo muutenkin olemattomasta budjetista aika ison osan. Mies ei suostu myymään autoa, hänkin on maksanut eriä siitä ja tarvitsee sitä työhönsä. Minä haluaisin ostaa halvemman auton mutta mies ei suostu. Tuokin varmaan kertoo miten tossun alla olen. Mies sanoo itsensä irti töistä jos myyn tuon auton jne. Ei minulla ole ollut aiemmin varaa ottaa tuollaista riskiä ja kun rahat autoon on löytynyt, se on myös pidetty. Ensin kiva ja ihana pieni "luksus"juttu on muuttunut vuosien saatossa minulle häpeälliseksi esittelykappaleeksi joka syö viimeisetkin rahat. Mies on puhunut monesti jopa 40 000e autolainoista ja sehän on ihan käsittämätöntä jossei ole edes omaa asuntoa. Vaikea arvata kuka senkin lainan joutuisi nimiinsä ottamaan :) :) 

Pitäisikö näyttää tämä keskustelu miehelle mitä olette mieltä? On täällä aika suoria mielipiteitä kuitenkin asiaan liittyen. Jos minun sanani ei auta niin uskoisikohan hän kymmeniä muita tuntemattomia ihmisiä... Mene ja tiedä mutta epätoivoinen olen ja harmittaa että olen vuosikausia tuhlannut tälläisessä kurassa. Jos olisin heti alkuun tajunnut, mitä on tapahtumassa ja olisi ollut edes hitunen arvostusta itseä kohtaan, ei näitä ongelmia olisi. 

- AP

Kuvitteletko ihan tosissasi että mies saisi näitä viestejä lukiessaan jonkinlaisen ahaa-elämyksen? Oikeasti? Siis ihan oikeasti?

No eihän se saisi. Se vain kertoisi sinulle, ettei vieraat ihmiset netissä tiedä asioiden todellista laitaa. Lopulta tuntisit olosi hölmöksi kun edes aloitit koko keskustelun ja annoit sen vaikuttaa itseesi. Miehesi on taidokas ja tottunut manipuloija ja sinä olet ilmeisesti kovin altis hänen manipuloinnilleen. Siksi te olette vielä yhdessä. Sinuna vain lähtisin ja kertoisin syyksi sen, että sä haluat toteuttaa haaveesi joskus. Juttele mielummin asioista vaikka vanhempiesi tai sisarustesi kanssa. He todennäköisesti voivat tukea sua päätöksessäsi. Ja vaikka nyt tuntuu että olet investoinut liikaa lopettaaksesi, olet saanut tärkeän opetuksen. Sulla on tässä mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Ei sijoittajat osta lisää osakkeita konkurssiin menevästä yrityksestä vain siksi että siinä on jo valmiiksi paljon rahaa kiinni. Silloin hyväksytään tappio ja minimoidaan vahingot.

Tyhmä olet, jos tuota enää päivääkään katselet.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tällaisen pariskunnan lähipiiristä, mutta vaan sillä erotuksella, että heillä on valitettavasti lapsia tuossa kuviossa mukana. Kaikki on naisen nimissä, koska miehellä ei ole ollut alunalkaenkaan luottotietoja ja nyt hetki sitten nainenkin menetti ne. Kun suhde oli tuore, niin kyllä pisti lähipiirin miettimään, että miten tuo mies on muka voinut ostaa uudenkarhean 25 000€ auton, kun kävi pätkätöissä ja rahat meni ulosottoon ja netticasinoihin. Hän siis mainosti, että hänen auto ja hänen uusi silmäterä somepäivityksissä. Hah, autolaina naisen nimissä, samoin vakuutukset ym.

Nainen on lievästi sanottuna vähän yksinkertainen... Hänellä oli ennen suhdetta kivasti säästöjä ja oli jonkun perinnönkin saanut. Kaikki meni. Nainen on juuri sellainen, että hyppää vaikka jorpakkoon, jos niin käsketään. Alkusuhteen kaikki hankinnat meni naisen pussista ja oli juuri sellaisia hankintoja, joita nimenomaan mies halusi - nainen vain maksoi ja otti lainaa ja osamaksuja.

OMG 😮😮😮 Tuo nainen melkein pitäisi olla holhouksen alainen.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan varmaan on alkanut mietityttää nämä asiat kun alkaa tuota ikää olla sen verran, että olisi kiva jo mennä naimisiin, alkaa pohtia lasten hankintaa ja juurikin ostaa oma asunto. Joudun vierestä katsomaan kun muut tekevät noita haaveilemiani asioita ja myöriä omassa pa*skassani suoraan sanottuna tämän rahasotkun takia. Olin vielä vuosi sitten niin idiootti, että oikeasti halusin lasta ja mennä naimisiin tämän miehen kanssa. Onneksi olen nyt näitä asioita miettiessäni tajunnut, että viimeinen virhe olisi sitoutua vielä enemmän tähän ralliin. Silti elättelen toiveita, että mies joskus olisi sanansa mittainen.

- AP[/

Idiootti tai trolli sinä olet.

1. Ala etsimään omaa asuntoa

2. Kun olet löytänyt sen, jätä miehesi

3. Älä kuuntele miehen selityksiä ja lupauksia

4. Myy liian kallis autosi, kulje kävellen ja julkisilla

5. Iloitse kaikesta rahasta, mikä tämän myötä säästyy

Vierailija kirjoitti:

Nää on kyllä hassuja nämä tyypit jotka elää köyhinä kroisoksen elämää. Olen itse tulojeni perusteella varmaan 9. tulodesiilissä mutta otan silti eväitä töihin useimpina päivinä. En koe sitä mitenkään ankeaksi enkä ole kiinnostunut missä muut syövät lounaansa. Enkä koe tarpeelliseksi syödä ulkona näyttääkseni muille jotain.

AP: miehesi ei ole koskaan kasvanut aikuisen tasolle noissa rahankäyttö- ja vastuullisuusasioissa. Älä pilaa elämääsi vaan etsi joku toinen. Meissä kaikissa on vikaa mutta tuo asenne miehelläsi ei lupaa mitään parannusta nykytilaan.

Niin, kalleimmat puhelimet tukien varassa elävillä. Sitten kerjätään nyyhkytarinoilla FB-jouluavussa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten, kun saat viimeisen lainaerän maksettua?

Hankitte miehen kanssa vielä isomman lainan? Autolainan tai asuntolainan? Kai tajuat, että olisit velkaorja lopun ikääsi? Mies ei tule muuttumaan, mutta sinä himoitset masokistisesti aina vain suurempia sitoutumuksia (joista olisit vastuussa YKSIN)!

H e r r a j u m a l a, en edes tunne sinua, mutta minua alkoi huolettaa! Tarvitset asumuseron ja terapeutin, et asuntolainaa!!

Siis just tämän asian takia minuakin huolettaa tosi paljon tämä tilanne. Pelottaa että minua aletaan käyttää taas "hyväksi" ja vaikka nyt olen saanut paljon vahvuutta ja itsevarmuutta kohdata kaikenmaailman huutamiset ja manipulointiyritykset rahaan liittyen, entä jos taas sorrun ostamaan jotain tai muuten vaan pilaan taas elämäni.

Meillä=minulla on autolaina, joka oli ensimmäkin 8000e enemmän kun olin liikkeeseen mennessä sanonut ylärajaksi (miehen kaveri oli automyyjä ja saivat yhdessä houkuteltua ottamaan kalliimman). Auto on kauhea murheenkryyni, se vie jo muutenkin olemattomasta budjetista aika ison osan. Mies ei suostu myymään autoa, hänkin on maksanut eriä siitä ja tarvitsee sitä työhönsä. Minä haluaisin ostaa halvemman auton mutta mies ei suostu. Tuokin varmaan kertoo miten tossun alla olen. Mies sanoo itsensä irti töistä jos myyn tuon auton jne. Ei minulla ole ollut aiemmin varaa ottaa tuollaista riskiä ja kun rahat autoon on löytynyt, se on myös pidetty. Ensin kiva ja ihana pieni "luksus"juttu on muuttunut vuosien saatossa minulle häpeälliseksi esittelykappaleeksi joka syö viimeisetkin rahat. Mies on puhunut monesti jopa 40 000e autolainoista ja sehän on ihan käsittämätöntä jossei ole edes omaa asuntoa. Vaikea arvata kuka senkin lainan joutuisi nimiinsä ottamaan :) :) 

Pitäisikö näyttää tämä keskustelu miehelle mitä olette mieltä? On täällä aika suoria mielipiteitä kuitenkin asiaan liittyen. Jos minun sanani ei auta niin uskoisikohan hän kymmeniä muita tuntemattomia ihmisiä... Mene ja tiedä mutta epätoivoinen olen ja harmittaa että olen vuosikausia tuhlannut tälläisessä kurassa. Jos olisin heti alkuun tajunnut, mitä on tapahtumassa ja olisi ollut edes hitunen arvostusta itseä kohtaan, ei näitä ongelmia olisi. 

- AP

Siis mies uhkaa irtisanoutua jos myyt auton?! Sinuna myisin auton ja jos on niin toope että irtisanoutuu töistä niin sinä voitkin irtisanoutua hänestä. Hankkikoot oman autonsa. Ei sun kannata pistää rahojasi autoon josta vaan tollanen urpo hyötyy.

Kaikki myös tekee virheitä. Niistä kannattaa ottaa opikseen. Lähde ja ala kunnioittaa itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tällaisen pariskunnan lähipiiristä, mutta vaan sillä erotuksella, että heillä on valitettavasti lapsia tuossa kuviossa mukana. Kaikki on naisen nimissä, koska miehellä ei ole ollut alunalkaenkaan luottotietoja ja nyt hetki sitten nainenkin menetti ne. Kun suhde oli tuore, niin kyllä pisti lähipiirin miettimään, että miten tuo mies on muka voinut ostaa uudenkarhean 25 000€ auton, kun kävi pätkätöissä ja rahat meni ulosottoon ja netticasinoihin. Hän siis mainosti, että hänen auto ja hänen uusi silmäterä somepäivityksissä. Hah, autolaina naisen nimissä, samoin vakuutukset ym.

Nainen on lievästi sanottuna vähän yksinkertainen... Hänellä oli ennen suhdetta kivasti säästöjä ja oli jonkun perinnönkin saanut. Kaikki meni. Nainen on juuri sellainen, että hyppää vaikka jorpakkoon, jos niin käsketään. Alkusuhteen kaikki hankinnat meni naisen pussista ja oli juuri sellaisia hankintoja, joita nimenomaan mies halusi - nainen vain maksoi ja otti lainaa ja osamaksuja.

OMG 😮😮😮 Tuo nainen melkein pitäisi olla holhouksen alainen.

Niinpä, mutta minkäs teet, kun mitään kehitysvammaa tms. ei ole todettu. Ei edes mitään mt-ongelmia, vaikka kyllä varmasti jotain on. Ihan töissä käyvä ja kouluja käynyt ihminen. On vaan niin kiltti reppana ja muiden höynäytettävissä.

Pakko kyllä taputtaa käsiä yhteen AV-mammat. En olisi koskaan uskonut keskustelun otsikon lukiessani että täällä olisi näin asiallista ja aloittajaa kannustavaa keskustelua! Wau! Uskoni ihmiskuntaan on ehkä sittenkin palautettu

-M33

Ex-mies oli tällainen, että kaikkea piti saada ja kaikki piti näyttää ulospäin hienolta, vaikka ei ollut varaa. Minä pidin kyllä huolen omista rahoistani enkä todellakaan maksanut mitään muuta, kuin välttämättömän ja tarpeellisen. Jotain jatkuvia idioottiostoksia, kuten esim. 300€ kengä ja baareissa hyppimistä ja sitten mietitään 2 viikkoa loppukuusta, että miten eletään 50 eurolla ja ei hän voi mennä kauppaan, kun ei ole rahaa ja ei hän voi maksaa nyt puolta sähkölaskusta, kun ei ole rahaa jne. Alle kolmekymppisiä oltiin, mutta ihan aikuisia kuitenkin.

ITsellä oli ihan samanlaista. Olin epävarma nuori tyttö, löysin itseäni muutaman vuoden vanhemman miehen jonka huomio itsessään jo imarteli. Hän oli todella itsevarma ja osasi sanoa juuri ne oikeat sanat. Tottakai halusin antaa vaikka kuun taivaalta tuolle unelmieni prinssille. Noh. Kaksi vuotta myöhemmin asiat olikin niin, että minulla oli ulosotossa 20 000e velkaa ja olin kotini vanki. Mies oli järjestellyt asiat niin, että "pakoni" suhteesta oli käytännössä mahdotonta. Kerroin asiasta äidilleni, joka auttoi minut pois. En ole koskaan pelännyt yhtä paljon ja varmaan itkenytkään kun sitä puhelua puhuessani. En kadu mitään. Nyt minulla on aivan upea, luotettava ja rakastava mies ja odotan ensimmäistä yhteistä lastamme. Anna elämälle mahdollisuus, olet sen kaiken arvoinen! Kyllä miehesi löytää uuden huijattavan, älä hänestä huolehdi :)

Tämä onkin todella uskottava avaus näin korona-aikaan.

Antaisit miehen syödä kotona maittavia voileipiä ja vanukkaita, niin ei tarvitsisi käydä kuvitteellisilla lounailla.