Miksi valehtelet kiirettä kun ystävälle riittäisi hyvin 5-10 minuuttia päivästä puheluun tai viestin lähettämiseen?

Minulta riittää se 5 min, mutta tasan 5 min kuluttua puhelun alusta painan punaista painiketta ja keskustelu oli siinä. Jostain syystä nämä "miksi sinulla ei ole aikaa" -kärttäjät ei ymmärrä, että 5 min on 5 min eikä 50 min.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoimaan tähän, että oon ite työssäkäyvä ihminen ja aikataulu on kiireinen. Mutta, jos olen käyttänyt vaivaa ja aikaa hankkia hyviä ystäviä niin kyllä sitten näen myös vaivaa pitää niistä suhteista kiinni. En ole joka päivä yhteyksissä, mutta usein kuiten kyselen kuulumisia viesteillä ja sitte ku on molemmilla aikaa niin sovitaan, että soitetaan.

Mutta se kyllä sitte itseä harmittaa, että osa näistä ystävistä on muuttunut just tällaisiksi kiireeseen vetoajiksi. Niimpä yhteydenpito onkin sit harventunut, ku tuntuu, ettei viitti sit olla ”häiriöksi” kun kerran on niin kiire. Ja ainakaan mitään semmosia ’tulipa hauska juttu mieleen, kerronpa tän sulle’ - viestejä ei tuo laitettua enää ollenkaan, ettei tuo paineita vastata näille kiireellisille ihmisille. Tietää jo miten se menee; laittaa ite viestin, että miten menee pitkästä aikaa. Sit siihen vastataan muutaman päivän päästä aina samalla tyylillä, et anteeksi anteeksi, ollu kauhea kiire ja blaa blaa.

Et ei se aina ole niin kuin tässä moni on väittänyt, että se toinen on vaan kotona lojuva joutilas ja vastapuoli joku kiireinen ihminen, joka vaan kauhulla odottaa maratonpuheluita tältä joutilaalta!

kokeilepa joskus laittaa luhyt viesti, tai vaikka joku kuva mikä kertoo asiasi, ja voit yllättyä. Älä odota vastausta sekuntikellon kanssa vaan ylläty kerrankin iloisesti kun saat vastauksen.

Keksi kaikkea omaa ja uutta tekemistä niin saat sisältöä ilman toisiaihmisiäkin. Kun se toteutuu, yhtedenpito voi sujua luontevammin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija3 kirjoitti:

Ei se mitään valehtelua ole. Ihmisillä on ihan oikeasti niin kiire arjessa, että useimmat kokevat etteivät ehdi päivittäin kysellä kaikkien tuttujensa kuulumisia edes 5-10 min ajan per tuttava. Sinusta tämä voi tuntua tekosyyltä, mutta selityksen antajalle se kiire on ihan todellinen. Valehtelusta ei siis ole kyse.

höpö höpö.

silti on aikaa tv:n katselulle iltaisin, tai netissä vauva-palstailuun? Tai youtuben katseluun, jne...

hahhahh

Sinun mielestäsi ystävilläsi ei saisi olla oikeutta rentoutua päivän aikana? Moni kokee sen rentoutumisen ihan yhtä välttämättömäksi osaksi päivää kuin ne arkiaskareetkin. Muuten ei vaan jaksa. Täysin keskenkasvuinen ajatus, että "haa tuossa olit päivällisen jälkeen 10 min sohvalla selaamassa nettiä, miksi et viihdyttänyt minua".

Onneksi ei ole tuollaisia ystäviä.

sinulla on yö aikaa nukkua omassa rauhassa. -ohis

Vierailija kirjoitti:

Minulta riittää se 5 min, mutta tasan 5 min kuluttua puhelun alusta painan punaista painiketta ja keskustelu oli siinä. Jostain syystä nämä "miksi sinulla ei ole aikaa" -kärttäjät ei ymmärrä, että 5 min on 5 min eikä 50 min.

Sosiaalisten taitojen puutetta jos et osaa puhua ja sanoa, että hei hei. On epäkohteliasta katkaista puhelu.

5-10 minuuttia kuulostaa lyhyeltä ajalta. Mutta kun sulla on useita ihmisiä, joiden kanssa viestitellä 5-10 minuuttia, siihen meneekin äkkiä 50-100 minuuttia tai 100-200 minuuttia. 

"Mitä kuuluu?"

"Eipä tässä ihmeempiä. Entä itsellesi?"

"Sitä samaa."

Eihän siihen kuulumisten kysymiseen paljon mene aikaa, mutta niiden kuulumisten kuuntelemiseen voikin vierähtää helposti tuntikin, jos toinen osapuoli kärsii yksinäisyydestä.

Mä pidän puhelintani lentotilassa monta tuntia päivässä, koska en halua kenenkään ottavan muhun yhteyttä. Välillä tulee sellainen olo että, mitäköhän sille ja sille kuuluu voisinpa soittaa heille, mutta sitten mieleni valtaa epätoivo, etten kuitenkaan osaa puhua "oikein" tai puhua ylipäätään yhtään mitään tai etten kuulosta tarpeeksi pirteältä ja nauravat vaan mulle kun on niin outo ja naurettava eikä ketään oikeastaan edes kiinnosta se mitä mulle kuuluu. Sitten pidän puhelinta taas lentotilassa monta päivää.

Vierailija kirjoitti:

Valehtelen kiirettä vain niille ihmisille, joita en yksinkertaisesti jaksa kuunnella.

Minkä palkinnon haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta riittää se 5 min, mutta tasan 5 min kuluttua puhelun alusta painan punaista painiketta ja keskustelu oli siinä. Jostain syystä nämä "miksi sinulla ei ole aikaa" -kärttäjät ei ymmärrä, että 5 min on 5 min eikä 50 min.

Sosiaalisten taitojen puutetta jos et osaa puhua ja sanoa, että hei hei. On epäkohteliasta katkaista puhelu.

Miksi kuvittelet, että en tee selväksi, että kohta pitää lopettaa,heippa? En vain jää odottamaan ainuttakaan mutkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta riittää se 5 min, mutta tasan 5 min kuluttua puhelun alusta painan punaista painiketta ja keskustelu oli siinä. Jostain syystä nämä "miksi sinulla ei ole aikaa" -kärttäjät ei ymmärrä, että 5 min on 5 min eikä 50 min.

Sosiaalisten taitojen puutetta jos et osaa puhua ja sanoa, että hei hei. On epäkohteliasta katkaista puhelu.

Miksi kuvittelet, että en tee selväksi, että kohta pitää lopettaa,heippa? En vain jää odottamaan ainuttakaan mutkua.

Olisit sanonut aijemmassa viestissäsi. Käsitin että olet tylyt etkä sano mitään.

Jos se 5-10 minuuttia pitää ystävältä löytyä juuri sillä hetkellä, kun sinä satut häntä kaipaamaan, niin aika monella tulee vastaus, että juuri nyt ei ehdi. 

Sellaisille asioille on helpompi järjestää aikaa, joiden ajankohtaan voi itse vaikuttaa.

En jaksa olla päivittäin yhteydessä kenenkään muun kuin mieheni kanssa. Töissä joudun väkisinkin puhumaan ihmisille puhelimessa paljon, vapaalla kaipaan usein omaa aikaa ilman sosiaalista kanssakäymistä.

Kuulostaa läheisriippuvuudelta ja tosi takertuvalta, että joka päivä pitäisi kysyä kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos se 5-10 minuuttia pitää ystävältä löytyä juuri sillä hetkellä, kun sinä satut häntä kaipaamaan, niin aika monella tulee vastaus, että juuri nyt ei ehdi. 

Sellaisille asioille on helpompi järjestää aikaa, joiden ajankohtaan voi itse vaikuttaa.

Yhdessä on sovittu ajankohta ja saavut paikalle kahvilaan tai yrität soittaa niin ystävä ei vastaa ja tekee oharit saapumatta paikalle sovitusti. Tuntuuko kivalta? En vaatimalla vaadi vaan on yhdessä keskusteltu ja sovittu ajankohta.

Ei vaan ole energiaa pitää yllä kaikkia ihmissuhteita tasapuolisesti. Joitakin näen harrastuksissa viikottain (no en korona-aikaan mutta muuten) ja töissäkin on työkavereita, joiden kanssa tulee juteltua päivittäin. Kotona sitten oma puoliso. Pari läheisempää ystävää on, joiden kanssa viestittelen viikottain yhteisessä chatissa, yksitellen kaikkien kanssa juttelu olisi tosi raskasta.

Sulla ei vaan ole niin läheisiä ystäviä, että ne jaksaisi pitää suhun yhteyttä koko ajan. Ikävä juttu, mutta ei niiden nykyisten ystäviesi vika. Joskus vaan käy niin.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa olla päivittäin yhteydessä kenenkään muun kuin mieheni kanssa. Töissä joudun väkisinkin puhumaan ihmisille puhelimessa paljon, vapaalla kaipaan usein omaa aikaa ilman sosiaalista kanssakäymistä.

Kuulostaa läheisriippuvuudelta ja tosi takertuvalta, että joka päivä pitäisi kysyä kuulumisia.

Miehenä en jaksa kun muija laittelee kilometrin pituisia viestejä ja haluaa olla yhteydessä. Todella läheisriippuvainen ja määräilevä muija. Miespuoleisille kavereille löytyy kyllä aina aikaa. M33

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan ole energiaa pitää yllä kaikkia ihmissuhteita tasapuolisesti. Joitakin näen harrastuksissa viikottain (no en korona-aikaan mutta muuten) ja töissäkin on työkavereita, joiden kanssa tulee juteltua päivittäin. Kotona sitten oma puoliso. Pari läheisempää ystävää on, joiden kanssa viestittelen viikottain yhteisessä chatissa, yksitellen kaikkien kanssa juttelu olisi tosi raskasta.

Sulla ei vaan ole niin läheisiä ystäviä, että ne jaksaisi pitää suhun yhteyttä koko ajan. Ikävä juttu, mutta ei niiden nykyisten ystäviesi vika. Joskus vaan käy niin.

Vaikutat läheisriippuvaiselta muijalta.

Olen sellainen ihminen, etten todellakaan halua olla päivittäin yhteydessä ystäviini.

Muutamia erilaisia mahdollisuuksia todennäköisyysjärjestyksessä todennäköisimmästä vähemmän todennäköisiin:

- Olen uuvuksissa oltuani pakkososiaalinen koko työpäiväni. En jaksa puhua.

- Viimeksi, kun juttelimme, väsyin.

- Viimeksi, kun juttelimme, meni liian pitkään.

- Olemme liian usein yhteyksissä.

- Olen kiireinen. Työpäivän ja työmatkojen, kotitöiden, ruoanlaiton, lasten asioiden, peseytymisen ja nukkumisen jälkeen tässä vuorokaudessa on aikaa itselleni alle yksi tunti. En voi luovuttaa siitä muille minuuttiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Muutamia erilaisia mahdollisuuksia todennäköisyysjärjestyksessä todennäköisimmästä vähemmän todennäköisiin:

- Olen uuvuksissa oltuani pakkososiaalinen koko työpäiväni. En jaksa puhua.

- Viimeksi, kun juttelimme, väsyin.

- Viimeksi, kun juttelimme, meni liian pitkään.

- Olemme liian usein yhteyksissä.

- Olen kiireinen. Työpäivän ja työmatkojen, kotitöiden, ruoanlaiton, lasten asioiden, peseytymisen ja nukkumisen jälkeen tässä vuorokaudessa on aikaa itselleni alle yksi tunti. En voi luovuttaa siitä muille minuuttiakaan.

Ehditkö kesälomasi aikana pitää yhteyttä ystäviisi vai valitatko silloinkin kaikesta?

Etusivulla joku valitteli myöhästyneistä synttärionnitteluista. On yksi tuttu, jolle olen tavannut soittaa tai vähintään laittaa sen viestin. Jos kiireessä laitan vain viestin, hän soittaa kiittääkseen. Ja joka ainoa kerta mainitsee, että olenkin toinen/ainoa, joka muistaa. Sitten luettelee niitä joiden kuvitteli muistavan. Mitä siihenkin sanot.

Oikeasti, hyvä kun muistaa oman perheen syntymäpäivät. Tasavuodet on jo vähän eri juttu, eikä niistäkään aina tiedä onnitellako vai ei, kun osa haluaa olla rauhassa.