Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät pidä juhlista?
15.05.2020 |
Tuli mieleen toisesta ketjusta, jossa moni sanoi koronan olevan oiva tekosyy välttää kesän juhlia.
Korona-aikana en itsekään ole järjestämässä tai osallistumassa, mutta yleisesti ottaen. Haluaisin ymmärtää syitä siihen miksi jotkut eivät pidä juhlimisesta ja juhlista. Itse rakastan juhlia ja kutsuja. Hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. Näkee myös niitä sukulaisia ja tuttavia joiden luona ei tule vierailtua. Iltajuhlissa tanssia ja laulua. Naurua ja hyvää mieltä, miten voi olla pitämättä?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä puolitutuista ja tuntemattomista niin paljon, että haluaisin viettää aikaa heidän seurassaan. Joissakin tutuissakin on kestämistä.
Inhoan tanssimista, ja muiden tanssiminen herättää yleensä vain myötähäpeää. Mainitsit laulamisen, ja jos sillä tarkoitit karaokea ja yhteislaulua, inhoan myös laulamista. Useimmat amatööriesiintyjätkin saavat minun hermoni herkiksi.
Inhoan sitä, että juhlissa yms. puhutaan muiden selän takana. Niissä harvoissa juhlissa, joissa minä olen ollut, olen päässyt puheiden kohteeksi: kuka tuo on, mitä se tekee, miksei sillä ole avecia, miksi se tuli autolla, miksi miksi miksi. Jotkut vain mulkoilevat. Juhlissa syntyy klikkejä, joissa istuvat ne ihmiset, joiden mielestä on ihanaa soittaa poskea ja syödä siinä samalla. Minä en kuulu niihin.
Ei herran tähden karaokea tai yhteislaulua 😅 ajattelin tuota kirjoittaessani sitsien ja rapujuhlien juomalauluja.
Mutta kuvailemasi juhlat tosiaan kuulostavat aika painajaismaisilta, kuten monen muunkin kommentti. Itsekin olen ollut vastaavissa, mutta ajatellut, että kyseiset yksittäiset juhlat ovat olleet huonot. Jos kuitenkin kohdalle on sattunut vain huonoja juhlia, niin ymmärrän hyvin, että alkaa inhoamaan juhlimista tai "juhlimista". Tässä alkaa tuntemaan itsensä aika onnekkaaksi.
En minäkään ole ollut juhlissa, jossa on karaokea tai yhteislaulua, mutta en minä rapujuhlienkaan hoilotusta kestäisi. Sitseistä on paha mennä sanomaan, kun en tiedä, mitä ne ovat.
Käsittääkseni olen ollut vain juhlissa, jotka muiden mielestä ovat olleet oikein onnistuneita. Minä vain en nauti niistä asioista, joista juhlijatyypit pitävät niin kovasti. Muutkaan traditiot eivät minulle ole maistuneet: olen jättänyt väliin esimerkiksi rippikoulun, osakuntahaalarien ostamisen, kaikki mahdolliset tupaantuliaiset, pikkujoulut ja muut kokoontumiset. Viihdyn ilman juhlia huomattavasti paremmin kuin juhlissa.
Miten voi olla osakuntahaalarit, mutta ei tiedä sitsejä?
-ohis
Tyyppi jätti osakuntahaalareiden oston väliin? Hyvin harvat omista opiskelukavereistakaan oli osakunnassa. Muutama oli pakonedessä ainejärjestössä mukana, muttei kukaan niitäkään haalareita hankkinut. Kummankaan toiminta ei ollut mielestäni kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt ihan samaa. Ymmärrän toki että ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eri asioista, mutta etenkin tällä palstalla kaikki juhlat tuntuvat olevan suurimmalle osalle aivan täyttä pakkopullaa ja kidutusta.
Itse rakastan kaikkia juhlia, ja melkein aina löytyy joku hyvä syy kutsua suku tai kaverit koolle ja pitää kekkerit. Onneksi kaverini ja sukulaiseni ovat samaa maata kanssani tämän asian suhteen.
Tuntuu aika ankealta, että jonkun kesän kohokohta on se että saa jollain verukkeella vältettyä vaikka kaverin häät tai sukulaistytön rippujuhlat. Vai järjestetäänkö tällaisten ihmisten lähipiirissä aina tosi synkkiä pippaloita?
Ei juhlien välttäminen ole kesän kohokohta, vaan se kaikki, mitä tehdään, kun ei mennä sinne juhliin kärsimään: voi vaikka nukkua tai vain olla tai tehdä jotain muuta kivaa. Kesä itse on kohokohta.
Pidän hauskoista juhlista, mutta suomalaisten juhlat ei vain ole hauskoja. Sukulaisten juhlat on yhtä istuskelua, ottakaas nyt sitä voileipäkakkua joo ja ajan tappamista, kun ei oo mitään puhuttavaa. Kavereiden juhlat enimmäkseen liian ruoan jälkeen liikaa viinin kittaamista ja sitten vaan seurustellaan pöydän ääressä ja keskustellaan. Kavereiden kavereiden kanssa en keksi mitään yhteistä.
Kaipaan eniten nuoruuden juhlista tanssimista ja uusien miesten näkemistä. Vaan eihän se enää käy perheelliselle keski-ikäiselle.
Vierailija kirjoitti:
Rapujuhlat.
Eli annetaan vieraalle viinaa ja veitsi. Sitten vaan odotellaan kuka lähtee ensimmäisenä laulamaan ruotsiksi.
En vaan tajua näitä. Kauhea meteli ällöttävistä nilviäisistä, jotka ei maistu edes hyvälle jonka vuoksi pitää juoda itsensä känniin. Mitä hauskaa tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä puolitutuista ja tuntemattomista niin paljon, että haluaisin viettää aikaa heidän seurassaan. Joissakin tutuissakin on kestämistä.
Inhoan tanssimista, ja muiden tanssiminen herättää yleensä vain myötähäpeää. Mainitsit laulamisen, ja jos sillä tarkoitit karaokea ja yhteislaulua, inhoan myös laulamista. Useimmat amatööriesiintyjätkin saavat minun hermoni herkiksi.
Inhoan sitä, että juhlissa yms. puhutaan muiden selän takana. Niissä harvoissa juhlissa, joissa minä olen ollut, olen päässyt puheiden kohteeksi: kuka tuo on, mitä se tekee, miksei sillä ole avecia, miksi se tuli autolla, miksi miksi miksi. Jotkut vain mulkoilevat. Juhlissa syntyy klikkejä, joissa istuvat ne ihmiset, joiden mielestä on ihanaa soittaa poskea ja syödä siinä samalla. Minä en kuulu niihin.
Ei herran tähden karaokea tai yhteislaulua 😅 ajattelin tuota kirjoittaessani sitsien ja rapujuhlien juomalauluja.
Mutta kuvailemasi juhlat tosiaan kuulostavat aika painajaismaisilta, kuten monen muunkin kommentti. Itsekin olen ollut vastaavissa, mutta ajatellut, että kyseiset yksittäiset juhlat ovat olleet huonot. Jos kuitenkin kohdalle on sattunut vain huonoja juhlia, niin ymmärrän hyvin, että alkaa inhoamaan juhlimista tai "juhlimista". Tässä alkaa tuntemaan itsensä aika onnekkaaksi.
En minäkään ole ollut juhlissa, jossa on karaokea tai yhteislaulua, mutta en minä rapujuhlienkaan hoilotusta kestäisi. Sitseistä on paha mennä sanomaan, kun en tiedä, mitä ne ovat.
Käsittääkseni olen ollut vain juhlissa, jotka muiden mielestä ovat olleet oikein onnistuneita. Minä vain en nauti niistä asioista, joista juhlijatyypit pitävät niin kovasti. Muutkaan traditiot eivät minulle ole maistuneet: olen jättänyt väliin esimerkiksi rippikoulun, osakuntahaalarien ostamisen, kaikki mahdolliset tupaantuliaiset, pikkujoulut ja muut kokoontumiset. Viihdyn ilman juhlia huomattavasti paremmin kuin juhlissa.
Miten voi olla osakuntahaalarit, mutta ei tiedä sitsejä?
-ohis
Ei tämä ole mikään universaali juttu. Itse opiskelin kuopion yliopistossa 2000-luvun alussa, eikä silloin/siellä ollut mistään sitseistä kuultukaan.
Sama. Helsingin yliopisto 1990-luvun alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossahan syyt jo listattiin. Ihme kun ei aloittaja osannut miettiä syvällisesti tätä ilman että kysyi syytä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä puolitutuista ja tuntemattomista niin paljon, että haluaisin viettää aikaa heidän seurassaan. Joissakin tutuissakin on kestämistä.
Inhoan tanssimista, ja muiden tanssiminen herättää yleensä vain myötähäpeää. Mainitsit laulamisen, ja jos sillä tarkoitit karaokea ja yhteislaulua, inhoan myös laulamista. Useimmat amatööriesiintyjätkin saavat minun hermoni herkiksi.
Inhoan sitä, että juhlissa yms. puhutaan muiden selän takana. Niissä harvoissa juhlissa, joissa minä olen ollut, olen päässyt puheiden kohteeksi: kuka tuo on, mitä se tekee, miksei sillä ole avecia, miksi se tuli autolla, miksi miksi miksi. Jotkut vain mulkoilevat. Juhlissa syntyy klikkejä, joissa istuvat ne ihmiset, joiden mielestä on ihanaa soittaa poskea ja syödä siinä samalla. Minä en kuulu niihin.
Ei herran tähden karaokea tai yhteislaulua 😅 ajattelin tuota kirjoittaessani sitsien ja rapujuhlien juomalauluja.
Mutta kuvailemasi juhlat tosiaan kuulostavat aika painajaismaisilta, kuten monen muunkin kommentti. Itsekin olen ollut vastaavissa, mutta ajatellut, että kyseiset yksittäiset juhlat ovat olleet huonot. Jos kuitenkin kohdalle on sattunut vain huonoja juhlia, niin ymmärrän hyvin, että alkaa inhoamaan juhlimista tai "juhlimista". Tässä alkaa tuntemaan itsensä aika onnekkaaksi.
En minäkään ole ollut juhlissa, jossa on karaokea tai yhteislaulua, mutta en minä rapujuhlienkaan hoilotusta kestäisi. Sitseistä on paha mennä sanomaan, kun en tiedä, mitä ne ovat.
Käsittääkseni olen ollut vain juhlissa, jotka muiden mielestä ovat olleet oikein onnistuneita. Minä vain en nauti niistä asioista, joista juhlijatyypit pitävät niin kovasti. Muutkaan traditiot eivät minulle ole maistuneet: olen jättänyt väliin esimerkiksi rippikoulun, osakuntahaalarien ostamisen, kaikki mahdolliset tupaantuliaiset, pikkujoulut ja muut kokoontumiset. Viihdyn ilman juhlia huomattavasti paremmin kuin juhlissa.
Miten voi olla osakuntahaalarit, mutta ei tiedä sitsejä?
-ohis
Meidän pieneltä, jo edesmenneeltä laitokseltamme puuttui monta muutakin "yleisyliopistollista" juttua ja termiä. Esimerkiksi opintokokonaisuudet menivät keskenään niin iloisesti sekaisin, että vastaavuuksia on mahdoton ottaa enää selville. Olisin äskettäin tarvinnut yksityiskohdat erään aineen approbaturista, mutten voinut kertoa niitä, koska approja ei meillä tunnettu. Eräässä työpaikkahaastattelussa minulta kysyttiin, ovatko suomen kielen aineopinnot koossa. Vastaukseni oli niin selventävä kuin se ikinä voi olla: "Kenties."
Mulla on kaksi maisterintutkintoa kahdesta eri yliopistosta, eikä mitään hajua mitä tuo "approbatur opinnot" tarkoittaa. Meillä niitä on kutsuttu juurikin vain sivuaine/aineopinnoiksi, ja esim. sivuaineet oli luokiteltu "lyhyt" (15ov eli kai nykyään noin 20op) ja "pitkä" (30ov/45op tms). Arvosanat on molemmissa myos olleet 1-5 (Kuopiossa aloittaessa 1-13...), eikä mitään sanallisia "Eximia" tms. Niistäkään mulla ei tuplamaisterina ole mitään hajua :D.
Perinteikkäimmissä yliopistoissa sivuainekokonaisuudet oli A eli approbatur ja C eli cum laude approbatur-laajuus. Pääaine sinnen on se L laajuus eli laudatur.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt ihan samaa. Ymmärrän toki että ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eri asioista, mutta etenkin tällä palstalla kaikki juhlat tuntuvat olevan suurimmalle osalle aivan täyttä pakkopullaa ja kidutusta.
Itse rakastan kaikkia juhlia, ja melkein aina löytyy joku hyvä syy kutsua suku tai kaverit koolle ja pitää kekkerit. Onneksi kaverini ja sukulaiseni ovat samaa maata kanssani tämän asian suhteen.
Tuntuu aika ankealta, että jonkun kesän kohokohta on se että saa jollain verukkeella vältettyä vaikka kaverin häät tai sukulaistytön rippujuhlat. Vai järjestetäänkö tällaisten ihmisten lähipiirissä aina tosi synkkiä pippaloita?
Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin tulla kutsutuksi joihinkin tyhjänpäiväisiin kissanristiäisiin niin ettei voi kieltäytyä sosiaalisen paineen vuoksi. Ensin joudut ne "kekkerit" lusimaan ja sitten vielä odotetaan vadtavuoroisia kutsuja. Kiitos ei.
Miksei ap viihdy rock festarilla/ lavatansseissa/oopperassa/ juoppoköörin metsäpubissa/ Nobel illallisilla/ naapurin kumminkaiman rippijuhlissa/ pomon lapsen ylioppilasjulissa….what ever.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rapujuhlat.
Eli annetaan vieraalle viinaa ja veitsi. Sitten vaan odotellaan kuka lähtee ensimmäisenä laulamaan ruotsiksi.En vaan tajua näitä. Kauhea meteli ällöttävistä nilviäisistä, jotka ei maistu edes hyvälle jonka vuoksi pitää juoda itsensä känniin. Mitä hauskaa tässä on?
Luultavasti se "känni" kohta.
Riippuu seurasta. Esim. lähimmästen kanssa vietetty grilli- tai karaokeilta hyvän ruoan ja skumpan merkeissä on ihan parasta. Mutta hienommat juhlat joissa on paljon tuntemattomia tai puolituttuja ovat yleensä aika ahdistavia tilaisuuksia. Osaan kyllä tarvittaessa kaikki kohteliaisuudet ja smalltalkit etc. p*skanjauhannat, mutta koen oloni todella vaivaantuneeksi vieraiden ihmisten keskellä. Ja suomalaiset eivät osaa pitää juhlissa hauskaa ja olla rennosti, vaan hirveä kursailu ja pönötys ja kyräily päällä, tai toinen ääripää että vedetään hirveät lärvit ja aletaan riehumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää meikata ja laittautua tavallista enemmän, ja pahimmassa tapauksessa hankkia uutta juhlavaatetta/kenkiä/asusteita.
Pitää pönöttää tuntemattomien, puolituttujen, etäisten sukulaisten tai muuten itselle yhdentekevien tai jopa epämieluisten ihmisten seurassa, vaikka mieluummin olisi missä tahansa muualla. Keskustelu on mitäänsanomatonta small talkia, kenenkään itselle tärkeän ihmisen kanssa ei ehdi jutella kunnolla kun pitää vaihtaa tyhjänpäiväisiä lauseita niiden puolituttujen kanssa.
Pitää mahdollisesti miettiä ja hankkia jotain lahjoja vaikkei ole mitään käsitystä vastaanottajan mieltymyksistä.
Jos joutuu itse järjestämään juhlat, niin pitää suunnitella, siivota ja leipoa yms.
Olen introvertti, joka haluaa nähdä ihmisiä mieluiten yksi kerrallaan, korkeintaan koko perhettä. Voin sanoa että inhoan kaikkia juhlia. Monesti ovat niin teennäisiä tilaisuuksia että lasken vain minuutteja siihen että kehtaan lähteä pois.
Tykkään juhlista. On kiva muistaa juhlakalua ja tykkään yleensäkin olla ihmisten kanssa. Meidän suvussa vain ollaan niin juntteja tai jotain, että ihmiset klikkiytyvät aina niiden tuttujen naamojen seuraan, eivätkä halua puhua muiden kanssa. Nuoret (kuten minut ja serkkuni) jätetään keskusteluista ulkopuolelle, koska "ei tyttöset/poikaset vielä mitään ymmärrä". Ollaan kuitenkin yli parikymppisiä, ei mitään 13-vuotiaita enää. Jotkut kääntävät ihan tylysti selän, jos yritämme osallistua juttuihin. Siitä tulee tosi hyvä juhlamieli! Onneksi mummo tykkää jutustella. :)
Ainoat mainiot juhlat ovat olleet harrastusohjaajani häät jatkoineen. Oli hyvää ohjelmaa ja iloisia ihmisiä, jotka rupattelivat mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Illanistujaiset pienellä porukalla ovat hauskoja, edellyttäen ettei joukkoon ole eksynyt yksi yltiöekstrovertti päällepäsmäri, joka ei muille juuri suunvuoroa anna. Mutta kysehän ei ole juhlista.
Olen itse introvertti enkä viihdy suurissa ihmisjoukoissa. En varsinaisesti ole hiljainen, jos en suupalttikaan, mutta olen aika ujo ja arka tutustumaan uusiin ihmisiin. Jos joku aloittaa kanssani keskustelun, niin osallistun siihen mielelläni, mutta itse en ole aloitteellinen, vaan pikemminkin syrjäänvetäytyvä, joka häippäsee paikalta melko pian. Olen raitis enkä halua kuunnella päihtyvien tuttujen ja tuntemattomien naljailua juomattomuudestani.
Oikeastaan ainoat juhliksi ehkä luettavat tilaisuudet, joihin yleensä osallistun, ovat sukulaisten hautajaiset, joita onkin riittänyt enemmän kuin lääkäri määrää. Niissä ei tarvitse ujostella, koska lähes kaikki ovat tuttuja ihmisiä. Minulla on mm. ollut onni uudistaa muutaman vuosikymmenen jälkeen suhteet pikkuserkkuihini ja joihinkin vielä kaukaisempiin sukulaisiin, joiden kanssa nyt pidämme aika tiivistä yhteyttä ja tapailemme muutaman kerran vuodessa - ilman hautajaisiakin.
Vierailija kirjoitti:
Inhokkeja on kummilapsen synttärit. Ensin istun tuntikausia bussissa, sitten saavun täyteen ahdettuun kerrostalokämppään. Siellä on naapureita ja sukulaisia joita en tunne. Katsotaan kun kummilapsi riehuu lahjojen kimpussa. Yritän keksiä jotain sanomista vieraille ihmisille. Sitten ajan bussilla pois.
Ja kaikki oikeasti stressaa noissa juhlissa. Huvittavinta noissa on aina se, että kun se joku kehtaa avataa suuun ja sanoa, hei Jukka, kuules meidän pitäs rupee lähtemään. Täytyy käydä kaupassa ja sitten äidin luona kylässä. Oikeasti ajavat suoraan kotiin. Sitten se alkaa. 4min välein tulee ilmotuksia vierailta, että Pena meidänkin pitäs jo alkaa lähtemään. 20min päästä kaikki kadonnut. Sit siellä ulkona se muutama tuskanen sana jollekkin. HEi, ollaan yhteydessä. Eikä kukaan ole edes yhteydessä ikinä.
Pidän juhlista ja laittautumisesta. Pönötyskin käy lyhyen aikaa jos jokin tilanne sitä vaatii. Tarjoilut ovat usein hyviä ja nautin niistä. Mutta melkein aina juhlissa kukkuu päällimmäisenä joku huomiohakuinen persoonallisuus, jonka yleisöstä pakenen ... yhä uudelleen. Siksi kotiin lähtö käy usein ajoissa.
En tykkää suuresta määrästä ihmisiä, yleensä "juhlat" on tylsiä. En jaksa selittää 10 ihmiselle samaa turhanpäiväistä small talkia ja lähimmät sukulaiset keskustelee toistensa kanssa töistä, politiikasta tai jostain yhtä tylsästä aiheesta. Ruokailu on ihan jees.
Tykkään laittaa juhlia ja kun se on tehty, voisin lähteä itse mielellään pois. En viihdy, enkä ole koskaan viihtynyt niissä, nautin rauhasta.
Voisin syödä herkkuja, laittautua, ottaa skumppaa.. mutta ihmisten kanssa en halua keskustella. Olen todellakin introvertti. Onneksi ei ole juurikaan juhlia kun ei ole ystäviäkään. Pakolliset sukujuhlat silloin tällöin kärsittävänä.
Kuulostaa yhtä iloiselta sekamelskalta kuin meillä. Sivuaineopinnot ja pääaineopinnot menivät päälletysten ja limittäin, mikä oli suunnittelijoilta tosi hyvä saavutus, kun pääaineita oli tarjolla kolme, joista kukin voi olla toistensa sivuaine, eikä muita ollut. Arvostelu sitten tietysti asteikolla yhdestä kolmeen, jotta ei ainakaan tarvitsisi vertailla saavutuksiaan muualla opiskelleiden kanssa. Tuon jälkeen olen opiskellut Helsingin yliopistossa, johon pyrkimisessä tuli otsalle byrokratian hiki.