Miksi valehtelet kiirettä kun ystävälle riittäisi hyvin 5-10 minuuttia päivästä puheluun tai viestin lähettämiseen?

Jos päivittäin pitää mielestäsi yhteyksissä olla, niin se on liikaa.

Ei se mitään valehtelua ole. Ihmisillä on ihan oikeasti niin kiire arjessa, että useimmat kokevat etteivät ehdi päivittäin kysellä kaikkien tuttujensa kuulumisia edes 5-10 min ajan per tuttava. Sinusta tämä voi tuntua tekosyyltä, mutta selityksen antajalle se kiire on ihan todellinen. Valehtelusta ei siis ole kyse.

Sitten, kun on useampi sellainen ystävä, jonka kanssa pitäisi jutella 5-10min päivässä, on aikaa kulunut jopa tunti tai enemmän.

Sitä paitsi kenenkään elämä ei ole niin ihmeellistä, että kuulumisia tarvitsisi vaihtaa päivittäin.

Veikkaan, että ap on niitä ihmisiä, joille kuulumisten vaihto tarkoittaa ainoastaan omista asioista kertomista/valittamista ja tästä syystä ystävillä "ei ole aikaa".

On myös ihmisiä, jotka nauttivat ettei koko ajan tarvitse olla tavoitettavissa. Keksi jotain mielekästä tekemistä ja löydä rauha itsestäsi. Tästä saa kuvan, että takerrut liikaa toisiin ja ehkä se vähentää sinulle vastaamista entisestään?

Tämä on vähän sama juttu kuin, ei kiinnosta rupatella naapureiden kanssa!

Ystäväsi taitavat tuntea sut ja tietävät jo entuudestaan, että sulle ei riitä 5-10min. puhelu. Jaksaisit ja ennättäisit jaaritella puhelimessa tuntitolkulla. Samoin pukkaisit viestiä loputtomiin.

Kunpa riittäisikin. Tunti, puolitoista menee, kun tuttava kertoo päivän kuulumisiaan. Kauppaostoksetkin käydään läpi tuote kerrallaan. En jaksa kiinnostua.

Koska yleensä nämä helv.. yksinäiset ihmiset EIVÄT puhu niitä kuulumisiaan 5-10 minuutissa vaan pitävät sinua panttivankinaan vähintään muutaman tunnin eivätkä tajua lähteä / lopettaa ollenkaan. Se on oikeasti todella uuvuttavaa.

Todennäköisesti juttelu kanssasi ei jää siihen 10 minuuttiin.

Nyt en jaksa edes sukulaisilla soitella, viestittelyksi menee. En vaan jaksa eläkeläisen jaaritteluita.

Monesti on niin kiire että päivän ainoana vapaatuntina jaksan juuri maata sohvalla ja katsoa jotain aivojen tyhjennysohjelmaa enkä puhua yhtään kenenkään kanssa...

Minulla ei ole sellaista ystävää tai kaveria, jolle minulla olisi joka päivä asiaa. 

AP sun olisi hyvä keskittyä omaan elämääsi.

Jokainen meistä tuntee aloittajan kaltaisen tyypin:

-ei ymmärrä, että toinen käy töissä (aloittajalla on aikaa 24h vuorokaudessa)

-puhelusta tuleekin maratonpuhelu

-missähän vaiheessa aloittaja pyytää rahaa, heti puhelun alussa vai vasta lopussa?

-missähän vaiheessa puhelua aloittaja pyytää jotain muuta palvelusta?

-puhelun jälkeen vastapuoli on aivan poikki, koska marttyyrimainen aloittaja on syönyt kaiken energian

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään valehtelua ole. Ihmisillä on ihan oikeasti niin kiire arjessa, että useimmat kokevat etteivät ehdi päivittäin kysellä kaikkien tuttujensa kuulumisia edes 5-10 min ajan per tuttava. Sinusta tämä voi tuntua tekosyyltä, mutta selityksen antajalle se kiire on ihan todellinen. Valehtelusta ei siis ole kyse.

höpö höpö.

silti on aikaa tv:n katselulle iltaisin, tai netissä vauva-palstailuun? Tai youtuben katseluun, jne...

hahhahh

Kaieken huippu oli kun hyvänä ystävänäni pitämäni henkilö lähetti Ystävänpäivän tervehdyksen seuraavana päivänä. Ei edellisenä päivänä "ehtinyt". Mitäpä siihen vastaat?

Sitten toinen bestis lähetteli jatkuvasti myöhästyneitä Synttäri onnitteluja, joskus viikon- kaksi päästä, yleensä päivän kaksi myöhässä-AINA. Onhan se kiva kun edes joku muistaa...mutta. Eikä yksi tai kaksi kertaa  myöhästynyt haittaa, mutta jos se on tapa niin ei kiinnosta enää kiittää. Se oli ja meni jo, Kun kuitenkin silloin synttäripäivänäni istun yksin masentuneena ja ihmettelen että jahaa...se ja sekin ystävyys on siis loppu, eikä edes se  ja se muista vaikka itse muistan heidän merkkipäivät, ja lastensakin.

Olen molemmat "ystävyydet" lopettanut. Ei arvostaneet minua elämässään. Nyt toinen epätoivoisesti hakee uusia kaverita facebookissa....lycka till!

Vierailija kirjoitti:

Kunpa riittäisikin. Tunti, puolitoista menee, kun tuttava kertoo päivän kuulumisiaan. Kauppaostoksetkin käydään läpi tuote kerrallaan. En jaksa kiinnostua.

Mulla on tällainen henkilö elämässäni, joka voisi puhua lillukanvarsista 2 tuntia. Näille on puolen tunnin kohdalla pantava poikki puhelu jollain tekosyyllä, niin kaikki sujuu kyllä hyvin. Heillä vaan se ajankulun käsitys on erilainen, eli ei ole työtä, arjen kiireitä tai minuuttiaikatauluja, joten he ei osaa rajata aikaa. On sanottava vaan että nyt on pakko mennä vaikka tiskaamaan tai laittamaan pyykit koneeseen Mitä sit valehtelemaan, onhan kaikilla noita arkiasioita tehtävänä kuitenkin.

Ystävyydessä on tärkeä oppia huomioimaan muita eikä vain sitä mitä itse tarvitsee. Jos sitä taitoa ei ole opetellut, niin voi opetella vanhempanakin. Ystävien kanssa ei ole tapana rupatella päivittäin, koska kaikilla on elämässään muutakin ohjelmaa. Varsinkin, jos tuollaista päivittäistä yhteydenpitoa alkaa vaatimaan ja syyllistämään sillä muita, voivat ystävyydet jopa loppua, koska tuollainen koetaan rasituksena.

Koska haluan olla ihmisille oikeasti läsnä. On mullakin sellasia tuttuja joilta ”löytyy” aikaa. Mutta ne ei edes muista mitä niille kerrot, kertoo omat juttunsa kolmatta kertaa kun ei muista että ootte puhuneet ja puhuu samaan aikaan jonkun huoneessa olevan kanssa kun sun.

Mä en osaa olla tollanen enkä halua.

Siksi, kun tiedän että se toisen 5 minuuttia on oikeasti 2,5 tuntia. Ja tiedän että sieltä tulee ne samat jutut jotka ollaan käsitelty jo moneen eri kertaan. Ja tiedän senkin, että se puhelu ei auta, koska sen ihmisen pitäisi mennä psykiatrille käsittelemään yksinäisyyden tunteitaan ja hylkäämisen pelkoaan.

Miksikö katson tv:tä ja youtubea? Koska ne ovat viihdyttäviä. Minun ei tarvitse kestää Monicaa omassa kodissani mussuttamassa näkkärinmuruista tai kuunnella Rossin ruikutusta pieleen mennestä suhteista, ne pysyvät siellä tv:ssä ja voin lopettaa katsomisen tasan koska haluan.

Minulla on oikeus viettää aikani tavalla, joka on minusta mukava. Siksi.