Lue keskustelun säännöt.
Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?
Oliko mielestänne toimiva ratkaisu, oletteko saaneet heti alusta asti pitää paikan omana kotinanne, vai onko vanha pari tai sisarukset pistäneet hanttiin? Erityisesti kiinnostaa miten on mennyt, jos vanha pari jää asumaan samaan talouteen, tai omaan rakennukseen samaan pihapiiriin.
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee paljon paremmin jos tosiaan se uusi talo rakennetaan nuorelle isännälle.
Näinhän se olisi, mutta kun tilasta on muutama miljoona velkaa, niin ei ole varaa ottaa 300 000 euroa lisää, että saa uuden talon. Vakuudet ei riitä, koska esim. pelto on vakuutena paljon huonommin arvostettu kuin kerrostaloasunto. Parasta olisi löytää puoliso, joka kykenee maksamaan uuden talon, mutta aika harvassa sellaiset on.
Kyllähän se rakennettava talo toimisi vakuutena lainaan, lisäksi luopuva osapuoli varmasti mielellään takaa lainaa. Toisaalta nuoren isännän ei ehkä kannata ostaa koko tilaa vaan nuoren ja vanhan isännän Kannattaa ehkä harkita yhteistä osakeyhtiötä joka omistaa tilan. Edellyttää tietysti hyviä välejä mutta tällöin töillekin on tekijöitä.
Rakennettava talo ei toimi lainan vakuutena kuin max 50% arvostaan jos sitäkään. Luopuva osapuoli ei kelpaa lainan takaajaksi, koska hänellä ei todennäköisesti ole tilakaupan jälkeen niin suurta omaisuutta, että siitä takaukseksi riittäisi.
Ihan en ymmärrä sitä, miksi vanhan isännän kannattaisi ostaa tila, jonka hän jo omistaa, mutta nähtävästi kaupungissa tämä on jotenkin looginen tapa. Osakeyhtiö ei tarkoita sitä, että tilalle olisi tekijöitä, osakeyhtiö on omistusmuoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerkesin minäkin miniä viisi vuotta viettää ja olihan se helvettiä. Jos silloin olisin ottanut ja lähtenyt ehkä sitä olisi vielä terve ja työkykyinen. Syytingin purkaminen maksoi niin paljon, että velkaannuttiin kunnolla ja kävin tilan ulkopuolella koko ajan töissä. Anoppia piti hyysätä ja jokaiselle puolison sisarukselle parasta laittaa pöytään ja vielä toimia lapsenammanakin omien töiden lisäksi. Lapsethan tulivat meille kesäisin töihin, vaikka jotain toki auttoivatkin, mutta huolehdittava oli ruuasta ja muustakin.
Anopin ja apen sairastaminen piti valvoa ja kaikesta huolehtia, vaikka syytinkiä ei enää ollutkaan. Nyt vielä pitäisi hauta hoitaa, mutta ero tuli viimein niin siitä kyllä irtisanoin itseni, hoitakoon joku muu, minä olen sitä sukuhautaa 24 vuotta hoitanut.
Koskaan ei kiitoksen sanaa tullut ja en voi suositella kenellekään syytinkiä missään muodossa.
Miten on mahdollista, että saitte syytingin purettua? Olemme selvittäneet tuota lakimieheltä aiemmin ja sanottiin, ettei se ole mahdollista. Yhdestä oikeustapauksesta luin noin vuosi sitten iltapäivälehdestä ja tuli mieleen, että olisimme mekin varmaan saaneet syytingin purettua, koska syyt ovat niin painavat. Vai tarkoititko vapaaehtoista syytingin purkua? Joutuuhan siitäkin verottajalle maksamaan useita tuhansia. Olisin maksanut vaikka enemmänkin, niin suuri asia tämä oli minulle, vaikka tapahtuikin jo näin lähellä eläkeikää. Taivaan kiitos syytinkiin ei sentään kuulunut huolehtia omaishoitajana loppuun asti, vaikka melkein kaikki muu kuuluikin.
ostettiin tila vieraalta, ei ollut appivanhempiongelmaa. nykyään ei enää juurikaan tehdä syytinkisopimuksia vaan asutaan omillaan. jos olisi pakko valita syytinki, paremmin onnistuisi niin päin että tehtäisiin sukupolvenvaihdos emännän tilalle, naisen olisi helpompi tulla toimeen omien vanhempien kanssa ja miehet tuntuvat sopeutuvan helpommin appivanhempiin kuin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Kerkesin minäkin miniä viisi vuotta viettää ja olihan se helvettiä. Jos silloin olisin ottanut ja lähtenyt ehkä sitä olisi vielä terve ja työkykyinen. Syytingin purkaminen maksoi niin paljon, että velkaannuttiin kunnolla ja kävin tilan ulkopuolella koko ajan töissä. Anoppia piti hyysätä ja jokaiselle puolison sisarukselle parasta laittaa pöytään ja vielä toimia lapsenammanakin omien töiden lisäksi. Lapsethan tulivat meille kesäisin töihin, vaikka jotain toki auttoivatkin, mutta huolehdittava oli ruuasta ja muustakin.
Anopin ja apen sairastaminen piti valvoa ja kaikesta huolehtia, vaikka syytinkiä ei enää ollutkaan. Nyt vielä pitäisi hauta hoitaa, mutta ero tuli viimein niin siitä kyllä irtisanoin itseni, hoitakoon joku muu, minä olen sitä sukuhautaa 24 vuotta hoitanut.
Koskaan ei kiitoksen sanaa tullut ja en voi suositella kenellekään syytinkiä missään muodossa.
Näihin huonosti menneisiin ja traumaattisiin spv-syytinki-tarinoihin kuuluu ilmeisesti usein sellaisia hyvin hankalia ihmisiä, joiden sanavarastoon eivät kuulu sanat kiitos ja anteeksi. Onneksi ei tarvitse enää koskaan puhua eikä nähdä ko. ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee paljon paremmin jos tosiaan se uusi talo rakennetaan nuorelle isännälle.
Näinhän se olisi, mutta kun tilasta on muutama miljoona velkaa, niin ei ole varaa ottaa 300 000 euroa lisää, että saa uuden talon. Vakuudet ei riitä, koska esim. pelto on vakuutena paljon huonommin arvostettu kuin kerrostaloasunto. Parasta olisi löytää puoliso, joka kykenee maksamaan uuden talon, mutta aika harvassa sellaiset on.
Kyllähän se rakennettava talo toimisi vakuutena lainaan, lisäksi luopuva osapuoli varmasti mielellään takaa lainaa. Toisaalta nuoren isännän ei ehkä kannata ostaa koko tilaa vaan nuoren ja vanhan isännän Kannattaa ehkä harkita yhteistä osakeyhtiötä joka omistaa tilan. Edellyttää tietysti hyviä välejä mutta tällöin töillekin on tekijöitä.
Rakennettava talo ei toimi lainan vakuutena kuin max 50% arvostaan jos sitäkään. Luopuva osapuoli ei kelpaa lainan takaajaksi, koska hänellä ei todennäköisesti ole tilakaupan jälkeen niin suurta omaisuutta, että siitä takaukseksi riittäisi.
Ihan en ymmärrä sitä, miksi vanhan isännän kannattaisi ostaa tila, jonka hän jo omistaa, mutta nähtävästi kaupungissa tämä on jotenkin looginen tapa. Osakeyhtiö ei tarkoita sitä, että tilalle olisi tekijöitä, osakeyhtiö on omistusmuoto.
Ihan varmasti luopuvalla osapuolella on varaa olla takaajana jos hän on juuri myynyt miljoonien arvoisen tilaan.
Osakeyhtiömuodolla tarkoitin sitä että molemmat isännät omistaisivat tilaa yhdessä ja myös hoitaisivat sitä yhdessä ensimmäiset vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 25 vuoden syytinkikokemuksella älä missään tapauksessa millään ehdoilla suostu syytinkiin tai siihen, että vanha pari asuu lähellä tilaa.
Lupaan, että välit menevät tosi huonoiksi hyvin nopeasti noissa järjestelyissä. Olemme hukanneet kymmeniätuhansia vanhan päärakennuksen korjauksiin ja lämmitykseen muista vaikeuksista puhumattakaan.
Koko elämäni aikana en ole ollut mistään niin onnellinen kuin siitä, kun pääsin vihdoin eroon syytinkisopimuksesta. Se voi ajaa tilan konkurssiin eikä sitä varmaan nykyisin enää suositellakaan kenellekään. Käytännössä elätin omilla tilan ulkopuolisilla tienesteilläni appivanhempien asumisen ja elämisen.
On myös päinvastaisia kokemuksia syytingistä. Lähipiiristä. Yksi lapsista sai ilmaiseksi tilan syytinkiä vastaan eli elinikäinen syytinki. Kun toinen vanhemmista kuoli alkoi selvitä, että nuoripari oli rahastanut syytinkiläisiä kaiken aikaa ja lopullisesti selvisi kun toinenkin kuoli, että kaikki rahat oli kuluneet syytinkiläisiltä nuorenparin ja heidän lastensa ulkomaanmatkoihin ym humputukseen ja leveään elämään. Käsi ojossa olivat olleet kaiken aikaa rahaa mankumassa ja rahaa oli palanut n 150 000 e. Loppupelissä ei yksin jäljelle jäänyt vanhus edes erottanut markkaa eurosta ja häntä hyväksikäytettiin törkeästi. Piti olla toisinpäin. Juuri ja juuri arkkurahat oli tallessa. Tarina on tosi.
Tilaa ei voi saada ilmaiseksi syytingillä eli ei ole ollut lainvoimainen juttu. Hintaa saa alemmaksi syytingillä. Verottaja kävisi kyllä kimpuun välittömästi tuollaisesta järjestelystä. Syytingillä kun jaetaan se loppu osa hinnasta muille sisaruksille.
Mitä tuo viimeinen lause tarkoittaa? Ei nykyisin jaeta muille sisaruksille yhtään mitään ja sekin joka tilan on ostanut perii vanhempansa kuten muutkin sisarukset.
Asuin aikoinaan maalla, ex poikaystäväni lapsuudenkodissa .
Kirkonkylällä asui miehen isovanhemmat, rivitalossa . Asunto oli myynnissä vuosia. Isovanhemmat kuolivat vuorollaan ja asunto oli edelleen myytävänä.
Appivanhemmat olivat jo eläkkeellä, oli fiksuinta kaikille he muuttavat kirkonkylälle ja me muutettiin isoon kotiin.
Mieheni oli puukässän ope. Kävi töissä, korjasi kotia ja etenkin laittoi kuntoon huonekaluja, talonpoikaisantiikkia oli täynnä kaikki piharakennukset .
Pari v meni, kaikki korjattu, myyty, erosimme, kotitalo myyntiin, rivitalo lopulta meni kaupaksi. Huonekalut olivat hyvä business, mutta kaikki raha meni kotitalon korjaamiseen ja materiaaleihin. Kiitos remppojen, kotitalo meni helpolla kaupaksi ja ex ja koko perhe saivat siitä hyvän hinnan.
Se pari v, mitä siellä asuin, kaikki sujui hyvin.
Näimme appivanhempia usein, sisarukset kävivät lomillaan meillä, talossa oli hyvin tilaa. Ja oli todella mukavaa . Tykkäsin älyttömästi koko perheestä.
Vasta, kun erosimme, tuli ongelmia. Mm pari v sekä sisko, että anoppi kysyi paljonko maksoin vuokraa ja ne syytökset. Ei auttanut, vaikka eron jälkeen muutin monen sadan km päähän.
Siihen eroon loppui kaikki ystävyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee paljon paremmin jos tosiaan se uusi talo rakennetaan nuorelle isännälle.
Näinhän se olisi, mutta kun tilasta on muutama miljoona velkaa, niin ei ole varaa ottaa 300 000 euroa lisää, että saa uuden talon. Vakuudet ei riitä, koska esim. pelto on vakuutena paljon huonommin arvostettu kuin kerrostaloasunto. Parasta olisi löytää puoliso, joka kykenee maksamaan uuden talon, mutta aika harvassa sellaiset on.
Kyllähän se rakennettava talo toimisi vakuutena lainaan, lisäksi luopuva osapuoli varmasti mielellään takaa lainaa. Toisaalta nuoren isännän ei ehkä kannata ostaa koko tilaa vaan nuoren ja vanhan isännän Kannattaa ehkä harkita yhteistä osakeyhtiötä joka omistaa tilan. Edellyttää tietysti hyviä välejä mutta tällöin töillekin on tekijöitä.
Rakennettava talo ei toimi lainan vakuutena kuin max 50% arvostaan jos sitäkään. Luopuva osapuoli ei kelpaa lainan takaajaksi, koska hänellä ei todennäköisesti ole tilakaupan jälkeen niin suurta omaisuutta, että siitä takaukseksi riittäisi.
Ihan en ymmärrä sitä, miksi vanhan isännän kannattaisi ostaa tila, jonka hän jo omistaa, mutta nähtävästi kaupungissa tämä on jotenkin looginen tapa. Osakeyhtiö ei tarkoita sitä, että tilalle olisi tekijöitä, osakeyhtiö on omistusmuoto.Ihan varmasti luopuvalla osapuolella on varaa olla takaajana jos hän on juuri myynyt miljoonien arvoisen tilaan.
Osakeyhtiömuodolla tarkoitin sitä että molemmat isännät omistaisivat tilaa yhdessä ja myös hoitaisivat sitä yhdessä ensimmäiset vuodet.
Tuotahan se on tänä päivänäkin kaikilla tietämilläni tiloilla joissa vanha isäntä on työkykyinen. Siellä ne auttavat ilman osakeyhtiötäkin. Työmäärä on niin järjetön, mutta työntekijään ei ole kuitenkaan varaa. Yleensä sukupolvenvaihdoksessa se vanha isäntä haluaa siitä tilasta nimenomaan EROON eikä takaisin osakeyhtiömuotoisena ja pienemmällä omitussuhteella. Eihän siinä olisi vanha isäntä kuin häviäjänä. En ymmärrä miten se osakeyhtiö työntekijöitä tuo? Maatalousyhtymiä nämä yleensä ovat olleet ja verotussyistä osakeyhtiö olisi ehkä järkevämpi, ei muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 25 vuoden syytinkikokemuksella älä missään tapauksessa millään ehdoilla suostu syytinkiin tai siihen, että vanha pari asuu lähellä tilaa.
Lupaan, että välit menevät tosi huonoiksi hyvin nopeasti noissa järjestelyissä. Olemme hukanneet kymmeniätuhansia vanhan päärakennuksen korjauksiin ja lämmitykseen muista vaikeuksista puhumattakaan.
Koko elämäni aikana en ole ollut mistään niin onnellinen kuin siitä, kun pääsin vihdoin eroon syytinkisopimuksesta. Se voi ajaa tilan konkurssiin eikä sitä varmaan nykyisin enää suositellakaan kenellekään. Käytännössä elätin omilla tilan ulkopuolisilla tienesteilläni appivanhempien asumisen ja elämisen.
On myös päinvastaisia kokemuksia syytingistä. Lähipiiristä. Yksi lapsista sai ilmaiseksi tilan syytinkiä vastaan eli elinikäinen syytinki. Kun toinen vanhemmista kuoli alkoi selvitä, että nuoripari oli rahastanut syytinkiläisiä kaiken aikaa ja lopullisesti selvisi kun toinenkin kuoli, että kaikki rahat oli kuluneet syytinkiläisiltä nuorenparin ja heidän lastensa ulkomaanmatkoihin ym humputukseen ja leveään elämään. Käsi ojossa olivat olleet kaiken aikaa rahaa mankumassa ja rahaa oli palanut n 150 000 e. Loppupelissä ei yksin jäljelle jäänyt vanhus edes erottanut markkaa eurosta ja häntä hyväksikäytettiin törkeästi. Piti olla toisinpäin. Juuri ja juuri arkkurahat oli tallessa. Tarina on tosi.
Tilaa ei voi saada ilmaiseksi syytingillä eli ei ole ollut lainvoimainen juttu. Hintaa saa alemmaksi syytingillä. Verottaja kävisi kyllä kimpuun välittömästi tuollaisesta järjestelystä. Syytingillä kun jaetaan se loppu osa hinnasta muille sisaruksille.
Mitä tuo viimeinen lause tarkoittaa? Ei nykyisin jaeta muille sisaruksille yhtään mitään ja sekin joka tilan on ostanut perii vanhempansa kuten muutkin sisarukset.
Ennen oli niin ja kirjoittajan juttu kuulosti niin esihistoriallisella, että siitä päättelin olevan vanhan laina aikaa. Voin olla väärässä. Tuo tyyppinen ei ole täällä mitään vastannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 25 vuoden syytinkikokemuksella älä missään tapauksessa millään ehdoilla suostu syytinkiin tai siihen, että vanha pari asuu lähellä tilaa.
Lupaan, että välit menevät tosi huonoiksi hyvin nopeasti noissa järjestelyissä. Olemme hukanneet kymmeniätuhansia vanhan päärakennuksen korjauksiin ja lämmitykseen muista vaikeuksista puhumattakaan.
Koko elämäni aikana en ole ollut mistään niin onnellinen kuin siitä, kun pääsin vihdoin eroon syytinkisopimuksesta. Se voi ajaa tilan konkurssiin eikä sitä varmaan nykyisin enää suositellakaan kenellekään. Käytännössä elätin omilla tilan ulkopuolisilla tienesteilläni appivanhempien asumisen ja elämisen.
On myös päinvastaisia kokemuksia syytingistä. Lähipiiristä. Yksi lapsista sai ilmaiseksi tilan syytinkiä vastaan eli elinikäinen syytinki. Kun toinen vanhemmista kuoli alkoi selvitä, että nuoripari oli rahastanut syytinkiläisiä kaiken aikaa ja lopullisesti selvisi kun toinenkin kuoli, että kaikki rahat oli kuluneet syytinkiläisiltä nuorenparin ja heidän lastensa ulkomaanmatkoihin ym humputukseen ja leveään elämään. Käsi ojossa olivat olleet kaiken aikaa rahaa mankumassa ja rahaa oli palanut n 150 000 e. Loppupelissä ei yksin jäljelle jäänyt vanhus edes erottanut markkaa eurosta ja häntä hyväksikäytettiin törkeästi. Piti olla toisinpäin. Juuri ja juuri arkkurahat oli tallessa. Tarina on tosi.
Tilaa ei voi saada ilmaiseksi syytingillä eli ei ole ollut lainvoimainen juttu. Hintaa saa alemmaksi syytingillä. Verottaja kävisi kyllä kimpuun välittömästi tuollaisesta järjestelystä. Syytingillä kun jaetaan se loppu osa hinnasta muille sisaruksille.
Mitä tuo viimeinen lause tarkoittaa? Ei nykyisin jaeta muille sisaruksille yhtään mitään ja sekin joka tilan on ostanut perii vanhempansa kuten muutkin sisarukset.
Ennen oli niin ja kirjoittajan juttu kuulosti niin esihistoriallisella, että siitä päättelin olevan vanhan laina aikaa. Voin olla väärässä. Tuo tyyppinen ei ole täällä mitään vastannut.
Vanhan lain aikaa. Autocorrect on hanurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee paljon paremmin jos tosiaan se uusi talo rakennetaan nuorelle isännälle.
Näinhän se olisi, mutta kun tilasta on muutama miljoona velkaa, niin ei ole varaa ottaa 300 000 euroa lisää, että saa uuden talon. Vakuudet ei riitä, koska esim. pelto on vakuutena paljon huonommin arvostettu kuin kerrostaloasunto. Parasta olisi löytää puoliso, joka kykenee maksamaan uuden talon, mutta aika harvassa sellaiset on.
Kyllähän se rakennettava talo toimisi vakuutena lainaan, lisäksi luopuva osapuoli varmasti mielellään takaa lainaa. Toisaalta nuoren isännän ei ehkä kannata ostaa koko tilaa vaan nuoren ja vanhan isännän Kannattaa ehkä harkita yhteistä osakeyhtiötä joka omistaa tilan. Edellyttää tietysti hyviä välejä mutta tällöin töillekin on tekijöitä.
Rakennettava talo ei toimi lainan vakuutena kuin max 50% arvostaan jos sitäkään. Luopuva osapuoli ei kelpaa lainan takaajaksi, koska hänellä ei todennäköisesti ole tilakaupan jälkeen niin suurta omaisuutta, että siitä takaukseksi riittäisi.
Ihan en ymmärrä sitä, miksi vanhan isännän kannattaisi ostaa tila, jonka hän jo omistaa, mutta nähtävästi kaupungissa tämä on jotenkin looginen tapa. Osakeyhtiö ei tarkoita sitä, että tilalle olisi tekijöitä, osakeyhtiö on omistusmuoto.Ihan varmasti luopuvalla osapuolella on varaa olla takaajana jos hän on juuri myynyt miljoonien arvoisen tilaan.
Osakeyhtiömuodolla tarkoitin sitä että molemmat isännät omistaisivat tilaa yhdessä ja myös hoitaisivat sitä yhdessä ensimmäiset vuodet.
Yhdessä ne on sitä tilaa hoitanut siitä asti kun isännän lapsi on hommiin pystynyt eli traktorin nupille yleensä. Eläimiä hoidettu jo sitä ennen. Ei siihen työntekoon tarvita osakeyhtiötä. Oma mieheni osasi kaikki konehommat jo 12-vuotiaana ja lomitti veljensä kanssa koko paikan eläimineen.
Et taida olla maatilalta kotoisin. Aina siellä tehdään työt yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuin aikoinaan maalla, ex poikaystäväni lapsuudenkodissa .
Kirkonkylällä asui miehen isovanhemmat, rivitalossa . Asunto oli myynnissä vuosia. Isovanhemmat kuolivat vuorollaan ja asunto oli edelleen myytävänä.
Appivanhemmat olivat jo eläkkeellä, oli fiksuinta kaikille he muuttavat kirkonkylälle ja me muutettiin isoon kotiin.
Mieheni oli puukässän ope. Kävi töissä, korjasi kotia ja etenkin laittoi kuntoon huonekaluja, talonpoikaisantiikkia oli täynnä kaikki piharakennukset .Pari v meni, kaikki korjattu, myyty, erosimme, kotitalo myyntiin, rivitalo lopulta meni kaupaksi. Huonekalut olivat hyvä business, mutta kaikki raha meni kotitalon korjaamiseen ja materiaaleihin. Kiitos remppojen, kotitalo meni helpolla kaupaksi ja ex ja koko perhe saivat siitä hyvän hinnan.
Se pari v, mitä siellä asuin, kaikki sujui hyvin.
Näimme appivanhempia usein, sisarukset kävivät lomillaan meillä, talossa oli hyvin tilaa. Ja oli todella mukavaa . Tykkäsin älyttömästi koko perheestä.Vasta, kun erosimme, tuli ongelmia. Mm pari v sekä sisko, että anoppi kysyi paljonko maksoin vuokraa ja ne syytökset. Ei auttanut, vaikka eron jälkeen muutin monen sadan km päähän.
Siihen eroon loppui kaikki ystävyys.
Siis oliko tämä maatila, johon tehtiin sukupolvenvaihdos? Nyt en ymmärtänyt. Myytiinkö siis koko tila maineen kaikkineen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee paljon paremmin jos tosiaan se uusi talo rakennetaan nuorelle isännälle.
Näinhän se olisi, mutta kun tilasta on muutama miljoona velkaa, niin ei ole varaa ottaa 300 000 euroa lisää, että saa uuden talon. Vakuudet ei riitä, koska esim. pelto on vakuutena paljon huonommin arvostettu kuin kerrostaloasunto. Parasta olisi löytää puoliso, joka kykenee maksamaan uuden talon, mutta aika harvassa sellaiset on.
Kyllähän se rakennettava talo toimisi vakuutena lainaan, lisäksi luopuva osapuoli varmasti mielellään takaa lainaa. Toisaalta nuoren isännän ei ehkä kannata ostaa koko tilaa vaan nuoren ja vanhan isännän Kannattaa ehkä harkita yhteistä osakeyhtiötä joka omistaa tilan. Edellyttää tietysti hyviä välejä mutta tällöin töillekin on tekijöitä.
Rakennettava talo ei toimi lainan vakuutena kuin max 50% arvostaan jos sitäkään. Luopuva osapuoli ei kelpaa lainan takaajaksi, koska hänellä ei todennäköisesti ole tilakaupan jälkeen niin suurta omaisuutta, että siitä takaukseksi riittäisi.
Ihan en ymmärrä sitä, miksi vanhan isännän kannattaisi ostaa tila, jonka hän jo omistaa, mutta nähtävästi kaupungissa tämä on jotenkin looginen tapa. Osakeyhtiö ei tarkoita sitä, että tilalle olisi tekijöitä, osakeyhtiö on omistusmuoto.Ihan varmasti luopuvalla osapuolella on varaa olla takaajana jos hän on juuri myynyt miljoonien arvoisen tilaan.
Osakeyhtiömuodolla tarkoitin sitä että molemmat isännät omistaisivat tilaa yhdessä ja myös hoitaisivat sitä yhdessä ensimmäiset vuodet.
Niin, on myynyt miljoonien arvoisen tilan ja maksanut lainansa pois ja huomannut, että tilillä on juuri ja juuri sen verran rahaa, että saa lähikaupungista kaksion.
Osakeyhtiömuodossa omistetaan yhdessä, mutta töistä pitää sopia erikseen. Lisäksi osakeyhtiömuodossa saattaa menettää oikeutensa osaan eläkettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee paljon paremmin jos tosiaan se uusi talo rakennetaan nuorelle isännälle.
Näinhän se olisi, mutta kun tilasta on muutama miljoona velkaa, niin ei ole varaa ottaa 300 000 euroa lisää, että saa uuden talon. Vakuudet ei riitä, koska esim. pelto on vakuutena paljon huonommin arvostettu kuin kerrostaloasunto. Parasta olisi löytää puoliso, joka kykenee maksamaan uuden talon, mutta aika harvassa sellaiset on.
Kyllähän se rakennettava talo toimisi vakuutena lainaan, lisäksi luopuva osapuoli varmasti mielellään takaa lainaa. Toisaalta nuoren isännän ei ehkä kannata ostaa koko tilaa vaan nuoren ja vanhan isännän Kannattaa ehkä harkita yhteistä osakeyhtiötä joka omistaa tilan. Edellyttää tietysti hyviä välejä mutta tällöin töillekin on tekijöitä.
Rakennettava talo ei toimi lainan vakuutena kuin max 50% arvostaan jos sitäkään. Luopuva osapuoli ei kelpaa lainan takaajaksi, koska hänellä ei todennäköisesti ole tilakaupan jälkeen niin suurta omaisuutta, että siitä takaukseksi riittäisi.
Ihan en ymmärrä sitä, miksi vanhan isännän kannattaisi ostaa tila, jonka hän jo omistaa, mutta nähtävästi kaupungissa tämä on jotenkin looginen tapa. Osakeyhtiö ei tarkoita sitä, että tilalle olisi tekijöitä, osakeyhtiö on omistusmuoto.Ihan varmasti luopuvalla osapuolella on varaa olla takaajana jos hän on juuri myynyt miljoonien arvoisen tilaan.
Osakeyhtiömuodolla tarkoitin sitä että molemmat isännät omistaisivat tilaa yhdessä ja myös hoitaisivat sitä yhdessä ensimmäiset vuodet.
Spv:ssa vanha isäntäpari lähtee eläkkeelle ja nuoripari ostaa tilan. Vanha isäntäpari tai toinen heistä ei siis voi perustaa mitään osakeyhtiötä myymälleen tilalle. Saamansa rahat vanha isäntäpari joko sijoittaa uuteen asuntoonsa tai sitten jää asumaan syytingillä tilalle, mitä nykyisin ei enää suositella. Vain jälkimmäisessä tapauksessa hänellä on "miljoonia" tilillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Mitä sä horiset? Omilla rahoilla tai pankin rahoilla ne maatilat hommataan. Ilmaiseksiko luulit että tilat omistajaa vaihtaa?
.
No ei siinä sukupolvenvaihdoksessa se maatila koskaan täydellä hinnalla siirry. Ihan toisen summan joutuu maksamaan jos vieraalta ostaa. Sinänsä ok mutta mahdolliset sisarukset usein saa vähemmän ja siitä aiheutuu monenlaista katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee paljon paremmin jos tosiaan se uusi talo rakennetaan nuorelle isännälle.
Näinhän se olisi, mutta kun tilasta on muutama miljoona velkaa, niin ei ole varaa ottaa 300 000 euroa lisää, että saa uuden talon. Vakuudet ei riitä, koska esim. pelto on vakuutena paljon huonommin arvostettu kuin kerrostaloasunto. Parasta olisi löytää puoliso, joka kykenee maksamaan uuden talon, mutta aika harvassa sellaiset on.
Kyllähän se rakennettava talo toimisi vakuutena lainaan, lisäksi luopuva osapuoli varmasti mielellään takaa lainaa. Toisaalta nuoren isännän ei ehkä kannata ostaa koko tilaa vaan nuoren ja vanhan isännän Kannattaa ehkä harkita yhteistä osakeyhtiötä joka omistaa tilan. Edellyttää tietysti hyviä välejä mutta tällöin töillekin on tekijöitä.
Rakennettava talo ei toimi lainan vakuutena kuin max 50% arvostaan jos sitäkään. Luopuva osapuoli ei kelpaa lainan takaajaksi, koska hänellä ei todennäköisesti ole tilakaupan jälkeen niin suurta omaisuutta, että siitä takaukseksi riittäisi.
Ihan en ymmärrä sitä, miksi vanhan isännän kannattaisi ostaa tila, jonka hän jo omistaa, mutta nähtävästi kaupungissa tämä on jotenkin looginen tapa. Osakeyhtiö ei tarkoita sitä, että tilalle olisi tekijöitä, osakeyhtiö on omistusmuoto.Ihan varmasti luopuvalla osapuolella on varaa olla takaajana jos hän on juuri myynyt miljoonien arvoisen tilaan.
Osakeyhtiömuodolla tarkoitin sitä että molemmat isännät omistaisivat tilaa yhdessä ja myös hoitaisivat sitä yhdessä ensimmäiset vuodet.
Niin, on myynyt miljoonien arvoisen tilan ja maksanut lainansa pois ja huomannut, että tilillä on juuri ja juuri sen verran rahaa, että saa lähikaupungista kaksion.
Osakeyhtiömuodossa omistetaan yhdessä, mutta töistä pitää sopia erikseen. Lisäksi osakeyhtiömuodossa saattaa menettää oikeutensa osaan eläkettään.
Kyllä se taitaa olla niin että suurin osa tilasta luopujista on sen ikäisiä että ovat ehtineet jo velan maksaa loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee paljon paremmin jos tosiaan se uusi talo rakennetaan nuorelle isännälle.
Näinhän se olisi, mutta kun tilasta on muutama miljoona velkaa, niin ei ole varaa ottaa 300 000 euroa lisää, että saa uuden talon. Vakuudet ei riitä, koska esim. pelto on vakuutena paljon huonommin arvostettu kuin kerrostaloasunto. Parasta olisi löytää puoliso, joka kykenee maksamaan uuden talon, mutta aika harvassa sellaiset on.
Kyllähän se rakennettava talo toimisi vakuutena lainaan, lisäksi luopuva osapuoli varmasti mielellään takaa lainaa. Toisaalta nuoren isännän ei ehkä kannata ostaa koko tilaa vaan nuoren ja vanhan isännän Kannattaa ehkä harkita yhteistä osakeyhtiötä joka omistaa tilan. Edellyttää tietysti hyviä välejä mutta tällöin töillekin on tekijöitä.
Rakennettava talo ei toimi lainan vakuutena kuin max 50% arvostaan jos sitäkään. Luopuva osapuoli ei kelpaa lainan takaajaksi, koska hänellä ei todennäköisesti ole tilakaupan jälkeen niin suurta omaisuutta, että siitä takaukseksi riittäisi.
Ihan en ymmärrä sitä, miksi vanhan isännän kannattaisi ostaa tila, jonka hän jo omistaa, mutta nähtävästi kaupungissa tämä on jotenkin looginen tapa. Osakeyhtiö ei tarkoita sitä, että tilalle olisi tekijöitä, osakeyhtiö on omistusmuoto.Ihan varmasti luopuvalla osapuolella on varaa olla takaajana jos hän on juuri myynyt miljoonien arvoisen tilaan.
Osakeyhtiömuodolla tarkoitin sitä että molemmat isännät omistaisivat tilaa yhdessä ja myös hoitaisivat sitä yhdessä ensimmäiset vuodet.
Niin, on myynyt miljoonien arvoisen tilan ja maksanut lainansa pois ja huomannut, että tilillä on juuri ja juuri sen verran rahaa, että saa lähikaupungista kaksion.
Osakeyhtiömuodossa omistetaan yhdessä, mutta töistä pitää sopia erikseen. Lisäksi osakeyhtiömuodossa saattaa menettää oikeutensa osaan eläkettään.Kyllä se taitaa olla niin että suurin osa tilasta luopujista on sen ikäisiä että ovat ehtineet jo velan maksaa loppuun.
Tuo olisi hienoa, mutta silloin tila olisi myyntihetkellä jatkamiskelvoton. Jos ei ole investoitu 10 vuoteen, niin eipä siellä oikein mitään tuoteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Mitä sä horiset? Omilla rahoilla tai pankin rahoilla ne maatilat hommataan. Ilmaiseksiko luulit että tilat omistajaa vaihtaa?
.No ei siinä sukupolvenvaihdoksessa se maatila koskaan täydellä hinnalla siirry. Ihan toisen summan joutuu maksamaan jos vieraalta ostaa. Sinänsä ok mutta mahdolliset sisarukset usein saa vähemmän ja siitä aiheutuu monenlaista katkeruutta.
Vanhaa tietoa. Verottaja edellyttää tietyn myyntihinnan tai sitten saa lahjaveron "palkakseen". Sisarukset ei saa sukupolvenvaihdoksessa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee paljon paremmin jos tosiaan se uusi talo rakennetaan nuorelle isännälle.
Näinhän se olisi, mutta kun tilasta on muutama miljoona velkaa, niin ei ole varaa ottaa 300 000 euroa lisää, että saa uuden talon. Vakuudet ei riitä, koska esim. pelto on vakuutena paljon huonommin arvostettu kuin kerrostaloasunto. Parasta olisi löytää puoliso, joka kykenee maksamaan uuden talon, mutta aika harvassa sellaiset on.
Kyllähän se rakennettava talo toimisi vakuutena lainaan, lisäksi luopuva osapuoli varmasti mielellään takaa lainaa. Toisaalta nuoren isännän ei ehkä kannata ostaa koko tilaa vaan nuoren ja vanhan isännän Kannattaa ehkä harkita yhteistä osakeyhtiötä joka omistaa tilan. Edellyttää tietysti hyviä välejä mutta tällöin töillekin on tekijöitä.
Rakennettava talo ei toimi lainan vakuutena kuin max 50% arvostaan jos sitäkään. Luopuva osapuoli ei kelpaa lainan takaajaksi, koska hänellä ei todennäköisesti ole tilakaupan jälkeen niin suurta omaisuutta, että siitä takaukseksi riittäisi.
Ihan en ymmärrä sitä, miksi vanhan isännän kannattaisi ostaa tila, jonka hän jo omistaa, mutta nähtävästi kaupungissa tämä on jotenkin looginen tapa. Osakeyhtiö ei tarkoita sitä, että tilalle olisi tekijöitä, osakeyhtiö on omistusmuoto.Ihan varmasti luopuvalla osapuolella on varaa olla takaajana jos hän on juuri myynyt miljoonien arvoisen tilaan.
Osakeyhtiömuodolla tarkoitin sitä että molemmat isännät omistaisivat tilaa yhdessä ja myös hoitaisivat sitä yhdessä ensimmäiset vuodet.
Niin, on myynyt miljoonien arvoisen tilan ja maksanut lainansa pois ja huomannut, että tilillä on juuri ja juuri sen verran rahaa, että saa lähikaupungista kaksion.
Osakeyhtiömuodossa omistetaan yhdessä, mutta töistä pitää sopia erikseen. Lisäksi osakeyhtiömuodossa saattaa menettää oikeutensa osaan eläkettään.Kyllä se taitaa olla niin että suurin osa tilasta luopujista on sen ikäisiä että ovat ehtineet jo velan maksaa loppuun.
Tuo olisi hienoa, mutta silloin tila olisi myyntihetkellä jatkamiskelvoton. Jos ei ole investoitu 10 vuoteen, niin eipä siellä oikein mitään tuoteta.
Eihän luopujan täydy maksaa mahdollisesti velaksi tehtyjä investointeja pois, vaan ne siirtyvät kaupassa uuden isännän vastattavaksi. Esimerkiksi rahoituksella hankitut puimurit ja traktorit.
Kuten jo mainittiinkin, niin maatilan spv tuo ei ainakaan ole ollut eli ei ole mahdollista saada tilaa ilmaiseksi. Niitä järjestelyjä säädellään aika tarkkaan ja toinen tositarinan heikkous liittyy tuohon tarinan jälkimmäiseen osaan, ellet sitten jättänyt kertomatta hyväksikäyttävän nuoren parin rikostuomioista, jotka he ovat tuosta teosta saaneet. Jos perinnönjaossa paljastuu, että tililtä on kadonnut rahaa tietämättömiin säännöllisesti niin viranomaisten on velvollisuus tehdä rikosilmoitus kavalluksesta.