Miten olette laihtuneet? En onnistu koskaan, +35kg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päätin että leipäläpi aukeaa vain kolmesti päivässä ja annoskoko pidetään kohtuullisena. Leipä ja leivokset pois, ei mitään limun tai mehun kittailua, jos janottaa juon vettä. Lähtee paino tippumaan, ei kyse ole kuin itsekurista.

Itsekurilla ei laihduteta, ei sellaista kukaan kauaa jaksa. Ruuan pitää olla sellaista, että pysyy kylläisenä muutamalla ruokailukerralla päivässä ilman kärvistelyä.

Kyllä itsekuria tarvitaan laihduttaessa. Sitten painon ylläpitämiseen täytyy syödä niin, ettei tarvitse kärvistellä. Mutta alussa tulee kyllä nälkä jos on tottunut syömään liikaa. Mahalaukku tottuu nopeasti, mutta tottumuksien ja tapojen (esim. tunnesyömisen) muuttamiseen menee vähän enemmän aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päätin että leipäläpi aukeaa vain kolmesti päivässä ja annoskoko pidetään kohtuullisena. Leipä ja leivokset pois, ei mitään limun tai mehun kittailua, jos janottaa juon vettä. Lähtee paino tippumaan, ei kyse ole kuin itsekurista.

Itsekurilla ei laihduteta, ei sellaista kukaan kauaa jaksa. Ruuan pitää olla sellaista, että pysyy kylläisenä muutamalla ruokailukerralla päivässä ilman kärvistelyä.

Kyllä itsekuria tarvitaan laihduttaessa. Sitten painon ylläpitämiseen täytyy syödä niin, ettei tarvitse kärvistellä. Mutta alussa tulee kyllä nälkä jos on tottunut syömään liikaa. Mahalaukku tottuu nopeasti, mutta tottumuksien ja tapojen (esim. tunnesyömisen) muuttamiseen menee vähän enemmän aikaa. 

Ei tarvita, eikä vatsalaukun koolla ole mitään tekemistä kylläisyyden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lasken kaloreita ja syön välipalannälkään esimerkiksi naposteluporkkanoita tai minitomaatteja. 

Söisit ruoka-aikoina ravitsevaa ruokaa, niin et tarvitse mitään välipaloja etkä naposteluja.

Jos laihdutus olisi helppoa niin kaikki olisi laihoja. Kyllä se itsekuria vaatii ettei mässytä enää niitä suklaaherkkuja yms. Nälässä ei kuitenkaan tarvitse olla.

Laihdutus onnistuu keltä vain, kun vähentää syömistä. Painon poispitäminen puolestaan onnistuu tuskin keltään yli kahta vuotta. Ihmisellä on oma ominaispainonsa ja kokonsa, joka kannattaa hyväksyä. Koska jatkuvalla laihduttamiselle pilaa terveytensä totaalisesti esimerkiksi päästämällä kaikki kehon rasvaan sitoutuneet myrkyt jylläämään.

Vierailija kirjoitti:

Jos laihdutus olisi helppoa niin kaikki olisi laihoja. Kyllä se itsekuria vaatii ettei mässytä enää niitä suklaaherkkuja yms. Nälässä ei kuitenkaan tarvitse olla.

Ei tarvita itsekuria, jos syöty ruoka on sellaista, joka ei aiheuta niitä ylimääräisiä mielitekoja.

Yksi hyvä sääntö on että syödään vain pöydän ääressä ja vain ruoka-aikana. Ei siis kauppareissuilla suklaapatukkaa, eikä sohvalla sipsiä. Voit syödä pienen jälkiruuan, esim pari palaa geishaa tai jotain tummaa suklaata tai 1 dl jäätelöä, mutta se pitää syödä ruuan jälkeen ruokapöydässä. Muualla ei syödä, eikä jälkiruoka saa olla iso vaan maltillisen kokoinen. :)

Jos tykkää herkuista ja syöminen tuo iloa elämään, niin silloin joutuu hyväksymään sen, että laihtuminen ja normaalipainossa pysyminen edellyttää että joka päivä loppuelämän ajan joutuu kieltäytymään mielihaluistaan. Tämä on karu totuus, tiedän kokemuksesta. Et koskaan enää voi syödä ja juoda kaikkea sitä mitä haluat ja niin paljon kuin haluat. Elämään pitää saada joku muu hyvänolon lähde, tai sitten pitää oppia pärjäämään ilman sitä hyvää oloa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkää herkuista ja syöminen tuo iloa elämään, niin silloin joutuu hyväksymään sen, että laihtuminen ja normaalipainossa pysyminen edellyttää että joka päivä loppuelämän ajan joutuu kieltäytymään mielihaluistaan. Tämä on karu totuus, tiedän kokemuksesta. Et koskaan enää voi syödä ja juoda kaikkea sitä mitä haluat ja niin paljon kuin haluat. Elämään pitää saada joku muu hyvänolon lähde, tai sitten pitää oppia pärjäämään ilman sitä hyvää oloa.

Niistä mielihaluista pääsee eroon, jos vain haluaa. Eikä ole edes vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkää herkuista ja syöminen tuo iloa elämään, niin silloin joutuu hyväksymään sen, että laihtuminen ja normaalipainossa pysyminen edellyttää että joka päivä loppuelämän ajan joutuu kieltäytymään mielihaluistaan. Tämä on karu totuus, tiedän kokemuksesta. Et koskaan enää voi syödä ja juoda kaikkea sitä mitä haluat ja niin paljon kuin haluat. Elämään pitää saada joku muu hyvänolon lähde, tai sitten pitää oppia pärjäämään ilman sitä hyvää oloa.

Niistä mielihaluista pääsee eroon, jos vain haluaa. Eikä ole edes vaikeaa.

No kerro ihmeessä lisää. Jos toimiva keino olisi, kokeilisin heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin syömään puuroa ja kävellä. Söin kaikkea muuta kohtuullisesti paitsi sokerista luovuin sekä roskaruoasta. Lisäsin vihreää ja säännölliset ruoka-ajat 4- 5 kertaa päivässä. Otin tosi leppoisasti. Vuoden aikana katosi stressaamatta yli 20 ja seuraavana vuonna vielä kymmenen. Eli opettelin uudet elämäntavat. Pysyneet Poissa jo 3 vuotta. Painan 66 kg/ 178 cm. Ennen siis jotain sata kg.

Mietinkin sitä Mari Perankosken dieettiä, puuroa, puuroa ja paljon lenkkeilyä. Upeassa kunnossa on.

Ap

Niinpä. Ennen syötiin paljon hiilareita, puurot, vellit, talkkunapöperöt, leipää oli orret täynnä ja perunaa kellarissa. Eikä siltikään oltu lihavia.

Ei myöskään ollut autoja, ei tietokoneita, ei istumatyötä eikä hissejä, ei kaupunkeja eikä ruokakauppoja.

Ei ollut keinotekoisia makuaineita, fruktoosisiirappia, muunnettua tärkkelystä eikä hydrogenoituja kasvirasvoja. Kahdeksan tuntia maataloustyötä päivässä, vettä kannettiin sisään ja ulos ja eläimille navettaan, kesällä työtä kellon ympäri, ja siihen päälle kevättalven pakollinen paasto, jos ruoka sattui vähän loppumaan talven aikana, niin eihän sillä tavalla lihokaan.

Ei siis voi verrata tähän nykyaikaan kovinkaan paljon, niin erilaista elämä oli vielä minun lapsuudessanikin 70-luvulla maalla. Nyt ruokakauppojen valikoimasta noin 90% on sellaista, mitä ihminen ei tarvitse henkensä pitimiksi lainkaan. Joku on sanonut hyvin, että elämme myrkyllisessä ruokaympäristössä, ja kyllä, moni syö ja juo itsensä sairaaksi, ja hyvin usein ellei aina, juuri niillä koukuttavilla nykyajan roskahiilareilla. Sitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä, vaan voi oppia valitsemaan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkää herkuista ja syöminen tuo iloa elämään, niin silloin joutuu hyväksymään sen, että laihtuminen ja normaalipainossa pysyminen edellyttää että joka päivä loppuelämän ajan joutuu kieltäytymään mielihaluistaan. Tämä on karu totuus, tiedän kokemuksesta. Et koskaan enää voi syödä ja juoda kaikkea sitä mitä haluat ja niin paljon kuin haluat. Elämään pitää saada joku muu hyvänolon lähde, tai sitten pitää oppia pärjäämään ilman sitä hyvää oloa.

Niistä mielihaluista pääsee eroon, jos vain haluaa. Eikä ole edes vaikeaa.

No kerro ihmeessä lisää. Jos toimiva keino olisi, kokeilisin heti.

Sulla on vähän sellainen asenne, että et taida uskoa. Yksinkertaisesti syöt sellaista ruokaa ruoka-aikana, mikä ei aiheuta niitä mielitekoja.

En jaksanut lukea muiden kommentteja. Joka tapauksessa kaverini laihtui 30 kiloa alettuaan käymässä ruokaan pakonomaisesti suhtautuville ihmisille tarkoitetuissa kokouksissa 2 kertaa viikossa. Vähän niin kuin A-kerho, mutta juuri lohtusyöjille jne. En tiedä onko niitä Suomessa, kaverini on ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkää herkuista ja syöminen tuo iloa elämään, niin silloin joutuu hyväksymään sen, että laihtuminen ja normaalipainossa pysyminen edellyttää että joka päivä loppuelämän ajan joutuu kieltäytymään mielihaluistaan. Tämä on karu totuus, tiedän kokemuksesta. Et koskaan enää voi syödä ja juoda kaikkea sitä mitä haluat ja niin paljon kuin haluat. Elämään pitää saada joku muu hyvänolon lähde, tai sitten pitää oppia pärjäämään ilman sitä hyvää oloa.

Niistä mielihaluista pääsee eroon, jos vain haluaa. Eikä ole edes vaikeaa.

No kerro ihmeessä lisää. Jos toimiva keino olisi, kokeilisin heti.

Sulla on vähän sellainen asenne, että et taida uskoa. Yksinkertaisesti syöt sellaista ruokaa ruoka-aikana, mikä ei aiheuta niitä mielitekoja.

Tuo on niin helppoa, että ei mammoille mene läpi. Ne haluaa jotain vaikeaa tapaa, josta voi sitten helposti kieltäytyä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos laihdutus olisi helppoa niin kaikki olisi laihoja. Kyllä se itsekuria vaatii ettei mässytä enää niitä suklaaherkkuja yms. Nälässä ei kuitenkaan tarvitse olla.

Ei tarvita itsekuria, jos syöty ruoka on sellaista, joka ei aiheuta niitä ylimääräisiä mielitekoja.

Olet nyt jo useampaan kertaan maininnut nämä ihmeruuat jotka jotenkin taikaiskusta poistavat kaiken himon makeaan ja herkkuihin. Et kuitenkaan voi avata asiaa yhtään enempää?

Vierailija kirjoitti:

Päätin että leipäläpi aukeaa vain kolmesti päivässä ja annoskoko pidetään kohtuullisena. Leipä ja leivokset pois, ei mitään limun tai mehun kittailua, jos janottaa juon vettä. Lähtee paino tippumaan, ei kyse ole kuin itsekurista.

Itsekuri toimii mainiosti kun jokin pitää tai sen voi lopettaa ihan kokonaan, kuten tupakanpoltto ja juominen. Kumpikin onnistui itsellä ihan kerrasta eikä ole tullut mieleenkään "repsahtaa", mutta kun laihtuminen ei onnistu edes liki täydellisellä elämäntapamuutoksella helposti ja/tai puolivahingossa niin kyllähän tämä tuntuu olevan tekemätön savotta.

Itse olin siis n 20 vuoden aikana ehtinyt kokeilla kaiken (paitsi nuo pussikeittosysteemit) ja tehnyt sekä pieniä että isoja muutoksia päivittäisiin syömisiin/juomisiin ja lisännyt arkiliikuntaa. Olen ollut syömättä iltakuuden jälkeen ja olen syönyt VAIN iltakuuden jälkeen. Olen opetellut syömään aamupalan (puuroa marjoilla) ja jättämään napostelut ja unohtanut aamupalan ja syönyt vain silloin kun on nälkä. U name it, i've tried it. Lopputulos on se, että olen lihonut n 30 kiloa ja viimeiset reilun viisi vuotta paino on pysynyt tasaisena eli n 82-86 kilossa (olen "vain" 160 cm). Tämä painon vakiinnuttaminen noihin jäätäviin lukemiin onnistui täydellisellä elämäntapamuutoksella eli alkoholin käyttö ja röökinpoltto loppui (reilu 20 vuotta tuli kumpaakin "harrastettua"), punainen liha jäi kokonaan eettisistä syistä ja vaaleakin liki kokonaan eli syön enää kalaa ja kasviksia. Ja se onkin se suurin muutos, ennen en "pupunruokaa" syönyt oikeastaan ikinä. Ehkä just tsägällä oli se kurkkusiivu ja tomaatinviipale leivällä, mutta harvinaista se oli koska yleensä en moisia kaupasta ostanut eli yleensä se paahtoleipä oli päällystetty juustolla ja kinkulla tai metukalla. Nykyisin leipä ei ole enää ikinä ateria eikä edes välipala vaan ruisleipä tai näkkäri on keiton lisuke ja silloinkin ilman päällysteitä.. Vaaleaa en syö enää ollenkaan.

Ruokavalio on siis kunnossa (ja varsinkin kun vertaa entiseen) ja lisäksi liikun nykyisin päivittäin. Pikkuisen olen laiska jumppaamaan kotona eli siinä on vielä parannettavaa kun lihaskuntoa en tee käytännössä ollenkaan, mutta vähintään tunnin kävelylenkin teen joka päivä. Ennen en liikkunut mihinkään kuin autolla, mutta nykyisin käyn kaupassakin kävellen.

N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos laihdutus olisi helppoa niin kaikki olisi laihoja. Kyllä se itsekuria vaatii ettei mässytä enää niitä suklaaherkkuja yms. Nälässä ei kuitenkaan tarvitse olla.

Ei tarvita itsekuria, jos syöty ruoka on sellaista, joka ei aiheuta niitä ylimääräisiä mielitekoja.

Olet nyt jo useampaan kertaan maininnut nämä ihmeruuat jotka jotenkin taikaiskusta poistavat kaiken himon makeaan ja herkkuihin. Et kuitenkaan voi avata asiaa yhtään enempää?

En tietääkseni maininnut minkäänlaisia ihmeruokia. Ei ihminen millään ihmeellä toimi, vaan ravinteikkaalla ruualla.

Normaali ihminen ei olisi "lähtenyt lenkille ja syönyt salaattia päivää". Normaali ihminen olisi jatkanut sitä suunnitelmallista laihdutusta, jossa on realistiset tavoitteet ja realistiset toimenpiteet.

Miten minä laihduin? No aloin syödä terveellisemmin ja järkevämmin, liikkua ja nukkua. Tylsää, pitkäpiimäistä hommaa, jossa päivästä toiseen toistuu samanlaiset rutiinit. Suunnitelma oli, että sellanen 300-500kcal kesimääräinen päivittäinen vaje. Välillä vitutti, kun vaatteet ei mahtuneet ja välillä sai iloita, kun housut olikin jo liian isot. Välillä repsahdin, mutta sitten palasin ruotuun takaisin. Siis siihen suunnitelmaan, en niin, että repsahduksen jälkeen menin toiseen äärilaitaan ja söin seuraavat pari päivää pelkkää salaattia. Opettelin ennakoimaan esimerkiksi lomia, joita varten en taaskaan dieetannut minikaloreilla, vaan kevensin vähän ennen lomaa ja vähän jälkeen.

Jos laihdutukseen suhtautuu lyhytjänteisesti ja päiväkohtaisesti, se ei onnistu ikinä. Pitää olla pitkäntähtäimen suunnitelma ja opetella kestämään pettymyksiä ja negatiivisia tunteita.

Googleta tunnesyöminen, ruokariippuvuus tai pakko-oireinen häiriö. Syy laihtumisen epäonnistumiseen on mielenterveyden puolella, jos muita sairauksia ei ole.

Syömällä ihan normaalin terveellisesti pysyy hoikkana. Se ei vaadi mitään ihmedieettejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkää herkuista ja syöminen tuo iloa elämään, niin silloin joutuu hyväksymään sen, että laihtuminen ja normaalipainossa pysyminen edellyttää että joka päivä loppuelämän ajan joutuu kieltäytymään mielihaluistaan. Tämä on karu totuus, tiedän kokemuksesta. Et koskaan enää voi syödä ja juoda kaikkea sitä mitä haluat ja niin paljon kuin haluat. Elämään pitää saada joku muu hyvänolon lähde, tai sitten pitää oppia pärjäämään ilman sitä hyvää oloa.

Niistä mielihaluista pääsee eroon, jos vain haluaa. Eikä ole edes vaikeaa.

No kerro ihmeessä lisää. Jos toimiva keino olisi, kokeilisin heti.

Sulla on vähän sellainen asenne, että et taida uskoa. Yksinkertaisesti syöt sellaista ruokaa ruoka-aikana, mikä ei aiheuta niitä mielitekoja.

En ihan oikeasti käsitä mitä tällä tarkoitetaan. Voiko olla niin, että 45 vuoden jälkeenkään en ole löytänyt niitä ruokia, joiden syömisen jälkeen ei tekisi mieli herkkuja. Elämäni on hyvin säännöllistä ja syön monipuolisesti terveellisen aamiaisen, lounaan ja päivällisen. Minä pidän makeasta. Voin toki olla ilman herkkuja, mutta se tarkoittaa että minun on oltava ilman jotain sellaista mitä mieleni tekee, se tarkoittaa jokapäiväistä kieltäytymistä.