Lue keskustelun säännöt.
Nyt avaudun. Auttakaa ihmiset! Täm on viimeinen paikka.
14.05.2020 |
Täällä työtön syrjäytynyt 30v nainen. Olen niin yhteiskunnan ulkopuolella ja köyhä kuin kirkonrotta. Päivät ovat ikuisia ja tyhjiä. Yritän nukkua ison osan päivistä pois mut kun päätä alkaa särkee.
Vuodesta toiseen tätä samaa painajaista. En vaa sovi tähän yhteiskuntaan ja olen täysin näkyymätön työkkäreille, lääkäreille. Kaikille!
Jos joku kiltti osaisi auttaa mua. Tämä on jo vuosia jatkunut. En ole tippaakaan masentunut vaa syrjäytynyt. En saa mistään otetta.
Ainut vahvuus on se että olen terve ja hallitsen hyvin vähäiset rahat.
Kommentit (115)
Nyt tietysti on poikkeustilanteissa, mutta normaalisti:
Museokortti on 69€ vuosi ja sillä voit käydä päivittäin museoissa ja näyttelyissä. Ei tule 20c per päivä hintaa.
Jokaisella paikalla on tietysti omat kohteensa mutta Helsingissä mm. Kaupungin puutarhat ovat ihania paikkoja käydä kävelyillä. Kirjastoissa voi käydä tekemässä kaikenlaista, mm osassa on piano, jolla voi harjoitella soittamaan (ei kun aaronin pianokoulu 1 hyllystä mukaan), tai kantele, ukulele, akustinen tai sähkökitara, mikä sitten kiinnostaakaan.
Nyt-liikunta tarjoaa alle 30v halpaa liikuntaa (100€/v) ja ilmaisia kokeilutunteja.
Jos merkityksellisyyttä elämälleen hakee, niin SPR:n ystäväpalvelu tai Helsinki-missio kaipaa jatkuvasti porukkaa.
Kotona voi opiskella kieliä, eri yliopistojen nettikursseja, tehdä sukututkimusta, vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahtavaa kuinka syrjäytynyttä kehotetaan menemään metsään. Siellä voi sitten jutella vaikka kivelle <3
Itse työttömyyden ja mökkiytymisen kokeneena mua auttoi lyhyet kävelylenkit, jotka aloitin lähimetsästä. Sitten uskaltauduin ihmisten ilmoille. Kohta kävin työkkärin tiskillä kysymässä, että pääsisinkö palkkatuella johonkin työhön. Sieltä mulle etsittiin sopiva paikka, johon mut vakinaistettiin. Tosin en kiville puhunut.
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten tapasin pienellä kesälomareissulla, Päijänteen kansallispuistossa kaverin jolla oli vanhan naistenpyötän ritsillä ja satulaukuissa jokunen pakaasi ja kun mies näytti jotenkin mielenkiintoiselta persoonallisuudelta jututin kaveria tekosyynä kysyä neuvoa.
Hieman vaikeaa oli kommunikointi miehen kanssa, mutta sen sain selville että hän ajoi sillä vanhalla munamankelilla jo toista kertaa suomen läpi, etelästä pohjoiseen ja takaisin.
Toiseen mielenkiintoiseen tapaukseen törmäsin kotikaupunkini huoltiksella.
Näin miehen, todennäköisesti neliraajahalvaantuneen, joka sähköpyörätuolilla ohjasi kulkuaan jonkinlaisella puhalluslaitteellla, puhalteli letkuun, joka oli yhdistetty siihen pyörätuoliin ja ohjasi puhalluksillaan suuntaa ja vauhtia.
Kun olin melko varma kuolemastani saatuani diagnoosin vakavasta syövästä, mieleeni palasivat nämä hemmot ja heidän esimerkkinsä tuottamalla powerilla elän elämääni työkvyttömyyseläkkeelläkin.
Jos joku polkee suomen päästä päähän ja takaisin mummonpyörällä tai neliraajahalvaantunut käy kahvilla huoltiksella, on se nyt perkele ellen minä löydä elämääni sisältöä tässä vaiheessa kun on rahaa ruokaan ja jokainen raaja toimii.
Pitää olla myös rahaa erikoispyörään ja matkakustannuksiin. Tai ehkä he parkkaavat marjapuskan lähistölle ja vetävät ilmaa niin kovasti keuhkoihinsa, että marjat lentävät ilmavirran mukana suoraan suuhun. Ehkäpä elävät pyhällä hengellä.
Ala urheilemaan niin aivot virkistyy ja sitten johonkin työkkärin koulutukseen..
Olen yrittänyt eri ammattilaisten kanssa selvittää elämäni tuloksetta. Kaikki vaa pompottelee minua toisilleen.
Yhtä tyhjän päälle.
Haluaisin saada kiinni säännöllisestä elämästä joka myös jatkuu. Nykyään on äärimmäisen vaikeeta ilman verkostoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt tietysti on poikkeustilanteissa, mutta normaalisti:
Museokortti on 69€ vuosi ja sillä voit käydä päivittäin museoissa ja näyttelyissä. Ei tule 20c per päivä hintaa.
Jokaisella paikalla on tietysti omat kohteensa mutta Helsingissä mm. Kaupungin puutarhat ovat ihania paikkoja käydä kävelyillä. Kirjastoissa voi käydä tekemässä kaikenlaista, mm osassa on piano, jolla voi harjoitella soittamaan (ei kun aaronin pianokoulu 1 hyllystä mukaan), tai kantele, ukulele, akustinen tai sähkökitara, mikä sitten kiinnostaakaan.
Nyt-liikunta tarjoaa alle 30v halpaa liikuntaa (100€/v) ja ilmaisia kokeilutunteja.
Jos merkityksellisyyttä elämälleen hakee, niin SPR:n ystäväpalvelu tai Helsinki-missio kaipaa jatkuvasti porukkaa.
Kotona voi opiskella kieliä, eri yliopistojen nettikursseja, tehdä sukututkimusta, vaikka mitä.
Voi teitä jotka ette tiedä köyhän elämästä yhtään mitään...
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahtavaa kuinka syrjäytynyttä kehotetaan menemään metsään. Siellä voi sitten jutella vaikka kivelle <3
No tyrkkää ap ihmisten keskelle ja katso miten viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahtavaa kuinka syrjäytynyttä kehotetaan menemään metsään. Siellä voi sitten jutella vaikka kivelle <3
"Syrjäytyminen" on yksilön päänsisäinen ongelma.
Joku, kuten minä, voi olla syrjäytynyt omasta tahdostaan, eikä edes halua "ystäviä" tai viihdykkeitä joita yhdessäolo joillekin antaa.
Olen mieluimmin omissa oloissani erakkona kuin osallistun tähän sosiaaliseen näyttelemiseen, voi kun kiva kun kävitte tulkaa nyt pian käymään uudestaan.
Minulle on täysin yhdentekevää kuoletteko syöpään tai koronaan, eikä voisi vähempää kiinnostaa osallistua sen enempää kenenkään häihin kuin hautajaisiinkaan. Kakkua kyllä voisin syödä palan, ellei tarvitsisi kuunnella imeliä lauseita, paljon onnea nuorelleparille tai osanottoni suuressa murheessanne.
Suurta teatteria ja lopettuani sen 25 vuoden työuran jälkeen, jossa joka ikinen päivä pidättelin pierua ja oksennusta kuunnellessani työkavereiden haistapaskan hyvää päivää kirvesvartta jorinoita, kiitän luojaa, karmaa, mielenterveysongelmiani ja psykiatria joka kirjoitti minulle paperit joilla pääsin koko paskasta eroon ja työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi.
Kahden vuoden ajan tarvitsi näytellä vakavasti masentunutta ennenkuin sain eläkepaperit ja pääsin elämään sellaista elämää jota pidän elämisen arvoisena.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt eri ammattilaisten kanssa selvittää elämäni tuloksetta. Kaikki vaa pompottelee minua toisilleen.
Yhtä tyhjän päälle.Haluaisin saada kiinni säännöllisestä elämästä joka myös jatkuu. Nykyään on äärimmäisen vaikeeta ilman verkostoja.
Jos olet ap (tai joku samassa tilanteessa) niin googletas ammattikorkeakoulut yksi kerrallaan (olettaen, että sinulla on perustutkinto tms. takana).
Koronan takia monet AMK:T tarjoavat ilmaisia kursseja ja jopa ilmaisia polkuopintoja. Käy läpi AMK:ien etusivun tiedotteet ja koulutustarjonta. Katso jos löytyy jotain mistä olet kiinnostunut. Jos olosi on yksinäinen niin valitse jotain ryhmäjuttuja (verkon kautta) niin saat kontaktia muihin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitäisi saada intoa ja toiveikkuus itsen huonoksi kokemisen sijaan. Sisältä käsin muutos.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt eri ammattilaisten kanssa selvittää elämäni tuloksetta. Kaikki vaa pompottelee minua toisilleen.
Yhtä tyhjän päälle.Haluaisin saada kiinni säännöllisestä elämästä joka myös jatkuu. Nykyään on äärimmäisen vaikeeta ilman verkostoja.
Kumma kun en itse kerennyt työttömänä olla kun työkkäri repi jo takaisin töihin. Ja minä olen kouluttamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitan työkkärii joka viikko ja anelen apua, samoin Helsingin Ohjaamosta. Kukaan ei ymmärrä eikä jaksa auttaa. Työkkäri vähät välittää minusta. Olen ansiosidonnaisella tällä hetkellä. Sossusta en hae raha koska minulla on pienet säästöt ja tarvitsen niitä myöhemmin hammaslääkäriin, uuteen tietokoneseen ja talvikenkiin. Niistä vähäisistä rahoista en luovu.
Aika on mennyt mun ohi. Olen aivan liian tyhmä tähän yhteiskuntaan. En tajunnukkaan paljonko kaikki on muuttunut ( ja näin rajusti) 10 vuodessa.
Amis tai iltalukio olisivat hyviä vaihtoehtoja mutta varsinkin lukiokirjat maksavat.
Helsingissä bussilippu on 59e kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tietysti on poikkeustilanteissa, mutta normaalisti:
Museokortti on 69€ vuosi ja sillä voit käydä päivittäin museoissa ja näyttelyissä. Ei tule 20c per päivä hintaa.
Jokaisella paikalla on tietysti omat kohteensa mutta Helsingissä mm. Kaupungin puutarhat ovat ihania paikkoja käydä kävelyillä. Kirjastoissa voi käydä tekemässä kaikenlaista, mm osassa on piano, jolla voi harjoitella soittamaan (ei kun aaronin pianokoulu 1 hyllystä mukaan), tai kantele, ukulele, akustinen tai sähkökitara, mikä sitten kiinnostaakaan.
Nyt-liikunta tarjoaa alle 30v halpaa liikuntaa (100€/v) ja ilmaisia kokeilutunteja.
Jos merkityksellisyyttä elämälleen hakee, niin SPR:n ystäväpalvelu tai Helsinki-missio kaipaa jatkuvasti porukkaa.
Kotona voi opiskella kieliä, eri yliopistojen nettikursseja, tehdä sukututkimusta, vaikka mitä.
Voi teitä jotka ette tiedä köyhän elämästä yhtään mitään...
Ihmettelin samaa. Ei varaa termariin, mut kalliiseen museolippuun kyllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahtavaa kuinka syrjäytynyttä kehotetaan menemään metsään. Siellä voi sitten jutella vaikka kivelle <3
"Syrjäytyminen" on yksilön päänsisäinen ongelma.
Joku, kuten minä, voi olla syrjäytynyt omasta tahdostaan, eikä edes halua "ystäviä" tai viihdykkeitä joita yhdessäolo joillekin antaa.
Olen mieluimmin omissa oloissani erakkona kuin osallistun tähän sosiaaliseen näyttelemiseen, voi kun kiva kun kävitte tulkaa nyt pian käymään uudestaan.
Minulle on täysin yhdentekevää kuoletteko syöpään tai koronaan, eikä voisi vähempää kiinnostaa osallistua sen enempää kenenkään häihin kuin hautajaisiinkaan. Kakkua kyllä voisin syödä palan, ellei tarvitsisi kuunnella imeliä lauseita, paljon onnea nuorelleparille tai osanottoni suuressa murheessanne.
Suurta teatteria ja lopettuani sen 25 vuoden työuran jälkeen, jossa joka ikinen päivä pidättelin pierua ja oksennusta kuunnellessani työkavereiden haistapaskan hyvää päivää kirvesvartta jorinoita, kiitän luojaa, karmaa, mielenterveysongelmiani ja psykiatria joka kirjoitti minulle paperit joilla pääsin koko paskasta eroon ja työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi.
Kahden vuoden ajan tarvitsi näytellä vakavasti masentunutta ennenkuin sain eläkepaperit ja pääsin elämään sellaista elämää jota pidän elämisen arvoisena.
Puhut mun suulla! En ole työkyvytön enkä masentunut, mutta muuten allekirjoitan kaiken!
Vierailija kirjoitti:
Soitan työkkärii joka viikko ja anelen apua, samoin Helsingin Ohjaamosta. Kukaan ei ymmärrä eikä jaksa auttaa. Työkkäri vähät välittää minusta. Olen ansiosidonnaisella tällä hetkellä. Sossusta en hae raha koska minulla on pienet säästöt ja tarvitsen niitä myöhemmin hammaslääkäriin, uuteen tietokoneseen ja talvikenkiin. Niistä vähäisistä rahoista en luovu.
Aika on mennyt mun ohi. Olen aivan liian tyhmä tähän yhteiskuntaan. En tajunnukkaan paljonko kaikki on muuttunut ( ja näin rajusti) 10 vuodessa.
Amis tai iltalukio olisivat hyviä vaihtoehtoja mutta varsinkin lukiokirjat maksavat.
Helsingissä bussilippu on 59e kuussa.
Olet ansiosidonnaisella eikä rahaa ole mihinkään, ok. Et ole siis kauaa vielä ollut työttömänäkään.
Ap, onko mikään ideoista kokeilemisen arvoinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tietysti on poikkeustilanteissa, mutta normaalisti:
Museokortti on 69€ vuosi ja sillä voit käydä päivittäin museoissa ja näyttelyissä. Ei tule 20c per päivä hintaa.
Jokaisella paikalla on tietysti omat kohteensa mutta Helsingissä mm. Kaupungin puutarhat ovat ihania paikkoja käydä kävelyillä. Kirjastoissa voi käydä tekemässä kaikenlaista, mm osassa on piano, jolla voi harjoitella soittamaan (ei kun aaronin pianokoulu 1 hyllystä mukaan), tai kantele, ukulele, akustinen tai sähkökitara, mikä sitten kiinnostaakaan.
Nyt-liikunta tarjoaa alle 30v halpaa liikuntaa (100€/v) ja ilmaisia kokeilutunteja.
Jos merkityksellisyyttä elämälleen hakee, niin SPR:n ystäväpalvelu tai Helsinki-missio kaipaa jatkuvasti porukkaa.
Kotona voi opiskella kieliä, eri yliopistojen nettikursseja, tehdä sukututkimusta, vaikka mitä.
Voi teitä jotka ette tiedä köyhän elämästä yhtään mitään...
Ihmettelin samaa. Ei varaa termariin, mut kalliiseen museolippuun kyllä?
Köyhällä ei ollut varaa kumpaankaan.
Suurin osa ihmisistä kaipaa hyväksyntää muilta. Mutta mikään auttava taho ei voi muuttua ystäväksesi, eikä voi osoittaa hyväksyntää aidolla tavalla. Ne ihmiset on siellä töissä ja heidän on pidettävä ammatillinen rooli ja etäisyys. Sieltä ei siis kannata apua anoa. Mikään ulkopuolelta määritelty tekeminen ei tee sinua tyytyväiseksi, oli se sitten työkkärin järjestemää tai tällä palstalla neuvottua. Olet tehnyt, niin kuin usein käsketään, hakenut apua. Sinun pitää itse keksiä mistä tässä elämässä on kysymys. Kuka olet, mitä haluat. Vasta sisältäsi tulevasta tahdosta pääset tilanteessasi eteenpäin. Uskon, että pystyt siihen. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahtavaa kuinka syrjäytynyttä kehotetaan menemään metsään. Siellä voi sitten jutella vaikka kivelle <3
"Syrjäytyminen" on yksilön päänsisäinen ongelma.
Joku, kuten minä, voi olla syrjäytynyt omasta tahdostaan, eikä edes halua "ystäviä" tai viihdykkeitä joita yhdessäolo joillekin antaa.
Olen mieluimmin omissa oloissani erakkona kuin osallistun tähän sosiaaliseen näyttelemiseen, voi kun kiva kun kävitte tulkaa nyt pian käymään uudestaan.
Minulle on täysin yhdentekevää kuoletteko syöpään tai koronaan, eikä voisi vähempää kiinnostaa osallistua sen enempää kenenkään häihin kuin hautajaisiinkaan. Kakkua kyllä voisin syödä palan, ellei tarvitsisi kuunnella imeliä lauseita, paljon onnea nuorelleparille tai osanottoni suuressa murheessanne.
Suurta teatteria ja lopettuani sen 25 vuoden työuran jälkeen, jossa joka ikinen päivä pidättelin pierua ja oksennusta kuunnellessani työkavereiden haistapaskan hyvää päivää kirvesvartta jorinoita, kiitän luojaa, karmaa, mielenterveysongelmiani ja psykiatria joka kirjoitti minulle paperit joilla pääsin koko paskasta eroon ja työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi.
Kahden vuoden ajan tarvitsi näytellä vakavasti masentunutta ennenkuin sain eläkepaperit ja pääsin elämään sellaista elämää jota pidän elämisen arvoisena.
Syrjäytyminen ei ole vapaaehtoinen valinta.
"Syrjäytyminen ja sosiaalinen syrjäyttäminen (engl. social exclusion tai social marginalization) viittaavat prosessiin, joka tuottaa koulutukseen, työmarkkina-asemaan, elintasoon, terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja elinympäristöön liittyvää yhteiskunnallista huono-osaisuutta.
Syrjäytymiselle ei ole vakiintunutta määritelmää suomenkielisessä sosiaalitutkimuksessa, mutta sitä käytetään usein kuvaamaan yksilön, kotitalouden tai jonkin ihmisryhmän joutumista taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin, joista on huonot mahdollisuudet vapautua. Sosiaalisesti ongelmallisilla olosuhteilla voidaan viitata esimerkiksi yhteiskunnan tai sen yksittäisten jäsenten taholta tulevan arvostuksen puutteeseen eli niin sanottuun sosiaaliseen leimautumiseen.
Sosiaalisella syrjäyttämisellä eli ekskluusiolla tarkoitetaan yksilöiden tai ihmisryhmien sosiaalis-taloudellista ulossulkemista tai marginalisointia eli reunalle työntämistä, minkä seurauksena he eivät kykene osallistumaan täysipainoisesti yhteiskunnan kulloinkin tavanomaisina pidettyihin toimintoihin."
.
Erakkoluonteet sitten erikseen.
Eli vainoharhainen laiska tai päihteidenkäyttäjä ilman omaa sairaudentunnetta.