Miksi jotkut eivät pidä juhlista?

Miksi jotkut ovat erilaisia kuin minä? Mikä heissä on vialla?

Ai niin, vauvapalsta :D hauskanpito kielletty

Ahdistaa kaikki juhlat. En pidä ihmisten seurasta.

En viihdy ihmisten seurassa. On raskasta yrittää keksiä puheenaiheita ja pitää keskustelua yllä. On ihan kiva laittautua nätiksi, mutta paineita siitäkin tulee; näkyykö hikiläikkiä kainaloissa, levisikö huulipuna, lässähtääkö kampaus...

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa kaikki juhlat. En pidä ihmisten seurasta.

Tätä vähän epäilinkin syyksi. Ymmärrän kyllä hyvin jos esim. sukulaiset ovat ihan perseestä ja juhlat pönötystä ja valitusta

Ikävä kyllä monet juhlat on järjestetty näön vuoksi ja niihin mennään velvollisuudentunnosta ja koska ei kehdata kieltäytyä kutsusta. On ilo jäädä pois moisista näytelmistä.

Ihan kivaa tavata sukulaisia pienellä porukalla, mutta en viihdy puolituttujen keskellä.

No herrantähden. Siellä on ihmisiä ja meteliä. Mulle ihmiset pienissä joukoissa, ja siltikin haluan valita ne itse.

On juhlia ja "juhlia"...

Onko sitten olemassa joku juhla missä on viihtyisää, mukavaa tai hauskaa? Minusta kaikki juhlat on tunkkaista pönötystä ja muka kivaa.  En ole ikinä ollut juhlissa missä viihtyisi.

Minä en pidä puolitutuista ja tuntemattomista niin paljon, että haluaisin viettää aikaa heidän seurassaan. Joissakin tutuissakin on kestämistä.

Inhoan tanssimista, ja muiden tanssiminen herättää yleensä vain myötähäpeää. Mainitsit laulamisen, ja jos sillä tarkoitit karaokea ja yhteislaulua, inhoan myös laulamista. Useimmat amatööriesiintyjätkin saavat minun hermoni herkiksi.

Inhoan sitä, että juhlissa yms. puhutaan muiden selän takana. Niissä harvoissa juhlissa, joissa minä olen ollut, olen päässyt puheiden kohteeksi: kuka tuo on, mitä se tekee, miksei sillä ole avecia, miksi se tuli autolla, miksi miksi miksi. Jotkut vain mulkoilevat. Juhlissa syntyy klikkejä, joissa istuvat ne ihmiset, joiden mielestä on ihanaa soittaa poskea ja syödä siinä samalla. Minä en kuulu niihin.

Tuttavapiirissä on mm. näitä syitä: sosiaalisten tilanteidenpelko ja paniikkihäiriö.

Joku on introvertti, ja vaikka pitää juhlista, ei jaksa juhlia ja vieraita ihmisiä koko ajan.

Jollakulla on huono itsetunto, ja pahoittaa mielensä idioottien kommenteista.

Toiset vain nauttivat vain muutaman ihmisen seurasta, lukemisesta, purjehtimisesta, mökkeilystä, käsitöistä, puutarhanhoidosta enemmän kuin juhlimisesta. Vapaa-aikaa on jokaisella niukasti, miksi sitä pitäisi suuresti käyttää sellaiseen, jossa ei viihdy?

Juhlat eivät aina ole yhtä kuin hyvä seura, hyvä ruoka ja hyvä mieli. Monia juhlia järjestetään ihan vain velvollisuudentunnosta, koska niin kuuluu tehdä. Kaikki eivät myöskään viihdy isojen ihmisjoukkojen keskellä ja juhlat nyt usein tuppaavat olemaan sellaisia, että siellä on porukkaa vähän enemmänkin.

Itse välttelen ainakin isompia juhlia nykyään siksi, että niissä käytetään yleensä reippaasti alkoholia enkä pidä siitä, kuinka inhottavia monista ihmisistä tulee alkoholin vaikutuksen alaisena. Pitäisi olla iloiset juhlat joo mutta kuuntele siinä sitten täysin puskista tulevaa piikittelyä, ulkonäön ruotimista yms. henkilökohtaisuuksiin menemistä, valitusta siitä, kuinka "ankea" olet himobilettäjien mielestä, ei-toivottua seksuaalissävytteistä vihjailua ja muuta vähemmän juhlamieltä nostattavaa. On ollut havahduttavaa tajuta, miten arkena ja selvinpäin fiksuista ja miellyttävistä ihmisistä tulee joka asiasta nokkiinsa ottavia päänaukojia, kun promilleja on tarpeeksi. Käytän siis itsekin alkoholia mutta nykyään vain maltillisesti ottavien ja joviaalien ihmisten seurassa.

Kiitos vastauksista, avarsi maailmaa hyvin. Pisti vaan tuossa toisessa ketjussa silmään, aivan kuin joku sanoisi ettei pidä vaikka kissanpennuista.

Enkä tarkoittanut, että joku olisi siksi viallinen, ei aina tarvitse ottaa kaikkea itseensä.

Ap

Pidän enemmän pienistä porukoista ja keskusteluista. Juhlissa on vaikeaa jutella asiaa ihmisten kanssa, kun koko ajan pitää huomioida muitakin. Sitten on se, että juhlat ovat äänekkäitä ja ainoastaan kovaääniset pääsevät esille. Itselläni on hiljainen puheääni, enkä saa ääntäni kuuluviin.

Nuorena kovassa humalassa juhlat olivat kivoja. Nykyään en juo.

En halua pukeutua juhlavaatteisiin. En osaa mitää etikettejä enkä small talkia. On vain noloja muistoja juhlista. Kädet tärisee ja kahvit juodaan aina hienoista kupista. Pelkään kaatavani kahvin ja etten saa edes kakun palaa syötyä. Jännitän ja hikoilen tilanteita eikä se tunnu yhtään hyvältä,kun muilla on hauskaa ja juttu luistaa. Voisin vajota maan alle. Siksi en halua mennä juhliin. En osaa keskittyä päivänsankariin, kun kaikki energia menee itseni tarkkailuun. En jaksa enää edes selittää miksi en juhli. Olen hyväksynyt asian.

Saan työni puolesta ihan tarpeeksi sosiaalisuutta ja joudun edustamaankin. Vapaalla viihdyn pieruverkkareissa. Inhoan laittautumista, meikkaamista ja puunaamista ja vaatteiden hankkimista ja korkkareita/avokkaita. En jaksa vapaa-ajalla small talkia, en tanssi paritansseja.

Kaverijuhlat on kivoja. Ei pönötystä vaan paljon juttelua, hyvää ruokaa ja juomaa, naurua ja rentoa yhdessäoloa.

Työni puolesta joudun käymään niissä pönötysjuhlissa.

Istut ennaltamäärätyllä paikalla kymmenen ihmisen pöydässä tuntematta juuri ketään. Joku kyselee kotimaasi parhaita nähtävyyksiä, toinen vääntää juttua Trumpin toilailuista ja yksi istuu hiljaa. Käyt välillä vessassa puuteroimassa nenää ja tsemppaat itseäsi, enää tunti sitten voit lähteä hotellihuoneeseen vaikuttamatta huonokäytöksiseltä. Mutta ennen sitä parkkeeraat takaisin pöytään ja kippistelet pöytäseurueelle hedelmällisen yhteistyön kunniaksi.

Pitääkö joku oikeasti näistä pönötysjuhlista? Itse en tunne ainuttakaan.

Ongelmia tulee sitten kun on pakko osallistua hautajaisiin. Aina voi ottaa rauhoittavia, mutta sekään ei välttämättä auta.

T

Edellinen

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä puolitutuista ja tuntemattomista niin paljon, että haluaisin viettää aikaa heidän seurassaan. Joissakin tutuissakin on kestämistä.

Inhoan tanssimista, ja muiden tanssiminen herättää yleensä vain myötähäpeää. Mainitsit laulamisen, ja jos sillä tarkoitit karaokea ja yhteislaulua, inhoan myös laulamista. Useimmat amatööriesiintyjätkin saavat minun hermoni herkiksi.

Inhoan sitä, että juhlissa yms. puhutaan muiden selän takana. Niissä harvoissa juhlissa, joissa minä olen ollut, olen päässyt puheiden kohteeksi: kuka tuo on, mitä se tekee, miksei sillä ole avecia, miksi se tuli autolla, miksi miksi miksi. Jotkut vain mulkoilevat. Juhlissa syntyy klikkejä, joissa istuvat ne ihmiset, joiden mielestä on ihanaa soittaa poskea ja syödä siinä samalla. Minä en kuulu niihin.

Ei herran tähden karaokea tai yhteislaulua 😅 ajattelin tuota kirjoittaessani sitsien ja rapujuhlien juomalauluja.

Mutta kuvailemasi juhlat tosiaan kuulostavat aika painajaismaisilta, kuten monen muunkin kommentti. Itsekin olen ollut vastaavissa, mutta ajatellut, että kyseiset yksittäiset juhlat ovat olleet huonot. Jos kuitenkin kohdalle on sattunut vain huonoja juhlia, niin ymmärrän hyvin, että alkaa inhoamaan juhlimista tai "juhlimista". Tässä alkaa tuntemaan itsensä aika onnekkaaksi.