Miksi valehtelet kiirettä kun ystävälle riittäisi hyvin 5-10 minuuttia päivästä puheluun tai viestin lähettämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Etusivulla joku valitteli myöhästyneistä synttärionnitteluista. On yksi tuttu, jolle olen tavannut soittaa tai vähintään laittaa sen viestin. Jos kiireessä laitan vain viestin, hän soittaa kiittääkseen. Ja joka ainoa kerta mainitsee, että olenkin toinen/ainoa, joka muistaa. Sitten luettelee niitä joiden kuvitteli muistavan. Mitä siihenkin sanot.

Oikeasti, hyvä kun muistaa oman perheen syntymäpäivät. Tasavuodet on jo vähän eri juttu, eikä niistäkään aina tiedä onnitellako vai ei, kun osa haluaa olla rauhassa.

Kalenterit on keksitty. Haloo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etusivulla joku valitteli myöhästyneistä synttärionnitteluista. On yksi tuttu, jolle olen tavannut soittaa tai vähintään laittaa sen viestin. Jos kiireessä laitan vain viestin, hän soittaa kiittääkseen. Ja joka ainoa kerta mainitsee, että olenkin toinen/ainoa, joka muistaa. Sitten luettelee niitä joiden kuvitteli muistavan. Mitä siihenkin sanot.

Oikeasti, hyvä kun muistaa oman perheen syntymäpäivät. Tasavuodet on jo vähän eri juttu, eikä niistäkään aina tiedä onnitellako vai ei, kun osa haluaa olla rauhassa.

Kalenterit on keksitty. Haloo!

Millä tavalla se on mun vika, jos kaverin muut kaverit ei muista?

Eihän kaikille ystäville tarvitsekaan olla edes sitä 5-10 minuuttia tai tekstiviestiä päivässä, ei todellakaan.

Mutta niille ystäville ja sukulaisille, jotka tänä korona-aikana elävät hyvin yksinäistä elämää, vailla mitään sosiaalisia suhteita kasvoikkain, olisin hyvä jos tuo 10 minuuttinen riittäisi kerran viikossa tai tekstiviesti tai pari.

Se ilahduttaa hyvin paljon yksineläviä riskiryhmäläisiä ja sukulaisia. Kaikilla kun ei ole perhettä, eikä koko keväänä ole ollut mitään harrastusmahdollisuuksia, muita kuin kävely ulkona ja tietenkin sisätiloissa voi harrastaa kaikenlaista, mutta sekin on yksinäistä puuhaa.

Silloin kun on kaikkein vaativin ja pahin aika, ensimmäisinä tulusi aina muistaa ne, jotka joutuvat elämään tuon ajan täysin yksin.

Ikävintä on se, että jos itse soittaa ja aatteelee juttelevansa enintään just tuon 10 min., ne sekään ei koskaan sovi.

Jääkylmää on elämä, jääkylmää.

Voishan sitä ainakin kaverille, ystävälle edes joskus lähettää vaikkapa vain lyhyen textarin, että voi hyvin tms.  Se antaisi saajalle kiitollisen ja hyvän olon, että onpa upeaa, kun muisti minuakin.

Jos kukaan ei muista näinä aikoina koskaan, kannattaa sellaiset ystävät ja kaverit unohtaa kokonaan.

Ei ne mitään kavereita ole, kun eivät koskaan kysäise mitä kuuluu, miten menee, miten pärjäilet tämän kaiken keskellä.  Poistakaa sellaisten nrot kokonaan kännyistänne.

Mua ihmetyttää näissä ketjuissa aina se suorananinen viha jota ryöpytetään sen niskaan, joka kokee että hän haluaisi olla ystäviensä kanssa enemmän tekemisissä, tai kokee yksinäisyyttä.

Ennen kuin tämä koronavouhotus alkoi, niin vaikka nyt ei hirveästi, niin silti ihan viikottaista oli "seuraelämä". Minulla on hyvä ystävä kauempana, jonka kanssa nähdään kerran vuodessa, mutta puhutaan parin viikon välein pari tuntia puhelimessa, kolme pitkäaikaista ystävää hänen lisäkseen, sekä muutama kaveri. 

Jos minulla ei olisi myös miestä, aikuista lasta ja ok-taloa hommineen, niin olisin ollut ihmiskontaktissa näihin olettamiini lähesiin ainoastaan pariin kaveriin ja tähän kauempana asuvaan ystävään. Olisin todella yksinäinen, sillä nämä kaverit, jotka olen tuntenut jo 20v, eivät ole enää halunneet olla missään tekemisissä kansani. Eivät vastaa viesteihin, kuin joo tai ei, eivätkä puheluihin.

Lopetin yhteydenpidon ystävääni joka jätti viime vuonna vastamatta kolmeen viestiin ja neljään puheluun. Puolen vuoden kuluttua soitti sitten, että on ollut kiireinen. Kaipa tuolla oli kiire. Ymmärsin viestin. Itkettää ihan, kun kuvittelin, että olimme parhaimpia ystäviä ja hän piti seurastani.

Vierailija kirjoitti:

Voishan sitä ainakin kaverille, ystävälle edes joskus lähettää vaikkapa vain lyhyen textarin, että voi hyvin tms.  Se antaisi saajalle kiitollisen ja hyvän olon, että onpa upeaa, kun muisti minuakin.

Jos kukaan ei muista näinä aikoina koskaan, kannattaa sellaiset ystävät ja kaverit unohtaa kokonaan.

Ei ne mitään kavereita ole, kun eivät koskaan kysäise mitä kuuluu, miten menee, miten pärjäilet tämän kaiken keskellä.  Poistakaa sellaisten nrot kokonaan kännyistänne.

Niin mutta muistathan sinäkin kysyä muilta miten heillä menee? Ettet vain odottele yksipuolisesti heidän yhteydenottoa?

Vierailija kirjoitti:

Voishan sitä ainakin kaverille, ystävälle edes joskus lähettää vaikkapa vain lyhyen textarin, että voi hyvin tms.  Se antaisi saajalle kiitollisen ja hyvän olon, että onpa upeaa, kun muisti minuakin.

Jos kukaan ei muista näinä aikoina koskaan, kannattaa sellaiset ystävät ja kaverit unohtaa kokonaan.

Ei ne mitään kavereita ole, kun eivät koskaan kysäise mitä kuuluu, miten menee, miten pärjäilet tämän kaiken keskellä.  Poistakaa sellaisten nrot kokonaan kännyistänne.

Minusta on aika lapsellista ja pelkästään itseä vahingoittavaa kiukutella niille, jotka haluavat olla vain tuttavia. Ihminen tarvitsee sekä ystäviä että tuttavia. Jos tuttavan yrittää pakottaa ystäväksi, niin tämähän alkaa vältellä ja vedota kiireeseen. 

Yksinäisillä on joskus sellainen lähtökohta ihmissuhteisiin, että toisten "pitäisi" tehdä sitä mitä he haluavat. Ja jos näin ei tapahdu, niin loukkaannutaan verisesti. Sillä tavalla saa tuttavatkin karkotettua ja ystävyydet viilennettyä. Ketään ei voi pakottaa ystäväksi ja pitäisi ymmärtää jo sanomattakin, että päivittäin ei pidä ketään soitoilla häiritä. Takertuvalla käytöksellä saa vain muut ottamaan etäisyyttä.