Lue keskustelun säännöt.
Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?
Oliko mielestänne toimiva ratkaisu, oletteko saaneet heti alusta asti pitää paikan omana kotinanne, vai onko vanha pari tai sisarukset pistäneet hanttiin? Erityisesti kiinnostaa miten on mennyt, jos vanha pari jää asumaan samaan talouteen, tai omaan rakennukseen samaan pihapiiriin.
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Valitsen mieluummin junttien ongelmat, siellä kaupungissa kun ahdistutaan ja masennutaan pienissä hirviöhintaisissa kopperoissa ja kuseskellaan vesistöt pilalle lääke- ja hormonijäämillä. Se on elämää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Valitsen mieluummin junttien ongelmat, siellä kaupungissa kun ahdistutaan ja masennutaan pienissä hirviöhintaisissa kopperoissa ja kuseskellaan vesistöt pilalle lääke- ja hormonijäämillä. Se on elämää se.
Sama täällä. Kiroan vanhat koneet ja kaiken pas&€kanja sitten rauhoitun rantasaunassa. Ympärillä ei ole ainoatakaan perheen ulkopuolista ihmistä. Kaupunkikopperroon en kyllä taivu. Mielummin vaikka köyhempi elämä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Hyvä. Mitä te muuten syötte?
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Ja näiden junttien tuottamaa ruokaa sinäkin syöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerkesin minäkin miniä viisi vuotta viettää ja olihan se helvettiä. Jos silloin olisin ottanut ja lähtenyt ehkä sitä olisi vielä terve ja työkykyinen. Syytingin purkaminen maksoi niin paljon, että velkaannuttiin kunnolla ja kävin tilan ulkopuolella koko ajan töissä. Anoppia piti hyysätä ja jokaiselle puolison sisarukselle parasta laittaa pöytään ja vielä toimia lapsenammanakin omien töiden lisäksi. Lapsethan tulivat meille kesäisin töihin, vaikka jotain toki auttoivatkin, mutta huolehdittava oli ruuasta ja muustakin.
Anopin ja apen sairastaminen piti valvoa ja kaikesta huolehtia, vaikka syytinkiä ei enää ollutkaan. Nyt vielä pitäisi hauta hoitaa, mutta ero tuli viimein niin siitä kyllä irtisanoin itseni, hoitakoon joku muu, minä olen sitä sukuhautaa 24 vuotta hoitanut.
Koskaan ei kiitoksen sanaa tullut ja en voi suositella kenellekään syytinkiä missään muodossa.
Miten on mahdollista, että saitte syytingin purettua? Olemme selvittäneet tuota lakimieheltä aiemmin ja sanottiin, ettei se ole mahdollista. Yhdestä oikeustapauksesta luin noin vuosi sitten iltapäivälehdestä ja tuli mieleen, että olisimme mekin varmaan saaneet syytingin purettua, koska syyt ovat niin painavat. Vai tarkoititko vapaaehtoista syytingin purkua? Joutuuhan siitäkin verottajalle maksamaan useita tuhansia. Olisin maksanut vaikka enemmänkin, niin suuri asia tämä oli minulle, vaikka tapahtuikin jo näin lähellä eläkeikää. Taivaan kiitos syytinkiin ei sentään kuulunut huolehtia omaishoitajana loppuun asti, vaikka melkein kaikki muu kuuluikin.
Appivanhempien puolelta syytingin purku ei todellakaan ollut mikään vapaaehtoisuus, mutta onneksi puolison sisarukset tahtoivat heille paremmat asuinolosuhteet kuin, mitä alkuperäisellä tilalla oli, joten tähän suostuivat ja se todellakin maksoi. Jos nyt olisin samassa tilanteessa ymmärtäisin senkin, että sen suuremman talon rakentaminen olisi silloin tullut halvemmaksi. Meille jäi vetoinen kämppä ja iso velka, kun vanhukset muuttivat vuokralle naapurikuntaan. Velkarahalla oli silloin vielä hinta, joten kyllä siitä sitten maksettiin.
Syytingin purun hinnaksi laskettiin asuinoikeus, lääkkeet olemassa oleviin sairauksiin ja vielä mahdolliset muut syyt. Hauskinta tässä oli, että lääkekustannuksetkin maksatettiin oikean hinnan, ei Kelan korvauksen jälkeistä hintaa, eli niillä pillereillä oli sitten tuplakorvaus. Nuorena ja tyhmänä sitä on vain niin helpottunut, että on valmis maksamaan tällaistakin. Jäihän vanhuksilta toki rahaa perinnöksikin, kun sitten viimein kuolo korjasi ja jälleen kaikki sisarukset tasapuolisesti ottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee paljon paremmin jos tosiaan se uusi talo rakennetaan nuorelle isännälle.
Näinhän se olisi, mutta kun tilasta on muutama miljoona velkaa, niin ei ole varaa ottaa 300 000 euroa lisää, että saa uuden talon. Vakuudet ei riitä, koska esim. pelto on vakuutena paljon huonommin arvostettu kuin kerrostaloasunto. Parasta olisi löytää puoliso, joka kykenee maksamaan uuden talon, mutta aika harvassa sellaiset on.
Kyllähän se rakennettava talo toimisi vakuutena lainaan, lisäksi luopuva osapuoli varmasti mielellään takaa lainaa. Toisaalta nuoren isännän ei ehkä kannata ostaa koko tilaa vaan nuoren ja vanhan isännän Kannattaa ehkä harkita yhteistä osakeyhtiötä joka omistaa tilan. Edellyttää tietysti hyviä välejä mutta tällöin töillekin on tekijöitä.
Rakennettava talo ei toimi lainan vakuutena kuin max 50% arvostaan jos sitäkään. Luopuva osapuoli ei kelpaa lainan takaajaksi, koska hänellä ei todennäköisesti ole tilakaupan jälkeen niin suurta omaisuutta, että siitä takaukseksi riittäisi.
Ihan en ymmärrä sitä, miksi vanhan isännän kannattaisi ostaa tila, jonka hän jo omistaa, mutta nähtävästi kaupungissa tämä on jotenkin looginen tapa. Osakeyhtiö ei tarkoita sitä, että tilalle olisi tekijöitä, osakeyhtiö on omistusmuoto.Ihan varmasti luopuvalla osapuolella on varaa olla takaajana jos hän on juuri myynyt miljoonien arvoisen tilaan.
Osakeyhtiömuodolla tarkoitin sitä että molemmat isännät omistaisivat tilaa yhdessä ja myös hoitaisivat sitä yhdessä ensimmäiset vuodet.
Niin, on myynyt miljoonien arvoisen tilan ja maksanut lainansa pois ja huomannut, että tilillä on juuri ja juuri sen verran rahaa, että saa lähikaupungista kaksion.
Osakeyhtiömuodossa omistetaan yhdessä, mutta töistä pitää sopia erikseen. Lisäksi osakeyhtiömuodossa saattaa menettää oikeutensa osaan eläkettään.Kyllä se taitaa olla niin että suurin osa tilasta luopujista on sen ikäisiä että ovat ehtineet jo velan maksaa loppuun.
No ei ole yleensä. Tilaa on kehitetty koko ajan. Rakennettu pihatto alkaen 500 000, ostettu lypsyrobotti 100 000, uudempi traktori120 000, ostettu lisää peltoajne jne. Velatonta tilaa ei ole olemassa tänä päivänä, kun tilakoko on niin suuri nykyään.
Meillä on velaton tila. Lypsyrobotti uusittiin viime vuonna, lisäpeltoa ostettiin 2018 jne. eli ei voi sanoa, että velatonta toimivaa ja kehitettyä tilaa ei olisi.
Tiedät itsekin, että harvinaista on. Onko teillä metsätuloja?
Suomessa on 632 000 metsänomistajaa, joista vuosittain noin 200 000:lla on metsätuloja. Niin myös meillä.
Älä viisastele. Olen itsekin viljelijä ja metsänomistaja ja tiedän tasan tarkkaan, että jo on laajennettu esim pihattoa tai nuorelle karjalle tms tilaa niin kyllä velkaa on. Saa hakata aika penteleesti että pihaton maksaa. Velattomat hyvän kokoiset, toimivat tilat ovat todella harvassa.
Siis viisastele mitä? Meillä taitaa olla aika harvassa ne maatilat, joissa ei ole lainkaan metsää, joten metsätuloton tila on yhtä harvinainen kuin velatonkin.
Meillä on metsätuloja myös tänä vuonna, vaikka ei tarvitse lyhentää lainoja. Eikä olekin ihmeellistä!Edelleen, jos olisit lukenut mitä kirjoitin. Velaton maatila on todella harvinainen jos tilaa on kehitetty ja nykyaikaistettu. Harvalla on tilillä rahaa, jolla rakennetaan uutta tuotantotilaa. Hienoa jos teillä on tilillä rahaa, mutta velaton maatila on todellinen harvinaisuus. Meillä naapurissa esim tuhannen naudan tila niin täytyypä aikamoiset hakkuut olla, että nuo pihatot saisi ilman lainaa rakennettua. Eli ainakaan teillä ei ole kummoisesti tuotantoa laajennettu vaan on menty niin kuin ennenkin. Niin myös meillä ja tämän vuoksi ei velkaa ole.
Nyt velaton maatila ei tarkoita sitä, etteikö meilläkin olisi vuosien myötä ollut velkaa. Viimeiseen 6 vuoteen ei ole ollut ja silti investointeja on edelleen tehty. Tuotantoa ei ole kummoisesti laajennettu, se on totta, koska tilan peltomäärä ei ole kasvanut kuin 28% ja tuotantoeläinmäärä 40%. Meillä on valittu tällainen pienimuotoinen eteenpäinmeno ja tyydytty vähän yli 300 eläinyksikköön, koska on havaittu, että iso velka ja ylisuuret investoinnit ajavat tilan turhan usein konkurssiin. Meidän toinen navetta (rakennettu 2010) on ostettu konkurssipesältä eli saatu alle rakennuskustannusten hinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee paljon paremmin jos tosiaan se uusi talo rakennetaan nuorelle isännälle.
Näinhän se olisi, mutta kun tilasta on muutama miljoona velkaa, niin ei ole varaa ottaa 300 000 euroa lisää, että saa uuden talon. Vakuudet ei riitä, koska esim. pelto on vakuutena paljon huonommin arvostettu kuin kerrostaloasunto. Parasta olisi löytää puoliso, joka kykenee maksamaan uuden talon, mutta aika harvassa sellaiset on.
Kyllähän se rakennettava talo toimisi vakuutena lainaan, lisäksi luopuva osapuoli varmasti mielellään takaa lainaa. Toisaalta nuoren isännän ei ehkä kannata ostaa koko tilaa vaan nuoren ja vanhan isännän Kannattaa ehkä harkita yhteistä osakeyhtiötä joka omistaa tilan. Edellyttää tietysti hyviä välejä mutta tällöin töillekin on tekijöitä.
Rakennettava talo ei toimi lainan vakuutena kuin max 50% arvostaan jos sitäkään. Luopuva osapuoli ei kelpaa lainan takaajaksi, koska hänellä ei todennäköisesti ole tilakaupan jälkeen niin suurta omaisuutta, että siitä takaukseksi riittäisi.
Ihan en ymmärrä sitä, miksi vanhan isännän kannattaisi ostaa tila, jonka hän jo omistaa, mutta nähtävästi kaupungissa tämä on jotenkin looginen tapa. Osakeyhtiö ei tarkoita sitä, että tilalle olisi tekijöitä, osakeyhtiö on omistusmuoto.Ihan varmasti luopuvalla osapuolella on varaa olla takaajana jos hän on juuri myynyt miljoonien arvoisen tilaan.
Osakeyhtiömuodolla tarkoitin sitä että molemmat isännät omistaisivat tilaa yhdessä ja myös hoitaisivat sitä yhdessä ensimmäiset vuodet.
Niin, on myynyt miljoonien arvoisen tilan ja maksanut lainansa pois ja huomannut, että tilillä on juuri ja juuri sen verran rahaa, että saa lähikaupungista kaksion.
Osakeyhtiömuodossa omistetaan yhdessä, mutta töistä pitää sopia erikseen. Lisäksi osakeyhtiömuodossa saattaa menettää oikeutensa osaan eläkettään.Kyllä se taitaa olla niin että suurin osa tilasta luopujista on sen ikäisiä että ovat ehtineet jo velan maksaa loppuun.
No ei ole yleensä. Tilaa on kehitetty koko ajan. Rakennettu pihatto alkaen 500 000, ostettu lypsyrobotti 100 000, uudempi traktori120 000, ostettu lisää peltoajne jne. Velatonta tilaa ei ole olemassa tänä päivänä, kun tilakoko on niin suuri nykyään.
Seuraava kysymys onkin se että Minkä vuoksi vanhan isännän tulisi tilan myytyään maksaa pois velat, jotka eivät ole enää hänen.
Hän maksaakin omat velkansa pois. Vai luuletko, että kun hän on ottanut tilan haltuun vaikka vuonna 1982 niin hänellä on edelleen samat traktorit, peräkärry, litekaivo, navetta?
Vanha isäntä maksaa velkansa pois saamastaan tulosta mitä sukupolvenvaihdos hänelle toi. Jos myyt talon niin etkö sinäkin maksa vanhan velan pois saamistani rahoista?
Tilakaupoissa yleensä se tilanjatkaja ottaa vastatakseen niistä veloista, koska on aivan sama ottaako hän enemmän velkaa maksaakseen entiselle isännälle enemmän, jotta tämä maksaa velat pois vai vähennetäänkö tämä velan arvo siitä tilasta maksettavadta hinnasta. Viime kädessä se uusi isäntä joka tapauksessa on se, joka velan hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai isäntäpari. Aika vähättelevää naisia kohtaan. Vai oliko kysymys tarkoitettukin miespareille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee paljon paremmin jos tosiaan se uusi talo rakennetaan nuorelle isännälle.
Näinhän se olisi, mutta kun tilasta on muutama miljoona velkaa, niin ei ole varaa ottaa 300 000 euroa lisää, että saa uuden talon. Vakuudet ei riitä, koska esim. pelto on vakuutena paljon huonommin arvostettu kuin kerrostaloasunto. Parasta olisi löytää puoliso, joka kykenee maksamaan uuden talon, mutta aika harvassa sellaiset on.
Kyllähän se rakennettava talo toimisi vakuutena lainaan, lisäksi luopuva osapuoli varmasti mielellään takaa lainaa. Toisaalta nuoren isännän ei ehkä kannata ostaa koko tilaa vaan nuoren ja vanhan isännän Kannattaa ehkä harkita yhteistä osakeyhtiötä joka omistaa tilan. Edellyttää tietysti hyviä välejä mutta tällöin töillekin on tekijöitä.
Rakennettava talo ei toimi lainan vakuutena kuin max 50% arvostaan jos sitäkään. Luopuva osapuoli ei kelpaa lainan takaajaksi, koska hänellä ei todennäköisesti ole tilakaupan jälkeen niin suurta omaisuutta, että siitä takaukseksi riittäisi.
Ihan en ymmärrä sitä, miksi vanhan isännän kannattaisi ostaa tila, jonka hän jo omistaa, mutta nähtävästi kaupungissa tämä on jotenkin looginen tapa. Osakeyhtiö ei tarkoita sitä, että tilalle olisi tekijöitä, osakeyhtiö on omistusmuoto.Ihan varmasti luopuvalla osapuolella on varaa olla takaajana jos hän on juuri myynyt miljoonien arvoisen tilaan.
Osakeyhtiömuodolla tarkoitin sitä että molemmat isännät omistaisivat tilaa yhdessä ja myös hoitaisivat sitä yhdessä ensimmäiset vuodet.
Niin, on myynyt miljoonien arvoisen tilan ja maksanut lainansa pois ja huomannut, että tilillä on juuri ja juuri sen verran rahaa, että saa lähikaupungista kaksion.
Osakeyhtiömuodossa omistetaan yhdessä, mutta töistä pitää sopia erikseen. Lisäksi osakeyhtiömuodossa saattaa menettää oikeutensa osaan eläkettään.Kyllä se taitaa olla niin että suurin osa tilasta luopujista on sen ikäisiä että ovat ehtineet jo velan maksaa loppuun.
No ei ole yleensä. Tilaa on kehitetty koko ajan. Rakennettu pihatto alkaen 500 000, ostettu lypsyrobotti 100 000, uudempi traktori120 000, ostettu lisää peltoajne jne. Velatonta tilaa ei ole olemassa tänä päivänä, kun tilakoko on niin suuri nykyään.
Meillä on velaton tila. Lypsyrobotti uusittiin viime vuonna, lisäpeltoa ostettiin 2018 jne. eli ei voi sanoa, että velatonta toimivaa ja kehitettyä tilaa ei olisi.
Tiedät itsekin, että harvinaista on. Onko teillä metsätuloja?
Suomessa on 632 000 metsänomistajaa, joista vuosittain noin 200 000:lla on metsätuloja. Niin myös meillä.
Älä viisastele. Olen itsekin viljelijä ja metsänomistaja ja tiedän tasan tarkkaan, että jo on laajennettu esim pihattoa tai nuorelle karjalle tms tilaa niin kyllä velkaa on. Saa hakata aika penteleesti että pihaton maksaa. Velattomat hyvän kokoiset, toimivat tilat ovat todella harvassa.
Siis viisastele mitä? Meillä taitaa olla aika harvassa ne maatilat, joissa ei ole lainkaan metsää, joten metsätuloton tila on yhtä harvinainen kuin velatonkin.
Meillä on metsätuloja myös tänä vuonna, vaikka ei tarvitse lyhentää lainoja. Eikä olekin ihmeellistä!Edelleen, jos olisit lukenut mitä kirjoitin. Velaton maatila on todella harvinainen jos tilaa on kehitetty ja nykyaikaistettu. Harvalla on tilillä rahaa, jolla rakennetaan uutta tuotantotilaa. Hienoa jos teillä on tilillä rahaa, mutta velaton maatila on todellinen harvinaisuus. Meillä naapurissa esim tuhannen naudan tila niin täytyypä aikamoiset hakkuut olla, että nuo pihatot saisi ilman lainaa rakennettua. Eli ainakaan teillä ei ole kummoisesti tuotantoa laajennettu vaan on menty niin kuin ennenkin. Niin myös meillä ja tämän vuoksi ei velkaa ole.
Nyt velaton maatila ei tarkoita sitä, etteikö meilläkin olisi vuosien myötä ollut velkaa. Viimeiseen 6 vuoteen ei ole ollut ja silti investointeja on edelleen tehty. Tuotantoa ei ole kummoisesti laajennettu, se on totta, koska tilan peltomäärä ei ole kasvanut kuin 28% ja tuotantoeläinmäärä 40%. Meillä on valittu tällainen pienimuotoinen eteenpäinmeno ja tyydytty vähän yli 300 eläinyksikköön, koska on havaittu, että iso velka ja ylisuuret investoinnit ajavat tilan turhan usein konkurssiin. Meidän toinen navetta (rakennettu 2010) on ostettu konkurssipesältä eli saatu alle rakennuskustannusten hinnalla.
Joo olen itse samanlainen. Pikku hiljaa täälläkin menty. En uskalla lähteä rysäyttämällä isosti eteenpäin niin kuin moni muu tällä kylällä. Meillä on siis useampi vajaa ja yli tuhannen naudan tila täällä. Huh huh, työntekijöitä 10 oman porukan lisäksi.
Me hiipustellaan sitten pikkuaskelin mukana, meillä ei tosin ole nautoja vaan toinen tuotantosuunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Valitsen mieluummin junttien ongelmat, siellä kaupungissa kun ahdistutaan ja masennutaan pienissä hirviöhintaisissa kopperoissa ja kuseskellaan vesistöt pilalle lääke- ja hormonijäämillä. Se on elämää se.
Kyllä se karjatilallisen elämä on sananmukaisesti samaa paskaa joka päivä, aamulla ja illalla. Ei ihme, että mielenterveysongelmia ja uupumista on maatiloilla paljon.
Lapset on koulutettu hyviin ammatteihin ja elämä on muutakin kuin lannanhajua ja raatamista.
Tsemppiä, mielenkiintoista lukea näitä kun itse on jäänyt eläkkeelle pari vuotta sitten, mutta loput eläimet lähtivät vasta kuukausi sitten.
Jatketaan viljan viljelijöitä.
Velattomia ollaan oltu jo parikymmentä vuotta ei suurempia investointeja kun sitä jatkajaa ei ole.
Appivanhemmat asuivat tässä samassa talossa mutta eri talouksissa 12 vuotta, en suosittele vaikka pahempia skismoja ei ollutkaan, mutta välit ihan ok kun muuttivat rivitaloon omasta tahdostaan.
Hatun nosto teolle ruoan tuottajat.
Ehkä se arvostuskin nousee näin korona-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Valitsen mieluummin junttien ongelmat, siellä kaupungissa kun ahdistutaan ja masennutaan pienissä hirviöhintaisissa kopperoissa ja kuseskellaan vesistöt pilalle lääke- ja hormonijäämillä. Se on elämää se.
Kyllä se karjatilallisen elämä on sananmukaisesti samaa paskaa joka päivä, aamulla ja illalla. Ei ihme, että mielenterveysongelmia ja uupumista on maatiloilla paljon.
Lapset on koulutettu hyviin ammatteihin ja elämä on muutakin kuin lannanhajua ja raatamista.
Oma äitini varoitti aikanaan kahdesta asiasta - älä hanki nk. yksinäistä lasta, äläkä mene maanviljelijän kanssa naimisiin. Hän oli kokenut, mitä on tulla miniäksi tilalle, joka on isännän omistama, jossa palkkaa on se, mitä mies suostuu antamaan ja jossa ei ole Vilinä vapaata tai lomaa.
Mikä onnenpäivä, kun ensimmäinen kansaneläke ilmestyi tilille. Ihan omaa rahaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Valitsen mieluummin junttien ongelmat, siellä kaupungissa kun ahdistutaan ja masennutaan pienissä hirviöhintaisissa kopperoissa ja kuseskellaan vesistöt pilalle lääke- ja hormonijäämillä. Se on elämää se.
Kyllä se karjatilallisen elämä on sananmukaisesti samaa paskaa joka päivä, aamulla ja illalla. Ei ihme, että mielenterveysongelmia ja uupumista on maatiloilla paljon.
Lapset on koulutettu hyviin ammatteihin ja elämä on muutakin kuin lannanhajua ja raatamista.
Oma äitini varoitti aikanaan kahdesta asiasta - älä hanki nk. yksinäistä lasta, äläkä mene maanviljelijän kanssa naimisiin. Hän oli kokenut, mitä on tulla miniäksi tilalle, joka on isännän omistama, jossa palkkaa on se, mitä mies suostuu antamaan ja jossa ei ole Vilinä vapaata tai lomaa.
Mikä onnenpäivä, kun ensimmäinen kansaneläke ilmestyi tilille. Ihan omaa rahaa!
Ok, minä tulin miniäksi maataloon, ei nimen nimeä talokirjoissa, paitsi niissä mitä ostettiin minun aikana.
Ei ole tuota ongelmaa ollut, oma tili mihin olen saanut siirtää rahaa ja käyttöoikeus maataloustiliin.
Pa@@än miehen voi ottaa mistä ammattikunnasta tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Valitsen mieluummin junttien ongelmat, siellä kaupungissa kun ahdistutaan ja masennutaan pienissä hirviöhintaisissa kopperoissa ja kuseskellaan vesistöt pilalle lääke- ja hormonijäämillä. Se on elämää se.
Kyllä se karjatilallisen elämä on sananmukaisesti samaa paskaa joka päivä, aamulla ja illalla. Ei ihme, että mielenterveysongelmia ja uupumista on maatiloilla paljon.
Lapset on koulutettu hyviin ammatteihin ja elämä on muutakin kuin lannanhajua ja raatamista.
Tilastojen mukaan maataloudessa mielenterveysongelmia ei ole sen enempää kuin muillakaan aloilla. Uupuneimpia työhönsä ovat kevyttä toimistotyötä tekevät alle 35v naiset tai ainakin heillä on eniten masennusdiagnooseja, joiden taustalla on työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Valitsen mieluummin junttien ongelmat, siellä kaupungissa kun ahdistutaan ja masennutaan pienissä hirviöhintaisissa kopperoissa ja kuseskellaan vesistöt pilalle lääke- ja hormonijäämillä. Se on elämää se.
Kyllä se karjatilallisen elämä on sananmukaisesti samaa paskaa joka päivä, aamulla ja illalla. Ei ihme, että mielenterveysongelmia ja uupumista on maatiloilla paljon.
Lapset on koulutettu hyviin ammatteihin ja elämä on muutakin kuin lannanhajua ja raatamista.
Oma äitini varoitti aikanaan kahdesta asiasta - älä hanki nk. yksinäistä lasta, äläkä mene maanviljelijän kanssa naimisiin. Hän oli kokenut, mitä on tulla miniäksi tilalle, joka on isännän omistama, jossa palkkaa on se, mitä mies suostuu antamaan ja jossa ei ole Vilinä vapaata tai lomaa.
Mikä onnenpäivä, kun ensimmäinen kansaneläke ilmestyi tilille. Ihan omaa rahaa!
Ei me nykyajan emännät tuollaiseen suostuta. Älä nyt pidä meitä tyhminä. Itse olen mieheni tilalla töissä kuukausipalkalla ja muutenkin uskalletaan käyttää niitä yhdessä tienattuja rahoja yhteiseen hyvään. En ottanut typerää, vallanhaluista miestä. Ja lomaa todellakin pidetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerkesin minäkin miniä viisi vuotta viettää ja olihan se helvettiä. Jos silloin olisin ottanut ja lähtenyt ehkä sitä olisi vielä terve ja työkykyinen. Syytingin purkaminen maksoi niin paljon, että velkaannuttiin kunnolla ja kävin tilan ulkopuolella koko ajan töissä. Anoppia piti hyysätä ja jokaiselle puolison sisarukselle parasta laittaa pöytään ja vielä toimia lapsenammanakin omien töiden lisäksi. Lapsethan tulivat meille kesäisin töihin, vaikka jotain toki auttoivatkin, mutta huolehdittava oli ruuasta ja muustakin.
Anopin ja apen sairastaminen piti valvoa ja kaikesta huolehtia, vaikka syytinkiä ei enää ollutkaan. Nyt vielä pitäisi hauta hoitaa, mutta ero tuli viimein niin siitä kyllä irtisanoin itseni, hoitakoon joku muu, minä olen sitä sukuhautaa 24 vuotta hoitanut.
Koskaan ei kiitoksen sanaa tullut ja en voi suositella kenellekään syytinkiä missään muodossa.
Miten on mahdollista, että saitte syytingin purettua? Olemme selvittäneet tuota lakimieheltä aiemmin ja sanottiin, ettei se ole mahdollista. Yhdestä oikeustapauksesta luin noin vuosi sitten iltapäivälehdestä ja tuli mieleen, että olisimme mekin varmaan saaneet syytingin purettua, koska syyt ovat niin painavat. Vai tarkoititko vapaaehtoista syytingin purkua? Joutuuhan siitäkin verottajalle maksamaan useita tuhansia. Olisin maksanut vaikka enemmänkin, niin suuri asia tämä oli minulle, vaikka tapahtuikin jo näin lähellä eläkeikää. Taivaan kiitos syytinkiin ei sentään kuulunut huolehtia omaishoitajana loppuun asti, vaikka melkein kaikki muu kuuluikin.
Appivanhempien puolelta syytingin purku ei todellakaan ollut mikään vapaaehtoisuus, mutta onneksi puolison sisarukset tahtoivat heille paremmat asuinolosuhteet kuin, mitä alkuperäisellä tilalla oli, joten tähän suostuivat ja se todellakin maksoi. Jos nyt olisin samassa tilanteessa ymmärtäisin senkin, että sen suuremman talon rakentaminen olisi silloin tullut halvemmaksi. Meille jäi vetoinen kämppä ja iso velka, kun vanhukset muuttivat vuokralle naapurikuntaan. Velkarahalla oli silloin vielä hinta, joten kyllä siitä sitten maksettiin.
Syytingin purun hinnaksi laskettiin asuinoikeus, lääkkeet olemassa oleviin sairauksiin ja vielä mahdolliset muut syyt. Hauskinta tässä oli, että lääkekustannuksetkin maksatettiin oikean hinnan, ei Kelan korvauksen jälkeistä hintaa, eli niillä pillereillä oli sitten tuplakorvaus. Nuorena ja tyhmänä sitä on vain niin helpottunut, että on valmis maksamaan tällaistakin. Jäihän vanhuksilta toki rahaa perinnöksikin, kun sitten viimein kuolo korjasi ja jälleen kaikki sisarukset tasapuolisesti ottamassa.
Kiitos vastauksesta. Niin arvelinkin että jonkinlainen pakotettu vapaaehtoisuus ollut, koska meille lakimiehet sanoivat, ettei oikeusteitse saa purettua. Eihän tämä meilläkään vapaaehtoisesti nytkään sujunut, vaan olosuhteiden pakosta. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut koettaa aikoinaan oikeusteitse lakimiesten neuvoja vastaan, koska tuon ainoan toteutuneen oikeusteitse tapahtuneen syytingin purun perusteet olivat painavat, mutta kuitenkin lievemmät ja lyhytaikaisemmat kuin meillä. Kaikki tuo olisi vaikuttanyt purun hintaan ja näyttöä olisi ollut helppo kerätä.
Mutta onneksi syytinki on jäänyt historiaan, eikä sitä varmaan kukaan enää ota. Toisten kustannuksella eläminen olisi itselleni hyvin vastenmielinen ajatus jo lähtökohtaisesti, vaikka tietysti kauppahinnan alenemisen vuoksi se houkuttaa luopujiakin, jos eivät halua jatkajien velkataakkaa lisätä. Purkaminen on todella kallista, jos sen tekee pian kaupan jälkeen niin kuin teillä kävi. Vuosikymmenten kuluttua (lähemmäs 30 vuotta meillä) vapaaehtoisesta purusta joutuu maksamaan vain verottajalle . Summa lasketaan syytinkiläisen iästä ja syytinkivuosien laskennallisesta hyödystä kaavan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Valitsen mieluummin junttien ongelmat, siellä kaupungissa kun ahdistutaan ja masennutaan pienissä hirviöhintaisissa kopperoissa ja kuseskellaan vesistöt pilalle lääke- ja hormonijäämillä. Se on elämää se.
Kyllä se karjatilallisen elämä on sananmukaisesti samaa paskaa joka päivä, aamulla ja illalla. Ei ihme, että mielenterveysongelmia ja uupumista on maatiloilla paljon.
Lapset on koulutettu hyviin ammatteihin ja elämä on muutakin kuin lannanhajua ja raatamista.
Tilastojen mukaan maataloudessa mielenterveysongelmia ei ole sen enempää kuin muillakaan aloilla. Uupuneimpia työhönsä ovat kevyttä toimistotyötä tekevät alle 35v naiset tai ainakin heillä on eniten masennusdiagnooseja, joiden taustalla on työ.
Kuulostaa erikoiselta, en tiennyt että masennusdiagnooseja on edes tutkittu työperäisenä tai että sellainen olisi edes mahdollista, koska yleensä masennus on monimutkainen asia ja monen tekijöiden summa. Linkkaatko tutkimukseen, tekisi mieli tutustua enemmänkin.
Tämä voi olla kaupunkilaisen ihmettelyä, mutta miten ihmeessä nuo vanhemmat itsekään haluavat syytinkiin, jossa ajavat oman lapsensa vararikon partaalle? Siis näissä tilanteissa, joissa lapsi maksaa vanhempiensa elämän ja remontit ja asuu itse kurjuudessa pienessä torpassa. Millaiset vanhemmat haluavat tuollaista lapsilleen ja lapsenlapsilleen?
Kyllä se on niin että isälle ja äitille tehtiin omahuone yhdistämällä vierashuone ja isän entinen työhuone. Siellä on tilaa olla ja toimia, isä voi pelata tietokoneella ja äitee auttelee välillä vaimoa keittiössä. Lastenkin on mukava kun isovanhemmat läsnä!
Se on kyllä näin että nämä jutut opetetaan lapsille ja kun lapset ottaa vallan meistä vanhuksista sitten aikanaan niin me hoidetaan niitten lastenlapset.
Edelleen, jos olisit lukenut mitä kirjoitin. Velaton maatila on todella harvinainen jos tilaa on kehitetty ja nykyaikaistettu. Harvalla on tilillä rahaa, jolla rakennetaan uutta tuotantotilaa. Hienoa jos teillä on tilillä rahaa, mutta velaton maatila on todellinen harvinaisuus. Meillä naapurissa esim tuhannen naudan tila niin täytyypä aikamoiset hakkuut olla, että nuo pihatot saisi ilman lainaa rakennettua. Eli ainakaan teillä ei ole kummoisesti tuotantoa laajennettu vaan on menty niin kuin ennenkin. Niin myös meillä ja tämän vuoksi ei velkaa ole.