Mikä pentutehtailussa on se paheksuttavaa asia?

Osaisiko joku kertoa?

Oon miettinyt samaa. Jos huolehditaan siitä, että ei tule sisäsiitosta ja jos koirista pidetään hyvää huolta, niin miksi koiran pitäisi olla jostain virallisesta kennelistä kotoisin? Ja siis aika samanlaista se hoito on vastuullisessa "pentutehtaassa" kuin kennelissäkin.

Eläinten huono kohtelu. Luonnossa synnyttämistä ei oikein voi verrata, siellä suuri,osa pennuista kuolee.

Se on eläinrääkkäystä, jo nimitys sen kertoo: pentutehtailu.

Eläimen elämä on yhtä arvokas kuin ihmiselämän, ei ole oikeutta alistaa ketään synnytyskoneeksi

Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.

Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.

Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.

Jokaisesta juoksusta synnyttäminen ei ole koiralle terveellistä. Sen elimistö ei ehdi toipua välillä. Yleensä kasvattajat pennuttavat samaa narttua enintään kolme kertaa ja välillä on vuosi tai pari. Ensimmäiset pennut teetetään vasta pari vuotiaana, ei ensimmäisestä juoksusta. Ennen pennutusta on tehty rodulle tarvittavat terveystutkimukset, esim. luustokuvaukset, silmätutkimukset tai geenitutkimukset. Koiraa on käytetty rodun mukaiseen tarkoitukseen, jotta nähdään, että sen luonne ja vietit ovat sellaiset kuin pitääkin. Kaiken kaikkiaan läheskään jokainen koira ei ole jalostuskelpoinen eikä minkälaisella koiralla tahansa pidä pentuja teettää. Kaikissa näissä edellä mainituissa seikoissa on ongelmia pentutehtailussa. Koiria pidetään myös yleensä liikaa ja niitä hoidetaan huonosti. Koiria ei ole rokotettu eikö madotettu ohjeiden mukaisesti ja pennut voivat olla jo luovuttaessa sairaita ja matoisia. Pentutehtailija ei välitä myöskään siitä, millaiseen kotiin pennut menevät, kunhan raha liikkuu. Myöskään mitään tukea ei saa, jos pennun kanssa tulee myöhemmin terveys-, turkinhoito- tai koulutusongelmia, oikea kasvattaja taas antaa neuvoja.

Eli kaikista näistä syistä pentutehtaiku on väärin. Sekä emä, pennut että tuleva omistaja joutuvat kärsimään. Ainoa joka voittaa, on tehtailija.

Tuotantoeläimethän poikii vuosittain, mutta niiden pitäminen on erittäin säädeltyä: jokainen yksilö tunnetaan ja jos korvamerkit puuttuu, tulee tuntuvat rapsut.

Muutenkin tuontantoeläimet on jalostettu olemaan mahdollisimman terveitä siitä jatkuvasta poikimisesta huolimatta, koska se on se syy miksi ne ylipäänsä ovat olemassa.

Pentutehtaiden pikku fifit on jalostettu olemaan söpöjä. Siinä on yleensä terveys kärsinyt. Siinä missä susi synnyttää vähintään 5 penikkaa (joista ehkä 2 elää aikuiseksi), chihu saa ehkä kaksi ja niistäkin joka toiselta saa repiä puolet hampaista pois kun eivät mahdu suuhun.

Mutta jos nyt oletetaan että pentutehdas pitäisi koiristaan hyvää huolta, paperittomuus on silti ongelma. Ostaja ei voi millään tietää, että penikalla on se sukutaulu mitä väitetään, koska sitä ei ole rekistetty. Vanhemmatkin ovat rekisteröimättömiä, ei ole näyttely-, ei koetuloksia, todennäköisesti ei mitään lonkkia kuvattu -->ostaja ostaa täysin sian säkissä. Vanhempien laadusta ei ole tietoa, joten se ostamasi penikkakin voi olla mitä sattuu.

Pentutehtaassa ne nartut pennutetaan joka juoksusta. Ne ei ehdi toipua ja kärsii. Ne ei saa hoitoa tai rokotuksia ym.

Pentujen vanhempia ei tutkita tai edes tiedetä isää. Ne astuu toisiaan miten sattuu. Ei madoteta ja on kennelyskää tai parvoa.

Sekarotusesta ei ikinä saa maksaa yli 400€. Paperiton koira on aina sekarotuinen.

Vierailija kirjoitti:

Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.

Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.

Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.

Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.

Kannattaa myös muistaa, että villeillä koiraeläimillä (ja tietyillä roduilla, esim. laikoilla) on kiima vain kerran vuodessa. Koirilla on kahdesti. Jos koira pennutetaan joka kiimaan, se poikii luonnottoman usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.

Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.

Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.

Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.

Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.

Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.

Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.

Pitää koirillakin olla muuta merkitystä elämässään kuin olla jatkuvasti tiineenä ja synnyttää uudestaan ja uudestaan. Niillä se ei ole oma valinta.

Luonnossa eläimet säätelevät lisääntymistään myös.

Tamma ei välttämättä päästä astumaan, vaan potkaisee orin sukukalleudet tohjoksi.

Kaniemo stressaantuneena ei synnytä poikasia lainkaan. Jos ne syntyvät, emo syö ne. Ei välttämättä anna urosten astua.

Apinoilla on tutkittu sitä, mitä tapahtuu jos pakolla astutetaan. Naaraat voivat hylätä poikasensa, olla väkivaltaisia niitä kohtaan ja jopa vahingoittaa itseään.

Kasvatusolot, koirien perinnöllisten sairauksien leviämisen estäminen, pimeä tulo. Mm nämä hyviä syitä kieltää asia. Koirallekin aika raskasta synnyttää jatkuvasti pentuja. Saavatko hoitoa ylipäätään, rokotuksia, madotuksia, tutkimuksia, verikokeita, hoidetaanko kunnolla, sosiaalistetaanko pentuja jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.

Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.

Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.

Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.

No tämä ei kyllä pidä paikkaansa, koulutan työkseni eläimiä ja tapaan todella paljon sairaita rescuekoiria. Käytösongelmat ovat myös yleisiä, usein liittyvät kipuun esim. luustossa. Tutkimaton ei ole sama kuin terve. Sekarotuisia vastaan minulla ei ole mitään, mutta esim. terveystutkimukset ovat niillä tosi harvinaisia eikä niitä tietenkään tilastoida. On myös hyvä muistaa, että jos haluamme sekarotuisia koiria, niin pian meillä on yksi, suurehko, sutta muistuttava koira. Ei ole pieniä sylikoiria, virkakoiria, opaskoiria, paimenkoiria. On vain sellainen keskivertokoira, joka todennäköisesti on myös haastava luonteeltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.

Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.

Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.

Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.

Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.

Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.

Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.

Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.

Jos vaikka kultainen noutaja ja sakemanni risteytetään, saadaan kyllä sekarotuinen mutta ei välttämättä mitenkään varmasti terve koira. Molemmilla roduilla on lonkkavikaa, allergioita ja

etenkin sakemanneilla huonoja selkiä. Jos samaa vikaa tulee molemmista vanhemmista, saadaankin sairas sekarotuinen. Sekarotuisillakin on kyllä sairauksia ja perinnöllisiä vikoja, harvaa niistä kuitenkaan tutkitaan tai kuvataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.

Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.

Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.

Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.

No tämä ei kyllä pidä paikkaansa, koulutan työkseni eläimiä ja tapaan todella paljon sairaita rescuekoiria. Käytösongelmat ovat myös yleisiä, usein liittyvät kipuun esim. luustossa. Tutkimaton ei ole sama kuin terve. Sekarotuisia vastaan minulla ei ole mitään, mutta esim. terveystutkimukset ovat niillä tosi harvinaisia eikä niitä tietenkään tilastoida. On myös hyvä muistaa, että jos haluamme sekarotuisia koiria, niin pian meillä on yksi, suurehko, sutta muistuttava koira. Ei ole pieniä sylikoiria, virkakoiria, opaskoiria, paimenkoiria. On vain sellainen keskivertokoira, joka todennäköisesti on myös haastava luonteeltaan.

Pidän juuri suurehkoista, sutta muistuttavista koirista, joilla on rauhallinen, oppivainen luonne. Räksyttävät ja lahkeeseen tarttuvat karvapallerot eivät innosta. Tokihan koiria voi jalostaa (esim. palvelus- ja metsästyskoirat), mutta sekarotuiset sopivat mainiosti lemmikeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka kultainen noutaja ja sakemanni risteytetään, saadaan kyllä sekarotuinen mutta ei välttämättä mitenkään varmasti terve koira. Molemmilla roduilla on lonkkavikaa, allergioita ja

etenkin sakemanneilla huonoja selkiä. Jos samaa vikaa tulee molemmista vanhemmista, saadaankin sairas sekarotuinen. Sekarotuisillakin on kyllä sairauksia ja perinnöllisiä vikoja, harvaa niistä kuitenkaan tutkitaan tai kuvataan.

Pitäisikin olla muutaman polven sekarotuinen jo sekä mieluummin hieman vähemmän jalostettujen rotujen jälkeläinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.

Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.

Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.

Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.

No tämä ei kyllä pidä paikkaansa, koulutan työkseni eläimiä ja tapaan todella paljon sairaita rescuekoiria. Käytösongelmat ovat myös yleisiä, usein liittyvät kipuun esim. luustossa. Tutkimaton ei ole sama kuin terve. Sekarotuisia vastaan minulla ei ole mitään, mutta esim. terveystutkimukset ovat niillä tosi harvinaisia eikä niitä tietenkään tilastoida. On myös hyvä muistaa, että jos haluamme sekarotuisia koiria, niin pian meillä on yksi, suurehko, sutta muistuttava koira. Ei ole pieniä sylikoiria, virkakoiria, opaskoiria, paimenkoiria. On vain sellainen keskivertokoira, joka todennäköisesti on myös haastava luonteeltaan.

Pidän juuri suurehkoista, sutta muistuttavista koirista, joilla on rauhallinen, oppivainen luonne. Räksyttävät ja lahkeeseen tarttuvat karvapallerot eivät innosta. Tokihan koiria voi jalostaa (esim. palvelus- ja metsästyskoirat), mutta sekarotuiset sopivat mainiosti lemmikeiksi.

Sehän on hyvä, että sinä pidät sellaisista. Olisiko sellainen hyvä vaihtoehto kaupungissa asuvalle eläkeläismummolle seurakoiraksi?