Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät pidä juhlista?
15.05.2020 |
Tuli mieleen toisesta ketjusta, jossa moni sanoi koronan olevan oiva tekosyy välttää kesän juhlia.
Korona-aikana en itsekään ole järjestämässä tai osallistumassa, mutta yleisesti ottaen. Haluaisin ymmärtää syitä siihen miksi jotkut eivät pidä juhlimisesta ja juhlista. Itse rakastan juhlia ja kutsuja. Hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. Näkee myös niitä sukulaisia ja tuttavia joiden luona ei tule vierailtua. Iltajuhlissa tanssia ja laulua. Naurua ja hyvää mieltä, miten voi olla pitämättä?
Kommentit (100)
Inhokkeja on kummilapsen synttärit. Ensin istun tuntikausia bussissa, sitten saavun täyteen ahdettuun kerrostalokämppään. Siellä on naapureita ja sukulaisia joita en tunne. Katsotaan kun kummilapsi riehuu lahjojen kimpussa. Yritän keksiä jotain sanomista vieraille ihmisille. Sitten ajan bussilla pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä muiden ihmisten seurasta enkä "pakko" syömisestä tai - juomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, avarsi maailmaa hyvin. Pisti vaan tuossa toisessa ketjussa silmään, aivan kuin joku sanoisi ettei pidä vaikka kissanpennuista.
Enkä tarkoittanut, että joku olisi siksi viallinen, ei aina tarvitse ottaa kaikkea itseensä.
Ap
Ohis mutta voin näin kissaihmisenä ymmärtää hyvin sen, jos joku ei pidä kissanpennuista. Ovathan ne sellaisia piripäitä, syöksyilevät sinne tänne ja pahimmillaan tipahtavat ikkunasta tai hukkuvat vessanpyttyyn riehuessaan ympäriinsä. Lisäksi niillä on aivan stanan terävät kynnet ja hampaat, ja sopivasti kissanpentujen lempipuuhiin kuuluu myös yllätyshyökkäysten tekeminen ihmisten nilkkoihin tai kiipeäminen selkää pitkin. Ei pitämättömyys silti tarkoita sitä, että kissanpennuille haluaisi tehdä pahaa.
Meillä ei sukujuhlatkaan ole mitään pönöstystä, mutta en silti jaksa sukulaisteni seuraa, koska ovat todella rasittavia.
Koska en käytä alkoholia enää.
En ole koskaan opetellut juhlimaan selvinpäin, joten muiden hihitystä ja vajakkijuttuja ei toden totta jaksa kuunnella ilman kunnon känniä. Olen todella ujo ja hiljainen selvinpäin, ja kaverit tästä jaksavat aina huomautella joten ei kiinnosta tippakaan mitkään juhlat edes niiden lähimpien ystävien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin juhlat on kivoja, joku kaveriporukalla järjestetty illanvietto on jees, mutta häät, syntymäpäivät, rippijuhlat, yo-juhlat, valmistujaiset jne. aivan kamalaa p*skaa.
Kenenkään kanssa ei ehdi jutella kunnolla ja sit se on sitä pönötystä ja odottelua, hyh!
Korona onneksi pelastaa ainakin yksiltä lapsisynttäreiltä :)
Vierailija kirjoitti:
En halua pukeutua juhlavaatteisiin. En osaa mitää etikettejä enkä small talkia. On vain noloja muistoja juhlista. Kädet tärisee ja kahvit juodaan aina hienoista kupista. Pelkään kaatavani kahvin ja etten saa edes kakun palaa syötyä. Jännitän ja hikoilen tilanteita eikä se tunnu yhtään hyvältä,kun muilla on hauskaa ja juttu luistaa. Voisin vajota maan alle. Siksi en halua mennä juhliin. En osaa keskittyä päivänsankariin, kun kaikki energia menee itseni tarkkailuun. En jaksa enää edes selittää miksi en juhli. Olen hyväksynyt asian.
Voi ei, sosiaalisten tilanteiden jännittäminen on myös tuttua. Itselläni auttoi vähän, kun opettelin ajattelemaan, että ketään ei kiinnosta jos mokaan. Kaikki ovat kuitenkin keskittyneet itseensä ja siihen, etteivät itse mokaa. Edelleen tulee myös itselleni jäykemmissä tilanteissa "kahvikuppineuroosia", mutta itselleni auttaa myös jos sanon ääneen, että nyt jännittää tämä tilanne niin, ettei voi kahvikuppia pidellä, pahoittelut. Jos vaikuttaa, ettei voi sanoa, niin on tosiaan ihan väärät juhlat, eikä sellaisten ihmisten juhliin kannatakaan mennä 😁
Ap (jäi laulamista käsittelevästä aikaisemmasta kommentista pois)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä puolitutuista ja tuntemattomista niin paljon, että haluaisin viettää aikaa heidän seurassaan. Joissakin tutuissakin on kestämistä.
Inhoan tanssimista, ja muiden tanssiminen herättää yleensä vain myötähäpeää. Mainitsit laulamisen, ja jos sillä tarkoitit karaokea ja yhteislaulua, inhoan myös laulamista. Useimmat amatööriesiintyjätkin saavat minun hermoni herkiksi.
Inhoan sitä, että juhlissa yms. puhutaan muiden selän takana. Niissä harvoissa juhlissa, joissa minä olen ollut, olen päässyt puheiden kohteeksi: kuka tuo on, mitä se tekee, miksei sillä ole avecia, miksi se tuli autolla, miksi miksi miksi. Jotkut vain mulkoilevat. Juhlissa syntyy klikkejä, joissa istuvat ne ihmiset, joiden mielestä on ihanaa soittaa poskea ja syödä siinä samalla. Minä en kuulu niihin.
Ei herran tähden karaokea tai yhteislaulua 😅 ajattelin tuota kirjoittaessani sitsien ja rapujuhlien juomalauluja.
Mutta kuvailemasi juhlat tosiaan kuulostavat aika painajaismaisilta, kuten monen muunkin kommentti. Itsekin olen ollut vastaavissa, mutta ajatellut, että kyseiset yksittäiset juhlat ovat olleet huonot. Jos kuitenkin kohdalle on sattunut vain huonoja juhlia, niin ymmärrän hyvin, että alkaa inhoamaan juhlimista tai "juhlimista". Tässä alkaa tuntemaan itsensä aika onnekkaaksi.
En minäkään ole ollut juhlissa, jossa on karaokea tai yhteislaulua, mutta en minä rapujuhlienkaan hoilotusta kestäisi. Sitseistä on paha mennä sanomaan, kun en tiedä, mitä ne ovat.
Käsittääkseni olen ollut vain juhlissa, jotka muiden mielestä ovat olleet oikein onnistuneita. Minä vain en nauti niistä asioista, joista juhlijatyypit pitävät niin kovasti. Muutkaan traditiot eivät minulle ole maistuneet: olen jättänyt väliin esimerkiksi rippikoulun, osakuntahaalarien ostamisen, kaikki mahdolliset tupaantuliaiset, pikkujoulut ja muut kokoontumiset. Viihdyn ilman juhlia huomattavasti paremmin kuin juhlissa.
Hikoilla jossain epämukavissa juhlavaatteissa naama kiiltäen jalat rakoilla? Joo pitäisi ajatuksella ja ajoissa hankkia parempaa taminetta, mutta ei jaksa hikoilla vaatekauppojen sovituskopeissa naama punaisena vetoketju jumissa.
Bileet on eri asia. Voi kännätä ja olla verkkareissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, avarsi maailmaa hyvin. Pisti vaan tuossa toisessa ketjussa silmään, aivan kuin joku sanoisi ettei pidä vaikka kissanpennuista.
Enkä tarkoittanut, että joku olisi siksi viallinen, ei aina tarvitse ottaa kaikkea itseensä.
Ap
Ohis mutta voin näin kissaihmisenä ymmärtää hyvin sen, jos joku ei pidä kissanpennuista. Ovathan ne sellaisia piripäitä, syöksyilevät sinne tänne ja pahimmillaan tipahtavat ikkunasta tai hukkuvat vessanpyttyyn riehuessaan ympäriinsä. Lisäksi niillä on aivan stanan terävät kynnet ja hampaat, ja sopivasti kissanpentujen lempipuuhiin kuuluu myös yllätyshyökkäysten tekeminen ihmisten nilkkoihin tai kiipeäminen selkää pitkin. Ei pitämättömyys silti tarkoita sitä, että kissanpennuille haluaisi tehdä pahaa.
No koitin keksiä jonkun mahdollisimman universaalin asian, mistä mahdollisimman moni pitäisi. Päädyin kissanpentuihin koska kissavideoiden katselu on jo meemi itsessään. Sateenkaaresta olisi homofoobikko tullut valittamaan. Kukista allerginen, ja varmasti on epäeettistä poimia niitä pellolta. Suklaa tuhoaa sademetsää ja yksisarviset ovat taruolentoja 🤷🏼♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä puolitutuista ja tuntemattomista niin paljon, että haluaisin viettää aikaa heidän seurassaan. Joissakin tutuissakin on kestämistä.
Inhoan tanssimista, ja muiden tanssiminen herättää yleensä vain myötähäpeää. Mainitsit laulamisen, ja jos sillä tarkoitit karaokea ja yhteislaulua, inhoan myös laulamista. Useimmat amatööriesiintyjätkin saavat minun hermoni herkiksi.
Inhoan sitä, että juhlissa yms. puhutaan muiden selän takana. Niissä harvoissa juhlissa, joissa minä olen ollut, olen päässyt puheiden kohteeksi: kuka tuo on, mitä se tekee, miksei sillä ole avecia, miksi se tuli autolla, miksi miksi miksi. Jotkut vain mulkoilevat. Juhlissa syntyy klikkejä, joissa istuvat ne ihmiset, joiden mielestä on ihanaa soittaa poskea ja syödä siinä samalla. Minä en kuulu niihin.
Ei herran tähden karaokea tai yhteislaulua 😅 ajattelin tuota kirjoittaessani sitsien ja rapujuhlien juomalauluja.
Mutta kuvailemasi juhlat tosiaan kuulostavat aika painajaismaisilta, kuten monen muunkin kommentti. Itsekin olen ollut vastaavissa, mutta ajatellut, että kyseiset yksittäiset juhlat ovat olleet huonot. Jos kuitenkin kohdalle on sattunut vain huonoja juhlia, niin ymmärrän hyvin, että alkaa inhoamaan juhlimista tai "juhlimista". Tässä alkaa tuntemaan itsensä aika onnekkaaksi.
Mun mielestä juhlat ovat kivoja vain silloin, kun juhlissa kaikki tuntevat toisensa entuudestaan ja kaikki viihtyvät toistensa seurassa erittäin hyvin. Sukujuhlissa yms on usein ihmisiä, joita ei tunne tai joiden seurasta ei edes välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavampi nähdä ihmisiä pienellä porukalla. Isoissa juhlissa ei kuitenkaan ehdi keskustella kuin muutamien kanssa. Juhlien järjestäminen vasta hanurista onkin.
AP:lla on ollut hyvä tuuri juhlien kanssa. Omat kokemukset on ihan erilaisia - suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut juttelemaan mun kanssa, ihmisillä on jo "omat piirit" joista kaikista jäät ulkopuoliseksi, koko ajan on tunne niinkuin olisi epätoivottuna väärissä juhlissa. Ruokailu on vaikeaa kun on allergioita eikä oikein tiedä mitä uskaltaa syodä, mutta omien eväidenkin tuonti olisi vaikeaa. Lopulta yrittää optimoida hetken milloin kehtaa poistua ilman että tulee sanomista. Tuskin tällaisista juhlista nauttisi kukaan. Ap:n kertomaa ihannejuhlaa ei ole koskaan vielä tullut vastaan, ole ap iloinen jos sulla on noin hyvin asiat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, avarsi maailmaa hyvin. Pisti vaan tuossa toisessa ketjussa silmään, aivan kuin joku sanoisi ettei pidä vaikka kissanpennuista.
Enkä tarkoittanut, että joku olisi siksi viallinen, ei aina tarvitse ottaa kaikkea itseensä.
Ap
Ohis mutta voin näin kissaihmisenä ymmärtää hyvin sen, jos joku ei pidä kissanpennuista. Ovathan ne sellaisia piripäitä, syöksyilevät sinne tänne ja pahimmillaan tipahtavat ikkunasta tai hukkuvat vessanpyttyyn riehuessaan ympäriinsä. Lisäksi niillä on aivan stanan terävät kynnet ja hampaat, ja sopivasti kissanpentujen lempipuuhiin kuuluu myös yllätyshyökkäysten tekeminen ihmisten nilkkoihin tai kiipeäminen selkää pitkin. Ei pitämättömyys silti tarkoita sitä, että kissanpennuille haluaisi tehdä pahaa.
No koitin keksiä jonkun mahdollisimman universaalin asian, mistä mahdollisimman moni pitäisi. Päädyin kissanpentuihin koska kissavideoiden katselu on jo meemi itsessään. Sateenkaaresta olisi homofoobikko tullut valittamaan. Kukista allerginen, ja varmasti on epäeettistä poimia niitä pellolta. Suklaa tuhoaa sademetsää ja yksisarviset ovat taruolentoja 🤷🏼♀️
Jos yksisarviset ovat muka taruolentoja, miten se voi olla Skotlannin kansalliseläin? Onko karhukin taruolento?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä puolitutuista ja tuntemattomista niin paljon, että haluaisin viettää aikaa heidän seurassaan. Joissakin tutuissakin on kestämistä.
Inhoan tanssimista, ja muiden tanssiminen herättää yleensä vain myötähäpeää. Mainitsit laulamisen, ja jos sillä tarkoitit karaokea ja yhteislaulua, inhoan myös laulamista. Useimmat amatööriesiintyjätkin saavat minun hermoni herkiksi.
Inhoan sitä, että juhlissa yms. puhutaan muiden selän takana. Niissä harvoissa juhlissa, joissa minä olen ollut, olen päässyt puheiden kohteeksi: kuka tuo on, mitä se tekee, miksei sillä ole avecia, miksi se tuli autolla, miksi miksi miksi. Jotkut vain mulkoilevat. Juhlissa syntyy klikkejä, joissa istuvat ne ihmiset, joiden mielestä on ihanaa soittaa poskea ja syödä siinä samalla. Minä en kuulu niihin.
Ei herran tähden karaokea tai yhteislaulua 😅 ajattelin tuota kirjoittaessani sitsien ja rapujuhlien juomalauluja.
Mutta kuvailemasi juhlat tosiaan kuulostavat aika painajaismaisilta, kuten monen muunkin kommentti. Itsekin olen ollut vastaavissa, mutta ajatellut, että kyseiset yksittäiset juhlat ovat olleet huonot. Jos kuitenkin kohdalle on sattunut vain huonoja juhlia, niin ymmärrän hyvin, että alkaa inhoamaan juhlimista tai "juhlimista". Tässä alkaa tuntemaan itsensä aika onnekkaaksi.
En minäkään ole ollut juhlissa, jossa on karaokea tai yhteislaulua, mutta en minä rapujuhlienkaan hoilotusta kestäisi. Sitseistä on paha mennä sanomaan, kun en tiedä, mitä ne ovat.
Käsittääkseni olen ollut vain juhlissa, jotka muiden mielestä ovat olleet oikein onnistuneita. Minä vain en nauti niistä asioista, joista juhlijatyypit pitävät niin kovasti. Muutkaan traditiot eivät minulle ole maistuneet: olen jättänyt väliin esimerkiksi rippikoulun, osakuntahaalarien ostamisen, kaikki mahdolliset tupaantuliaiset, pikkujoulut ja muut kokoontumiset. Viihdyn ilman juhlia huomattavasti paremmin kuin juhlissa.
Miten voi olla osakuntahaalarit, mutta ei tiedä sitsejä?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Kaverijuhlat on kivoja. Ei pönötystä vaan paljon juttelua, hyvää ruokaa ja juomaa, naurua ja rentoa yhdessäoloa.
Työni puolesta joudun käymään niissä pönötysjuhlissa.
Istut ennaltamäärätyllä paikalla kymmenen ihmisen pöydässä tuntematta juuri ketään. Joku kyselee kotimaasi parhaita nähtävyyksiä, toinen vääntää juttua Trumpin toilailuista ja yksi istuu hiljaa. Käyt välillä vessassa puuteroimassa nenää ja tsemppaat itseäsi, enää tunti sitten voit lähteä hotellihuoneeseen vaikuttamatta huonokäytöksiseltä. Mutta ennen sitä parkkeeraat takaisin pöytään ja kippistelet pöytäseurueelle hedelmällisen yhteistyön kunniaksi.
Pitääkö joku oikeasti näistä pönötysjuhlista? Itse en tunne ainuttakaan.
Me miehen kanssa pidetää kaverijuhlista ja kutsutaan 2 pariskuntaa aika usein grillaamaan. Ihan pienellä piirillä mennään. Miehellä on juuri tuo sama, kun sinulla. Istuu pöydässä jossain päin maailmaa ja kuuntelee jonkun kiinalaisen ihmettelyä vasemmalla puolella ja oikealla puolella englantilainen puhuu rugbystä. Yleensä hänellä menee kaikki ohi mistä kaikki puhuvat, kun häntä ei kiinnosta yhtään oikeasti. Sitten hotelliin ja aamulla lentokoneeseen. Kotiin kun tulee, niin puku lentää päältä sekunnissa ja verkkarit menee jalkaan. Nyt, kun on korona niin hän nauttii siitä ettei tarvitse lennellä ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, avarsi maailmaa hyvin. Pisti vaan tuossa toisessa ketjussa silmään, aivan kuin joku sanoisi ettei pidä vaikka kissanpennuista.
Enkä tarkoittanut, että joku olisi siksi viallinen, ei aina tarvitse ottaa kaikkea itseensä.
Ap
Ohis mutta voin näin kissaihmisenä ymmärtää hyvin sen, jos joku ei pidä kissanpennuista. Ovathan ne sellaisia piripäitä, syöksyilevät sinne tänne ja pahimmillaan tipahtavat ikkunasta tai hukkuvat vessanpyttyyn riehuessaan ympäriinsä. Lisäksi niillä on aivan stanan terävät kynnet ja hampaat, ja sopivasti kissanpentujen lempipuuhiin kuuluu myös yllätyshyökkäysten tekeminen ihmisten nilkkoihin tai kiipeäminen selkää pitkin. Ei pitämättömyys silti tarkoita sitä, että kissanpennuille haluaisi tehdä pahaa.
No koitin keksiä jonkun mahdollisimman universaalin asian, mistä mahdollisimman moni pitäisi. Päädyin kissanpentuihin koska kissavideoiden katselu on jo meemi itsessään. Sateenkaaresta olisi homofoobikko tullut valittamaan. Kukista allerginen, ja varmasti on epäeettistä poimia niitä pellolta. Suklaa tuhoaa sademetsää ja yksisarviset ovat taruolentoja 🤷🏼♀️
Jos yksisarviset ovat muka taruolentoja, miten se voi olla Skotlannin kansalliseläin? Onko karhukin taruolento?
Hei, ei saa paljastaa 🤫 alkavat vielä metsästämään, sillä niiden sarvet ovat arvokkaita. Multa menee markkinat.
Ap
Rapujuhlat.
Eli annetaan vieraalle viinaa ja veitsi. Sitten vaan odotellaan kuka lähtee ensimmäisenä laulamaan ruotsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Rapujuhlat.
Eli annetaan vieraalle viinaa ja veitsi. Sitten vaan odotellaan kuka lähtee ensimmäisenä laulamaan ruotsiksi.
😂😂😂😂 Nyt ollaan asian ytimessä
Lisäisin vielä, että vaikka on mukava nähdä mukavia ihmisiä, niin juhlat eivät ole paras paikka heidän tapaamiselleen. Hälykorva vaikeuttaa juhlissa keskustelua, ja annan itsestäni usein huononvkuvan vieraammille, kun putoan keskusteluista huonon kuulon takia pois.
Sairaus, joka pakottaa vessaan jopa 1-3 kertaa tunnissa tuottaa vieraampien ihmisen kanssa epätoivottuja hetkiä. Lisäksi sen vessan pitäisi olla koko ajan minua varten tyhjänä. Voit kuvitella, että tämä on aiheuttanut kaikenlaista kommenttia, jotka eivät ole mieltä piristänyt.