Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät pidä juhlista?
15.05.2020 |
Tuli mieleen toisesta ketjusta, jossa moni sanoi koronan olevan oiva tekosyy välttää kesän juhlia.
Korona-aikana en itsekään ole järjestämässä tai osallistumassa, mutta yleisesti ottaen. Haluaisin ymmärtää syitä siihen miksi jotkut eivät pidä juhlimisesta ja juhlista. Itse rakastan juhlia ja kutsuja. Hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. Näkee myös niitä sukulaisia ja tuttavia joiden luona ei tule vierailtua. Iltajuhlissa tanssia ja laulua. Naurua ja hyvää mieltä, miten voi olla pitämättä?
Kommentit (100)
Täällä yksi, joka rakastaa juhlia. Ei mitään väliä vaikka en tuntisi ketään. Ihanaa laittaa itsensä, ihanaa tutustua ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pahimpia juhlia ovat jotkut häät/rippijuhlat/YO-juhlat, joihin on kutsuttu kaikki kumminkaimat ja työkaverit.
Kannattaisi vaan panostaa ihan lähimpiin ystäviin ja sukulaisiin. Ne puolitutut kun tulevat vain kohteliaisuuden pakosta ja yrittävät viihtyä tasan sen hetkisen, että kehtaavat helpottuneina lähteä pois. He luovat niihin juhliin jäykän ilmapiirin. Ei kai muuta voi kuvitellakaan, kun on pakko keksiä neutraalia keskusteltavaa ja teeskennellä viihtyvänsä.
Itse olin viime kesänä ehkä pahimmissa häissäni, kun entinen työkaveri kutsui. Piti pönöttää vieraiden ihmisten kanssa ja yrittää jutella. Sitten tyrkytettiin viiniä, että juttu kulkisi. Ei, ei se kulje edes humalassa, jos pitää esittää viihtyvänsä. Ehkä turhin syy juoda alkoholia
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, avarsi maailmaa hyvin. Pisti vaan tuossa toisessa ketjussa silmään, aivan kuin joku sanoisi ettei pidä vaikka kissanpennuista.
Enkä tarkoittanut, että joku olisi siksi viallinen, ei aina tarvitse ottaa kaikkea itseensä.
Ap
Mä en pidä erityisesti sukujuhlista enkä ollenkaan kissanpennuista. Olen kummallisen puhelias introvertti. Viihdyn korona-arjessa erittäin hyvin, en kaipaa sukulaisia, ystäviä enkä työkavereita. Mutta jos heitä tapaan, olen sosiaalinen luonne. Kaikenkaikkiaan tämä uusi normaali on minulle kuitenkin mieluisa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä puolitutuista ja tuntemattomista niin paljon, että haluaisin viettää aikaa heidän seurassaan. Joissakin tutuissakin on kestämistä.
Inhoan tanssimista, ja muiden tanssiminen herättää yleensä vain myötähäpeää. Mainitsit laulamisen, ja jos sillä tarkoitit karaokea ja yhteislaulua, inhoan myös laulamista. Useimmat amatööriesiintyjätkin saavat minun hermoni herkiksi.
Inhoan sitä, että juhlissa yms. puhutaan muiden selän takana. Niissä harvoissa juhlissa, joissa minä olen ollut, olen päässyt puheiden kohteeksi: kuka tuo on, mitä se tekee, miksei sillä ole avecia, miksi se tuli autolla, miksi miksi miksi. Jotkut vain mulkoilevat. Juhlissa syntyy klikkejä, joissa istuvat ne ihmiset, joiden mielestä on ihanaa soittaa poskea ja syödä siinä samalla. Minä en kuulu niihin.
Ei herran tähden karaokea tai yhteislaulua 😅 ajattelin tuota kirjoittaessani sitsien ja rapujuhlien juomalauluja.
Mutta kuvailemasi juhlat tosiaan kuulostavat aika painajaismaisilta, kuten monen muunkin kommentti. Itsekin olen ollut vastaavissa, mutta ajatellut, että kyseiset yksittäiset juhlat ovat olleet huonot. Jos kuitenkin kohdalle on sattunut vain huonoja juhlia, niin ymmärrän hyvin, että alkaa inhoamaan juhlimista tai "juhlimista". Tässä alkaa tuntemaan itsensä aika onnekkaaksi.
En minäkään ole ollut juhlissa, jossa on karaokea tai yhteislaulua, mutta en minä rapujuhlienkaan hoilotusta kestäisi. Sitseistä on paha mennä sanomaan, kun en tiedä, mitä ne ovat.
Käsittääkseni olen ollut vain juhlissa, jotka muiden mielestä ovat olleet oikein onnistuneita. Minä vain en nauti niistä asioista, joista juhlijatyypit pitävät niin kovasti. Muutkaan traditiot eivät minulle ole maistuneet: olen jättänyt väliin esimerkiksi rippikoulun, osakuntahaalarien ostamisen, kaikki mahdolliset tupaantuliaiset, pikkujoulut ja muut kokoontumiset. Viihdyn ilman juhlia huomattavasti paremmin kuin juhlissa.
Miten voi olla osakuntahaalarit, mutta ei tiedä sitsejä?
-ohis
Meidän pieneltä, jo edesmenneeltä laitokseltamme puuttui monta muutakin "yleisyliopistollista" juttua ja termiä. Esimerkiksi opintokokonaisuudet menivät keskenään niin iloisesti sekaisin, että vastaavuuksia on mahdoton ottaa enää selville. Olisin äskettäin tarvinnut yksityiskohdat erään aineen approbaturista, mutten voinut kertoa niitä, koska approja ei meillä tunnettu. Eräässä työpaikkahaastattelussa minulta kysyttiin, ovatko suomen kielen aineopinnot koossa. Vastaukseni oli niin selventävä kuin se ikinä voi olla: "Kenties."
Vierailija kirjoitti:
Rapujuhlat.
Eli annetaan vieraalle viinaa ja veitsi. Sitten vaan odotellaan kuka lähtee ensimmäisenä laulamaan ruotsiksi.
Mä olen muutamissa ollut, ihan järkyttävää. Helan går, kauheaa epävireistä mökää ja rapujen räpellystä, nälkä jää ja snapsit kihahtavat päähän kuin metrin halko, koska vatsa kurnii tyhjyyttään. Turhauttavinta ikinä. Kyllä, ehta metsäläinen, sielun syövereitä myöten. Never again.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta pahimpia juhlia ovat jotkut häät/rippijuhlat/YO-juhlat, joihin on kutsuttu kaikki kumminkaimat ja työkaverit.
Kannattaisi vaan panostaa ihan lähimpiin ystäviin ja sukulaisiin. Ne puolitutut kun tulevat vain kohteliaisuuden pakosta ja yrittävät viihtyä tasan sen hetkisen, että kehtaavat helpottuneina lähteä pois. He luovat niihin juhliin jäykän ilmapiirin. Ei kai muuta voi kuvitellakaan, kun on pakko keksiä neutraalia keskusteltavaa ja teeskennellä viihtyvänsä.
Itse olin viime kesänä ehkä pahimmissa häissäni, kun entinen työkaveri kutsui. Piti pönöttää vieraiden ihmisten kanssa ja yrittää jutella. Sitten tyrkytettiin viiniä, että juttu kulkisi. Ei, ei se kulje edes humalassa, jos pitää esittää viihtyvänsä. Ehkä turhin syy juoda alkoholia
Tässä muuten loistava vinkki juhlien järjestäjälle. Aloin itsekin miettimään, että miksi tosiaan pidän juhlista. (Mikä minussa on vialla, heh) Ja tosiaan yhdistävä tekijä hyvissä juhlissa on tuo, että vieraita ei ole liikaa ja ovat joko jo tuttuja, tai löytyy yhdistävä tekijä. (Muukin kuin päivänsankari) Lisäksi järjestäjä on nähnyt vaivaa hyvän ilmapiirin luomisessa, esimerkiksi pöytäjärjestyksessä mukavuus mene etiketin edelle. Esimerkiksi yksissä kaukaisemman kaverin häissä, joissa olin yksin, oli mietitty oikeasti että persoonat ja mielenkiinnot kohtaavat. Taitaa olla ainoa kerta tosin, kun on ollut kivaa ennestään vieraiden kanssa jossain juhlissa.
Ap
Tollaset kummilapsen synttärit ja muut tuon tyyliset juhlat on kyllä kaikille vieraille pakkopullaa. Kun ollaan itsekin oltu väkisin noissa, niin kaikkien naamalta paistaa halu lähteä kotiin ja miksi piti tulla tänne. Naiset kireillä mekoissa ja korkkarit jaloissa kompuroi ja hikoilee stressaantuneena ja hymyilee. Miehet seisoo ringissä takapihalla kädet housujen taskussa ja juttelee joutavia ja yleensä kaksi siinä ringissä tuijottelee jotain puuta tai lehtikasaa ja niin hmm jooh näin on näin joo ok todella joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä puolitutuista ja tuntemattomista niin paljon, että haluaisin viettää aikaa heidän seurassaan. Joissakin tutuissakin on kestämistä.
Inhoan tanssimista, ja muiden tanssiminen herättää yleensä vain myötähäpeää. Mainitsit laulamisen, ja jos sillä tarkoitit karaokea ja yhteislaulua, inhoan myös laulamista. Useimmat amatööriesiintyjätkin saavat minun hermoni herkiksi.
Inhoan sitä, että juhlissa yms. puhutaan muiden selän takana. Niissä harvoissa juhlissa, joissa minä olen ollut, olen päässyt puheiden kohteeksi: kuka tuo on, mitä se tekee, miksei sillä ole avecia, miksi se tuli autolla, miksi miksi miksi. Jotkut vain mulkoilevat. Juhlissa syntyy klikkejä, joissa istuvat ne ihmiset, joiden mielestä on ihanaa soittaa poskea ja syödä siinä samalla. Minä en kuulu niihin.
Ei herran tähden karaokea tai yhteislaulua 😅 ajattelin tuota kirjoittaessani sitsien ja rapujuhlien juomalauluja.
Mutta kuvailemasi juhlat tosiaan kuulostavat aika painajaismaisilta, kuten monen muunkin kommentti. Itsekin olen ollut vastaavissa, mutta ajatellut, että kyseiset yksittäiset juhlat ovat olleet huonot. Jos kuitenkin kohdalle on sattunut vain huonoja juhlia, niin ymmärrän hyvin, että alkaa inhoamaan juhlimista tai "juhlimista". Tässä alkaa tuntemaan itsensä aika onnekkaaksi.
En minäkään ole ollut juhlissa, jossa on karaokea tai yhteislaulua, mutta en minä rapujuhlienkaan hoilotusta kestäisi. Sitseistä on paha mennä sanomaan, kun en tiedä, mitä ne ovat.
Käsittääkseni olen ollut vain juhlissa, jotka muiden mielestä ovat olleet oikein onnistuneita. Minä vain en nauti niistä asioista, joista juhlijatyypit pitävät niin kovasti. Muutkaan traditiot eivät minulle ole maistuneet: olen jättänyt väliin esimerkiksi rippikoulun, osakuntahaalarien ostamisen, kaikki mahdolliset tupaantuliaiset, pikkujoulut ja muut kokoontumiset. Viihdyn ilman juhlia huomattavasti paremmin kuin juhlissa.
Miten voi olla osakuntahaalarit, mutta ei tiedä sitsejä?
-ohis
Meidän pieneltä, jo edesmenneeltä laitokseltamme puuttui monta muutakin "yleisyliopistollista" juttua ja termiä. Esimerkiksi opintokokonaisuudet menivät keskenään niin iloisesti sekaisin, että vastaavuuksia on mahdoton ottaa enää selville. Olisin äskettäin tarvinnut yksityiskohdat erään aineen approbaturista, mutten voinut kertoa niitä, koska approja ei meillä tunnettu. Eräässä työpaikkahaastattelussa minulta kysyttiin, ovatko suomen kielen aineopinnot koossa. Vastaukseni oli niin selventävä kuin se ikinä voi olla: "Kenties."
Mulla on kaksi maisterintutkintoa kahdesta eri yliopistosta, eikä mitään hajua mitä tuo "approbatur opinnot" tarkoittaa. Meillä niitä on kutsuttu juurikin vain sivuaine/aineopinnoiksi, ja esim. sivuaineet oli luokiteltu "lyhyt" (15ov eli kai nykyään noin 20op) ja "pitkä" (30ov/45op tms). Arvosanat on molemmissa myos olleet 1-5 (Kuopiossa aloittaessa 1-13...), eikä mitään sanallisia "Eximia" tms. Niistäkään mulla ei tuplamaisterina ole mitään hajua :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rapujuhlat.
Eli annetaan vieraalle viinaa ja veitsi. Sitten vaan odotellaan kuka lähtee ensimmäisenä laulamaan ruotsiksi.Mä olen muutamissa ollut, ihan järkyttävää. Helan går, kauheaa epävireistä mökää ja rapujen räpellystä, nälkä jää ja snapsit kihahtavat päähän kuin metrin halko, koska vatsa kurnii tyhjyyttään. Turhauttavinta ikinä. Kyllä, ehta metsäläinen, sielun syövereitä myöten. Never again.
En ihmettele! Tottakai pitää olla muutakin ruokaa kuin vain rapuja. Muutenkin kyllä ymmärrän hyvin jos joku ei just rapujuhlista perusta. Jos akvaviitti on elämän vettä antakaa minulle kuolema.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään juhlista mutta en halua olla sellaisissa juhlissa joissa joutuu olemaan selvin päin. Ainakin pari lasia viiniä ruuan kanssa pitäisi saada ottaa, ja konjakit kahvin kanssa. Joudun jotenkin lukkoon jos joutuu sukulaisten ym kanssa keskustelemaan selvin päin koska tuntuu siltä että ei ole mitään keskusteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tollaset kummilapsen synttärit ja muut tuon tyyliset juhlat on kyllä kaikille vieraille pakkopullaa. Kun ollaan itsekin oltu väkisin noissa, niin kaikkien naamalta paistaa halu lähteä kotiin ja miksi piti tulla tänne. Naiset kireillä mekoissa ja korkkarit jaloissa kompuroi ja hikoilee stressaantuneena ja hymyilee. Miehet seisoo ringissä takapihalla kädet housujen taskussa ja juttelee joutavia ja yleensä kaksi siinä ringissä tuijottelee jotain puuta tai lehtikasaa ja niin hmm jooh näin on näin joo ok todella joo.
Kuvailit täydellisesti 😂 täytynee lisätä onnekkuuslistaan tämä, että on vain kaksi kummilasta, ja niistäkin toinen jo yli 10v.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, vauvapalsta :D hauskanpito kielletty
Eri ihmisistä erilaiset asiat ovat hauskanpitoa. Juhlat ovat ankeaa pakkopullaa, josta kieltäytyminen on ilo.
Suomalaista kyvyttömyyttä keskustella selvinpäin. Tuommonen joukko kun kokoontuu, niin kuka siinä viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen miettinyt ihan samaa. Ymmärrän toki että ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eri asioista, mutta etenkin tällä palstalla kaikki juhlat tuntuvat olevan suurimmalle osalle aivan täyttä pakkopullaa ja kidutusta.
Itse rakastan kaikkia juhlia, ja melkein aina löytyy joku hyvä syy kutsua suku tai kaverit koolle ja pitää kekkerit. Onneksi kaverini ja sukulaiseni ovat samaa maata kanssani tämän asian suhteen.
Tuntuu aika ankealta, että jonkun kesän kohokohta on se että saa jollain verukkeella vältettyä vaikka kaverin häät tai sukulaistytön rippujuhlat. Vai järjestetäänkö tällaisten ihmisten lähipiirissä aina tosi synkkiä pippaloita?
Vierailija kirjoitti:
En pidä muiden ihmisten seurasta enkä "pakko" syömisestä tai - juomisesta.
Sama. En kyllä keksi mitään juhlia, jotka minua kiinnostaisi tai joissa viihtyisin.
Inhoan pönötystä ja sitä että joku kyselee mitä minulle kuuluu. En jaksa aina olla sanomassa että minulle ei kuulu mitään. Juhlat ovat todella ahdistavia tapahtumia ja en käy sen vuoksi yksissäkään ellei ole ihan pakko.
Mä olisin iloinen jos joku kutsuisi minut ja perheeni rapujuhliin. Olen suomenruotsalaien ja aika kummajainen kun viimeksi olen ollut sellaisissa 30 vuotta sitten.
Yksi syy on se että meidän parhaat frendit ovat kalalle allergisia ja kun he tulevat mökillemme, ei voi heille tarjota mitään meren eläviä. Vaimoni joka on duunariperheestä taas ei välitä tuollaisista herrasväen rituaaleista.
Se että mun veli ei edes kutsu meitä rapujuhliin koskaan on jo loukkaavaa vaikka hän järjestää niitä. Vain heidän lastensa synymäpäiväjuhliin ollaan tervetulleita mutta ne ovat tylsiä lapsi-mummo kermakakkujuhlia.
En tykkää tanssimisesta tai laulamisesta. Iltaa on kiva istua pienellä porukalla, 4-6 hengellä. Voi oikeasti jutella porukalla ja vaihtaa kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Mukavampi nähdä ihmisiä pienellä porukalla. Isoissa juhlissa ei kuitenkaan ehdi keskustella kuin muutamien kanssa. Juhlien järjestäminen vasta hanurista onkin.
Minä en pidä ihmisistä noin yleensä, mutta jos on pakko tavata niin mieluiten yhtä kerrallaan ja rajoitetun aikaa esim. Kahvilla.
Ei tämä ole mikään universaali juttu. Itse opiskelin kuopion yliopistossa 2000-luvun alussa, eikä silloin/siellä ollut mistään sitseistä kuultukaan.