Miksi kuvitellaan, että ihmiset haluavat palata koronaa edeltäneeseen tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku selventää, että mikä teidän elämässä on oikeen muuttunut työtilannetta ja lasten etäkoulua lukuun ottamatta? Mun elämään tämä ei ole vaikuttanut yhtään mitenkään. Ainoastaan tutkinnon suorittaminen loppuun oli vähän vaikeampaa ja nyt kun olen muuttamassa, niin olen lirissä kun en saa mun tavaroita kierrätyskeskukselle.

Mä en usko, että viiden vuoden kuluttua ihmiset eläisivät jotenkin kovin eri tavalla kuin 2019. Ihmiset yleensä innostuu jostain uudesta asiasta ja tekee sitä jonkin aikaa, mutta palaa vanhoihin tapoihin. Vähän niin kuin uuden vuoden lupaukset tai kun tulee matkalta ja inspiroituu jostain paikallisesta tavasta.

Säälittää nämä "mikään ei muuttunut" ihmiset. Eikö teillä oikeasti ole ystäviä tai sukulaisia, joita tavata (ja ei todellaakan ole sama asia puhua puhelimessa sen sijaan, että vaikka kokkaillaan yhdessä kiva illallinen). Ei mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia, edes lapsilla (nehän on kaikki olleet seis). Ei koskaan kirjastoa, uimahallia, kahvilaa, elokuvia. Ei oikeasti mitään muuta kuin kotona oloa?? En juossut kaupoissa ennen koronaa, joten sitä ei ole ikävä, enkä sitä jatkossakaan tee, mutta noita muita juttuja kyllä kaipaan. Ja ennen kaikkea kaipaan juoksutapahtumia. Toivottavasti tänä vuonna vielä pääsee lappujuoksemaan.

No oikeastaan ei ole. En tapaa sukuani, elleivät he kotiini tunge.  Suvulla tarkoitan vanhempiani, ketään muuta en ole tavannut. Ystävistä joitain näe kerran vuodessa ja sama lasteni kohdalla. En käy elokuvissa, kahviloissa, uimahalleissa, kirjastossa oikeastaan juuri ikinä. Elokuvissa taisin käydä viimeksi joskus 2000 luvun alkupuolella. Uimahallissa yli 30 vuotta sitten. Kahvilla tulee käytyä pari kertaa vuodessa yksin. Oikeastaan teen kaiken yksin. Vaatteet ja kosmetiikan tilaan netistä, inhoan kaupoissa kiertelyä. Meitä on jotka on oikeastaan aina yksin eikä siinä ole mitään säälittävää. Olemme onnistuneet hävittämää ja minimoimaann elämän rasittavimman asian eli pakolliset ja kuluttavat ihmiskontaktit.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo pitkään ihmetellyt, mikä se "uusi normaali" oikein on. Ei tavallisen ihmisen elämä ole paljonkaan muuttunut, mitä nyt turvavälit ja ahkerampi käsienpesu. Jos vertaan omaa elämääni ennen koronaa ja sen aikana, niin eniten kaipaan vapaata liikkumista. Tosin aika vapaasti olen liikkunut nytkin, varsinkin sen jälkeen, kun alkoi selvitä, että meillä ei ole juurikaan ollut tartuntoja koko maakunnassa. Aluksi kävin vain harvoin kaupassa ja valitsin hiljaisen ajankohdan, mutta nykyään menen silloin, kun tarvetta ilmenee, varotoimet muistaen.

Aion olla tottelematon ja lähden pian muutaman sadan kilometrin päässä olevalle kakkosasunnolleni. Harmi, että ruokapaikat ovat kiinni. No, eväiden kanssahan sitä on kuin retkellä! Ennen koronaakaan en harrastanut ulkomaanmatkailua, baareissa roikkumista tai kauppakeskuksissa luuhaamista, joten siltäkin osin elämä on entisellään. Meitä suuriin ikäluokkiin kuuluvia on syyllistetty jo niin monta vuotta ties mistä kaikesta, että nuo nykyiset syyllistämiset ovat kuin itikan surinaa korvissani. Tyttöhallituksen valvoitukset erityksestä ja sen pituudesta ärsyttivät aikansa, muutamat kommentit jopa ahdistivat.

Mikä on "tavallinen ihminen"? t. museo-opas, joka pelaa lentopalloa ja matkustelee paljon. Elämäni on ollut aika erilaista korona-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä kokee menettäneensä jotain oleellista elämästään. Osa taas huomannut, mitä kaikkea merkityksetöntä onkaan raahannut perässään. Mulle tämä pandemia on opettanut, miten harvaa kavereistani oikeasti edes kaipaan. 

Voitko mainita muutaman esimerkin, mitä sinä olet raahannut perässäsi? Kuulostaa kyllä uskomattomalta, että tarvitaan maailmanlaajuinen kriisi, että ihmiset ymmärtävät, että minun ei ole pakko juosta joka kissanristiäisissä. 

Eihän tuo ylempi väittänyt, että juuri hän olisi huomannut raahanneensa jotain merkityksetöntä perässään. Mutta onhan tähänkin ketjuun kirjoittanut muutama, joka toteaa että on huomannut ettei todellisuudessa kaipaakaan kuppiloissa juoksemista, joitakin kavereita ja tuttuja, harrastuksiaan jne.

Juu, eipäs näköjään väittänytkään. Mutta siitä huolimatta ymmärrän tuon kommentin niin, että toiset kokevat menettäneensä jotain tärkeää ja toiset huomaavat, että menetetyt asiat eivät olleetkaan niin tärkeitä. Ja tämä vastaaja ilmoitti kuuluvansa jälkimmäiseen porukkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku selventää, että mikä teidän elämässä on oikeen muuttunut työtilannetta ja lasten etäkoulua lukuun ottamatta? Mun elämään tämä ei ole vaikuttanut yhtään mitenkään. Ainoastaan tutkinnon suorittaminen loppuun oli vähän vaikeampaa ja nyt kun olen muuttamassa, niin olen lirissä kun en saa mun tavaroita kierrätyskeskukselle.

Mä en usko, että viiden vuoden kuluttua ihmiset eläisivät jotenkin kovin eri tavalla kuin 2019. Ihmiset yleensä innostuu jostain uudesta asiasta ja tekee sitä jonkin aikaa, mutta palaa vanhoihin tapoihin. Vähän niin kuin uuden vuoden lupaukset tai kun tulee matkalta ja inspiroituu jostain paikallisesta tavasta.

Säälittää nämä "mikään ei muuttunut" ihmiset. Eikö teillä oikeasti ole ystäviä tai sukulaisia, joita tavata (ja ei todellaakan ole sama asia puhua puhelimessa sen sijaan, että vaikka kokkaillaan yhdessä kiva illallinen). Ei mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia, edes lapsilla (nehän on kaikki olleet seis). Ei koskaan kirjastoa, uimahallia, kahvilaa, elokuvia. Ei oikeasti mitään muuta kuin kotona oloa?? En juossut kaupoissa ennen koronaa, joten sitä ei ole ikävä, enkä sitä jatkossakaan tee, mutta noita muita juttuja kyllä kaipaan. Ja ennen kaikkea kaipaan juoksutapahtumia. Toivottavasti tänä vuonna vielä pääsee lappujuoksemaan.

No meillä on tullut uusia muotoja sukulaisten ja ystävien tapaamiseen. Ollaan mm. pelattu lautapelejä ja pidetty kuoroharkkoja etänä. Eihän se samanlaista ole, mutta on siinä toisaalta myös hyvät puolensa. Ei mene matkoihin aikaa ja sen sellaista. Lapsetkin ovat olleet luovia omissa harrastuksissaan ja ovat nuo nyt pihalla nähneet toisiaan, alle 10 hengen kokoontumisethan ovat olleet koko ajan sallittuja. Kirjastojen, uimahallien, kahviloiden ja elokuvien tilalle on tullut muuta: äänikirjapalvelut, netin lautapeliyhteisöt, liikuntakeskusten ja youtuben loputtomat jumppa ym. videot. Nyt huomaan esim. että olen kokeillut ties kuinka monia uusia liikunta- ja tanssilajeja kun voin youtuben loputtomasta valikoimasta matalalla kynnyksellä kokeilla mitä vaan ja treenata juuri silloin kuin itselleni sopii. Omalla salillani kävin aina vain niillä tietyillä tunneilla, jotka sopivat aikatauluihini. Ei tarvitse sääliä, kiitos vain :) 

Siis miten katsot kuuluvasi tuohon mikään ei ole muuttunut porukkaan, jos oikeasti olet muuttanut kaiken elämässäs??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku selventää, että mikä teidän elämässä on oikeen muuttunut työtilannetta ja lasten etäkoulua lukuun ottamatta? Mun elämään tämä ei ole vaikuttanut yhtään mitenkään. Ainoastaan tutkinnon suorittaminen loppuun oli vähän vaikeampaa ja nyt kun olen muuttamassa, niin olen lirissä kun en saa mun tavaroita kierrätyskeskukselle.

Mä en usko, että viiden vuoden kuluttua ihmiset eläisivät jotenkin kovin eri tavalla kuin 2019. Ihmiset yleensä innostuu jostain uudesta asiasta ja tekee sitä jonkin aikaa, mutta palaa vanhoihin tapoihin. Vähän niin kuin uuden vuoden lupaukset tai kun tulee matkalta ja inspiroituu jostain paikallisesta tavasta.

Säälittää nämä "mikään ei muuttunut" ihmiset. Eikö teillä oikeasti ole ystäviä tai sukulaisia, joita tavata (ja ei todellaakan ole sama asia puhua puhelimessa sen sijaan, että vaikka kokkaillaan yhdessä kiva illallinen). Ei mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia, edes lapsilla (nehän on kaikki olleet seis). Ei koskaan kirjastoa, uimahallia, kahvilaa, elokuvia. Ei oikeasti mitään muuta kuin kotona oloa?? En juossut kaupoissa ennen koronaa, joten sitä ei ole ikävä, enkä sitä jatkossakaan tee, mutta noita muita juttuja kyllä kaipaan. Ja ennen kaikkea kaipaan juoksutapahtumia. Toivottavasti tänä vuonna vielä pääsee lappujuoksemaan.

Sääli vain kaikessa rauhassa. Ystäviä ei ole paljon ja muutenkin heitä näen max kerran kuussa. Sukulaisia ei ole kuin oma äitini ja isäni ja heitä olen kyllä pikaisesti nähnyt ja heidän kanssaan soitellut tänäkin aikana. Lapsien harrastukset ovat jääneet tauolle, mutta eipä se eroa esimerkiksi kesätauosta millään tavalla. Kirjasto, uimahalli, kahvilat ja elokuvatkin ovat olleet melko epäsäännöllisiä menoja eikä niitä varsinaisesti ole ehditty kaipaamaan. Mäkkäristä ollaan pari kertaa haettu lasten kanssa ruokaa ja syöty ulkona. Elokuvia näkee netflixistä. Työkavereita en kaipaa yhtään, lapset ehkä ovat kaivanneet koulukavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku selventää, että mikä teidän elämässä on oikeen muuttunut työtilannetta ja lasten etäkoulua lukuun ottamatta? Mun elämään tämä ei ole vaikuttanut yhtään mitenkään. Ainoastaan tutkinnon suorittaminen loppuun oli vähän vaikeampaa ja nyt kun olen muuttamassa, niin olen lirissä kun en saa mun tavaroita kierrätyskeskukselle.

Mä en usko, että viiden vuoden kuluttua ihmiset eläisivät jotenkin kovin eri tavalla kuin 2019. Ihmiset yleensä innostuu jostain uudesta asiasta ja tekee sitä jonkin aikaa, mutta palaa vanhoihin tapoihin. Vähän niin kuin uuden vuoden lupaukset tai kun tulee matkalta ja inspiroituu jostain paikallisesta tavasta.

Säälittää nämä "mikään ei muuttunut" ihmiset. Eikö teillä oikeasti ole ystäviä tai sukulaisia, joita tavata (ja ei todellaakan ole sama asia puhua puhelimessa sen sijaan, että vaikka kokkaillaan yhdessä kiva illallinen). Ei mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia, edes lapsilla (nehän on kaikki olleet seis). Ei koskaan kirjastoa, uimahallia, kahvilaa, elokuvia. Ei oikeasti mitään muuta kuin kotona oloa?? En juossut kaupoissa ennen koronaa, joten sitä ei ole ikävä, enkä sitä jatkossakaan tee, mutta noita muita juttuja kyllä kaipaan. Ja ennen kaikkea kaipaan juoksutapahtumia. Toivottavasti tänä vuonna vielä pääsee lappujuoksemaan.

No meillä on tullut uusia muotoja sukulaisten ja ystävien tapaamiseen. Ollaan mm. pelattu lautapelejä ja pidetty kuoroharkkoja etänä. Eihän se samanlaista ole, mutta on siinä toisaalta myös hyvät puolensa. Ei mene matkoihin aikaa ja sen sellaista. Lapsetkin ovat olleet luovia omissa harrastuksissaan ja ovat nuo nyt pihalla nähneet toisiaan, alle 10 hengen kokoontumisethan ovat olleet koko ajan sallittuja. Kirjastojen, uimahallien, kahviloiden ja elokuvien tilalle on tullut muuta: äänikirjapalvelut, netin lautapeliyhteisöt, liikuntakeskusten ja youtuben loputtomat jumppa ym. videot. Nyt huomaan esim. että olen kokeillut ties kuinka monia uusia liikunta- ja tanssilajeja kun voin youtuben loputtomasta valikoimasta matalalla kynnyksellä kokeilla mitä vaan ja treenata juuri silloin kuin itselleni sopii. Omalla salillani kävin aina vain niillä tietyillä tunneilla, jotka sopivat aikatauluihini. Ei tarvitse sääliä, kiitos vain :) 

Siis miten katsot kuuluvasi tuohon mikään ei ole muuttunut porukkaan, jos oikeasti olet muuttanut kaiken elämässäs??

Kaiken? Tapaan edelleen ystäviäni ja sukulaisian, harrastukseni jatkuvat, lapseni harrastavat edelleen ja tapaavat kavereitaan, luen (nyt myös kuuntelen) kirjoja, harrastan edelleen liikuntaa... En tosiaan koe, että tässä juuri mikään olisi muuttunut. Esim. autoilu on kyllä vähentynyt radikaalisti kun harrastus- ja työmatkoja ei tule, mutta en koe tuon autoilun olleen mitenkään merkittävä tekijä elämässäni aikaisemminkaan. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Itse olen huomannut, että kotioloissa ja luonnossa harrastaminen on ihan yhtä antoisaa tai jopa antoisampaa kuin kodin ulkopuolisissa harrastuksissa, kahviloissa, kaupoissa, jne juokseminen. En aio palata entiseen kuluttamiseen sittenkään, kun korona on ohi.

Tällaisista viesteistä paistaa läpi se, että koronahysteerikot ja "uuden normaalin" kannattajat ovat juuri niitä, jotka eivät käytä palveluita mutta eivät ymmärrä miten paljon ne vaikuttavat yhteiskuntaan. Jos esimerkiksi ravintola- ja matkailuala kaatuvat täysin, alkaa kaatua monia muitakin aloja. Ravintolat, kahvilat, hotellit, lentoyhtiöt, julkinen liikenne ja muut tilaavat palveluja pyöritykseensä lähes jokaiselta mahdolliselta alalta mitä yhteiskunnassa löytyy (siivous, laitteiden huolto, rakennus- ja remonttityöt, markkinointi ja myynti, asiakaspalvelu, tietoliikenne, pankit, kirjanpito, harrastusohjaajat, ruoantuottajat, panimot...) ja jos heidän asiakkuuksistaan mittava prosenttiluku katoaa kuin tuhka tuuleen, ollaan huonossa tilanteessa. Sairaaloiden pyöritykseen tarvittava rahakaan ei tule taikaseinästä vaan kansalta, joka laittaa rahaa kiertoon ja maksaa siitä veroja. Tukahduttaminenkaan ei tule olemaan pitkäikäinen ratkaisu, vaan tauti palaa kiertoon uudelleen jotain kautta. Omavaraisuuteen ei yksikään valtio kykene, vaan vientiä tapahtuu edelleen vaikka turistiliikenne olisikin poikki. Samoin virus voi jäädä kytemään johonkin kansanryhmään joka on esimerkiksi kielitaidoton ja lähtee sieltä uudelleen kiertoon.

Jos kuvittelette siis että voitte pakottaa koko yhteiskunnan elämään tätä parin kuukauden ajan kestänyttä kivaa kotihengailua ikuisuuksiin asti, niin ei tule onnistumaan. Jossain vaiheessa loppuu rahat kesken ja seuraamukset ovat suurempia kuin koronaviruksella voisi koskaan olla. Joten antakaa muiden jatkaa maan pystyssäpitämistä jotta tekin voitte jatkossa puuhastella pihalla kukkapenkin parissa ja olla kotona niin paljon kuin mieli tekee.

No miksi ei haluaisi jos asiat oli silloin hyvin?

Itse aion jatkaa elämääni sellaiseksi kuin se oli, palaan kuntosalille, shoppailemaan, ravintoloihin ja pyörimään ostoskeskuksiin, elokuviin yms. silti luonnossa käymistä unohtamatta ja pihallaoloa.

Etelään aion jatkossakin lentää kun se on tarpeeksi turvallista, nämä Suomen 7 asteen kevät/Kesäsäät ei yksinkertaisesti houkuttele.

Itse oon koronan aikana tajunnut sen, että Suomi ei vaan riitä.

Vierailija kirjoitti:

Toimistotilaa tulee vapautumaan syksyksi kun jo nyt monet työpaikat ovat huomanneet kuinka hyvin ja tehokkaasti etätyöskentely toimii.

On muuten tosi hyvä juttu! Toimistotilojen vuokrat on aivan älyttömät, joten saadaanpahan niitäkin nyt alaspäin. Vielä kun asumisen hinnalle kävisi sama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä kokee menettäneensä jotain oleellista elämästään. Osa taas huomannut, mitä kaikkea merkityksetöntä onkaan raahannut perässään. Mulle tämä pandemia on opettanut, miten harvaa kavereistani oikeasti edes kaipaan. 

Voitko mainita muutaman esimerkin, mitä sinä olet raahannut perässäsi? Kuulostaa kyllä uskomattomalta, että tarvitaan maailmanlaajuinen kriisi, että ihmiset ymmärtävät, että minun ei ole pakko juosta joka kissanristiäisissä. 

Eihän tuo ylempi väittänyt, että juuri hän olisi huomannut raahanneensa jotain merkityksetöntä perässään. Mutta onhan tähänkin ketjuun kirjoittanut muutama, joka toteaa että on huomannut ettei todellisuudessa kaipaakaan kuppiloissa juoksemista, joitakin kavereita ja tuttuja, harrastuksiaan jne.

Juu, eipäs näköjään väittänytkään. Mutta siitä huolimatta ymmärrän tuon kommentin niin, että toiset kokevat menettäneensä jotain tärkeää ja toiset huomaavat, että menetetyt asiat eivät olleetkaan niin tärkeitä. Ja tämä vastaaja ilmoitti kuuluvansa jälkimmäiseen porukkaan. 

Olen se, jolta alunperin kysyit. Ja olet oikeassa, että kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Olet oikeassa siinäkin, että ei ole pakko juosta kissanristiäisissä. Kyse on kuitenkin ihmisistä, jotka on jo vuosia tavannut toisiaan porukalla. Näin on tehty, koska näin on ollut tapana tehdä. Kuitenkin porukassa on vain kolme ihmistä, joiden vuoksi olen osallistunut tapaamisiin. Pandemian aikana vain heihin on tullut pidettyä yhteyttä, ei porukan muihin jäseniin. Ja samoja ajatuksia on heilläkin siitä, että koko porukan tapaamiset on aika tarpeettomia, kun oikeasti haluaakin tavata vain muutamia porukasta. Aiemmin on vaan ajateltu olevan jotenkin "sosiaalisesti korrektia" tavata koko porukalla eikä erkaantua isommasta porukasta omaksi pienemmäksi porukaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku selventää, että mikä teidän elämässä on oikeen muuttunut työtilannetta ja lasten etäkoulua lukuun ottamatta? Mun elämään tämä ei ole vaikuttanut yhtään mitenkään. Ainoastaan tutkinnon suorittaminen loppuun oli vähän vaikeampaa ja nyt kun olen muuttamassa, niin olen lirissä kun en saa mun tavaroita kierrätyskeskukselle.

Mä en usko, että viiden vuoden kuluttua ihmiset eläisivät jotenkin kovin eri tavalla kuin 2019. Ihmiset yleensä innostuu jostain uudesta asiasta ja tekee sitä jonkin aikaa, mutta palaa vanhoihin tapoihin. Vähän niin kuin uuden vuoden lupaukset tai kun tulee matkalta ja inspiroituu jostain paikallisesta tavasta.

Muuttuuko mikään vai ei riippuu vallan siitä, onko edes mahdollista palata täysin samaan elämänmenoon kuin ennen kriisiä. Mikäli kaikki kallistuu ja esim. lentämisestä tulee taas varakkaampien huvia kuten ennen, kyllähän se kaikkeen vaikuttaa.

Joillekin se on romahdus, joillekin se on jännittävä paluu 90-luvun vähän rauhallisempaan elämäntapaan. Tuskin tässä sitä kauemmas historiassa romahdetaan kuitenkaan.

Ihminen on loppujen lopuksi ihmeellisen sopeutuvainen olento. Jos elämä tosiaan muuttuisi jotenkin pysyvästi, parin vuoden päästä tosi harva enää muistelisi aktiivisesti vuoden 2019 elämäntapaa, ihan kuin aniharva nykyään edes muistaa miten monella tavalla erilaista elämä oli vaikkapa 2010.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Itse olen huomannut, että kotioloissa ja luonnossa harrastaminen on ihan yhtä antoisaa tai jopa antoisampaa kuin kodin ulkopuolisissa harrastuksissa, kahviloissa, kaupoissa, jne juokseminen. En aio palata entiseen kuluttamiseen sittenkään, kun korona on ohi.

Tällaisista viesteistä paistaa läpi se, että koronahysteerikot ja "uuden normaalin" kannattajat ovat juuri niitä, jotka eivät käytä palveluita mutta eivät ymmärrä miten paljon ne vaikuttavat yhteiskuntaan. Jos esimerkiksi ravintola- ja matkailuala kaatuvat täysin, alkaa kaatua monia muitakin aloja. Ravintolat, kahvilat, hotellit, lentoyhtiöt, julkinen liikenne ja muut tilaavat palveluja pyöritykseensä lähes jokaiselta mahdolliselta alalta mitä yhteiskunnassa löytyy (siivous, laitteiden huolto, rakennus- ja remonttityöt, markkinointi ja myynti, asiakaspalvelu, tietoliikenne, pankit, kirjanpito, harrastusohjaajat, ruoantuottajat, panimot...) ja jos heidän asiakkuuksistaan mittava prosenttiluku katoaa kuin tuhka tuuleen, ollaan huonossa tilanteessa. Sairaaloiden pyöritykseen tarvittava rahakaan ei tule taikaseinästä vaan kansalta, joka laittaa rahaa kiertoon ja maksaa siitä veroja. Tukahduttaminenkaan ei tule olemaan pitkäikäinen ratkaisu, vaan tauti palaa kiertoon uudelleen jotain kautta. Omavaraisuuteen ei yksikään valtio kykene, vaan vientiä tapahtuu edelleen vaikka turistiliikenne olisikin poikki. Samoin virus voi jäädä kytemään johonkin kansanryhmään joka on esimerkiksi kielitaidoton ja lähtee sieltä uudelleen kiertoon.

Jos kuvittelette siis että voitte pakottaa koko yhteiskunnan elämään tätä parin kuukauden ajan kestänyttä kivaa kotihengailua ikuisuuksiin asti, niin ei tule onnistumaan. Jossain vaiheessa loppuu rahat kesken ja seuraamukset ovat suurempia kuin koronaviruksella voisi koskaan olla. Joten antakaa muiden jatkaa maan pystyssäpitämistä jotta tekin voitte jatkossa puuhastella pihalla kukkapenkin parissa ja olla kotona niin paljon kuin mieli tekee.

Tässä on totuuden jyvänen. Eräskin FB-tuttavani on ollut puoliksi lomautettuna (eli tekee töitä nyt 3 pv viikossa) ja tuskailee nyt arkeen palaamisen kanssa. Koska kolmipäiväinen työviikko nyt vaan on kivempi, varsinkin kun tukien ja muiden kanssa tulon menetys ei hänelle merkittävä. Eikä siinä mitään, kelpaisi mullekin tuollainen loma. Omalla kohdalla korona toi järjettömän työkiireen ja ylityöt joten vapaa-aika on lähinnä mennyt työstä palautumiseen. On ollut vähän huono omatunto koska minulla ei ole ollut aikaa eikä energiaa kokata hienoja sunnuntaiserviisejä tai leipoa uutta leipää joka aamu tai joogata. 

Oikeastaan mietin tuota kysymystä niin päin, että miksi ette haluaisi palata takaisin normaaliin elämään? Niitä samoja asioitahan voi tehdä ihan hyvin myös normaaliaikana, mikään ei estä jatkossakaan elämästä niinkuin haluatte. Ei kaupoissa/kahviloissa jne ole edelleenkään pakko käydä tai ihmisiä tavata jos ei halua. (Ei muuten ollut pakollista ennen koronaakaan...)

Vastatakseen aloittajan kysymykseen täytyisi ensin kuvitella tilanne, missä henkilöllä x on elämä huonosti, ja hän voi pahoin. Sitten korona pandemian tuomat rajoitukset elämään ovat tuoneet muut ihmiset lähemmäs tämän henkilön tilaa. Ja nyt hän miettii, että miksi kukaan haluaisi palata entiseen?

Itse ainakin olen rakentanut elämääni, ja sen tuomaa onnellisuutta monen sellaisen asian "varaan", mitkä nyt on tauolla. Esim. matkustaminen.

Mikä on sen palkitsevampaa, kuin tehdä töitä ja säästää ja vihdoin kun loma koittaa niin mennä koko perheen kanssa ihan oikealle lomalle, missä kenenkään ei tarvitse siivota, tiskata, tai edes sänkyä pedata <3

Miten kulutuskeskeistä höttöä niiden elämä on ollut, joilla se on mullistunut koronan myötä?

Eiköhän suurin osa ihmisistä halua, että heillä on valinnanvapaus. Vapaus valita, menevätkö ravintolaan tai kahvilaan vai eivät. Vapaus valita, matkustavatko ulkomaille vai eivät. Vapaus valita, käyvätkö leffassa tai uimahallissa vai eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Miten kulutuskeskeistä höttöä niiden elämä on ollut, joilla se on mullistunut koronan myötä?

Kyllä mä koen aika suurena mullistuksena, että en voi tavata omia lapsianikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kulutuskeskeistä höttöä niiden elämä on ollut, joilla se on mullistunut koronan myötä?

Kyllä mä koen aika suurena mullistuksena, että en voi tavata omia lapsianikaan. 

Mä olen moninkertaista riskiryhmää, ja tapaan omaani (aikuinen) ulkona, turvavälillä Pidetään toki muutenkin yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Miten kulutuskeskeistä höttöä niiden elämä on ollut, joilla se on mullistunut koronan myötä?

Miten se on kulutuskeskeistä höttöä, että isovanhemmat saisivat tavata lapsenlapsiaan (asuvat satojen kilometrien päässä, joten mikään "yhdessä ulkoilu" ei ole ratkaisu)? Tai että kuoronjohtaja haluaisi palata töihin? Tai kuka tahansa oman harrastuksensa pariin (jota ei voi harrastaa yksin)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Itse olen huomannut, että kotioloissa ja luonnossa harrastaminen on ihan yhtä antoisaa tai jopa antoisampaa kuin kodin ulkopuolisissa harrastuksissa, kahviloissa, kaupoissa, jne juokseminen. En aio palata entiseen kuluttamiseen sittenkään, kun korona on ohi.

Tällaisista viesteistä paistaa läpi se, että koronahysteerikot ja "uuden normaalin" kannattajat ovat juuri niitä, jotka eivät käytä palveluita mutta eivät ymmärrä miten paljon ne vaikuttavat yhteiskuntaan. Jos esimerkiksi ravintola- ja matkailuala kaatuvat täysin, alkaa kaatua monia muitakin aloja. Ravintolat, kahvilat, hotellit, lentoyhtiöt, julkinen liikenne ja muut tilaavat palveluja pyöritykseensä lähes jokaiselta mahdolliselta alalta mitä yhteiskunnassa löytyy (siivous, laitteiden huolto, rakennus- ja remonttityöt, markkinointi ja myynti, asiakaspalvelu, tietoliikenne, pankit, kirjanpito, harrastusohjaajat, ruoantuottajat, panimot...) ja jos heidän asiakkuuksistaan mittava prosenttiluku katoaa kuin tuhka tuuleen, ollaan huonossa tilanteessa. Sairaaloiden pyöritykseen tarvittava rahakaan ei tule taikaseinästä vaan kansalta, joka laittaa rahaa kiertoon ja maksaa siitä veroja. Tukahduttaminenkaan ei tule olemaan pitkäikäinen ratkaisu, vaan tauti palaa kiertoon uudelleen jotain kautta. Omavaraisuuteen ei yksikään valtio kykene, vaan vientiä tapahtuu edelleen vaikka turistiliikenne olisikin poikki. Samoin virus voi jäädä kytemään johonkin kansanryhmään joka on esimerkiksi kielitaidoton ja lähtee sieltä uudelleen kiertoon.

Jos kuvittelette siis että voitte pakottaa koko yhteiskunnan elämään tätä parin kuukauden ajan kestänyttä kivaa kotihengailua ikuisuuksiin asti, niin ei tule onnistumaan. Jossain vaiheessa loppuu rahat kesken ja seuraamukset ovat suurempia kuin koronaviruksella voisi koskaan olla. Joten antakaa muiden jatkaa maan pystyssäpitämistä jotta tekin voitte jatkossa puuhastella pihalla kukkapenkin parissa ja olla kotona niin paljon kuin mieli tekee.

Tässä on totuuden jyvänen. Eräskin FB-tuttavani on ollut puoliksi lomautettuna (eli tekee töitä nyt 3 pv viikossa) ja tuskailee nyt arkeen palaamisen kanssa. Koska kolmipäiväinen työviikko nyt vaan on kivempi, varsinkin kun tukien ja muiden kanssa tulon menetys ei hänelle merkittävä. Eikä siinä mitään, kelpaisi mullekin tuollainen loma. Omalla kohdalla korona toi järjettömän työkiireen ja ylityöt joten vapaa-aika on lähinnä mennyt työstä palautumiseen. On ollut vähän huono omatunto koska minulla ei ole ollut aikaa eikä energiaa kokata hienoja sunnuntaiserviisejä tai leipoa uutta leipää joka aamu tai joogata. 

Oikeastaan mietin tuota kysymystä niin päin, että miksi ette haluaisi palata takaisin normaaliin elämään? Niitä samoja asioitahan voi tehdä ihan hyvin myös normaaliaikana, mikään ei estä jatkossakaan elämästä niinkuin haluatte. Ei kaupoissa/kahviloissa jne ole edelleenkään pakko käydä tai ihmisiä tavata jos ei halua. (Ei muuten ollut pakollista ennen koronaakaan...)

Juu, samoja asioita voi tehdä silloin, mutta silloin on velvollisuus tehdä myös sellaisia asioita, joita ei nyt korona-aikana tarvitse tehdä. Ainakin jos on lapsia. Itselläni eniten on ilahduttanut, että ei tarvitse osallistua lasten harrastusrientoihin eikä ole tarvinnut etsiä juhlavaatteita kevätjuhliin ja olisi tuossa ollut yhdet rippijuhlatkin. Koulussakin olisi ollut vielä jotkin myyjäiset ja urheilukilpailut tässä loppukeväästä. Nyt tällaiset pakolliset pahat saa hyvällä omallatunnolla jättää väliin.