Miten olette laihtuneet? En onnistu koskaan, +35kg
Toivotonta, aina löydän itseni luovuttaneena. Välillä hyvä päivä ja syön terveellisesti. Eilen kokeilin viime kesän hellevaatteita ja olivat pieniä. Mitä tein v*tutukseen? Normaali ihminen olisi mennyt lenkille jasyönyt salaattia päivän. Minä tein vuoallisen lasagnea lohdutukseksi ja söin 3/4 osan. Sitten marjapiirakkaa puoli vuokaa.
Oli paha alkoholi ongelma ja +15kg ylipaino nousi +35kg ylipainoon. Nyt en juo mutta läski on ja pysyy.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysyvästi? En vielä millään. Mutta vlcd-valmisteilla kaikkien tai 2-3 aterian korvaaminen on ainoa keino joilla olen saavuttanut suurempia tuloksia. Niillä ei ole jatkuva nälkä ja päänsärky, toisin kuin jos söisi vastaavan määrän tai enemmänkin ruokaa.
Noilla tuhoat elimistösi.
Olen tuhonnut jo, tavallaan, mutta kun se on ainoa löytämäni keino jolla edes vähän hallitsen räjähdysmäistä painonnousua ja palautan toimintakykyä ilman jatkuvaa migreeniä, niin hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole.
Terveydenhuolto ei auta.
Mulla ei ole kylläisyyden/nälän tuntua, eikä annoskokojen tajua. Ainoa tapa laihduttaa on laskea kalorit. Silloin voi syödä ihan mitä vaan, kunhan päivän kalorit jää alle kulutuksen. Tällä tavalla olen laihduttanut usean kerran useita kymmeniä kiloja. Sitten vaan tulee taas aikoja jolloin ei jaksa välittää ja ainoa lohtu on suklaa ja sushi ja viini, ja taas huomaa että kiloja on kymmeniä.
Käy ensi alkuun tarkastuttamassa ettei ole puutostiloja, esimerkiksi ferritiini alhaalla, D-vitamiinin tai magnesiumin puutetta. Monet puutostilat tekee esimerkiksi sen että hermoja ja mielialaa ei kykene säätelemään jolloin ”repsahtaa” helposti. Ylimääräinen rasva kehossa rasittaa myös elimistöä koska aiheuttaa tulehdusta ja näinollen ravintoaineita sen hillitsemiseen kuluu normaalia enemmän.
Myös meditaatio auttaa siihen että ei reagoi pettymyksiin enää välttämättä ensimmäiseksi tekemällä lasagnea.
Itse noiden lisäksi edelleen tunnesyömiseen taipuvaisena päätin etten osta kotiin enää tarvikkeita tunnesyömiseen ja jos v#tutus yllättää, en leivo tai kokkaa. On päivänselvää että ahdan sen kymmenelle hengelle tarkoitetun leivonnaisen kiihtyneenä naamaariin ja energiaa on saman verran kun useammassa suklaalevyssä. Kotitekoiset kalorit on kaloreita siinä missä muutkin ja kilot kertyy liiallisista määristä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole kylläisyyden/nälän tuntua, eikä annoskokojen tajua. Ainoa tapa laihduttaa on laskea kalorit. Silloin voi syödä ihan mitä vaan, kunhan päivän kalorit jää alle kulutuksen. Tällä tavalla olen laihduttanut usean kerran useita kymmeniä kiloja. Sitten vaan tulee taas aikoja jolloin ei jaksa välittää ja ainoa lohtu on suklaa ja sushi ja viini, ja taas huomaa että kiloja on kymmeniä.
Olen välissä laihtunut 11 kg ihan vahingossa 3 kuukaudessa: rakastuin! Sitten mies jätti ja lihoin 15kg. Ja nousee ja nousee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aloin syödä oikein. -65 kg
Kiitos alapeukuista. Väärin tervehdytty. Menetin myös sokeri- ja verenpainetaudit. Rahaa on säästynyt tuhansia euroja ;-)
Ei ehkä laske, mutta liikunnan ja aineenvaihdunnan hidastumisen aiheuttama nousu taittui sillä, että aamulla vedän kaurapuuroa.
Aluksi tuntui, ettei se pidä nälkää. Olin tottunut juustovoileipiin tai jugurttiin ja mysliin. Mutta ihminen tottuu kolmessa viikossa. Nyt kaurapuuroa ilman tulee outo olo. Ja kun totuin, niin täyttää vatsan pitkäksi aikaa ja hyvin. Huomaan, että lounasaikaan on nälkä, mutta ei kovin suuri nälkä. Lounaaksi riittää määrä, mikä ennen ei olisi tuntunut missään.
Napostelun tarve on käytännössä kadonnut.
Eli minulla yksi lautasellinen kaurapuuroa/Aamu tarkoittaa päivässä ehkä kuuden juustovoileivän ja pikkuherkkujen verran vähemmän kaloreita joka ikinen päivä ilman, että edes ajattelen asiaa.
Vatsa toimii paremmin. Hiilareita tullee vähemmän kuin ennen, koska en puputa leipää ja pullaa, mutta paremmassa muodossa.
Mutta tosiaan aluksi en huomannut mitään muuta muutosta, kun että syön aamulla puuroa ihanampien leipien sijaan. Vasta jossain kolmen viikon kohdalla vaikutti ruokahalun selvään vähenemiseen.
Kannattaa hakea myös ammattiapua, jos tunnesyöminen on ongelma. Syömishäiriöitä on erilaisia ja lievästä vakaviin ja häiriön luonteesta ja vakavuudesta riippumatta apua niihin kannattaa aina hakea. Parempi aiemmin kuin myöhemmin!
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole kylläisyyden/nälän tuntua, eikä annoskokojen tajua. Ainoa tapa laihduttaa on laskea kalorit. Silloin voi syödä ihan mitä vaan, kunhan päivän kalorit jää alle kulutuksen. Tällä tavalla olen laihduttanut usean kerran useita kymmeniä kiloja. Sitten vaan tulee taas aikoja jolloin ei jaksa välittää ja ainoa lohtu on suklaa ja sushi ja viini, ja taas huomaa että kiloja on kymmeniä.
Mulla vaihtelee kylläisyyden ja nälän tunne ruokavalion mukaan. Jos proteiinia ja rasvaa on tarpeeksi pysyn kylläisenä eikä nälkää tule jolloin en tietenkään syö silloin kun ei ole nälkä. Jos proteiinia ja rasvaa ei ole tarpeeksi ja enemmän hiilihydraatteja huomaan itsekin joutuvani sellaiseen välitilaan jossa on jatkuva nälkä mutta ei selkeää nälkää kuitenkaan. Kannattaa huomioida tuo mahdollisuus ennen kuin tulkitsee että itsellä ei vain ole ruokailua sääteleviä tuntemuksia. Radikaali idea tuon kokeiluun voisi olla vhh sen aikaa että opit jälleen tunnistamaan nuo signaalit ja sen mikä niitä muuttaa.
Kiitos vastauksista. Ei se tänäänkään ala, söin loput lasagnet aamupalaksi. Miten hyvä ruoka onkin kuin jumalten nektaria suussa? Samoin suklaa. Pitäisi osata kärsiä, nyt menee nautinto hoikkuuden edelle.
Ap
Tässä ap:lle tämmöinen artikkeli, toivottavasti linkki aukeaa. Mielestäni hyvä järjen ääni tässä muotidieettien ja ristiriitaisten neuvojen viidakossa.
https://www.huhtasuo.fi/2019/05/millainen-on-paras-ruokavalio-tutkimus-…
Millaisella psyykkauksella pääsit eroon alkoholista? Olisiko siitä apua tässä?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea myös ammattiapua, jos tunnesyöminen on ongelma. Syömishäiriöitä on erilaisia ja lievästä vakaviin ja häiriön luonteesta ja vakavuudesta riippumatta apua niihin kannattaa aina hakea. Parempi aiemmin kuin myöhemmin!
.
Mistä ja miten? Usko terveydenhuoltoon meni, kun soitin tk ja pyysin hoitajan toimenpidettä. "Onko se tämän päivän asia??"
Tästä vuosia ja mitään apua en ole sen jälkeen pyytänyt mihinkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Millaisella psyykkauksella pääsit eroon alkoholista? Olisiko siitä apua tässä?
Antabus auttoi. Eli tässäkin pitäisi olla joku lääke jo estää syömästä :"D
Ruoka on niin vaikea, sitä vastaan ei voi taistella, kun se kuitenkin lopulta voittaa.
Alkoholia ei tarvitse mihinkään elimistö.
Ap
Pitää vaan löytää se itselle oikea, sopivin tapa. Etsiä uusia lempiruokia ja ruokailutapoja.
Arkiaktiivisuus on isossa osassa. Jos on esim istumatyöläinen tai työtön ja lojuu vain kotona, on kalorinkulutus todella pientä, ja näinollen lihoo pienelläkin ruokamäärällä.
Mun älykello näyttää jopa 1200 kalorin kulutuseron päivinä kun olen töissä (työpäivän aikana 10.000 askelta) ja niinä päivinä kun olen kotona enkä tee juuri mitään. Ja siinä on aika iso ero kuluttaako päivässä 1500 vai 2700 kaloria.
Mä syön mielestäni vhh. Mutta en mitään kananmuna-pekoni-kermasötkötyksiä.
En syö yleensä perunaa, pastaa, riisiä tai bataattia.
Syön lihaa, ja todella paljon kasviksia. Noin kilon päivässä. Aamuisin ja iltaisin syön smoothieita, munakkaita yms. Rasvat saan pähkinöistä, oliiviöljystä ja avokadosta. Välillä käytän sitä kermaakin, jos haluan vaikka kermaista kanakeittoa.
Kilon viikossa putoo paino suurinpiirtein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin että leipäläpi aukeaa vain kolmesti päivässä ja annoskoko pidetään kohtuullisena. Leipä ja leivokset pois, ei mitään limun tai mehun kittailua, jos janottaa juon vettä. Lähtee paino tippumaan, ei kyse ole kuin itsekurista.
Itsekurilla ei laihduteta, ei sellaista kukaan kauaa jaksa. Ruuan pitää olla sellaista, että pysyy kylläisenä muutamalla ruokailukerralla päivässä ilman kärvistelyä.
No jaa. Mun tekee mieli herkkuja, vaikka olisi syönyt kunnon lautasellisen terveellistä ruokaa. Mutta kun jaksaa kärsiä pari päivää mielitekojen ja "nälän" (henkistä nälkää) tunteen kanssa, niin helpottaa ja sitten voi ongelmitta syödä terveellisesti ja syömisestä pitää jopa muistuttaa itseä. Olen siitä onnekas, että tässä vaiheessa repsahduksia ei enää tapahdu. Ongelmia tulee sitten siinä vaiheessa, kun yrittää palata herkuttelun kanssa kohtuullisuuteen, sitten karkkihammasta alkaa kolottaa taas jatkuvasti.
Syöt siis sellaista ruokaa, joka aiheuttaa mielitekoja. Järjetöntä!
Syön ihan samaa ruokaa silloin kun on mielitekoja ja silloin kun olen niistä vapaa :D Ainoa ero on, että mieliteoista vapaana ollessa en voi syödä sokeripitoisia herkkuja.
Kaikilla ei toimi sama.
Itselle toimii ainakin se, että siellä kotona kaapissa ei säilytä mitään herkkuja. Tarjolle vain terveellisiä vaihtoehtoja. Säännöllinen ruokarytmi estää verensokerin heittelyn ja näin ainakin osittain mieliteot.
Jos olet sokerikoukussa niin siitä täytyy ensiksi päästä eroon ja sehän ei onnistu kuin olemalla syömättä ja totuttaa keho siihen ettei sitä sokeria ”tarvitse”. Itsellä tämä vaati pari viikkoa. Itselle on helppoa olla ostamatta herkkuja, mutta jos niitä on tarjolla esimerkiksi kotona, niin sitten joutuu tekemään aika ison työn korvien välissä ettei rupea syömään.
Ensiksi sinun tulee päästä eroon kuitenkin ajatuksesta että pitäisi dieetata. Tarvitset elämäntapamuutoksen, et dieettiä. Etsi jokin kiva liikuntalaji. Se voi olla vaikka pelkkä hyötyliikunta. Syö tavallista ruokaa, mutta opettele annoskoko uusiksi. Lasagnea saat syödä silloin tällöin, mutta pidä annoskoko kohtuullisena. Syö hitaasti, niin et ahmi ruokaa. Älä myöskään syö väkisin ähkyyn ruokaa.
Moni näistä varmasti itsestäänselviä asioita mutta näillä pääsee jo alkuun. Tsemppiä!
Mulla auttaa aamupunnitus ja Sulamon kalorilaskuri. Kesti 6-7 viikkoa tajuta, kuinka vähän pitää syödä. Nyt vedän terveellistä ruokaa ja nälkään ” turvaruokia, kuten mehukeitto ja mansikat, joissa pienet kalorit. Olen myös oppinut vähentämään hiilareita ja syömään proteiinia, joita laskuri seuraa.
Liilkuntana mulla pitkät rauhalliset kävelyt.
Toinen mikä vaikuttaa kans on uni. Kun lepää riittävästi, kroppa toimii eikä hirveitä mielitekoja tule niin paljoa. Itselläni ainakin univaje tekee ihan järjettömän himon kaikkeen korkeaenergiseen ruokaan, juuri siihen rasvaiseen höttöhiilariin.
Itse laihdutin 20 kg viimeisen raskauden jälkeen noin parikymmentä vuotta sitten. Käytännössä VHH:lla, vaikka siihen aikaan sitä ei Suomessa tunnettu sillä nimellä. Se on tarkoittanut sitä, että syödään kolme ateriaa päivässä, aamiainen, lounas ja päivällinen. Välipaloja ei aikuinen ihminen tarvitse mihinkään, jos syö ruokaa joka ei nosta verensokeria liikaa. Aamupala on yleensä keitetty tai paistettu muna, tomaattia&kurkkua ja maustamaton jugurtti marjoilla + kahvia
Lautasmalli on samanlainen kuin suosituksissa, siitä vain jätetään se peruna/riisi/pastaosio pois ja laitetaan siihen kohti höyrytettyjä, paistettuja tai uunissa valmistettuja tärkkelyksettömiä vihanneksia. Jos aterioiden välissä on nälkä, vihanneksiin voi lisätä rasvaa eli voita tai oliiviöljyä lisäenergiaksi. Kermaa en oikein osaa käyttää ruuanlaitossa, vaikka ostaisin sitä, se jää jääkaappiin pilaantumaan. Kokojyväleipää saatan syödä joskus, mutta en kuitenkaan joka päivä. Pizzaakin syön joskus, mutta huomioin sen sitten seuraavien päivien syömisissä. Ei minun ole tarvinnut kieltäytyä myöskään illanvietoista, sillä monesti niissä on buffet-pöydät, joista voi koota mainiosti omalle kropalle sopivan annoksen.
Nyt olen jo 46v ja vaihdevuodet alkanevat pian, mutta paino ei ole ainakaan vielä noussut tuosta parinkymmenen vuoden takaa. Toki harrastan lenkkeilyä, mutta sillä ei mielestäni ole ollut painoon mitään vaikutusta, enemmänkin fyysisen toiminnallisuuden säilyttämiseen ja hyvän mielen ylläpitämiseen.
Juhlissa syön mitä tarjotaan enkä ala ronklaamaan, kun kerran allergioita tai yliherkkyyksiä ei ole. Omiin juhliin teen kakkupohjat mantelijauhoista. Omat herkut on hyvät juustot ja tumma suklaa. Alkoholia en käytä kuin kerran pari vuodessa.
Ei tietenkään pidä syödä mitä sattuu, mutta ei siihen itsekuria tarvita. Sopivalla ruualla pysyy ylimääräiset mieliteot poissa ihan ilman itsekuria.