Miksi jotkut eivät pidä juhlista?

Ai että ne yhdet opiskelijabileet mihin poikaystävä minut raahasi.. Pohjustus: introvertti joka tulee pienessä porukassa tosi hyvin juttuun ja osaa toimia mutta isossa, entunneketään-ympäristössä menen ihan paniikkiin.

Joo, en tuntenut kuin poikakaverin joka viiletti suoraa päätä juttelemaan koska kenellekin. Kukaan ei jutellut minulle ja kaikilla oli omat pienet "ympyrät" joihin ei kehtaa mennä. Istuin puolet ajasta vessassa laskien sekunteja kotiinpääsyyn. Pyörin kämpässä yksin ympyrää ja yritin olla näkymätön. Jäi varmaan hyvät ensivaikutelmat "Jannen muijasta".

Good times

Vierailija kirjoitti:

Tollaset kummilapsen synttärit ja muut tuon tyyliset juhlat on kyllä kaikille vieraille pakkopullaa. Kun ollaan itsekin oltu väkisin noissa, niin kaikkien naamalta paistaa halu lähteä kotiin ja miksi piti tulla tänne. Naiset kireillä mekoissa ja korkkarit jaloissa kompuroi ja hikoilee stressaantuneena ja hymyilee. Miehet seisoo ringissä takapihalla kädet housujen taskussa ja juttelee joutavia ja yleensä kaksi siinä ringissä tuijottelee jotain puuta tai lehtikasaa ja niin hmm jooh näin on näin joo ok todella joo.

Hyvin kuvailtu.

Miehet puhuu ulkona autojuttujaan. Naiset sisällä lapsijuttujaan.

Saako tähän luetella kaikki mistä ei tykkää?

No täältä tulee:

Juhlista

Kissoista

Koirista

Ihmisistä

Lokeista

Torakoista

Käärmeistä

Kokouksista

Visailuohjelmista

Tosi-tv:stä

Ravintoloista

Laivoista

Hotelleista

Lentokentistä

Juna-asemista

Hirsitaloista

Oluesta

Sienistä

Kuminasta

Kovista äänistä

Kirkkaista valoista

Huonosta musiikista

Helmikoruista

Runokirjoista

Villasukista

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, avarsi maailmaa hyvin. Pisti vaan tuossa toisessa ketjussa silmään, aivan kuin joku sanoisi ettei pidä vaikka kissanpennuista.

Enkä tarkoittanut, että joku olisi siksi viallinen, ei aina tarvitse ottaa kaikkea itseensä.

Ap

Kissanpennut on hirveitä sinappitykkejä.

Inhoan juhlia. Menen juhlissa aina johonkin nurkkaan istumaan ja en hae edes kahvia. En halua että ihmiset tuijottavat mun halpoja vaatteita ja muutenkin rumaa ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmia tulee sitten kun on pakko osallistua hautajaisiin. Aina voi ottaa rauhoittavia, mutta sekään ei välttämättä auta.

T

Edellinen

Minusta hautajaisissa ei välttämättä ole sen ankeampaa kuin muissakaan juhlissa, vaikka kuolema on surullinen juttu.

Juhlista ei koskaan tiedä etukäteen, tuleeko niistä kivat vai ei.

Joissakin hautajaisissa on ollut hyvä tunnelma, uskovaisen tutun hautajaisissa esimerkiksi. Joskus jotkut isot synttärit taas ovat olleet ennalta arvaamattoman tylsät.

Oletteko kokeilleet nyt korona-aikana videotapaamisia? Eli kaveri/tuttu-porukalla kokonnutaan videotapaamiseen ja esim. juodaan jotain siinä samalla. Mitä mieltä olette näistä?

Itse yritin pari kertaa osallistua, mutta ei millään ole mun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet nyt korona-aikana videotapaamisia? Eli kaveri/tuttu-porukalla kokonnutaan videotapaamiseen ja esim. juodaan jotain siinä samalla. Mitä mieltä olette näistä?

Itse yritin pari kertaa osallistua, mutta ei millään ole mun juttu.

Täytyy kyllä sanoa ettei ole käynyt edes kaukaisesti mielessä tuollainen. Miksi noin tekisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet nyt korona-aikana videotapaamisia? Eli kaveri/tuttu-porukalla kokonnutaan videotapaamiseen ja esim. juodaan jotain siinä samalla. Mitä mieltä olette näistä?

Itse yritin pari kertaa osallistua, mutta ei millään ole mun juttu.

Täytyy kyllä sanoa ettei ole käynyt edes kaukaisesti mielessä tuollainen. Miksi noin tekisi?

Esim. jos haluaa tavata kavereitaan, joita on normaalissa elämässä tavannut livenä esim. jonkun luona tai baarissa. Vaihtoehtona käyttää videotapaamista. Ymmärrän idean, mutta käytännössä se on itselleni ollut ahdistavaa ja tylsää.

Koska kaikki eivät pidä ihmisistä.

Riippuu niin juhlien tarkoituksesta, järjestäjistä ja osallistujista. En voi sietää pönötysjuhlia vaikka kuinka näkisin siellä sukulaisia (kaikista en edes pidä), mutta leppoisat illanistujaiset ystävien kanssa on täysin eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet nyt korona-aikana videotapaamisia? Eli kaveri/tuttu-porukalla kokonnutaan videotapaamiseen ja esim. juodaan jotain siinä samalla. Mitä mieltä olette näistä?

Itse yritin pari kertaa osallistua, mutta ei millään ole mun juttu.

Ei kiinnosta. Ehkä kiinnostaisi, jos asuisin yksin ja tuntisin oloni yksinäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet nyt korona-aikana videotapaamisia? Eli kaveri/tuttu-porukalla kokonnutaan videotapaamiseen ja esim. juodaan jotain siinä samalla. Mitä mieltä olette näistä?

Itse yritin pari kertaa osallistua, mutta ei millään ole mun juttu.

Täytyy kyllä sanoa ettei ole käynyt edes kaukaisesti mielessä tuollainen. Miksi noin tekisi?

Esim. jos haluaa tavata kavereitaan, joita on normaalissa elämässä tavannut livenä esim. jonkun luona tai baarissa. Vaihtoehtona käyttää videotapaamista. Ymmärrän idean, mutta käytännössä se on itselleni ollut ahdistavaa ja tylsää.

No minulle riittää ihan normaali puhelu silloin tällöin tai viestittely. En kyllä ole pitänyt noista instankaan live-jutuista.

Epäilemättä kaikki haluavat hyvää mieltä, sitä vain tuottavat eri asiat eri ihmisille.

Pidän oman perheeni juhlista, tosin mulla onkin sisaruksia viisi ja heillä puolisot ja yhteiset lapset. Ollaan kaikki läheisiä ja on kiva viettää juhlia.

Vihaan sitten kaikkia, missä on tätejä/setiä/serkkuja ja kauempia sukulaisia. En kertakaikkiaan tiedä, mitä juttelisin tädin puolisolle, joka ei ikinä myös puhu mitään, hänen harrastus on metsästys, mistä en tiedä mitään ja ainut, miten ääntelee, on nenän ryystö 2 min välein. Heidän lapset samanlaisia, en kertakaikkiaan tiedä, miten juttelu ei olisi pönöttämistä.

Minua ei ole siunattu karismalla ja hyvällä huumorintajulla, joten myöskään minun ankea seurani ei helpota, jos ankea seura on vastassa. Sitten puhutaan ne samat asiat, mitä joka juhlissa kolmen vuoden välein. Mitä työtä teen ja missä asun ja mitä harrastan. Vaikka tasan tarkkaan tiedän, että samoissa työssä hekin ovat ja samoilla harrastuksilla.

Jos tulee juhlakutsu, missä on vähän vieraampia ihmisiä, en useinkaan osallistu. Ja niin on paras kaikille, iloiset juhlijat saavat juhlia ilman kaltaisiani pönöttäjiä, jotka odottavat, että muut puhuvat ja ilakoivat ja täyttävät ilmapiirin hauskalla seurallaan.

Usein saan myös juhlissa kuulla, vaikka olen kohtelias ja kyselen muilta ja hymyilen ja olen mukana, että "sinä olet oman tiesi kulkija, sinä olet vähän tuollainen" niin olenkin.

En ole ihmisvihaaja, päinvastoin. Arvostan ihmisiä. En vain halua olla heidän seurassaan ja nautinkin suunnattomasti vain läheisistä ihmisistä ja omassa seurassa olosta, pyöräilystä, soittamisesta ja leffojen katselusta. Tulen pienistä jutuista riittävän tyytyväiseksi.

Tätä piti ihan miettiä. Koska periaatteessa tykkään laittautua joskus eli se ei voi olla syy. Olen myös puhelias ja tuolla lenkkipolullakin jään suustani kiinni tai jopa paikallisliikenteessä (Helsingissä, missä kuulemma kukaan ei kuule tai näe toisia. Hah!). Eli ihmisiäkään en sinänsä kammoa.

Mitäs muuta? Hiki tulee helposti, kun paljon ihmisiä ahdetaan samaan tilaan. Olen palelija, joten minulle tuo ei olisi kärsimystä. Nirso olen ja siinä saattaisi tulla kiusallisia tilanteita, jos en löytäisi syötävää enkä haluaisi olla epäkohtelias. Alkoholista kyllä pidän ja kahvista. En ole humalahakuinen juoja enkä yleisesti ottaen tykkää siitä hetkestä kun vieraat alkaa olla pikku tuiterissa. Juhlissa ei aina löydä istumapaikkaa. Jos siis ollaan vaikka jonkun kotona. Se on kuin tuolileikkiä; missä vapautuu paikka, niin siihen äkkiä.

Ehkä suurin syy sille, etten tykkää juhlista, on tietty ennakoimattomuus. Vaikka olisi perushäät, niin en minä vieraana tiedä, mitä on suunniteltu. Kerran piti jäädä jopa siivoamaan! Ne ei olleet edes huonoimmat juhlat.

Kamalimpia juhlia on kotona vietettävät sukujuhlat, jossa ei ole omia sukulaisia. Ringissä on istuttu jossain mummonhajuisessa olohuoneessa. Siinä oli lystiä tuijotella toisiaan, kun eräällä parilla oli ero meneillään. Oli aika kireä tunnelma.

Omia syitä ovat mm seuraavat

Oon klassinen introvertti eli voimat on aina ihan nollissa jos on käynyt juhlissa joissa on paljon melua, ihmisiä, pakko puhua muille yms. Jos on tosi tosi tuttuja ihmisiä niin sitten ei pelota ihan niin paljon, mutta kyllä se uuvuttaa aina.

Jonkinasteinen sosiaalisten tilanteiden pelko on ollut lapsuudesta lähtien. Olen liian itsetietoinen ja inhoan itseni esittelyä ja puhumisen keksimistä. Mietin myös sitä miltä näytän ja miten ilmeni tulkitaan ihan liikaa. Pelkään loukkaavani kaikkia jos epämukavuuteni näkyy.

Elämäni koen jotenkin "tylsäksi" ei ole mitään kiinnostavia tarinoita (tai ainakaan silloin ne ei tule mieleen) en ole supliikki, heitän hölmöjä juttuja välillä. En koe olevani yhtä sosiaalinen kuin muut.

Suurin osa ihmisistä ärsyttää jollain tavalla, kuulostaa varmaan itsekkäältä mutta mun mielestä joillain ihmisillä on vaan niin epäkiinnostavia juttuja ja ihmiset muutenkin on vähän tuulella käyviä ja ennakoimattomia että mun on vaikea rentoutua ja nauttia niiden seurasta.

Alkoholi on vähän nähty. En saa enää hyvää oloa siitä. Lähinnä alkaa vain väsyttää. Siksi en oikein jaksa sitäkään juoda rentoutuakseni kun ei toimi. Juhlissa tupataan usein juomaan paljon ennemmän kuin mitä itse jaksan.

Siinä on mulle ainakin paljon hyviä syitä jäädä kotiin :D välillä harvoin käyn kyllä juhlissa ihan vaan itseäni kiusatakseni ja karaistumisen vuoksi mutta harvoin ne on mitään ihania tapahtumia ja kokemuksia näin jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rapujuhlat.

Eli annetaan vieraalle viinaa ja veitsi. Sitten vaan odotellaan kuka lähtee ensimmäisenä laulamaan ruotsiksi.

Mä olen muutamissa ollut, ihan järkyttävää. Helan går, kauheaa epävireistä mökää ja rapujen räpellystä, nälkä jää ja snapsit kihahtavat päähän kuin metrin halko, koska vatsa kurnii tyhjyyttään. Turhauttavinta ikinä. Kyllä, ehta metsäläinen, sielun syövereitä myöten. Never again.

Rapujuhlat ovat usein sivistynyttä esittävälle juntille paikka toteuttaa sisäistä junttiaan "sivistyneesti". Vihaan niitä, joskin toisinaan on järkevää mennä suhteita ylläpitääkseen. Sopivalla porukalla voi toki olla ihan mukanaa, kun pääosassa ei ole alkoholi, vaan hauskaa, vapaata ja rentoa keskustelua ja olemista. Junttiversiot pitäisi kieltää lailla, jotta voisin välttyä osallistumasta sellaisiin.

Meillä täytyisi mennä x porukan kanssa vetämään känni x kaverin kotiin lähes maaseudulle. Ne kaikki ovat melko erilaisia ihmisiä kuin minä - ne tykkää perseilystä ja pakko-läpänheitosta, joka on surkeaa huumoria useimmiten. Ei naurata, silti sille pitää nauraa, jotta ei erotu joukosta. Asia-aiheita niiden kanssa ei voi puhua, koska ne ei tykkää olla "vakavia", vaan on oltava persehuumoria ja jatkuvaa naurua. Siksi en halua osallistua.

Tästä ketjusta käy hyvin ilmi, että tietyt ihmiset eivät pidä juhlista, koska heidän koko maailmansa pyörii oman navan ympärillä. Jännittää tai hävettää tai muut eivät ole tarpeeksi viihdyttäviä. Ettekö ole lainkaan uteliaita? Vieraiden ihmisten tapaamisessa ei ole kyse siitä, osaako itse sanoa oikeat sanat vaan siitä, että sillä toisella voi olla jotain uutta tai mielenkiintoista kerrottavaa tai erilaisia kokemuksia.